No, tässä sitä taas ollaan haha. Mua kuumottaa ihan kamalasti postaa tämmöisiä kuvia itsestäni, tuntuu että olen niin valas että nämä rikkoo jokaisen tietokoneen ruudun näytöt mutta jostainhan se on konkreettisesti nähtävä edistystä. :D Kiitos ja anteeksi, ja joo tiedän olevani ihan pallo, kritiikki on tervetullutta kunhan se sanotaan rakentavasti.
Mulla on jo valmiiksi aivan järkyttävä valas-kriisi ja itsetunto nollassa joten en kaipaa ketään mollaamaan itseäni lisää.
Niin minä kuin monet muutkin aloittivat uuden elämän tammikuussa, aluksi kävin hyvin vaihtelevasti salilla ja lenkillä pari kertaa viikossa. Puputin tosin entiseen malliin työpaikan paisto-pisteen tuotteita ja muutenkin kesti saada hommasta kiinni molempien, ruokailun ja liikunnan, suhteen.
Päätin aloittaa kirjoittamaan päiväkirjaa samalla, johon rustaan tuntoja, ja se auttokin asiaa hieman. Slipknotin keikan jälkeen tuli flunssa-kierre eikä laihdutus jaksanut sen suuremmin kiinnostaa. Toki katsoin jonkun verran että mitä sinne suuhun meni mutta ei mitään erikoista.
Lontoon matkalla tuli havahduttua siihen kuinka huono olo oli henkisesti ja fyysisesti. Mun mahalle ei vain yksinkertaisesti sovi suurin osa viljoista ja niitä kun puputtaa päivästä toiseen, vaikka tietää ettei pitäisi, niin ei ole nätti yhdistelmä. Sen jälkeen päätinkin ottaa itseäni niskasta kiinni, mua kuvotti ihan liikaa se turvotus ja se kamala tunne mahassa. Melkein yhtä pahoja kipuja kuin menkka-kivut!
Tässä sitä ollaan 9. kuulla raskaana ... vauva tosin on luultavasti lihapasteija tai kinkku-juustocroissant haha. Näissä ei edes kunnolla näy pahin turvotus, maha oli kuin pinkeä pallo ja se pinkeys alkoi jo rinnan alta. Hyi helvetti.
Nyt olen sitten alkanut noudattamaan paremmin pt:n tekemää "dieettiä", sitä on tässä kohta kuukausi vedelty ja fiilis on huomattavasti parempi. Ei se nyt vieläkään täydellisesti mene, saatan napata palan leipää viikollakin ( enkä vain viikonloppuisin, niin kuin "saisin" ) tai pullan, varsinkin jos äitini on leiponut tuoreita pullia niin eihän niitä nyt voi vastustaa!
Sen verran olen viisastunut etten koske muihin kuin pääosin kauraleipiin haha.
Mutta sellaisen turhan karsiminen on onnistunut hyvin ja paistopiste on historiaa. Joskus viikonloppuisin saatan sen kautta kieriä, mutta lyhyeen se kyllä jääkin kun tulee maha kipeäksi.
Kun duunia on paljon, niin välillä tuntuu ihan ylivoimaiselta tehdä ne oikeat ruuat, punnita liha / pasta / raejuusto ja väsätä lämmin tai kylmä salaatti sekä vetää sitä iänikuista maitorahkaa mutta pakko se vaan on. Eikä noi loppujen lopuksi niin pahoja edes ole, kun asennetta vähän muuttaa niin kyllä ne alkaa maistumaan. :D
Viikonloppuisin sallin itselleni herkkuja, mutta siinä onkin tekemistä ettei se lähde ihan lapasesta. Viime aikoina olen tosin huomannut että kun ostan kaupasta irtokarkkia, niin en mätä sellaista hirveää säkkiä mukaan koska ei vaan jaksa / kiinnosta. Olenkohan lyönyt pääni jotenkin tosi pahasti?! Jäätelö menee edelleenkin, ei tosin litra tolkulla niin kuin ennen. Linjat ja lompakko tykkää!
Kai tässä pitäisi olla ylpeä itsestään, 2 kg on nyt tippunut. En yhtään tiedä onko se paljon vai vähän, tottakai kuukaudeksi se tuntuu tosi vähältä mutta koitan olla iloinen pienistäkin pudotuksista.
Vaa'alla koitan rampata vain kerran viikossa, keskittyä enemmän ravaamaan siellä salilla ja lenkillä. Salilla sen 2-3 kertaa viikossa, ja kolme kertaa lenkillä. Jos joskus ei salille pääse syystä x niin sitten koitan hoitaa sen lenkillä ja muutamalla lihaskunto-liikkeellä kotona.
