It's in your head, all in your head. Now you decide how you should live, by this day, and create

Syvempiä postauksia elämäni kivisistä ja sydämen muotoisista poluista pääsee lukemaan enemmän piilossa olevasta blogistani mutta ajattelin tännekin jotain julkaista vähän vakavammin ja herättää keskustelua.

*** Postauksen kaikki kuvat Googlesta, paitsi oma kuvani ***

Niin paljon kohkataan ja jupistaan tällä hetkellä nais-ihanteesta ja nais-kuvasta, on aika lyödä oma naula tähän arkkuun.
Kuinka monet ovat vastaan laihuutta ja laihoja malleja - kurvien puolesta mutta myös laihuuden puolesta puhujia löytyy.
Onhan se kieltämättä vähän vaikea lihottaa jotakuta joka ei vain yksinkertaisesti liho. Luonnostaan siron ja taas syömättömyyden ja liiallisen liikunnan tuottama laihuus on aivan eri asioita.
Silti mielestäni nykyinen kauneus-ihanne on vääristynyt ja kumartaa aivan liikaa ja vaarallisesti liiallisen laihuuden suuntaan.

Nais-ihanne ja nais-kuva omasta mielestäni?

Mun nais-ihanteen ensimmäinen asia on se että on tyytyväinen itseensä semmoisena kuin on.
On sitten normaali kokoinen, muodokkaampi tai laihempi mutta jos ulospäin näkee että on itseensä tyytyväinen semmoisena ja kantaa itsensä rinta rottingilla ja selkä suorana, on se minusta perusta sille millainen on kaunis tai ihailtava nainen.
Niinkin yksinertaista kuin se että on onnellinen juuri sen kokoisena kuin on, välittämättä liikaa muiden mielipiteistä.
Sinun kroppa, sinun sääntösi.

Toiseksi, arvostan suunnattomasti uskaltamista olla oma itsensä.
Itselläni on monia kavereita jotka eivät esimerkiksi ole nolla-kokoa vaan koostaan huolimatta pukeutuvat ja näyttävät juuri siltä kuin haluavat. Ja niin sen pitäisikin olla!
Vaikka olisit kokoa 666 ei se tarkoita sitä että sun pitäis pukeutua telttoihin, päinvastoin, semmoisiin missä tunnet olosi sinuksi, hyväksi ja mukavaksi. Tietenkin hyvän maun rajoissa, en nyt tminkään spandex-kankaisten makkarankuorienkaan puolesta puhu. Ne kun eivät näytä juuri kenenkään päällä hyviltä!

Kolmanneksi se, ettei kopioi suoraan ketään.
Meistä jokainen on uniikki, jollain voi olla todella makea oma juttu mutta se on hänen juttunsa, hän on sen keksinyt etkä valitettavasti sinä. Joten jotain ... kunnioitusta!
Joskus tekisi mieli sanoa joillekin että "perkele, keksi nyt jotain omaa!" mutta harvemmin sitä kehtaa. Varsinkaan jos on kyseessä jotain kavereita.
Musta on enemmän kuin okei ottaa vinkkeä tai inspiraatiota mutta suora kopioiminen on aika huvittavaa. Ja mun mielestä kaukana imartelusta ... useimmiten nämä tyypit alkavat käyttäytyä niin kuin olisivat keksineet kyseisen jutun ensimmäisenä vaikka tosiassa ovat perässä hiihtäjiä ;)
Eli terve inspiroituminen ja vinkkien otto kunniaan, itsekin tykkään ottaa vaikutteita monista eri jutuista mutta silti luoda niistä luontevan jatkumon itselleni ja omalle tyylilleni.
En koe tarvetta kopioida jotakin tai jotakuta vain siksi että se näyttää coolilta - se mikä sopii jollekulle toiselle, ei välttämättä sovi sulle. Ja se mikä on osa toista, ei välttämättä ole osa sua ja on turhaa yrittää olla jotain mitä ei ole.

