keskiviikko 21. syyskuuta 2016

All simple monkeys with alien babies

Holaa!

Pikaisia kuulumisia, kiirettä pitää töiden, koulutehtävien ja Zombie-matkan suunnittelun ( iik apua mitä mä puen päälle ) keskellä.


Ylläoleva kuva ei liity varsinaisesti asiaan, olin vain koulun jälkeen pessyt meikit ja laittanu naaman uusiksi Steel Pantherin keikkaa varten ja otin tämmöisen "näpsäkän" selfien bussipysäkillä.

Aloitin siis opiskelut Helsinki Design Schoolissa muotisuunnittelija-linjalla, ja voi että!
Ensimmäisenä päivänä aloin melkein itkemään, mutta vain siksi, että se oli niin hienoa ja just sitä mitä mä haluan tehdä. Meidän opet on huippuja ja muutenkin yleisfiilis koulussa on todella inspiroiva ja positiivinen. Tykkään todella paljon. :)


Olin tuossa lenkillä ja tuli sitten kuvailtua mm. metsää koska tykkään luonnosta ja se inspiroi mua, etenkin puut.
Meidän pitää työstää koulussa Mustaa Kirjaa ( ha ha ha tää kuulostaa niin saatanalliselta ) eli sketchbookia, mallistoportfolio sekä vaate ( tai vaatteita ) opintojen aikana. Aion piirtää, liimata inspiroivia kuvia, kirjoittaa ja ottaa itse kuvia mun Kirjaa varten ja näistä kuvista varmaan jotain siihen päätyy, ylläoleva nopsa räpellys muokkaus on yllättävänkin kiva.

Mua inspiroi tällä hetkellä eniten 50-luku, sellainen dark pin-up, Dita Von Teese, Vampira, Morticia, The Munsters, Marilyn Manson, Tim Burton-elokuva, veri, luonto, Mad Max-henkinen post-apokalyptinen look.
Näistä ideoista pitäisi sitten vääntää jonkunlainen mallisto ja kaikkea! Oon niin innoissani!

Mitä teille kuuluu?

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

30 day photo challenge ; step 19 !

19. a photo of you on a school trip


Olin amiksessa, oltiin tutustumassa Nummelassa Globe Hopella. Haluun taas olla noin laiha. :(

1.  your Facebook profile photo
2. a photo of yourself a year ago
3. a photo that makes you happy
4. a photo of the last place you went on holiday
5. a photo of you
6. a photo that makes you laugh
7. a photo of someone you love
8. a photo of your favourite band/musician
9. a photo of your family
10. a photo of you as a baby
11. a photo of your favourite film(s)
12. a photo of you
13. a photo of your best friend(s)
14. a photo of one of your favourite family members
15. a photo of you and someone you love
16. a photo of you at the last party you went to
17. a drunk photo of you
18. a photo of one of your classes
19. a photo of you on a school trip
20. a photo of something you enjoy doing
21. a photo of you standing up
22. a photo of your town
23. a photo of your friend as a baby
24. a photo of you that your hair looks nice in
25. a photo of a night you loved
26. a photo of your favourite weekend
27. a photo of last summer
28. a photo of what you ate today
29. a photo of someone you know that you find attractive
30. a photo of you when you were happy

perjantai 16. syyskuuta 2016

Too bad for you pt. 2

Olin jo tovin halunnut tehdä Sister-tatuointini kaulassani uudestaan, ja varsinkin kun toiselle puolelle oltiin tehty upea Slipknot-tatuointi niin tämä näytti kerrassaan naurettavalta sen rinnalla.

Kuva / photo : Jamie Anderson

Tässä kuvaa alkuperäisestä tatuoinnista, jonka tosiaan otin ... astetta spontaanimmin viime vuoden maaliskuussa. Kävelin vain Leicesterissä random tatuointistudioon, sanoin että tämmöstä haluan, ja sellaista sitten sain. Tatskaajana toimi tosi mukava tyyppi, instagram-stalkkauksen myötä selvisi ettei hän enää kauan sen jälkeen studiolla tatskannut vaan joutui takaisin vankilaan? Ahahaha way to go.
Niin, ja tietenkin tatuointi otettiin pari tuntia ennen Sisterin keikkaa Lontoossa.

Ylläolevassa kuvassa se ei näytä itseasiassa niin pahalta, mutta alla olevista sitten selviää että itse logo ja teksti oli suhteessa kaulaan todella pieniä = hassun ja tyhmän näköisiä.
Myönnettäköön, ettei mulla tälläkään kertaan ollut mitään super ideaa ennen kuin vasta pari päivää ennen aikaa. Ensin yritin etsiä jotain samantapaista/muotoista kuvaa, eli ympyrää tms. kuin Slipknotin logossa, mutta eihän Sisteriltä sellaista oikein löytynyt. Olen tykästynyt boho-tyyliin, ja tämä Naked -singlen kansikuva päätyi sitten mukaani. Onhan tässä ympyrä mutta noin muuten kuva ei ole ihan yhtä simppeliä ja sillee.

Kuva / photo : Sister

Tykkäsin tästä jo heti kun se julkaistiin, minusta siinä on paljon kauniita yksityiskohtia ja sulat että kallot nyt aina toimii.
Nakkasin tämän siis Peten eteen ja sanoin että tästä mä tykkään, saisko siitä jotain kivaa aikaan?


Kuvat / photos : One eye Pete

Saihan siitä! Voi että tästä tuli UPEA!
Tämän tekemiseen meni itseasiassa kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla tehtiin nuo sulat ja toisella kertaa sitten väriteltiin lisää, paranneltiin logo ja muutenkiin yhdistettiin uusi ja vanha tatska sekä korvan tausta väritettiin. Ai että se on ihanaa kun tatuoidaan korvan takaa, en tiedä miksi mutta mua usein kutittaa sieltä ja kivaa kun kerrankin joku raaputtaa oikein kunnolla! :D
En tiedä miksi mutta tämä puoli ei sattunut ihan yhtä paljon kuin toinen puoli ja ensimmäisen kerta tällä puolella. Voi toki myös olla se, että olin onnesta soikeana koska vihdoinkin kaula olisi saatu päätökseen eikä mun tarvisi kestää sitä enää, jee.

Nämä kuvat on otettu heti kun tatuoiminen on lopeteltu ja toi värittäminen saa kyllä mun ihon aina ihan jäätävän punaiseksi. Tästä on kohta viikko ja varmaan kohta tulee taas ne nätit mustelmat tuohon, näytän sitten taas seuraavan viikon siltä kuin olisin viettänyt vähän turhankin villin viikonlopun vampyyrin kanssa.
Huomasin vasta näistä kuvista että tuo Bad-sanan d:n yläosa puuttuu, pitää vielä se korjata. Ja mä kun luulin että olisin päässyt tästä jo eroon!
Mieli tosin kuiskuttelee että tuohon keskelle kaulaa sopisi kuva myös, ota ota ota ... mutta aion ignoorata sen täysin. Ensin pitää tatskata muutama muu paikka ja noin muutenkaan, ei kaulaa enää ikinä. Tosin ... never say never.

Tatuoinnin suunnitteli ja teki jälleen kerran One Eye Tattoon Pete, kiitos paljon! :) Laitan vielä tästä kuvaa kun parantunut!
Heittäydyin myös villiksi ja samalla kertaa kun lopeteltiin tämä, niin aloitin hihan. Hupsista keikkaa.

------------------------------------------------------

Lävistys-asiaa: kyllä, jouduin ottamaan mun industrialin pois kuten huomaa. :(
Vilautin sitä lävistäjälle ollessani siellä muilla asioilla, se oli silloinkin tulehtunut, ja hän sanoi ettei ole hetkeen nähnyt noin pahaa että äkkiä pois vaan. On kuulemma lävistetty vinoon, siksi se on varmaan meinannut tuolta ylhäältä kasvaa ulos ...
Mutta ollessani kampaajalla, sain kuulla että tämmöisiin tulehduksiin pitäisi useimmiten syödä antibioottikuuri ensin ja sitten vasta ottaa lävistys pois.
Rumahan tuo patti tuolla korvan takana on, mutta en tiedä että auttaako se enää tässä vaiheessa mitään hakea? :(


Translation ;

After I got my Slipknot-tattoo done, I continue to fix my Sister-tattoo at the other side of my neck. I really fell in love with the cover art for Naked -single and I took that with me and said that I like this can we do something like this for the re-do?
And yes!!! WE CAN. It's freakin' beautiful!!!!

