Joku varmaan ihmettelee siellä miksi ruikutan kamalaa kuontaloa enkä tee asialle mitään? Monesti pidänkin kirjaa koska olen värjännyt juurikasvun jne., ihan vain siksi että juurikasvu ei pääse ihan valloilleen vaan pysyy ruodussa. Siinä samalla sitten leikkaan hieman sieltä sun täältä ja kenties värjäilen jotain uutta punaisen sekaan ( useimmiten ) mustalla. Mutta nyt on ideat jotenkin ihan loppu. Sisäistä pahaa oloa ei ehkä paranna loppujen lopuksi uusi look, mutta kyllä se on aina askel eteenpäin ja koko yleisilmeen ryhdistäytymisen ensimmäin suuren suuri askel. Olen aina ollut vähän kieroon kasvanut ihminen ; olen oppinut esimerkiksi hyppimään hyppynarua takaperin, ylipäätään oppinut kaiken aina vaikeimmain tai hankalimman kautta. Ehkäpä siis se on ihan loogista aloittaa sisäisen pahan olon parantaminen ulkoa päin?! :D
Tässä jotain vuoden 2012 lookkeja / Here's some of my looks in 2012 :
August 2012, at Rejmyre, Sweden
June 2012, Helsinki
March 2012, Lahti
September 2012, Helsinki
October 2012, Helsinki
February 2012, Helsinki
June 2012, Espoo
October 2012, Vantaa
August 2012, Vantaa
October 2012, Espoo
December 2012, Stockholm
September 2012, on the boat CLOSE-UP, between Stockholm-Turku
July 2012, London
July 2012, London
June 2012,Helsinki
July 2012, Milan
August 2012, Sweden
December 2012, Turku. P.s. I do have shorts on haha.
December 2012, Helsinki
Suosikki-lookkeja / Any fav looks? :)
No okei. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllähän nää hiukset ihan jees on olleet tän vuoden aikana! Eniten tykkään kyllä tuossa vikassakin kesä-kuvassa näkyvästä, pitkästä ja kohti taivasta olevasta kampauksesta death rock-henkisellä, aivan minimaalisella undercatilla höystettynä. Olisin halunnut silloin ihan kiiltävän kaljun mutta ei onnistunut :( Ja musta on tää nykyinenkin puolet otsiksesta mustalla ihan jees ...
Miten voin olla näin vaikea tapaus?! Ensin kriiseilen sata vuotta siitä, kuinka haluan jotain uudistusta ja sitten toteankin että hei, näähän onkin aika jees. Silti ... silti kaipaan jotain uutta. Pientä piristystä. Miksei vähän suurempaakin, hiukset on uusiutuva luonnon vara ja pidennykset on aina valmiina, jos jotain katastrofaalista sattuu. Saa nähdä kuinka käy kampaajalla ... pääasia, että lopputulos on minun näköinen, raju ja rohkea, monipuolinen ja tota ööö ... no kaikki muu selviää siitä edellisestä postauksesta. Samaa jauhantaa kuin tämäkin :D
Palatakseni nykytilanteeseen ... se, että ei kiinnosta edes laittaa hiuksia mitenkään hianosti tällä hetkellä voi toki johtua näistä itse hiuksistakin ... ei ketään voi edes huvittaa laittaa hienosti hiuksia joissa on parin sentin musta juurikasvu, yli kasvanut emo-otsis, vielä yli kasvaneempi undercut ja sitäkin upeampi hiusväri = persikka, valjahtanut vadelma ja ripaus oksennusta -> my little pony meets päivän vanha hattara. Syynä voi toki olla sekin että on henkisesti ihan palasina vaikka toisaalta on ihan järjettömän onnellinen. Tuntuu kuin mussa olisi kaksi persoonaa, ja se angstisempi neito yrittää ottaa vallan!
Tosin, palatakseni hiusten hattara-sävyyn, viime kesänä värityksen ollessa sama kehui stailisti Minttu Vesala hiusväriäni todella muodikkaaksi. Luulin sen olleen vaan joku hassun hauska, enemmän tai vähemmän vittuileva heitto Bäkkärin hämyisessä vessassa, mutta tuo upea nainen olikin aivan tosissaan. Wou. Vaikka omasta mielestäni hiusvärini olikin aivan berberasta, niin olihan moisia kehuja kiva kuulla yhdeltä suurimmista innoittajistani sekä yhdeltä Suomen parhaimmalta stailistilta.