Neljänneksi, nais-vartalossa arvostan laihuuden sijaan kiinteää, tervettä, sopivan muodokasta ja urheilullista eli lihaksikasta vartaloa.
Toki laihat ihmiset eivät voi laihuudelleen mitään ja useimmiten luonnostaan sirot ovatkin kauniita mutta anorektikot sun muut eivät mielestäni ole millään tapaa kauniita, en ole ikinä ymmärtänyt mitä hienoa on törröttävissä luissa ja niiden esittelyssä. Mitä hienoa on menettää mahdollisuus saada lapsia? Mitä hienoa on siinä kun luut haurastuvat, hiukset lähtevät ja muistutat enemmän kuivunutta ruumista kuin ihmistä?
Tietenkin anoreksia ja muut syömishäiriöt ovat vakavia sairauksia ja niitä ei pidä ohittaa olan kohautuksilla tai toteamalla sen olevan 'rumaa', mutta nyt koitankin selventää että liian luiseva kroppa nais-ihanteena ei ole mielestäni kaunis, en siis vähättele kyseisiä sairauksia.
Vaikka olenkin suht hetero niin kyllä kiinnostukseni herättää ennemminkin nais-vartalo josta näkee ihmisen olevan nainen, on rinnat ja takapuoli eikä haittaa vaikka olisi vähän ylimääräistä siellä sun täällä. Ihailua herättää myös terveet muttei liian isot lihakset.
Isoin juttu kuitenkin mitä arvostan nais-vartalossa on luonnollisuus.
Tämmöisiksi meidät on luotu ja liian usein ihmiset alkavat muokata itseään leikkauksilla ja usein menettävät kontrollin niiden suhteen. Ei kukaan ole täydellinen eikä kuulukkaan olla eikä kenenkään kuulu koittaa tehdä itsestään täydellistä!

Entäs minä itse, omasta mielestäni?

Jokaisen naisen tapaan pohdin, murehdin ja surkuttelen omaa ulkomuotoani harva se päivä.
En ole mielestäni mikään sysiruma mutten kovin kauniskaan. En ole laiha, en lihava mutta en myöskään sopiva.

En osaa helposti ottaa kehuja vastaan. On hirveän vaikea uskoa että joku tarkoittaa sanomaansa oikeasti, monen vuoden koulukiusaamisen ja selkään puukotuksien jälkeen se on vain suht mahdotonta.
Erityisesti miesten kehut. On kestänyt monta vuotta tajuta että joku voi kehua mua haluamatta vain sitä yhtä asiaa tai satuttaa tahallaan. Tai sitten ne sanovat vain niin satuttaakseen mua kahta kauheammin - kun sanon kiitos, ne nauravat räkäisesti päälle ja toteavat että "luulitko oikeasti että tarkoittaisin sitä?". On tullut tavattua nykyään enemmän tapauksia jotka oikeasti tarkoittavat mitä sanovat mutta löytyy näitä idioottejakin vielä paljon.
Mutta sen opettelu oikeasti vie vuosia ja vieläkin hätkähdän pelosta jos joku kehuu mua. Jos saat vuosi tolkulla kuunnella joka päivä, moneen otteeseen monilta eri ihmisiltä olevasi milloinkin huora, läski, ruma, lutka, vitun hirveä jne. niin kyllä se jättää arvet ihmiseen.
Siksi en siedä ämmittelyä, huorittelua yms. kavereiltani, musta se ei ole yhtään hauskaa läppää. Ja useimmiten jos joku kaveri noin edes kutsuu, on 99% varmasti sanojen takana jotain hampaan kolossa.
Muutenkin, ystävät ja kaverit ovat itselleni tärkeitä ihmisiä enkä siedä kenenkään mulle jotain merkitsevän kutsuvan mua edes vitsillä jollain haukkumanimellä - en ymmärrä miten jotkut eivät ymmärrä asian vakavuutta, ketä kiusattua oikeasti voisi kiinnostaa pätkän vertaa tarkoititko sen vitsillä vai et? Se, että joku jonka luulet/luulit olevan ystäväsi kutsuu sua muka niin hauskalla vitsillä ämmäksi tai huoraksi tuo ne samat ikävät, inhottavat ja masentavat kerrat mieleen kun kuulit ne kiusaajien suusta. Joten pieni aivojen käyttäminen olisi sallittua itse kullakin :)

Olen epävarma sekä kasvoistani että vartalostani.
Suurimpia murheen aiheitani ovat huono ihoni, joka tosin onneksi on paranemaan päin, nenäni, sekä vartaloni kokonaisuudessaan.
Vartalo-muotoni on kyllä mielestäni kaunis mutta olen pilannut sen. En voi sanoin kuvailla kuinka kaduttaa että lopetin liikkumisen yläasteella, voisin olla ammattilainen nykypäivänä ... :'(
Suuret allit käsivarsissa, löllö maha, löllöt reidet, tukkijalat, löllöt pohkeet jne. Nyt joudun tekemään hartiavoimin töitä saadakseni entisen minäni takaisin.