The after photos are taken right after we finished tattooing so my skin is super red. But you get the idea. So amazing! Much better than the previous one.
Designed and made by Pete at One Eye Tattoo, big thanks once again. :)

tiistai 13. syyskuuta 2016

Blood pump mud through my veins

Olin tuskaillut hiusteni kanssa jo pienen ikuisuuden, halusin niihin jotain uutta ja kivaa mutta en ollut varma mitä. En myöskään halunnut tehdä muutosta kotona ... en ollut käynyt kampaajalla yli vuoteen ja muutenkin kaipasin kunnon hoitoa ( haha ).
Kun tieto kouluun pääsystä varmistui ja laskeskelin rahoja, jotka näytti onneksi plussaa, niin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja varasin kampaajan. Jee!


Lähtötilanne oli kuitenkin kerrassaan kammottava. Moni kehui tätä väriä mutta itse olin sitä mieltä, että mikään ei voisi olla kamalampaa kuin tämä marja-armeijan oksennus päässäni. Tällaiseksi punaiset hiukset haalistuu kun olet sekoittanut niiden joukkoon mustaa, joka on lila/sinipohjainen!



Kuivana hiukset eivät olleet ihan niin järkyttävät, tarpeeksi kuitenkin. Mitä useammin hiuksia pesi, sitä enemmän liilaa niistä puski läpi eikä varsinaisesti haalistunut?! Hassua.


Varasin kampaajan luottopaikastani, parturi-kampaamo Twisteristä, ja ajan luottokampaajaltani Sandralta!
Heidän liikkeensä on vain niin upea, kuten ylläolevasta kuvasta näkee. :)

Oli ihanaa pitkästä aikaa nähdä ja vaihtaa kuulumisia. :) Pitää muistaa taas käydä useammin!
Mulla oli mukana muutama inspiraatio-kuva ja niiden pohjalta lähdettiin uutta lookkia luomaan.



Tadaa! Tässä kuvia suoraan ajan jälkeen. Eli vähän tummemmaksi mentiin ja mulla ei ole täysin punaiset hiukset enää APUAAA!
Aloitetaan leikkauksesta: halusin pitää mahdollisimman pitkänä, ja vaikka kaikki huonot leikattiin pois niin nämä jäi aika pitkiksi! Missä välissä nämä ovat kasvaneet, haha. Kerrostettu ei ihan valtavasti, koska mulla on aika ohuet hiukset ja se veisi sitten pituudesta sekä paksuudesta pois. Kuitenkin sen verran, että näitä on nyt helpompi laittaa kuin ennen. Ja pieni otsiksenpoikanen myös, koska halusin sellaisen! Onhan tää vähän hankalampi kuin ilman mutta ei näin pitkällä naamalla pärjää ilman. :D
Värjäyksestä: toivoin tosiaan jotain uutta ja ihmeellistä! Ja niinhän siinä kävi, että juuri on nyt pikimusta. Ahhhh. Tämä on kivaa ja freesiä vaihtelua sekä kaipasin helppoutta; olen vähän kyllästynyt ainaisiin blondaus-operaatioihin ja oman värin ollessa lähes musta on tämä oikein helppo hoitaa. Lupasin myös palata kampaajan pakeille kun haluan tästä eroon, ettei musta tule ihan Klonkkua. Punainen väri on aluksi aika tumma, hiuksissa oli niin paljon eri lilan ja pinkin sävyjä että ne piti vähän järeämmin = tummemmin värein taittaa pois. Mikäs siinä, halusin niistä ehdottomasti EROON. Tykkään paljon tämmöisestä verenpunaisesta, väri on vielä kirkkaampi ja hieman lämpimämpi esim. auringonvalossa. Kertakaikkisen upea.


Mielestäni sekä leikkaus että väri on aivan upeita! *____*
Onhan tämä vallan outoa, ensimmäiset päivät ihmettelin peilikuvaa sekä ihailin väriä koko ajan peilistä. Olen niin tyytyväinen ja tunnen oloni paljon kauniimmaksi. Ja sitten voi taas miettiä että minkä ihmeen takia sitä päästää leikkauksen että värin ihan retuperälle tietyin väliajoin että tuntee itsensä ihan rumaksi peikoksi ... voi huoh.

Leikkauksen ja värin lisäksi ostin kaksi luottotuotetta Sexy Hairilta, kyllä nyt kuulkaas kelepaa.


Translation ;

My NEW HAIR! Oh my GAAAD I'm not full red head anymore. More like a blood red vampire Queen. That's how I like it.
I really love these, yay!

sunnuntai 28. elokuuta 2016

30 day photo challenge ; step 18 !

18. a photo of one of your classes


Classes luultavasti tarkoittaa luokkaa mutta koska luokasta ei ole kuvia enkä ole varma saanko niitä julkaista, koska kuvissa on muitakin ihmisiä, niin lisään muinaisen kuvan itsestäni kun olin amiksessa 2007-2010.

1.  your Facebook profile photo
2. a photo of yourself a year ago
3. a photo that makes you happy
4. a photo of the last place you went on holiday
5. a photo of you
6. a photo that makes you laugh
7. a photo of someone you love
8. a photo of your favourite band/musician
9. a photo of your family
10. a photo of you as a baby
11. a photo of your favourite film(s)
12. a photo of you
13. a photo of your best friend(s)
14. a photo of one of your favourite family members
15. a photo of you and someone you love
16. a photo of you at the last party you went to
17. a drunk photo of you
18. a photo of one of your classes
19. a photo of you on a school trip
20. a photo of something you enjoy doing
21. a photo of you standing up
22. a photo of your town
23. a photo of your friend as a baby
24. a photo of you that your hair looks nice in
25. a photo of a night you loved
26. a photo of your favourite weekend
27. a photo of last summer
28. a photo of what you ate today
29. a photo of someone you know that you find attractive
30. a photo of you when you were happy

perjantai 26. elokuuta 2016

These words mean nothing to me

Erehdyin yksi yö selaamaan vanhoja kuvia ja rupesin miettimään.





Vaikka en erityisesti viimeisten viiden vuoden aikana ole painon suhteen ihan mahdottomia heittelehtinyt, niin miten kummassa silloin kehtasi, pystyi ja oli välittämättä muiden ajatuksista - oikeasti pukeutui miten halusi? Nyt on aina ne samat muutamat vaatteet päällä koska ei uskalla, ei pysty, oon ihan hirveän näköinen possu.
Siis mikä tärkeintä, silloin pukeutui ja oli mitä halusi ilman että korvaansa lotkautti sen kummemmin niille äänille päässä, jotka kuiskii kuinka sä et voi, sä et saa, sä näytät helvetin lihavalta ja rumalta koko ajan.

Rupesi oikein huolella ottamaan päähän, tuli kunnon taistelu-vitutus. SHIIIEEELDWAAAALLLLLL!
Miten kummassa tämän urheudun ja taistelutahdon saisi säilytettyä? Kuinka saisi hiljennettyä ne äänet päässä? Kuinka voisi oppia jälleen elämään vapaasti, ilman että kaikki ahdistaa ja häiritsee? Kuinka tuhota ne monsterit mielessä ettei ne estä elämästä elämää?

Arghhh. Riittää. Ei jaksa enää. Tästä lähtien aion pistää vastaan, edes vähän. Loppujen lopuksi ne monsterit tulee maistamaan mun nyrkkiä.



Translation ;

One evening ( okay night ) I was just looking at my photos and those made me think.

Even if I haven't been super skinny or super fat during the past few years, basically stayed in pretty much the same, I still have had guts to wear and look like how I want in the past. But nowadays? Ahahaha hell no always the same god damn band shirt on. 
I didn't care that much ( if at all ) what other people think or the monsters in my head : I just wore what the fuck I wanted and what looked super cool in my mind!

Realizing this shit, it started to really piss me off. Like seriously. SHIELDWALLLLL!!!!
How the fuck I will be as brave again? I'm so done to not live my life as how I want to, specially with style. It feel like my weight or should I say just these faceless little demons in my head keep telling me stuff and stop me being me. If it make any sense. 
How can I destroy them for good? For forever? I'm sick of listening them though I still can't close my ears and eyes from them.

