Mulle ei meikittömänä oleminen ole vaikeaa. Enää. Ennen se oli.
Voin mennä kauppaan, salille tai kaupungille meikittömänä. Ennen mulle oli kamala kynnys mennä esim. salille meikittömänä, lähinnä sen takia koska en omista kulmakarvoja niin näytän jonkun sortin alienin ja syöpälapsen risteytykseltä. Enää en jaksa tosin siitäkään välittää :D Tykkään arkena hengailla meikittä, nykyään pesen jopa meikit pois ennen salia.
Vaikka ihoni ei ole koskaan ollut maailman parhaimmassa kunnossa niin en enää pelkää sen näyttämistä ja halua peittää sen virheet minne ikinä meninkin. Teini-iässä ihoni oli hyvinkin kukkiva mikä sai kiusaajat lisäämään lisää suolaa haavoihin, haukkumaan entistä enemmän sekä tekemään kaikkensa että tuntisin itseni rumaksi, arvottomaksi ja mitättömäksi mikä tietenkin jätti ikuiset arvet. On kestänyt vuosia ymmärtää sekä uskaltaa olla meikittä muidenkin kuin perheen kesken. Sellaisen paska-vyöryn saattelemana mitä minä olen joutunut kuuntelemaan, voin kertoa että ei ole helppoa olla ollut ensimmäisiä kertoja meikittä edes parhaimpien ystävien kanssa. Voitteko kuvitella! Niinkin pieni ja tietyllä tavalla mitätön asia kuin meikittömyys, jonka pitäisi olla ihan luonnollinen eikä mitenkään pelottava olotila - siitäkin voi painajaismaisen tehdä muut ihmiset jotka murjovat itsetuntosi sekä arvosi synkimpään rotkoon. Onneksi olen pystynyt jostain, en tiedä mistä, kaivamaan edes pieniä rippeitä itsetuntoa ja tajuta että en olekaan mikään hirviö ilman meikkiä. En kaunis, mutten rumakaan. Enää harvakseltaan minua jaksaa liikuttaa muiden arvioivat, pahansuiset katseet kun olen meikittä. Ei mua oikeasti kiinnosta jos en ole jonkun mielestä kaunis, että näytän oudolta ilman kulmakarvoja tai että mun ihoni ei ole täydellinen vaan siellä loistaa pari ruusun nuppua aka finniä silloin tällöin. En voi sille mitään ettei mua ole siunattu täydellisellä iholla vaan herkällä, pisamaisella, kuivalla mutta T-alueelta rasvoittuvalla ja helposti stressiin sekä muihin 'inhottaviin' asioihin helposti reagoivalla iholla.
Mä olisin säästynyt niin monilta unettomilta öiltä, itketyiltä illoilta, rumilta sanoilta ja luotaantyöntäviltä katseilta jos mulla olisi ollut täydellisen samettinen, ei epäpuhtauksia sisältävä iho. Yksi otsasuonen räjähdyttävä tekijä ovatkin ne helvetin idiootit, jotka omaavat täydellisyyttä hipovan ihon mutta jaksavat SILTI valittaa siitä. Kuin se yksi näppy olisi maailmanloppu.
Mä en mitään muuta teininä toivonutkaan. Se olisi säästänyt mut oikealta helvetiltä, se olisi säästänyt mut niin monelta vuodelta julmaa kiusaamista. Mulla olisi ehkä tällä hetkellä terve itsetunto tai osaisin edes joskus olla oikeasti kiitollinen saamistani kehuista enkä ajatella että
"ei se kuitenkaan tarkoittanut sitä".
Joten, arvostakaa ihoanne, oli se sitten millainen tahansa. Sanoi siitä kuka mitä tahansa. Ja kohdelkaa ihoanne hyvin :)
Tältä mä useimmiten arkisin näytän ... ja töissä.
Mä jaksan tosi harvoin panostaa arkena mitenkään erityisesti vaikka tykkäänkin meikkaamisesta. Yleensä siis mun arkimeikki koostuukin niin yksinkertaisista asioista kuin meikkivoide, puuteri, kulmat, ehkä joku luomiväri sekä ripsiväri. Joskus saatan heittäytyä villiksi ja laittaa tummempia luomivärejä, kajalia tai 50's tyyliset kissa-rajaukset. Pääosin se on kuitenkin tämä tylsähkö look haha.
Jaa että miksikö sitten meikata arkena jos meikittäkin viihtyy?
