I knew that our love was just a car crash away.

Mulla oli selkeät suunnitelmat tälle viikolle. Olin innoissani, kun vihdoinkin mahatauti tuntui helpottaneen ja sunnuntaina oli tosi kiva fiilis olla takaisin töissä.
En oo koskaan osannut löysäillä tai lomalla löhöillä viikkoa tai kahta pidempään, tylsistyn niin helposti. Kaipasin salille, töihin, ihan mitä vaan actionia.

Maanantaina olin super väsynyt kun en saanut turhilta huoliltani unta aikaisin, joten päätin skipata salin ja mennä sinne tiistaina aamulla ennen töitä. Yön aikana oli satanut lunta, keli oli huono ja lähdin töihin pienessä paineessa siitä että kerkeänköhän töihin ajoissa jos pikitiellä on tosi huono ajaa.

Lopulta posottelin hiekkatiellä ilman sen kummempia huolia, mutta pikitiellä tunsin että nyt on hankala keli. Loskapaskaa, ahh, jokaisen autoilijan ihanne keli.
Ei mennyt kauakaan kylän keskustasta, kun olin ajamassa suht loivasta mutkasta loivaan ja suoraan alamäkeen kun auto lähti käsistä. Päässä ei kaikunut autokoulun neuvot että mitä tehdä kun menettää auton hallinnan, ainakaan niin lujaa kuin toivoin, en tiedä olinko jo tässä vaiheessa jonkinlaisessa shokissa mutta yritin parhaani mukaan suoristaa auton. Hetken aikaa tuntui siltä että jopa onnistuin siinä, kunnes perä lähti heittämään toiselle puolelle. Ja sitten se ei enää suoristunutkaan.
Se tuntui ikuisuudelta pyöriä ympäri ämpäri tietä, milloin milläkin kaistalla, kunnes lopulta tajusin että nyt mennään ojaan. Fine. Ei muuten mennäkkään kuin päin sähkötolppaa. Viimeisin ajatukseni oli että nyt muuten sattuu. Vaikka olin jo tovin yrittänyt tehdä kaikkeni sen eteen että auto pysähtyisi tai pysyisi tiellä jotenkin, niin se oli ihan yhtä tyhjän kanssa, mitä tahansa tein niin auto meni menojaan. Niinpä ennen lentämistä ojan pohjalle suljin silmäni ja toivoin parasta.

Koska auto oli pyörinyt ympyrää tiellä, päädyin ojan pohjalle niin että kuskin puoli törmäsi ojaan ja kovaa. En osaa sanoa paljonko oli vauhtia, se tuntui ihan järkyttävän suurelta vaikka todellisuudessa jotain 30-40km/h varmaan. Muistan lyöneeni pääni lujaa, sitten tuntui että aika pysähtyi, ja havahduin todellisuuteen.
Kuin ihmeen kaupalla en osunutkaan sähkötolppaan, muutamasta sentistä jäi kiinni! :D
Kesti hetki tajuta mitä oli tapahtunut, vaikka todellisuudessahan koko tapahtuma kesti luultavasti minuutin tai kaksi. Soitin äitille paniikissa, koska en ollut kaukana kotoa. Olin shokissa, huusin ja itkin että tule hakemaan mut pois täältä. En meinannut rauhottua millään, en meinannut osata kertoa missä olen - hoin vaan että tule ja hae mut pois, auta mua tai että mun pitää keretä töihin tule hakemaan mut.
Kyllä, mun ensimmäinen huolenaiheeni oli se, että en kerkeä töihin ajoissa. Mietin kuinka suuret huudot saisin pomoilta siitä. Olin aivan paniikissa siitä etten pääse töihin. En edes tarkastanut oliko itselle sattunut mitään, mietin vaan kuinka en kerkeä duuniin.
Äidin puhelun jälkeen soitin pomolle ja kerroin missä mennään. Sen jälkeen äidille uudelleen, että missä se kuppaa. Sitten ystävälleni, joka käski mun soittaa hätänumeroon. Mietin että miksi ihmeessä hätänumeroon, mullahan on kaikki hyvin. Siinä vaiheessa joku nainen oli ehtiny tulla paikalle, lopetin puhelun ja aloin keskustelemaan hänen kanssaan. Hän soitti hätänumeroon puolestani, koska mun pää löi tyhjää. Mä en muistanut mikä hätänumero on, enkä tiennyt kunnolla missä oon. Halusin vain pois koko tilanteesta.

Hätänumeron neuvojen saattamana sain nousta autosta, jos sieltä pääsisin pois. Auto oli niin pahasti ojan pohjalla, että sain kiivetä sieltä kohtisuoraa ylöspäin että pääsin pois etupenkin kautta tämän naisen avustamana. Kun pääsin autosta pois rupesin tajuamaan asiaa enemmän, ja rupesin hysteerisesti itkemään. Mua hävetti ja tunsin olevani maailman surkein kuski. Mun päähän sattui ja tuntui etten pysy pystyssä. Sain itsekin puhua hätänumeron asiakaspalvelijan kanssa, joka kysyi multa kysymyksiä. Sanoin että muualle ei satu kuin päähän, mutta oon ihan kunnossa. Ambulanssi laitettiin silti tulemaan, koska en ollut varma nopeudestani mutta törmäys tuntui ihan valtavan kovalta.
En tiedä lukeeko tätä postausta koskaan tämä tuntematon nainen, joka auttoi mua, mutta jos - kiitos paljon avustasi ja siitä, että odotit mun kanssa äitini saapumista. Kiitos!

Kun äiti saapui sain taas jonkun käsittämättömän kohtauksen, itkin ja hoin kuinka noloa tämä on. Mä rikoin auton, eikä mulla ole varaa ostaa uutta. Mä oon aina ollut rauhallinen, tunnollinen, varovainen kuski, miten tämä voi sattua mulle. Mä ajoin hiljaa, mä yritin tehdä kaikkeni, miksi tää sattui mulle. Mut patistettiin autoon odottamaan ambulanssin tuloa, mun isä noukki auton ojasta ja lopulta ambulanssi ja poliisikin saapui.
Mitään suurta vammaa ei ollut, mutta olisi hyvä käydä lääkärillä ja jos kivut pahenee niin sitten heti sairaalaan.