I try to be better for myself and I try to punch them back as much as I can. I'm tired of this shit and this really, really need to change.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

You can hear me Roar!

Kuuntelen aika lailla kaikenlaisia tyylejä mitä tulee rock- ja metallimusiikkiin, tässä postauksessa esittelen tämän hetkiset suosikki artistit ja / tai bändit joiden keulilta löytyy nainen! Girlpower!


Maailmassa on monia lahjakkaita ja upeita naislaulajia, tästä postauksesta löytyy niitä tasan kymmenen ( 11, jos tarkkoja ollaan ) kappaletta. Monet näistä henkilöistä ovat myös todella inspiroivia ja positiivisia henkilöitä, joiden uraa ja elämää on ilo seurata sekä koittaa ottaa mallia kuinka kantaa itsensä, kroppansa - olla oma itsensä häpeilemättä sekä nähdä elämä positiivisemmin ja tehdä parempia valintoja elämässä.
Unohtamatta toki uskomattomia tyylejä!

In This Momentin Maria Brink :


Butcher Babiesin Heidi Shepherd ja Carla Coates :


The Agonistin entinen ja Arch Enemyn nykyinen laulaja Alissa White-Gluz :


Halestormin Lzzy Hale :


Sister Sinin Liv Jagrell joka työstää soolouraa tällä hetkellä nimellä Liv Sin :


Warlockista tuttu ja soolouralla jatkanut metallin kuningatar Doro Pesch :


The Pretty Recklessin Taylor Momsen :


Lacuna Coilin Cristina Scabbia :


Emilie Autumn :


The Birthday Massacren Chibi :


Siinäpä ne! Onko uusia tuttavuuksia? Entä olisiko oma listasi erilainen? :)


Translation ;

My ten favorite female fronted bands / artists. Enjoy!

sunnuntai 21. elokuuta 2016

30 day photo challenge ; step 17 !

17. a drunk photo of you


Uusi vuosi 2015 / 2016 ... uudet kuvakulmat.

1.  your Facebook profile photo
2. a photo of yourself a year ago
3. a photo that makes you happy
4. a photo of the last place you went on holiday
5. a photo of you
6. a photo that makes you laugh
7. a photo of someone you love
8. a photo of your favourite band/musician
9. a photo of your family
10. a photo of you as a baby
11. a photo of your favourite film(s)
12. a photo of you
13. a photo of your best friend(s)
14. a photo of one of your favourite family members
15. a photo of you and someone you love
16. a photo of you at the last party you went to
17. a drunk photo of you
18. a photo of one of your classes
19. a photo of you on a school trip
20. a photo of something you enjoy doing
21. a photo of you standing up
22. a photo of your town
23. a photo of your friend as a baby
24. a photo of you that your hair looks nice in
25. a photo of a night you loved
26. a photo of your favourite weekend
27. a photo of last summer
28. a photo of what you ate today
29. a photo of someone you know that you find attractive
30. a photo of you when you were happy

perjantai 19. elokuuta 2016

You should never poison a Witch

Tilasin ensimmäisen kerran suoraan Killstarista joku aika sitten, kun siellä oli jälleen joku -20% tms. kaikista tuotteista. Tilasin kaverin kanssa kimpassa, eli postit meni puoliksi ja niistä tulikin ihan inhimilliset.

Killstar ei syystä tai toisesta ole mua ihan kamalasti koukuttanut tai ihastuttanut, ehkä se on se etten oikein välitä alternative muodissa kovassa huudossa olevasta okkultismi hypestä.

Omaa silmää oli jo pidempään miellyttänyt synkän hauska Unhappy Meal handbag jonka lisäksi tilasin Witchery bodysuitin. Bodysuit oli vähän sellainen ''mitä järkeä tilata yksi tuote'' vaihtoehto, heh.


Laukku on todella nätti ja vaikka mitat tottakai tarkistinkin, niin se on aika pieni ... tai sitten mä olen liian iso. Tai olen aivan liian tottunut kangaskasseihin ja menettänyt tuntuman ns. oikeisiin laukkuihin. Materiaaliltaan ihan kelpo kamaa ja ketju on mukavan jykevä ja paksu, tuntuu kestävältä.
Se on hurjan söpö mutta vähän pelottaa, että tuleeko käyttöä kun sinne ei kuitenkaan ihan koko elämä mahdu. Mutta katsotaan.

Body on myös kiva! Se on ilmeisesti merkille tuttua ja turvallista trikoota, joka on pehmeää että joustavaa ja näin ollen mukava päällä. Bodyt on aina vähän riski ostos, kun niiden mitoituksesta ei voi olla varma että sopiiko se tämmöiselle pitkälle apinalle vai ei, mutta tämän suhteen onneksi ei tarvinut pettyä vaan koko L sopii mainiosti.
Haaruksissa olevat hakaset helpottavat pukemista ja käyttöä. Torso vaikuttaisi olevan tarpeeksi pitkä, mutta pentagrammi jotenkin kiristää / viettää rintojen kohdalta. Omasta mielestäni rintani eivät todellakaan ole suuret, mutta ehkä pentagrammin ''mutkalle'' meno juuri siitä kohtaa kuitenkin kielii siitä? En kokeillut edes rintsikoiden kanssa vaan ilman mitään.
Varmasti kiva ja kätevä käytettäväksi hameiden ja housujen kanssa.

Ennestään minulta löytyy Totentanzin kautta hankittu Skeletor L/S Maxi dress eli pitkähihainen Skeletor printillä varustettu maksimekko sekä SHOCKin alesta ostettu Skeletor Maxi dress (lace) eli sama mekko ilman hihoja ja epäsymmetrisellä helmalla, materiaalina pitsi.

Tähän mennessä olen ollut tyytyväinen ja tykännyt ostamistani Killstar-tuotteista, mutta mitään kiihkeää ja tulista rakastumista ei kyllä vieläkään tapahtunut.
Jollain tapaa miellän että Killstar on alternative muodin H&M ja siksi hinnat tuntuu aika suolaisilta. :D

Onko muita joille Killstar ei iske? Tai rakastaa puolestaan palavasti?
En usko että oma niuhous on kiinni niinkään siitä, että merkissä olisi varsinaisesti jotain vikaa, se ei vaan ehkä ole niin oma juttu. :)


Translation ;

Here are the two newest Killstar-items what I bought from their the latest  -20 or -25% sale. All items had this discount so I finally gave a chance for these two items.

The Unhappy Meal handbag is in real life as cute and funny as it looks like but I'm maybe a slightly disappointment of the size. Of course I checked the size info but maybe it would work better as a bigger size? Or am I too familiar with the basic, big random simple tote bags nowadays and have lost the touch with handbags?

Luckily the Witchery bodysuit fit too, even it's always a bit risky to order things like these as you can never be too sure if the torso is long enough. This also have buttons in downstairs so it's easy to use!

Now I own four items from Killstar. I also have Skeletor L/S maxi dress and Skeletor maxi dress in lace. 
I'm still not a huge fan of Killstar, I don't think there's anything wrong with the label ... for me it somehow represent alternative H&M and I'm not so into occultism so I kind a don't get the hype.
It's just not my thing I guess. :)

torstai 18. elokuuta 2016

Save the pennies, ghouligans!

Päätin kirjoittaa muutamasta mielenkiintoisesta asiasta ; säästäminen, materialismi ja turhan tavaran pois heittäminen / myyminen / lahjoittaminen eteenpäin.
En ollut ihan varma loogisimmasta järjestyksestä, mutta päätin kirjoittaa ylläolevan järjestyksen mukaan.

Ensimmäisenä lähempään tarkasteluun pääsee säästäminen.

