Take me to the Bed and rip me apart ...

Juhlistettiin minun synttäreitäni vaimoni kanssa toistamiseen kesällä kun gootti-bändi London After Midnight saapui Suomeen 26. heinäkuuta. Olin ehtinyt fossiilisoitua jo hurjat kolme päivää!

Siinä tuli lievästi sanottuna kiire kun pitikin ehtiä super aikaiseen bussiin että ehti tapaamaan Ameriikan pojat ajoissa ja heittämään niille vielä vähän rohtoja ennen illan keikkaa että se pystyttäis edes vetämään.
Oli niin upeaa ja mukavaa nähdä näitä miekkosia kuuden vuoden tauon jälkeen! Vaikka ollaan tunnettukin Matthewn kanssa se reilut kuusi vuotta niin herran jestas sentään kuinka pahasti jäädyin kun nähtiin. Mulla vain on sellainen ongelma, ujo kun olen, että kun tapaan vanhoja tuttuja pitkän tauon jälkeen niin olen aluksi jäisempi kuin jääpuikko, kuin olisin nukkunut viimeisen viikon pakastearkussa. Ennen kuin alan sulamaan, eli siis kun rentoudun. Olen oma, urpo itseni. Nyt saatoin sulaa myös Amerikasta tulleesta kuumasta aallosta.
Kun herrat keskittyivät siihen olennaiseen, eli soittamiseen ja roudaamiseen, niin me päätettiin käyttää aika hyväksi ja tunkea jääpaloja mekkojen kaula-aukoista sisään. Ymmärrän kyllä että kesällä on kuuma, silloin pitää olla kuuma, mutta viime kesä oli liian kuuma. Minä, skandinaavinen olento en vain yksinkertaisesti voi sietää yli 25 asteen helteitä.
Sinänsä muuten huvittavaa, että vaikka oltiin oltu koko päivä Tavastialla, niin myöhästyttiin silti melkein keikalta! Kun lopultakin saatiin ahterimme raahattua pois sieltä, päätimme mennä vaihtamaan vaatteet jne.
Ovet avattiin varmaan puoli tuntia sitten kun me vielä istuttiin Tennispalatsin edessä juomassa sidukkaa, punaamassa huuulia ja ottamassa selfieitä. Noh, asiat tärkeysjärjestykseen. Sitä paitsi jos me ei olla myöhässä jostain niin silloin on asiat jotenkin vialla.

The hottest girls ever.

Koska vihdoin ja viimein rantautui Suomeen gootti-keikka isolla G:llä, niin piti vetää niskaan sellaiset gootti-kamat että jo on ihme ettei parvi lepakoita ja ihmissusia kävellyt meidän vanavedessä.
Antakaahan aplodit meille, käveltiin Campbellin Litoissa valehtelmatta sellaset 20 tuntia putkeen. Vielä on jalat tallella!
Itse päätin heittää nynny-Simban nurkkaan ja vetästä sellaset kuteet niskaan että boom-tsika-wau-wauuu! Eli ei muuta kuin penkomaan vaatekaappia. Pohdin moneen kertaan että kehtaanko nyt vai en mutta oli kehdattava. Lateksit niskaan ja menoksi. Sinänsä ihme ettei loppu-illasta otetuista asu-kuvista meinannut tulla mitään vaikka olin meidän mittapuulla selvinpäin ... Tästä voimme vain päätellä sen, että se on sama onko kännissä vai ei, sitä on silti aina ihan yhtä kuutamolla.

Keikka-asu / Gig-outfit ;

Luuranko-pinnit / skeletons-pins - Kreepsville 666

Korsetti / corset - Lip Service

Lateksi-hame / latex-skirt - Made by me

Kengät / shoes - Jeffrey Campbell

Okei valehtelin. Oltiin me keikalla ilman Litoja. Lähinnä siksi että joku meidän takaakin olisi nähnyt jotain ... amatsoneja kun ollaan.
Voin myös kertoa että pvc + latex + tarpeeksi täysi Tavastia = melkein lämpöhalvaus.

London After Midniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiight.

