lauantai 13. heinäkuuta 2013

My mind is a terrible Gift

Tulevaisuus.

On joskus hyvä pohtia niinkin vakavaa ja tärkeää asiaa, kuin oma tulevaisuus.
Mikä musta tulee isona? Missä olen 5., 10., ja 15. vuoden päästä? Missä vietän tulevaisuuteni?


Olen pohtinut viime aikoina tätä asiaa eli tulevaisuutta paljon. Mä en tiedä yhtään missä olen tai missä haluaisin olla esimerkiksi viiden vuoden kuluttua tai viiden vuoden sisällä. Ainoa asia mitä tiedän varmaksi yli vuoden päähän on se, missä aion / haluan olla marraskuussa 2014.

Koko tulevaisuus-pohdinta on ollut 'suurempaa' nyt kun en päässyt haluamaani kouluun. Jollain sairaalla tavalla se oli helpotus ... Koulutus kyseiseen ammattiin olisi ollut upea, koskaan ei voi oppia liikaa mutta, se ei ollut minun tieni. Kohtalolla on jotain muuta suunnitelmia varalleni kyseisellä alueella, ehkäpä asiaan liittyy upo uusi kultanikin ... ;)
Opiskelijan elämä kun ei ole mitään Roope Ankan elämää ja vähällä rahalla on vaikea tehdä tiettyjä asioita. Varsinkin, jos on paljon asioita joita haluaa, haluaa tehdä ja haluaa tapahtuvan.
En väitä että opiskelussa olisi mitään pahaa tai että se olisi väärin, en sano että opiskelijan elämä on tylsää, ankeaa ja pelkkää nuudeleiden syömistä. Se ei vain ole tällä hetkellä sitä mitä minä haen, koen saavani irti enemmän omasta elämästäni käymällä töissä jonka avulla voin ... tehdä melkein mitä vain. Ähh :D
En ole tällä hetkellä töissä paikassa, joka vastaisi millään tapaa unelma-työpaikkaani tai omaa alaani. Kun tietää tämän olevan vain väliaikaista niin kyllä sen kestää.
Ja koska työ ei ole loppujen lopuksi ihan hirveää, joinain päivinä jopa super mukavaa ja siitä saa palkkaa niin mikäs tässä? Voisi varmaan paskemminkin mennä.

En ole myöskään koskaan ollut niitä ihmisiä jotka tyytyvät "tavalliseen" elämään.
Opiskelu, työpaikka, aviomies, lapsi, koira, farmari-auto, omakotitalo. Aamulla herätys kello 7, työvuoro toimistossa 9-17 tai vaihtoehtoisesti 8-16, lapset päiväkodista, kotiin jossa koti-työt odottavat. Illallisen teko, rakas mies töistä kotiin, suudelma ja halaus, ruokailu, lapset pesulle, iltasatu ja nukkumaan. Omaa aikaa tv:n ääressä miehen kanssa katsoen Kurjia Kuppiloita, hyvän kirjan kautta unten maille. Toista 4. kertaa viikossa, ota rennommin viikonloppuna.
Ei ... ei, ei, ei. Ei todellakaan näin!
Haluan nähdä maailmaa, tehdä spontaaneja ja suunniteltuja asioita, toteuttaa itseäni, ottaa riskejä, ottaa varman päälle, nauttia ystävien seurasta, nauttia perheeni seurasta, tehdä erilaisia töitä missä päin maapalloa tahansa, rakastaa, vihata, surra, elää.
En rakentaa elämääni sen varaan millaista sen kuuluisi olla, tyytyä siihen mitä on koska siihen pitää tyytyä, vaan tavoitella kuuta taivaalta koska joskus siitä voi saada jopa otteen!
En tosin väitä ettenkö jonain päivänä haluaisi löytää rakkaan, tulla äidiksi, heittäytyä villiksi ja mennä vaikkapa naimisiin. Miksei, jos niin on käydäkseen :) Mutta ei ... vielä.


