tiistai 29. maaliskuuta 2016

I wear it on me like a Scarlet letter

Hiustenhoitojuttuja.
Tulot ei ole enää yhtä hyvät kuin joskus muinoin joten sitä ei tule oikein kampaamotuotteita enää käytettyä, mutta ihan kiitettäväsäti nämä marketti-kamatkin toimivat. :)
Tärkeintä mulle hiustenhoitotuotteissa on toki se, että ne ajaa asiansa ja se, että niitä ei ole testattu eläimillä ja luonnonkosmetiikan tuotteet kiinnostavat yhä enemmän. 


XZ:n shampoot ovat hinta-laatu suhteeltaan ainakin omaan makuun. Näitäkin tulee useimmiten ostettua jostain tarjouksista, esimerkiksi nyt on kaksi kappaletta shampoo & hoitoaineita yhteensä 5€ K-kaupoissa  ( ainakin K-supermarketeissa ). Tällä kertaa ostin kosteuttavan lisäksi värjätyille hiuksille tarkoitetun shampoon, täytyy vielä käydä hoitoaineita hakemassa jos tarjous on vielä voimassa. Eivät nämä muutenkaan pahan hintaisia ole, n. 2,50-3,00+ €  / kpl.

Bio Rich oli täysin uusi tuttavuus, sen bongasin joskus muinoin Sokokselta, 2,50€ / kpl. Ihastuin suunnattomasti näihin tuotteisiin, joiden raaka-aineet ovat kasviperiäisiä / synteettisiä. Käytän viikottaisissa pesuissa tätä värjätyille hiuksille tarkoitettua shampoota, syväpuhdistavaa harvemmin.
Bio Rich kuuluu LH-Beautyn tuoteperheeseen, joka on myös suomalainen yritys ja valmistaa tuotteensa Suomessa. Nettisivut äkkiä katsottuani merkillä on näköjään myös vartalolle ja kasvoille tarkoitettuja tuotteita, pitää ehkä tutkia lisää.
" Lifehair on ainoa kotimainen kosmetiikka-alan yritys, jolla on oikeus käyttää kansainvälistä Leaping Bunny -merkkiä. Tämä takaa kuluttajille, että Lifehair ei käytä valmistuksessa eläinperäisiä eikä eläimillä testattuja raaka-aineita. Lifehair Oy kehittää ja valmistaa tuotteita Lh-beauty nimellä. "

Mukana menossa myös tottakai KC Professionalin Color Mask sävyssä Red.
KC on myös suomalainen yritys ja ainakin osa tuotteista valmistetaan Suomessa.

Sekä KC:n että XZ:n tuotteita ei ole testattu eläimillä, eikä ainakaan KC:n tuotteiden raaka-aineita ole testattu eläimillä. Mikäli nettisivuja on uskominen. :)


Hoitoaineissa käytän pääosin siis XZ:n hoitoaineita, Bio Richin värjätyille hiuksille tarkoitettua hoitoainetta sekä KC:n Color Maskia sävyssä red, satunnaisesti myös pepperiä.
KC:n tuotteet ovat laadultaan toki mahtavia, mutta vähän tyyriitä. Usein ostankin näitä kun ne on alessa / kampanjassa joko kaupoissa tai kampaamoissa.

Suosikki hoitoaineeni on tosin ne hiusvärien mukana tulevat hoitoaineet, ne ovat aivan MAHTAVIA. Tämä Bio Rich on myös erittäin hyvä, suosittelen jokaiselle. 2,50€ / plo on melkein naurettava hinta tästä.


Ostin kokeiluun tämän Bio Richin hoitosuihkeen, joka on tarkoitettu kaikille hiuksille ilman tarkkaa rajoitusta siitä onko se värjätyille vai mille hiuksille. Lupaa kosteuttaa, helpottaa kampaamista sekä lisätä kiiltoa, sounds like a plan. Katsotaan miten toimii!

Hiuspuutereita on tullut käytettyä monia, monet niistä hyviä ovatkin, itse olen mieltynyt eniten tähän Schwarzkopfin Got2b-sarjan powder'ful hiuspuuteriin.

Hiusöljyjä olen kokeillut ennen tätä vain Sexy Hairin hiusöljyä, ja jos totta puhutaan, pidin / pidän siitä enemmän kuin tästä Schwarzkopfin Bona Cure-sarjan Oil Miraclesta. Sain tämän tosin lahjaksi, joten kyllähän tuo käytetään koska hiusöljyt osaavat olla toisinaan suht kalliita. :)
Hiusöljyä käytän päivittäin hiusten latvoihin ja mikäli lähden keikalle tms. niin laukussa on aina mukana pieni pullo hiusöljyä.

