Oho olen unohtanut julkaista tämän kokonaan, haha. Mikäs sen parempaan kuin palata näin talven keskellä festari-tunnelmiin ja Zombukan keikalle!
--------------------------------------------------------
Käytiin katsomassa
Suicide Silencea Nosturilla keskiviikkona ja ajateltiin että se on oikein mukava lämmittely
Getaway Rockille! Niinhän se olikin, tosin mentiin vastoin suunnitelmia jatkamaan baariin ja siinähän kävi lopulta niin että samoilla silmillä lentokentälle. Onneksi kerettiin bussiin, kentälle ja lennolle! Ja Burger Kingiin, viisi minuuttia ja se olisi ollut kiinni. Huh onneksi ei!
Mentiin Getaway Rockiin Ruotsiin vain siksi että
Rob Zombie soittaisi siellä torstaina!
Viime vuonna kävin siellä ensimmäistä kertaa, festari järjestetään Gävlessä joka sijaitsee parin tunnin matkan päässä Tukholmasta. Mun mielestä sinne pääsee suht helposti ja se on aika perus festari, joka ei ole 'liian iso' ja siellä on yleensä todella hyviä bändejä!
Tänä vuonna joukossa oli Rob Zombien lisäksi liuta monia muitakin hyviä bändejä ja näin jälkeenpäin ajatellen voi kysyä että miksi ihmeessä ei menty sinne koko viikonlopuksi. Ehkä ensi kerralla! Mä tykkään Getawaysta festarina, etenkin siksi että se ei ole niin kaukana Tukholmasta. Jos kiinnostaa joskus sinne mennä, niin suosittelen. :)
Nukahdettiin samantien lennolle kun istumaan pääsi ja herättiin kun jengi lähti koneesta ulos. Yhtä uupuneena ja nuutuneena hengailtiin tovi Tukholman kentällä, melkein myöhästyttiin junasta mutta ehdittiin sitten kuitenkin. Ensin oli hieno idea pistää naama koreaksi junassa mutta nyt piti käyttää ne tunnit nukkumiseen, tai olisi vielä nukahtanut Zombien eturiviin!
Ovien aukeamiseen taisi olla muutama tunti aikaa, ja ne nuokuttiin siinä edustalla ''jonossa''. Ei siellä suurta yleisö ryntäystä aamulla ollut, mitä nyt jengi halusi päästä rannekkeet vaihtamaan. Meille tietty iski hirveä paniikki, ei keikkaa ilman eturivistressiä. Ei mennyt ihan nappiin rannekkeiden vaihto, olin juuri laittamassa kamoja säilytykseen ja kun yritin kiristää ranneketta niin se lähti irti! Olin ihan pelko perseessä että nyt mut heitetään ulos täältä, mutta sain onneksi uuden ilman ongelmia.
Käytiin tsekkaamassa eturivin tilanne, jossa ei ollut ketään, käytiin hakemassa ruokaa ja juomista jonka jälkeen parkkeerattiin eturiviin päivystämään.
Päivän aikana lavalla olisi ihan kivoja bändejä kuten
Crucified Barbara ja
Hardcore Superstar, sen jälkeiset
Saxon ja
Status Quo ennen Zombieta ei kauheasti napannut ... varsinkin kun
Deathstars soittaisi toisella lavalla samaan aikaan. No ei auta!
Crucified Barbara ei tällä kertaa tosin ihan napannut, syystä tai toisesta. Voi olla että johtui väsymyksestä tai isosta lavasta, mutta mielestäni keikka oli jotenkin vähän sieluton. Kuunneltava, mutta se jokin siitä puuttui.
Seuraavan soitti Hardcore Superstar! Meitä jännitti jotenkin ihan kamalasti, koska ei olla nähty bändiä hetkeen. Onneksi siitä äkkiä lämpesi ja keikka olikin ihan loistava! Setti oli myös pikkaisen yllätyksiä täynnä, mikä oli vain kiva juttu.
Mulla oli tosiaan HCSS:stä off-vaihe, ollut jo jonkin aikaa. Osa muistaakin että tuli kierrettyä niiden keikoilla aikanaan minkä kerkesi, mutta jotenkin koko touhu rupesi kyllästyttämään, ärsyttämään enkä lisäksi oikein innostunut uudesta levystä.
