torstai 29. toukokuuta 2014

There's plenty of light to go around if you think it's right when you hit me to the ground

Hiustenpidennykset! Tuo ikuinen vihan ja rakkauden kohde.
Moni varmasti tietää että pidennykset jotka ovat aitoa hiusta, ovat ne parhaimmat ja niitä saa lukemattomissa eri muodoissa ; on klipsi-, teippi-, ommel-pidennyksiä yms. Niitä saa tilattua netistä tai suoraan kampaajilta, vähän riippuu mitä ja millaista on hakemassa. Itse olen kokeillut klipsi- ja teippi-pidennyksiä, suosikkini ovat ehdottomasti klipsi-pidennykset.
Ensimmäiset klipsi-pidennykseni hankin keväällä 2010, vuoden alussa saksittiin omat hiukset kerralla lyhyiksi, kun halusin kaikki huonot pois, ja sitten pituutta sai luotua klipseillä mukavasti. Koska hius-malli oli toispuoleinen ja hiuksia oli enemmän vain toisella puolella undercutin takia, hankin yhteensä kahdeksan raita-klipsiä. Oli turhaa hankkia koko pään pidennystä kun alle puolet hiuksista päästä jäljellä. :D Ovat olleet kovassa käytössä ja päässeet jo eläkkeelle tästä hauskanpidosta, hehe.
Klipsit on niin helpot ja vaivattomat. Niillä saa helposti muutettua ilmettä, tuotua pituutta ja tuuheutta eikä raitojenkaan luominen ole tuskallista kun ei tarvitse omia hiuksia värjätä. Itse pidän myös klipsi-pidennyksiä muutaman päivän putkeen hiuksissa jos pysyvät menossa mukana, hehe. Kaikki muut klipsini olen ostanut second handina paitsi yhden pakkauksen 50cm vaaleinta sävyä netistä jonkun Groupon-tarjouksen kautta. Nämä groupon-klipsit ovat kaikista huonointa materiaalia, hius-osiot kapenevat ja ohentuvat kohti latvoja todella radikaalisti eli ovat aikamoiset hiirenhännät. Muut vaikka ovat käytettynä ostettuja ovat erinomaista, paksua ja samanpituista hiusta. Suosittelisin lukemaan tarkkaan asiakaspalautteita, jos sellainen on mahdollista, siinä netti-kaupassa mistä aiot pidennykset ostaa.
Viime kesänä oli myös teippi-pidennykset, samoin muutama vuosi sitten. Nekin ovat hienot ja käytännölliset, mutta en vain jotenkin osaa elää niin että koko ajan tuntuu olevan jotain ns. ylimäääräistä hiuksissa. Niissä tosin on se helpompi puoli ettei tarvitse olla joka päivä laittamassa uudelleen päähän kiinni.

Minä ja teippi-pidennykset, huhtikuu 2013.

1. Miten valitsen oikeanlaiset pidennykset?
Jos omistat neutraalin väriset hiukset eli mustat, ruskeat, vaaleat tai jotain noiden sävyjen väliltä, kannattaa väri valita mahdollisimman tarkkaan tai ammattilaisen avustuksella että tulee varmasti mieleinen ja oikean värinen lopputulos. Toki jos on mielessä vaihtaa sävyä tai kokonaan toiseen väriin, valitsee luonnollisestikin sen väriset mitkä haluaa, ja värjää itse sitten omat hiuksensa. Jos epäröi sen suhteen saako omista hiuksista pidennysten väriset tai päinvastoin, suosittelen menemään ammattilaiselle hoitamaan asian kuntoon.
Jos taas omistat shokki-väreillä värjätyt hiukset, suosittelisin valitsemaan vaaleimman sävyn mitä pidennyksistä löytyy. Näin saat pidennyksistä saman väriset kuin omista hiuksistasi kun värjäät ne samalla väri-seoksella millä oman pääsi, mikä se sitten ikinä onkaan. Aitohiuspidennyksiä pystyy värjäämään aivan samalla lailla kuin omia hiuksia.
Jos valitsemasi pidennykset ovat synteettistä materiaalia, niitä pestessä ei saa käyttää hoitoainetta. Mikäli välttämättä haluat, kannattaa tarkistaa sopivatko kyseiset kemikaalit muovihiusten kanssa. Synteettistä hiusta ei saa myöskään altistaa kuumuudelle, ellei ole erillistä mainintaa sen soveltuvuudesta siihen hommaan. Itse en suosi synteettisiä pidennyksiä lainkaan, korkeintaan peruukeissa joita tulee käytettyä silloin tällöin kuvauksissa tai naamiaisissa.

En ole koskaan tilannut, enkä aio, valmiiksi värjättyjä esim. kirkkaan punaisia pidennyksiä koska värin istuvuudesta omiin hiuksiin ei voi kuitenkaan olla 100% varma. Säästyy aikaa ja hermoja kun valitsee vaalean pohjan jonka itse värjää. Mustat pidennykset olen ostanut sellaisenaan koska musta nyt on yleensä aika samanlainen väristä riippuen ja kun nimenomaan kyse on mustasta, ei sinimustasta tai punamustasta yms.
Viime kesänä laittamani teippi-pidennykset tilattiin myös niin että punaiset osiot vaaleina ja mustat mustina, jolloin kampaajani sai värjättyä niihin juuri minun värini että upean liukuvärjäyksen.

Itse käytän 40/50/60cm pituisia pidennyksiä. Näin ollen pidennyksestä saa aidon näköisemmät kun kaikki hiukset eivät ole tismalleen saman pituisia. Omien hiusten malli kannattaa olla myös vähän rikottu/kerrostettu ettei pidennykset erotu joukosta näkyvästi.
Mikään ei ole hirvempää kuin omien hiusten kanssa väärän sävyiset pidennykset, selvästi omista hiuksista erottuvat pidennykset -> omat hiukset tasainen polkka johon lisätään 666cm pitkät pidennykset EI EI EI tai tasapitkät pidennykset jolloin on ilmiselvää että päässäsi on pidennykset tai peruukki.
Joskus tosin omat hiukset saattavat näyttää peruukilta ollessaan erikoisen väriset, niissä on pidennykset ja ne on tupeerattu isoksi mutta se nyt on asia erikseen.

Minä ja clip-on-pidennykset, helmikuu 2014.

2. Miten kiinnitän pidennykset omiin hiuksiini?
En ala neuvomaan tässä asiassa muuten kuin klipsi-pidennysten suhteen, muista en tiedä tuon taivaallista.
Kampaajani minut näin neuvoi tekemään, ei ehkä maailman epäkuluttavin keksintö omille hiuksille mutta menköön nyt muutaman kerran kuukaudessa.
Itse aloitan aina alhaalta päin laittamaan pidennyksiä, näin on helpompi sumplia päällihiukset pidennysten päälle, vähän toki riippuen siitä kuinka paljon aikoo omia ns. jäljelle jääviä hiuksia laittaa, tupeerata yms.
Kannattaa jakaa hiukset kerroksittain, ei liian paksuihin eikä liian ohuisiin osioihin. Muut hiukset kannattaa sitoa ponnarilla päälaelle tai klipsuilla, että ovat pois tieltä. Tämän jälkeen jäljelle jäänyt hiusosio tupeerataan kevyesti juuresta, suihkitaan lakkaa sinne ja lakan kuivuttua tupeerataan vähän lisää. Kuitenkiin niin että lopputulos ei ole mikään lakkapallo tms. muunlainen takkuhirvitys. Tämän jälkeen otetaan klipsi-pidennys osio, laitetaan mahdollisimman lähelle tyveä ja nips naps klipsit kiinni. Siellä on ja pysyy. Tuuheutta luon itse niin että nostan juuri äsken laitetun hiusosion ylös, ja napsautan sinne alle samanlaisen hiusosion lisää. Nyt klipsejä ei tietenkään saa niin juureen kiinni mutta kyllä ne silti menossa mukana pysyvät.
Helpommallakin pääsee jos ompelee hiusosioita esimerkiksi kaksi yhteen ja samaan klipsi-osioon.

Hiukset eivät hikoa eikä rasvoitu helposti jos hiuksiin laittaa kuivashampoota ennen klipsien kiinnittämistä. Osio osiolta, jälleen kerran, niin hyvä tulee. Sama juttu hiuspuuterin kanssa, sen avulla saa enemmän nostetta ja karheutta hiuksiin sekä hiuksia on helpompi tupeerata.
Itse olen kokeillut lukemattomia erilaisia tuotteita mutta tämän hetken suosikki hiuslakka, hiuspuuteri ja kuivashampoo löytyvät PROFFsin valikoimasta.