Tämä Bona Cure-sarjan Moisture Kick Schwarzkofilta on ehdoton suosikki!
Aivan loistava kosteuttava suihke, tätä löytyy myös matkakokoinen pullo ja se kulkee myös reissuilla mukana.
Saa nähdä onko tuosta Bio Richin suihkeesta tälle vastusta.

Internetin ihmeellisen maailman mukaan Schwarzkopf testaa eläimillä, Klippoteket ei testaa eläimillä eikä Sexy Hair, mutta heidän raaka-aineensa saatetaan testata.
Täytyykin laittaa tuo nimihirviö boikottiin.


Moni blogia pidempään seurannut tietääkin, että ruotsalainen PROFFS on parasta hiuslakkaa mitä tämä maapallo päällänsä kantaa. Löytyy sekä super strongia ( pinkki ) että super extra strongia ( lila ). :) Enää ei tule laitettua hiuksia niin kovin taivaita kohden, mutta kyllä kunnon pito tulee aika ajoin tarpeeseen. Pinkkiä tulee enemmän käytettyä arkena, lilaa taas muutoin.
Näitä ei myöskään ole hinnoilla pilattu, tuoteperheeseen kuuluu myös mm. hiuspuutereita ja suihkeita, kannattaa kokeilla.

Monia kuivashampoita on myös tullut kokeiltua ja tulee edelleen, sellainen varma nakki on tämä Klippoteketin kuivashampoo eikä ole hirvittävän kalliskaan. Tuoksu ei ole hirveä, mutta ei mikään parhainkaan. Päivittäisessä käytössä on.

Koska glitter on mm. elämä, niin varastossa pitää aina olla myös glitter-suihketta ja nimenomaan hopeaa!
Tämä KICKSin oman merkin glitter spray on perus varma suihke, pysyy vielä hiuksissa hyvin.

Kun hiukset tarvitsevat kiiltoa ja viimeistelyä, on valintani tämä Sexy Hairin monitoimisuihke nimeltä Smooth & Seal Anti-frizz and shine spray. Nimihirviöstä huolimatta tämä on ehdottomasti parhain löytö koskaan!
En ole koskaan pitänyt 'märistä' suihkeista, mitä tulee lämpösuojasuihkeisiin, ne ei vain toimi mun hiuksissa kun alkaa kihartamaan / suoristamaan hiuksia. Tämä taas on lakkamaista, ilmavaa suihketta ja toimii mainiosti kiharruksen / suoristamisen suhteen!
Tällä saa myös hienoa kiiltoa ja sileyttä hiuksiin, menee siis myös viimeistelysuihkeesta. Kerrassaan loistava tuote ja joka euron arvoinen.
Muutenkin Sexy Hairin tuotteet ovat parhaita, valitettavasti ei aina vain rahat riitä niitä ostamaan.

PROFFS suunnittelee ja valmistaa tuotteensa Ruotsissa, en nyt äkkiseltään löytänyt eläinkokeista tietoa mutta muistaakseni ei ole testattu eläimillä, ainesosien testaamisesta en tiedä ollenkaan.
KICKSin tuotteita ei ole testattu eläimillä, osa ainesosista on saatettu testata eläimillä ennen eläinkokeiden kieltämistä.


Värjään hiukseni La Richén Directions-suora/shokkiväreillä. Useimmiten käytössä on sävyt Poppy Red sekä Pillarbox Red, nykyään kaapista löytyy myös aina sekä Mandarin että Rubine. Värjään juurikasvun 1-2 kuukauden välein jonka yhteydessä laitan shokkiväriä, muutoin käytän color maskeja suurimmaksi osaksi arkena ja näin ollen värjään väreillä hiukset 1-2 kertaa kuukaudessa.
Haluaisin kokeilla Arctic Foxin värejä, en vain ole vielä rohjennut tilata.
Kumpiakaan väreistä ei testata eläimillä.

