I almost told you that I love You

Kadun tätä valvomista huomenna oikein olan ja hartian ( hah hah haa ) mutta tuli tässä mieleeni se eräs onnekas sattumusten päivä kesällä josta Facebookin puolella kerroinkin ;)

Elettiin siis toukokuun loppua, ja jääkiekon MM-kisat oli loppu. Finito. AAA!
No anyway, sain kunnian siivota koneen meidän Leijonille silloin aiemmin kun lähtivät mitali-peleihin Tukholmaan. Olen edelleen sanoin kuvaamattoman katkera silloiselle rv:leni ( terveisiä vain ihana Kentauri! ) joka ei antanut minun kirjoittaa mm. jokaiseen ykäriin terveisiä tyyliin " Hyvä Suomi! " jne. tai vaihtoehtoisesti mun nimeä ja puhelinnumeroa. Ei edes antanut mun kokeilla ihan in real life miten pystyisin piiloutumaan koneeseen niin ettei mua varsinaisesti huomattaisi. Tai kyseenalaistettaisi. Julmaa eikö?!
No ehkä hän vain säästi mut potkuilta haha. Tyydyin siis vain säälittävään osaani, jynssäsin kuin viimeistä päivää koska hei Leijonat oli lentämässä sillä sekä käytin kahvitauon siihen kun katsoin koneen lähtevän. Ja heilutin ja pompin kuin joku hullu. Saatoimme myös ihanan työkaverini Lauran kanssa kiekaista pari kertaa " Hyvääää Suomiii! Go Suomiiiiiii! " ... emme silti ota vastuuta siitä että Suomi tuli takaisin ilman mitalia. Kone oli täydellisen täydellisesti laitettu juuri heitä varten, joten siitä se ei voinut olla kiinni. Ihan oikeesti. Vaikka me idiootit niin jopa hetki luultiin ... aivot, has none :D

Anyway, koska olen sneaky bitch otin selville toisen työkaverini Tuulin kautta että millähän koneella Leijonat tulee häntä koipien välissä takaisin Suomeen. Siinä sitten samalla katsoin että " jee mulla on 12-18 työvuoro, kinuan että pääsen siivoamaan sen koneen sekä tietenkin vaadin että päästään sinne niin ajoissa että ehditään nähdä putkella pelaajat ja ehdin tunnustaa rakkauteni mm. Korpparille aka Lauri Korpikoskelle #28 ".
Hyvä suunnitelma joka meni niin mönkään että ei ole hetkeen moista nähty. Oikeasti!
En väitä olevani liian innokas työni suhteen, se ei ole mikään dream job nr. 1 ( mutta loppujen lopuksi oikein kiva ja jees duuni ) mutta silti ... erinäisten asioiden johdosta saatan innostua vähän liikaa. Niin kävi tälläkin kertaa.
Ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tulin töihin KAKSI TUNTIA LIIAN AIKAISIN. Ehdin vaihtaa työvaatteetkin päälle ennen kuin kukaan kyseenalaisti sen että olin tullut töihin kaksi tuntia liian AIKAISIN. Sain jonkun aikaa uskotella etten ole kipeä haha. No ei siinä mitään, ajattelin että kyllä sinne nyt yhdelle on aina sijaa extra kahdeksi tunniksi. Sitä paitsi, Leijonat-must see, joten bring it on. Pieleen meni jälleen. Eihän siellä mitään tekemistä ollut joten keksi toki itsellesi tekemistä kahdeksi tunniksi.
Koneen saapumisaika oli siinä ja siinä inha että kun vuoro sitten alkaisi kello 14:00, niin siihen mennessä kone olisi jo siivottu koska se saapuisi vähän 13:00 jälkeen. Mutta koska minulla joskus jopa välähtää, uskokaa tai älkää, niin päätin että jos kerta ei Leijonat tule Simban luo niin Simba menee Leijonien luo!

Takaisin pukkareille, vaatteiden vaihto ja eka bussi kentälle. Meiltä ei tosiaan ole kentälle kauaa, bussilla maksimissaan viisi minuuttia. Sinne sitten, menin Picniciin syömään patongin hermostuksissani ja soitin kavereita läpi ; yritin ruinata stalkkaus-seuraa koska olin hyvää vauhtia panikoitumassa. Olen sosiaalinen, puhelias ja suoriudun usein tuon kaltaisista tilanteista kunnialla mutta kuten tapaus Piggy D. osoitti toisinaan menen hyvinkin lukkoon.
Katsoin lennon ja tulo-portin, yritin parhaani mukaan näyttää siltä kun en olisi siellä odottamassa Leijonia vaan muuten vaan coolisti hengailemassa ja odottelemassa jotain kavereita. Mediaa oli jonkin verran sekä muutamia normaalisti käyttäytyviä faneja ja tietenkin muutama "cool kaveri " minun lisäkseni. Aika tikitti ikävästi puoli kahta kohti, ja siinä vaiheessa alkaa olla jo kuumat paikat. Vaikka työvuoron alkuun on puoli tuntia, bussilla menee viisi minuuttia, niin siinä pitäisi vielä ehtiä johonkin bussiin joka menee sinne sen viisi minuuttia, kävellä muutama sata metriä portille josta mennä turvan läpi ja kävellä toinen sata metriä pukkareille ja vaihtaa vaatteet. Ja kirjata itsensä sisään viimeistään tasan kello 14:00. Asiaa ei siis tosiaan auttanut että kone oli myöhässä!

Okei, ennen puolta sieltä oli ulostautunut pelaajia ja valmentajia. Oli Väänästä, Kurria, Lepistöä jne. ... Lepistöä katsoin kaihoten. On muuten ihan yhtä kuuma ja komea kuin jäällä, rohkeus oli kuitenkin tässä vaiheessa lähtenyt kävelemään jonnekkin hyyyyyyyvin kauas joten en sanonut mitään. Mulla oli pari ehdotonta tyyppiä jotka olisin halunnut nähdä, Korppari, Aaltonen ja Pihlström. PAKKO. Päätin että keksin vaikka jonkun vatsakrampin tms. iskeneen jos en ehtisi töihin ajoissa. Kellon ollessa 13:35 aloin kuitenkin olla epätoivoinen. EI KETÄÄN MUN MIEHIÄ. Olin jo luovuttamassa, inhoan luovuttamista ja se on ihan perseestä sekä inhosin sillä hetkellä mun työpaikkaa enemmän kuin mitään kunnes ... tatta-da-daa-daa-DAAAAAAAAA - tähän väliin torvisoittokunta ja enkeli-kuoro - , ensin sieltä tuli Salminen ( Niinan ukko ) ja sitten VOIKOSEOLLATOTTAVOIVITTUHELVETTISAATANAPERSEEEE kyllä, kyyyyyllä, KYLLÄ KORPPARI ( mun ukko ) !!!!!!!!!!!!!!!

Korppariiiiii #28 sekä SALMI .................... NEN #23 feat. Nokia 311 kännykän kameran "laatu".