Minä ja teippi-pidennykset, huhtikuu 2013.

3. Miten pidennyksiä saa muotoilla?
Aitohiuspidennyksiä voi muotoilla samaan tapaan kuin omiakin hiuksia. Liikaa lämpöä ja käsittelyä kannattaa välttää. Joskus saattaa olla helpompi suoristaa tai kihartaa pidennykset ennen niiden laittamista päähän.
Teit mitä tahansa pidennyksillesi, kannattaa käyttää muotoilu-tuotteita ja etenkin suoristamisen tai kihartamisen suhteen lämpösuojaa mikäli haluat että pidennyksistäsi on operaation jäljiltä edes jotain jäljellä.
Itse en pidä seerumimaisista tai liian kosteista lämpösuojista, oma suosikkini onkin ehdottomasti vähän lakkamainen SEXY HAIRin muotoilu-suihke. Se ei ole mikään lähmäinen tai märän pinnan jättävä suihke vaan nimenomaan lakkamainen, ei jätä pintaa millään lailla kosteaksi mutta silti suojaa lämmöltä. Se on nimensä puolesta tarkoitettu silottamaan, pehmentämään ja nimenomaan suoristamaan pörröisiä hiuksia mutta tämän avulla kyllä suojaa hyvin hiukset kihartimelta ja saa pysyvät kiharat. Tuoksu on myös ihanan raikas eikä mikään liian imelä. Lisää voi lukea tästä!
Mitään mega hyper hyvää suoristusrautaa ei ole vastaan kävellyt vielä mutta Remingtonin Pearl Wand-kiharrin on ihan mahtava, suosittelen. Sillä saa niin kovin kauniita kiharoita, esimerkiksi bannerissa olevien molempien kuvien kiharat on tehty sillä. Hintakaan ei päätä huimaa ja mukana tulee sellainen hanska, ettei käsi pala. Burn baby burn ihan rauhassa vaan.

Minä ja clip-on-pidennykset ensimmäistä kertaa kiharrettuina, marraskuu 2013.

4. Mitä tarvitaan pidennysten pesuun?
Vaikka tämä postaus ei kerrokkaan pidennysten pesusta step-by-step-meiningillä ajattelin siitäkin muutaman sanan sanoa. Itse en pese pidennyksiäni kamalan usein, koska käytän niitä loppujen lopuksi aika harvoin ; lähtiessäni ulos tai muuten vaan jos siltä tuntuu, eli käytön perusteella pesen. Joskus useammin, joskus harvemmin.
Hiuksia pesen 2-3 kertaa viikossa, sama aikaväli soveltuu pidennystenkin suhteen jos on esim. teippi-pidennykset. Klipsi-pidennyksethän pestään erikseen omista hiuksista. Lika ja rasva kuluttavat niin omia hiuksia kuin pidennyksiä mutta se ei tarkoita sitä että joka päivä tarvitsee shampoiden kanssa läträtä.
Mikäli pidennykset aikoo siistimisen lisäksi myös pestä, tulee ne harjata takuttomiksi ennen pesua. Pidennykset tulee pestä hellästi ja hankausta vältellen, aivan kuten omatkin hiukset. Pidennyksille varsinaisesti tarkoitetut shampoot ja hoitoaineet ajavat asiansa, itse olen käyttänyt kampaajan suosittelusta tuota SEXY HAIRin tumman lilaa-sarjaa hiustenpidennysten pesussa ja hoidossa, vaikka se ei ole suunniteltu pelkästään hiustenpidennyksille. Tätä sarjaa on niin paksuille ja karheille kuin myös hennoille ja normaaleille hiuksille. Ominaisuuksia ; Silottava, täyteläinen ja kosteuttava, korjaa, vahvistaa, poistaa tehokkaasti sähköisyyttä, sopii erinomaisesti hiustenpidennyksille.
Pesun jälkeen pidennykset voi kuivata joko hellästi pyyhkeellä tai miedolla lämmöllä föönin kanssa. Kun hiukset ovat kuivat, kannattaa levittää tuo seerumi.
Kannattaa muistaa, että pidennykset eivät saa olla märät nukkumaan mennessä vaan täysin kuivat. Myös leteillä pitäminen yön aikana on suotavaa, koska se ehkäisee turhaa kulumista ja takkuuntumista.

Minä ja ensimmäiset clip-on-pidennykseni keväällä 2010.

5. Mitä tarvitsen pidennysten takkujen taltuttamiseen?
Silky SEXY HAIR ; Frizz Eliminator LITE-seerumi, lisätietoja esim. tästä!
Esimerkiksi tämä SEXY HAIRin seerumi on hyvä vaihtoehto herättämään enemmän tai vähemmän kärsineet pidennykset eloon. Pullo kestää todella kauan ja sitä kannattaa käyttää omiinkin hiuksiin mikäli on kovin kuivat tai korppuiset ; tuo kosteutta, upeaa kiiltoa ja kammattavuutta. Yksi tai kaksi pumppausta riittää, koska on koostumukseltaan hyvin riittoisaa ja öljymäistä. Käytän viikottain omiinkin hiuksiin, etenkin latvoihin, taltuttamaan korppuja.
Harjan joka on tarkoitettu nimenomaan aidoille hiuksille että hiustenpidennyksille. En ole varma onko näille jotain omaa nimeä, mutta harja itsessään on kaukana niistä nupukki-päisistä muovi-hirviöistä. Kammassa tulee olla joustavat harjakset jotka eivät katko hiuksia yhtä paljon kuin perus kammat.
Itse käytän omiinkin hiuksiini tätä ja hiukset että päänahka kiittävät. Käytössäni on myös Tangle Teezer.
Kamman, mieluiten mahdollisimman tiheän että takut saa hyvin kammattua auki.
Kärsivällisyyttä ja hieman enemmän aikaa. Ja ei kun hiuksia selvittämään!
Lisää tästä operaatiosta voi lukea seuraavasta osasta koskien hiustenpidennyksiä. :)

Minä ja clip-on-pidennykset, toukokuu 2014.


HUOM!
Suurin osa neuvoista perustuu kampaajaltani saamiin neuvoihin eli en ole omasta päästä keksinyt.
Kehun silloin tällöin SEXY HAIRin tuotteita maasta taivaisiin mutta se tapahtuu täysin omasta vapaasta tahdostani. Olen tuotteet itse ostanut kampaajaltani, joka on osannut suositella erinomaisia tuotteita minulle ja minun tarpeisiin. Linkit eivät sisällä myöskään mitään piilomainintaa vaan ovat ensimmäisestä Googlesta vastaan tulleesta suomenkielisestä SEXY HAIRia myyvästä netti-kaupasta.
PROFFS tuotteet ovat löytäneet tiensä tietoisuuteeni Crashdïet-yhtyeen kautta, kun etsin lakkaa joka pitää korkealle tupeeratut tuulenpesät pystyssä. Kaikki tuotteet olen ostanut itse ja todennut mahtaviksi. Itse käytän nimenomaan lilaa-versiota hiuslakasta, joka on super extra strong. Pysyy muuten tuulenpesät pystyssä niin auringossa kuin sateessa.
SEXY HAIRin tai PROFFSin tuotteita ei ole testattu eläimillä.
Eli ei minkään sortin piilomainontaa mutta toki minulle kyllä kelpaisi ilmaiseksi vaikkapa 57 putelia näitä tuotteita mutta tyydytään nyt kuitenkin niihin omilla roposilla ostettuihin. ;)

tiistai 20. toukokuuta 2014

Made it through the neon c-c-cocaine rain

Kuulumisia pikaisesti tähän väliin, no-life-elämä jatkuu vielä hetken kun Sveitsi voitti Latvian ja näin ollen Suomi jatkaa pienten kommellusten jälkeen jääkiekon MM-kisoissa! Jee!

Niin mitä muuta minulle kuuluu kuin armotonta Leijonien kannustusta? Sairaslomani jatkuu ainakin ensi kuun puoleen väliin että myös mahdollisesti siitä eteenpäin. Ja kun selvisi että myös välilevy on enemmän tai vähemmän muussina niin tuli vähän muutoksia kesän suunnitelmiin. :( Enemmän festareita Suomessa ja tänä vuonna vain kerran ulkomaille festaroimaan, ihan berberasta. Olen niin vihainen että tämä selkä estää kaiken kivan, jos näin dramatisoiden saa sanoa, mutta en sentään niin tyhmä ole että hankkisin vielä tieten tahtoen lisää ongelmia. Joskus se on vain laitettava terveys etusijalle, vaikka se ei mieluisin vaihtoehto olisikaan.
Ruusuilla tanssimista ei tämä sairasloma ole, aikaa on niin paljon että tekisi mieli kiipeillä seinille, selän kuntoutus käy ihan työstä melkein jokaisena päivänä viikosta ( pidän 2-3 lepopäivää treenistä viikossa ), raha-asiat stressaa kiitos kaiken maailman valtion päättämien typerien sääntöjen. Suomessa on kyllä paljon helpompaa olla työtön pummi kuin töissä käyvä "kunnon kansalainen".


