Suomessa elokuva-trilogian viimeisin osa kantaa nimeä Viiden Armeijan Taistelu ja meillä elokuva onkin saanut ensi-iltansa jo hyvän aikaa sitten. Olen ehtinyt sen katsoa jo viisi kertaa, hehee.
Olen itse suuri Lord of the Rings-fani että myös The Hobbit-fani. Itse rakastan sekä Tolkienin teoksia että Sir Peter Jacksonin ohjaamia elokuvia! Voi että sitä pikku-Sinnaa jonka maailma mullistui yli kymmenen vuotta sitten kun käytiin katsomassa Fellowship of the Ring elokuvissa. :D
Siitä asti mun lempi-juttuni, elokuvani, kirjani, ohjaajani sekä näyttelijät on olleet Tolkien ja elokuvien crew ja cast. Toki voisi kokeilla hankkia jonkun sortin elämän, mutta mulle sopii hyvin tämä hypetys. Parasta.
Mutta koska mikään ei ole koskaan tarpeeksi, vaikka oltiin justiinsa oltu reissussa Uudessa-Seelannissa Hobbit Fan Contest-voiton myötä, niin me päätettiin lähteä myös Lontooseen, jossa järjestettäisiin Hobitti-elokuvien viimeinen ensi-ilta. Sehän on melkein kun naapurissa, joten pakkohan sinne oli päästä.
Viimeistään sitten kun paikalle saapuvien crewn ja castien nimet julkistettiin! HOLY SHIT!!! Mä oon aina uskonut siihen vakaasti että mä tapaan esimerkiksi mun suurimman rakkauteni Orlando Bloomin, mutta se on ollut vähän sellainen "no sitten joku päivä". Mutta että sen voisi toteuttaa samalla kun menee itselle tärkeimmän ja rakastetuimman elokuvan ensi-iltaan? Mä olen niiiiiiiiin hommassa mukana.
Onneksi Melu lähti mukaan ja päätettiin lähteä edustamaan suomalaisia hulluja sinne. Tavoitteita oli vain ainoa yksi ; tavata cast, ei sillä niin väliä tuleeko takaisin kotiin.
Helsinki-Vantaa airport.
In the plane, ready for Looooondooooooon!
Me lähdettiin lauantaina 29.11. aikaisella aamulennolla kohti Lontoota. Norwegian se vaan on kelpo lentoyhtiö! Taidettiin nukkua koko matka kun ei sitä ollut saanut jännitykseltä nukuttua kotona ja ovesta piti olla ulkona ennen kello viittä aamulla.
Helsinki-Vantaan lentokentällä oli hyvin hämmentäviä joulukuusia.
At the luxury toilet in Gatwick airport lol.
Jännittynyt, onnellinen, väsynyt ja nälkäinen matkaaja valmiina seikkailuun.
Eka kerta kun piti omin avuin päätyä ilman varsinaisia aivoja Gatwickistä Lontoon keskustaan, ja vielä meidän kaverin metro-pysäkille eli ei edes suoraa tietä helposti Victorialle. Aivoilla en tarkoita että Melu olisi jotenkin tyhmä, päinvastoin, hän ei vaan ollut käynyt aikaisemmin Lontoossa ja en luottaisi kovin paljon omaan suuntavaistooni taikka kartan lukutaitoihin.
Päädyttiin kuitenkin menemään King's Crossin kautta suoraan Leicester Squarille, missä ensi-ilta järjestettäisiin, kun se kerta matkan varrella oli. Käytäisiin katsomassa jonotus-tilanne ja mikä meininki siellä on. Onneksi kuunneltiin tätä outoa kutinaa, koska siellähän oli jonotus-lista että jonottajat jo valmiina!
Oltiin paikan päällä siis lauantaina aamupäivällä, noin 12 aikaan.