Kaikki höpötti mulle kuinka se on ihan sama mitä autolle kävi, pääasia että sä olet kunnossa. Mun oli tosi vaikea käsittää sitä.
Sain sairaslomaa muutaman päivän ja tänä aamuna heräsin siihen että mun koko vasen puoli vartalosta on enemmän tai vähemmän mustelmilla. Mulla on lonkan kohdalla jäätävän kokoinen mustelma ja turvonnut kohta, jonka takia oon vähän enemmän tiimalasi. Päätä särkee edelleen, mutta se ei ole pahentunut. Voin kertoa että selkäänkin sattuu ja kävely on vähän inhaa.
Edelleenkin on vaikea käsittää mitä tapahtui. Tiedän ettei pitäisi tuhlata aikaa sen ajattelemiseen, että miksi niin kävi mutta silti huomaan silloin tällöin kelailevan tapahtuneita uudelleen ja uudelleen.

En ole ihan sata varma minkä takia edes kirjoitin tämän postauksen. Ainakin siksi, että jos olette liikenteessä niin olkaa oikeesti varovaisia. Muistakaa että ette ole siellä yksin ja muistakaa säännöt.
Mä olin todella onnekas, ettei tielle sattunut sillä hetkellä ketään muita joten en satuttanut muita tai itseäni enempää. Olin todella onnekas, että mut pelasti ne pari senttiä sähkötolpasta tai muuten olisi tullut pahempaa jälkeä. Mua surettaa mun auto, joka on ajokelvoton tällä hetkellä. Se oli niin hyvä auto. :(
Arvostan apua mitä sain, ja osaan aivan varmasti arvostaa niin pieniä kuin suuria juttuja elämässä tästä eteenpäin. Mikään ei ole itsestäänselvyys, ja on sääli että osassa asioita sen tajuaa vasta kun käy onnettomuus.
Haluaisin että jokainen arvostaisi enemmän elämäänsä, läheisiään ja kaikkea mitä onkaan osana elämää. Etenkin omaa itseään! Sä olet arvokas. Ihan sama mitä joku sulle on sanonut tai väittänyt toisin, mutta sä olet tärkeä ja arvokas ihminen.
Meillä on vaan yksi elämä, ei sitä ole tarkoitettu elää pelkässä murheessa, vihassa tai surussa. Elämä voi pysähtyä tai loppua koska vaan. Siteeratakseni Tolkienia, tärkeintä on se mitä päätämme tehdä sillä ajalla mitä meille on annettu. Eikä sen tosiaan pitäisi olla niin että elämä on pelkästään kurjia juttuja täynnä. Jos vaan voit, muuta askel askeleelta elämäsi suuntaa. Uskalla jahdata unelmiasi ja usko itseesi. Olkaa varovaisia mutta eläkää silti elämää, nauttikaa elämästä!

Jottei tämä postaus menisi nyt liian synkäksi, niin nyt voi jo nauraa sille että onnettomuuden sattuessa mulla soi Wednesday 13:n I Walk With A Zombie biisi autossa, joka soi myös vielä silloin kun tokenin tapahtuneesta ojan pohjalla. :D
Plus oon katsellut Taru Sormusten Herrasta elokuvien pidennettyjä versioita, ja pohtinut että tulenkohan mä koskaan rakastamaan mitään tai ketään niin paljon kuin LOTReja. Itkenyt onnesta ja surusta. Miettinyt että tuolla mäkin oon käynyt - just tolla kuvauspaikalla, oon pidellyt tota Piikkiä kädessäni, oliko noi Gondorin sotilaiden haarniskat edes siistejä livenä Wetalla, oon tavannut Orlando Bloomin oikeesti ääääää jne.

It's like a stranger had a key, came inside of my mind and moved all my things around

Palasin reissusta viikko sitten, palasin töihin ja kaikki meni ihan mukavasti. Kunnes iski mahatauti! Voi helvetin helvetti, vihaan mahatautia yli kaiken. :D

Ja koska en syönyt reissussa mitenkään hyvin vaan juurikin sellaista kamaa mistä maha ei tykkää, niin voitte vaan kuvitella kuinka kivaa on kun maha on kipeä, paha olo ja oksettaa. Siihen päälle vielä jäätävät selkäkivut! Olisi pitänyt venytellä päivittäin reissun aikana, niin näiltäkin olisi säästytty, mutta eiiiii. Huoh.

Luulisi että olisi hyvää aikaa puuhailla kaikkia rästi-hommia kotona ja bloggailla, mutta ehei, vietän suurimman osan päivästä sängyssä leväten tai kuunnellen Marilyn Mansonin uutta levyä ( joka on muuten törkeen hyvä! ) ja samaan aikaan venytellen, jos vaikka alkaisi pikku hiljaa jumit helpottaa. Au au au.

Ei ole voimia tehdä oikein mitään, mutta olenpahan pystynyt jo jotain pientä syömään viimeisen parin päivän aikana. Jee, voi että miten hyvältä ruoka voikaan maistua.

Ja eilisen päivän pelasti se tieto, että Niko palasi Amoraliin. ;) 

Blood is the new black!

Tykkään tehdä kyselyitä, ja bongasin nämä 11 kysymystä Marjutin blogista ja päätin harjoittaa jonkinlaista aivotoimintaa, hehe.

1. Mitä bändiä tai artistia olet fanittanut sellaisella volyymillä, että kaikki oheiskrääsä oli saatava ja oman huoneen seinillä julisteet toimittivat tapetin virkaa?

Hmm ... ehkä Nightwish. Enää ei oikein iske, nuorempana kyllä. Vaikka musiikki on aina ollut suuri osa elämää ja olen hurahtanut siihen täysin, niin pahiten sekosin ja eniten keräsin Taru Sormusten Herrasta-kamaa. 