Tai sillee ... mun mielestä jokainen keikka on kuitenkin oma keikkansa, ei kopio toisesta, niin mua rupesi ärsyttämään se että setit, välispiikit - ihan kaikki oli illasta toiseen täysin samanlaisia. Ei mitään spontaaniutta missään! Varsinkin kun bändi kasvaa koko ajan ja he tietävät että osa jengistä seuraa niitä monille keikoille, niin tuli fiilis että se keikka on vaan keikka eikä ne jaksa sen kummempia miettiä vaan menevät samalla kaavalla illasta toiseen. Luulisi että se olisi kivempaa niille itsellekin, tehdä jotenkin joka illasta omansa! Sekin että lavalle otettiin jengiä juomaan shotteja, oli kiva idea, mutta kun sitä jatkuu vuodesta toiseen niin fiilis on aikalailla hohhoijaa.
Ihan huono omatunto tulee kun tällä tavalla marmattaa ... Mutta niin, joskus tämmöset tauot on ihan hyvästä, kuten nyt oli tosi kiva ja oikeen odotti nähdä keikan niin kuin ennen vanhaan. En missään vaiheessa tätä ''taukoa'' ollut kuuntelematta HCSS:ä, tosin pakko myöntää että ne keikoilla loppuun kulutetut viisut jäivät vähemmälle kuuntelulle.
Ihanaa ja helpottavaa huomata että setti ja muutenkin lava habitus oli mennyt vähän eteenpäin eikä junnannut enää siinä samassa tilassa missä ennen. Bändi sai yleisön loistavasti mukaansa ja on kyllä oikein loistava live-bändi! Bändi tuntui jotenkin ottavan uudella tavalla kontaktia yleisöön ja mukana oli sitä spontaaniutta jota kaipasin. Jäi hyvä fiilis keikasta ja oli oikein 'freesi' keikka niiltä! :)
HCSS:n jälkeen meidän seuraan lyöttäytyi saksalainen Selina, joka on myös kova Zombie fani! Oltiin varmaan tosi kohteliaita väsyneinä, onneksi herättiin siitä päivän mittaa. Oikein mukava ja aurinkoinen tyttö!
Aluksi säätiedotukset olivat luvanneet jopa hieman sateista ilmaa, missään vaiheessa ei onneksi satanut mutta aurinko sen sijaan alkoi paistaa! Ja kunnolla alkoikin loimuamaan Saxonin aikana, oli pakko kääriytyä mun paitaan kuin burkhaan koska en yksinkertaisesti jaksanut sitä paahdetta. Aurinkolaseja oli pakko pitää koska Saxon oli niin kuolettavan tylsä, että nukahtelin vähän väliä.
Olisipa HCSS ollut ennen Zombieta, mutta ehei, tämmösiä bändejä joiden jokaisen biisi kuulostaa samalta ja on vaan niin äärettömän tylsää.
Saxonin jälkeen oli vuorossa Status Quo, joka vaikutti aluksi ihan kivalta. Sellaista kivaa kevyttä rokkia ja humppa musiikkia! Sekin rupesi kyllästyttämään kun tuntui että ne veivasi samoja biisejä kolmatta tuntia putkeen. Plus niiden basisti oli pelottava, ahahahhahaaaaaa.
Onneksi sekin loppui ja lopulta tarvitsi odotella vain reilu tunti että Zombie nousisi lavalle!! JIIIHAAA!
Fiilis oli ihan jäätävän makea, pimeys oli laskeutunut, lava oli suht lähellä ja se näytti kerrassaan herkulliselta vaikka bändi ei itse siellä vielä heilunutkaan!
Me päätettiin myös tyttöjen kanssa ottaa paidat pois ja vähän vilauttaa meidän bling bling paljettirintsikoita! Tästä löytyy itseasiassa kuvakin mutta näytän siinä niin hirveältä että jätän sen tällä kertaa julkaisematta. Sen kuvan nähtyäni toivoin, ettei Zombie tule koskaan ikinä näkemään sitä. :D
Pakko sanoa, että tämä Getawayn keikka oli parempi kuin
Wackenin. Ehkä se johtui osaksi siitä, ettei ilkeä sää ollut saanut naamaa nutturalle tai siitä että sain jakaa kokemuksen mun parhaan ystävän kanssa, mutta oli se vain yhtä loistokasta tykitystä alusta loppuun asti!