Toivon sen olevan sen arvoista ... ei, tiedän sen olevan sen arvoista.
Liian kauan olen ajatellut kuvan osoittamalla tavalla: aloitan huomenna ... ensi viikolla ... ensi viikon maanantaina jne. Surkeita ja typeriä tekosyitä!
En ole tyytyväinen tähän kroppaan vaikka muulta saattaa näyttääkin. Ihmiset eivät aina ole sitä mitä ulospäin antavat olettaa.
Haluan vartalostani kiinteän, lihaksikkaan mutta säilyttää sen silti naisellisena. Olen toki myös ylpeä joistakin kohdistani, kuten tiimalasi/päärynä-vartalotyypistäni. Rinnat ja takapuoli ovat ihan jees.. Ainakin ne todellakin löytyy! :D
Vartalotyyppini on myös onneksi semmoinen että lihon aika lailla joka paikasta joten myös laihdunkin joka paikasta.
Toisinaan kadehdin ihmisiä jotka ovat vartalotyypiltään jotain muuta mutta ... vaikka olenkin allikas käsistä, omaan tukkijalat ja tuhdit reidet, rinnat, vyötärön ja lantion, olen vartalooni joka on selvästi naisellinen ihan tyytyväinen ... ja liikkumalla että treenaamalla saan tästä vielä 'paremman', ja alan arvostamaan sitä enemmän itsekin :)
Ja se pääasia: kun voi hyvin mahdollisimman monelta alueelta, on yleisfiilis parempi, jaksaa paremmin ja ei ole aina surkuttelemassa mukamas surkeaa elämäänsä.

Liian monesti ihmiset ovat täysin sokeita sitä mitä heillä on elämässään ja itkevät aivan turhasta ja valittavat kuin pienet lapset.
Kannattaisi ehkä joskus miettiä että kaikilla ei ole isää tai äitä tai molempia, kaikilla ei ole tyttöystävää/poikaystävää rinnalla, kaikilla ei ole hyviä ystäviä ympärillään joihin luottaa ja turvautua tilanteessa kuin tilanteessa, kaikilla ei ola kattoa pään päällä, kaikilla ei ole työpaikkaa, kaikki eivät ole yleisesti ottaen terveitä, kaikilla ei ole ruokaa tai vettä, kaikilla ei ole rahaa ostaa edes ruokaa jne.
Minkä helvetin takia itketään niin pienistä asioista? Miksi?
Toki asioilla on eri merkitys eri ihmisten elämässä, mutta silti olen lopen kyllästynyt siihen ainaiseen ruikuttamiseen kun "Mun elämässä ei ole mitään".
Jos ei ole, niin ala tekemään jotain että olisi tai etsi asioita joilla siihen saisi sitä jotain, menisi se ruikuttamisen energia johonkin järkevään. Huoh :D

Mutta niin ... oikeastaan tällä hetkellä kohdat minussa joista voin sanoa sydämestäni olevani ylpeä ja pitäväni ovat silmäni. Ne ovat kauniit ja erikoiset.
Valitettavasti silmät ovat myös sielun peili ja siksi tykkäänkin käyttää aurinkolaseja 24/7 koska olen hyvin tunteikas ihminen ja olen vaikea piilottamaan tunteeni ilman jotain suoja-varustetta kuten esimerkiksi aurinkolaseja. Ja muutenkin tykkään olla hieman salaperäinen ja yksinkertaisesti vain pidän aurinkolaseista, käytän niitä aina vuodenajasta riippuen :D

Laihdutus?

Eräs erityinen asia ärsyttää itseäni joka liitetään AINA laihdutukseen jos nainen aikoo aloittaa laihduttamaan. MIEHET.
Jumalaauuta, kun kaikki ei ole aina miehistä kiinni!!!

Ainakin omalla kohdallani, teen tämän vain ja ainoastaan itseni vuoksi ja omaksi ilokseni. Haluan pitää huolta vartalostani sekä hoitaa sitä mahdollisimman hyvin enkä todellakaan siksi että miehet alkaisivat pitää minusta enemmän.
Aion kääntää sen liian kauan kestäneen kroppani väärin kohtelun, surkuttelemisen ja vihaamisen energian päinvastaiseksi - positiivista ajattelua! Treenausta, kiinteytystä, yleistä liikkumista ja laihdutusta iloisella, rennolla mutta kuitenkin jämptillä otteella tuntematta sen olevan pakkopullaa.
Jos multa kysytään, pidän niitä miehiä jotka kiinnostuvat musta/kiinnostuvat enemmän laihduttuani ennemminkin huvittavina kuin millään tapaa puoleensa vetävinä. On toki kiva kuulla kehuja mutta jos se että olen nyt laihempi tekee musta haluttavamman on vain ... huvittavaa? Säälittävää? Naurettavaa?
Kyllä silloin tykätään oikeasti kun kelpaa minkä kokoisena vain sille jollekkin :)