2. Nykyinen bändien top 3?

Hyi, ei tämmösiä voi kysellä! Mulla on aikalailla kiinteä bändien TOP 15-20, ne ei oo sen kummemmassa järjestyksessä, siellä on mukana isoja että pienempiä bändejä. Mutta jos nyt kuitenkin joku järjestys laitettava niin ... niin ... okei. Eli : Rob Zombie, Wednesday 13 ja Sister. No hard feelings!

3. Onko sinulla sisaruksia? Jos on, millaiset välit teillä on? Jos ei, oletko joskus sellaista kaivannut?

Lapsena oltiin kavereita, teininä aikalailla viha-rakkaus suhde, ja nyt vanhempana ollaan taas lähennetty. :)

4. Kuitenkin lapsuusvuosilta on tähän päivään mukana kulkenut joku ihana söpö (mahdollisesti runnellun näköinen) lelu, mikä?

Pluto niminen pehmolelu-koira. Mun isä pelasti sen aikanaan roskista, ollessaan roskakuski. Se on maailman paras pehmolelu ja edelleenkin nukkuu mun sängyssä. Kuten muutama muukin pehmolelu! Ettei vain ole yksinäistä. :D

5. Mikä on nykyinen ammattisi (/opiskelupaikkasi) ja toiveammattisi?

Tällä hetkellä olen myyjä, tykkään työstäni vaikka välillä asiakaspalvelu käy turhan raskaaksi - olen herkkä ihminen ja on vaikea ottamatta kaikkea henkilökohtaisesti.

Ammatti on pukuompelija ja toiveammatti vaatesuunnittelija.

6. Oletko koskaan joutunut läheltä piti-tilanteeseen niin, että elämä vilahti silmissä? Mitä tapahtui?

Muutaman kerran elämäni aikana juu. Viimeisin oli Wackenissa viime vuonna, sanotaanko nyt näin että maailman paras yhdistelmä ei ole herkkä, paniikkihäiriöstä kärsivä, allerginen ihminen sekä jäätävä tomu joka leijailee alueella. Koska siellä ei satanut niin leijaili sellainen kamala tomu joka päivä, eikä tietenkään ollut mitään huivia mukana millä suojautua siltä. Ensin mun aussi-kaveri kiidätettiin ensiapuun, kun se ei saanut henkeä kunnolla. Mulla sitten vikana iltana napsahti sama, en ole koskaan pelännyt niin paljon kun ei saa henkeä, ensiapu-teltta häämöttää kaukana ja jalatkaan ei kanna. Onneksi mulla on ihania ystäviä jotka raahas mut sinne, koska menetin tajuntani ja tuntui että putosin loppumattomaan tyhjyyteen. Kun lopulta tokenin sain paniikkikohtauksen, meni taju taas ja sitä jatkui jonkun aikaa kunnes rauhoituin = lääkkeet alkoi vaikuttaa. Sain paniikkikohtauksen siksi kun tokenin, pelkäsin etten taaskaan saa henkeä, pelästyin letkuja mun kädessä ja lallallaa.

Se oli ihan hirveetä, olen aina pelännyt sitä etten saa henkeä enkä apua ajoissa, koska mulla on pienestä pitäen ollut allergian takia ongelmia hengityksen kanssa. Nyt siitä pelosta tuli vähän turhankin totta!

Mutta että minä ja toivottavasti joku muukin oppisi : varatkaa festareille aina kevyt huivi mukaan, ja pitäkää sitä mahdollisimman paljon suojaamassa hengitystä ja hengitysteitä. Voin kertoa, ettei kukaan halua kokea tota minkä mä ja moni muu koki Wackenissa.

7. Elämäsi onnellisin päivä? Tai hetki. Tai elämänvaihe. Tms, mihin ikinä onkaan helpoin vastata.

Mulla on monia onnellisia hetkiä ollut elämässä, mutta kyllä ekana tulee mieleen toi Hobbit Fan Contest-matka. Viime vuodet on ollut rankkoja, milloin mikäkin mollukka sydämen ja hartioiden päällä ahdistamassa, mutta siellä mä olin ihan aidosti onnellinen, hymyilin ja nautin elämästä koko sydämestäni. 

8. Missä maissa olet vieraillut? Mikä niistä oli suosikkisi ja minkä takia?

Oon vieraillut Virossa, Ruotsissa, Norjassa, Englannissa, Hollannissa, Sveitsissä, Italiassa, Saksassa, Belgiassa, Jenkeissä ja Uudessa-Seelannissa.

Mun suosikkini on ehdottomasti Uusi-Seelanti ( ylläri! ) koska se on vaan mm. paras mutta heti kakkosena tulee Englanti. Yksi mun parhaista kavereista asuu siellä ja siellä on 666 kertaa parempia ja halvempia keikkoja. :D

9. Oletko kokenut ahaa-elämyksiä jostakin bloggaajasta pelkästään hänen tekstiensä perusteella; tämän kanssa varmasti tultaisiin toimeen tai tämä olisi mielenkiintoista tavata tai odotatko jonkun päivityksiä yli muiden? Nyt jos koskaan on aika tulla kaapista ulos!

Musta tuntuu että mulla tulee sellaisia melkein jokaisesta kenen blogia luen ... :D

10. Edustatko mitään vähemmistöjä? Vasenkätisyys? Punavihersokeus? Seksuaalinen suuntautuminen? Lukihäiriö? Oletko monogaaminen tai nudisti? Mitä tahansa!

Ei nyt varmaan liity asiaan mitenkään, mutta mulla on oudot hampaat. Esim. mun toinen kulmahammas on edelleen maitohammas, eikä sen tilalle tule koskaan kunnon hammasta! :D Mutta ei se vissiin kovin erikoista ole ... hmm ... mun ensirakkauteni oli fiktiivinen hahmo, ja on sitä edelleen?

11. Mitä odotat tulevalta kesältä eniten, ovatko suunnitelmat jo selvillä?

Festareita ja kavereiden kanssa hengailua. Haluaisin myös uutta tatskaa. :P

WEDNESDAY 13 at Nottingham, UK 14.3.2015.