Siinä vaiheessa mun hei-olen-cool-ja-vain-odottamassa-ystäviäni-imago karisi lattia-kaivoon ja varmaan silmät pomppasi sata metriä kauemmas kallosta. Hoin vain päässäni ; Sinna. Tässä se on, tilaisuus minkä vuoksi olet valmis saamaan varoituksen töissä. Myöhästymään töistä. Nyt ET voi perääntyä tai inistä että yhyy-en-mä-uskalla-puhua vaan ANNAT MENNÄ.
Mistä lie keräsin rohkeuteni, asiaan saattoi vaikuttaa se että olivat kävelemässä samaan suuntaaan missä olin paniikissa hätäpissat MELKEIN ( huom. melkein. Vain melkein. ) housuissa, mutta yhtäkkiä mun suusta pääsi sanat " Hei tota, anteeksi, olisiko hetki aikaa? Haluaisin vain kiittää peleistä ja ottaa vaikka yhteiskuvan? ".
TSIISUS mitä soopaa sieltä suusta tuli ulos ja olin ihan että enkö mä tosiaan parempia reploja keksi ... No onneksi tämä herra Lauri Korpikoski on mahtava herrasmies eikä mikään idootti, törkeä ja ruma lätkäpelaaja ( terveisiä ihanalle Kentaurille part. 2! ) vaan oli tosi symppis kaveri! Ihan yhtä komea kuin jäällä, PITKÄ ( aaaaaaaaaaaaaaaaaaaa !!! ) ja ööö tietty lihaksikas haha. Kohtelias ja ja ja kaikkea mahtavaa, puhuttiin jopa siitä kuinka perseestä että Ruotsi vei voiton! Ahahhahaah just parasta :D
Ja kun olen tilanteessa jota olen jännittänyt, saattaa paniikki tulla ulos myös puheripulina. Nyt kävi niin myös. Selitin suu vaahdossa kuinka katsottiin kaikki matsit, sain käännytettyä "ikuisen" lätkä-vihaajan lätkän rakastajaksi ja rakastumaan Salmiseen ( hoho sen ilme tässä vaiheessa ), oltiin jopa paikan päällä katsomassa matseja, aaa aaa aaa aaa jotain randomia, ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ, sekä tietty kerroin että se on mun suosikki-pelaaja. Ja se kiitti kaikesta, ja sanoi että tosi hienoa kun supportasitte meitä noin. Ja ylipäätänsä kaikki kansalaiset, että se fiilis pelatessa kotiyleisön edessä on jotain ainutlaatuista. Selitti vaan kaikkea siistiä ja mulla varmaan sojotti toinen silmä länteen ja toinen itään silkasta onnesta ja innostuksesta sekä siitä että se/ne oli oikeasti tosi huippu-tyyppejä! Oli jopa total okei halata sitä. Tähän väliin silkkaa huuto-kiljumista. Siiis AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA.
Sitten jouduin tekemään ehkä päivän noloimman replani ja pyytämään Salmista ottamaan meistä yhteiskuvan. No hups :D
Niina ihan innoissaan hipelöi mun puhelinta seuraavan kerran kun nähtiin koska sen mieskin oli siihen koskenut. Eli tavallaan nekin olivat ihan kosketuksissa toisiinsa! HAHAHA!

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kuva SALMI .............. NEN.

No, halauksien ja kuvien jälkeen kiitin kauniisti kaikesta, toivotin tsemppiä tulevaan, löpisin jotain urpoa uudelleen peleistä, kerroin siivonneeni niiden koneen ja sen että mulla olisi 20 minuuttia aikaa ehtiä töihin! Ne vain nauroivat kun lähdin sieltä korkkarit jalassa juoksemaan bussille.
Ja mua ei siinä innostuksen ja onnellisuuden vallassa kiinnostanut pätkääkään kuulisiko ne tai joku muu mua, vaan soitin Iralle ja mun äidille ja kiljuin sinne puhelimeen ... kaiken tuosta tapahtuneesta. Tajusin myös ettei mitään bussia mene joten puhuin kiljuen puhelimeen ja juoksin samaan aikaan töihin korkkarit jalassa. Sen matkan yleensä kävelee 15 minuutissa, joten en ymmärrä mitä yritin saavuttaa juoksemalla koska olisin anyway myöhässä. Kuten elokuvissa, TIETENKIN mun ohitse kiitää bussi joka menisi sen oikean pysäkin edestä ja heilutan kuin hullu että se tajuaisi pysähtyä 15 metrin päähän pysäkille. Juoksen sinne kuin olisi biisoni-lauma kintereillä, ja loppujen lopuksi kerkeän kuin kerkeänkin töihin ja kirjaamaan itseni sisälle 13:59.
Oon mm. PARAS ja ansaitsisin mitalin korkokengillä juoksemisesta. Kultaisen, tietenkin.

Innostukseni vallassa hoin mm. jokaiselle töissä kuinka juuri tapasin tulevan aviomieheni ja kuinka kaikki on vaan niin helvetin siistiä! Sitten soitin Niinalle ja kiljuttiin kilpaa kaikkea. Mua katsottiin kuin kahjoa mutta olin vain niin onnellinen silloin. Ja olen edelleenkin aina kun mietin sitä. Miten surkeiden sattumusten sarja kääntyikin jälleen kerran unelmien toteutumiseksi!!!
Elämä on vain niin helvetin hienoa. Oikeasti :')

P.s. Korppari ja kumppanit jos luette tätä niin kyllä, tahdon, tulla vaimoksesi/vaimoksenne. Olette myös velkaa korkkarit jos toisetkin koska ensin myöhästyn takianne MELKEIN töistä ( tai ainakin aiheutan itselleni miljoona sydänkohtausta, te myös. Olin sitten vapaaehtoisesti tuon itselleni järjestänyt tai en ehehehe ) ja nyt vielä kukun valveilla järkyttävissä mahakivuissa vaikka pitäisi olla nukkumassa ja keräämässä voimia toiseen elämää pidempään työvuoroon.
Anyway, rakastan teitä. Ootte parhaita. Ja ihan huippu-tyyppejä! Amen.

T: Simba_90, the fangirl forever.

Translation ;

Who would ever guessed how my huuuuge mistake aka went-to-work-2-hours-too-early turned out to I-finally-got-chance-to-meet-my-fav-finnish-icehockey-player? Me either!!! Iiiik I'm in love!!!

P.s. This happened in the end of may, when Icehockey World Championships ended.

Viikon parhaat / The best of the Week 38

Viikon paras päivä / The best day of the week ;
Kyllä se taisi tuo lauantai 21.9. olla. Oltiin katsomassa perus porukallamme muuan soitinyhtye Children Of Bodomia Helsingin Circuksessa, lämppäreinä toimivat Lost Society ja For the Imperium.
Lost Society toimi mutta FtI ei ollut makuuni sitten yhtään, ei vaikka Janne tuli koskettimilla lurittelemaan yhden biisin ajaksi. Hyh.
I would say it was saturday, we went to see Children Of Bodom to Circus in Hellllllllsinki.

Oltiin tosi edustavia For the Imperiumin aikana ... Kuva / photo täältä / from here.

Viikon paras hetki / The best moment of the week ;
No näitä oli aika monia. Oli tosi hauskaa kun oltiin työ-porukalla ulkona keskiviikkona ja lauantaihin mahtui monta hyvää hetkeä.
There were many good moments. One of them were definitely wednesday-evening when we went out with my work-mates!

Viikon paras ostos / The best purchase of the week ;
Saapuivat postissa nämä ihanat Black Milkin mustat Resurrectionit, jotka ostin second handina eräältä ihanalta ranskalaiselta myyjältä ( sekä toinen pari Leg Boneseja. Mokomien tuotanto lopetettiin joten piti hamstrata. ). Kuvassa näyttävät tummansinisiltä, ovat kuitenkin ne mustat versiot. En tykkää sinisestä joten no-no-nooo!
This pair of Black Milk's black Resurrection-leggings, which I bought from a lovely girl from France. I also bought another pair of Leg Bones. Merci!

Kuva / photo ; Elodie Binet, edited by me.

Viikon paras himotus / The hottest thing/person/etc. of the week;
Black Milkin tuleva Halloween-mallisto All Killer No Filler. Täydellisyyttä *_____*
Black Milk's new Halloween-collection All Killer No Filler. Just pure perfection *__*

Kuva ja lisää infoa TÄÄLTÄ. / Photo and more info from HERE.

Viikon paras biisi / The best song of the week ;
Öööö. Escape the Fate - City of Sin


Viikon paras random / The best random of the week ;
" Siis mitä, osaatsä 50 Centin biisin?! "
" You really know this 50 Cent's song?! "

Viikon paras treeni / The best work-out of the week ;
Ehdottomasti maanantain X-Fit. Pitkästä aikaa!
Definitely monday's X-Fit. Haven't been there in a while but it was as nice and hard as I remember it was!

