Jääkiekon MM-kisat ovat vuodelta 2013 ohi mutta palaan aiheeseen vielä kahden postauksen voimin joista tämä on toinen.
Olen katsonut lätkää, nimenomaan Suomen eli Leijonien pelejä aika lailla vuodesta 1995 asti ( ehkä sitä aikaisemminkin mutta ei muistikuvia :D ) ja ollut syvästi rakastunut muutamaan Leijonaan ... niin kuin osa on saattanut huomatakkin hehe. Yksi mun suurimmista unelmistani on ollut päästä katsomaan pelejä paikan päälle!
Viime vuonnahan olin katsomassa Heinähatun eli Emman ansiosta muutamia pelejä Hartwall Areenalla, mutta en yhtäkään Suomen peliä, tosin olivat nuokin pelit hienoja kokemuksia.
Tänä vuonna kävi toisin! Kun saan jotain päähäni mitä haluan, teen kaikkeni sen eteen että sen saan. Kuten tälläkin kertaa :D
Katsottiin ekat pelit baarissa ja laivalla, mutta eräänä maanantaina joka oli 6. toukokuuta selailin kaikessa rauhassa bussi-pysäkillä Facebookin uutisnauhaani kun silmiini pisti Leijonat-sivun linkki jossa kerrottiin että Leijonien otteluihin mm. Ranskaa ja Itävaltaa vastaan olisi vielä jäljellä lippuja ja suht edulliseen hintaan!
Alkoi ihan järkyttävä asioiden sumplimis-putki ; soitto Niinalle että mennäänkö, soitto Lippu.fi:n voiko lippuja varata, uusi soitto Niinalle, soitto äidille, soitto Lippu.fi:n, kamppailu töissä työvuoron saamisesta vapaaksi ja vielä vähän lisää tappelua äidin ja Lippu.fi:n kanssa.
Kun olin lopulta saanut työvuoroni vapaaksi 90% varmasti soitettiin Lippu.fi:n, Porvoon toimipisteeseen jossa äitini oli fyysisesti lippuja ostamassa kun niitä ei saanut enää varata. Sen saatanan hetken, kun pohdimme haluammeko hattuhyllylle, rivi 10 yläkatsomossa, katsomaan peliä ne kaikki 10 paikkaa joista osa oli vierekkäin ja osa ei MENIVÄT. Tähän väliin PALJON kirosanoja.
Sain kuin sainkin äidin jankuttamalla odottamaan siellä tiskin lähellä 20min jos lippuja vapautuisi varauksesta. Sitten vapautui, vierekkäiset paikat. Äkkiä lopetin puhelun Lippu.fi-typykän kanssa, soitin äitille, äiti juoksi toimipisteelle ja tyrkkäsi luurin toiselle Lippu.fi naiselle joka mitä luultavammin on vieläkin kuuro mun riemun kiljahduksista. Saatiin kuin saatiinkin vierekkäiset paikat Suomi-Itävalta matsiin lauantaille 11. toukokuuta !!!!!!
Tähän väliin hyvin, hyvin paljon voitontanssia ja kiljumista.
Ainut asia mikä otti pannuun oli se että kun paikat menivät niin äkkiä niin ei missään vaiheessa ehditty soittamaan kenellekään kaverille että olisiko kiinnostusta lähteä katsomaan matsia ... ne liput menivät ihan älyttömän nopeasti. Tyhmää :(
Hintaa unelman toteutumisella oli aika paljon, 59 euroa plus yhteensä 9 EURON TOIMITUSKULUT. Mitä helvettiä Lippu.fi ?!?!?!?!?!??!?
No mutta, ei auttanut itkeä. Rahat äitille, liput mulle, suunta kohti Helsinkiä ja Hartwall Areenaa. Sitä ennen koluttiin Tiimarit, naamiais-kaupat ja Suomalainen Kirjakauppa läpi jonka seurauksena Suomi-puput edustivat ja kannustivat Suomen voooiiiiittooooon !!!
Vaimo valmiina peliin :)
Riemuidiootti valmiina peliin :D
Areena n. 20 minuuttia ennen pelin alkua.