Scream louder, they will never find you

Eilen illalla aloitin operaation, joka on pitänyt tehdä jo kauan. Eli tarkistin blogini lukulistan!
Poistin kaikki kuolleet blogit tai joita ei ole päivitetty vuosiin. Mulla oli n. 180 blogia lukulistalla ja nyt 66 ( 6 hohoho ). Järkyttävää! Mitä blogimaailmalle on tapahtunut?

Olisin kiinnostunut löytämään uusia blogeja, joten linkitä rohkeasti oma blogisi tai blogeja joita tykkäät itse lukea kommenteissa. :)
Kiinnostaa niin kotimaiset että ulkomaalaiset blogit! Pääosin olen kiinnostunut muoti ja life style-blogeista, erityisesti alternative tyylisistä.
Ja jos on jotain toiveita mistä haluaisit minun kirjoittavan blogiini, niin nekin ideat saa toki kertoa.
Antaa mennä!!

Translation ;

Yesterday I finally started the operation what I should have done ages ago. I checked all the blogs what I read, quit reading all the dead ones and the ones which haven't been updated in years.
I had almost 180 on my reading list and now there's only 66 left? What the fuck have happened to blogs?

I am interested to see and read new blogs, so feel free to link your own blog or blogs what you like to read in comments. :)
They can be written in Finnish or English, can be international too. I am mostly interested of fashion and life style-blogs, specially the alternative ones.
Plus if there is something what you would like to read from my blog, let me know!
Aaaaaaaaaaaaaaaand GO!

I could murder the world in all the blood I’ve spilled

En shoppaile nykyään yhtä päättömänä kanana kuin nuorempana ja itseasiassa paljon harvemminkin kuin ennen.
Facebookin Lip Service Addicts-kirppiksellä törmäsin kuitenkin yhteen aarteeseen. :)

Soudin ja huopasin ostamisen suhteen viikon, koska en ollut varma mahtuuko rinnat mekkoon vaikka laihtuisi luurangoksi, mahdunko siihen koskaan, onko se liian lyhyt jne. Lopulta päätin kuitenkin ottaa riskin ja niin tämä aika vanha Lip Service mekko muuttikin Englannista luokseni.

Olen syvästi hämmentynyt että se mahtui päälleni ja rinnat sinne, vaikka en ole lähelläkään tavoite-painoa. :D Nyöritys voi saada ihmeitä aikaan!

Mekossa on edessä muotoon ommellut kupit, joissa on toppaukset. Ne eivät ole onneksi luokkaa bombshell, mutta en ole aivan varma otanko ne pois vai en.
Takaa löytyy nyöritys, jonka avulla mekko meneekin nyt päälle. Toisesta sivusaumasta löytyy piilovetoketju.

Minusta mekko on äärimmäisen kaunis ja mikäs sen parempaa kuin punainen leopardi-kuosi, vai mitä? ;)
Vaikka usein puhutaan siitä, että vaikka vaate X menee päälle niin se ei näytä välttämättä super hyvältä. Mielestäni en näytä ihan kävelevältä valaalta joka on ängetty liian pieneen mekkoon, joten aika varmasti aion ottaa riskin ja pistää mekon päälle Steel Pantherin keikalle.

Mekko on tosin hyvin lyhyt, kuten arvelinkin sen olevan. Tiedä sitten mikä kukkahattutäti minusta on viime vuosina tullut kun vierastan näin lyhyitä helmoja, mutta mustalla perus trikoisella bodycon hameella saa monista mekoista käyttökelpoisia!
Maksaa H&M:llä 4,95€, eli ei ole hinnalla pilattu. Käytän sellaista lähes aina mekkojen alla "turvana". Sitä kun ei tiedä koska unohtaa laittaa pitsiunelma-alushousut joidenkin Hello Kittyjen tilalle! :D

Sitä vielä, että hiuskriisiä pukkaa. Olen jo pidemmän aikaa halunnut otsiksen takaisin, mutta Oslossa onnistuin loihtimaan ihan kivan Eiffel-tornin päähäni ja jotenkin pystyin hyväksymään sen. Viime vuoden lokakuussa kävin kampaajalla, ja päätettiin jättää vähän aikuisempi + pidempi otsatukka joka on nyt tottakai kasvanut aivan täysin ulos muodostaan. Se oli tosi kiva mutta silti mua houkuttelee mun emo-otsis! Mutta mutta mutta.
Tämä on myös vastalauseeni lnaisten muotilehtien joka vuotisille kauneus-trendeille, joissa hehkutetaan samoja kauneus-vinkkejä vuodesta toiseen. "Korosta joko silmiä tai huulia".
Mitäpä jos joskus keksittäisiin uusi trendi ja se olisi : maalaa naama yhtä mustaksi kuin sielusi - korosta huulia JA silmiä.

Translation ;

It took me like a week to decide do I want to buy this dress or not.
My fave print, from one of my fave labels, super nice design but what if it's too small, too short etc.
Luckily I didn't listen too much my "what if?"-voice and just bought the dress.

It's so pretty! It's velvet and full of nice little details. It's from Lip Service and pretty rare nowadays.
I am so happy I bought it, it's SO awesome!

Lost inside her dirty world, no one hurts this pretty girl but her

Slipknot-kiertueella tuli turvauduttua oikein kunnolla mustaan luomiväriin. Tuntui kovin kotoisalta maalata silmät niin mustiksi kuin jaksoi. En ole hetkeen meikannut näin vahvasti, olen todella laiska meikkaamaan töihin enkä ole missään oikein ollutkaan viime aikoina. Mutta sisäinen emo-poikani teki comebackin!

Eikä kannata ihmetellä tuota vaaleaa tomua hiuksissani, se on vain kuivashampoota jota lirautin vähän rankemmalla kädellä hiuksiin. En ole siis homehtumassa!