Viikon huonoin päivä / The wors day of the week ;
Perjantai, kaikki päin sitä kuuluisaa itseään.
Friday. Just so annoying.

Viikon huonoin hetki / The worst moment of the week ;
^ sekä se, että olen viime aikoina ottanut ihan käsittämättömiä paineita tästä blogista. Vaikka tämähän on vain blogi, ei mikään ns. oikea työ tai mitään. Mutta kun kaiken pitää olla just eikä melkein heh. Täydellisyyden luominen/tavoittelu luo kuitenkin näkymättömän muurin, eikä synny yhtikäs mitään. Koitan vähän relata tämän suhteen ...
^ and that I have took a lot of pressure about this blog lately. Everything have to be perfect ... even this is just a blog. It's not the end of the world if something goes a bit wrong or so ...  I try to relax a bit and not take too much pressure of writing this.

Viikon huonoin ostos / The worst purchase of the week ;
Varmaan ne kaksi irtokarkki-pussia :D
I guess those both bags of pick & mix-candy. Woops :D

Viikon huonoin random / the worst random of the week ; -

Viikon lyriikka / The lyrics of the week ;
" Looking at the blank river of my life
Staring out with the evil to my lies
Keep the promise if you ever will
Just say the word, just kill go kill

Wrapped in the edge of my demise
You still cry my final goodbyes
When the years of cold love
( Left their dreadful night )

Try to move, let me out to ( my soul )
Jet black so out of control
So now shout to him ( in cries )Kill ( them all ) "
Children Of Bodom - Transference

Work-out 'til you're D-E-A-D

Ai että, kyllä nyt on muuten tarjolla saippuaoopperoiden kulta-aikaa!
Taru Sormusten Herraa pidempi postaus urheilusta, liikkumisesta, minä-kuvasta ja kaikesta sekavasta sekä sekalaisesta siitä väliltä. Kiinnitäppähän kloppi lenkkarisi hyvin taikka tiput kyydistä ... hähää.

En kestä ihmisiä, suurin osa teistä saa minut facepalmaamaan monia kertoja päivässä. Koska on vihdoin ja viimein otollisin aika ottaa kantaa kesäkuntoon 2666-prokkikseen, niin eihän sitä nyt vaan voi sanaista arkkua sulkea ;)

No mutta, mikä on siis homman nimi?
Joka vuosi, joka ikinen vuosi tulee tämä nyt-aloitan-kuntokuurin-ja-laihdun-merimursusta-merihevoseksi-prokkikset. Ei siinä mitään, ihan kiva juttu se on jos haluaa kunnostaan ja hyvinvoinnistaan huolta pitää. Mutta sitten kun on näitä oman elämänsä Lasse Sievisiä eli nalkuttavia olentoja jotka voi jakaa muutamaan ryhmään ( mistä lie tämä meri-teema?! ) ;

1. Merimursu forever.
Nämä lajinsa edustavat tyytyvät arvostelemaan ja nauramaan niille jotka yrittävät ja useimmiten onnistuvatkin tavoitteessaan. Arvosteluhan onnistuu parhaiten kun omaa elopainoa löytyy kahden ihmisen verran mutta itse ei viitsi/jaksa tehdä itselleen mitään.

2. Merihevonen forever.
Ne onnekkaat, joita on siunattu geeneillä ja itsekurilla, ikuisella motivaatiolla ja päättäväisyydellä. Eli aika lailla kaikki-liikunta ekspertit. Liikunta ei ole edes elämäntapa, vaan luonnollinen osa elämän kiertokulkua kuten esimerkiksi aamulla herääminen tai tiskiharjan ostaminen kaupasta.

3. Meritähti.
Se tavallisista tavallisin talliainen. On siellä täällä muutama ylimääräinen kilo, makkara ja muhkura ja kovasti on tavoitteissa uudenlainen, hyvinvoiva elämä. Liikunta elämäntavaksi, ei pakkopullaksi. Tykkää ihailla henkilöitä jotka edustavat kohtaa 2. sekä tsempata 4.:sia.

4. Merimursu.
Selkeästi ... noh, ylipainoinen joka on päättänyt laittaa kroppansa ja elämäntapansa remonttiin. Verta, hikeä ja kyyneliä, mutta lopussa se kuuluisa kiitos seisoo. Kovan työn raatamisen tuloksena juuri sellainen minä, kuin haluan sen olevan.

5. Meritähti expert.
Nämä tavalliset talliaiset, jotka kuvittelevat tietävänsä liikunnasta mm. kaiken ja näin ollen ripittävät kaikkia. Miksi kaikkien pitää olla niin fitness? Ylenkatsovat etenkin edustajia 3. ja 4., pitävät niiden tavoitteita lähinnä yhteiskunnan painostuksen seuraamana hupsutuksena ja ovat toki itse maailman parhaimpia ihmisiä - mitä tulee liikuntaan tai mihinkään muuhunkaan.
Mutta kun laitetaan joku kaunis päivä kohtien 3., 4. ja 5. edustajat tekemään 10 miestenpunnerrusta niin katsotaan vaan että kukas se sittenkään viimeisenä nauraa ... hah hah haa!
Katso kohdan 6. viimeinen lause ja sovella sama tähän.

6. Merihevonen expert.
Katso kohta 5. mutta ota huomioon että nämä ovat niitä liikunta-eksperttejä, jotka leveilevät osaamisellaan, taidollaan, kestävyydellään ja voimakkuudellaan. Ylenkatsovat kohtien 3. ja 4. lylleröitä ja nauravat joskus jopa päin naamaa kun puuskuttavat salilla menemään.
Kannattaa toisin sanoen tehdä itselleen palvelus ja sulkea tämä oma lajinsa kokonaan näkö, kuulo ja tietopiiristään salilla ( ja muuallakin ).

Tunnistan itseni parhaiten kohdista 3. ja 4., tosin olen varmasti joskus silloin tällöin käyttäytynyt kuin 1. ja 5.

Entäs minä sitten? 23-vuotias entinen yleisurheilija ja hiihtäjä? Mitä minulla on asiaan nokan kopauttamista?
Voisin olla tällä hetkellä naisten Tommi Evilä tai sauvonut sata kertaa Virpi Kuitusen ohi talven hiihto-kisoissa. En kuitenkaan ole, koska ... nooo, sanotaanko vaikka nyt niinkin kliseisesti että se "musiikki vei mennessään". Niinhän ne kaikki sanoo, toisinaan pitää totta, toisinaan ei, tässä tapauksessa 100% sijaan 1000% totta.

Pieni tauko liikunnasta toi toki loputtoman paljon uskomattomia kokemuksia elämääni mutta myös kiloja, kun tuo prosenttinen kaloripommi vaelsi kropassani villinä kuin idän armeija!
Se tunne kun katsoo peiliin muutaman villin vuoden jälkeen on aika musertava. Upeasta luustosta on jäljellä nahkean nihkeä ja hyytelöitynyt merimursun poikanen. Vaikka sekuntiakaan en elämästäni vaihtaisi pois täytettyäni 18-vuotta niin olisi sen pullon korkin ja Mäkkärin ovet pitää kiinni HIEMAN useammin.

Uudelleen aktivoitunut urheilijan urani, ahhahhaa, alkoi joskus ömmm 2011 vuoden lopussa liittyessäni kuntosalille. Muutama viikko meni ennen kuin uskalsin ensimmäiselle ryhmäliikunta-tunnille mennä ja salille menin saliohjelmaa tekemään vasta pari viikkoa Personal Trainer-tapaamisten jälkeen, joiden järjestämiseen meni reilu puoli vuotta siitä, kun sain sopimuksen allekirjoitettua.