Aurinkokuningas \,,/
Päivän asu / outfit of the day ;
Suomi-korvat / bunny-ears - Tiimari
Suomen pelipaita / Finland's team-shirt - laivalta / from the boat
Liput ja huiskut / flag and whateverit'scalled - Naamiaiskauppa jotain / random party-shop
Farkut / jeans - STC, second hand
Kengät / shoes - Ellos
Meille tuli tapamme mukaan kiire :D
Fiilisteltiin peliä kisa-kylässä jonkun aikaa kunnes tajuttiin että matsi alkaa 15 minuutin kuluttua eikä meillä ole vielä lippuja maalattu poskiin. Damn!! Äkkiä tarvikkeet esille ja leikkimään oman elämänsä Suomi-Picassoa. Joku mies otti siinä varmaan rullan täyteen kuvia meistä, sen verta kauan se siinä hengaili ja kuvasi.
Päästiin ilman ongelmia turvatarkastuksesta läpi, mitä nyt joku äijä tunnusti rakkauttaan Niinalle ovilla, ja otettiin juoksu-taksi meidän katsomoon.
Meitä jännitti yhtäkkiä tosi paljon, se oli semmoista mukavaa ja pelonsekaista jännitystä. Kohta me nähtäis Leijonat, Suomen kuumimmat miehet LIVENÄ. Wuuhuu! Ja toivon mukaan paljon taklauksia ja kaikkea muuta kivaa. Eli treffi-pyyntöjä meille, of course ;)
Ievanan
Mikko Koivu #9, rakkauteni nro yksihän ei saapunut koskaan kisoihin, niin kuin ei
Kapanenkaan #39 josta olen hyyyyyvin katkera. Häpeäisitte! :D
Huhujen mukaan
Nummelinia #3 ei edes kysytty mukaan mistä olin aivan puulla päähän lyöty. Nummelin on ollut myös tooooosi pitkään mun suosikki-pelaaja, ainakin 10 vuotta (
eewhhhh olen fossiili ) ja ehdottomasti parhaimpia pakkeja mitä Suomesta löytyy.
Onneksi mukana oli kuitenkin mun iki-suosikkini
Antti Pihlström #41, joka on vaan niin saatanan paras ja ihana. Pilleri-Pihlström hoitaa aina homman kotiin! Niin nopsa poika että sitä pakoon ei pääsisi millään, tosin kukapa siltä pakoon päästä haluaisi ;) Pistin muuten merkille että Pillerin ja
Salattujen Elämien Ronin yhdennäköisyys on huomattava. Katsokaapa vaikka, aika hämmentävää eikö haha!
Sekä muutamia muita perus-suosikkeja kuten uuuupeat hiha-tatskat omaava
Aaltonen #50,
Lepistö #18 joka on muuten kunnon vara-
Ruutu ( = Tuomo Ruutu #15, uuh, aah, lääh, puuh!!! ) eli oikein mmmmaukas-pakkaus,
Väänänen #4 jota en voi ikinä unohtaa vuoden 2011 kulta-juhlista torilla kun se heitti meille kenkänsä,
Kontiola #27 joka on niin kaukana ihanne mies-tyypistäni kuin olla ja voi mutta alkoi silti herätellä ties mitä tunteita pelien ja lähikuvien lisääntyessä siis ööö ... as you can see, sanatkin rupee menemään sekaisin kun rupean tarpeeksi pelaajista puhumaan. Konna oli mun mielestä kuitenkin ihan järkyttävän hyvässä vedossa, käsittämätön boogie jätkällä. Kun Mikko Koivun mahdollisesta tulosta puhuttiin minä, minä joka rakastan Koivua ehkä eniten tässä maailmassa, totesin että en halua sen menevän Kontiolan paikalle pelaamaan koska 1. kenttä toimii niin hyvin. Että ei voi muuta sanoa kuin että oikea konnien Konna kun saa käännettyä pelin Koivua vastaan hahhahhaa.
Eikä sovi unohtaa ehdotonta uutta suosikki-pelaajaani, joka jyräsi rytinällä Koivun viereen 1. pallille tilastoissani ;
Lauri Korpikoski #28 !!!!!!!!!!
Mun ja Niinan ehdoton suosikki; pitkä, erittäin ihmisen näköinen, omaa erittäin toimivan 'jyrää, tuhoa, tapa'-asenteen pelatessaan eli taklaa ja näyttää vastustajalle kuka on isäntä talossa. Voimakas ja nopea pelaaja ja niiiiiiiiiiiiiiiin ssssssssssssssssssöpppppööööööö!!! :D Meidän oma rakas Late, Korppari ... lätkä-vaimoilla on aina monta lempinimeä rakkaalle miehelleen.