Hiuksista sen verran, olen saanut undercutin kasvatettua ja vihdoin hiukset ovat joka puolelta saman mittaisia. Kampaajalla koitan käydä edes kaksi kertaa vuodessa, valitettavan usein se väli venähtää vaikka kuinka siellä haluaisi useammin käydä.
Luottokampaajani Sandra on töissä Hyvinkään Twister parturi-kampaamossa, jota voin lämpimästi suositella. Uskon että on monia muita taitavia ja luotettavia kampaajia tässä maailmassa, mutta en uskalla enkä halua muiden penkkiin kuin Sandran. Sinne voi istahtaa ja antaa vapaat kädet, ja silti lopputulos on mieleinen. :)

Luultavasti osa syy siihen, miksi hiusten kunto on parantunut, tai ainakin pysynyt ennallaan, lienee se että jaksan ehkä hoitaa niitä hieman paremmin kuin ennen enkä tupeeraa niitä läheskään niin paljon kuin ennen.
Kuivashampoo on ainut muotoilutuote, mitä käytän arkisin. Muutoin jos lähden keikoille / ulos, niin käytän sitten enemmän kamaa päähän.

Pidennyksistä olen kokeillut sekä teippejä että klipsejä. Teipit on vähän niin ja näin omalla kohdalla, osaksi sen takia että taidan olla vähän liian laiska / nössö hoitamaan niitä ns. oikein. Nössö sen takia, että ei niitä nyt kuitenkaan ihan super hellästi tarvitse kohdella mutta jotenkin pelkään aina niitä haha.
Klipsejä käytin ennen todella paljon nimenomaan pidennykseen, nykyään harvemmin kun omatkin hiukset alkaa olla aika pitkät. Enimmäkseen tuuhennukseen käytän nykyään.
Haaveissa olisi tosin saada joku pysyvä pidennys-ratkaisu kun hiukset tästä vielä vähän kasvavat ja nimenomaan tuuhennukseksi. Mutta saa nähdä kuinka käy. :)

Pidän arkena hiuksia todella harvoin auki, useimmiten hipsteri-nutturalla mutta koitan parhaani mukaan niitä pitää aina vain useammin leteillä.
Haluaisin pitää ranskanlettejä mutta olen todella laiska opettelemaan niiden teon omiin hiuksiin haha.

Siinäpä se taisi olla. Jos jäi vielä kysyttävää, käytä toki kommenttiboksia hyväksesi!
Vinkkejä, niin hiusten hoidon kuin tuotteiden suhteen saa toki myös jättää. :)

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Run Simba Run : maaliskuu

Huh. Viimeisestä painonpudotus päivityksestä lienee olevan hävyttömän kauan aikaa!
No, tässä sitä taas ollaan haha. Mua kuumottaa ihan kamalasti postaa tämmöisiä kuvia itsestäni, tuntuu että olen niin valas että nämä rikkoo jokaisen tietokoneen ruudun näytöt mutta jostainhan se on konkreettisesti nähtävä edistystä. :D Kiitos ja anteeksi, ja joo tiedän olevani ihan pallo, kritiikki on tervetullutta kunhan se sanotaan rakentavasti.
Mulla on jo valmiiksi aivan järkyttävä valas-kriisi ja itsetunto nollassa joten en kaipaa ketään mollaamaan itseäni lisää.


Niin minä kuin monet muutkin aloittivat uuden elämän tammikuussa, aluksi kävin hyvin vaihtelevasti salilla ja lenkillä pari kertaa viikossa. Puputin tosin entiseen malliin työpaikan paisto-pisteen tuotteita ja muutenkin kesti saada hommasta kiinni molempien, ruokailun ja liikunnan, suhteen.
Päätin aloittaa kirjoittamaan päiväkirjaa samalla, johon rustaan tuntoja, ja se auttokin asiaa hieman. Slipknotin keikan jälkeen tuli flunssa-kierre eikä laihdutus jaksanut sen suuremmin kiinnostaa. Toki katsoin jonkun verran että mitä sinne suuhun meni mutta ei mitään erikoista.

Lontoon matkalla tuli havahduttua siihen kuinka huono olo oli henkisesti ja fyysisesti. Mun mahalle ei vain yksinkertaisesti sovi suurin osa viljoista ja niitä kun puputtaa päivästä toiseen, vaikka tietää ettei pitäisi, niin ei ole nätti yhdistelmä. Sen jälkeen päätinkin ottaa itseäni niskasta kiinni, mua kuvotti ihan liikaa se turvotus ja se kamala tunne mahassa. Melkein yhtä pahoja kipuja kuin menkka-kivut!



Tässä sitä ollaan 9. kuulla raskaana ... vauva tosin on luultavasti lihapasteija tai kinkku-juustocroissant haha. Näissä ei edes kunnolla näy pahin turvotus, maha oli kuin pinkeä pallo ja se pinkeys alkoi jo rinnan alta. Hyi helvetti.