Mikähän ihme siinä on, että aina kun on joku super tärkeä ilta tulossa, niin unohtaa aivojen lisäksi kameran kotiin?
Kuusi vuotta on kuitenkin pienen pieni ikuisuus, olisi kiva saada hienoja keikka-kuvia etenkin kun niitä vähän ns. odotettiin sitten ottavan. Niin kiva sitten todeta, että tota joo, kamera jäi kotiin. Mut hei onneksi mulla on tämmöinen aatamin aikainen puhelin! Onneksi vaimoni on vähän päivittyneempi nykyaikaan ja saimme näinkin laadukkaita kuvia hänen Samsung Galaxy-halollaan.

Keikka oli loistava. Vähän meitä rupesi kyllä naurattamaan Randyn John 5:minen, hähähähäää. Petyttiin suhun Matthew koska et kertonut yleisölle kaikkia hienoja suomalaisia lauseita mitä opetettiin.

Because we are IMMORTAL.

Keikan jälkeen päädyttiin monen mutkan kautta sekalaisen seurakunnan kanssa erääseen hyvin mielenkiintoiseen baariin. Miettikääpä mielessänne baari, jossa soitetaan vain suomalaista musiikkia ja jossa asiakkaat ovat pääosin keski-ikäisiä ihmisiä. Miettikääpä sinne sitten tupsahtavaksi joukko päästä varpaisiin PVC:n ja lateksiin verhoiltuja gootteja. Eikä siinä vielä kaikki! Ne ryntää tanssilattialle hytkymään rytmimusiikin, tarkemmin sanoen Petri Nygårdin rap-sointujen, tahtiin.
Olemme jännän äärellä.

Oli kyllä yksi parhaimmista illoista tämän vuoden aikana. Toivottavasti ei mene toiset kuusi vuotta ennen kuin taas tavataan!


Translation ;

Once upon a time the goth-band London After Midnight finally returned to Finland. After six years.
I had super nice day, one of the best days ever! Thank you so much guys and my dear wifey for this. I love you!
Let's hope it doesn't take another six years until we meet again. :)

If wishes were bullets ...

Lisää keikka-uutisia! Syksyllä Suomeen rantautuu paljon hyviä bändejä, päivittelen niitä tänne sitä mukaan kun kiertueet julkaistaan, tietää mistä tilata lippuja jne. :)

Tällä kertaa on vuorossa Die So Fluid joka saapuu jälleen Suomeen kiertueelle! Olen missannut bändin aina heidän ollensa täällä keikoilla, mutta nyt tämä vääryys saa loppua, prkl. :D
Die So Fluid on powertrio jonka jäsenet ovat Briteistä ja Yhdysvalloista. Heidän musiikkinsa yhdistelee punkkia ja grungea, kuorrutuksena kakun päällä laulajatar Grogin omaperäinen ja voimakas ääni. Musiikin lisäksi minua kiehtoo myös Grogin upea tyyli!

Tällä hetkellä lippuja voi ostaa ainakin Kuopion ja Helsingin keikoille Tiketistä, KLIK!!!
Kuopion liput ovat 7,50€ ja Helsingin 11,50€ ilman toimituskuluja. Molemmat ovat myös K-18, veikkaisin että niin ovat muutkin keikat. Veikkaan myös että baarien omilta sivuilta voi löytyä tietoa miten ostaa lippuja, saattaa olla että lippujen osto tietoja päivitellään lähempänä syksyä myös bändin kotisivuille ja Facebook-sivulle jonne pääset tästä!
Tällä kertaa on tarjolla muitakin paikkakuntia kuin vain Helsinki joten kannattaa lähteä kylille kun bändi saapuu lähellesi. :)

Itse aion katsastaa ainakin Helsingin keikan ja toivottavasti myös Lahdenkin! Maltan tuskin odottaa. Kiva nähdä bändejä jotka lukeutuvat suosikkeihin mutta joita ei ole vielä koskaan nähnyt. Nähdään keikoilla! :)

The pain looks good on You

Postauksia tulossa lisää myöhemmin tällä viikolla, mutta nyt pikainen vinkki kaikille! :)
Vinkkasin tästä jo Facebookin puolella mutta laitetaan itse bloginkin puolelle.