Yhyhyhyhyyyyhyhyyyyy. Okei, noloa itkeä kuin joku
One Direction lapsonen, mutta voi perkele kun se oli mahtavaa. OIKEESTI! Mua ei edes ihan hirveästi harmittanut olla tällä kertaa
John 5:n puolella, koska sekin on sellanen beibi ettei mitään rajaa, sitä paitsi John 5:n hymy sulattaa jäisimmänkin sydämen sekä parantaa kaikista paskimmankin fiiliksen. Ja JIIHAA
PIGGY MUISTI JA TEKI JONKUN HÄRSKIN ILMEEN HETI ALUSSA KUN HUOMASI ja olin vaan Niinalle että "voi vitun idiootti voisko toi lopettaa saatana" ja Niinan mielestä se oli tosi hauskaa. Hah hah hah mustakin, ihan super hauskaa, toi mies vie mut vielä ennen aikaiseen hautaan.
Yleisö oli ihanasti messissä, oli parempi meno ehdottomasti senkin osalta kuin Wackenissa. Ja show noin muutenkin pääsi oikeuksiinsa Ruotsin suven synkässä yössä! Tälläkin keikalla Zombukka tuli morjestamaan yleisöä eturiviin, onneksi sen housut eivät haisseet yhtä pahalta kuin vuonna 2012.
Siis huh huh, tässä just kattelen näitä videoita Youtubesta joku maailman levein hymy naamalla ja itken onnesta, koska olin tuolla ja toi oli vaan niin helvetin hienoa!!!
Maailman paras rock show, olkaa hyvät arvon herrat, rouvat ja kaiken karvaiset alienit.
Toi video kertoo kaiken olennaisen, multa alkaa loppua nämä sanat ja tuntuu että vain toistan itseäni. Okei nyt mä itken surustakin koska mulla ei ole aikakonetta miten tonne pääsee takaisin ja mulla ei ole rahaa lähteä Jenkkeihin keikoille.
Toisaalta, uusi levy tulee ulos alkuvuodesta 2016 eli eiköhän ne taas joskus tänne Euroopan kamaralle eksy! Parempi olisi!
No keikan jälkeen oli taas sellainen ekstaasi että oksat pois. Päätettiin myös että ollaan noloja ja mennään kyttäämään siihen aidalle, minkä takana bäkkäri on. Selina on vähän rohkeampi kuin me kalman kalpeat ujot skandinaavit, ja sai mut jotenkin ylipuhuttua huutamaan Piggyä jos ja kun sen näkisi tulevan bäkkäriltä bussiin. Me jouduttiin vielä tiirailemaan tapahtumia ylipienestä aidan väliköstä, koska vartijat yritti tehdä kaikkensa ettei nähtäisi mitä tapahtuu. Ymmärtäisin ton täysin, jos oltaisiin oltu todella innokkaita faneja jotka rynnii bäkkärille, mutta me kiltisti seurattiin monen metrin päästä, mutta ehei, nämä päätti teipata portit kiinni silti ja naureskeli vain että "ei kukaan sieltä tule moikkaamaan".
No, sitten tuli se hetki että Piggy tuli sieltä, multa pääsi kerran hyvinkin säälittävä "Maaaaatt!" huuto jonka jälkeen mun teki mieli juosta lähimmän auton alle kuolemaan, mua hävetti niin paljon. Onneksi Selina kuitenkin huusi myös mutta silti se meni bussiin. Siinä vaiheessa olin jo valmis itkemään ja häpesin niin paljon, että mietin millä todennäköisyydellä mä voin hirttäytyä lähimpään puuhun lol. Just kun oltiin luovuttamassa, niin Piggy tuli takaisin ulos bussista, huusi "where are you?!?" ja sit siinä yritti kiljua jotenkin lyhyesti ja ytimekkäästi et me ollaan täällä aidan toisella puolen, näetkö, tuosta minimaalisesta holesta tossa aitojen välissä, täällä me ollaan. Piggy on yksi mukavimpia ihmisiä mitä mä tiedän, mutta en silti uskonut että se näkisi vaivaa etsiä meidät käsiimme mutta niin se vain lähti etsimään tietä meidän luo. APUA!!!
Jos joku muistaa tän hauskan tarinan mun ja Piggyn ensimmäisestä tapaamisesta, niin voin kertoa, että sama "okei moi apua käännyn kannoillani ja lähden pakoon" episodi meinasi taas toistua, kun näin sen tulevan sieltä portista meidän luo. Niina taisi sanoa pari valittua sanaa kun huomasi että mulla löi jalat lukkoon, ja niin mä sitten vaan kävelin sitä vastaan ( ei apua saan tämän kuulostamaan varmaan joltain kunnon imelältä rakkaustarinalta lol ) ja se huutaa "Oh! It's YOOU!!" ja oon vain sillee 'mitä vittua' ja sit mä yhtäkkiä halaankin sitä.