Nyt olen sitten alkanut noudattamaan paremmin pt:n tekemää "dieettiä", sitä on tässä kohta kuukausi vedelty ja fiilis on huomattavasti parempi. Ei se nyt vieläkään täydellisesti mene, saatan napata palan leipää viikollakin ( enkä vain viikonloppuisin, niin kuin "saisin" ) tai pullan, varsinkin jos äitini on leiponut tuoreita pullia niin eihän niitä nyt voi vastustaa!
Sen verran olen viisastunut etten koske muihin kuin pääosin kauraleipiin haha.
Mutta sellaisen turhan karsiminen on onnistunut hyvin ja paistopiste on historiaa. Joskus viikonloppuisin saatan sen kautta kieriä, mutta lyhyeen se kyllä jääkin kun tulee maha kipeäksi.

Kun duunia on paljon, niin välillä tuntuu ihan ylivoimaiselta tehdä ne oikeat ruuat, punnita liha / pasta / raejuusto ja väsätä lämmin tai kylmä salaatti sekä vetää sitä iänikuista maitorahkaa mutta pakko se vaan on. Eikä noi loppujen lopuksi niin pahoja edes ole, kun asennetta vähän muuttaa niin kyllä ne alkaa maistumaan. :D
Viikonloppuisin sallin itselleni herkkuja, mutta siinä onkin tekemistä ettei se lähde ihan lapasesta. Viime aikoina olen tosin huomannut että kun ostan kaupasta irtokarkkia, niin en mätä sellaista hirveää säkkiä mukaan koska ei vaan jaksa / kiinnosta. Olenkohan lyönyt pääni jotenkin tosi pahasti?! Jäätelö menee edelleenkin, ei tosin litra tolkulla niin kuin ennen. Linjat ja lompakko tykkää!




Kai tässä pitäisi olla ylpeä itsestään, 2 kg on nyt tippunut. En yhtään tiedä onko se paljon vai vähän, tottakai kuukaudeksi se tuntuu tosi vähältä mutta koitan olla iloinen pienistäkin pudotuksista.
Vaa'alla koitan rampata vain kerran viikossa, keskittyä enemmän ravaamaan siellä salilla ja lenkillä. Salilla sen 2-3 kertaa viikossa, ja kolme kertaa lenkillä. Jos joskus ei salille pääse syystä x niin sitten koitan hoitaa sen lenkillä ja muutamalla lihaskunto-liikkeellä kotona.

Onhan siinä ihan helvetisti työtä, varsinkin jos työtunnit kipuaa yli 30 tuntiin viikossa. Olen osa-aikaisena, eli tiedän että monilla on paljon pidempiä työviikkoja, mutta tällä päällä ja kropalla välillä tuntuu että miten mä pystyn tähän. :D Ja että aikaa ei jää muuhun kuin ruokien tekoon, salilla huhkimiseen ja töihin.
Omalla tavallaan sellainen rutiini on kuitenkin tosi jees. Ja liikunta on ehdottomasti vaikuttanut henkiseen puoleen tosi paljon, kun pystyy purkamaan tunteita sen kautta. Silti musta tuntuu osan ajasta että olen lihava luuseri enkä muuksi muutu.

Vaikka salilta olikin taukoa, ja tuli lihottua pari kiloa niin kyllä huomaa että on fyysisessä työssä. Aluksi oli vähän nihkeää ja tuntui että ei tästä tule mitään, mutta äkkiä huomasi että jaksaa tehdä hyvin ja useimmissa liikkeissä sai lisätä painoja jopa 5kg!

Seuraavaksi on vuorossa herkuton huhtikuu ... apua. Jos mä siitä selviän, selviän oikeesti mistä vaan. Lähinnä siksi että kaipaan tähän jotain kivaa tehokasta spurttia! Mun tuurilla sitten varmaan lihon haha.
Hankinta-listalla on taas uudet urheilurintsikat sekä uudet treenihousut. Mutta joo, tämmöistä.
Ahdistaa, pelottaa, jännittää ja innostuttaa puhua tästä näin julkisesti. Älkää kivittäkö haha.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

We'll find beauty in the pleasures of the Beast

Lupasin kertoa tästä nerokkaasta ( väliaikaisesta ) ratkaisusta lörppäluomille, kun on kyse winged eyelineristä, tuttavallisemmin kissarajauksista.
Koittakaa parhaanne mukaan olla välittämättä homssuisista hiuksista, likaisesta Mötley Crüe-paidasta ja juurikasvusta.