Onhan siinä ihan helvetisti työtä, varsinkin jos työtunnit kipuaa yli 30 tuntiin viikossa. Olen osa-aikaisena, eli tiedän että monilla on paljon pidempiä työviikkoja, mutta tällä päällä ja kropalla välillä tuntuu että miten mä pystyn tähän. :D Ja että aikaa ei jää muuhun kuin ruokien tekoon, salilla huhkimiseen ja töihin.
Omalla tavallaan sellainen rutiini on kuitenkin tosi jees. Ja liikunta on ehdottomasti vaikuttanut henkiseen puoleen tosi paljon, kun pystyy purkamaan tunteita sen kautta. Silti musta tuntuu osan ajasta että olen lihava luuseri enkä muuksi muutu.
Vaikka salilta olikin taukoa, ja tuli lihottua pari kiloa niin kyllä huomaa että on fyysisessä työssä. Aluksi oli vähän nihkeää ja tuntui että ei tästä tule mitään, mutta äkkiä huomasi että jaksaa tehdä hyvin ja useimmissa liikkeissä sai lisätä painoja jopa 5kg!
Seuraavaksi on vuorossa herkuton huhtikuu ... apua. Jos mä siitä selviän, selviän oikeesti mistä vaan. Lähinnä siksi että kaipaan tähän jotain kivaa tehokasta spurttia! Mun tuurilla sitten varmaan lihon haha.
Hankinta-listalla on taas uudet urheilurintsikat sekä uudet treenihousut. Mutta joo, tämmöistä.
Ahdistaa, pelottaa, jännittää ja innostuttaa puhua tästä näin julkisesti. Älkää kivittäkö haha.
No ei todellakaan kivitetä, voin niin samaistua tohon turvotuksen tunteeseen ja ruokaraskauteen! Oon itsekin huomannut että kauraleivät on oikeestaan ainoat viljaleivät jotka ei aiheuta tuskaisia mahaoireita, aina kun päälle lipsahtaa parikin päivää peräkkäin pizzapastaranskiksetleipääputki niin voi jo fyysisestikin huonosti : D U go girl, älä luovuta!
VastaaPoistaHuh jes, elossa pysytään siis! :D
PoistaNimenomaan toi. Joskus on tosin pakko pitää tollasia päiviä, ainakin sitten muistaa miksi niin ei yleensä syö haha. Kiitos paljon! <3
Tsemiä kovasti proggigseen! <3 Miusta sie olet aina ollut huisin upea, mutta onhan tuo loogista että parempaa oloa haeskelee. Itselläkin hukassa ollut tänänvuonna järki syömisissä, pitänee skarpata. :D
VastaaPoistaKiitos paljon kauniista sanoistasi ja tsempistä! <3 Mulla tainnut olla järki ihan muutenkin kadoksissa xD Tsemppiä sinnekin! <3
PoistaTäysin samaa mieltä muiden kanssa! Tsemppiä ja jaksamista terveellisempään elämäntyyliin. Muista, että olet upea ja kaunis, valaaseen on kuule vielä piiiitkä matka. ;) Herkuton huhtikuu kuulostaa myös hyvältä, voisinpa itsekin kokeilla! Kuukausi sitten koitin herkkulakkoa, mutta sairastuin ja oli kaikenmaailman pippaloa ja muuta, niin jotenkin se tuntui ylivoimaiselta ja oli pakko hakea kaupasta älyttömät määrät karkkia. Lakkoon kuitenkin tiedän pystyväni, oon joskus yläasteen pahimpien hormonimyllerrysten aikaan ollut 2 kuukautta herkkulakossa, ihan vaan koska päätin niin. Silloin olin vielä tosi pahasti sokeririippuvainenkin, eli e todella tiedä kuinka se onnistui. Välissä oli sitten parempia vuosia, nyt on lähtenyt ihan käsistä. Eli tsemppiä sulle ja mulle, kun nyt päätin että joo! :D
VastaaPoistaKiitos paljon tsempistä! <3
PoistaOnneksi taitaa olla siihen valaaseen pidempi matka kuin normaaliin haha. Silloin on kyllä paha pitää herkkulakkoa, jos tiedossa on paljon juhlia. Nytkin huhtikuussa on jotain menoa ja keikkoja, mutta ajattelin että jos sitä sitten saa pari viskokolaa juoda, mutta EI karkkia / jäätelöä / pizzaa jne. :D
Herkkuja saa ja pitää syödä elämässä, mutta joskus on ihan jees kokeilla / olla hetki ilman niitä. Kai, koitan tässä itseä tsempata ja järkeillä haha.
Tsemppia sulle kanssa, WE CAN DO THIS! <3