Osa underground jengistä saattaa muistaa gootti-rock bändi London After Midgnightin joka keikkaili ensimmäistä kertaa Suomessa vuonna 2008. Tänä kesänä LAM palaa vihdoin ja viimein takaisin Eurooppaan! Euroopan kiertue sisältää päiviä Saksassa, Englannissa, Venäjällä ja myös Helsingissä. Helsingin keikka on 26. heinäkuuta!

Kuva / photo : LAM's Facebook page

Keikka on Tavastialla ja tapahtuma on K-18.
Lippuja saa Tiketistä hintaan 22€ plus toimituskulut. Osta tästä!

Toivoisin mahdollisimman monen gootti-rockin ystävän ja bändin fanien saapuvan paikalle, myös pidemmän matkan takaa. Näin saamme tuettua bändiä sekä näytämme niin järjestäjille kuin itse bändille, että tämän kaltainen musiikki kiinnostaa meitä ja haluamme nähdä/kuulla lisää!
Mikäli matkustaa esimerkiksi VR:llä, saa juna-matkoja helposti ja edullisesti kun tilaa matkan ajoissa. Sama käytäntö lienee löytyvän monilta bussi-yhtiöiltäkin, joten suosittelen ottamaan niistäkin asioista selvää. :)
On turha valittaa jos ei viitsi nähdä vaivaa saapuakseen paikalle. On myös turha valittaa ettei mitkään bändit koskaan tule tänne, koska jos tarpeeksi ei ole kysyntää niin ihan luonnollista se on olla tulematta. ( Okei, valitan tästä itsekin mutta silti :D )
Nämä ovat kuitenkin aikalailla harvoja tilaisuuksia kun underground bändit USAsta asti tulevat tänne, joten pientä respectiä ja vaivannäköä asian suhteen, mikäli bändi on lähellä sydäntä.

Niin ja hei, minä olen pari päivää ennen tätä täyttänyt 24-vuotta joten juhlitaan samalla fossiilisoitumistani! :D

Let's stay H A T E D

Tänään olisi sitten harvinaista herkkua tarjolla. Ruotsin mielenkiintoisimmat rock-möröt eli SISTER tulee soittamaan Helsingin On the Rocksiin!!
Tervetuloa paikalle tai jää rannalle itkemään. Stay HATED!

All photos from Skogsröjet 2012.

ROCKHOLIC : Bullet For My Valentine & Halestorm at Tyrol, Stockholm SWE 24.3.2013

Kävikin pieni vahinko, ja päädyin lauantaina katsomaan Stam1nan sijasta Bullet For My Valentinea Circukseen. Siitä tulikin mieleeni, että nämä viime vuoden maaliskuun kuvat ovat vielä julkaisematta!!

Käytiin siis Ruotsissa katsomassa parin päivän sisällä niin BFMV:a ja Halestormia, kuin myös Hardcore Superstariakin. Oli kyllä paras kiertue-kuukausi pariin vuoteen tuo viime vuoden maaliskuu, joka viikko jotain, Lontoota, Tukholmaa ja kaupunkeja ympäri Suomen. Ai että.

Halestorm :

Bullet For My Valentine :

This is our Legacy ; Bleed From Within at On the Rocks 9.9.2013

Kävin tosiaan silloin viime vuoden syyskuussa katsomassa yhtä loistavaa metalcore bändiä, Bleed From Withiniä, On the Rocksissa erään työkaverini I:n kanssa. Meillä oli oikein mukavaa ja taisi osa hilpeydestä johtua niistä muutamasta shotista ja tequilasunrisesta mitä nautittiin. Hups.
Tapahtuma oli muuten sallittu myös alaikäisille, joko 15- tai 16-vuotiaista vanhemmille. Ihan kiva juttu siinä mielessä että jengiä tulee enemmän paikalle -> järjestäjät huomaavat että tämän tyylisiä bändejä kannattaa tuoda enemmänkin tännepäin.