Joku aika sitten ostin MACin perus mustan luomivärin, taisin siitä täälläkin mainita? Vihdoinkin mustaa luomiväriä. Saatan silti, kunhan saan joskus aikaiseksi, ostaa mustan luomivärin myös Sugarpilliltä kun sieltä pitäisi tilata myös valkoista ja punaista. 
Tämä on totta tosiaan mustaa luomiväriä, mutta mielestäni sitä on vaikea häivyttää. Toki voi olla että taidoissani on parantamisen varaa, jotenkin koostumus ei vain ole yhtä häivyttyvää/levittyvää kuin toivoisi. Näin ollen käytin meikissä mukana myös jotain ikivanhaa Wet'n'Wildin hieman hohtavaa "mustaa" myös, jonka häivytys on ihan helppoa.

Toinen meikin upouusista tuotteista on Make-Up Storen matta musta rajauskynä. Tämä on muuten oikeasti musta ja pysyy! Ennen olen tykännyt Lancômen omasta, mutta sekin on vain kuiskaus mustasta tämän rinnalla. Puoleen hintaan oli KICKSissä, olisi ehkä pitänyt ostaa kaksi samalla kertaa.

Lisäksi meikissä käytin muutama postaus takaperin esiteltyä halpaa Essien nude-palettia, joka on kyllä ihan mukavasti ajanut asiansa tämmöiselle perus-suttaajalle. :)




En siis kuvannut mitään tutoriaalia tästä, koitan parhaani mukaan selittää idean. :D

Tärkeintä tässä on se, että rajausta ei suinkaan vedetä silmäkulmasta lähtemään niin kuin "normaalit" ihmiset tekee, vaan rutkasti loivemmin. Look syntyy parhaiten kun alaluomellekin laittaa mustan rajauksen, mutta eiköhän se toimi pienen kikkailun jälkeen ilman sitäkin alaluomella.

Aloitan koko operaation piirtämällä kulmakarvat. Tässä tilanteessa ne on ensiksi piirretty ruskealla kynällä, jonka jälkeen väritin ne tavalliseen tapaan punaisella, joka sai aikaan hieman luonnollisemman punaiset kulmakarvat ( jos nyt ylipäätään punaisia kulmakarvoja voi millään asteella sanoa luonnollisiksi ). Kulmien puuterointi, uudelleen väritys, ja homma jatkuu.
Sen jälkeen kun kulmat on kondiksessa, on aika aloittaa silmien maalaus. Ensimmäisenä levitän valkoista luomiväriä kulmaluulle ja kulmakarvojen juureen ohuelti koko matkalta. Sitten levitän Essien paletista toiseksi vaaleinta luomiväriä koko luomelle.
Seuraavaksi vuorossa on koko homman pääpointti; aloitan rajaamalla normaaliin tapaan silmät kauttaaltaan MUS:n kynällä. Sen jälkeen, kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, katson kuinka pitkälle alaluomella tulisi rajata ettei tuleva rajaus lähtisi liian ylös jäädäkseen luomen poimuun. Sen jälkeen otan meikkiniksin numero 333 käyttöön, eli teipin! Itse käytän maalarinteippiä, koska sitä sattuu aina työpöydän laatikostosta löytymään mutta kai sitä tähän melkein mikä vain teippi sopii. Tämä kikka on monille varmasti tuttu, sen avulla saa siis rajauksesta pommin varmasti veitsenterävän! Sangen kätevää, etenkin näillä luomilla.
Kun teippi on laitettu paikoilleen silmäkulmaan, piirrän rajauksen alaluomelta yhtymään teipin alareunaan - ja kas rajauksen alareuna on valmis. Hyvin ohuelti siis, koska nyt ei ole mikään Amy Winehouse-look hakusessa.
Tämän jälkeen levitän MACin luomiväriä rajauksien päälle kulmakarvasiveltimellä ( se on kai se, luulisin, se on juuri sopivan muotoinen ja ohut tähän hommaan! ), jonka jälkeen epätoivoista häivyttelyä. Sen jälkeen lisään W'n'W:ia MACin päälle ja häivytän nuden luomivärin kanssa rajan sopivan sumuiseksi. Tämä kaikki toistetaan koko rajauksen matkalta ja tottakai siiven päässä häivytellään kohti korvia, että se jatkuu kauniisti.
Alaluomen rajauksen paksuutta on helppo vaihdella, tällä kertaa levitin hyvin kevyesti luomiväriä alussa tehdyn ohuen rajauksen päälle, ettei meikistä tule hirveän raskasta.
Lopuksi lisätään irtoripset ja SE ON SIINÄ.