Lähi-piirini ei ole koskaan sanonut minun olevan läski. Tuon kaikista satuttavimman sanan ääneen olen sanonut vain minä itse, sekä randomit minulle ( jotka ovat mitä ilmeisemmin kokeneet sen hyvinkin tarpeelliseksi sillä hetkellä. ). Olen ikuisetsi kateellinen ja lievästi katkera niille, jotka pysyvät timmissä kunnossa tekemättä mitään. Oikeasti, arvostakaa sitä. Kun on meitäkin, joilla edes ajatus suklaa-patukasta synnyttää uuden makkaran vyötäisille! Haha!
En ole koskaan ollut sairaalloisen ylipainoinen, mutta onhan tätä massaa kertynyt. Jossain vaiheessa noita 'villejä vuosia' olin varmasti yksi rasittava Meritähti expert, enkä edes itse tajunnut kuinka naurettava olin. Paasata nyt liikunnasta, sen vaikutuksista jne. kuin kaikki tietävä vaikka paikat hyllyy itsellä kuin Saarioisten vispipuuro konsanaan! No, teininä saa olla idiootti :D

Mutta se hetki kun tiedostaa kuinka isoksi on paisunut on kamala. En usko että olen ainut joka on sitä mieltä, enkä voi myöskään uskoa että olen ainut joka siihen on havahtunut kauhuissaan.
"Olenko tuo ... minä?"

Yläasteella ja teininä on toki muiden mielipiteet vaikuttaneet mielikuvaan millainen pitäisi olla, millainen haluan olla sekä millainen oma minä-kuva on ja pitäisi olla.
Vaikka en ole koskaan pitänyt itseäni mega-läskinä, en ole myöskään koskaan ollut niin urpo etten ole tajunnut olevani varsin muodokas ihminen jossa näin ollen näkyy niin lisä- kuin miinus-kilotkin helposti.
Toiset kutsuvat tämmöistä tiimalasin ja päärynän sekoitusta unelmien-kropaksi, mutta itse en tiedä. Näissä reisissä, pohkeissa ja alleissa on tekemistä vaikka muille jakaa :D Toisaalta, pidän siitä että vartaloni on tämmöinen. Naisellinen.

Oma minä-kuvani on ollut milloin minkälainenkin, väärä, oikea tai jotain ihan utopista. Olen kuitenkin aina tiedostanut vartalonmuotoni enkä koskaan haaveillut poikamaisesta vartalosta tai sirommista luista koska olen aina hyväksynyt ja tiedostanut sen tosi-asian, että olen romuluinen päärynä kaikilla mausteilla :D
Toisin sanoen, kun mietin suhdettani omaan vartalooni ... kun ajattelen että "no, en ole koskaan vihannut vartaloani" muistan heti muutaman hetken jolloin olen enemmän kuin osaan koskaan sanoin kertoa. Ja jos taas mietin että "en ole koskaan rakastanut vartaloani" niin muistan taas aivan päinvastaisia muistoja. Loppujen lopuksi uskallan kuitenkin väittää vartaloni olleen minulle aina päällisin puolin positiivinen juttu, mitä nyt perus teini ja noh, 23-vuotias angsteja lukuunottamatta. Sillai 50/50 okei ja hirveä, mielialasta riippuen. Olisin myös voinut kohdella kroppaani paremmin! Milloin olen ryypännyt viikkoja putkeen, milloin ollut syömättä, milloin ottanut damagea oikein kunnolla moshpitissa. Hjupsistaa! Olen kohdellut itseäni kamalasti, ja mikä pahinta joskus vihannut sanan varsinaisessa merkityksessä itseäni ja kroppaani. Kiittämätön pikku plikka, phyh.

Toivon totisesti että olen/aion näin 'vanhemmiten' oppia arvostamaan omaa kroppaani sekä kohdella sitä hieman paremmin. Sitä kun on pikkaisen vaikea hakea kaupasta uutta kättä tai koipea!
Minä kuvani on, uskallan väittää, nykyään paljon realistisempi ja terveempi kuin ennen vaikka en koskaan ole mitään luukasoja ihannoinutkaan. Juurikin tällä hetkellä, viimeisten parin vuoden ajan, unelma-kroppani sijaa on toimittanut terveen näköinen, pehmeän lihaksikas mutta samalla naisellinen vartalo. Pehmeän lihaksikkaalla tarkoitan lihaksia jotka kevyesti ja 'pehmeästi' erottuvat, eivät kuitenkaan mihinkään Madonna-tyyliin haha.
Se on se jota haen, toivon ja aion hankkia itselleni. Tiedän että minulla on siihen enemmän kuin hyvät mahdollisuudet koska kroppani on tyypiltään omiaan tuollaista vartaloa varten.
En kuitenkaan siedä/allekirjoita seuraavaa yleistystä ; ihminen laihduttaa/muuttaa elämäntapojaan/kiinteyttää itseään/what-fucking-ever yhteiskunnan painostuksesta, yhteiskunnan luoman ihanne-kuvan pohjalta, miesten takia jne. ... on ilmeisen omituista tehdä elämäntapa-remppa vain ja ainoastaan itseään varten, itsensä takia? No se on kumminkin mun pointti :)
Jos se joku ei sinusta pidä + sata kiloisena niin on jotain mätää jos olet yhtäkkiä kuumempaa tavaraa kuin pohjaan palanut kanakeitto - sata kiloisena. Toki kehut on kivoja, oma sisäinen rauha ja hyvä olo kohentaa yleisilmettä mutta jos joku kokee tarpeekseen laihduttaa miesten takia tai jonkun muun yhdentekevän syyn niin ... ahhahahahaa ... anteeksi, en tiedä saisiko nauraa vai ei. Naurettavin syy tosin ehkä ikinä. Eli jos yhtäkkiä 30 kiloa pudottaneena kelpaat samaiselle ihmiselle joka katsoi sinua inhoten kun oli vielä ne ylimääräiset 30 kiloa niin ... niin, no niin. Päätelkää itse onko siinä mitään ideaa.

Mutta koska omistan perus naisen aivot ja itsekurista on tainnut mennä 95% siskolleni, loput 5% jaettuna minulle ja isoimmalle siskolleni ( sori vaan Sini! xD ) niin eihän tässä olla vielä kovin kummoisiinkaan tuloksiin päästy.
Tai no, kehityin aika mukavasti tammi-toukokuu välillä, senttejä on rapissut lantiolta ja vyötäröltä jotain 5-8cm. Varmasti asiaan vaikuttaa myös nykyinen työni, joka on hyvin fyysistä. Ja kilojakin on tippunut varmaan joku 8-10kg. Sori, en kerennyt ja jaksanut paljon vaa'alla hyppiä vaan luotin omaan fiilikseen, vaatteiden suureksi jäämiseen sekä mittoihin. Sitä paitsi, arvon letukat, lihas painaa enemmän kuin läski. Sillä on hyvä lohduttautua aina hah hah haa xD

Ja niin kuin olen viime aikoina useaan otteeseen kirjoittanut, arkeni on ollut ennen viimeisintä puolta vuotta reilun vuoden ajan niin sekavaa että se treenaminenkin oli ihan yhtä sekavaa sillisalaattia kuin koko muukin elämä. Okei, äskeinen lause se vasta sekava olikin! Saattaa kuullostaa yhdeltä isolta tekosyyltä, mutta ei minulla ainakaan ollut voimia paneutua järjestelmälliseen treeniin sinä aikana vaikka kuinka olisin halunnut. Tiedä sitten miksi ... ilmeisesti tahdon voimaa ei riittänyt elämän jokaiselle osa-alueelle. Mutta koskaan ei pidä luovuttaa!
Onneksi pääsin takaisin vuoristoradan raiteille ja treeni-kavereitakin oli ihan kaksin kappalein! Nytkin on kiva että jos ei itsellä ole fiilistä/jaksaisi raahautua salille, toinen tsemppaa. Ja sitten itketään yhdessä herkku-päivänä siunaantuneita kaloreita xD
Ei, en ole alkanut seurustelemaan vaan minulle on siunaantunut upeita ystäviä jotka jaksavat tämmöistä aikuistuvaa leijonan pentua. Se mies ei ole tullut vastaan, eikä varmaan koskaan tulekaan ( pessimisti ei pety ha haa! ), joka pystyisi mut handlaamaan ;)

Kun kaikki vikisee ja vinkuu liikunnasta, mikä siitä tekee muka niin kivaa, ihkuu, koukuttavaa tai vaihtoehtoisesti turhaa hömpötystä niin minäpä kerron.