Ihan ensimmäiseksi on otettava selvää faktoista, eli paljonko on tuloja ja paljonko pakollisia menoja.
Näiden pohjalta on helpompi päättää mahdollinen säästö-suunnitelma sekä säästö-summan suuruus.
Elämäntilanteesta riippuen tulot voivat olla säännölliset tai hyvinkin epäsäännölliset. Tarkalla budjetilla voi saada ison, keskikokoisen tai pienen summan säästöön jos viitsii nähdä vaivaa sen eteen ja kiristää kukkaron nyörejä.
Ymmärrän kyllä että jotkut saattavat olla tilanteessa, jossa kaikki tulot menevät pakollisiin menoihin tai eivät välttämättä riitä edes niihin, mikä on harmillista. Olen itsekin ollut vastaavassa tilanteessa ja kaikki tsempit heille.
Tämän postauksen ei ole tarkoitus leveillä tms. rahalla, vaan koitan parhaani mukaan mahdollisesti auttaa, herättää uusia näkökulmia rahan käyttämiseen ja jakaa omia kokemuksia. :)

Kun otetaan faktat huomioon, on seuraavat asiat esillä :

- Tulot : palkka, kelan ja sossun tuet kuten esimerkiksi opintotuki, asumislisä, toimeentulotuki, työttömyyskorvaus jne. sekä muut mahdolliset tulot kuten oma harrastus = vaatteiden tai ripsien teko tms.

- Menot : asuminen = vuokra, eläminen, vesi ja / tai sähkö, vakuutus ( vakuutukset ) sekä muita mahdollisia kuluja kuten bussikortit, bensakulut, puhelin, kuntosali, hieroja, kosmetologi, kampaaja, lääkäri / gynekologi / hammaslääkäri jne, luottokortin lyhennys, lainan lyhennys, Spotify / Netflix / HBO Nordic yms.

Aina ei voi olla varma palkan tai tukien suuruudesta, koska ne voivat riippua työtunneista tai montako päivää on ollut kuusta töissä, tosin yleensä on kuitenkin jonkinlainen keskimääräinen kutina siitä, paljonko noin tulee.

---------------------------------------------------------------

Sen jälkeen on hyvä laskea pakolliset menot yhteen, jonka jälkeen voi ajatella 'mahdollisia menoja' = jos ja kun niihin liikenisi rahaa.

Mitä tulee asumiseen, niin sen neuvomisessa on vähän hankala auttaa. Suomessa asuminen on erityisesti pääkaupunkiseudulla kallista, joskus voi hinta / laatu-suhteeltaan asunnon kanssa tärpätä. Valitettavan usein on otettava se, mitä tarjolla on, koska myös kysyntä on kovaa. Kimppakämppiä kannattaa harkita, jos ajatus kavereiden tai tuntemattomien kanssa asumisesta ei ahdista tai häiritse liikaa.
Myös erilaisten säätiöiden, kaupungin ja taloyhtiöiden kautta voi saada edullisemmin asuntoja mutta jonot voivat olla valitettavasti pitkiä.

Puhelimen maksaminen, puhelinlaskut, vakuutukset, sähkö, kuntosali yms. kannattaa aina kilpailuttaa ja valita se, mikä sopii parhaiten omiin tarpeisiisi. Itsellä ei ole usein hajuakaan näistä asioista, mutta onneksi vanhemmat, siskot, kaverit ja google osaavat auttaa. On hyvä kuunnella eri näkökulmia ja kokemuksia. Älä siis pelkää kysyä neuvoja ja vinkkejä!

Hankalin kohde lienee eläminen, mitä se sitten kenellekin käsittää.
Omalla kohdalla se tarkoittaa pakollisia menoja kuten ruoka, bensat, bussi / junaliput, lääkkeet ... toisinaan myös keikkaliput. Keikkalippuja varten pyrin laittamaan aina X määrän rahaa säästöön, koska ne ovat useimmiten aika kalliita ja näin ollen söisivät suuren siivun elämiseen tarkoitetusta rahamäärästä. Spontaanit reissut tulisi kuitenkin hoitaa sitten tästä. :P
Ruoalle voi laskea esimerkiksi viikkobudjetin, jolloin se ei mene ihan mahdottomaksi osteluksi. Tiukka linja, vaikka se vähän tylsältä kuulostaakin ( varsinkin jos on taipumusta ostaa kaikkea hauskaa ja kivaa niin kuin mulla ... ). Mainokset ovat ärsyttäviä, mutta niitä seuraamalla pystyy lampsimaan oikeisiin kauppoihin tarjousten perusteella. Kannattaa myös oikeasti syödä ne ruuat mitä ostaa, näin pienenee yleinen ruokahävikki sekä ei mene ruokaa että rahaa hukkaan. Monia ruokia voi myös pakastaa! Omien eväiden tekeminen on tottakai halvempaa kuin ulkona syöminen usein tai kaupasta random eväiden haku lounasta varten.
Ruokabudjetti voi olla aluksi hankala laskea ja toteuttaa, voi ensin kokeilla vähän suuremmalla summalla ja tiukentaa tai päinvastoin, jos tuntuu ettei homma toimi. Kotona kannattaa myös olla aina ns. perustarvikkeita, joten jos jonain viikkona on rahat tiukilla ei tarvitse kynsiä napostella. Perustarvikkeet kannattaa hoitaa ensin kuntoon, sen jälkeen pitää niitä silmällä ja ostella sitä mukaan kun pääsevät loppumaan.
Perustarvikkeet tarkoittavat kaikille vähän erilaisia asioita, mutta esimerkiksi makaroni / pasta / riisi / nuudeli, kahvi / tee / kaakao, suola ja sokeri, muutamia erilaisia mausteita, rypsi / oliiviöljy, puurohiutaleet, sitruunoita, sipulia, perunoita, porkkanoita, kananmunia, juustoa, leivonta-tarvikkeita : kuivahiivaa, leivinjauhe, vaniliinisokeri, erilaiset jauhot yms.-setillä pääsee jo aika pitkälle. Tietenkin kodin tarvikkeet kuten vessapaperi, erilaiset pesuaineet, vanulaput yms. kannattaa myös muistaa.
Ostoslistaa kannattaa aina miettiä etukäteen, jos ei halua tehdä heräteostoksia. Sen voi tehdä kauppakerralle tai suunnitella vaikka koko viikolle.

Muut mahdolliset "pakolliset" menot riippuvat paljon itsestä ja siitä, mitä voi olla pakko maksaa, mitä haluaa tehdä rahoillaan tai mahdollisesti kokea rahoillaan kuten esimerkiksi keikat.

Jos tykkää ja haluaa huolehtia omasta kropasta, voi sen tehdä kotona omin voimin tai valita kuntosalin. Kuntosalejakin on monia erilaisilla tarjonnoilla. Kannattaa selvittää mikä palvelee parhaiten omaa budjettia ja sitä, mitä kaipaa salilta.

Lääkärissä olisi hyvä käydä perustarkastuksissa silloin tällöin ja jonkin vaivan ilmettyä mennä selvittämään syitä kyseisen alan lääkäriltä. Monilla työssäkäyvillä on etuna työterveys, jossa perusasioita pystyy kätevästi hoitamaan maksutta. Muutoin lienee paikallaan julkinen terveydenhuolto jossa paikkakunnasta riippuen voi olla jonoja.
Jos kaipaa nopeaa toimintaa, on yksityinen vaihtoehto - siitä pitää olla tosin valmis maksamaan. Paikkakunnasta riippuen yksityinen voi olla ainut vaihtoehto, jos julkisella puolella on paljon jonoja tai vaikkapa julkisella puolella eivät välitä tai suostu tutkimaan vaivoja sen kummemmin.
Omaan terveyteen kannattaa kuitenkin aina panostaa, vaikka summat ja lääkkeet saattavat toisinaan kirpaista aika ikävästi.

Luottokortin tai lainan lyhennys on useimmiten pakollista kuukausittain, jos on sellaisen mennyt ottamaan. Pankin kanssa usein sovitaan näistä asioista tarkemmin, yleisesti ottaen se on niin että maksaa = lyhentää vähintään tietyn X summan pois / per kuukausi.
Jos ei oikein tiedä näistä asioista tai on pulassa, kannattaa ottaa yhteys pankkiin ja selvittää asiat ennen kuin ne on pahasti solmussa.