Lämppäri-bänditkin oli tosi hyviä, etenkin POLAR. Jonka jätkiltä ostin niiden bändipaidan ... ja tietenkin päätin haluta sen vasta silloin kun ne olivat kasanneet kaikki paidat laatikoihin ja olivat roudaamassa niitä pois. Hankala asiakas forever :D Mutta pari jekku-shottia, komeita brittejä, britti-aksentti - mä oon niin myytyä naista, olisin varmaan ostanu kaiken jos mulla olisi ollut kaikki rajat kadoksissa. Harmi ettei niitä miehiä saanut kaupan päälle! Tosi mukavia tyyppejä kaiken kaikkiaan.

Bleed From Withinin aikana siirryttiin lavan edustalle rokkailemaan, ai perkele että oli menoa ja meininkiä! Nuo herrat ne ovat oikeita priimuksia mitä tulee moshaamiseen, jos joskus jaksan sen videon Youtubeen ladata niin näätte ne yli tyylikkäät tuulimyllyt. Tosi hyvä ja hauska keikka, olin yhtä hymyä sen jälkeen vaikka jouduin kävelemään keskustasta kotiin ja eksyin matkan varrella :'D Onneksi ei ole pitkä matka eikä ollut kovin kylmä.

Keikan jälkeen jäätiin tosiaan hetkeksi hengailemaan Rocksiin ja juteltiin myös näiden BFW:n jätkien kanssa. Ne vasta mukavia onkin! Tuli ummet ja lammet juteltua etenkin Scottin kanssa ja Graigille taisin mainita liiankin monta kertaa kuinka upeat sen hiukset on ... mutta kun ne ovat.

Ollaanpas sitä muikeana :D
Olin ekaa kertaa keikalla tennareissa varmaan ... muutamaan vuoteen? Festarit nyt on asia erikseen mutta että baari-keikalle, ehei mä oon korkkari-tyttöjä. Yritin kai vain sulautua siihen emo-laumaan parhaimpani mukaan.

Päällä oli Lip Servicen maailman paras mekko, jotain sulka-korviksia joihin olen ihan rakastunut sekä muuta rihkamaa kaikessa mahdollisessa muodossa. Simppeliä meininkiä pienellä twistillä.

Näitä kuvia katsellessa houkuttelee enemmän kuin vähän leikata otsis takaisin. Mutta tämä nykyinen yli-kasvanut malli on siitä helppo että saa pidettyä kätevästi hipsteri-nutturaa joka on erittäin kätevä juttu etenkin salilla. Aijaijai ... valintoja, valintoja!


Translation ;

Like I told before, I went to see Bleed From Within to On the Rocks in the beginning of september 2013. The gig was simply awesome, so much energy and positive feeling in the air! And those guys are masters what come to head-banging hehe.

Amazing evening, thank you guys for great evening and gig! Hope to see you soon again :)

Skeletons in the Closet 2012; Marilyn Manson at O2 Academy, London, UK 5.7.2012

Kolmas päivä meidän road-tripillä Euroopassa ja ensimmäisen keikan aika. Lontoo ja Marilyn Manson part. 1. Milano vielä edessä. Jonotus oli erittäin mukavaa, etuilevia italialaisia lukuun ottamatta.
Kenttä oli loppuunmyyty, meillä oli istuma-paikat mutta päästiin silti kentälle koska kiva ja säälivä järkkäri päästi meidät sinne.

Ei ole ikinä ennen mua pitänyt/tarvinnut vetää kesken keikan yleisöstä pois, mutta tuolloin piti. Jengi sekosi ihan täysin, meitä riepoteltiin ensimmäisen ja kymmenennen rivin välillä kuin onnetonta jalkapalloa - jouduttiin pittiin, Hannelelta katosi kenkä, Niina puristui kokoon ensimmäisen ja kolmannen rivin välillä, itsellä alkoi iskeä paniikki kun porukka hyppi kaiteelta pitin sekaan. Taisi olla aikamoinen näky kun kolme mOBSCENEÄ vedetään yleisöstä :D
Eihän siinä mitään mutta jengi repi meitä kun meidät vedettiin yksi kerrallaan yleisöstä - sukkahousuja, stay-uppeja, vaatteita - ihan kaikkea. Mun hame oli korvissa, paita auki, punaiset alkkarit vilkkui, sukkahousut raadeltu auki ja makasin erittäin edustavana eturivin päällä kun spotti-valot päätti laittaa parastaan ja köllöttelin siinä lettu levällään itse Marilyn Mansonin edessä. Ei varsinaisesti se kaavailemani kohtaaminen kyseisen Jumalan kanssa :D

Before the gig ...