Joudun olemaan mun työn kautta paljon tekemisissä toisten ihmisten kanssa jonka takia haluan näyttää siistiltä. Jos olisin kulmakarvaton esimerkiksi töissä joutuisin aivan varmasti vastaamaan tuon tuosta kysymyksiin miksei sulla ole kulmakarvoja/kuuinka karkasit avaruudesta enkä mä tosiaan jaksaisi semmoista haha. Ihoa on hyvä suojata kaiken maailman ilmassa leijuvalta paskalta sekä tietenkin tasoittaa ja korjata pieniä ihon virheitä. Siisti mutta luonnollinen pohja. Silmiä tykkään meikata mutta arkisin ei oikein jaksa Picassoa leikkiä muuten kuin ripsivärillä :P
Ehdottomasti paras löytö piiiiiiiiiiiiiitkään aikaan on ollut
Grimasin puuteri. Historiaa : ensinnäkin, on äärettömän vaikeaa löytää tarpeeksi vaaleaa meikkivoidetta, mutta tällä hetkellä virkansa täyttää kohtuu hyvin
Lumenen Natural Coden meikkivoiteiden vaalein sävy. Kuin se ei riittäisi, tämmöiselle semi-ongelmaiselle iholle kuin multa löytyy, on äärettömän vaikea löytää hyvää puuteria. Käytin tosi pitkään niin ikään Natural Code sarjan vaaleinta puuteria mutta jopa se tuntui joskus liian tummalta sekä jätti 'kakkumaisen' pinnan ja kun illan mittaan sitä piti lisätä kiillon lisääntyessä tuntui välillä että naama muistutti ennemminkin
Slipknotista karannutta maskia kuin hengittävää, normaalia ihoa. Muutaman mutkan kautta tulin tutustuneeksi tähän Grimasin valkoiseen puuteriin, jota käytetään kuulemma etenkin teattereissa yms. lavoilla, missä pitää puuteria lisätä usein mutta ihon pitää saada hengittää sekä näyttää luonnolliselta. Vaikka puuteri on valkoinen, sulautuu se iholla levityksen jälkeen jokaisen ihon sävyyn sopivaksi (
todistettu juttu - siskoni on tummempi kuin minä mutta käyttää samaa puuteria ilman sen kummempia valkonaama-efektejä. ) jättämättä ihoa valkoiseksi. Ja koska puuteri on koostumukseltaan erittäin hienojakoista ja 'ohutta', ei se luo kakkumaista efektiä vaikka sitä lisäisi päivän mittaan usein. Se jättää iholle luonnollisen mattapinnan eikä mitään jäätävää vaha-naamaria. Ihan huippu löytö tämmöiselle jonka naama joskus kiiltää kilpaa peilin kanssa :D
Ostin myös itse tuon isomman purkin samantien, myydään siis kahdessa koossa, ja tämä iso purkki kustansi jotain välillä 8-12€ (
en muista tarkalleen ) ja siitä on vielä ainakin puolet jäljellä vaikka olen käyttänyt melkein vuoden sitä. Purkki on tosin iso kannettavaksi joka päivä laukussa mukana, joten suosittelen laittamaan puuteria esimerkiksi vanhaan rasva-purkkiin tms. sekä levittämään semmoisella huiskulla minkään sienen tms. lapun sijaan. Ihanan kevyt fiilis, ei oikeasti tunnu että olisi edes meikkiä. Ja koska olen huonojen vitsien loistava keksijä, kutsun puuteriani kotoisasti kokaksi/kokaiiniksi koska se on olemukseltaan hyvinkin epäilyttävää valkoista jauhetta, hyvin epäilyttävässä vanhassa rasvapurkissa :D
Tältä näytän sitten useimmiten ulos/keikalle/konserttiin/younameit lähtiessä.
Vaikka mulle ei ole ongelma olla ilman meikkiä, niin koen olevani eniten minä näin ; punaiset kulmat, vahva tumma silmämeikki, irtoripset sekä kalpea iho. Useimmiten tykkään myös laittaa hiuksien kanssa kilpaa kirkuvaa punaista huulipunaa vaikka joidenkin mielestä on perisyntiä yhdistää vahva silmämeikki JA huulimeikki. Fuck the system, fuck the law, fuck the rules sanon minä.
Onko se sitten jotenkin outoa sanoa tuntevansa olonsa eniten itsekseen tämmöisen pakkeli kerroksen aikana? En tiedä.
En sanoisi edes olevani pahimmasta päästä kun löytyy niitä tekorusketuksen ja ties minkä mönjien alle hautautuvia, barbeiksi itseään luulevia bimboja. Toki, onhan sekin katsojasta kiinni, mutta jos muistuttaa enemmän vahanukkea kuin ihmistä niin luulen jonkun tajunneen kohtuus kaikessa-sanonnan väärin. Kukin toki tavallaan.