Osan ajasta olen viettänyt tiiviisti vanhempieni luona maalla koska kaupungissa kuolisin tylsyyteen. Kun ei kavereilla ole aikaa joka päivä nähdä eikä siinä pienessä koirankopissa paljon tekemistä riitä ja vielä kun allergian sekä katupölyn yhdistelmä on niin tuhoisa että ei siellä kämpässä pysty kunnolla edes olemaan. Vali vali vali. :D
Olenkin keskittynyt maalla ollessani operaatioon vanhan huoneeni siivous! Huh huh mikä projekti, ei voi muuta sanoa. Viimesten muutaman vuoden aikana olen kipannut kaikkea mahdollista tuonne huoneeseen jo entisen rojun lisäksi. Olen kärrännyt portaita alas kaksi jätesäkillistä täynnä roskaa/täysin turhan päiväistä tavaraa, siivonnut vaatekaapit ja heittänyt kaikki ei-minun-näköiset-vaatteet/kengät joko myynti-kasaan tai roskiin. Tuntuu todella hyvältä heittää kaikkea pois, suosittelen. Tuli huomattua että omistan vaatteita ihan tarpeeksi, paljon halvempaa laihtua niihin takaisin kuin ostaa uusia! :D
Olen myös siivonnut ompelu-tavarat että piirrustus-tavarat ja löytänyt aivan uuden inspiraation molempien suhteen. Suunnitelmissa on piirrustuksen parissa tehdä eräänlainen kokoelma erilaisia muotokuvia joilla on yhdistävänä tekijänä erikoiset hiusvärit. Näyttää paremmalta päässäni ja paperilla luonnokset kuin tuo kuvaus, haha! Pitäisi vain päättää millä tekniikalla ja millä väreillä ne toteutan ... Ja noita värikyniä katsellessa totean 57 kerran kuinka haluankaan sen 72 värikynän pakkauksen. Kyllä sen vielä tänä vuonna ostan perkele!

Näiden lisäksi olen suunnitellut maalaavani pari hyllykköä mustanruskeaksi ( sellaiseksi melkein-mustaksi-ikea-väriksi :D ) sekä peilipöydän, jahka saan metsästettyä mieluisen jostain kirpparilta. Vanhemmat eivät tästä ole varsinaisesti innostuneet koska tietävät että mitä ikinä teenkin niin räpätessä roiskuu mutta olen luvannut että tällä kertaa en sotke koko muuta taloa. Ainakin toivon niin. Unelmieni kämppä kun ei todellakaan tule olemaan minimalistinen valkoinen laatikko täynnä kilpaa hohtavia valkoisia huonekaluja, vaan päinvastainen mustanpuhuva rokki-luola, niin ihan tulevaisuutta ajatellen on paljon järkevämpää maalata huonekalut nyt kuin vasta sitten kun unelma-kämpän avaimet on kädessä. Kerrankin kaukaa viisas olen, tai ainakin toivon niin.



Koska aikaa ja jonkinlaista mielenkiintoakin on kokkauksen suhteen, niin olen pyöräytellyt ulos erilaisia herrrrrkullisia salaatteja. Yleensä teen ison kulhollisen salaattia josta lounaalla syön osan perunan/pastan ja lihan kanssa. Päivällinen on sitten taas aina salaattia. Yleensä mulla on salaatissa aina jotain lihaa koska vaikka salaatti onkin hyvää ilman sitä niin argh, tykkään vaan niin paljon kun siinä on joukossa joko kanaa, kalaa tai tonnikalaa. Kananmuna käy paremman puutteessa myös lihan korvikkeena, hehe. Helppoa ja halpaa, helposti parin päivän salaatin ainekset saa kasaan kahvilan yhden salaatin hinnalla. ;)
Tämä kala-salaatti on kyllä ehdoton suosikki, mikään ei ole niin hyvää kuin lämminsavulohi mmmmmm. Ja raejuusto. Voisin elää molemmilla vaikka koko loppu-elämäni, niiiiiin maailman parasta ja vieläpä terveellistä.
Tein myös yksi lauantai herkullista pizzaa, pohjana toimi tällä kertaa semmoinen viljainen rieska-pohja, kuulostaa tosi epäilyttävältä enkä muista ollenkaan sen nimeä mutta se toimi mun mielestä ihan yhtä hyvin kuin perus pohjat tai perus itse tehty pohja. Toi nyt oli vaan nopeempi ja terveellisempi vaihtoehto kuin Rainbown vaaleat valmiit pizzapohjat. Siihen päälle sitten ketsuppia, tuoreena grillistä ostetun broilerin jämät, ananasta, juustoa ja pizzamaustetta. Olen pizzojen täytteiden suhteen todella nirso mutta toi yhdistelmä ei ikinä petä, oli ihan järkyttävän hyvää. Tänään tein itse jauhelihapihvejä, ja jopa söinkin niitä vaikka en oikein punaisesta lihasta enää välitäkään. Hyi kamala ei pitäisi puhua ruuasta kun mulla tuli ihan hirveä nälkä, ääääää. :D

Tämän kaiken lisäksi olen saanut jonkun pahemman luokan auringonpistoksen ja tilasin elämäni ensimmäisen maxi-mekon. Black Milkiltä tietenkin. Kun sietää näitä toisinaan hyvinkin rasittavia kipuja päivästä toiseen, koin että ansaitsen sen vaikka juuri totesinkin etten lisää vaatteita tarvitsisi. Olen sallinut itselleni ostaa seuraavan X ajan aikana vaatteita vain Black Milkiltä tai perus kaupoista jotain perus toppeja. Okei just kuolailin Kreepsville 666:n uutuuksien perään mutta niitäkin pitää vähän kahteen kertaan miettiä kun ei mitään Roope Ankkoja kuitenkaan olla.

Niin ja tämän kaiken lisäksi olen tietenkin löytänyt uuden Leijona-suosikin! Tietenkin tyyppi pelaa Minnesota Wildissa, mun suosikki NHL-joukkueessa, Koivun että Granlundin kanssa välillä jopa samassa kentässä. Ääää ihan paras vaikka onkin mua vuoden nuorempi. Hups. No mutta nuoret ne jaksaa! Kyseessä on tietenkin Porin oma poika Erik Haula. ;) Pelinumerona #56.


Näin ekan pelin jälkeen kun hän oli liittynyt Leijoniin, unta että hän oli ihmissusi. Oltiin mun isän kanssa keltaisella avoautolla liikenteessä, hakemassa jotain boksia mun vanhasta asunnosta, ja kun menin hakemaan sitä boksia niin siellä oli jotain randomeita pyssyt ojossa. Hetken päästä alkoivat ampumaan mua, sitten Haula hyppäsi paikalle ihmissutena ja rupes tappelemaan niitä vastaan. Pääsin rappukäytävään pakoon mutta joku lumppu tietenkin ehti mun kannoille ja jouduin hakkaamaan sen pään seinään muussiksi että pääsin siitä eroon. Sitten väisteltiin yhdessä luoteja Haulan kanssa, vähän samalla tavalla kuin leffoissa slowmotion-tyyliin, ja lopulta päästiin lähtemään autolla jonnekin kauas pois. Se laukkasi aikansa meidän perässä turvallisuus-syistä ja lopuksi hyppäsi ihmisen muodossa autoon. Oli joo aika wtf olo kun heräsin. :D Eikä nämä unet edes ole hulluimmasta päästä mitä näen ... mielikuvitusta ei ainakaan minulta puutu.


Translation ;

What's up?! My back is still so sore and hurt that I can't work in a while. Though there's pretty much work to do because I need to do work-outs it 4-5 times in a week, but I still feel myself a bit bored. Like ... there's nothing else to do than just ... being. Which is for me horrible because I like to go everywhere and so on. Blaah.
There's also a little bone damaged in my backbone so I need to change most of my summer-plans. It really sucks, doing only one festival in other country than Finland this year. I hate it that I need to do changes because of my back, it's for fucks sake ruining my whole summer haha. But I'm not so stupid anymore that I would take any risks to hurt it more so now my main goal is to get it back in condition!

