keskiviikko 18. toukokuuta 2016

So walk with me. Walk with me. Don't let this fucking world tear you apart ; part 1/2

Miten musta tuntuu, että käytin tota samaista otsikkoa vähän aikaa sitten ... hups. No kuitenkin! Viime viikon tiistaina oli aika ottaa vähän uutta mustetta ihoon.
Päätin luottaa ihoni One Eye Tattoon Peten neulan alle. Mulle on hyvin tärkeää tatuoijassa se, että pidän hänestä ja tullaan toimeen sekä tietenkin se tatuoimisen tyyli on mulle mieleinen. En ole oikein koskaan tajunnut ihmisiä jotka eivät ota sen enempää selvää tatuoijista, sen kuin kävelee liikkeeseen sisään ja that's it ( myönnettäköön, että tein itse näin Englannissa, tosin silloinkin koluttiin muutama liike läpi ja siitä mihin päädyttiin, päädyin siihen yhteen (linna)kundiin ).
Mulle se on vähän sama asia kuin kampaaja, päästän vain hyvin harvat ihmiset koskemaan muhun :D Maailmassa on monia taitavia tatuoijia, mutta silti on hyvä löytää oikeasti omasta mielestään loistava tatuoija joka on oman tyylinen. Itse olen ihaillut hänen kädenjälkeään lukemattomien ystävien ja tuttujen iholla, joten uskalsin istua itsekin penkkiin. On myös tärkeää, että voin luottaa tatuoijan ammattitaitoon niin paljon, että lyön vain ideat pöytään jotka hän laittaa toimimaan ja tarvittaessa jatkaa niitä ja saa ne elämään, vaikka ohjeistavat selitykseni ovat tuskin mitään kovin selkeitä hehe.

Mulla on joku kiero päähänpinttymä aloittaa asia kuin asia, sieltä mistä sattuu eniten tai mikä on vaikein tapa. Olen tehnyt niin pienestä pitäen! No, kuten onkin jo ennestään selvää, mulla on oikealla puolen kaulaa tatuoituna se Sister-tatuointi. Olen jo kaaauaaan miettinyt, oikeastaan sen otosta asti, että sitä pitäisi vähän entrata ja kenties jatkaa. Se on aika tarra. Halusin myös toiselle puolen kaulaa jotain.
Ensin ajattelin jotain Taru Sormusten Herrasta-aiheista tatuointia, mutta koska en osannut yhtään päättää mitä haluan ja millä tyylillä, koska mitä jos se ei sovi tulevaan TSH-hihaan jne jne jne päätin hylätä koko idean. Selailin kaulatatuointi-juttuja ja aloin sillä silmällä myös katsoa suht uutta Slipknot logoa ja ... siitähän se idea sitten lähtikin.


Kaulaan on kuulemma todella vaikeaa tehdä kaarevia muotoja kuten ympyröitä ja minähän tietenkin maailman hankalimpana ihmisenä halusin juuri sellaista haha. En siis todellakaan halunnut sitä Slipknotin perus S-logoa koska yäk tribaalit enkä sitä vanhempaa tähti-logoa koska se on aika kulunut eikä mun mielestä läheskään yhtä hieno kuin tämä uudempi.
Aluksi kammosin ideaa tuosta vuohesta, se tuntui miehekkäältä ja vähän liian synkältä kamalta mutta aika äkkiä sitä alkoi sen näkemään aina vaan paremmin sopivana. Varsinkin kun löysin inspiraatio-kuvia kiekuramaisista tatuoinneista ja niiden avulla voisi tatuointia jatkaa myös olalle asti.

Siitä tuli luonnollisestikin isompi kuin ajattelin, musta tuntuu että mun kaikkien tatuointien kohdalla käy niin haha. Se aina lähtee vähän elämään!
Mua ei jännittäny vielä ihan hirveästi edes siirtokuvan ollessa iholla, mutta silloin kun h-hetki koitti, istuin penkissä ja kysyttiin että mikä on lemppari-albumi bändiltä, niin mä hädin tuskin edes muistin mikä Slipknot on. Joku ruoka? Vai juoma? Musiikkia? Mitä häh täh?

Siirtokuva paikallaan ja kuten alakulmasta näkee, sain myös parturoinnin kaupan päälle.