Monen päivän unen puutteen ja keikkailun väsyttämän naaman että silmärypyt saa helposti pelastettua riittävällä määrällä mustaa luomiväriä. Mistä tietää mihin asti viedä rajaus? Sinne asti minne tummat silmänaluset/rypyt/silmäpussit jatkuvat. Mustan kajaalin ja luomivärin suhteen ei tunneta sanontaa "vähemmän on enemmän". ;)

Kuvia ei ole myöskään editoitu kovin paljon, kauniimman näköisen ihon tarjoaa MAC Studio Fix Fluid meikkivoide. Norjassa eksyttiin pariksi tunniksi MACin liikkeeseen, jossa sitten uskaltauduin kokeilemaan meikkivoidetta, jonka seurauksena sain tietää että huomata miten hyviä ihonhoito-tuotteitakin heillä on. Mun naama oli laikukas ja yhtä punainen kuin mun naama, mutta niin vaan niillä tököteillä saatiin naama rauhoittumaan. En uskoisi niiden tehoa ellen olisi nähnyt sitä omin silmin!
Sen jälkeen vielä tarkka valinta meikkivoiteen sävystä, sekä tietenkin meikkaus. En voi sanoin kuvailla miten hävetti kun meikkaaja puhdisti sen laastin naamasta minkä itse olin laittanut, käyttänyt naaman peittämiseen 4 tuotetta. Nyt saatiin yhdellä tuotteella jo varsin vaikuttava tulos! Meinasin ruveta itkemään!
Neljä tuotetta pitäisi käydä jossain vaiheessa vielä ostamassa. Aloitin ehkä vähän väärästä päästä, mutta ton kokemuksen jälkeen en pystynyt edes katsomaan Lumenen meikkivoiteeseen päinkään!

En hymyile kuvissa koskaan, koska en mielestäni osaa hymyillä. Hampaat on ruman muotoiset, liian keltaiset ja mielestäni näytän pikemminkin irvistävältä kuin hymyilevältä. Mutta mustavalkoisella kuvalla voi saada ihmeitä aikaan! :D

Ekat kuvat oli todisteita siitä, että osaan näyttää edes joskus joten kuten normaalilta ja eteeriseltä mutta tämä viimeinen kuva tiivistää tunnelmat ja persoonan aika hyvin. En vaan osaa olla pelleilemättä!


Palatakseni tuohon iho-asiaan, josta puhuin pari postausta takaperin, kävin vihdoinkin kosmetologilla torstaina 5. maaliskuuta.
Varattiin kaksi tuntia aikaa, kun ei oltu varmoja mikä hoito kannattaisi ihooni tehdä kun se tuntuu olevan täynnä monia erilaisia ongelmia sekä varatessa aikaa oli meikkiä päällä, niin kosmetologi halusi rauhassa nähdä millainen iho meikin alta löytyy ja miten se reagoi kun se puhdistetaan.
Lopulta valittiin kosteuttava hoito, ja voi että se oli IHANAA! Eikä mustapäiden kitkeminen tuntunut niin pahalta kuin pelkäsin, vaikka edelleenkin miellän sen laitteen virkkuukoukuksi millä niitä kaavitaan - en tosiaan tiedä miksi. :D
Kosmetologi selvitti hoidon aikana, mikä olisi syy ihoni ongelmiin. Punoitukseen, kiristävään tunteeseen, erilaisiin ihottumiin, kuivuuteen jne. Hoidon loputtua oli aika kuulla tuomio ja olin varma, että kun katson peiliin hoidon jälkeen sieltä katsoo takaisin punainen paloauto. Olihan naamaa vatkattu joka ilman suuntaan että mustapäitä hoidettu hengiltä. No mitä vielä! Naamahan oli tasaisemman värinen kuin viimeiseen pariin vuoteen!
Olin hämmentynyt. Tämän jälkeen kosmetologi kyseli mitä tuotteita käytän naamaani, ja vastauksen saatuaan kertoi syyt ihoni huonoon kuntoon. Toinen syy mistä punoitus ja ihottuman tapaiset punaiset näppylät voivat johtua, on ruusufinni. Sen olisi kuitenkin pitänyt reagoida voimakkaammin hoidon aikana, jotta sen voisi sanoa olevan osasyyllinen. Suurin syy on kuitenkin väärät tuotteet. Että kaikki ihonhoito-tuotteet, mitä käytän on vääriä iholleni. Etää pitäisi kuulemma suosiolla viskata ne kaikki roskiin, ne eivät tee muuta kuin hallaa iholleni! Ihan kuin se ei olisi tarpeeksi hämmentänyt, hän sanoi että ihossani on tulehdustila, jonka takia se näyttää että voi hyvin huonosti, mikä johtuu vääristä tuotteista jotka eivät hoida ihoani mitenkään vaan päinvastoin pahentaa sitä. Olin järkyttynyt että helpottunut!
Helpottunut siksi että jokin konkreettinen syy selvisi ja että se ei ole mikään super hirveä, mutta samalla järkyttynyt koska olen siis vuosia tietämättäni vain pahentanut ihoni kuntoa. Onneksi menin sentään nyt kosmetologille ja asia selvisi!
Kun on näin herkkä iho muutenkin, ei tulisi kuulemma käyttää marketti kosmetiikkaa tai rasvoja ollenkaan, mieluiten apteekin tai hoitoloiden tuotteita. Parempi sekin tietää nyt kuin ei koskaan! Kosmetologi oli oikein pätevä ja vallan ihana tapaus, ottaa jokaisen asiakkaan ongelmat hoitaakseen/asiakseen. Sekä kertoo faktoja, ongelman ytimen, miten ongelma ratkaistaan. Sainkin pari näytettä erästä ihonhoito-sarjaa, tietenkin niitä kaikista kosteuttavimpia. Olen käyttänyt niitä nyt kaksi päivää ja varsin lupaavalta näyttää. Ihoa ei kiristä yhtä paljon, kuivalta se tuntuu edelleenkin mutta kosteutuksessa menee oma aikansa. Suurin muutos lienee se että kasvot eivät ole läheskään yhtä laikukkaat tai punaiset! Minun tulisi käyttää vähintäänkin sarjan rasvaa, mutta mieluiten myös seerumia sekä öljyä. Yhden tuotteen hinta on 50-70€, kestävät 3-4 kuukautta. Kyllähän se heittää vähän skeptiseksi ja pihiksi, kun ensin kuulee että on väärät tuotteet joihin on tuhlannut pienen omaisuuden ja nyt pitäisi sijoittaa vielä paljon enemmän?
Mutta niinhän se on, kuten kosmetologikin totesi, että jos haluaa tässä tilassa olevan ihon kuntoon niin siihen valitettavasti menee vähän enemmän rahaa. Minulla ei kuitenkaan ole ennen seuraavaa palkkaa varaa ostaa yhtäkään näistä, joten joudun reilun viikon pärjäämään vanhoilla tuotteillani. Pelottaa!
Tämä analyysi sai minut myös hieman epäröimään niiden MACin tuotteiden suhteen, koska on pidettävä paria ainesosaa silmällä mitä tuotteista löytyy jotka on ehdoton no-no. Aionkin pyytää näistä näytteet ja katsoa miten iho reagoi, ensimmäisellä kerralla näytti ainakin toimivan paremmin kuin hyvin mutta mieluummin ottaa tarkemmin selvää kuin maksaa paljon tuotteesta jota ei voikaan käyttää.