Itsestään huolehtiminen on kivaa ja tärkeää, mutta aina kannattaa muistaa maksaa ne tärkeät laskut ennen kuin voi alkaa kampaajia tai ripsiä miettimään. Tai no, kukapa meistä ei joskus kokisi nuudeli-kautta koska oli nyt ihan pakko päästä kampaajalle pelastamaan pää. :)
Ihmisestä riippuen sitä myös omaa kiinnostusta itsestään huolehtimiseen. Toiset välittää enemmän, toiset taas ei. Ei ole oikeasta tai väärää ja mielestäni jokaisella on oikeus hoitaa itseään miten haluaa.
Kampaajalla ja kosmetologilla käymisen rinnalle on noussut suositut ripsi- ja kynsihoidot. Sitä voi hemmotella itseään monilla erilaisilla asioilla, mutta rahan kannalta on muistettava, että jotkut näistä kaipaavat säännöllistä huoltoa ja / tai uusintaa - eli maksat niistä myös jatkossa, jos haluat ne pitää.

Kun olet selvittänyt omat tulosi, pakolliset menosi sekä mahdollisia menoja, saattaa tuloista vielä 'jäädä yli'.
Tällä yli jäävällä rahalla jokainen tekee tottakai mitä haluaa, mutta voit joko budjetoida ylijäävän summan ja laittaa siitä osan säästöön tai käyttää muuten vaan johonkin. Toisinaan voi olla pakollista ostaa uusia vaatteita tai haluaa muuten vain shoppailla, voisiko sille olla oma summansa kuukaudessa? Shoppailu on ihanaa ja mukavaa, mutta turha shoppailu, varsinkin jos sinulla ei olisi siihen paremmin varaa, olisi hyvä välttää. Toisinaan tuntuu aika ankealta moinen, mutta voisiko samalla summalla saada jotain muuta kuin vain materiaa?
( ^ aiheesta lisää materialismi-postauksessa ).
Jos edessä siintää tuleva lomamatka tai haluat muuten vaan laittaa säästöön rahaa - tai vaikka molempia, on hyvä miettiä sopiva säästösumma. Tuloista ja menoista riippuu paljon se säästöön laitetteva summa sekä siitä, mitä varten säästät. Sen tulisi olla kaikessa yksinkertaisuudessaan sopiva summa : ei liian iso = vaaranna pakollisten laskujen maksua, eikä liian pieni = et saa haluaamasi summaa kasaan haluamassasi ajassa.
Jos on mahdollisuus laittaa kuukaudessa vaikkapa 50€ säästöön, pääsee silläkin jo hyvään alkuun. Tai 100€. Tai ihan vain 10€ tai 20€. Mikä vain sopii itselle parhaiten.
Se on myös hieno tunne, kun laittaa säästöön rahaa ja saa sen oikeasti pysymään siellä. :)

Voi olla että tämä oli vähän rönsyilevä teksti sieltä sun täältä mutta toivottavasti siitä ymmärsi jotain.

---------------------------------------------------------------

Mitä tulee minun kuukausittaiseen budjettiin, niin se on tiukka. Myönnetään, se ei aina pidä. Varsinkaan silloin kun huomaa että on vähän enemmän sitä ylimääräistä, niin meinaa mopo lähteä käsistä - ja joskus lähteekin.
Olen huomannut hyväksi tavaksi merkata kaikki tulot, menot ja säästöt budjetti-vihkoon ylös. Silloin vasta ihan oikeasti huomaa, mihin se raha menee. Toisinaan ajattelee että voi vitsi kun tuli taas jotain turhia vaatteita ostettua, mutta todellisuudessa suurin osa rahoista onkin voinut mennä turhiin herkkuihin.
Myös se, että elämisen / vapaa-ajan asiat maksaa käteisellä. Korttia vinguttaa niin helposti eikä oikein tajua sitä rahan menoa, mutta käteisen kanssa se on paljon konkreettisempaa.

Tuloni ovat kuukausittain suht' säännölliset kun olen töissä, mutta nekin saattavat heittää suuntaan tai toiseen koska sopimus on osa-aikainen ja 25 tuntia / viikko. Sellainen mututuntuma on palkasta, aina on kiva juttu jos tulee enemmän rahaa kuin mitä oletti. :P
Joskus sitä saattaa myydää rättejä ja lumppuja eteenpäin, joista saa vähän lisätienestejä.

Olen laskenut itselleni kolme erilaista budjettia kuukautta kohden. Olen laskenut ne palkkakuittien perusteella, yksi on silloin kun palkka tulee olemaan niukka, toinen silloin kun palkka on about keskimääräisesti ok ja kolmas silloin, kun palkkaa tulee tavallista reilummin. Näin ollen osaan laittaa oikeat määrät säästöön tai maksaa enemmän laskuja pois palkasta riippumatta eikä pitäisi joutua kusisiin tilanteisiin = säästöön "ei muka riitä rahaa" yms tekosyitä.
Alla olevista listoista löytyy muutaman asian kohdalta sanat "maksan enemmän takaisin kuin minimisumma" ja se on myös laskettu näihin budjetointeihin mukaan : kun on niukempi palkka, voi maksaa sopimuksen mukaisen summan tai jos tulee vähän reilummin niin voi myös maksaa X määrän enemmän.

Omia menoja ovat :

- puhelinlasku ja puhelin ( puhelinta koitan maksaa aina enemmän takaisin kuin sopimuksen minimisumma )
- luottokortin lyhennys ( maksan usein enemmän kuin pankin laittama minimisumma koska tasaluvut on kivoja heh )
- opintolainan lyhennys ( pankin päättämä summa )
- kuntosali
- hieroja ( koitan käydä kerran kahdessa kuukaudessa mutta se on taas vähän jäänyt ... myyjän työssä pakollinen homma jos ei halua että olkapäät on ihan jumissa + en omista Travis Fimmeliä lemmikkinä joka voisi nuo hierojan hommat hoitaa, nyyh )
- Spotify ( uuupsss )
= laskut

- ruoka
- bensa
- vapaa-aika
= eläminen, jolle on laskettu X summa / per kuukausi

- säästö matka 
- säästö whatever ( keikat, tatskat ... )
= säästöt, joille on laskettu X summa / per kuukausi

Vuokraa en maksa, koska asun edelleen vanhempien luona syystä A ja Ö. Tätä mun ei tarvitse toki selitellä, mutta sanotaanko nyt näin että pidempään blogia seuranneet muistavat kyllä että henkinen ja fyysinen terveys heitti joku aika sitten niin pahasti sitä kuuluisaa häränpyllyä, ettei omillaan asumisesta tullut mitään ( en pystynyt käymään töissä enkä pystynyt pitämään asuntoakaan koska en voinut asua siellä terveydellisistä syistä = kaboom motherfuckers, olet kusessa ja asunnoton ).
Olen tätä juttua niin monesti kelaillut ja hävennyt, että 26-vuotias asuu kotonaan. Tuntuu että on ihan luuseri ja vajakki, vaikka asiat voisi olla paljon huonomminkin. Aion muuttaa ulkomaille vuoden, korkeintaan 1,5 vuoden kuluessa, Ehkä mä haluan ottaa kaiken irti siitä, mitä on, kun se vielä mulla on. Tottakai mä arvostan tätä järjestelyä tosi paljon ja oon sillee perusonnellinen vaikka varmaan kaikkien pää hajoaa tasaisin väliajoin, haha. Ja yritän olla ajattelematta, että olen tämän takia huonompi kuin muut.
Jotain vakuutuksia just mulle itselleni pitäisi kyllä hommata mutta en ole vielä saanut oikein aikaiseksi ... whoops. Työn puolesta on jotain ja joku perus kodin vakuutus, mutta niin ...

No mutta, palataan asiaan. Näiden menojen lisäksi, koitan käydä kampaajalla edes kerran vuodessa. Se tosin aina vähän jää ja näytän ihan Gandalfilta, mutta kun en vain saa aikaiseksi jotenkin. Koitan tosin petrata tämän asian suhteen ja käydä edes puolen vuoden välein leikkaamassa jonkun mallin ... tai jotain. Ei muuten mutta tämän pään kanssa on turha edes keskustella kampauksista, jos tässä ei ole mallia.
Hiukset värjään siis lähes aina ja kokonaan itse, tilaan eBaysta halvalla Directionsia ja tarjouksista ostan Colormaskit. 
Kosmetologilla käyn vähän kausissa, mutta 3-5 kuukauden välein. Kun löysin täältä ihanan ja auttavan kosmetologin, niin elämä on helpottunut paljon. Kyllähän se rahaa vie enemmän, kun ostaa kasvorasvat sieltä, mutta omaan fiilikseen se vaikuttaa niin paljon kun ei ole ihan rupikonna. 
Kauneus-juttuja tulee pidettyä silmällä tosi tarkasti, pyrin olla ostamatta mitään liikaa - oli aikoja jolloin oli purkkia ja putelia joka sormelle ja varpaalle, mutta sitä pärjää oikein hyvin vähemmälläkin määrällä. Ostan usein uutta ja lisää vasta sitten, kun vanhat on loppumassa ( tai loppuneet ... ) tai jos nään tarvitsemiani tuotteita tarjouksissa. 
En ole koukussa ripsiin tai kynsiin, ne rahat sitten varmaan meneekin kirpparille jos sieltä sattuu jotain löytymään ( ja budjetti antaa myöten ).