Osaan minäkin restin' bitch facen.


Toki tämäkin look näyttää hieman paremmalta jos lörppäluomi-ongelmaa ei olisi lainkaan, mutta luomien ollessa ns. lepotilassa se näyttää silti hienolta koska siipi on niin loiva ja häivytetty ettei se jää häiritsevän tarkasti luomen poimujen väliin.

Kiva opetella 'uusi' meikkityyli, joka ei ole ihan super raskas ja hirveä sotamaalaus. Vähän nopeampi tehdä ja toimii ilman huulipunaa sekä sen kanssa. :)


Siinäpä se! Hienoa jos joku sai tästä selostuksesta jotain tolkkua haha!
Olen kyllä niin vakavasti päättänyt mennä siihen luomien leikkaukseen, jossa ylimääräinen iho saksitaan pois. Sen lisäksi että se ärsyttää kosmeettisesti, niin voin kertoa että tämä on hyvin tuskallinen yhdistelmä kesällä allergian kanssa. Ei riitä että silmät turpoaa muutenkin, mutta tämmöisillä luomilla se on vielä kahta kauheampaa.
Tiedä sitten että onko tämä vielä tarpeeksi häiritsevää että pääsisi tällä vuosituhannella siihen leikkaukseen, vai pitääkö odotella siihen asti että on joku 100-vuotias. Yksityinen puoli on toki vaihtoehto, mutta ei ole vieläkään Orlando Bloomin laittamaa rinkulaa nimettömässä, että se ei nyt valitettavasti ole ajankohtainen vaihtoehto.

Sain myös vihdoinkin otettua itseäni niskasta kiinni ja varasin tatuoinnin suunnittelu-ajan perjantaille ja tatuoinnit on toivottavasti hakattuna ihoon ennen kesää!
Jännittää, suunnittelin ensin pientä fiksausta tuohon Sister-tatuointiin ja toiselle puolen kaulaa jotain väkkyrää, mutta homma taisi lähteä taas vähän käsistä. :D


Translation ;

I have always hated my eyelids. Those are very ''heavy'' which why is almost impossible to do nice make-up looks with them as the lids ruin everything. Specially classic winged eyeliner!

Luckily I found a way to do it in a way which lids doesn't ruin that badly. Have to draw the line a bit different way than "normal" people, not so winged, and also blend the liner so it won't look so "sharp".
This is quite ok, but these are still disturbing me so much that I can't wait to get to cosmetic surgery at some point to fix them.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

30 day photo challenge ; step 8 !

8. a photo of your favourite band/musician

Ahahahaha tässähän menisi ikä ja terveys jos luettelisin ne kaikki bändit ja artistit joista tykkään, koska on todella vaikea erotella niitä. Mä nyt vain satun tykkäämään todella monista bändeistä todella paljon!
Joka ei ole kovin hyväksi lompakolle tosin.

Rob Zombie

Profane Omen

Sister

Bring Me The Horizon

Crashdïet

Entwine

Marilyn Manson

Turmion Kätilöt

Wednesday 13

Siinä muutama lonkalta heitetty vastaus. Ja tähän loppuun uusin Rob Zombie video! :P
Mielestäni tuo ei mikään täysin hävytön ole, mutta vastuullisena ihmisenä koen tarpeelliseksi ainakin varoittaa sen, että alle 18-vuotiaat katsokoon videon omalla vastuulla, samoin ne keitä arveluttavat alienit sekä epämääräinen häröily.



Kaikki kuvat / all photos : Google

1.  your Facebook profile photo
2. a photo of yourself a year ago
3. a photo that makes you happy
4. a photo of the last place you went on holiday
5. a photo of you
6. a photo that makes you laugh
7. a photo of someone you love
8. a photo of your favourite band/musician
9. a photo of your family
10. a photo of you as a baby
11. a photo of your favourite film(s)
12. a photo of you
13. a photo of your best friend(s)
14. a photo of one of your favourite family members
15. a photo of you and someone you love
16. a photo of you at the last party you went to
17. a drunk photo of you
18. a photo of one of your classes
19. a photo of you on a school trip
20. a photo of something you enjoy doing
21. a photo of you standing up
22. a photo of your town
23. a photo of your friend as a baby
24. a photo of you that your hair looks nice in
25. a photo of a night you loved
26. a photo of your favourite weekend
27. a photo of last summer
28. a photo of what you ate today
29. a photo of someone you know that you find attractive
30. a photo of you when you were happy

tiistai 15. maaliskuuta 2016

I am not afraid, I won't burn out this place. My intention is to fade and I will.