Enemmän tietoa jonotus-systeemistä ensi-iltoihin Lontoossa;
Se kuka saapuu ensimmäisenä, on hänellä mukana lista sekä tusseja joilla merkitään jonottajan nimi jonotus-listaan että jonottajan käteen. Jonottajat saavat lähteä päivän aikana sinne sun tänne, vaikka jonottajien nimiä/numeroita tarkistetaan päivän mittaan, mutta illalla tulee olla paikalla kun jonottajien nimet ja numerot tarkistetaan. Jos silloin ei ole paikalla eikä aio jonottaa ulkona yötä muiden tavoin, lentää listalta ulos. Näin saadaan vähän pidettyä lukua siitä että jonossa on oikeita faneja, eikä mitään ihme nimmari-metsästäjiä jotka myyvät ne eteenpäin netissä tms. Lista annettaisiin rannekkeiden jaon yhteydessä ensi-illan järjestävän tahon järjestysmiehille, jotka antavat rannekkeet itse ensi-iltaan. Ilman ranneketta ei ole asiaa alueelle, jossa pääsee tapaamaan näyttelijöitä eli ns. punaiselle matolle.
Tällä kertaa ( ja luultavasti aika usein ) listaa piti kunnon die-hard ensi-ilta nainen, Margaret, joka oli ollut siellä jo keskiviikosta alkaen! Hän oli todella mukava ja piti ihmiset oikeasti järjestyksessä. Hän ja hänen 'crewnsä' olivat kivoja, auttavia sekä pitivät jonottajista huolta.
Ja hieman enemmän tietoa rannekkeiden jaosta ensi-iltoihin;
Warner Bros UK. tiedotti pari päivää ennen ensi-iltaa tarkempia tietoja faneille koskien ensi-iltaa. Usein on niin, että ilman ranneketta ei ole asiaa punaiselle matolle eli sellainen on oltava. Tällä kertaa ohjeissa sanottiin että rannekkeet jaettaisiin sunnuntaina noin kello 12 aamupäivällä, first come first periaatteella pohjautuen jonotuslistaan. Alueella ei saisi jonottaa yötä ennen ensi-iltaa, mutta esimerkiksi jonotus la-su välisenä yönä oli ok.
Rannekkeet on numeroituja, niitä ei saa hukata sekä se on oltava kädessä saavuttaessa ensi-iltaan.
Lienee ensi-ilta kohtaista miten toimitaan, mutta Hobitin ensi-illassa rannekkeet jaettaisiin sunnuntaina ja alueelta pitäisi lähteä pois heti rannekkeen saavuttua ja palata seuraavana aamuna n. 11, 12 aikaan. Näin ollen järjestäjillä on aikaa rauhassa koota aidat sun muut paikalle. Eipä se ihan noin mennyt, mutta melkein.
Leicester Square!
Got our places/numbers in the line.
Pistettiin nimet listaan pelko berberassa, oltiin "vasta" 85. ja 86. Siinä kysyttiin itkua pidätellen että päästäänköhän me nyt edes eturiviin ... Margaret ja muut rauhoitteli että ei hätää, jos oot ensimmäisten 200 sadan joukossa, ja etenkin ensimmäisten 100 joukossa niin oot takuu varmasti eturivissä.
Okei, tämä hyvä. Erittäin hyvä. Nyt pitäisi vain olla jonossa oikeaan aikaan kun nimet tarkistetaan ja olla yö ulkona. Kuulostaa helpolta, mutta Lontoon tuntien, ei se sää mikään super lämmin ollut! Joten ei ihan piece of cake.
Jonotus paikka sijaitsi Leicester Squarella, jossa on monta elokuvateatteria! Rannekkeet jaettaisiin Odeon West Endistä, jonka edessä jonottajat pääosin olivatkin. Tätä elokuvateatteria vatsapäätä oli puisto, jossa oli jonkun sortin joulu-tapahtuma menossa koko päivän. Paljon ihmisiä, jouluvaloja, huvipuisto-laitteita yms. muuta tivoli-henkistä tavaraa. Niitä oli kiva ajan kuluksi tuijotella. :D
London. My love.