Joo, pitäisi ehkä hankkia elämä kun muistaa ulkoa pelaajien numeroita ja nimiä. No, toiset muistaa rekkareita ja ööö jotain muuta yhtä epäoleellista.
Myöhästyttiin siitä kun pelaajat luisteli jäälle koska meidän katsomo oli tietenkin kaikista kauimmaisena!! Saatana, piti juosta sinne ja tänne ja meinattiin juosta vielä aivan väärään paikkaan siinä 314-lohkossa. Joku järjestäjä-mies pysäytti meidät, kertoi meidän paikat, mutta jäätiin siihen tulo-alueelle hengaamaan kansallis-laulujen ajaksi ettei häiritty kenenkään fiilistelyä. Otin videota Suomen kansallis-laulusta mutta siinä feattaa niin kauniisti eräät lätkä-vaimot eli me että ei sitä kehtaa julkaista missään :D Harmi sinänsä, se oli aika upea fiilis kun täysi Hartwall Areena laulaa Maamme-laulua. Wou!
Lurittelujen jälkeen päästiin paikoillemme ja voiiiii että mikä onni kävi!!! Oltiin rivillä kaksi ja ihan keskellä, ja oli kyllä ihan mehevät paikat vaikka oltiin yläkatsomossa. Oltiin siis ihan sen alaosassa eikä missään hattuhyllyllä, vielä suoraa Suomen pelaaja-aitiota. Ei voinut valittaa ;)
Kenttää ajatellen ei oltu päissä mutta ei ihan keskelläkään pitkää sivua, sen sivun päässä ... äh, hankala selittää. Kuitenkin tosi hyvällä paikalla :)
Ja nyt, kuviiiiiiiaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa !!
SIELLÄ NE ON !!!!
Leijonat, wuuuhuuuuu !!! :)
Korpikoski #28, my loooooooveeeee ;)
1. kenttä eli Konna-kopla kentällä ;)
Itävallan pojat on ihan ulapalla kun Korppari pistää leijuen maalin edustan ihan sekaisin. Ei se ihan maaliin mennyt, mutta kohta kylläkin!
Jukka Jalonen sekä Leijonat Koskiranta #40, Aaltonen #50, Konna-Kontiola #27 ja Korppariiii #28!
" Siiiis .... mitä vittua?! ", tuumaa Hytönen #15 xD
Late #28 ottaa vähän lepiä : DDDDDDD ps. en vaan kestä
Aaltonen #50 bongaa katsomosta kuuman böönan ja Pihlström #41 on ihan että "c'aamoon man, lämmää se kiekko eka tän kentän maaliin."
Konna-kopla juonittelee tapansa mukaan ...
1. erätauko!
Oli ihan huikaisevaa katsoa peliä paikan päällä, niiiiiiiiiiin paljon siistimpää kuin katsoa telkkarista. Kun koko halli huutaa Suomea ja taputtaa sekä tamppaa jalkoja lattiaan, se fiilis on vaan käsittämättömän hieno!! Ja kun se maali lopulta tulee, niin se fiilis mikä siitä räjähtää kattoon on aivan saatanan hienoa :D
Me ei viitsitty lähteä erätauoilla mihinkään poukkoilemaan, koska ei jaksettu pujotella tietämme takaisin. Tyydyttiin siis istumaan paikoillamme, jauhamaan paskaa ja syömään irtokarkkeja.
Piti olla valmiina ja edustavana kun Leijonat luistelevat jäälle! ;)
Rööki huuleen ja menoksi, tuumasi Pihlström #41. No ei kai, hammassuojathan ne siinä X)
Aaltonen #50 taisi sammua tai muuten vaan ottaa vähän lepiä tässä välissä!
Melart #21 yrittää esittää peli-henkistä äijää vaikka todellisuudessa seuraa jonkun itävaltalaisen pelaajan liikkeitä taklaus-pommi mielessään. Voi raukkaa :(
2. erätauuukoooo!