En ole koskaan tykännyt kirjoittaa blogia, jos en pysty kirjoittamaan sitä 100% siten kuin haluan. Viime aikoina on ollut duunia tosi paljon, koitan päästä takaisin kuntosali + lenkki meininkiin ja tuntuu että oikeiden ruokienkin teko vie sata vuotta ajasta. Kuulostaa kamalan tylsältä, sitä se välillä onkin. Onneksi liikunta alkaa auttamaan, uitiin taas suht synkissä vesissä kun sen ihan vain hetkeksi 'lopetti'.
Stressaan muutenkin kaikesta niin päätin hetken antaa blogin vain olla. Vaikka mua itseäni hävettääkin ja naurattaakin nämä epätasaisen tasaiset katoamiset. :D 


Jo viime postaus ärsytti mua, mutta koin jotenkin tarpeelliseksi tulla kertomaan että olen vielä elossa. Ärsyttää, etten pysty tuottamaan parempaa sisältöä. Vielä pahempaa on se, kun juttua riittäisi mutta jotenkin se ei vain tule ulos.
Mua ärsyttää myös se, että sormet syyhyäisi kirjoittaa mutta aika ei yksinkertaisesti riitä. Ärsyttää, etten pysty luomaan sitä aikaa mistään.
Sitä potee hirveän suuria tunnontuskia asiasta, joka periaatteessa on harrastus ja vain omaksi iloksi. Mutta onhan siinä se toinenkin puoli, lukijat ovat mahtavia ja blogien lukeminen on todella kivaa!
Voi mikä vastakkaisuuksien taistelu. Civil War omassa päässäni, en tiedä vain että mikä on Team Cap ja mikä Team Iron Man. Välihuomautuksena se, että olen ... voi kyllä. Olen langennut! Tiesin sen jotenkin aina, että näin tulee käymään, vaikka ensin olinkin äärettömän kyllästynyt Buckyn naaman näkemiseen esimerkiksi Tumblrissa. Mutta nyt, voi kyllä, ei haittaa yhtään katsella sitä!
Tumblr on kaiken pahan alku ja juuri elämä.

Takaisin asiaan. Mulla on vahva visio siitä millainen haluan blogini olevan, millainen julkaisutahti, kirjoituskieli, jne jne. Just eikä melkein pitää olla!
Ja jos asiat ei mene niin kuin haluan, niin rupeaa ärsyttämään ja kynnys kirjoittaa blogia taas uudelleen kasvaa.
"Ei ketään varmaan enää kiinnosta", "vähän olen säälittävä kun en saa edes yhtä blogitekstiä viikolle luotua", "kehtaanko mä nyt kirjoittaa tätä postausta vaikka tästä keikasta on jo kuukausi" ja sitä rataa.
Olen oikea Feeniks-lintujen The Feeniks kun nousen aina tuhkista! Mutta toisaalta ... tarvitseeko tästäkään tehdä niin isoa juttua? Ei varmaan. Ja luultavasti se iso, paha, ahdistava möykky on vain mun pääni sisällä. Siinä ei liene mitään uutta. :D


Ehkä koitan, jälleen kerran, ottaa blogin kanssa rennommin. Kirjoittaa silloin kun siltä tuntuu, eikä todellakaan väkisin vääntää mitään. Toisaalta tämä on kivaa vastapainoa duunille ja mukava harrastus, niin mielelläni tähän rytmiin taas pääsisi mukaan. :)
Kommentteihin vastattu myös! Kiitos niistä ja kaikista teistä, ketkä jaksatte soljua mukana tällä pomppuisella ja mutkaisella tiellä.
Mun lupaus tälle vuodelle oli, että käytän vähemmän aikaa koneella ja puhelimella. Koneen kanssa ei niin paljon ole ongelmia, mutta välillä tuntuu että kännykkä on aivan liian paljon käytössä. Tuntuu että se on jo ihan maanista touhua ja se on melkein kasvanut käteen kiinni!
Pari viikkoa sitten kävin Ruotsissa pikavisiitillä ja multa varastettiin puhelin. "Jouduin" olemaan ilman puhelinta muutaman päivän, se oli samaan aikaan todella vapauttavaa ja ahdistavaa, sai ehdottomasti huomaamaan sen kuinka riippuvainen siitä on. Uuden puhelimen ostettuani olen jälleen kerran kasvanut siihen kiinni, nyt on kyllä otettava jonkunlaiset rajummat keinot käyttöön.