Alku oli, kuten arvata saattaa, hankalaa. Helvetin hankalaa. Keksin miljoonia syitä miksi en voisi lähteä lenkille tai salille. Pitää siivota, tehdä läksyjä, siivota, tehdä ruokaa, öööö, katsoa Salkkareita, piirtää, ommella, tehdä kaavoja, suunnitella vaatteita jne. Koska, eihän sitä nyt tietenkään mitään noista kerennyt tekemään koskaan muulloinkaan! Myönnän että mokomat tekosyyt iskevät vieläkin tajuntaan, ei niin usein kun ennen, mutta kuitenkin. Salille on toki turha mennä jos on ihan paska päivä tekemään paska treeni mutta joku roti täytyy olla. Tekosyyt on aina tekosyitä, lepo kun voi olla ansaittuakin.

No, kun treenit siitä lähti rullaamaan niin helvetti soikoon, anteeksi kielenkäyttöni, olihan/onhan se nyt mahtavaa!
Silloin on jo voittaja-fiilis kun on matkalla salille mutta treenin jälkeinen fiilis vasta se upea onkin! Kehittyminen on kivaa, palkitsevaa ja nostaa motivaatiota.
Tuli kestävyyttä, nopeutta ja voimaa lisää. En oikeasti kaksi vuotta sitten uskaltanut edes kuvitella että jaksaisin lankku-pitoja tehdä suorin jaloin ja käsin tai että pystyisin tekemään miestenpunnerruksia. Tai tekemään erilaisia liikkeitä niin suurilla painoilla kuin nyt. Mutta perkele, minähän pystyn! Pystyn mihin vain jos haluan ja uskon niin.
Ei sitä tunnetta osaa selittää mikä tulee, kun huomaa kehittyneensä. Voi ottaa telineestä isompia painoja, kun ei vanhoilla enää tunnu se tuttu, ärsyttävä pikku polte. Aiiii että muuten rakastan sitä tunnetta! Ja sitä kun on jaksanutkin tehdä jonkun liikkeen vaikeimmin tai loppuun asti niin, miten ei ole ennen pystynyt. Wiiiiiiinnneeeeer!

Olen myös ehtinyt tässä vuosien saatossa koluta erilaisia ryhmäliikunta-tunteja ja löytänytkin niistä omat suosikkini. Älynnyt ovelasti että se painon putoaminen vaatii niin aerobista kuin verta-lihaa-hevosia tyylistä sali-treenia. Olen selviytynyt jokaisesta tunnista voittajana ja useimmiten ylittänyt itseni!
Ehdottomasti paras fiilis on kuitenkin se kun selviää X-FIT tunnista. Meidän salilla se on se kaikista rankin tunti. Ja ehdottomasti kivoin, tykkään treenata kovaa enkä neiteillä. Jos treenataan, niin treenataan sitten kunnolla sanoi joskus joku viisas jossain!
En ole minkään tunnin jälkeen katunut salille lähtöä, paitsi ensimmäisen X-FIT tunnin jälkeen. Lämmittelyn aikana nähdyn mitä-tuleman-pitää-liikkeiden esittelyn kaduin etten ollut kirjoittanut testamenttia, koska olin jokseenkin varma että en selviä sieltä elävänä tai ainakaan yhdessä osassa pois. Tunnin jatkuttua jonkin aikaa mietin että mitä helvettiä siellä teen ja puolen välin jälkeen olin sitä mieltä että selviän tai en, minähän en luovuta! Seuraavana aamuna ja sitä seuraavana päivänä tuntui siltä että olin jäänyt muutaman sadan rekan alle. Käsittämättömän upea fiilis siis! Lievää sadistista kidutusta? Kyllä. Kieroa pitää siitä? No jaa, tai sitten meitä on parikymmentä kieroa. Joka tapauksessa ehdoton suosikki-tuntini. Samoin oli RAW. Kamppailu-laji henkinen tunti, aaaaaaaivan täydellinen. Harmi ettei sitä ole enää.
Harmi että lopahti hyvä buusti kesäksi :( Tuli festarit, lämmin ilma, jäätelö ja ja ja ... niin. Se klassinen resepti.

Joten voin kertoa että hieman on aivan liian lievä sana kuvaamaan turhautumastani, kun palasin sali-elämään elokuussa lomani jälkeen. Ja töihin. Miten voi parin kuukauden aikana kunto rapistua niiin paljon?!
Onneksi sitä on kroppa löytänyt taas omat vaihteensa, suht nopeaan, mutta ne ekat tunnit ja se peilikuva joka punaisena puuskuttaen katsoi takaisin salin peilistä oli ihan kammottavaa. Niin turhauttavaa, teki mieli ruoskia itseäni tai rangaista joten kun olin niin idiootti että jätin homman ihan taka-alalle kesäksi.
Ja koska omaan hyvin typerän luonteen, kaikki-mulle-heti-nyt niin tuommoinen takapakki ei oo tosiaankaan mun heiniäni. Onneksi tämmöisestä suden kuopastakin tie on aina ylöspäin!
Pitää olla kärsivällinen, pitkäjänteinen ja ymmärtää että muutokset tapahtuu useimmiten viikkojen ja kuukausien aikana. Ei päivien. Minä ja kärsivällisyys yritetäänkin nyt etsiä se yhteinen sävel :D

Ääää eksyin vähän aiheesta. Niin tosiaan, urheileminen aiheuttaa aina euforisen fiiliksen. Joku kysyy, mitä ideaa hikoilla monta kertaa viikossa? Siksi koska soijaaminen on kivaa ja se tunne kun saa rrrrrrruoskia itseänsä on mahtava. Onko mitään ideaa jomottavilla lihaksilla ja tunteella ettei pääse sängystä ylös treenin jälkeisenä päivänä? On. Mikään ei ole parempi fiilis kuin se, kun treenin jälkeen raahaudut suihkuun, rentoudut hetken saunassa, ja lihakset hellänä kaadut sängylle. Se on ihanaa. Ja hyvä syy laittaa pahaa aavistamattomat työkaverit hieromaan jomottavia lihaksia >: D ( terveisiä vaan mm. Tuulille! )
Liikunta on myös ainakin mun kohdalla parantanut mun uni-ongelmia. Oli aikoja, ja on edelleen, kun en saa hyvin unta, ei väsytä jne. Liikuntaa lisäämällä oon saanut itseni parempaan ruotuun, ja on vaan hyvä juttu ettei jaksa enää kukkua öitä ylhäällä. Paitsi kun on kyseessä keikka niin asiahan ei ole ongelma :D Ei vampyyri ihan tavoistaan pääse vaikka kuinka haluaisi haha.
Sen lisäksi etten ole kohdellut kroppaani hyvin, arvostanut sitä, pitänyt siitä ja blaablaa, ei ole koskaan ollut myöskään kovin hääppöinen itsetunto. Juu, täällä ilmoittautuu yksi minua-katsoo-ryhävalas-takaisin-peilistä tyyppi! Tämä treenaaminen on luonut mulle vahvempaa itsetuntoa, oon oppinut paremmin hyväksymään vartaloni sekä tykkäämään siitä. Vaikka en ole mitään älyttömiä määriä vielä tiputtanut, olen uskaltautunut baareihin farkut jalassa sekä tennarit + mekko kombossa mikä on ihan oikeasti mulle elämää suurempi juttu! Enkä ole edes miettinyt jokaista mahdollisesti näkyvää makkaraa koko ajan vaan miettinyt että damn, täähän näyttää ihan hyvältä. Mä olen ehtinyt pelätä etten koskaan kokisi tollaista tunnetta mutta yyyaaaayyyyy, väärässä olin. Tuo jos mikä, kasvattaa motivaatiota :)
Niin ja noin yleisestikin, agressioiden ja muiden tunteiden purkaminen salilla on niin vapauttavaa. Yleis fiilis on paljon ... iloisempi. Coolimpi. Rauhallisempi. Ei hirmuliskoitumista 24/7.