In other news, I have been mostly just at my parents place. Have been cleaning my old room, how on Earth I have ever thought I would need all of that stuff?! Feels good to throw stuff to the trash and get rid of everything what I don't want/need anymore. I have found again my lost inspiration for drawing, designing and sewing clothes, woohoo. :)
I have also found some little inspiration what comes to cooking, hot damn how yummy salads I have made.
And I kind a order my first maxi-dress ever a while ago from Black Milk Clothing. I think I will fall in love to it, it's so beautiful. And I totally deserve it because I need to deal with these pains 24/7. Right?

But there's still left some no-life-times because Finland is still playing in ice hockey world championships and I need to watch every game and so on. Hehe, I know, I love them too much. That hot guy in the end of the post is Erik Haula, who came to our team in the last minutes and who play also in Minnesota Wild ( where my top favorites Mikko Koivu and Mikael Granlund also play ). And yeah he is one of my new favorites of our team Finland. I also saw a dream where he was a werewolf, hahahaa, that was so weird dream.

Hopefully you're doing well too! X

perjantai 16. toukokuuta 2014

Leijonaa mä metsästän!

On taas se aika vuodesta kun voi rauhassa sulkeutua omaan maailmaansa eikä tarvitse korvaansa lotkauttaa mihinkään suuntaan kun on Jääkiekon MM-kisat menossa! Tänä vuonna ollaan saatu nauttia oikein olan takaa kun ohjelmassa on ollut niin Olympialaiset kuin paljon EHT-kiertueen pelejä. Olympialaisten aikaan oli ihan mahtava hurmos päällä ja päädyttiin mm. Ilta-Sanomien haastattelemaksi baarissa ... ;)
Suurella osalla jengistä tuntuu olevan viha-rakkaus-suhde lätkään, itse tosin kuulun i-love-lätkä-jengiin ja olen siihen kuulunut niin kauan kuin muistan. Olin viisi vuotta kun Suomi voitti MM-kultaa vuonna 1995 ja muistan kun katsottiin sitä televisiosta, hyvin hyvin hämärästi mutta siitä asti sitä ollaan katsottu. Onneksi on lähipiirissä monia lätkän ystäviä niin ei tarvitse yksin jännätä pelien suhteen tai kuolata pelaajien perään. :P
Olen äärettömän ylpeä itsestäni kun käännytin mukamas-ikuisen-lätkä-vihaajan eli vaimo-Niinan tykkäämään lätkästä, nyt se on kuin vanha tekijä mitä lätkän katsomiseen tulee ja pelaajien kuolaamiseen. :'D


Lätkässä mua kiehtoo se kaikki nopeus, taito, peli-äly, aggressiivisuus, voiton tahto, yhteishenki ja miehekkyys. Se ei ole mitään neiteilyä niin kuin esimerkiksi jalkapallo. Tämän vuoden Olympialaisissakin muuan Olli Jokisen huuli/leuka oli auki ja vuosi verta mutta siellä se pisteli menemään pelin loppuun saakka, eikä näyttänyt edes huomaavan koko haavaa. Josta päästäänkin asiaan mikä erityisesti meitä nais-katsojia houkuttaa telkkarin ääreen MM-kisojen aikaan ; no ne miehet tietenkin!
Vaikka ulkonäkö ei ole ainut asia mikä lätkässä kiinnostaa niin onhan se nyt jäätävän herkullinen kirsikka kakun päällä! Pitkät, salskeat, lihaksikkaat badass-pelaajat eivät jätä kovinkaan montaa naista kylmäksi. Joukkueet elävät vuodesta toiseen sen verta vilkkaasti, että kesto-suosikkien rinnalle nousee aina uusia komistuksia, mikä on vain mielenkiintoinen juttu. Lätkä-pelaajissa on vain sitä jotain! ;) Mun olemattoman seura-elämäni pohjimmainen syy lienee se, etten syty muista kuin lätkä-pelaajista, näyttelijöistä ja muusikoista. Säälittävää tai ei, olen kovin onnellinen näin. Saa vapaasti kuolata mitä, missä ja milloin ikinä haluaa. :D

Tämä postaus kertoo minun Leijona-suosikeista kautta aikojen. Jep, niitä on tullut tässä valikoitua jo monen kymmenen vuoden ajan.
Tässäpä siis minun Leijona-suosikit top 10. Vihdoin ja viimein saan tämän postauksen ulos. Näin unta että Leijonat luki tämän postauksen ja jouduin niiden orjaksi, ja jotenkin pelkäsin julkaista tämän jos niin kävisi oikeasti, tosin sehän olisi vain mun unelma haha. Kuten postauksen kuvauksista käy ilmi, keskityn ulkonäön hehkuttamisen lisäksi myös peli-taitoihin ja muihin asioihin mikä pelaajissa minua kiinnostaa. Näiden lisäksi suosikkeihin kuuluu lukemattomia monia muitakin suomalaisia pelaajia mutta nämä ovat ne minun iki-suosikkini. Joten don't get me wrong, arvostan että kunnioitan kaikkia muitakin mutta minun suosikkini, minun beibeni, minun blogi ja niin, you got the point. Olen myös häikäilemätön bits ja listaan nämä ihan törkeästi suosikki-järjestyksessä. Tosin veikkaan ettei kukaan ylläty kahdesta ensimmäisestä jos minut tuntee hyvin, muahahaha.
Ja sitten eikun leijonia metsästämään! ;)


1. Mikko Koivu #9

Ensin olin ihan rakastunut Saku Koivuun mutta kun jossain vaiheessa Mikko tuli peleihin mukaan niin olin ihan korviani myöten rakastunut. Siiiis apua!! Ei mulla oikein edes löydy sanoja kuvaamaan, jotenkin se on vaan niin ifhwfowpfpjhgfioh083egpössl. Niin. Kyllä te ymmärrätte. Jokainen mut tunteva tietää että Mikko Koivu on mun suosikki forever and always. Se on vaan paras. Kattokaa nyt hei! Mitä hikisempi sen parempi aaahhh.
Silloin torilla se vaatimalla vaati meidän super-hienon ja ison Suomen lipun itselleen, eli se jäätävän kokoinen lippu on minun ja Reetan mitä kaikissa kuvissa näkyy. Näin jälkeenpäin sen heittäminen vähän harmittaa mutta kun ei Koivulle voi sanoa ei. Ei vaan voi. Mä olisin varmaan heittänyt minkä tahansa ruumiinosani jos se olisi vain pyytänyt. :D Heitin mä rintsikatkin sille!
Lisää MM-kullan hehkutuksesta vuodelta 2011 voi lukea mm. täältä!
Se mikä kanssa muhun vetoaa on ehdottomasti se miten hän pelaa. Taistelee viimeiseen saakka, ei luovuta, puolustaa todella paljon muihin hyökkääjiin verrattuna, on ihan käsittämättömän taitava ja se voitontahto mikä huokuu, se on vaan niin wow. Plus sillä on kiva ääni ja siitä huokuu myös johtajuus minkä takia se on mun mielestä aina loistava kapteeni meidän joukkueelle. Sen luistelu-tapa on myös niin oman näköisensä että sen tunnistaa heti jäältä vaikkei näkisi sen numeroa tms. :D Niin se voitontahto että uhrautuvaisuus on luettavissa myös sen tyylistä soittaa suutansa ja taklata jengiä, toteuttaa meidän keksimää pelitapaa "Jyrää, tuhoa, tapa!" eli on aivan bueno senkin asian suhteen. Sääliksi kävi kun sitä MM-finaalissa 2011 mukiloitiin oikein olan takaa, mutta eipä Koivun poika siitä lannistunut tai mennyt rikki, päinvastoin. Äääää! Koivu on yksinkertaisesti vain ilmiömäinen pelaaja. MM-finaalissa 2. erän lopussa, alle 20 sekuntia aikaa, Koivu jyrätään laitaan josta se potkaisee kiekon Immoselle joka tekee maalin! Kuvitelkaa nyt! Loppu onkin historiaa, kannattaa toki verestää muistiaan katsomalla maali-kooste tästä!
Silloin Turussa en ehtinyt saada sen kanssa yhteiskuvaa mutta ehdin kyllä sanoa sille jotain tosi urpoa ja halata sitä ja voi jessus niitä lihaksia mitkä tuntui sen vaatteiden läpi. Ei apua. Mikko Koivu on vaan paras ikinä amen kiitos moi.