Teen siis mun budjetin kanssa usein niin, että kun palkka napsahtaa tilille ( hurraaaaaa!!! hetken sitäkin iloa kestää ) niin siirrän ensin säästöön menevät summat, maksan laskut, laitan / nostan rahaa sivuun salia ja hierojaa varten ja sitten loppusummaksi usein jää se laskemani X summa tuota elämistä varten. Siitä nostan aina heti puolet käteisellä, jolloin ei tarvitse korttia ruveta vinguttamaan. On hyvä jättää tilille jotain roposia, niin saa esim. bussien tai junien nettikaupoista ostettua edullisesti matkoja tai muuten vaan shoppailtua jossain.
Joku voisi sanoa että porukoilla asuminen on kunnon hotelli-elämää, mitä se ei mm. ole vaan maksan lähes kaiken itse. Ruoankin suhteen olen niin kranttu ja syön omia juttuja, ettei niitäkään paljon jaella. Ja noin muutenkin, mun mielestä se on aika selvää että omat menot ja laskut maksetaan, asui sitten vaikka sen Travis Fimmelin kanssa ( hei oikeesti, mulla on joku pakkomielle siitä, sen äänestä ja silmärypyistä ... ehkä alan säästää rahaa sen kidnappaamista varten ).
Ei siis mikään inhottava tai kiveen hakattu päätös tämä tietenkään ole, vaan sellainen ihan normaali sekä leppoisa päätös että aikuiset ihmiset maksaa omat juttunsa. Toivottavasti kaikki nyt tajusi mitä ajan tällä takaa heh.

Mulla on oikein värikäs historia rahan käytön suhteen ja voin kyllä sanoa, että olen ollut tosi surkea ja holtiton sen kanssa. Pitkä ja kivinen tie on käyty, ja se on aikamoista taistelua välillä vaikka olisi kuinka selvä ja tiukka budjetti.
Kun on harakka niin silmissä vaan kiiltelee kaikki ihanat ja kauniit jutut, mutta sitten pitää vaan tuijottaa keikka-kuvia tai kuvia Uudesta-Seelannista ja muistaa, miksi tätä hommaa tehdään. Ja onhan se kiva juttu, kun on sillee suht hyvin rahat hallussa eikä ole ihan sormi suussa.
Olisihan se aika noloa, jos tässä tilanteessa olisi tili tyhjä jo alle viikossa vain koska shoppailu. Ei nämä jutut mitään pelkkää läppää ole, vaan vakava asia. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että elämä on paljon helpompaa kun uskaltaa laittaa rajoja itselle ja kasvaa vähän aikuiseksi, eikä vaan pistä menemään ja tuulemaan. Sekä tietenkin oppia arvostamaan sitä, mitä on - niin kliseiseltä kuin se kuulostaa.

---------------------------------------------------------------

En tiedä, jaksaako kukaan ( edes minä itse, tätä tarkistaessani ) lukea loppuun asti mutta jos niin käy niin me kyllä ansaitaan rommikolat!
Eka ajattelin että teen jonkun hienon säästövinkki-postauksen mutta tästä taisi tulla joku sillisalaattien the sillisalaatti.

Loppujen lopuksi, jokaisen raha-asiat ovat omiaan eikä kellään ole niihin mitään sanomista. Sitä saa tehdä niillä mitä itse haluaa tai olla tekemättä. Mun mielestä näitä juttuja on vaan kiva pohtia ja miettiä. :)
Tämäkin on vain mun näkemys ja tiedän sekä ymmärrän että niitä on monia erilaisia, toivon että kukaan ei mitenkään loukkaantunut. Eikä siinäkään mitään pahaa ole jos ei ymmärrä mun juttuja tai mielipiteitä, jokaisella on omat arvonsa.

Yhdestä asiasta ei tosin kiistellä : Travis Fimmelin silmärypyt ON ihan helvetin seksikkäät. 

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Ten thousand voices fill my broken lungs but through the white wave, I still hear it call

Kiva kertoa jotain iloisiakin uutisia välillä täällä blogin puolella.

Aloitetaan siitä, että olen jo vuosikaudet miettinyt hakemista oman alan kouluihin. Mulla on pohjalla pukuompelijan tutkinto vuodelta 2010, jonka jälkeen hain parina vuotena ammattikorkeakouluihin muotisuunnittelijaksi - en päässyt sisään, viimeisellä kerralla jäi pisteestä kiinni. Katkeroiduin ja masennuin hahah. Sen jälkeen olen seilaillut siellä sun täällä, mutta nyt alkoi mitta tulla täyteen duunin suhteen niin päätin että jotain tähän vierelle on saatava. Jotain sellaista, mistä itse tykkään.

En hakenut ammattikorkeisiin, koska jotenkin ei ''jaksa'' paneutua johonkin asiaan kolmea, neljää vuotta. Kuulostaa ehkä karulta, olisihan se varmasti kiinnostavaa aikaa mutta mulle tuollainen aikaväli kuulostaa ihan kamalan suurelta. Varsinkin, kun mun suunnitelmissa on selvästi lähteä ulkomaille lähivuosina. Jos pääsisi ammattikorkeaan, siirtyisi se taas monella vuodella ja etenkin siksi kun ei opiskelijana pysty niin paljon säästämään kuin töissä käydessä. Ja myönnettäköön, kun on tottunut siihen että voi mennä about minne vain haluaa kunhan vain säästää ja hoitaa asiat oikein kun saa säännöllisesti palkkaa ( vaikkakin työtunneista riippuen ), niin ei enää houkuttele se opiskelija-elämä. Se on tullut jo koettua. :) Tosin välillä tuntuu että silloin tuli ja meni kahta kauheammin ... millä rahalla?! No, silloin oli melkein kaikki halvempaa.

Eli hain Helsinki Design Schooliin muotisuunnittelijan tutkintoon. Olen miettinyt tätä vuosia, en vain oikein koskaan ollut varma että onkohan se nyt okei kun se kestää vain niin vähän aikaa ja maksaa paljon. Etenkin viimeisen kahden vuoden aikana olen seurannut koulun ja sen opiskelijoiden tekemisiä, niin moni on tykännyt olla siellä ja muutenkin positiivinen sekä luova ilmapiiri houkutteli entistä enemmän. Nyt päätin että otetaan siitä selvää, jos sinne päästään. Voihan sitä samalla summalla paljon turhempaakin ''ostaa''.
Pistin siihen hakukirjeeseen koko sieluni, kirjoitin sen vasta sitten kun siltä tuntui. Tiesin ettei väkisin kirjoittamisesta olisi mitään hyötyä vaan sen pitäisi tulla luonnostaan.
Ja sain viime viikolla kirjeen että pääsin sinne!!! Eilen varmistin opiskelupaikkani. :)


Olen NIIIIIIIIIN onnellinen. Tuntuu että elämällä on vihdoinkin haluamani suunta.
Ensimmäiset fiilikset olivat hirveä helpotus ja innostus, sitten pelko ja ahdistus. Nyt se on sillee about 50/50. Ainahan kaikki uusi vähän jännittää ja pelottaa.
Vaatiihan tämä budjetointia jne. jne. koska kyseessä on maksullinen koulu mutta kyllä se tästä.


Toinen iloinen asia on meidän uusi perheenjäsen, Martta. Martta on pieni sekaroitunen koiranpentu, joka sai meiltä uuden kodin. On energinen ja velmu tapaus, ja viime viikko onkin mennyt Martan hoidossa ja tutustumisessa. Vielä on kiltti ja rauhallinen, tosin kohta sitä saa varmaan neulatyynyä leikkiä. ;)

Ihanaa kun syksy näyttää valoisammalta kuin aikoihin!
Mitä teille kuuluu? Onko kukaan tulossa samaan kouluun syksyllä, samalle linjalle tai eri?