Pähkinän kuoressa ; Toiset tykkää, toiset ei. Ketään ei voi pakottaa liikkumaan, eikä mielestäni liikkumisessa ole mitään ideaa jos se aina tehdään negatiivisessa mielessä veren maku suussa.
Kukin tekee kropallaan/kropalleen mitä tekee, ja mikäli pitää siitä juuri semmoisena kuin se on niin mitäs sitten rehkimään. Jos taas ei pidä tai pitää rehkimisestä niin ei muuta kuin Petriä lainaten ; reeniä, horo reeniä! :D

En voi kuitenkaan väittää treenailun olevan ihan sataprosenttisen siistiä tällä hetkellä.
Koska mun työ on fyysistä, niin mulla on pienessä pimennossa se kuinka mun 'kuuluisi' treenata sen ohella. Liiallisesta treenaamisesta en usko olevan pelkoa, mutta ... en tiedä miten sen selittää. Kaipaisin jotain konkreettista mielipidettä ja ohjeita, koska tiedän että kaikki mitä teen ei ole oikein. Mutta koska en ole alan ammattilainen, enkä sori vaan jaksa mitään wannabe-eksperttien mielipiteitä, niin tarvitsisin jonkun auttamaan edes vähäksi aikaa. Sen tyypin pitäisi ymmärtää ja ottaa huomioon ; mun fyysinen työ ja toisinaan elämää pidemmät työpäivät ( Pitkä työpäivä, turha nillittää? Sanoo ihminen jonka aamuvuoro on 7-15 toimistorottaamista? Welcome to my life, aamuvuoro 6-17 ja koko ajan ollaan liikkeessä :D ), haluni pudottaa painoa vielä 10-15 kg, lihas-massan lisääminen sekä öööm kiinteytyminen. Semmonen terhakan näpsäkkä paketti.
Kannattaako yli-pitkien aamuvuorojen jälkeen treenata? Miten sijoittaa sali- ja aerobinen treeni yhteen? Miten sovittaa treeni muutenkaan yhteen työn ohessa?
Ja koska olen hankala ihminen, kyllästyn helposti. Nyt mulla on vain kaksi erillistä sali-ohjelmaa, olisi parempi jos niitä olisi vaikkapa neljä että voisin tehdä jotain kiertoa tms. koska ei kiinnosta vääntää lopun ikää tota samaa. Enkä usko että kaikki liikkeet enää noista edes palvelee mun tavoitteita. Mutta en vain osaa kasata semmoista sali-ohjelmaa itse kasaan, millaisen haluaisin ja tarvitsisin.

Ja nuo tavoitteet sekä ongelmat peilaavat tietenkin myös syömiseen. Tiedän kyllä miten pitäisi syödä, mutta silti tuntuu että syön liikaa vaikka luultavasti syön liian vähän. Makes no sense. Tarvitsen paljon energiaa työn ja kovan treenin takia, mutta mikä on tarpeeksi ja mikä liikaa?
Ihan konkreettisen mielipiteen just mun elämäntyyliin sopivasta ruokavaliosta, joka olisi kuitenkin tarpeeksi yksinkertainen ja 'helppo' että tämmöinen hömelö ja epä-masterchef pärjäisi kunnialla. Eikä mitään ihme-dieettejä tai mitään muutakaan hömpötystä.
Se nyt on tiedossa mitä ei saa syödä eli se ei ongelma ole. Paitsi ehkä siinä mielessä etten omista maailman parasta itsekuria enkä voi luopua asetelmasta 'herkkupäivä kerran viikossa' sitten millään :D
Tai muuten musta kuoriutuu joku makeanhimoinen sokeri-monsteri ... sokeri-Smaug. Pari Ereboria tuleen, pikku juttu!

Olisi myös kiva kokeilla lisää noita ravinto-lisiä ynnä muita epämääräisiä jauheita. Eli apua kaipaisin niidenkin suhteen.
Suosituksesta olen kohta pussillisen litkinyt Dietmixin mansikan makuista palauttelu-juomaa, josta on kyllä ollut apua - jos ei sitä litki treenin jälkeen niin fiilis ei ole yhden auton alle jäänyt vaan ainakin kahden sadan seuraavana päivänä. Koska vaihtelu virkistää ja nälkä kasvaa syödessä, olisi kiva kokeilla jotain uutta tuttavuutta, ehkäpä vielä lisä-mausteilla kuten "auttaa lihasmassan kasvussa" tms. Mutta eihän tämmöinen tavallinen pulliainen niistä mitään ymmärrä. Sitä paitsi, suurin osa noista maistuu ihan paskalta. Voin kertoa että ensimmäiset kerrat tuotakin meni alas hampaat irvessä. Ewhhh, onneksi se ei ole enää niin pahaa!
Joo, tota noin, jos voin/saan itse analysoida itseäni niin ehkä pitäisi harkita jotain personal trainer-tapaamista, kun ei täältä mun sivu-persoonista semmoista tarpeeksi pätevää ja tietävää valitettavasti löydy :D

Juuri kun pääsin ylpeilemään liikunnan tuottamalla väsymyksen tunteella ja kuinka "enää ei kukuta yö myöhään hereillä" voin rikkoa tuotakin mielikuvaa koska uppoutuneena täysin tähän kirjoitukseen, kello näyttää että nukkumaan meno olisi pitänyt suorittaa ainakin kaksi tuntia sitten. HUPS! Vietin tänään perjantaina lauantain sijasta herkkupäivää kun huomenna olisi To/Die/For Rocksissa enkä kerkeä uppoutua irtokarkkien ja leffailun iloihin.
Innostuin aiheesta myös niin paljon pulisemaan että olen varmaan unohtanut sanoa puolet sanottavastani, mikä on toisaalta ihan kiva juttu koska muuten tämä postaus ei loppuisi koskaan. Laitan tämän tulemaan vielä ajastuksella että tarpeen vaatiessa voi editoida.

Olisi kiva kuulla teidän treeni-tarinoita, vinkkejä, neuvoja ja mielipiteitä :)
Monien blogeista olenkin kyylännyt treenailuja, edistymisiä ynnä muita vinkkejä, eikä inspiraatiota kyllä jää puuttumaan. Tuloksetkin ovat olleet upeita ja salaa kihisenkin kateudesta kuinka jollain voi olla niiiiiiin hyvä itsekuri että ilman sen kummempia tapan-sut mantroja pystyy ohittamaan makean himo-kohtaukset. Awesooomeee! :D

* Kuvituksena toimi oma onnellinen että hikinen naamani upean Bleed From Withinin ja kumppaneiden mm. Polar ( juusto, ahahah ) keikan  jälkeen.

Koska oma naama, paras naama. Ha! *

" Beneath the Moon, beneath the Sun, Lúthien Tinúviel more fair than Mortal tongue can tell. "

En ole viime aikoina ostellut, ainakaan omasta mielestäni hehe, kovinkaan paljon mitään ihmeellistä. Pääosin second handia, tarjouksesta tai joidenkin etujen saattelemana, koska sisäinen pihi-Kallio-mummo on taas vaihteeksi kuvioissa :D
Varoitus : sisältää huonoja Salkkari-aiheisia sitaatteja. Hoho.