Lupaukseni tälle vuodelle oli, että mm. piirtäisin enemmän, ompelisin vaatteita ja opettelisin kutomaan. Tuntuu ettei noihin riitä aika, vaikka todellisuudessa aikaa riittäisi oikein hyvin. Vietän sen vain nenä kiinni puhelimessa tekemättä mitään. Ahdistavaa ja ärsyttävää!
Pitää keksiä joku hyvä keino miten heittää vesilintua puhelimella työpäivän jälkeen ja vapaapäivinä, niin saa tehtyäkin jotain. On pelottavaa, miten riippuvainen voi olla jostain melkein elottomasta asiasta.

Ylläolevasta kuvasta sen verran, olen löytänyt väliaikaisen ratkaisun ongelmaan kissarajaukset lörppäluomilla! Stay tuned!


Mun Lontoon Slipknot-postaus tulee valitettavasti kuvallisesti olemaan aika köyhä, koska tosiaan se puhelin varastettiin ja kuvat meni mukana. Tästä lähtien siirrän kuvat mm. heti kaikkien tärkeiden juttujen jälkeen koneelle. Toisaalta, niitä keikkakuvia sieltä ei ainakaan paljon noin muutenkaan ole koska fiilis oli kutakuinkin sillit purkissa. Tässä on tullut ravattua keikoilla jo kymmenen ( !!! ) vuotta ja oli tukalin eturivi ikinä. En käsitä miten mun lumiauran levyinen lantio ei kapene siitä paineesta ja tungoksesta, miten se ylipäätänsä mahtui olemaan siinä tilanteessa?!
Tuliaisina kotiin oli liuta mustelmia, oikean puolen kylkiluut päin vittua hui hai ( Turmion Kätilöitä lainatakseni ), polvet, vatsa ja kädet auki sekä vähän verillä ja paidatkin meni rikki. Toinen ystävistä pyörtyi, toinen sai turpaansa. Sain muuten vissiin minäkin jostain päähäni, koska toisen keikan loputtua huomasin että toinen kulmakarva oli puoliksi lähtenyt kävelemään.
Olo oli varmasti yhtä lyöty kuin lätkäpelaajalla intensiivisen ottelun jälkeen! Silti se oli niin ihanaa!


Joo, sellaista. Ja ei mulla muuta tähän loppuun kuin se, että James Root on rakkaus. Mulla on joku käsittämätön fiksaatio siihen, tää alkaa olla jo Piggy D. tasoa. En sentään lähtenyt karkuun sen tavattuani, tosin olin niin kauhusta kankea että olisin voittanut kankeus kisan kiveäkin vastaan. Käsittämätöntä miten voin jäätyä niin pahasti, nyt se jo melkein naurattaa, vaikka saakin samalla pikkarit pyörimään jaloissa.
Toi giffi on yksi iso elämän läpi kestävä orgasmi! Pakko laittaa se tähän, että jos joskus tämä kone räjähtää eikä mun kirjanmerkit säily, enkä löydä sitä uudelleen ja ääää niin ainakin se on tässä. Turvassa! Ehkä olen vain hiljaa.

Kertokaa mitä teille kuuluu!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

30 day photo challenge ; step 7 !

7. a photo of someone you love


Voi Justiina. Mä niin kovasti toivoisin että olisit vielä täällä.

( Tästä olisi tullut pidempi postaus kuin matka maailman ympäri, jos olisin luetellut kaikki upeat ja ihanat ystävät, perheenjäsenet, bändiläiset ja näyttelijät, joten päätin valita yhden nelijalkaisista ystävistäni. Justiinaa toki yhtään väheksymättä. )

1.  your Facebook profile photo
2. a photo of yourself a year ago
3. a photo that makes you happy
4. a photo of the last place you went on holiday
5. a photo of you
6. a photo that makes you laugh
7. a photo of someone you love
8. a photo of your favourite band/musician
9. a photo of your family
10. a photo of you as a baby
11. a photo of your favourite film(s)
12. a photo of you
13. a photo of your best friend(s)
14. a photo of one of your favourite family members
15. a photo of you and someone you love
16. a photo of you at the last party you went to
17. a drunk photo of you
18. a photo of one of your classes
19. a photo of you on a school trip
20. a photo of something you enjoy doing
21. a photo of you standing up
22. a photo of your town
23. a photo of your friend as a baby
24. a photo of you that your hair looks nice in
25. a photo of a night you loved
26. a photo of your favourite weekend
27. a photo of last summer
28. a photo of what you ate today
29. a photo of someone you know that you find attractive
30. a photo of you when you were happy