2. Lauri Korpikoski #28

Voi Late. Voi Korppari. Rakkaalla on monta nimeä.
Korppari on itseasiassa ihan tuore tuttavuus, mulla oli ihan jäätävän ammottava tyhjä aukko mun sydämessäni kun M. Koivu ei tullut vuoden 2013 MM-kisoihin mutta onneksi Korppari tuli ja paikkasi sen. Awww.
Muistan ensin kiinnittäneeni huomiota pelaajaan, joka pelasi todella fyysistä peliä ; jengiä jäi jäälle näkemään tähtiä joka ikinen kerta kun se vain hipaisi vastustajaa. Kuinka siistiä hei! Sitten kun näin sen naaman niin olin ihan WOW. Kuka helvetti tämä elämää komeampi rymistelijä on? *ovaries exploded* Miksi mä en ole ennen kyseiseen henkilöön törmännyt?! Kaiken huipuksi googlettelun jälkeen huomasin että se on aiemminkin pelannut Leijonissa. Joko olen tilapäisesti ollut sokea tai muuten vaan idiootti, kun en ole sitä huomannut. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Loppu onkin historiaa ja suurin osa mun kaveri-piiristäni lienee korviaan myöten täynnä puheita Korpparista. :D
Mutta kun se on vaan niin joh9uwhg379gpöjfpsfåä. Ei ole mitään siistimpää kuin se että näyttää vastustajalle kaapin paikan ja osaa tehdä maaleja, että pelaa niin omistautuneesti joukkueelle. Se on niiiiin puoleensa vetävää, holy shit for fucking real. Ja jokainen joka omistaa silmät ja näkee tuon Korpparin kuvan ei voi sanoa etteikö se olisi kuuma kuin hella 666-asteella. Ei kukaan voi olla noin sssssssssssssssssssssssssöpö. Ei vaan voi. Voi että, voihan olla koska Late on. Ääääää. Ja ne suonet käsissä ja kaulassa, hoooooly shit, my bedroom is over here. Fanityttö-kohtaus potenssiin 57.
Ja aina kun on Korpparin kenttä jäällä tai itse Korppari, niin jo alkaa tapahtua. Olympialaisten pronssi-ottelu, Korppari nostettu Teemu Selänteen ja Mikael Grandlundin rinnalle ja tämä kenttä nakuttaa pari maalia Suomen puhtaassa 5-0 voitossa. Se oli hienoa katsottavaa! Olympialaisten pronssi-ottelun fiiliksiä että Leijonien ja etenkin Korpparin upeaa mahtavaa yli suloista hymyä pääsee ihastelemaan tästä näin! Aina tuota videota katsellessa piristyy, se saa hihkumaan ja itkemään onnesta. Mahtava peli, ei voi muuta sanoa.
Vaikka viime vuonna ei mitalia tullutkaan niin pääsin silti tapaamaan Korpparin, silläkin uhalla että myöhästyin melkein töistä, ja se kuinka huipuksi tyypiksi se paljastui sai varmaan mun silmät muuttumaan sydämen muotoisiksi samantien. Niiiin paras tyyppi että! Jonkun sortin rakkaus-kirjeen Korpparille voi lukea tästä!
Olisi Koivun korkea aika hinata berberansa takaisin Suomi-paitaan tai kohta se tipahtaa tältä listalta sijalle kaksi koska Korppari on niin ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Tai no ehkä ei. Apua. Jaettu ykkössija, anyone? En mä osaa päättää.


3. Tuomo Ruutu #15

Voi Tuomo Ruutu. Mistä mä edes alottaisin?
Ehkä siitä että aina kun Ruutu on pelannut Suomi-paita yllään, maajoukkueessa, se ei ole koskaan tullut takaisin ilman mitalia. Ei koskaan. Respect! Toisekseen saa kyllä etsiä samalla tavalla yhtä paljon loukkaantumisista kärsinyttä pelaajaa, Tuomo raukka. Mutta silloin kun pystyy pelata niin menee läpi vaikka kiven.
Okei, aloitetaan ehkä pelillisillä alueilla ja lopetetaan tuohon komeaan ulkomuotoon. Tai jotain. ÄÄÄÄ. No joo, Tuomo Ruutu veljensä tavoin tunnetaan aikamoisena tykkinä - vastustajaa toki kunnioitetaan mutta jos tielle sattuu niin siinäpähän jää sitten alle. Pleksit vaan heiluu kun Ruutu niittaa jengiä milloin missäkin päin jäätä. Ja jos sattuu sille päälle että vastustajan naama ottaa päähän niin aika varmasti tulee tunti turpaan, eikä luovuta ennen kuin muutama tuomari on repinyt sen irti. Mutta pelkkä taklaaja hän ei ole vaan osaa kyllä tehdä maaleja, paljon ja erittäin komeita. Löytyy tasan samat luettelemani elementit kuin erityisesti Mikko Koivusta ja aina yhdessä pelatessaan ovat mun mielestä jotain maailman cooleimpia olentoja. Ne on vaan niin ... äääääääÄääÄäÄäÄÄÄäÄÄÄÄÄÄäää. Aina MM-kisoissa tai Olympialaisissa Ruudulla on joku osa naamasta auki ja veressä mutta siellä se viilettää menemään ilman ongelmia kun vastustaja vielä keräilee luitaan jäältä. Sitä suomalaista sisua ei tästä pelaajasta puutu milliäkään. Ilmiömäinen ja vahva pelaaja, joka ei luovuta koskaan. Ilo katsoa. Ja jos mielii katsoa lisää Ruudun taidon näytteitä maalinteon, taklaamisen kuin vastustajan nuijimisen suhteen niin sellaista pääset näkemään tästä. :D Myös se miten hän kunnioittaa peli-kavereitaan ... se on jotain niin upeaa ja söpöä katsottavaa. Niin kuin esimerkiksi Olympialaisissa kun se itku kurkussa seisoo Selänteen vieressä. Aww potenssiin 57!
Mitä sitten ulkonäköön tulee niin on kyllä jokaisen naisen sillä kuuluisalla bad boy-listalla. Hottt! Jos ja kun jokaisella naisella on silmät päässään niin tietää kyllä mitä tarkoitan. Eikä tummilla hiuksilla, parransängellä, tuolla naamalla ja niillä suonilla voi yksinkertaisesti mikään mennä vikaan. Ja se hymy! Mitä hikisempi ja rähjäisempi, sen parempi, vähän semmoinen Aragorn-fiilis on just bueno. Pants out of the window. Fly you fools!
Se hymy on oikeesti tosi paha, en suosittele kellekään koska sitten ei ole enää paluuta entiseen. Siihen päälle vielä se super positiivinen olemus etenkin pelien ulkopuolella. Oh damn, oot niin myytyä naista. Niin ja ottaen huomioon että en ole päässyt vielä edes päätä alemmas niin ... joo ... kiva. I'm so done with his sexyness. Hnnnnggghhhh.
P.s. Tuomo Ruudulla on ihan oikeasti maaginen vaikutus naisiin, muistan eräät MM-kisat ja olimme minä, siskoni että ystävämme Sanni meidän porukoilla katsomassa matsia. Jostain syystä istuimme keittiössä, mutta pelin alkaessa juoksimme olohuoneeseen, erityisesti sen takia että Tuomo Ruutu oli telkkarissa. Sanni oli sen verta Tuomon pauloissa että kesken "hallitun" juoksun siltä meni jalat alta! Se oli kyllä näky! :D
P.p.s. Mulla taitaa olla Tuomo Ruudun lippis. OMFG!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Lue tarkempi tarina 7. sijalla keikkuvasta Leijonasta!


4. Niko Kapanen #39

Niko Kapasta mä olen kuolannut niiiiiin monta vuotta ettei mitään rajaa. Jossain vaiheessa Leijonilla oli joku surffi-tukka villitys ja silloin kyllä silmä lepäsi ehehe. Nyt kun rupeaa tarkemmin muistelemaan että miksi Kapanen niin en ihan oikeasti muista koska se vaan on aina kuulunut suosikki-pelaajiin. Kai se nyt vaan on niin paras ja kuumin. Ihan kuin oikea leijona noiden vaaleiden kutrien kanssa! Olen myös aina tykännyt siitä parta-tupsusta. :D
Semmoset ainakin 10 vuotta Kapasta kuolanneena oli aika hienoa vihdoin ja viimein nähdä se livenä torilla vuonna 2011. Aloin vaan itkemään kun sen nimi mainittiin ja se tuli lavalle, vielä kahta kauheammin kun se itki myös. Todella kauniina corpse bridenä oltu taas vaihteeksi liikenteessä ... :D
Voi että. Niko Kapanen. Tulee mieleen ne sen tietyt tavat aloituksissa ja jos ollaan hyökkäys-päässä tekemässä maaleja. Oli osana myös Suomen kuuluisaa Tupu-Hupu-ja-Lupu-ketjua mikä on ollut mun mielestä yksiä Suomen parhaimpia ja tehokkaimpia ketjuja ikinä. Äääääääääääääääääääääääääää. Mulla on niin ikävä Kapsua, miksi se ei pelaaaaaaaaaaaaaa.