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

30 day photo challenge : step 16 !

16. a photo of you at the last party you went to


Meillä oli naamiaset tuossa taannoin, minun ja muutaman muun synttäreiden kunniaksi. Itsehän pukeuduin naisversioksi ikuisesta rakkaudestani Piggy D.:stä ja täytyy kyllä sanoa, että näytin helvetin kuumalta. :P

1.  your Facebook profile photo
2. a photo of yourself a year ago
3. a photo that makes you happy
4. a photo of the last place you went on holiday
5. a photo of you
6. a photo that makes you laugh
7. a photo of someone you love
8. a photo of your favourite band/musician
9. a photo of your family
10. a photo of you as a baby
11. a photo of your favourite film(s)
12. a photo of you
13. a photo of your best friend(s)
14. a photo of one of your favourite family members
15. a photo of you and someone you love
16. a photo of you at the last party you went to
17. a drunk photo of you
18. a photo of one of your classes
19. a photo of you on a school trip
20. a photo of something you enjoy doing
21. a photo of you standing up
22. a photo of your town
23. a photo of your friend as a baby
24. a photo of you that your hair looks nice in
25. a photo of a night you loved
26. a photo of your favourite weekend
27. a photo of last summer
28. a photo of what you ate today
29. a photo of someone you know that you find attractive
30. a photo of you when you were happy

tiistai 26. heinäkuuta 2016

I can't drown my demons, they know how to swim

Anteeksi, mulla on ollut jonkinlainen motivaatio-katkos blogin suhteen. Paljon on postaus-aiheita suunnitteilla jne. mutta jotenkin ei vain saa sormet kirjoitettua mitään näppäimistöllä.
Myönnettäköön, että Black Sailsin katsominen kiinnosti huomattavasti enemmän kuin bloggaaminen ja tulikin tähän asti tehdyt kolme tuotantokautta katsottua about reilussa viikossa? Olisin katsonut ne varmaan parissa päivässä putkeen mutta aikuisena on sellaisia ikäviä velvoitteita kuin palkkatyö, niin piti siihenkin valitettavasti keskittyä. ;)
Nyt jouduin tyytymään vain tekemään maratonin silloin tällöin random päivinä.



Tänään kävin ensimmäistä kertaa kesässä uimassa, päätin että ainakin kerran on käytävä oli sitten kuinka tahansa kamala kroppakriisi.
Ensin vain piti päättää minkä uikkarin laittaa päälle ... jatkoon pääsi Black Milk Clothingin Dem Guts-printin nana suit sekä uikkari. Päädyin lopulta uikkariin ja se aiheuttikin kauhunväristyksiä äidissäni : täydellinen valinta siis!



Kyseinen järvi sijaitsee ihan meidän lähellä, pari kilometriä on matkaa. Onneksi siellä ei ollut ketään muita meidän lisäksi.
Oli aivan ihanan virkistävää ja vapauttavaa uida. Pienenä olin varsinainen vesipeto, nyt aikuisempana haluaisin uida mutta kroppakriisi on este sille.

Tottakai sitä piti kauniin kesäpäivän kunniaksi hieman kuvailla.




Hain sellaisia kauniita, eteerisiä kuvia mutta päädyinkin näyttämään joltain jähmeältä patsaalta tai siltä, kuin teksiin vipunostoja näkymättömillä painoilla salilla. :D
No mutta ainakin toi vesi liikkuu upeasti kuvissa!


Ärsyttää ihan superisti kun tämä( kin ) postaus on niin lame. Tuntuu että kaikki on ihan lame. Työ se vasta lame onkin - olen alkanut kyseenalaistamaan sen. Tai ... tiedän että asiat voisi olla huonomminkin ja työ itsessään voisi olla kamalampaa, mutta rehellisesti sanottuna en pidä siitä yhtään kuinka kuluttavaa asiakaspalvelu on.
Se, että joka päivä saa haukut milloin mistäkin - asiakkailta. Me myyjätkin olemme ihmisiä joilla on tunteet, mutta se sattuu unohtumaan liiankin monelta.
Se, että seitsemän tunnin työvuoron aikana ehkä puolet asiakkaista tervehtii sua takaisin. Moni ei näytä edes tietävän sanoja hei, kiitos ja ole hyvä.
Se, että työskentely ihmisten parissa saa oman sosiaalisen elämän koetukselle : ei jaksa nähdä kavereita, kaupungilla olo ahdistaa koska ihmisiä, aivan liikaa ihmisiä, olen kurkkuani myöten täynnä ihmisiä.

Ehkä mun on aika siirtyä eteenpäin ja enemmän oman alan hommiin, jos vain mahdollista, en näe mitään motivaattoria jumittaa työssä joka maistuu enemmän puulta kuin puu itse. Edes raha ei tunnu enää motivoivan. Voihan toki olla että mulla on joku laiska jakso ja motivaation puute, mutta kun tuntuu ettei mikään asia motivoi. En usko että kyse on burn outista, työ vain on yksinkertaisesti puuduttavaa. Kaipaan seikkailuita, kaipaan sitä että ventovieraat eivät kohtele kuin tiskirättiä.

Joten ensi kerralla kun menet asioimaan kaupassa - sama se missä, mutta erityisesti ruokakaupassa : tervehdi takaisin, kiitä ja käyttäydy muutenkin asiallisesti. Ei tarvitse alkaa paasaamaan mistään sen kummemmin, ymmärrän kyllä jos small talk ei kiinnosta, mutta voi että kuinka se lämmittääkään myyjän päivää kun kohdalle sattuu asiakas jolla on aivot tallella ja käytös ei huuda sen puolesta että myyjä on perseestä koska kiire / se on liian hidas / se on liian nopea / ärsyttävä / muuten vaan.
Miten se tappaakan fiiliksen, kun ihmiset asioi ja niistä huokuu negatiivista ilmapiiriä ja ärtymystä. Se kaikki mulle heti nyt-asenne on niiiiiiiiiin sieltä minne aurinko ei paista. En vaan sitten ymmärrä mikä helvetti näitä mielensäpahoittajia vaivaa. En vain ymmärrä. En helvetti soikoon ymmärrä.
Välillä tekisi mieli halata takaisin niitä mukavia ja käytöstavat omaavia asiakkaita, ne ovat niin suuri voimavara että.
Siispä ensi kerralla kun asioit kaupassa, muista että olet tekemisessä oikean ihmisen kanssa etkä robotin eikä sulla ole mitään oikeutta kaataa omaa ahdistusta / ärtymystä hänen niskaansa.


Osasyyllinen tilanteeseen saattaa myöskin olla tämä Jumalan lahja maailmalle eli merirosvoista 1700-luvulla kertova, loistavaakin loistavampi sarja Black Sails.
Jotenkin se sai mut ymmärtämään, että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi johonkin joka tuntuu silkalta ajan tuhlaukselta. Tietenkään nyt 2016 luvulla ei valitettavasti voi niin vain ryhtyä merirosvoksi ja elättämään itseään ryöstämällä muilta sekä maailman meriä purjehtien komeiden miesten kanssa, mutta voin ottaa oppia omaan elämääni. Omaan tilanteeseeni.

Tässä työtilanteessa on valitettavan vaikeaa niin vain vaihtaa oman alan hommiin. Irtisanotaan tai palkataan joillain naurettavilla max. 20 tuntia / viikko sopimuksilla. Valitetaan ettei Suomessa kiinnosta porukkaa käydä töissä, miksi kiinnostaisi jos tarjolla olevat tunnit on nniin naurettavia? Kuka vain tekisi mieluummin vähintään 30 h / viikko kuin näitä 5h/10h/15h/20h/25h / viikko tunteja. Ymmärrän täysin sen, ettei kiinnosta lähteä töihin huonoilla tunneilla jos työttömänä saa saman verran, ellei enemmän. Osa-aika työ se vasta mahdollisten tukien saamisesta helvettiä tekee.
Miten, miten päättäjät eivät tajua tätä? Pitäisi ennemminkin keksiä jokin tapa, jolla tukea / motivoida / jotain yrityksiä / työnantajia, että työntekijöille voitaisiin antaa kunnon työtunnit.

