My mouth is a gun, I can shoot. And I don't need a reason to lie to you

Aloitin tänään lukemaan sitä Corey Taylorin Seitsemän Kuolemansyntiä, ja vaikka olenkin vuosikaudet kyseistä miestä rakastanut syvästi niin aina se kerta toisensa jälkeen lyö minut ällikällä. Olen vasta sivulla 39 ja olen vahvasti sitä mieltä että kyseessä on yksi viisaimmista ja nerokkaimmista ihmisistä joita tiedän. On hienoa lukea miten joku osaa pukea sanoiksi ne ajatukset joita usein mietit ja ne jotka harhailevat riekaleina pääkopassasi mutta ei itse osaa koota sitä palapeliä ehjäksi.

I'm sexy and Simba know it.

Otetaampa pieni pätkä sivulta 38 : " Raivo ei ole synti, mutta se voi sysätä tekemään syntiä. Todellisia ongelmia syntyy silloin, kun tukahduttaa tunteita ja unohtaa, että on annettava itselleen lupa olla vihainen. Pahoja asioita tapahtuu, kun hyvät ihmiset teeskentelevät, ettei mikään ole vialla. "
Niin totta. Mitäpä siihen lisäämään.

Ja toinen pätkä sivulta 39 : " Oikein kanavoituna raivo voi olla siunaus. Paras taide on usein vihaista, se järkyttää ja repii riekaleiksi. "
Tuota ei voisi paremmin sanoa. Itse ainakin luon parhaimmat teokseni, niin vaatteiden suunnittelussa/toteutuksessa kuin piirtäessä silloin kun olen vahvan tunteen vallassa. Ei sen pakosti ole oltava nimenomaan raivo, mutta useimmiten se on se :D

Näin btw, tyylikin on miehellä kohdallaan. Mikäpä ei olisi?

... en ehkä kestä :'D

Äää, en osaa oikein pukea tätä fiilistä sanoiksi mutta suosittelen tuota kirjaa kaikille, jo 39 sivun perusteella. EI ehkä ihan heikkohermoisimmille mutta joskus joku järkyttäväkin voi avata omaa maailman katsomustaan suuntaan jos toiseen.
Useimmiten paha maineisilla elämäkerroilla on tarkoituksena välittää muille ihmisille mitä EI KANNATA tehdä. Tässä on tietyllä tavalla päinvastainen idea.
" Nauttikaa hyvästä elämästä joka solullanne. Vaalikaa henkeä, joka saa verenne kiertämään ja elämän kohisemaan suonissanne.
Olen toki tehnyt asioita, joista en ole järin ylpeä, mutta en kutsuisi niitä synneiksi vaan ennemminkin virheiksi. Hitto vieköön, kaikki tekevät virheitä. En kuitenkaan pidä tekojani "synteinä". Pidän niitä virheinä, hillittömän nuoruuden oikkuina. Löysin moraalisen rajani, koska ylitin sen eikä se tuntunut hyvältä. "
Mun todelliselle, menevääkin menevälle ja rajoja rikkovalle sekä shokeerausta rakastavalle sisimmälleni tämä kirja ei kyllä ole kovin hyväksi, se ruokkii sitä ja vielä saa sen puolen puhkeamaan rajuimpaan ja repäisevimpään kukkaansa. Musta itsestänihän siinä ei ole mitään pahaa, päinvastoin, tämä kytevä lievän hulluuden ja Sinnamaisuuden tuli on vain ihanaakin ihanampi tunne. Jotenkin tuntuu että olen viime aikoina ollut vähän eksyksissä, hyvä että joku palauttaa ruotuun ja sen todellisen minän takaisin. Mutta muu maailma, se ei välttämättä ole samaa mieltä :D

No, samapa se. Se mitä minä teen - ihan omana itsenäni, rahoillani, ihan millä vaan on minun oma asiani. Se, kuljenko ojasta allikkoon vai auringosta Jumalan kullan hohtoisille porteille, on minun oma asiani.
Minun elämäni, minun sääntöni, minun kiinnostuksen kohteeni, minun ongelmani, minun kivikkoni, minun onnellisuuteni, minunminunminun.
On rauhoittavaa tajuta se asia yhtä kirkkaana kuin Koskenkorva - minun asiani ovat minun ja sinun asiasi ovat sinun. That's it. Älä puutu toisten asioihin ellei erillistä pyyntöä tule. Jos joku asia ei miellytä sinua, älä ajattele/tee sitä. Jos joku ihminen ei miellytä, kitke se pois elämästäsi. Jos se tuntuu väärältä, älä alistu tavan vuoksi siihen vaan tee niin mikä tuntuu oikealta.
Elä omaa elämääsi niin kuin haluaisit sitä elää, äläkä katso vierestä kuin ventovieras perjantai-illan elokuvaa.
Öööö ... pakko lopeuttaa tämä yöllinen valaistuminen vaikka jatkoa seuraisi tiiliskiven verran tai en pääse koskaan nukkumaan! :D
Mutta niin, nauttikaa elämästä. Eläkää elämää. Me ollaan saatu yksi elämä, sitä ei kannata tuhlata katkeroitumalla, kateellisuudella, vihalla tai millään muullakaan negatiivisuudella.

Aaaa, hienoa mies. Kerta kaikkisen hieno ja komea mies. Ja ne suonet, erityisesti kaulasuonet. Simba tykkää, paljonpaljon.

No jotta ei tämä postaus menisi turhan monimutkaisen syvälliseksi teille eikä minulle itselleni tähän aikaan yöstä, kirjoitan tätä siis vähän vaille yksi yöllä, niin laitetaan pieni kevennys tähän loppuun.
Minä ja vaimoni Niina olemme aika ... suuria ... tai muiden kuvaamina ennemminkin täysin sekopäisiä Keski-Maa faneja. Jos ette sitä siitä aikaisemmasta Hobitti-postauksesta vielä huomanneet :D
Käytiin tuossa perjantaina, 11. päivä kun oli vapaapäivä, katsomassa Iran ja Niinan kanssa Hobitti. Oli minun kolmas kerta kun sen näin, ja lopputekstien kiipeillessä valkokankaalla olisin ollut valmis katsomaan leffan uudelleen. Rrrrrrrakastan sitä. Nyt olenkin päättänyt etsiä käsiini jokaisesta Taru Sormusten Herrasta-leffoista ne pidennetyt versiot, eli jos jollakulla makaa ne tyhjän panttina - tänne vain. Annan rakastavan ja intohimoisen kodin, hah hah haa.

Ai se kevennys? Tässä tulee >: )

Tiedän. Mielikuvitukseni, Keski-Maa-sekopäisyyteni sekä Paint - olemme vain kerrassaan lyömätön tiimi.
Me plus Thorin oltaisiin myös lyömätön tiimi, ihan missä vain hihi. Ja Richard Armitagen ääni on yksi maailman seksikkäimmistä, siis oikeesti. Tuntui taas kun Thorin avasi suunsa ensimmäsitä ekrtaa ja erityisesti kohdassa jossa pönöttää Bilbon oven takana ja maukaisee sieltä replansa ... niin tuntuu kuin sulaisi silkasta mielihyvän tunteesta hyytelöksi sinne leffa-teatterin saliin, valuu siellä niitä penkkejä ja portaita pitkin silkasta nautinnosta ja onnellisuudesta.
Tiedän, jonkin asteinen ääni-fetissi saattaa kuulostaa oudolta. Mutta hrrrrrrrrr kerta kaikkisen ihanaa.

Noniin, nyt nukkumaan ja Misty Mountains tuutulauluksi.