5. Mikael Granlund #64

Kun on kyse Mikael Granlundin peli-taidoista niin niitä tuskin tarvitsee kerrata kenellekään, eiköhän jokainen ole kuullut tämän herran ilmaveivistä ja ilmiömäisestä peli-silmästä. Kyseessä on aivan oman tasoisensa pelaaja joka aiheuttaa myös selvää tuhoa Mikko Koivun kanssa Minnesota Wildissa etenkin tällä kaudella, aijaijaijai. Jos kuitenkin haluaa verestää muistiaan, niin katso ja ihastu tästä! Joten päästäänkin suoraan itse asiaan! :D
On pakko tunnustaa että mä en lämmennyt Mikelle ihan hirveästi kun se luisteli monien muiden sydämiin 2011. Siis, ihan kivan näköinen kaveri ja huippu-pelaaja mutta siinäpä se. Ei sen kummempaa, ei sytyttänyt tai saanut mitään my bedroom is over here-mietteitä aikaan. Kovin kiusoittelinkin sen perään kuolanneita kavereitani vaikka kuinka kauan, olisi kuitenkin pitänyt muistaa että se pilkka osuu ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan.
Kyllä piti pari kertaa katsoa uudelleen tämän vuoden Olympialaisissa että näkevätkö silmäni oikein, mutta näkiväthän ne ; the takatukka löytyy Granlundilta! Hooooly shiiiit, nämähän Olympialaiset saivat aivan uuden mukavan piristys-ruiskeen. Tosin pidin jonkun aikaa tyystin omana tietonani sen että nyt olisi kuola-kupille tarvetta Granlundinkin suhteen. Siinä vaiheessa kun jäällä alkoi myös näkymään Minnesotassa hankittua varmuutta ja agressiivisuutta niin meininki oli jo vähän liiankin kuuma. Aijai ihan sormia polttelee! Muistan ikuisesti sen hetken kun pelattiin tärkeää matsia Venäjää vastaan ja Granlund menee laidasta yksin kiekon kanssa läpi maalille. Tielle sattuu yhtä jos toista Venäjän super-tähteä ja tämä tyyppi vaan taklaa ne pois tieltä yksi kerrallaan. Siinä vaiheessa meininki rupesi mennä pants out of the window-alueelle, karu totuus vain on se että tollaiset badass-tyypit vetoaa kaikista eniten. Se on niiiiiiin kuumaa kun luistellaan toisen alueelle I-don't-give-a-fuck asenteella ja nuijitaan vastustajat lakoon.
Ihan sama onko se kaksi vuotta nuorempi vai ei, mun makkarissa on aina tilaa tälle takatukalle!


6. Valtteri Filppula #51

En tiedä missä sumussa kuljen toisinaan ja mikä mun pääkoppaa vaivaa, kun en ennen viime vuosien MM-kisoja ole pitänyt Valtteri Filppulasta yhtään. Ehkä se johtuu siitä kun olin vuosia siinä uskossa että sen sukunimi on Flippula ehehehee ... tai sitten siitä että se on vaan tollainen pretty boy. Niin, mitä nyt voittanut Stanley Cupin ja muuta siistiä, että kyllä se varmaan osaa pelatakkin ... :D
No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Selvisi minullekin että osaa pelata loistavasti ja on ihan älyttömän taitava. Miten se edes itse pysyy menossa mukana missä se kiekko menee kun sen kädet vispaa ja vaspaa koko ajan? Miten sen aivot ja kroppa osaa edes ajatella noin viisaasti, ovelasti ja kerta kaikkiaan upeasti? Mahtavaa. Bravo, bravo!
Olkoon kuinka pretty boy tahansa niin on siitä tässä vuosien saatossa kuoriutunut aikamoinen uros. Ja ne kädet. Niillä suonilla saa masentuneen Simban piristettyä sekunnin murtoerässä ( siis murtoosassa, nyt menee jo senatkin sakaisin! ), let me touch them pretty please precioussss! Onhan Valtsu nyt ihan jäätävän komea, mua tosin rupesi vähän naurattamaan noi kulmakarvat. :D Kuuluu näköjään tähän Thranduil-kastiin, ehehehe, jos tajuatte mitä tarkoitan. No mutta, kyllä mä silti niitä joka ilta voisin silitellä.
Toivottavasti Filppulaa nähdään useammin Suomen joukkueessa pelaamassa.


7. Sami Lepistö #18

The Tuomo Ruutu-kopio. Koskakohan se olikaan kun Lepistö tuli ensimmäisiä kertoja pelaamaan maajoukkueeseen ... anyways, aika nopeasti siihen silmät iskin. Oli aika varmasti niitä pelejä joissa T. Ruutu ei ollut ja jostain yhyy-missä-Ruutu-oot-kyynelten seasta loisti valo ja Lepistö luisteli sydämeen. Pelillisesti oiva ja älykäs pelaaja, eikä myöskään taistelu tahtoa puutu. Vetää myös klooninsa mukaisesti vastustajaa pataan jos siltä tuntuu että jos vastustaja alkaa isottelemaan. Turha on myöskään tulla kukkoilemaan tai jyräämään meidän maalivahtia koska Lepistö pitää aikalailla hyvin huolen siitä että se jää viimeiseksi teoksesi.
Älykkään pelaajan että komean ulkomuodon lisäksi Lepistö on myös varsin hauska kaveri! Vaikuttaa todella leppoisalta ja ei liian pipo kireällä-henkiseltä tyypiltä. Niin ... kyllähän se nyt vain on niin että tumma ja tulinen Lepistö saa alushousut pyörimään naisten jaloissa kuin hurrikaanit - eli ne lähtevät itsestään kävelemään. Tai no lentoon. Tummat hieman kiharat hiukset, mystiset silmät, valioluokkaa olevaa luusto, lihaksikas pelaaja hyvällä luonteella höystettynä ... niin, ei kuulosta kovin kamalalta. :P
On myös pari hauskaa muistoa liittyen, torilta silloin kulta-juhlissa. Ystäväni Reetan piti lähteä kesken hauskanpidon vessaan, joten jäin yksin keikkumaan sinne toiseen riviin kaikkien muiden hullujen keskelle. Vaikka olen suht pitkä ajattelin etten sieltä hirveästi erotu, mikä nyt on sinällään vähän tyhmästi ajateltu kun suurin osa oli minua päätä lyhyempiä ja minulta löytyy vielä kirkkaan punaiset hiukset. Jossain vaiheessa Leijonat innostuivat heittämään yleisöön kaikkea mahdollista; puvun takkia, paitaa, lippiksiä yms. ja jengi tappeli niistä tosi paljon, itse en viitsinyt lähteä tappeluihin mukaan koska ne lensi aina liian kauas tai joku ehti napata ne nenän edestä. Siinä sitten jumitin, kirosin paskaa tuuriani ja katsoin haikeana kuinka Tuomo Ruutu heitti lippiksensä. Kunnes yhtäkkiä tajusin sen olevan mun käsissä. WTF JUST HAPPENED. Hymyilin sinne lavalle Ruudulle, Lepistölle ja Väänäselle sekä huusin jotain urpoa. Oli hirveä paniikki että minne sen tungen, koska käsissä sitä ei voi pitää, kuitenkin joku bits sen siitä nappaa jossain vaiheessa. Järkevänä tyttönä päätin laittaa sen vaivihkaa minihameeni alle, eli toisin sanoen tyrkkäsin sen haaroväliini. Ajattelin ettei kukaan edes huomannut loistavaa toiminta-suunnitelmaani kunnes katsoin takaisin lavalle ja siellä nämä kolme nauravat minulle. Ensin ajattelin että ei ne nyt mulle voi nauraa mutta ... noh ... erinäisitä vihjauksista päätellen taisin olla sen pilkan uhri. Mutta hei, ainakin noudatin hyväksi havaittua kaavaa ; keep it secret, keep it safe! :D
Toinen hauska muisto liittyy siihen että hengailtiin siinä bussin persuksissa kun se lähti torilta ja päätettiin heittää rintsikat niille. Se oli aivan hirveän työn ja tuskan takana saada heitettyä ne sinne korkealle bussiin, siinä huudeltiin puolin ja toisin vinkkejä miten ne sinne saadaan. Oltiin tosin kirjoitettu niihin vain "KOIVU #9". Tietenkään ei saatu heitettyä niitä sille suoraan vaan ne lensi Lepistölle joka alkoi Väänäsen kanssa huutamaan että miksei heidän nimeään ole niissä. Voi että se oli hauskaa! :D Väänänen heitti vielä vasta lahjaksi kenkänsä, sitä haisevaa monoa ei kyllä otettu talteen. Apua, näitä muistellessa ehkä vähän hävettää ... tai no, itseasiassa ei. Ainakin huomio oli taattu! :D