Tuo Corey Taylorin kirja onkin vanha tuttavuus ja ihan kohta luettu loppuun, mutta vasemmalla puolella kauan haaveiltu Silmarillion!
Ärsyttää tosin ettei ole alkuperäisissä kansissa jne. mutta kai tämä nyt hetken menettelee. Kirja on vielä englanniksi, joten luulisi hyvää harjoitusta siunaantuvan sen kielen suhteen :)
Pitäisi vielä hommata tämä ja Hobitti alkuperäisissä kansissa, samoin se keskeneräisten tarujen kirja vai mikä lie onkaan - blackout tuli. Sekä Sormusten Ritarit erillisenä kirjana, tietyillä kansilla, koska loppu-osat löytyy multa. Ei ole loogista että mulla ei ole 1. osaa vaikka multa löytyy alkuperäinen kirja jossa on samoissa kansissa kaikki osat, pakko olla kaikki nämä erillisetkin. Ja pitäisi tilata se DVD-boksi missä on kaikkien leffojen pidennetyt versiot sekä ne reilut 10 vaatekappaletta Black Milkin Middle-Earth-mallistosta ... ja niin, pitiköhän mun jossain vaiheessa säästää sinne itse Uuteen-Seelantiinkin ... :D

Ajattelin aloittaa tämän heti kun saan tuon Coreyn luettua ... riippuu tosin siitä, koska uskallan jatkaa sitä. Viimeksi luettuani pari päivää tuota kirjaa näin unta, jossa mun piti yrittää valita Coreyn ja random työkaverin välillä että kumpaan luottaa, koska jompi kumpi yritti tappaa mun äitiä. Molemmat tietenkin yritti puhua toisiaan suohon eikä suostuneet myöntämään tekojaan mutta ilmeisesti tein oikean valinnan valitessani Coreyn kasvottoman / sieluttoman työkaverin sijaan ... tota joo. Kaikki muumit laaksossa ja silleen :D

Varmaan moni, ainakin pääkaupunkiseudulla, oli tietoinen Forumin Seppälän kokemasta muodonmuutoksesta ja sitä kautta olleesta Grand Opening-salesta.
Sieltähän lähti tavaraa kävelemään melkein puoli ilmaiseksi, mikä miellytti erittäin kovasti Kallion-pihi-mummo-sivupersoonaani. Loppujen lopuksi karsin sovituskopissa mukana olleet vaatteet kahteen vaatekappaleeseen ; alaosista on garderobissani huutava - ÄÄÄÄÄÄÄ - pula, joten terveppä terve ja heipä uudet housut, kuten Ismokin sanoisi!
Vähän jäi vielä mietityttämään ne pitkät, aitonahkaiset saappaat ... mmmmmmmm.

Punaiset twill-housut olivat muutaman euron alessa avajaisten kunniaksi, ja muuten taisi olla joku -20 prosenttia normaali hintaisista tuotteista. Joten, kahdet housut alle 40€? Not so bad.
Heittäydyn villiksi noiden punaisten housujen suhteen, ne ovat malliltaan tiukahkot pillit housut ja pääsevät varmasti oikeuksiinsa paremmin muutaman kilon tiputtua. Nyt kun ne vetäisee päälle näyttää lähinnä ... chili-makkarankuorelta :D
Mustat farkut taas ovat normaali-vyötäröiset, ja lahkeeltaan suorat. En muista lukiko lapussa bootcut, en usko koska eivät nämä ole bootcut lahjetta nähnytkään! Lahkeenpituus on ihan ookoo, mutta kai se on tehtävä sama operaatio kuin aina muulloinkin ; purkaa lahkeen käänne että saa muutaman ekstra sentin. Vyötärö on kerrankin tarpeeksi ylhäällä, matala-malliset, pyöreä berbera ja pitkä selkä ovat aaaaika ikävä yhdistelmä mitä tulee farkkujen istuvuuteen ja sopivuuteen yleensäkkin. Vähän kuin paksut pohkeet ja reidet, leveä lantio ja kapea vyötärö. Muuten olisi kovinkin sopivat mutta vyötäröltä, tietenkin, jää liian isoksi. Toisaalta, hyvä juttu vaan, alkaa erottua nämä kropan mutkat vihdoista viimein, jauzaa.

Jotkut saattavat muistaa ihan mustille perus korkkareille omistetun paasaus-postauksen? Olen varmasti paasannut niistä monessa muussakin yhteydessä :D
Seppälällä jatketaan, tosin nämä kaunokaiset löytyivät Tikkurilasta. Muistan vilkuilleeni näitä kaunokaisia sangen "huomaamattomasti" moniakin kertoja kevään ja kesän mittaan. Bää ; aitoa nahkaa, hyvät jalkaan kun platoa löytyy ja se täydellinen sekä omalle jalalle sopiva malli. Vaikka materiaali ja istuvuus oli taattu, niin ei silti pystynyt niinä hetkinä sijoittamaan aidoista materiaaleista valmistettuihin nätteihin korkokenkiin. Ajan mittaan tuli nämä jopa unohdettua kun hävisivät kaupoista ja niin ollen näköpiiristä.
Sitten, eräs kaunis päivä koin tarpeelliseksi tylsän laiturilla odottamisen sijaan tuhlata ajan ennen junan tuloa Tikkurilan Seppälässä. Olen aina tehnyt ja tiennyt että todellisia löytöjä löytyy ketjujen 'pienemmistä' ja syrjäisemmistä liikkeistä. Samoin kävi nyt! 25 eurolla irtosi tämä näpsäkkä pari ja kävelin onnellisena ulos kaupasta. Ei ole montaa tunnetta joka olisi yhtä upea kuin se, kun lähtee kaupasta kotiin uudet kengät kainalossa. Sitä paitsi, en ollut ostanut kenkiä saatikka himoinnut niitä piiiiitkään aikaan joten ihan ansaittu ostos. Olen aika taitava perustelemaan ostoksia, as you can see :D

Siinä ne hurjat ostokset sitten olikin. Olen ollut jotenkin laiska shoppailun suhteen, tullut tietoisemmaksi siitä mikä on se oma juttu ja mikä ei sekä pihiyden ansiosta jättänyt suuren osan "ihan kivoista" kauppaan. Ei sillä että kesällä mitään suurenmoisia himotuksen kohteita olisi edes henkareilla riippunut!

Olen asunut nyt kuukauden täällä kämpässä ja sisustus-kärpänen ei ole vieläkään sen suuremmin purrut. On kaikki vähän vaiheessa enkä ole seinillekkään kovin montaa julistetta pistänyt ... peräti yhden. Oho! Hurjaa! Ja yhteen yksinäiseen naulaan ripustin tuon nimmareilla varustetun rumpu-kalvon minkälien jonka sain Bullet For My Valentinen pojilta Tukholmassa. Saatiin uudet lautaset Niinan kanssa, hahaa! Oli taas yksi WTF-hetki lisää tähän elämään.
Ja sitten tuo Coreyn passi Rock the Beachista, wihiiii ^______^


Translation ;

My newest shopping items ... yeah I have to admit, I have been pretty lazy what come to shopping lately. Most of the things are just so blah and I have been even too lazy to buy anything from shops/internet. And whatever I buy is second hand, on sale or just lower price cause of reason X. Why waste money if it's not have to? :D

p.s. That Silmarillion-book will be in english so my english and elf skills will hopefully get better haha x)

Feel the noize leaving my brain, I'm in the eye of a hurricane! Thrill me, don't kill me, need a crash if you wanna catch me!

Hupsista, ei olekkaan tullut esiteltyä kaikkia tekeleitäni koulussa. Siis silloin, kun opiskelin siellä n. reilu vuosi sitten. Sittemminhän lopetin opiskelut ja siirryin työ-elämään.
Tosiaan, se koulu ei vastannut odotuksiani ja oli samaa shaibaa kuin edellinenkin haha. No ei kai, aihe oli mielenkiintoinen ja lähellä sydäntäni mutta kuten pelkäsinkin oli opetus aivan liian samanlaista kuin edellisessäkin, eikä poikennut siitä niin paljon kuin olin toivonut/luullut. Opetus oli toki mieluisaa ja mielenkiintoista, opettajamme olivat hyviä ja mikä tärkeintä tutustuin saksalaiseen kaava-oppiin/järjestelmään, joka istuu minun kropalleni paljon paremmin kuin pohjoismainen. Taide-opinnot sen sijaan olivat uutta ja perusteellisempaa, etenkin mieleeni ja innostukseni piirrustukseen palasi. Opin myös uusia tekniikoita ja kohtasin pelätyimmän viholliseni eli vesivärit joilla onnistuinkin loihtimaan aika upeita teoksia, vaikka itse sanonkin!
Mutta mitä muuten tulee siihen aikaan niin olin kyllä muutenkin sinä vuonna ihan kiitettävän kujalla kaiken suhteen, mikä liittyi tulevaisuuteni, mitä haluan, jne. tai mihinkään muuhunkaan ... tietyllä tapaa ärsyttää että tuhlasin vuoden elämästäni ns. turhaan, vaikka tulihan sen aikana opittua paljon lisää. Tuntui että sekoilin siellä täällä ilman päämäärää, pakenin JOTAIN ja menin sieltä mistä aita on matalin ...