Kaula-tatuoinnin kohdalla on melkein tyhmää kysyä, että sattuiko se. Koska totta helvetissä se sattuu.
Myönnettäköön että olin psyykannut itseäni ihan järkyttävään kipuun, joten oli positiivinen yllätys kun se ei sattunutkaan niin paljon. Kyllä se silti sattui ihan riittävästi ja tuntui ihan ikuisuudelta. Oli todella jännää, koska jossain kohtaa se ei sattunut paljonkaan ja jossain kohtaa kipu oli paljon pahempi. Pääosin kipu ei ollut sattuvaa kipua, ennemminkin todella vittumaista kipua.
Mielestäni myös lähimpänä korvaa / niskan puolella kipu oli kaikista pahinta, aivan kuin joku repisi hyvin hitaasti mutta varmasti sun hiuksia päänahkoineen päivineen irti. Pysyin tyynenä kuin viilipytty suurimman osan ajasta, koska kun keskityn johonkin ja esimerkiksi tässä kivun blokkaamiseen, niin mä olen kuin kivi - hiljaa ja liikkumatta. Mutta niskan kohdalla alkoi vähän irvistyttämään ja tärisyttämään, teki vain mieli lyödä kaikki hajalle haha. Kurkun lähellä sattui vähemmän kuin oletin, mutta mulla on aina ollut kammo siihen etten saa henkeä, ja kun sitä joutuu painamaan kurkkua kun siitä tatuoi, niin piti vaan yrittää olla mahdollisimman chillisti.
Kaikista eniten tuntui se kun pyyhitään sillä liinalla kun on vähän väritetty, ei helvetti kun tuntui että lähtee iho mukana kun sillä hiekkapaperilla vetelee! :D

Tauon paikka! Yllättävän vähän punoittaa.

Yksi tauko pidettiin, silloin olin jo ihan voittaja-fiiliksellä, mutta tauon jälkeen se kipu oli jotenkin paljon saatanallisempaa. Mä en luovuta yleensä koskaan kunhan saan itselleni sellaisen tietyn asenteen päälle, mutta nyt oli kyllä lähellä etten lähtenyt karkuun. Tottakai se omalla tavallaan tuntuu pahemmalta pienen tauon jälkeen kuin että suoraa jatkettaisiin, mutta siinä rupesi pieni paniikki iskemään.
Jotenkin onnistuin mieleni rauhoittamaan, samalla sinne liikkeeseen tuli joku random nainen ja siitä oviaukosta seurasin kun jutteli toisen tatuoijan kanssa siellä, se kyllä auttoi kun sai ajatukset muualle.
Muutenkin kun kaulaa tatuoidaan, ei voi oikein edes puhua tai tehdä paljon muutakaan mikä veisi ajatukset muualle koska iho liikkuu. Tosin tiedä sitten oliko sekään hyvästä että en uskaltanut aina edes hengittää haha. Ihan kamalaa olla liikkumatta ja hiljaa monta tuntia putkeen. Eihän sellainen tämmöiselle papupadalle sovi!
Kaiken huipuksi mulla alkoi jalka puutumaan, erityisesti vasen jalka. Se puutui / kutitteli jo ennen taukoa, mutta tauon jälkeen sekin oli kahta kauheampaa. Ensin mua nolotti, sitten vitutti ja lopulta nauratti se tunne. Siis ihan kamalaa, mä inhoan muutenkin yli kaiken jos joku kutittaa mua, mutta että nyt mun on pakko olla paikallaan ja sietää sitä puutumista / pientä kutinaa oli aivan hirveetä. Ei meinannut edes jalkojen asentojen vaihtelut auttaa, ainoastaan sitten kun lopussa pääsin olemaan hetken kyljelläni enkä istuvassa asennossa, se vähän heikensi sitä puutumista. Kai kaulassa sitten on jotain ihme hermoja tietyissä kohdissa, ei se kyllä mukavalta tuntunut vaikka naurattikin, koska sen lisäksi että keskityt blokkaamaan kivun pitää keskittyä blokkaamaan se puutuminen / mahdollinen sätkiminen / kutina. :D

Suojatarra. Tältä mä sitten varmaan vanhana näytän!