Voi ei, nyt alkoi ihan liikaa vituttamaan kun aloin jälleen kerran paneutua asiaan enemmän. :D Pakko lopettaa paasaus.
Kai se on vain pakko leikkiä oman elämän arkeologia motivaation suhteen ja koittaa jaksaa.
Muutama prokkis on tosin vireillä, kerron niistä lisää jos ja kun on kerrottavaa. Pitäkää peukkuja!

perjantai 15. heinäkuuta 2016

You are my drug, my miracle, you're my savior in a Devil's world

Eräs päivä tuli vain sellainen fiilis että pitää saada vähän sotamaalausta naamaan. Samalla harjoittelin erästä juttua varten tätä tiettyä meikkiä ja päätin, että mikä jottei kuvata tässä samalla pieni tutorial.
Tämä on siis testimeikki, en tehnyt sitä ihan 'täysillä' enkä kunnolla. Kuvaa valmiista tulee kunhan itse tapahtuma ehtii tulla ja laitan naaman uudestaan koreaksi!

Eli jos ja kun olet aina halunnut näyttää yhtä upealta kuin Piggy D., on aika laittaa pensselit heilumaan.


Aloitetaan tekemällä pohja. Käytössä Kat Von D Beauty primer, lock-it meikkivoide ja Grimasin 'väritön' puuteri. Muista myös sutia huulet!
Ei ole niin väliä silmäpusseilla tms. koska ne menevät kyllä piiloon.


Tähän voi varmasti käyttää myös kasvomaaleja, mutta koska en ole vielä sopivanlaisia omalle iholleni löytänyt, käytin jälleen kerran luomivärejä.
Pohjan päälle taputellaan valkoinen luomiväri, käytössä Sugarpillin erittäin pigmenttinen mattaluomiväri sävyssä Tako.


Sen jälkeen on aika hahmotella silmiä, nenää, huulia ja leukaa. Itse valitsin yhden tietyn kuvan Piggystä, jonka pohjalta aloin maskia rakentamaan. Hahmottelin rajat siveltimellä sekä Make-Up For Everin pigmenttisellä mustalla mattaluomivärillä.
Siveltimet käytössä on vesivärisiveltimiäni ( olen professional, I know ).


Päätin tehdä ihon valmiiksi ennen muita elementtejä, koska ihon päälle tulee vielä maalata kaikenlaista säkkärää.
Hahmottelin poskien varjostuksen rajan ja aloin varjostamaan. Viivan alapuolelle lisäsin tuputtelemalla mustaa luomiväriä, jonka blendasin yhdessä valkoisen luomivärin kanssa.


En ollut ihan tyytyväinen poskiin, joten sudin valkoista luomiväriä leuan lähelle, ettei varjostus olisi 'vääränmallinen'. Sen lisäksi korostin varjostuksen linjaa vielä levittämällä mustaa luomiväriä varovasti ja kevyesti valmiin varjostuksen päälle poskipunasiveltimellä.
Sen lisäksi lisäsin vähän bling blingiä Piggyn elämään ja sivelin helmiäisvalkoista luomiväriä highliteriksi poskipäille, se myös kivasti blendaa varjostusta poskipäillä.


Sen jälkeen oli aika värityspuuhien. Luomiväri saattaa helposti karista poskille, joten kannattaa pitää jotain paperia / kangasta tms. silmän alla, ettei mene hyvä pohja piiloon. Itse käytin olalla roikkuvaa t-paitaa. :D
Ei kannata pelästyä, jos tuntuu että aluksi näyttää ihan Abbathilta.

Kaikista kestävimmän tuloksen saa, kun muistaa laittaa silmämeikinpohjustusainetta sekä värittää halutun alueen ensin kajalilla ja sitten vasta päälle taputtelee luomivärin. Pysyy kuin tauti.


Sitten nenään ja hampaisiin vähän väriä. Leukaan myös! Oikeasti pitää sitten väri levittää koko kaulaan ja osaksi rintakehään, sekä piirtää ristejä väärinpäin siihen päälle.
Saatanallinen meininki koska why not?


Silmäpussien peittoon voi käytännössä valita minkä värin tahansa, riippuen vähän siitä millä tehosteilla haluaa mennä. En itse tykkää kullasta ja perus valkoinen/harmaa/musta on minun mielestä aika tylsä, joten päätin mennä punaisilla tehosteilla kuten eräässä ESP-promoissa Piggy tekee.
Sitä vaan levittää sellaisella mukavalla mututuntumalla sopivan verran alaluomelle ( poskelle ... ) ja lisää hieman mustaa luomiväriä, ja blendaa värit yhteen.
Kannattaa levittää punainen nimenomaan mustan jälkeen ja ei kamalasti sen päälle ( tai punaista alle ja mustaa päälle ) koska joskus lopputulos saattaa olla enemmänkin ruskea ...
Käytössä itsellä Sugarpillin Love+, joka on täydellinen, intensiivinen punainen josta on moneksi!


Lopuksi on vuorossa se kivoin osuus eli viivojen piirtäminen!
Otin aika tarkasti mallia että kuinka monta pitäisi olla ja about missä, jonka jälkeen hahmottelin ne siveltimellä ja vahvistin. Tässäkin paras ja kestävin tulos saadaan, kun piirrät viivat ensin kajalilla ja sitten päälle luomivärillä päälle.

En meinannut osata päättää että laitanko otsaan ristin väärinpäin vai raksin, mutta raksin ollessa enemmän Piggyn tunnusmerkki, niin valitsin sen. Niin kuin saattaa huomata, se meni enemmän tai vähemmän vinksalleen ... on ihan käsittämättömän vaikeaa piirtää edes joten kuten symmetrinen raksi omaan naamaan!

Ja sitten ollaankin valmiita. Kuvassa ei ole ripsiväriä, ei irtoripsiä, ei glitteriä ... ne jääköön ensi kertaan, nyt on harjoiteltu se perus sotamaalaus ja on kyllä ihana.



Etenkään yläluomien silmien rajoja ei tarvitse eikä pidä häivyttää, ne saa kaikessa rauhassa olla kulmikkaat. Meikki tulee olemaan vielä intensiivisempi kun kaulan värittää mustaksi.



Pakko tykittää miljoona kuvaa lookista, kun kerrankin kuvat onnistuu ja jaksaa muokkailla niitä. Tykkään!


Tottakai oli pakko ottaa Piggymainen kuva, vaikka en kauheasti pidäkään suoraan edestäpäin otetuista kasvokuvista, tuntuu että näytän jotenkin ihan muulilta. :D
En tiedä myöskään onko se hiukset vai meikki, mutta mulla tuli tästä kuvasta myös mieleen Darth Maul!

Äitini sanoi että muistutan haisunäätää, no, ainakin on aika helvetin badass haisunäätä.


Kaikista parasta on aamulla herätä näihin tunnelmiin. Tai no parasta ja parasta, jos saa sydänkohtauksen ja on niin onnellinen että sydän hajoaa kappaleiksi.
Jokainen joka on blogia seurannut pidempään, jokainen joka tietää mut ja kuinka paljon tästä tyypistä tykkään ( näin suht normaalisti ja lyhyesti sanottuna ), tietää kuinka helvetin paljon tämmöinen järkyttää ja lämmittää mun mustaa sydäntäni. Mut hei, ainakin nää on onnen kyyneliä!

Myönnettäköön että Piggyn sanavalinnat on hiaman kyseenalaiset kuvatekstissä, mutta sekös nyt minua haittaisi.
Mua ei yhtään haittaisi olla esim. Rouva Haisunäätä!


Kaikista nautinnollisinta on tosin se, kun saa rapsuttaa meikkiä ilman että tarvii pelätä että nyt se menee pilalle - koska se saa mennä pilalle kun puuduttava poseeraminen on ohi!
Mulla oli kyllä niin hauskaa tämän meikin kanssa, naureskelin vaikka kuinka monet kerrat peiliin katsoessa. Ja näytin super kuumalta, hah hah.

On se Piggy D vaan niin paras. Piste. Tästä asiasta ei keskustella, tässä asiassa ei ole vastaväitteitä.