8. Juhamatti Aaltonen #51

Muistan ikuisesti sen kun bongaan yhtäkkiä Leijonien joukkueesta jonkun liimaletin. Mitä, koska, milloin, joku suomalainen lätkäpelaaja on omistanut noin pitkät hiukset?! Ei edes mikään tynkä surffitukka vaan ihan ehta kunnon piiska!! Apuaaaaaaaaaaaaaa! Sitten ei kun korvat tötterölle ja kuuntelemaan Mertarannan kiljumisesta että kuka tuo maalitykki oikein on. Juhamatti Aaltonen, ahaa. Ei sano yhtään mitään.
Viime vuosina Aaltonen on tosin tullut tutuksi koko Suomen kansalle, erityisistä venymisistään ja maalien teko taidoistaan etenkin kovien pelien iskiessä. On toisinaan pelillisesti vähän jumissa, eksyksissä ja pimennossa, mutta kun se peli alkaa sieltä rullailemaan niin siinä ei sitten enää pidättele yhtään mikään.
Äärimmäisen taitava luistelija ja maalintekijä, ja tosiaan suuri uhka vastustajalle kun homma alkaa luistamaan. Kylmäpäinen tyyppi, siitä kielii lukemattomat rankkari-maalit, ratkaisee tärkeitä otteluita ja hoitaa hommansa tyylipuhtaasti. Ehdottomasti nykypäivänä semmoinen pelaaja, joka halutaan aina Leijoniin koska tiedetään tulosta syntyvän.
Aaltosen tavara-merkiksi muodostunut kuuma takatukka sai kyytiä pari vuotta sitten mutta onneksi letti taas nykyään kasvaa. Lähes yhtä siistiä on myös Aaltosen tatuoidut kädet, voi että ne osaa olla hienot niiden suonien kera! ;)
Ilokseni voin ilmoittaa että Aaltonen on varattu ystävälleni Heidille, jos minulle se juttu on Mikko Koivu niin Aaltonen on sama Heidille. Oltais niin hyvä lätkä-vaimoja! ;)


9. Antti Pihlström #41

Voi Pilleri sentään! Aluksi Pihlströmkin juurtui suosikkeihin nimenomaan surffitukkansa kautta ja myöhemmin myös olemalla yksinkertaisesti upea pelaaja. Siis wou.
En vielä tänäkään päivänä ymmärrä kuinka joku voi olla niin nopea jaloistaan, se on jo ihan hullua miten nopea hän on. Siinä on vastustaja aina lirissä kun Pilleri tikkaa menemään, se nopeus on ihan käsittämätöntä. Samoin se taistelu tahto, tyyppi tekee aina ihan sata lasissa töitä ja taklaa vastustajilta luulot pois minkä kerkeää. Ihan super hyper huippu pelaaja. Pillerin kohdalla sama mitä Aaltosen, niin huippu hyvä pelaaja että ratkaisija, jota aina tarvitaan Leijonissa ja poissa ollessaan jättää joukkueeseen kyllä suuren aukon täytettäväksi. Ja ihan huippu hauska tyyppi! Ei ota itseään liian vakavasti kaukalon ulkopuolella vaan on tosi leppoisa kaveri. :)
Huomio kiinnittyi ihan ekana pelilliseen osaamiseen vaikka söpö onkin. :D


10. Leo Komarov #71

Komarovin kohdalla kävi niin, että aluksi en tykännyt tyypistä yhtään. En oikein tiedä miksi mutta jotenkin se liittyi johonkin typerään mielipiteeseen hänestä vaikka en koko tyypistä sen kummemin tiennyt kun liittyi Leijoniin. Lopulta kävi kuten Pihlströmin kanssa, että Leksasta tuli yksi suosikeista pelillisen osaamisen kautta. Ihan mahtava tyyppi! Siis wou! Pitää huolen siitä että vastustajalla alkaa keittämään, etenkin Venäjällä kun osaa kieltä ja tietää mikä niitä rupeaa riepomaan. Jos on tappelu jäällä niin Leksa on siellä sata prosenttisen varmasti lukemassa lakia vastustajalle. Tälle tyypille ei kannata aukomaan päätään, siinä käy vain itsellä huonosti. Taistelija joka raataa niin paljon kuin tarvii eikä luovuta millään, tiukan paikan tullen heittäytyy kiekkojen eteen vaikka se sattuukin ihan kiitettävästi. Poikamainen veijari joka on vaan niin käsittämättömän suloinen! Kaukalon ulkopuolella ihan älyttömän hauska kaveri, jolla on vitsit hallussa.
Leksa kuuluu myös niihin Leijoniin, jotka useimmiten nähdään Leijona-paidassa ja on yksi ehdottomista luotto-Leijonista. Jos Leksa on joukkueessa, niin hätää ei ole. Ansaitsisi mielestäni paljon enemmän arvostusta kuin mitä nauttii tällä hetkellä. Komarov on äijä parhaimmasta päästä hei!


Huh, olipas siinä mies-komeutta kerrakseen! :D
Onko sinulla Leijona-suosikkeja? Kuka/ketkä? Iskikö tästä listasta kukaan?
P.s. Tässä on mun haaremi, tervetuloa häihin hohohohoho.
P.p.s. MTV eli Maikkari näyttää ilmaiseksi kaikki Suomen ottelut, ja taitavat näkyä myös ilmaiseksi Katsomosta. Mikäli Mertarannan ääntä mielii kuulla, niin hänet löytää selostajana vain maksulliselta MTV-Sport kanavalta.
Kaikki kuvat : Google.


Translation ;

Sexy Finnish manflesh. All photos from Google.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Now the candle's burning out and the pumpkin's rotting away

Joskus viime kuussa eksyttiin Baarikärpäseen melkein ilmaisen viinan bileisiin ; tietyt juomat klo 21-23 1€ ja suurin osa muista juomista tuona aikana -50%. Taivas varjele mitä sieltä tulee, alku+mixiä kokiksella ainakin 57 kappaletta! :D

Kiva toi musta läikkä naamassa, kiitos kameran.

Tuon tapaisista tarjouksista pitäisi pysyä turvallisen välimatkan päässä, elämäni ensimmäinen krapula seuraavana päivänä ja tuntui että maailma ei lopeta pyörimistä silmissä koskaan. Hauskaa toki oli ja seura oli mitä parhainta. Minun rakkaat naiseni.
Mutta joo, voisi joskus mennä jopa uudestaan kunhan ne hirviö-ahdistelijat pysyvät kaukana!
Olen julkisesti myöntänyt olleeni BK:ssa, aijaijai, rokkari-pisteet taisi valahtaa minimiin. Olemattomiin kun myönnän olleeni siellä kerran aikaisemminkin! Siitäkös ne vielä ropisee että olin pitkästä aikaa Bäkkärissä joku aika sitten ja täysin selvinpäin. :D Hirvee bits.