Olen ottanut vertauskuvia sekä aion ottaa niitä jatkossa, ehkäpä jotakuta kiinnostaa nähdä erot?
Saman vertailun aion tehdä meikkivoiteiden kanssa.

Translation ;

One of my looks for Slipknot gig in Helsinki. It was the final gig from Prepare For Hell-tour in Europe! 
All I can say is that there's never too much black eyeliner/eyeshadow.

Your body is laying on the ground, motherfucker who's laughing now?

On vihdoin ja viimein aika matkalle, jonka suunnittelu alkoi jo marras-joulukuussa!
Jos hyvät keikat ei tule Suomeen niin mitä pitää tehdä? Jos Wednesday 13 ei tule Suomeen?
Siinä tapauksessa ei auta muuta kuin mennä sinne missä mies keikkailee.

Lähden siis viikoksi Englantiin! Helsinki-Lontoo-Wolverhampton-Manchester-Leicester-Nottingham-Leicester-Lontoo-Helsinki.
Tarjolla olisi Wednesday 13:a, Sisteriä ja Steel Pantheria. Olen lievästi sanottuna innoissani! :)

Matkaa voi jälleen seurata parhaiten Instagramissa : @sinnavonsuicide
Muutaman postauksen olen matkan ajaksi ajastanut. Adiooooos amigooooos!

Both photos from Wednesday 13 + Sister gig in London, 2013.

Translation ;

So FINALLY it's the time for the trip what I have been waiting for aaaaageeees.
Unfortunately nowadays there's not lots of good tours/gigs in Finland, so the only option to see any good bands it's to take a flight to some other country.
This time I will see Wednesday 13, Sister and Steel Panther! :)

Now I am going to England for a week! Helsinki-London-Wolverhampton-Manchester-Leicester-Nottingham-Leicester-London-Helsinki. Pretty damn excited!

I have made few posts which will come out when I'm away so the blog won't die totally.
You can follow my trip in Instagram : @sinnavonsuicide and you can pm/comment me if you're going to see any of these bands in UK too!

The Hobbit Fan Contest ; Day 2, part. 1 ; Skyline Rotorua

Toinen päivä alkoi aikaisin ja hyvin sateisena!

Meillä oli edessä vierailu Skyline Rotorualla, "a true Rotorua icon", jonka jälkeen matkaisimme Matamatalle jossa menisimme ... HOBITTILAAN!!! Tähän kohtaan järjetöntä kiljumista.

Our second day on the trip started with a rainy morning!

Our schedule for the day two : visiting at Skyline Rotorua NZ, "a true Rotorua icon", and after that we would go to Matamata and to ... HOBBITON MOVIE SET!!! Can you hear me screaming?

Ready for day 2!

Aamulla ikkunasta katsoessa ulos, oli tosiaankin hyvin sateinen ja kostea keli. Se oli vähän ikävää ja arveluttavaa, koska tokihan Hobittila olisi upea missä säässä tahansa mutta olisihan se kaikista kivointa kokea auringon paistaessa! Uudessa-Seelannissa voi tosin sää muuttua jopa tunnin sisällä radikaalisti, joten ei peli ollut menetetty.

Meillä oli lähtö kello 9:30 hotellilta, ei jaksettu herätä aikaisin aamupalaa varten niin ei menty sinne ollenkaan. Mikä harmitti kun kuultiin että siellä olisi ollut pannukakkuja!! Onneksi meistä pidettiin sen verta hyvää huolta ettei nälkäkuoleman partaalle joutumisesta ollut mitään hätää, syötiin goodiebagin snackseja matkalla Skyline Rotorualle.

Skyline Rotorualla meitä odotti muutama erilainen aktiviteetti sekä super maukas lounas!


On the morning when we look out of the window, we saw rainy and moist weather. We have of course used to rainy weather in Finland, but I must say that for a while it felt a bit bad because we all would love to enjoy The Hobbiton Movie Set in sunlight ... though it would be perfect in any weather. And in New Zealand you never know what kind of weather will be during the day!

We left from the hotel lobby about 9.30 am, and we were too lazy to woke-up quite early so we skipped breakfast because we didn't have time for that. It didn't bother us until we heard there were super delicious pancakes! Noooo! Luckily our crew took very good care of us all the time during our trip, so we didn't feel ourselves hungry in any point. And this time we decided to eat some snacks from our goodiebags, after all I don't like to eat heavily at early on the morning and we would anyway have a lunch quite soon so no problemos.

At Skyline Rotorua we would have some activities to try on and yummy lunch!

Tämä on 'virallinen kuva' Skylinen Rotoruasta, kiitos Arwenille sen löytämisestä. Me matkasimme ylös Mt Ngongotahalle norjalaisten Jonaksen ja Andreaksen, sekä australialaisten Amyn ja Adamin kanssa. :) Go team Wizards!