Tällä erätauolla meidän keskusteluihin liittyi myös Niinan vieressä istunut mies. Käytiin siinä läpi Venäjä-peliä ja täytyy kyllä myöntää että olisi ollut vielä siistimpää nähdä se livenä. Tosin, en olisi varmaan pystynyt katsomaan siitä puoliakaan mutta silti :D
En muista tapahtuiko tämä toisessa vai kolmannessa erässä, mutta homma meni niin että TAAS vaihteeksi vastustaja kävi vähän isottelemassa Suomen maalivahdille Ortiolle jonka seurauksena syntyi kunnon torikokous. Me osallistuttiin siihen Niinan kanssa pomppaamalla ilmaan, takomalla nyrkkejä ilmassa ja huutamalla
"Hakkaa se! Saatanan idiootti, koske meidän maalivahtiin niin me laitetaan sun naama uuteen uskoon!! Jyrää, tuhoa, taaapaaaaaaa! Jyrää, TUHOA, TAPA!!". Moni mies meidän lähellä katsoi kauhusta kankeana meitä :D
Teki niin mieli mennä sinne mukaan antamaan oikein isän kädestä oikeutta. Mekö väkivaltaisia, ehei suinkaan :P
Erätauon aikana myös pelattiin vähän nakki-peliä :D
Lateeee #28 on paras ^____^
The one and only; Simba's new man! ;)
Uuuh, mikä pyllistys.
3. erän alussa mun suosikki-pelaajani, Lauri Korpikosken #28, 2. kenttä luisteli jäälle ensimmäisenä. En sitten tiedä meninkö/mentiinkö aivan totaalisen sekaisin näistä Korpparin pyllistyksistä, mutta erän alun kuvattiin aika lailla vain pelaaja-aitiota ja siinä välissä Itävalta nakutti kaksi maalia. KAKSI MAALIA. Ne tapahtui vielä aivan meidän nenän alla, koska oltiin siellä Suomen maalin päässä, eikä me tajuttu niitä. Kun kuvattiin pelaajia. Fail ?! :D Kannattaa aina keskittyä niihin oleellisimpiin asioihin, Ira ehti jo veikata että käytiinkö me näyttämässä tissit Leijonille kun pelissä oli vähän hakemista viimeisen erän alussa. Ei, mutta en yhtään ihmettelisi vaikka oltaisiin se tehtykin!
Onneksi siitä ryhdistäytyi niin me kuin Leijonatkin ja Suomi nakutteli vähän lisää maaleja.
Vääääänänenhän #4 on aika venyvä jäbä ;)
4. kenttä juonii, maalin voi jo haistaa ilmassa ...
LATEN #28 ENSIMMÄINEN MAALI TURNAUKSESSA !!!!!!!!!!!
p.s. "SALMI ..............................NEN #23!!!!" Koska "ei sitä voi kannustaa huutamalla "Salminen" kun ei se vaan toimi niin, "Salmi" toimii rytmissä paljon paremmin".
Kiitos tästä tiedosta Niina, uskon että koko Hartwall Areena ja itse Salmi ..... nenkin arvostaisi näkemystäsi kun kajautit sotahuutosi ilmoille muun hallin ollessa täysin hiljaa :'''D
3. erässä myös meidän suosikki-kollit Korppari aka Korpikoski #28 ja Salmi ........... nen aka Salminen #23 tekivät maalin, Korpparin EKA maali koko turnauksessa!!!
Me innostuttiin niin kovin että pompatessamme innostuksesta ilmaan pompattiin niin vinhaa vauhtia että kaaduttiin puoliksi edessä olevien miesten päälle. Huuuuuupsista, voi raukkoja. Mutta kun .... Korppari ja SALMI ......... NEN!!!
Suuri ihme kyllä ettei jäälle asti lennetty, sen verta ponnahdettiin ilmaan :'''''D
Salmi ..... sen #23 on pakko pyyhkiä tuota lirpuketta kun se tsiigaili Niinaa ja se on niin kuuma että menee tommoset lirpukkeet ihan huuruun.
Lopultahan peli loppui 7 - 2 Suomelle ;)
Otin vähän fiilistely-kuvia sini-valkoiseen pukeutuneesta Leijona-fanilaumasta, joka verhosi tyylikkäästi koko Hartwall Areenaa!
Leiiijooooooooooooonaaaaaaaaaaaat!!! Big, big looooove.
Hagman #10 ... ;)
Itävallan pelaajat / Austria :)
Kiitos, kippis ja kulaus!