Ja siis voi Jeesus Kristus, se on oikeesti maailman ihanimpia ja mukavimpia ihmisiä, mä olin unohtanut kuinka mukava se voi olla ( älkää kertoko sille ). Siinä me paasattiin sata vuotta sen kanssa kaikesta mahdollisesta ja mm. Black Milkistä ( mähän alunperin tutustuin merkkiin koska bongasin Leg Bonesit Piggyn päällä Graspopissa 2011! ) ja menin paasaa sille vielä siitä kuinka mun selkä hajos ja mua vitutti kuinka en päässyt näkemään niitä viime vuonna. Enkä kestä, että se vielä pariin kertaan oikein kunnolla vannotti pitämään huolta itsestäni ( ja selästä ), ettei käy pahemmin. Miten musta tuntui ettei seKÄÄN uskonut, kun sanoin että hei ei tässä mitään hätää, kyllä me osataan Niinan kanssa pitää huoli toisistamme. Kukaan ei koskaan usko sitä! Wonder why ... :D
No joo oli pakko ruinata nimmari ja koska varastin Niinalta idean ( John 5:n suhteen ), ja heitin osaksi läpällä että 'teekkin siitä hieno, mä aion tatuoida sen', niin se sitten piirsi kynä sauhuten. Ihana! Onneksi muistin pyytää nimmarin, jee nyt mulla on se! Kuvien ottokaan ei mennyt ihan putkeen, jostain syystä ei saatu mun puhelimen kameran salamaa toimimaan ja sit ihan pokkana selitin että 'joo mulla on tämä uusi puhelin niin en oikein osaa käyttää sitä'. Muuten vain vuoden vanha, mutta tosi juttu oli kyllä se etten osaa käyttää sitä kunnolla haha. Se varmaan vain ajatteli että niin vissiin, tämä psykopaatti sai vain yhden hyvän syyn roikkua mussa 57 minuuttia. Sorry not sorry, Matt.
Mutta. Joo. JOOOOOOOO. Olen niiiiiiiiiiiiiiiiiin onnellinen että onnistuttiin tapaamaan Piggy, vaikka se tulikin vähän nololla tavalla, koska sitä mä olen tässä viimeiset kaksi vuotta toivonut.
Aina kun mulla on paha mieli, niin pistän vain Zombien soimaan ja kattelen näitä kuvia! Maailman onnellisin tyttö, oikeesti, en ymmärrä miten mun hymy ei ole voinut hajota läpi naamaan, yli korvasta korvaan, kun olen vain niin onnellinen tästä. Minkä mä voin sille että mä rakastan ja ihailen sitä ihmistä koko synkän sydämeni täydeltä!
Kiiiiiiiiitos kaikesta Piggy.
Piggyn luota lähdettiin lopulta kävelemään kohti Gävlen asemaa ja odottamaan meidän junaa. Oli tosi rupaa, alkoi krappe iskeä, oli kylmä ja oltiin varmaan ihan jäätävän näköisiä. Samoilla silmillä 48h ja rapiat päälle jo, Gävlen kauneimmat naiset tässä hei!
Lopulta päästiin junaan, lentokentälle ja pistettiin pitkäksi lentokentällä.
Ai että se on aina yhtä kamalaa herätä kentällä, kuin variksenpelätin omalta penkiltään, kun siihen on aamulla kerääntynyt jotain siistejä ja sivistyneitä ihmisiä. Sitten sieltä herää pari tarhapöllöä muistuttavaa ruumista, moroo tyypit.
Onneksi on MAX Burger, tekikö edes kutaa vetää vähän roskaruokaa. Oli myös pakko ostaa tätä aivan ihanan pakkauksen omaavaa suklaata, siis jos mä olisin suklaa niin mä olisin toi. Rakastan suklaata ja juustokakkua .... ja Piggyä, voisko siihen lisätä ripauksen Piggyä kanssa?
Zombukat kiittää ja kuittaa. Oli hienoo. Rob Zombie on jotain parhautta. Olen varmaan sen tässä muutamaan kertaan jo maininnutkin. :P
Eikä liene epäselvää, kuka on mun lempparibasisti ja muusikko noin yleensäkin.
Harry Styles ... eiku.