This is 'official photo' by Skyline Rotorua, thanks to Arwen for finding it. :) We travelled to the top of Mt Ngongotaha with our fellow team Wizard members ; Jonas and Andreas from Norway plus Amy and Adam from Australia. :) Go team Wizards!

Tältä matka näytti hissimme sisältä. Tuntui ihan kuin olisi ollut jossain hiihtokeskuksessa, tosin siellä ei ollut lunta nimeksikään. :D

" Visit Skyline Rotorua NZ - a true Rotorua icon.

Take the Gondola Cableway to the top of Mt Ngongotaha. Once you have arrived at the top you can choose to start your day with some adrenalin with one of the below activities, or sit back and enjoy the stunning panoramic views of Lake Rotorua.

- Skyswing or ziplining

- Luging (3 rides per person)

- Wine tasting and lunch "

This is what it look like inside the cute elevator-thing. It felt like being in some kind of ski resort, though there weren't snow at all.

I should have bought these! Damn!

Smaug is coming for you, Hobbiton.

Meillä oli valittavana muutamia erilaisia aktiviteettejä, joista me ei tehty yhtäkään. Ainoat jotka kiinnosti eniten, niin en päässyt niihin selkäni takia. :( En kuitenkaan uskaltanut riskeerata mitään matkan alussa ... lopussa tosin tein jotain extremeä hehee ...
Me siis päädyimme shoppailemaan pienessä putikiissa, katselimme muiden temmellyksiä, ihailemaan upeaa näköalaa sekä tietenkin syömään.


So we have a chance to do some activities, but we didn't do any. The only ones which were most interesting - I couldn't do them because of my back. :( I didn't want to risk anything because there would be still many days ahead!
So we ended up checking others doing activities, shopping, watching the flawless view and of course enjoying the tasty lunch.

Standing at the restaurant balcony, here is the view on the right side ...

... on the front ...

... and on the left side.

FOOOOOOOOOD!

Buffetit ovat tunnetusti oikeita surmanloukkuja, mutta nyt oli sellainen buffet jolle laivan buffetitkin häviävät!! SIIS!! Voi hyvä luoja että oli hyvää ruokaa. Jos nyt vertaa vaikka suomalaiseen/skandinaaviseen ruokaan, niin sanoisin että buffet-tarjoilussa ei ollut kuitenkaan yhtä paljon valinnan varaa - mikä oli mielestäni hyvä juttu. Oli myös paljon enemmän punaista lihaa, monia erilaisia pihvejä yms. Itse pysyttelin kanassa ja kalassa, mikä mukavinta oli huomata erilaisia ja maukkaita tapoja valmistaa kalaa. Myös oli paljon salaatteja sekä lämpimiä vihanneksia! Erilaisia kastikkeita, perunaa kahdella eri tapaa sekä keittoja.
Se mihin itse eniten kiinnitin huomiota, oli se että vaikka oli kyse buffetista niin jotenkin ruoka tuntui olevan puhtaampaa ja terveellisempää. Esimerkiksi perunaa oli vain kahta eri vaihtoehtoa, ja muistaakseni pastaa/nuudeleita/yms. ei ollut lainkaan tai jos olikin, niin vain yhtä versiota. Selvästi sielläpäin keskitytään enemmän lihaan ja vihanneksiin!
Sama toistui koko matkan ajan, jotain kertoo sekin että söin kyllä hyvin ja paljon, mutta en silti lihonut kiloakaan vaan päinvastoin laihduin! Toki me liikuimme paljon ja käsittämätön jännitys/ekstaasi-tärinä saattaa olla osallinen asiaan, mutta itseeni teki nimenomaan ruoka vaikutuksen kun söin sitä suht paljon mutta en lihonut. Jee! Ihmekös se kun rakastan ruokaa niin paljon. ;)


We all know buffets are quite dangerous, because you just want to eat everything. But I must say this buffet was even better than any boat-buffet where I have ever been! Note ; we have the most delicious buffets on our boats between Finland-Sweden and Finland-Estonia and those are always to die for. :P
But this food! So yummy! If I compare it to Finnish/scandinavian food, there were few things what got my attention. There weren't as much food options, like on the boat are tons of them and here of course many but not as many. In my opinion it's good to have many choices but not too much, so I really liked this one. Also there were lots of red meat, fish, chicken and vegetables, not so much potatoes etc. stuff like that. For me it looked and felt more 'cleaner' and healthier food, that we have got in here. They really focus to do these food perfectly, and here it feel sometimes they just try to do super many options and maybe don't focus so much to the food itself. Hard to explain, maybe you got the idea!
After all, I really LOVED this buffet and food. Like I loved and enjoyed about all the food what we ate during the trip. And it really is somehow healthier! I was so sure I would got few extra kilos but I actually lost weight a couple of kilos even I ate everything like it would be the end of the world. ;)

Tottakai olimme bonganneet jälkiruuat myös! Oli mousseja, hyytelöitä ja monia erilaisia kakkuja. Oli pakko ottaa kaikkia, kai sitä nyt pitää kaikkea maistaa kerta toiselle puolelle maailmaa pääsee ja kaikki vielä maksetaan? Koko rahan edestä siis! En ihan kaikkia kakkuja jaksanut syödä, mukana kun oli mutakakkuja sun muita 'raskaampia' kakkuja. Tyytyväisinä ruoka-orgasmeissa tuijotimme upeaa näkymää ikkunoista ulos Lake Rotorualle, kunnes Manesha ja Hazel ( meidän uusi-seelantilaiset pöytä-kaverit! ) tulivat pöytään sateenkaaren väreissä kylpevien jäätelö-annosten kanssa. Siinä varmaan loksahti leuka kirjaimellisesti lattiaan! Heikkouksiani mitä jälkiruokiin tulee, on ehdottomasti juustokakut, jäätelö ja suklaa. Ja sitten joku kehtaa tulla kertomaan että niin, siellä kulman takana on jäätelöjä! Jelly beans jäätelöä, cookie doughia yms!
Se on muuten ihan se ja sama missä ähkyssä silloin on, kun tuollaiset uutiset saa kuulla. Otettiin aikamoinen juoksutaksi muutaman muun jätski-hullun kanssa sinne kulman taa, ja voi pojat että ladottiin sitä jäätelöä kuppi täyteen. Otin päärynää, mangoa, cookie doughia, jelly beansia ja jotain jonka nimeä en muista. Sitten vielä suklaa- ja kinuski-kastiketta. Heitin vielä mutakakun palan koko komeuden sekaan! Olisin varmaan kiljunut nautinnosta ellei suu olisi ollut täynnä. :D En kuvaakaan ehtinyt ottaa, kun olin niin jätskien lumoissa.