Sen jälkeen menikin taju, kun mut vedettiin siitä eturivin päältä ja valot sammui, musta tuntui että putosin tyhjyyteen. Sieltä ei muuten tullut herättyä, kökötettiin siinä sitten eturiviäkin edempänä katsomassa keikkaa puoliksi tajuttomana, haha!!
Päälle kaadettiin joka suunnasta kylmää vettä, mua ohjeistettiin hengittämään ns. oikein, ympärillä hääri monta ensiapu-ukkelia ja akkelia mutta silti vaivuin hämärän rajamaille koko ajan. Olishan se ollut toisaalta ihan siistiä vaipuu johonkin koomaan Mansonin keikalla ja toisaalta ihan jees missata semmosia ns.turhia biisejä kuten Personal Jesus käymällä juttusilla viikatemiehen kanssa. Multa meni edelleenkin taju kerta toisensa jälkeen mutten silti suostunut lähtemään sen kummempaan ensi-apuun, yritin muutaman kerran kävelläkin mutta se ei onnistunut. Kun se lopulta onnistui, hoipertelin vessaan irrottamaan irtoripset ja mentiinkiin seuraamaan keikkaa lavan viereen koska ei viitsitty lähteä kokeilemaan onneamme toista kertaa yleisön sekaan.

... after the gig.

Lontoo on silti maailman ihanin kaupunki ja maailman paras vaikka noi ihmiset sekoskin siellä keikalla ihan totaalisesti. Semmoista menoa en ole edes festareilla koskaan nähnyt, ja niitäkin on koluttu AIKA MONIA.
Loppujen lopuksi oli kuitenkin tosi upea keikka, mahtava fiilis, kenkäkin löytyi lopulta ja lähdettiin bailaamaan Lontoon yöhön.
Paras kesä ikinä. Paras Manson ikinä. Paras Lontoo ikinä. Parhaat tytöt ikinä. Paras reissu ikinä.


Translation ;

July 2012. Marilyn Manson in London - our first stop during our road-trip in Europe. Can't get any better, the best summer ever!

Rot for me ... / The Defiled, Sister & Wednesday 13 at Debaser Strand, Stockholm, Sweden 10.11.2013

Marraskuu starttasti mukavasti käyntiin hyvällä musiikilla toisessa maassa. Harvemmin sitä ehtii vetää kännit, käydä keikalla ja haahuilla ympäri kaupunkia toisessa maassa alle 24 tunnin sisällä. Kokemus sekin!

Kroisoksia ja mukavuuden haluisia kun ollaan, mentiin tällä kertaa Ruotsiin lentämällä. Luojan kiitos Norwegian ei lennättänyt meitä Immortalin luokse vaan sovitusti Tukholmaan. Aamulentoa seurasi torkut lentokentällä, jonka jälkeen meikattiin ja lähdettiin kohti Tukholmaa. Uskokaa tai älkää, minä ja Minja löysimme perille ensimmäisellä yrittämällä!!
Treffattiin Ira keskustassa, käytiin syömässä, josta suunnattiin kohti Debaseria, siellä kun olisi varmaan elämää pidempi jono. Eipä ollut, onneksi.
Mentiin viereiseen baariin yksille, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Voidaan syyttää tilien ja aivojen tyhjentymisestä baarimikkoa joka oli ollut Suomessa töissä. Kaikkihan sen tietävät ettei siitä seuraa mitään hyvää.
Muut ne olivat brunssilla kun suomalaiset vetivät viski-kolia kilpaa viereisessä pöydässä :D
Baari-brunssi-ihme mestan mennessä kiinni jo viideltä iltapäivällä, siirryttiin keikka-paikan toiselle puolelle baariin. Sieltä sitten jossain vaiheessa itse keikka-paikalle, ovien avauduttua, eturivi paikan saatua, baarin kautta takaisin eturiviin. Se on hienoa se, että verkkopankki osaa kertoa sinulle seuraavana päivänä että miksi tilillä on enää aivan liian vähän jäljellä :D