Leijonat kiittää Areenaa kannustuksesta. Juhuuuu, täällä me ollaan!!! 045-856**** !!!!
Sinne ne katoaa :(
Pelin jälkeen oli ihan uskomattomat fiilikset. Teki mieli kiljua ja hyppiä onnesta!!!
Se oli niiiiiiiiiin siistiä, niiin uskomattoman hienoa ettei sille vaan löydy mistään kielestä tarpeeksi ylistäviä sanoja. Fiilis oli ihan täydellisen onnellinen, aivan kuten vaikkapa täydellisen onnistuneen lemppari-bändin keikan jälkeen :)
Money well spent, ei voi muuta sanoa!!
Fiilisteltiin vielä vähän pelin jälkeen Areenalla jonka jälkeen fiilisteltiin peliä vähän lisää muiden fanien kanssa Areenan ulkopuolella. Niin siistiä se yhteenkuuluvuuden tunne, ryhmä-henki oikein 10 +! :D
Käytiin siinä samalla siellä random-bailu teltassa bailaamassa JVG:tä eli Jare&VilleGallea. Tiedän, teimme elämää suurempaa syntiä mutta kun oli niin hyvä fiilis! Ne viissiin siellä jossain oikeasti esiintyi mutta me tyydyttiin tanssimaan jonkun random äijän kanssa jonkun random kiekko-pöydän luona. Lätkä on täydellinen syy tehdä kaikkea normaalista poikkeavaa, silloin on sallittua käydä vieraissa muilla musiikki-markkinoilla :D
Mutta koska siellä oli ruokien ja juomien hinnat ihan älyttömät lähdettiin ulospäin ...
Missä kala-paita ?!
... jossa näimme itse herra the
Don Tamin !!!!!!!!!!!!! Respect, mahtava tyyppi ja mahtavat asut! ;)
Otettiin vielä loput Suomi-pupu kuvat Areenalla, lähetettiin jokaisesta mahdollisesta kontaktista numeromme Leijonille sekä osoitteemme missä odottaisimme raskaan työn raatajia herkullisen ruuan ja rohkeiden hepenien kera. No ... ei nyt ihan, mutta olisi kyllä sopinut meidän illan ohjelmaan paremmin kuin hyvin hehe ;)
Suomi Finland Perrrrrrrrrrrrkele!
Lopulta kun päästiin reilun tunnin pelin loppumisen jälkeen Areenalta pois, lähdettiin syömään ja Niinalle päin. Sieltä noukin mukaani rakkaan ja kärsineen punaisen matkalaukkuni täynnä puhtaana olevia pyykkejä ja suuntasin kohti kotia sini-valkoisessa sota-varustuksessani. Porukka hieman katsoi, suurin osa onnitteli voitosta. Siinähän tunsi melkein itsensäkin sankariksi hah hah haa! :D
Ei voi muuta sanoa kuin että oli ihan tajuttoman upea peli. Vieläkin nostaa hymyn huulille nämä kuvat ja tuovat lohtua harmaaseen ja ankeaan arkeen, kun muistelee mitä hienoa tuli koettua :)
Seuraava lätkä-aiheinen postaus painottuu lähinnä marmattamiseen kaikille lätkä-vihaajille, mielipiteeni tämän vuoden suorituksesta Leijonilta sekä siihen, mikä teki maanantaisesta "mokastani" elämäni parhaimman mokan!!! ;)
Saty tuned ja hyvä Suomi!
Translation ;
Me and Niina watching Icehockey World Championships at live in Hartwall Arena 11.5. !!!!!
I'm a HUGE icehockey-fan when it come to Leijonat, Lions in english which is Finland's national icehockey-team's name. I have been watchin icehockey since 1995 and I just love and hate it, it's a big passion to me.
Like I said and you probably noticed, it took always my life when it's on and last 2 weeks I forgot social life pretty well because of it. But it's not so bad 'cause it doesn't take the whole year, right? ;)
The feeling was ... it was something way too amazing. There's no words in ANY language how I could describe it. When the whole hall is clapping and shouting "Suomi" and explode when we got a goal ... tooooo fucking awesome!!!
Oh and yes, we won. 7-2, Suomi vs Austria. Good game, and my fav-player, Lauri Korpikoski #28, from Lions did his first goal in this game. WOOOHOOOO, way to go! ;)