Of course we saw the dessert table too! SO MUCH GOODIES! Cakes, jellys, mousses, etc. Everything! I needed to take almost everything and taste them, because they looked so pretty and of course taste super good too. When we finally finished those plates of yummy desserts, our fellow team Wizard-members Manesha and Hazel came back to our table to eat with plates full of ice cream. Excuse me?! They told us there is 'ice cream-bar' behind the corner, and we almost ran there!
Oh my God how delicious ice creams, I had to take all of them, add tons of chocolate and toffee sauce on them. And when we got back to table I throw my mudcake piece in there too. I would scream of joy and happiness but my mouth was full. It was SO delicious.

Jossain vaiheessa pystyttiin pyörimään ulos, katselemaan aluetta ja maisemaa tarkemmin sekä ottamaan hienoja kuvia. Niitä nyt tulee aika monta, mutta kun tykkään niistä kaikista!

At some point we were ready to roll out of the restaurant to outside to take photos of our new fur friends and the breathtaking view. There will be pretty much of them, I just like them all so much!

All of these four photos by Melu. :)

"I'm lovin' it ..." 

One of my favorite photos from the trip!

Oli jotenkin tosi outoa, kun meillä metsä tarkoittaa sitä että se on tottakai enemmän tai vähemmän täynnä kaikenlaista puuta. Uudessa-Seelannissa metsät muistuttaa ennemminkin viidakkoa! Siellä joukossa on kaikkia ihan ihme puita joita ei edes tunnista, ja oikein kuiskii tulemaan katsomaan lähempää että mikäs se tämä on. Oudon tästä tekee se, että noi metsät ei oo viidakkoa edes nähneet ... ahaa ... pelottavaa.

For me it was a bit weird, what they call here a forest. Because in my country the forest is of course full of trees, but here it looked more like rain forest! Which it might be, but if I heard right, this is nothing like rain forests. There were so many weird looking trees in the forest and we were so amazed. Who knows where is the hidden path to Mirkwood?

Here are my shoppings from Skyline Rotorua. Face mask and two postcards. :) 

Lake Rotorua.

Näkymä oli niin upea, että en voi kuin suositella vierailemaan paikassa mikäli olet Rotorualla päin matkailemassa. Itse ainakin aion käydä tuolla uudelleen seuraavalla Uuden-Seelannin matkallani!
Sen lisäksi että se buffet huutaa mua, niin voisin tuijotella tuntikausia tota maisemaa väsymättä koskaan katsomaan sitä. On se vaan niin kaunis!


The view was so beautiful, if you ever want/will visit at Rotorua this is a place to visit! Do not miss this one. I will definitely stop there again when I go back to New Zealand!
I could watch this view for hours and never get bored to it. It is so beautiful, so awesome, just perfect.

All next four photos by Melu. :)

Just chillin' ... normal day at the office. ( I wish! )

I loooove this trip, I loooove these people, I loooove this country!

Saavuttiin Skyline Rotorualle noin kymmeneltä aamulla, ja lähtö koitti noin yhden aikaan päivällä!
Rotorualta ajaa noin tunnin Matamatalle, eli jos on aikeissa vierailla Hobittilassa ja viettää aikaa Matamatalla, niin Skyline Rotorua ei ole siitä mahdottoman matkan päässä.
Matamatalla piipahdimme I-Sitessa sekä tapasimme tulevat Hobittilan oppaamme, I-Sitesta saa ostettua Hobitti-aiheista tavaraa että lippuja Hobittilaan - niin ainakin uskon. Lippuja voi varmaan ostaa muualtakin, mutta oppaat hyppäävät matkaan I-Sitelta josta bussilla mennään Shire's Rest and gift shop eli Konnun kaupan kautta itse Hobittilaan!!!!


We arrived to Skyline Rotorua about 10.00 am and we left from there about 1.00pm! Then we had a drive to Matamata which took about an hour. So if you're for example staying at Matamata because of the Hobbiton Movie Set, I recommend you to take this one hour bus drive to Rotorua. It will be worth of it!
At Matamata we spent some time at I-Site, where we met our guides to Hobbiton Movie Set and where our busses would leave to Hobbiton. We had some time to do shopping at I-Site and take pictures.

I-Site sneak peak!

Itse I-Site oli jo kuin pala taivasta eli Hobittilaa, vietimme siellä puoli tuntia jonka aikana kamera tykitti siihen malliin että siitä, sekä Hobittilasta lisää seuraavassa postauksessa! Joudun mahdollisesti jakamaan Hobittilankin postauksen kahteen osaan, koska kuvia on paljon ja illalla meille tuli yllätyksiä toisensa perään ... ;)


I-Site were also like a piece of heaven = Hobbiton! We were there about 30min, so plenty of time to get crazy about everything. We took lots of photos in I-Site so next post will be about I-Site and Hobbiton! I also have LOTS photos of Hobbiton so I might need to make two different posts about it too. Specially because we got some surprises during the evening in there ... ;)

----------------------------------------------------------

Lue lisää Hobbit Fan Contest-matkasta ;

Read more about the Hobbit Fan Contest-trip ;

Päivä 1, osa 1! | Day 1, part 1!

Päivä 1, osa 2! | Day 1, part 2!