Jossain vaiheessa tajuttiin, että on sen verran kylmä ettei kyllä pärjätä pelkästään yhdellä huovalla mikä meillä oli mukana. Niinpä lähdettiin metsästämään Primarkia! Jätettiin siihen suht avoimelle paikalle, nyrpeiden sakemannien vahdittavaksi meidän matkalaukut, ja lähdettiin seikkailemaan.
Lähdettiin heti väärään suuntaan eli Trafalgar Squarelle päin, vaikka piti lähteä täysin päinvastaiseen suuntaan. Täyskäännös ympäri, ja ei kun kyselemään että miten päästään kävellen sinne. Ei haluttu käyttää meidän Oyster cardeja kun matkustaminen on kallista Lontoossa ja koska sinne kuulemma kävelisi vain 15-20 minuuttia niin ainakin siinä tulisi lämmin. Niin, jos ei eksy muutamaan kertaan. :D Meillä taisi mennä tunti päätyä Oxford streetille ja reilusti toista tuntia siellä poukkoillessa koska Primark on ihan jäätävän kokoinen ja se oli täynnä ihmisiä.
Löydettiin huovat, vähän jotain muutakin turhaa, ja lähdettiin takaisin. Enää ei jaksettu kävellä vaan mentiin metrolla takaisin.
Ninjas ready to freeze out!
Oltiin koko päivä sillä silmällä katsottu erästä fudge-kojua, koska fudge-karkit nyt vaan sattuu olemaan super hyviä, ja olihan siihen pakko sortua jossain vaiheessa iltaa. Käytiin ostamassa myös suklaassa kuorrutettuja mansikoita, mmmmm ne vasta oli hyviä. Mutta ne fudget! Mikä pettymys! Kuusi puntaa muutamasta palasta pelkkää sluiburaa. Valittiin eri makuja, kuten minttu-suklaa, snickers, oreo yms. mutta ne kaikki maistui ihan samalta ja niissä oli saippuamainen sivumaku myös. En sitten tiedä maistuuko ns. oikeat fudget siltä mutta oli ne ainakin 57 kertaa pahempia kuin ne mitä on tottunut syömään! Ärsyttävää, etenkin kun niitä himoitsi koko päivän.
In the line with awesome new friends! Our new home. Cheap rent, btw. Photo by Sietske.
Kun meidän nimet illalla tarkistettiin ja meidät pistettiin jonoon, tutustuttiin samalla paremmin hollantilaisiin Sietskeen ja Brittiin. Olivat muuten ihan super mukavia tyyppejä! :) Tavattiin myös meidän kanssa samalla Hobbit Fan Contest-matkalla ollut Wenjin ja hänen ystävänsä. Oli kiva että edes pieni osa meidän Fellowshipistä kokoontui ja tapasi toisensa noin kuukausi matkan jälkeen.
Muutenkin jonotuksen lomassa tuli tutusttua moniin tyyppeihin jotka oli kaikin puolin ystävällisiä ja mukavia. Ei merkkiäkään sellaisesta kyräilystä ja niskojen nakkelemisesta niin kuin Suomessa. Suomalaiset on idiootteja. Kuunneltiin toistemme seikkailu-tarinoita, juteltiin castin jäsenistä, suosikeistamme, cosplaysta, fandomeista, fan fictionista yms. ihan mistä muusta vaan! Kiva ja stressitön jonotus.
Goodnight London and the rest of the world!
