Lopullinen stoppi koko hommalle meinasi tulla ennen COB-kiertuetta ; olin tekemässä postauksia talteen, jotta teillä olisi jotain lukemista siksi aikaa kun minä ystävieni kanssa kierrän Suomea. No, siinä sitten oli kiva huomata loppujen lopuksi, että joka ikisestä ''valmiista'' postauksesta kuvat eivät olleet latautuneet, vaikka niin tämä ah niin ihana Blogger antoi ymmärtää. Saattaa kuulostaa mitättömältä mutta kun on ladannut eri postauksiin sen + 50 kuvaa ja vielä kirjoittanut kaiken sopivaksi niin ei, ei vaan jaksa. Jos se viha saa jostain kipinää, niin tällä naisella napsahtaa ja kunnolla :D
Party party ...
Mutta, mitä mulle kuuluu?
Jos olisin entinen minäni, vastaisin ihan suoraan vain ''kiitos, ihan hyvää''. Mutta en ole enää tietyllä tapaa 'entinen' minäni. Eräs rakas ystävä, Maiju, on opettanut mulle kuinka on okei puhua pahasta olosta, johtui se sitten kuinka mitättömästä tai suuresta asiasta/ihmisestä, ystäville. Mulle on ollut äärimmäisen vaikeaa aina kertoa jollekulle mun pahasta olosta. Tuntuu että, ketä kiinnostaa? Mä ansaitsen tämän? Kukaan ei jaksa kuunnella? Jne.
Noh, vielä on ystävät pysyneet lähellä vaikka olen jonkun verran jaaritellut paskasta olosta ja en voi olla muuta kuin kiitollinen siitä. Kuinka erilaista se on, kun saa osan taakastaan "jakaa" - ei tarvitse palata siihen aikaan kun pää oli oikeasti lähellä räjähtämistä kun piti kaiken pahan sisällään.
Miljoona ketaa olen sanonut että täällä en sen kummemmin ruodi olojani enkä tee poikkeusta nytkään. Tämä on tietynlainen päiväkirja, joo-o, mutta en halua puhua tarpeeksi henkilökohtaisista asioista täällä. Sanottakoon se että en ole kuolemassa tai mitään, tuo yllä oleva selitys tuntui vähän liian viralliselta niin joku tämmöinen wnb-kevennys tähän loppuun :D
Koitan saada tän blogin mahdollisimman pian entiseen hohtoonsa, miksei jopa kirkkaammaksi ;)
Ja yritän olla parhaani mukaan olla tekemättä tämmöisiä katoamis-temppuja ...
~ Be yourself, not a puppet in their freakshow ~
Olenkin jo kaipaillut sinua, neitisein. Ilahduttavaa kuulla,että olet vielä menossa mukana^^
VastaaPoistaTiedän tuon tunteen, itselläkin tämä kevät on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa, onneeksi läheisimmät ovat jaksaneet kuunnella marinoitani. Jos olisin pitänyt kaiken sisälläni, tuskin olisin vieläkään sisuuntunut ja päättänyt porskuttaa eteenpäin kaikesta paskasta huolimatta.
Joten eikun vaan, piikkarit jalkaa ja potkuja elämän persuuksille!;)
Tervetuloa takaisin! Ja tsemiä hei<3 Eikä se nyt maailmaa kaada, vaikka olikin vähän pidempi tauko sulla ;)
VastaaPoistaNanB ; Minäkin olen kaivannut sinua! ^^
VastaaPoistaKutsuit mut lukijaksi siihen blogiisi, mutta en ole saanut ilmoituksia uusista merkinnöistä ... olenko siellä lukijana vai painoinko (taas) jotain väärin? :D
Toi on niin totta! En tajua, keväisin pitäisi iloita tulevasta valosta mutta ei, sitä mennään semmosta vuoristorataa ettei pysy edes perässä ... :/
Kyllä! Tai vaihtoehtoisesti, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ;D
Leena ; Kiitos! <3 ^^
Juu ei, onneksi ;D