Anyways, päätin kokeilla uutta luomiväri-palettiani jonka päätin vihdoin ja viimein ostaa, tällä kertaa valikoitui KICKS-kaupasta Viva La Divan ruskea-sävyinen paletti. I know, what the fuck, ruskeita sävyjä, minulla?! Olen jo aika pitkän tovin etsinyt sellaista sopivan väristä ns. nudea luomiväriä, mutta en ole kehdannut ostaa sellaista suurimmaksi osaksi hinnan takia - kun mikään ei ole ollut just eikä melkein sellainen kun haluan. Olen väri-natsi, pahimmasta päästä, ja ylpeä siitä: :D
Mulle on ollut pieni ongelma käyttää valkoista luomiväriä arkena, pelkän ripsarin kanssa - se on vähän liian kolkko, vaikka kalpea olenkin. Saisi olla siitä himpun verran nudempi sävy. Sitten aikamme ystäväni Annen kanssa kierreltyä löysimme tämän paletin ja tuo vaalein sävy on niiiiiiiiin brilliant!! Ei ihan valkoinen, eikä mikään ällöttävä oh-so-sweet-imelä-vaaleanpunainen-väljähtänyt-shampanja, vaan juuri sopiva. Myös vasemmalla näkyvä toiseksi vaalein sävy on ihan mukiin menevä ja yllättävän kivasti saa mustaa luomiväriä blendattua oikealla näkyvien tummempien sävyjen kanssa. Ainut joka ei sytytä on tuo keskimmäinen sävy, aivan liian oranssihtava omaan makuuni mutta se nyt menee mukana kun paletin kokonais hinta oli jotain 10-13€ välillä jos oikein muistan.


Ja vaikka hiukseni vähän vahingossa oranssiksi värjäytyivät niin päätin silti yhdistää uuden MACin mattapunaisen huulipunan meikkiini. :) Siinä on muuten yksi vallan upea ja ihana huulipuna, nousi heti suosikkeihin!
Oranssi-onnettomuus kävi niin että oli pakko päästä juurikasvusta eräs päivä eroon ja vasta tyven että mustan osion vaalennettua tajusin ettei mulla ole mitään punaisia värejä porukoiden luona ... no sitten löysin jonkun iki vanhan Vermillion Redin, googlasin sen ja totesin että ihan kiva punainen vaikka onkin vähän tummempi mitä yleensä käytän. Mutta jos väri on roikkunut kaapissa yli vuoden niin se ei todellakaan vastaa värikarttaa, terveisin porkkana. Ihan hauskaa vaihtelua! :D



Kuvissa näkyy myös lievä glitterisöityminen, oli niin hyvä fiilis että päätin leikkiä oman elämäni discopalloa! :D
Muitakin uudistuksia on tapahtunut, vaihdoin industrialin perus korun tuommoiseen oikein näpsäkkään mustaan vinkura-koruun, minun mielestä se on oikein näpsäkän näköinen. Koska en ole saanut aikaiseksi ostaa mustia palloja huulikoruun niin siihen vaihdoin pikku-pyramidin sijaan tuollaisen ison mollukan. Korvassa killui pitkästä aikaa syntejäkin painavampi risti ja kaulassa oli Gravedancer-koru, joka on ihan huippu. Ostettu second handina. :)
Tuo risti-korvis jakaa aina mielipiteitä, joku täysin random äijä kerran Ruotsissa tokaisi että sietäisikin kantaa tuollaista kun mun synnit oikein väreilee ilmassa. Ok. Tämä selvä.


Lätkän MM-kisoja käsitellään ja hypetetään enemmän blogin Facebook-sivulla mutta ei hätää, blogin puolella päästään paneutumaan Leijonien kuumuuteen heti keskiviikkona ... ;)


Translation ;

Ouuutssshh, so much changes! Mostly by accident like my orange hair, oops. Will be back in red as soon as I manage myself to dye them again haha. In last month we got a brilliant idea with my girls to go out in a bar where are most of the drinks for only 1€ for few hours, which was kind a bad idea because I got a huuuuge hangover at next day, but because of  girls-night-out I put my party-look on! I tried on my new eye shadow-palette by Viva La Diva and new matte lipstick by MAC - I really like both of them. :) I also put quite much glitter-spray because I felt so. There's never enough glitter in the woooorrrrlllllddd! X

maanantai 5. toukokuuta 2014

If wishes were bullets ...

Lisää keikka-uutisia! Syksyllä Suomeen rantautuu paljon hyviä bändejä, päivittelen niitä tänne sitä mukaan kun kiertueet julkaistaan, tietää mistä tilata lippuja jne. :)

Tällä kertaa on vuorossa Die So Fluid joka saapuu jälleen Suomeen kiertueelle! Olen missannut bändin aina heidän ollensa täällä keikoilla, mutta nyt tämä vääryys saa loppua, prkl. :D
Die So Fluid on powertrio jonka jäsenet ovat Briteistä ja Yhdysvalloista. Heidän musiikkinsa yhdistelee punkkia ja grungea, kuorrutuksena kakun päällä laulajatar Grogin omaperäinen ja voimakas ääni. Musiikin lisäksi minua kiehtoo myös Grogin upea tyyli!


Tällä hetkellä lippuja voi ostaa ainakin Kuopion ja Helsingin keikoille Tiketistä, KLIK!!!
Kuopion liput ovat 7,50€ ja Helsingin 11,50€ ilman toimituskuluja. Molemmat ovat myös K-18, veikkaisin että niin ovat muutkin keikat. Veikkaan myös että baarien omilta sivuilta voi löytyä tietoa miten ostaa lippuja, saattaa olla että lippujen osto tietoja päivitellään lähempänä syksyä myös bändin kotisivuille ja Facebook-sivulle jonne pääset tästä!
Tällä kertaa on tarjolla muitakin paikkakuntia kuin vain Helsinki joten kannattaa lähteä kylille kun bändi saapuu lähellesi. :)

Itse aion katsastaa ainakin Helsingin keikan ja toivottavasti myös Lahdenkin! Maltan tuskin odottaa. Kiva nähdä bändejä jotka lukeutuvat suosikkeihin mutta joita ei ole vielä koskaan nähnyt. Nähdään keikoilla! :)

torstai 1. toukokuuta 2014

But no one can hear or see what is happening behind the drawn curtain

Toivottavasti kaikki ovat selvinneet vappu-hulinoista jotenkin hengissä! :D
Kävin tuossa yksi ilta mielenkiinnosta piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa irc-galleriassa ja löysin sieltä super vanhoja kuvia itsestäni. Päätin jakaa näitä muutaman, mielestäni ovat rutkasti paremman näköistä oman itsensä etsimistä tyylillisesti kuin ne tämän kauden jälkeen alkaneet gootti-kokeilut ... Huh huh.
Poistan heti tilini tuolta kunhan jaksan ottaa kaikki kuvat talteen sekä päiväkirja-merkinnät. Niitä on sitten hauska lukea vanhana super-mummona!




Ensimmäisessä kuvassa punaisilla hiuksilla olen noin 15,5 vuotias ja mustien hiuksien kanssa varmaan kuukautta vaille 16 vuotta. Hämmentävää, että jo tuolloin olen mieltynyt sivu-otsikseen ja olen kyllä edelleen sitä mieltä että tuommoinen sopii minulle parhaiten!
Kiharat eivät myöskään ole mitenkään tehty vaan ovat luonnonkiharat ^___^ Tavoitteeni olisi kasvattaa noin pitkät hiukset kuin viimeisessä kuvassa, niin että hiukset ovat hyvä kuntoiset ja leikattu vähän enemmän kerrostetusti niin saa mukavasti vähän tupeerattua ja näyttää luonnollisilta pidennysten kanssa. Niin ja että kaikki hiukset ovat noin pitkät, siihen on tosin parin vuoden matka tällä undercutilla. :(
Tai ainakaan näillä näkymin en halua undercutia takaisin mutta mieleni muuttuu tunnetusti hyvinkin usein.

Olen myös aloittanut tässä hiljaa hissukseen kirjoittamaan omaa ns. treeni-blogiani, jonne puran tunteitani niin onnistumisien kuin epäonnistumisienkin suhteen! On aika vapauttavaa puuhaa, hehe. En halua jauhaa tämän blogin puolella mm. koko ajan kaikesta elämäntapa-muutokseen liittyvästä, ei kukaan varmaan jaksaisi niitä mankumisia edes lukea. Joten päätin avaita sisäisen arkkuni kokonaan uudessa blogissa, pysyköön tämä blogi enemmän omana itsenään. Se on tietyllä tavalla myös henkilökohtaisempi blogi, joten mikäli sinne eksyt toivon asiallista kommentointia. :)
Blogin nimi on RUN SIMBA RUN! ja siihen pääset tästä linkistä!
P.s. Minulla on muuten tuo viimeisen kuvan kauluspaita vieläkin, siihen kun taas mahtuu samalla lailla kuin tuossa kuvassa niin olisin oikein onnellinen kroppani suhteen.


Translation ;

I just found some old photos of myself! I'm 15 and almost a 16 years old at these photos. Time really flies, it's almost 10 years about these photos iiiiks!!
I actually like a lot how I looked, I mean I think my hair are nice, have a nice cut and black doesn't make me look like a corpse. It's also funny that already then I had that kind of bangs and I still think those look the best on me. :)