Koska pidän tätä blogia tietynlaisena päiväkirjana itselleni, haluan kirjoittaa lähi-tulevaisuuden haaveet ja reaaliteetit itselleni ylös :)

1. Koska rakas vaimoni pääsi opiskelemaan haluamaansa alaa, onnea vaan vielä tätäkin kautta, muutto Lontooseen siirtyy / pitää laittaa jäihin.
Harmittaa aika paljon, mutta en olisi ollut sinne valmis vielä lähtemään. Haluan että säästössä on tarpeeksi rahaa, joten sitä odotellessa ... >: )

2. Äskeinen kohta huomioon ottaen, heti kun rupesi vakavissaan pohtimaan ja ottamaan asioista selvää Lontooseen muuttoa varten, alkoi kaikkien omien lemppari bändien keikkoja ja kiertueita tipahdella oikein urakalla Suomeen ja mukavasti muuallekin Eurooppaan. No, kyllähän tämä käy vallan hyvin. Lievittää ehkä vähän Lontoo-ikävää!

3. Koska Lontoosta ei voi koskaan puhua liikaa, niin kerta kiellon päälle.
Aion ehdottomasti käväistä muutaman viikon visiitillä Lontoossa heti kun tilanne sen sallii. Lontoo-ikävä on aivan järrrrrrrrrrrrrrrjetön!

4. Kun opiskelu-paikkaa ei näy eikä kuulu, aion jatkaa töissä.
Loppujen lopuksi nykyinen työpaikka on ihan jees ja pitää olla kiitollinen että on edes työpaikka! Olen tehnyt hienoja budjetteja erinäisiä asioita ja säästö-kohteita varten. Vielä kun saisi sen ajatuksen tasolta ihan noudattamiseen asti vietyä :D

5. Pitäisi jaksaa alkaa suunnittelemaan syksyn ja talven keikka-reissuja.
Paljon kaikkea kivaa tulossa, niin Suomessa, Ruotsissa, Englannissa kuin Keski-Euroopassakin! Sekä muistaa pitää hätä-vara kassa Mansonin / Zombien keikkoja varten :'D
Tulevat rakastamaan mua vielä töissä elämäntyylini suhteen, hehs.

6. Viimeisimpänä muttei lainkaan vähäisimpänä operaatio Keski-Maa käyttöön än yy tee nyt !!!
Tässä on ... 16,5 kuukautta aikaa. Marraskuussa 2014 se on menoa! >; )

7. Seitsemän, tuo epäonnen numero.
Voisin vihdoin ja viimein lopettaa ainaisen stressaamisen kunhan vain löydän sopivan ja kohtuullisen asunnon niin hinnan kuin koon puolesta. Toisaalta, ihan toimiva tämä dieetti kun stressaa mm. kaikesta.
Kun saan asunnon ja kaikki mahdolliset asiat sen jälkeen järjestykseen ... maailman tulee olla valmis! Täältä tullaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaan !!! ;)
On paljon helpompaa lähteä tavoittelemaan sitä kuuta taivaalta ja toteuttamaan unelmiaan kun arjen perus asiat ovat kohdallaan ja varmat.

Onko teillä jotain maata mullistavia, salaisia tai muuten vaan itselle rakkaita tulevaisuuden suunnitelmia tiedossa?
Sanokaa nyt joku jotain, en kai nyt voi olla yksin hulluine unelmineni! :P

2 kommenttia:

  1. Me mennään Lontooseen, tarvitsen muutenkin breikin mun elämästä. Varataan heti vaikka mun syysloma Lontoo-ajaksi, mä tarvitsen sitä kaupunkia! <3 Ja meidän pitäisi nähdä useammin, mä muserrun koko ajan enemmän ja enemmän ja tarvitsen meidän yhteistä aikaa enemmän kuin koskaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me mennään aina Lontooseen <3
      Oot rakas bebe <3

      Poista

Scream for me!