The Defiled meni syystä ja toisesta vähän ohi, mutta oikein makoisaltahan se kuulosti silti. Kuvia ei jaksanut ottaa, kun oli taas tällainen tapaus kyseessä että lava on sinua about vyötärölle saakka ja 90% keikasta katsot laulajan haaroväliä. Moni ei tuosta varmaan valittaisi mutta minä se saan kitinän aikaan vaikka ja mistä ;D No joo, olihan ne kivat farkut. Ja kiva keikka!

Sister oli ihan järkyttävän kamala. Äskeinen lause oli muuten suurin valhe mitä olen viimeisen kuukauden aikana suustani päästänyt ulos!
Sen päivän kun näkisi että Sister olisi joten kuten huono. Sitä päivää ei tule, koska ne on vaan niin perkeleen mahtavia!! Yksi maailman parhaimmista bändeistä, ehdottomasti!! Voi että, ihan tässä tämmöinen vanha kääkkä herkistyy kun ajattelee että miten siisti keikka se oli. Too Bad For Youn aikana pelkäsin pääni lähtevän irti koska se biisi vain sattuu olemaan niin älyttömän hyvä!
Kuvia en ottanut koska keskityin nauttimaan keikasta täysin rinnoin sekä lyömään päätäni jokaisen jäsenen polviin. Siis ihan oikeasti, ensi kerralla laitan jonkun jääkiekko-kypärän päähän, en halua enää lisää aivovaurioita :D
Tästä se taas jatkui, suomalaiset tytöt vs. Jeemil, drinkkien varastelu. On se kiva että meiltä köyhimmiltä aina kähvelletään drinkit. Sinänsä herrasmies että palauttaa sen aina, mitä nyt puolet tyhjempänä. Tai sitten se on FBI:lla hommissa ja koittaa selvittää, miten me saadaan aina omia litkuja salakuljetettua baariin ja näin ollen terästettyä baarin laimeita antimia. Kenties jopa CSI. Se olisi jo aika cool, olen kuolannut Gregiä siitä asti kun ohjelma alkoi Maikkarilla ... tällä kertaa kuitenkin tuli vesiperä, koska me ei oltu niitä terästetty. Ha!

Ja sitten se itse paholaisen poika eli Wednesday 13. Kaatuneesta Sommersbysta huolimatta ehtaa täydellisyyttä ensi soinnuista loppu pihauksiin asti. Jessus sentään, mikä mies! Mikä show!
Kyllähän siinä kostuu paikat niin naisilla kuin miehillä, kun tuo herra lavalle astelee. Ei ole muuten koskaan ennen Immortal-meikit näyttäneet yhtä hyviltä. Cheekin timantit eivät ole ikuisia mutta W13:n showt ne taas on sitä kirkkainta timanttia alusta loppuun asti. Parasta.
Se on hyvä aloittaa show I Want You Dead kappaleella kun 95% porukasta on niin pähkinöinä että menisivät ennemmin kuolleesta kuin elävästä ja loput seuraa perästä viimeistään parin seuraavan biisin aikana. Sitten onkin hyvä passittaa jengi Get Your Grave Onin sästämänä hautaan ikuiseen lepoon. Toimii!