Uskon siihen, että asioilla on tapana tapahtua syystä tai toisesta, syyllä on seurauksensa eikä mikään ole "vain" sattumaa ns. isommissa jutuissa. Ehkäpä vuoden haahuilu oli ihan okei koska tällä hetkellä on tulevaisuus kirkas kuin tekiiiiiiiiiiiila! Haha! No ei nyt ihan, mutta ei ainakaan yhtä samea kuin aivot seuraavana aamuna siitä kun on ottanut muutaman tequila-shotin.

No mutta, palataampas aiheeseen. Meillä oli tosiaan erilaisia teemoja jaksoissa, ja yksi oli housu-jakso. Tein sen aikana kahdet housut, nämä sekä shortsit.
Näiden housujen inspiraationa oli mikäs muukaan kuin rock'n'roll ja nahka että puuvilla venyi ja paukkui! Tunnetaan myös nimellä Thrill Me-housut. Ovat laadukkaasti tehty ja istuvat ehkä hivenen piukasti näissä kuvissa. Nykyään tosin lötköttävät hieman ... tulevat varmasti näyttämään parhaimmalta -10 kilon jälkeen ja kun niille on tehty pienennys-operaatio. Mutta tässäpä muutama kuva :)

Tekonahka bleiseri / ( fake )Leather-blazer - Seppälä

Paita / shirt - VILA

Housut / trousers - Thrill Me-trousers designed and made by me

Korkkarit / shoes - DinSko

Ei helevetti minkä näköistä settiä :D
Yksityiskohtina housuissa olivat edessä nahka-"kolmiot" aka nahkadolmiot, samoin takana, sekä taka-dolmioista lähtevä nyöritys. Pitkänä ihmisenä myös tein lahkeista "super"-pitkät - suunnittelin ne tarpeeksi pitkiksi että sopivat myös 10 sentin korkokenkien kanssa! Vyötärökaitale oli myös siinä mielessä spesiaali, että vyö-lenkit olivat myös tekonahkaa sekä itse vyötärökaitaleen korkeus niin korkea että tuommoinen leveä 3-niittinen niittivyö mahtuu sinne oikein buenosti.
Taskuja en kehdannut laittaa, ei jotenkin istunut silmääni ... ainakaan tuolloin, katsotaan sitten kun lantiota ei voi enää lumiauraan verrata. Nehän nyt on helppo ommella jälkikäteen :)
Myös housujen malli oli hyyyyyyvin kaukana muodissa jylläävistä pilli-housuista koska komboon leveä-lantio/reidet se ei todellakaan ole otollisin valinta. Niimpä bootcut-lahkeella mentiin ja se mielestäni näyttää ihan näpsäkältä.
Materiaaleina toimivat musta hieman joustava puuvilla sekä tekonahka.

Loppujen lopuksi olen kyllä tyytyväinen näihin, laadukkaasti ja erittäin tarkasti yksityiskohtineen ommellut perus farkut niin arki, kuin ilta ja keikka käyttöön. Erityisesti sydäntä lämmittää nuo nyöritykset ja prikulleen kohdakkain menneet nahka-dolmiot edessä, takana ja sivu-saumoissa. Koska jokainen nahkaa, teko tai oikeaa ommellut, tietää kuinka hankalaa sen ompeleminen voi olla/on.
Pikkuisen otsalohkoon ottaa se että housuista tuli aika matalat, tämmöisellä mega berberalla olisi pitänyt nostaa takaa vielä vähän enemmän ... ja sitten se että ei housujen malli oikein pääse näissä leveys-asteissa oikeuksiinsa.
Btw, alla olevassa kuvassa EI ole housuissa minkään sortin reikää, kulumia vaikka siltä näyttääkin. Taisi olla linssi vähän likainen  :D

Että semmooset :)
Mitä tähän vaatetusalaan tulee tässä ja nyt vuonna 2013 syyskuussa, niin hommat alkaa vihdoin ja viimein rullati rullaamaan. En ole missään vaiheessa lopettanut vaatteiden suunnittelua, päinvastoin, ja kuositteluja/kaavoituksia/protoja on tullut harrastettua. Mitään sen suurempaa ja coolimpaa en ole kuitenkaan viitsinyt vääntää, koska hermoni eivät yksinkertaisesti kestä surkeita koti-ompelukoneita. Joo, onhan niitäkin varmasti hyviä mutta se joka meillä on niin ... niin ... yritin sillä joskus jotain ommella mutta eijeijeijeijeiii. EI. Mutta onneksi tähänkin asiaan on tullut muutos, ja töissä raadetulla mammonalla on ostettu kerrankin jotain viisasta. Että pysykäähän kuulolla ... ;)

Kiitokset kuvista Aileenille! / All photos by Aileen, thanks!

Translation ;

I haven't show you all these clothes what I have done when I was still in the school. These are Thrill Me-trousers, what I made about 1,5 years ago ...

They're designed and made by me, inspired of rock'n'roll! Made for everyday living but also fit perfectly for bars and gigs. I like the most of the back-parts in these, that lacing is pretty cool :)
Even though these would look a looooot better on someone, who's at least 10kg smaller than me in these photos ...
They're made of black cotton-fabric with little twist of stretch and leather-parts are a bit stretchy fake leather.

What comes to sewing, designing and so on nowdays, I have some good news for you!
I haven't quit of designing/making patterns/blaablaa EVER but I did buy something very necessary and amazing during this summer ... stay tuned ;)

Nothing left to Lose

Haluaisin huomauttaa ja muistuttaa eräästä erittäin hyvän musiikin iltamasta joka koittaa maanantaina 9. syyskuuta Helsingin On the Rocksissa!

All photos by me from Graspop Metal Meeting 2011.

Brittiläinen Bleed From Within saapuu meitä kyykyttämään Skandinavian kiertuellaan, ihan mahtavaa!!!

Kuulin bändistä ensimmäistä kertaa Graspopissa 2011 kun olivat samalla lavalla kuin Bullet For My Valentine, ja olihan se erittäin maukasta kuultavaa. Lava-meininki oli myös sangen vakuuttavaa ja sai jengin loistavasti mukaansa jättimäisessä teltassa joka vetää tuhansia ihmisiä sisäänsä katsomaan bändejä.

Nyt onkin "hieman" hämmentävää nähdä bändi On the Rocksin kokoisessa putkassa ... ei sillä, pidän Rocksista mutta kun on tottunut näkemään joitain bändejä isoilla areenoilla niiin ... :D No mutta, yleisesti ottaen kuitenkin pidän klubi-keikoista joten en usko että tästä saisi huonoa tekemälläkään!

Liput näyttäisi olevan naurettavan halpoja Tiketissä, 8,00€ plus muutaman euron toimituskulut eli abouttirallaa 10 euroa. Se joka väittää että on kallista niin voi tunkea argumenttinsa sinne minne aurinko ei paista!

Ikärajakin näyttäisi olevan vain K-16, eli pääsevät teinitkin wall of death-jyrän alle.

Ovet näyttäisi aukeavan jo klo 19:00, varmaan Facebook-tapahtumasta tulee löytymään tarkemmat soittoajat jne.

Siellä nähdään! ;)