Lopulta se kidutus oli kuin olikin ohi! Tietenkin sitä piti jättää se kamalin osio, eli tuo niska viimeiseksi, silloin sain onneksi olla kyljelläni joka auttoi tuohon jalka-ongelmaan mutta ai että se revin sun hiuksia päästäsi-efekti oli ihan 100-0 päällä ja myönnetään, siinä vaiheessa aloin irvistellä. Vasta lopussa! Tatuoimista kesti kuitenkin joku ainakin kolme tuntia, kai lähemmäs neljää, en tiedä. Mulla meni ajantaju aika huolella ja vaikka yleensä lasken ajan kestoa biiseillä ( joo tää kestä sellaset about neljä minuuttia ja toi seuraava kuusi jne jne ) niin nyt keskityin vain niihin biiseihin ja lyriikoihin ihan täysillä että ajatukset menisi muualle kivusta, niin unohdin laskea aikaa.
Mutta vitsi että oon ylpeä itsestäni, ei kirosanan kirosanaa ( paitsi tietenkin ne miljoonat päässä lausutut ) eikä kyyneleen kyyneltä! Go Simba!
Itseasiassa vielä pahempaa kuin sen tatuoimisen aiheuttama kipu, oli suojatarran irroitus sen päältä. Siis ... voi pyhä kaikki, oikeesti. Silloin tuli itkettyä, kiroiltua ja huudettua. Onneksi itse tatuoiminen ei satu niin paljon, heh.


Alue alkoi turvota niin katsottiin parhaimmaksi jättää vuohen värittäminen ensi kertaan, thank Gooood, tosin ensi kerralla on sitten seKIN edessä. Jonka lisäksi myös korjataan tota Sisteriä ja luultavasti tehdään senkin ympärille jotain sälää.
Tämä Slipknot-tatuointi on mun mielestä jo nyt aivan huikee ja tykkään siitä että se ei ole liian logomainen ... miten sen nyt selittäisin ... että se ei ole mikään Slipknot-pönötys vaan menee myös kauniista random kuvasta. Onhan sitä ehditty tässä jo horoskooppimerkiksi ja merihevoseksi luulla, että kaukana pönötyksestä ollaan, jes. :D Kaiken kivun arvoista!
Ja ihan huikeesti onnistui sakarat ja pyöreät alueet, varmasti haastavaa tehdä, mikäs mulla siinä on möllöttäessä penkissä kun ei tarvi niistä huolehtia haha. Ympyrä ja sakarat on siis symmetrisiä, mun on vaan itse todella hankala saada tosta mitään järkevää kuvaa ilman että kaula venyy liikaa tai painuu makkaroille.
Oikeastaan ainut asia, mikä tässä tatuoinnissa on huonoa, on se että se saa tuon Sisterin näyttämään ihan crappylta. Voi elämä oikeesti, kunnon räpellys. Enemmän niitä taikoja tullaan tarvitsemaan sen suhteen! Samoin kun kivun sietoa multa, jos ja kun noita molempia tehdään ensi kerralla ... no, mä oonkin aina halunnut kuolla tatuointipenkkiin.



Translation ;

My newest tattoo! I'm in love with it though it's not finished yet. :)
Done by Pete at One Eye Tattoo in Helsinki, Finland. To be continued!

6 kommenttia:

  1. Huhheijaa mä jo tätä ihailin instagramissa, mutta on se vaan hieno! Siis mielettömän makea tatska, istuu sulle äärettömän hyvin!!

    VastaaPoista
  2. Jes ihanaa että ihmiset uskaltaa ottaa 'alkuperäistä ajatustaan' isompia kuvia! Istuuhan tää nyt makeesti, kiva että uskalsit luottaa tatuoijan arvioon(?) paremmasta koosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mielelläni luotan juuri tatuoijan arvioon, onhan hän tehnyt näitä työkseen vuosikausia ja on vähän enemmän tietoa kuin mulla että mikä sopii ja minne. Varmasti kuuntelen myös jatkossa, en tiennyt että esimerkiksi eri muodot voivat vaikuttaa näin ratkaisevasti eri paikoissa kehossa.
      Ainut ongelma isojen kuvien suhteen on se, että sitä rupee unelmoimaan aina vaan isommista kuvista ja niitä ei todellakaan jaksaisi odottaa yhtään, vaan ne haluaisi saada nytheti :P

      Poista
    2. Hehee, se on kyllä ihan totta! Harmi kun pittää säästääkin jossain välissä, että isommat kuvat onnistuu :D

      t. Sama anonyymi :)

      Poista
    3. No sepä! :D Tai sitten voisi alkaa lottoamaan ...

      Poista

Scream for me!