Kuvat ovat surkeinta laatua pitkästä aikaa, mutta tuosta viimeisestä tykkään. Siinä on sitä asennetta!
En olisi koskaan halunnut keikan loppuvan, mutta kuten kaikilla kivoilla asioilla on tapana loppua joskus, semmoinen ikävä asia oli hyväksyttävä tämänkin kohdalla.
Tämän hetken kovimpia live-bändejä jos puolueellisesti että puolueettomana saa listata, niin kyllä kaikki nämä kolme siellä top 10:ssä ovat. Vertaa johonkin paikallaan jynttäävään Metallicaan jossa aika käy tylsäksi vaikka tyhjentäisi koko anniskelu-alueen kalja-tynnyrin niin näillä keikoilla siitä ei ole puutetta. Metallica saattaa luritella olevansa Master Of Puppets mutta nämä bändit ne ovat Masters Of Music. Että sillä lailla!
Jos siis kaipaa kunnon selkäpiitä karmivaa, mielihyvää tuottavaa ja uskomatonta fiilistä antavaa rock-showta, tsekkaa nämä bändit.
Jos taas kaipaa perus junttausta voi kävellä niille perus tanhuille Tavastialle.

Keikan jälkeen meillä oli aikaa heilua siihen aamu kolmeen, neljään asti kunnes bussi kohti lentokenttää lähtisi. Kuka nyt hei hotellia ottaisi muutamaksi tunniksi. Tosin kodittoman leikkiminen Tukholman keskustassa marraskuussa oli omalla tavallaan ihan jännittävää mutta sitä kylmyyttä ei tarvitse toiste vähään aikaan kokea, heh heh.
Keikan jälkeen puhuttiin ummet, lammet ja järvet Sisterien jätkien kanssa. Olivat kovin ystävällisiä herrasmiehiä jälleen sekä se on hieno asia, että sitä ei tunne itseään ihan kajahtaneeksi niiden seurassa. Hullu kun aina toisen hullun tuntee.

Rivieran lomaa vietettiin muutama tovi keikka-paikan ulkopuolella. Kovin olisi kiva ollut nähdä itse W13 ja kiittää upeasta keikasta, mutta herra se luikki pakoon keikka-bussiin. Sinänsä ihan ymmärrettävää, itse olisin kaasuttanut lujaa pois paikalta ... kerta sinne oli jäänyt hengaamaan muutama tyyppi, jotka olivat väkisin menneet bäkkärille ja liimailivat bussiin enemmän tai vähemmän loukkaavia post it-lappuja. Haukkuivat basistille että voi että kun oot niin kamala ja ruma, me halutaan se söpömpi kitara-mies tänne ... En ole moista häpeää pitkään aikaan tuntenut mitä silloin tunsin, toivottavasti löytäisivät raukat pian sen Tarmolan lähikaupan mistä saa ostettua mm. AIVOJA.

Me sentään arvostimme kanssamme jäätyviä "rumia soittajia" eli Romania ja Troyta. Ovat ihan huippu tyyppejä! En ymmärrä miten joku kehtaa käyttäytyä niitä kohtaa niin kuten post it-jengi. Toisaalta, ne olivat melkein parempaa viihdettä kuin Salatut Elämät :D

Sen jälkeen matka jatkui taksin etsimisellä, Mäkin etsimisellä, T-centralin ulkopuolella viettäen aurinkoista ja lämmintä piknikkiä pari tuntia kunnes umpi jäässä löydettiin kuin löydettiinkin itsemme bussista lentokentälle.
Ehkä creepyintä oli se, kun koko ajan istuessamme ulkona meitä katsoi tien toiselta puolen valotaulusta numero 13. Se ei liikkunut suuntaan eikä toiseen, vaikka näytti olevan juuri niitä tauluja jotka näyttävät kellon ja lämpötilan. Iiiks!

Jollain kummalla onnen kantamoisella päästiin lentokentän turvatarkastuksestakin läpi. Taidettiin olla aikamoinen näky ja löyhkä, tosin sehän vain kertoo sen että koko reissu oli kaiken kaikkiaan aikamoinen, ikimuistoinen ja mahtava seikkailu!
Me selvittiin takaisin kotiin, ja vielä ehjin nahoin. Hieno saavutus sekin. Oli parasta.


Translation ;

I start to repeat myself but ... The Defiled. Sister. Wednesday 13. They play best gigs in the whole damn world, trust me.