Mielestäni kenenkään ei tarvitse laihduttaa jos on tyytyväinen omaan itseensä semmoisena kuin on, on onnellinen, sinut vartalonsa kanssa ja ylpeä siitä.
Silloin voi harkita asiaa jos on jotain terveys-riskejä havaittavissa. Moni lihavista ihmisistä voi olla jopa terveempiä kuin langan laihat - syödä terveellisemmin, liikkuvat perus paljon jne. kun taas vastaavanlaisesti joku laiha saattaa vain polttaa, juoda ja vetää huumeita. Ja sama toisinpäin.
Myös silloin jos et ole sinut oman vartalosi kanssa, voi alkaa treenaamaan ja liikkumaan muokatakseen siitä semmoisen kuin haluaa, tietenkin kaikessa terveen järjen puitteissa :)
Se on myös loppujen lopuksi vain itsestä kiinni, millainen on. Vartalotyyppejä, perintötekijöitä, geenejä ja monia muita vartaloon vaikuttavia seikkoja on monia mutta se lopullinen päätös mitä olet lähtee sinusta itsestäsi - kukaan ei pakota sua syömään pussillista sipsejä tai liikkumaan joka päivä, paitsi sinä itse.

Palatakseni kuitenkin tähän vartalotyyppi-asiaan ... en voi olla kiinnittämättä siihen huomiota, pelkästään ammattini ja kiinnostuksestani vaatetus-alaa kohtaa ajattelen sitä ihan päivittäin!

Mielestäni ihmisten pitäisi hieman miettiä vartalotyyppiään shoppaillessaan vaatteitaan ... kyllä, jokainen saa pukeutua niin kuin haluaa ja suurin osa pukeutumis-säännöistä on rikottavissa. Kuitenkin vähän voi miettiä mitä päällensä laittaa ja korostaa niitä parhaimpia puoliaan :) Kyse onkin vähän enemmän siitä, miltä haluaa näyttää kuin mitä on.

Esimerkkinä minä, leveälantioinen;

Jos haluan näyttää suht slimmiltä, laitan bootcut-farkut. Jos haluan pukea mitä haluan ja näyttää itseltäni, laitan ne pillifarkut. Pillifarkut eivät tosin imartele vartaloani läheskään yhtä paljon kuin bootcut-farkut ... ongelma on ratkaistavissa niin, että ainakin tällä hetkellä pidän pääsääntöisesti vain hameita heh.

Silti olen vahvasti sitä mieltä että liian pienten vaatteiden käyttö pitäisi kieltää lailla. Se onkin oikeastaan ainoa pukeutumis-vinkkini!

Se, että vetoketju menee kiinni ei tarkoita välttämättä sitä että se näyttäisi super hyvältä. Oikean kokoiset ja oikein istuvat vaatteet saavat näyttämään sut paremmalta ja olosikin paremmaksi, for sure! :)

Eli, älkää käyttäkö liian pieniä tai liian isoja vaatteita. Kysykää kaverin mielipidettä ja vaatikaa rehellinen semmoinen, ja aina vaatekaupoissa voi kysyä myyjiltä apua. Itse vaatekaupassa ollessani törmäsin enemmän tapauksiin jossa naiset ostivat itselleen liian isoja vaatteita ja hukuttivat itsensä ja kroppansa liian isojen vaatteiden alle. Positiivista palautetta sai kuulla kun autoin parhaimpani mukaan ostamaan ne parhaiten sopivat ja istuvat vaatteet.

Yllättävän usein ihmiset siis valitsevat itselleen liian ison tai pienen vaatteen. Liian usein myös kaverit sanovat totuutta kaunistelevan mielipiteen. Totuus saattaa joskus tuntua ja kuullostaa ikävältä ja raa'alta mutta loppujen lopuksi tarkoitus on vain ajatella omaa parastasi!

Itse ainakin haluan mahdollisimman rehellisen vastauksen enkä mitään 'turhaa' jankutusta kuinka okeilta näyttää jos ei näytä.

Pitää vaan muistaa antaa se palaute rakentavasti, positiivisesti ja kauniisti, ettei tule turhia riitoja tai loukkaantumisia :)

Huh. Ajatus-oksennus on nyt o-u-t!!!

Nousiko kellään mitään ajatuksia? Omia mielipiteitä? Entä miten itse näet itsesi?

Sana on vapaa!

P.s. Paljastin tässä kirjoituksessa omia menneisyyden luurankoja ja haamuja sekä raotin ovea niillä alueilla joilla olen epävarma tai en pidä itsessäni jne. joten toivon palautteen olevan asiallista. Kiitos :)