Vannottiin kovasti että ei nukuta eikä meillä tule olemaan kylmä yön aikana mutta toisin kävi. Näin vanhana tekijänä jonotuksien suhteen olisi tietty voinut pakata vähän järkevämpää vaatetta mukaan ... ensi kerralla sitten. Vahingoista viisastuu, hope so! Eli yöllä kannattaa varautua siihen että siellä on oikeasti kylmä. Saatiin erilaisia vinkkejä miten pysyä lämpimänä, ja vaikka olikin kylmä niin sitä vahingossa silti nukahti. Muistan sen kyllä ikuisesti kun Melu totesi että "eihän tässä edes ole kylmä", kun joskus kolmen jälkeen nukahdettiin. Se kylmyys mihin herättiin neljän jälkeen oli aivan kammottavaa! Ja se pettymys kun kello oli vasta neljä. Olisi haluttanut nukkua enemmän, mutta ei siinä kylmyydessä yksinkertaisesti pystynyt. Lähdettiin zombailemaan ympäri Leicester Squaria, yritettiin etsiä yhtä 24h Mäkkiä jota ei löydetty, meidän päivän vakkari-paikka Burger Kingillä ei päässyt siihen aikaan enää vessaan joten lopulta jouduttiin ostamaan yli kallis ateria kiinalaista päästäksemme vessaan, vain huomataksemme, että se oli ihan jäätävän siivoton vessa. No, kai se parempi kuin ei mitään. Sääliksi kyllä kävi alapäätä kun joutui sellaisen kanssa kontaktiin. :D Samaa sarjaa festareiden bajamajojen kanssa!! Hyi helvetti oikeesti.
Palattiin takaisin jonoon, täristiin kylmästä, jauhettiin asioista maan ja taivaan välillä ja lähdettiin taas uudelleen etsimään Mäkkiä meidän uusien kanadalaisten tuttavien kanssa joskus kuuden, seitsemän aikaan aamulla. Ja me löydettiin se!!! Se tunne kun pääsee lämpimään, pääsee siistiin vessaan, saa kuumaa kaakaota ja ruokaa ... voi että. Kyllä se vain niin on että voi sitä pienistäkin asioista tulla onnelliseksi!
Still alive after a COLD night. Photo by Wenjin.
Kun palattiin takaisin aamupalalta, saatiin huomata että kaikki ensimmäisen sadan joukossa olevat tulisi kokoontua yhteen. Meidän nimet plus numerot tarkistettaisiin ensin, sitten muiden. Siinä samalla sitten tuli huomanneeksi että paikalla on faneja jo yli 500 ... oi että oltiin onnellisia, että tajuttiin käydä katsastamassa Leicester Square eikä menty suoraan kaverin luokse Camdeniin. Muuten oltaisiin oltu varmaan numero 666! Hahaa! Siinä vaiheessa ei enää ollut kylmä, kun saatiin tietoa että saadaan rannekkeet jo noin kello 9 aamulla eikä vasta 12 aikaan. Jes jes jes!!! Pääsee nopeammin lämpimään, saa ruokaa, pääsee nukkumaan.
Tosin samalla selvisi myös että TheOneRing.netin järjestämätä bileet Leicester Squaren läheisyydessä olevassa Keski-Maa henkisessä baarissa ... se siitä nukkumisesta.
Hell yeaaaaaaaaaaaaaaaaah.
Lopulta kävi niin että me saatiinkin pienemmät numerot kun jotkut eivät olleet jonossa tai jonottaneet yötä! JES!! 78. ja 79. yli 2000 fanista. Ei paha!
Lopulta järkkärit tuli, ja rupesi pistämään meitä järjestykseen. Aina kerralla 50 jonoon, rannekkeet, ulos alueelta. Hui apua ne tyypit oli pelottavia ketä ne rannekkeet antoi. Kunnon kovanaamoja! Hirvee motkotus kuinka takaisin ei ole tulemista jos ei ranneketta ole ja tietenkin, kun tuli mun vuoro saada ranneke, se tippu mun kädestä ennen kuin se saatiin kiinni ja kun se laitettiin uudelleen niin oli kyllä tuima ilme herralla. No anteeksi, minkäs minä sille voin että se päätti vain kimmota pois mun kädestä.
Lähdettiin huojentuneina ja onnellisena kohti Camdenia. Sanottiin heipat meidän uusille kavereille, sovittiin näkevämme illalla bileissä ja jos ei siellä niin viimeistään maanantaina jonossa ennen punaista mattoa!
