torstai 26. joulukuuta 2019
perjantai 27. tammikuuta 2017
When they come to hang you stand straight, brace your neck, be stronger
Koulujuttuja taasen, mulla on tällä viikolla koulua taas ja tässä vähän kuvia mun Mustasta Kirjasta eli sketchbookista. :)
Olen siis kerännyt tähän minua inspiroivia kuvia ja henkilöitä, joukossa näkyy muutama suunnitelma sekä paljaita torsoja koska en ole vielä kaikkia piirtänyt hehe.
Tässä ei suinkaan ole koko materiaali, mutta halusin jotain näyttää. Kirjoitin myös sinne elämäni ensimmäisen oman runon, jonka kirjoitin yhtenä yönä kun en saanut unta, mutta nyt en ole varma haluanko sen olevan siellä ... koska en ole varma onko se ihan naurettava haha.
Harjoiteltiin myös joulukuussa muotipiirtämistä, joka sisälsi loppupäivästä mm. oman käden piirtämistä. Ihan älyttömän vaikeaa, oikeasti. Olen omasta mielestäni ihan kelvollinen piirtämään, mutta kädet ovat vain niin helvetin vaikeita että menee hermot ... :D
Täytyy harjoitella lisää, vaikka kyllähän nämäkin ihan jees ovat.
Translation ;
A sneak peak of my Black Book aka sketchbook for school. Mostly full of inspirational things and my sketches of clothes. :)
Olen siis kerännyt tähän minua inspiroivia kuvia ja henkilöitä, joukossa näkyy muutama suunnitelma sekä paljaita torsoja koska en ole vielä kaikkia piirtänyt hehe.
Tässä ei suinkaan ole koko materiaali, mutta halusin jotain näyttää. Kirjoitin myös sinne elämäni ensimmäisen oman runon, jonka kirjoitin yhtenä yönä kun en saanut unta, mutta nyt en ole varma haluanko sen olevan siellä ... koska en ole varma onko se ihan naurettava haha.
Harjoiteltiin myös joulukuussa muotipiirtämistä, joka sisälsi loppupäivästä mm. oman käden piirtämistä. Ihan älyttömän vaikeaa, oikeasti. Olen omasta mielestäni ihan kelvollinen piirtämään, mutta kädet ovat vain niin helvetin vaikeita että menee hermot ... :D
Täytyy harjoitella lisää, vaikka kyllähän nämäkin ihan jees ovat.
Translation ;
A sneak peak of my Black Book aka sketchbook for school. Mostly full of inspirational things and my sketches of clothes. :)
tiistai 24. tammikuuta 2017
And I don't know what's happened to me
Näitä 10 vuotta eroa-kuvakollaaseja on näkynyt siellä täällä, tässäpä omani.
Onhan siinä jotain tapahtunut ... olen ainakin oppinut piirtämään kulmakarvat ja muutenkin ehkä leikkimään eyelinerillä enemmän. Enkä ripusta enää kaulaani koirankettinkejä ... :D
Nuorempana olin myöskin ujo, kuten nykyäänkin, mutta jotenkin tunnen olevani hieman varauksellisempi kuin ennen. Olen nähnyt maailmaa enkä ole ehkä enää niin utelias - tiedän jo mistä pidän ja haluan, enkä enää niin päättömästi juokse kaiken mahdollisen perässä.
Kiloja on tosin se vajaat 20kg lisää, ne lienee asia jotka mieluiten ottaisin pois nykyisestä minästäni vertailtaessa 16-vuotiaaseen Simbaan. Ja sitä hieman huoletonta ajattelutapaa, nykyään kun vatvoo kaikkia asioita ja etenkin niitä turhia 666 kertaa.
Olen toteuttanut paaaaaaaljon unelmiani ja päässyt kokemaan hienoja juttuja, ja yksi asia joka kalvaa toisinaan mieltäni on se, että mitä teen kun saavutan ne viimeisetkin? Tuntuuko sitten mikään enää miltään?
Esimerkiksi olen tavannut jo suurimman osan kaikista niistä julkisuuden henkilöistä joita olen aina halunnut, nähnyt kaikki ne bändit joita olen aina halunnut, käynyt maissa joista pidän eniten. Vaikka on vielä lukemattomia asioita mitä pitää päästä näkemään ja kokemaan, silti välillä tuntuu niin tyhjältä ja että tässäkö tämä nyt sitten oli. Veikkaan, että osasyy siihen miksi pelkään tehdä asioita on se että sitten ne on tehty eikä ole enää mitään mitä odottaa.
Vähän sama kuin keikkojen suhteen, ensin sitä odottaa kuin kuuta nousevaa puoli vuotta, odottaa jonossa yli 10 tuntia mutta yhtäkkiä se onkin ohi alle kolmessa tunnissa. Hämmentävää. :P
Ei ehkä ihan kauheasti tunnu tukevan mun tavoitetta olla tänä vuonna positiivisempi ja elävämpi tuo pohdinta, mutta tulipahan silti mietittyä haha.
2006 vs 2016
Onhan siinä jotain tapahtunut ... olen ainakin oppinut piirtämään kulmakarvat ja muutenkin ehkä leikkimään eyelinerillä enemmän. Enkä ripusta enää kaulaani koirankettinkejä ... :D
Nuorempana olin myöskin ujo, kuten nykyäänkin, mutta jotenkin tunnen olevani hieman varauksellisempi kuin ennen. Olen nähnyt maailmaa enkä ole ehkä enää niin utelias - tiedän jo mistä pidän ja haluan, enkä enää niin päättömästi juokse kaiken mahdollisen perässä.
Kiloja on tosin se vajaat 20kg lisää, ne lienee asia jotka mieluiten ottaisin pois nykyisestä minästäni vertailtaessa 16-vuotiaaseen Simbaan. Ja sitä hieman huoletonta ajattelutapaa, nykyään kun vatvoo kaikkia asioita ja etenkin niitä turhia 666 kertaa.
Olen toteuttanut paaaaaaaljon unelmiani ja päässyt kokemaan hienoja juttuja, ja yksi asia joka kalvaa toisinaan mieltäni on se, että mitä teen kun saavutan ne viimeisetkin? Tuntuuko sitten mikään enää miltään?
Esimerkiksi olen tavannut jo suurimman osan kaikista niistä julkisuuden henkilöistä joita olen aina halunnut, nähnyt kaikki ne bändit joita olen aina halunnut, käynyt maissa joista pidän eniten. Vaikka on vielä lukemattomia asioita mitä pitää päästä näkemään ja kokemaan, silti välillä tuntuu niin tyhjältä ja että tässäkö tämä nyt sitten oli. Veikkaan, että osasyy siihen miksi pelkään tehdä asioita on se että sitten ne on tehty eikä ole enää mitään mitä odottaa.
Vähän sama kuin keikkojen suhteen, ensin sitä odottaa kuin kuuta nousevaa puoli vuotta, odottaa jonossa yli 10 tuntia mutta yhtäkkiä se onkin ohi alle kolmessa tunnissa. Hämmentävää. :P
Ei ehkä ihan kauheasti tunnu tukevan mun tavoitetta olla tänä vuonna positiivisempi ja elävämpi tuo pohdinta, mutta tulipahan silti mietittyä haha.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)