Ei munkaan naamassa ehkä mitään niin too much-meininkiä ole muuten kuin irtoripsissä ... haha, tai ainakaan omasta mielestä. Onhan ne pitkät ja näyttävät, mutta niin niiden kuuluukin olla. Mun omat ripset on säälittävät pituudeltaan ja tuuheudeltaan, se nyt vaan näyttää typerältä sekä ripsettömältä omaan silmään kun on vahva silmämeikki ja jos ripset olisi vielä omat ja 'hukkuisivat' silmämeikkiin kuten tekevät jos ei ole irtoripsiä, niin se vain näyttäisi helvetin typerältä. Mulla on todisteita, jos joku haluaa :D
Irtoripset saattaa näyttää joidenkin silmiin luonnottomilta tai liian näyttäviltä ... mutta se on osa sitä ideaa. Ei sillä, kyllä sitä monesti ihmiset kysyvät että
"onko sulla oikeasti muka noin pitkät ripset?!" , pisteet siis siitä että operaatio ripset-silmiin on onnistunut niinkin hyvin että eivät sojota täysin väärissä paikoissa väärin päin vaan näyttävät joten kuten sinne kuuluvilta. Mullakin on irtoripsiä laatikollinen. Kun ei ole siunattu muuten tarpeeksi näyttävillä ripsillä niin ostetaan sitten kaupasta!
Meikkaaminen on mun mielestä ehostamisen lisäksi tietyllä tavalla myös maalaamista. Taidettakin, parhaimmissa tapauksissa, niillä jotka loihtivat aivan käsittämättömän upeita meikkejä. Meikkaamisen avulla voi luoda uuden identiteetin itselleen, leikkiä hetken olevansa joku toinen, ehostaa parhaimpia puoliaan, tuoda esiin mielialojaan, sitoa asunsa kokonaisuudeksi ... yms. Vain taivas on rajana, mahdollisuuksia on niin monia!
En ymmärrä miten jotkut ottavat meikkaamisen niin vakavasti, sehän on vain meikkaamista. Ei maailmanloppu. Luonnollisuus on kaunista mutta toisinaan hyvinkin tylsää. Dramaattisuus on salaperäistä ja mielenkiintoista. Kalpeus on kaunista. Mielipiteitä on niin monia!
Annettaisiin vain kaikkien kukkien kukkia eikä otettaisi asioita aina niin vakavasti :)
Translation ;
At those first black'n'white photos, I'm totally without any make-up.
Just natural me. Nowdays, I like to be without make-up. It's not a problem for me to go shop or gym as natural look, actually I like it more than having lots of make-up. It's good for skin to have some breaks from make-up.
Before when I was younger, it was really big thing for me being without make-up. People bullied me at the school many, many years because of reasons what I don't even know nowdays and of course because of my bad skin. I heard so many bad and horrible things of it, that I still start to feel sick when I start to remember all of those words and so. Don't know where I have digged some self-confidence to have this confidence to be here and there without make-up. I don't think I'm beautiful but I don't think I'm a monster either. I guess it's okay haha.
And the second ones!
That's what I normally look like ... at the work and so. I don't wanna look messy or too weird = not having eyebrows at work would make so much questions from lots of people ( because I'm working at that kind of place where you meet lots of people everyday ) and it would be so annoying to answer them everyday hah.
I just use foundation, powder, draw eyebrows, little bit of some light eyeshadow and mascara. Boring, but works very well everyday.
And ... the last ones!!!
Who's that? Who's that chick?! Lol of course it's miiiiiiiiiiiiii!
This is what I mostly look like when I'm going out for gigs/concerts/bar/younameit. This is how I see myself and how I feel myself me the most.
Dark eyes with nice pair of fake-eyelashes and pale skin. I also like to add bright red lipstick even though some say it's a sin to put strong, dark eyes and strong lips to the same face. Fuck the system, fuck the law, fuck the rules is my response lol!
I think putting some make-up is not as huge and serious thing as way too many people think. It's just another way to have fun! Another way to hide some little mistakes/bad things, make yourself to look more like you or make yourself to look totally different!
Being and looking like natural is okay but pretty boring after all. Being dramatic and mysterious is interesting. Make-up is part of the story, it's part of the outfit and it's part of you. It's just my opinion and there's loooots of opinions about this.
So let's everyone be and make-up what they want to be/look like. In any case, it's not a crime, it's just another way to describe or not describe yourself :)