Äsken tosin peilaillesani mietin, että toisaalta tää väri on aika helvetin siisti. Just se, mitä jengi ostaa tällä hetkellä ihan innoissaan kaupasta, kun haluaa olla niin fääshöön eli omistaa vaaleanpunaiset hiukset. Ha, saan semmoiset koska vain haluan jos annan punaiseni haihtua rauhassa. Ilmiö on tullut tosin tutuksi jo vuodesta 2008 ... joten ... olenko tässäKIN muodin kulmakivessä ollut edellä kävijä?! Vähän kuin ugg-bootsien kohdalla. Toiset talsivat rumaakin rumemmilla catepillareillaan ja kuomillaan ala- ja yläaste aikoina kun Simba veteli jäätävän vaaleansinisissä feikki-uggeissa, aina silloin kun oli liian kylmä maihareille.
Tekisi ihan mieli taputtaa itseäni molemmille olille ja kiittää kaikesta, mitä olen nykymuodin eteen tehnyt. Well done, Simba bitch.
Nyt noita kuvia selaillessa rupesi loppujen lopuksi ärsyttämään kahta kauheammin. Mikä ihme mua oikein vaivaa?! Miksi mä vaan nillitän ja valitan siitä kuinka kaikki on nyt niin kurjaa?! Argh. Aloin vaan itkemään, monista kuvista joita tähän laitoin, liittyy niiiin paljon hyviä ja hauskoja muistoja että itkee sekä naurusta että surusta, kun kesä on vielä niin kaukana. Kesällä mä tunnen olevani eniten elossa, mä olen kuin roihuava juhannuskokko 24/7. Kaipaan niin paljon festareita, kaipaan niin paljon mun ystäviä. Voi että.
Miksi pitää omata näin typerä mieli? Aivot? Miksi oi miksi. Miksi ajattelen aina aivan liikaa. Miksi pilaan liikaa ajattelevilla aivoillani kaiken mitä mun ympärillä on ... miksi mikään ei ikinä kelpaa vaan pitää aina tavoitella kuun sijasta mustaa aukkoa taivaalta?! :D
Anteeksi kamalasti nämä epämääräiset postaukset. Taidan olla vieläkin kipeä kun sormet näpyttelee kaiken näköisiä sammakoita tähän teksti-kenttään. Hui sentään ... kiitos kaikille edellistä postausta kommentoineille, mielenkiintoista ja tsemppaavaa kuulla eri näkemyksiä nimenomaan alkoholin käytöstä. Siitä puheen ollen, tekeekö edes mieli tällä hetkellä ottaa Breezer pullot kainaloon ja painua festareille riehumaan?! Eiiih ... minä pysyn vahvana kesään asti. Pysyy kilotkin siinä samalla poissa, voidaan ottaa sitten kesällä läskien kanssa wall of death-taisteluja = läskit vs. moshpitit ja tanssiminen. Let's see who win!
Tähän loppuun mun vihan purkaus soittolistaa, olkaa hyvä. JYRÄÄ, TUHOA, TAPA!
Silloin kun on Jyrää-Tuhoa-Tapa!-fiilis, ei voi kuin kuunnella oikein kunnon, hyvää mättöä. Sellaista luihin ja ytimiin menevää raivoa ja vihaa. Tykkään tosin kuunnella semmoista muutenkin, mutta erityisesti ollessani tunnekuohun vallassa, rakastan luukuttaa luita rikkovaa metallia nupit joka ilmaan suuntaan sojottaen. Naapurit rakastaa. Soittolista löytyy Spotifysta nimellä FUCK OFF - LIFE'S A BITCH AND THEN YOU DIE, ja olisin sen linkittänyt tähän jos osaisin :D
Mutta tässäpä 10 piiskaavaa kipaletta, olkaapas hyvä! Wall of Deathit ja moshpitit pyörimään, niin voin olla teistä ylpeä. Sitä paitsi, moshaaminen on seksikästä, umz umz umz.
En malta odottaa kesää!!! Nään nämä kaikki bändit kesällä livenä, paitsi ehkä tuon Upon A Burning Bodyn. Äh, eiköhän nekin jonnekin Eurooppaan eksy :P HELL YEAH!!!
Translation ;
Hair problems. Yes, they continue!! Haha ... but I got a time to hairdresser in feb, so some little fierce change coming up. WOO-HOO.
And here's a bit of my playlist, what I play when I'm angry or pissed off. It's called FUCK OFF - LIFE'S A BITCH AND THEN YOU DIE in Spotify, and here's 10 of my favs at the moment.
I suggest you to put Wall of Death and moshpits on, so I can be fucking proud of you babes. And, moshing is so damn sexy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Scream for me!