Needed some victory drinks! Kippis! We made it!
Off to TheOneRing.net party! :)
Otettiin kyllä pikku torkut Alexin luona, sitten kammattiin naamoja ja hiuksia, ja lähdettiin nätteinä takaisin kohti Leicester Squaria. Baari itsessään oli kuin portti Keski-Maahan! Baarin nimeä en just nyt kuolemaksenikaan muista, sori, lupaan ottaa sen selville ja kertoa nimen, koska sinne on kyllä mentävä tästä lähtien aina kun Lontoossa on. Siis se sistustus ja kaikki! Ihan super paikka! Tuli ihan Green Dragonmainen fiilis, eli paras.
Vähän yrmyjä hevi-hemmoja mutta oikein valmiita ensi-iltaan! Yarrr!!!
Ja seuraavassa osassa ;
Spot us from the front row in premiere! ;)
ENSI-ILTAAAAA!!! Koittakaas bongata meidät eturivistä! En tiedä miksi näytän noin totiselta ja seipään nielleeltä, varsinkin kun en edes tuntenut kylmää saatikka mitään surua vaan olin onneni kukkuloilla. Lähinnä olen hämmentynyt ettei mun silmät ole sydämen muotoiset. :D Melu sentään on muuttumassa hyvää vauhtia sydämeksi!
Ja me tavattiin Orlando Bloom. Think about that!
Translation ;
We decided to go to The Hobbit - Battle of the Five Armies premiere after it was confirmed to be in London and we saw the video what the guys made. Yeah most of us dreams came true during our Hobbit Fan Contest trip but we still wanted to do this too!!
As it's all about the final Hobbit-trilogy movie, possible final Middle-Earth movie ever, final chance to see this cast all together etc. etc. ... just had to do it.
I have been a huge fan of Sir Peter Jackson's work, LOTR-movies and Tolkien's work after I saw Fellowship of the Ring in movies when it came out. This whole thing, movies, books, this world is so big and important to me.
Our flight left early on saturday morning at 29.11. and we arrived to London Gatwick airport. We were supposed to go first to my friend's place, then possibly check the queue area in Leicester Square and go back to my friend's place ... luckily we were listening that little voice inside of our heads, and we went straight to Leicester Square to check out the situation. We found out there were line already, and we would get our numbers and a place to the line as soon as we would write our names down. Some of the people have been waiting there already from wednesday!! Crazy but lovely people. We got our places in the line, and then we just hang around in Leicester Square. We also went to Trafalgar Square and to Oxford Street to buy some blankets for the night.
If you wouldn't camp outside the night you would have lost your place in the line. Fair enough I think as true fans do whatever for being in the line!
If you have any questions about how to queue etc. for premieres ask away and I will reply as well as I can. This was my first premiere but we learnt a lot! :)
The night was cold as ... well, let's not say it haha, It was COLD. Luckily when we were in the line we got a chance to get to know better our neighbors Sietske and Britt who are very wonderful and nice people! And what's the best ; as crazy as we are!! :D We were so happy and lucky to spend time with them during this premiere-happening and I am so glad about it because we had so good and awesome times! :)
Meeting these awesome girls made it a bit easier and not so cold night to have a company and talk to about everything during the night. We weren't supposed to fell sleep but we did, maybe for an hour, and it was super duper cold when we woke-up and it was just simply horrible.
But we survived! And finally we end up with a little bit smaller numbers! We were 78. and 79. and in premiere people were talking there were over 2500 fans so basicly you could say were were like first ones haha.
After freezing in the queue almost 24 hours we got our wristbands, left the are, went to my friend's place, took a nap, put ourselves pretty, left to TheOneRing.net party at the Pub something ( sorry, can't remember the name but I promise I will find it out! ), had fun times, went back to sleep and then we woke-up at the premiere morning and were more than ready to our "un"expected journey in premiere to start! :)
