And I don't know what's happened to me

Näitä 10 vuotta eroa-kuvakollaaseja on näkynyt siellä täällä, tässäpä omani.

2006 vs 2016

Onhan siinä jotain tapahtunut ... olen ainakin oppinut piirtämään kulmakarvat ja muutenkin ehkä leikkimään eyelinerillä enemmän. Enkä ripusta enää kaulaani koirankettinkejä ... :D

Nuorempana olin myöskin ujo, kuten nykyäänkin, mutta jotenkin tunnen olevani hieman varauksellisempi kuin ennen. Olen nähnyt maailmaa enkä ole ehkä enää niin utelias - tiedän jo mistä pidän ja haluan, enkä enää niin päättömästi juokse kaiken mahdollisen perässä.

Kiloja on tosin se vajaat 20kg lisää, ne lienee asia jotka mieluiten ottaisin pois nykyisestä minästäni vertailtaessa 16-vuotiaaseen Simbaan. Ja sitä hieman huoletonta ajattelutapaa, nykyään kun vatvoo kaikkia asioita ja etenkin niitä turhia 666 kertaa.

Olen toteuttanut paaaaaaaljon unelmiani ja päässyt kokemaan hienoja juttuja, ja yksi asia joka kalvaa toisinaan mieltäni on se, että mitä teen kun saavutan ne viimeisetkin? Tuntuuko sitten mikään enää miltään?
Esimerkiksi olen tavannut jo suurimman osan kaikista niistä julkisuuden henkilöistä joita olen aina halunnut, nähnyt kaikki ne bändit joita olen aina halunnut, käynyt maissa joista pidän eniten. Vaikka on vielä lukemattomia asioita mitä pitää päästä näkemään ja kokemaan, silti välillä tuntuu niin tyhjältä ja että tässäkö tämä nyt sitten oli. Veikkaan, että osasyy siihen miksi pelkään tehdä asioita on se että sitten ne on tehty eikä ole enää mitään mitä odottaa.
Vähän sama kuin keikkojen suhteen, ensin sitä odottaa kuin kuuta nousevaa puoli vuotta, odottaa jonossa yli 10 tuntia mutta yhtäkkiä se onkin ohi alle kolmessa tunnissa. Hämmentävää. :P

Ei ehkä ihan kauheasti tunnu tukevan mun tavoitetta olla tänä vuonna positiivisempi ja elävämpi tuo pohdinta, mutta tulipahan silti mietittyä haha.

Save the pennies, ghouligans!

Päätin kirjoittaa muutamasta mielenkiintoisesta asiasta ; säästäminen, materialismi ja turhan tavaran pois heittäminen / myyminen / lahjoittaminen eteenpäin.
En ollut ihan varma loogisimmasta järjestyksestä, mutta päätin kirjoittaa ylläolevan järjestyksen mukaan.

Ensimmäisenä lähempään tarkasteluun pääsee säästäminen.

Ihan ensimmäiseksi on otettava selvää faktoista, eli paljonko on tuloja ja paljonko pakollisia menoja.
Näiden pohjalta on helpompi päättää mahdollinen säästö-suunnitelma sekä säästö-summan suuruus.
Elämäntilanteesta riippuen tulot voivat olla säännölliset tai hyvinkin epäsäännölliset. Tarkalla budjetilla voi saada ison, keskikokoisen tai pienen summan säästöön jos viitsii nähdä vaivaa sen eteen ja kiristää kukkaron nyörejä.
Ymmärrän kyllä että jotkut saattavat olla tilanteessa, jossa kaikki tulot menevät pakollisiin menoihin tai eivät välttämättä riitä edes niihin, mikä on harmillista. Olen itsekin ollut vastaavassa tilanteessa ja kaikki tsempit heille.
Tämän postauksen ei ole tarkoitus leveillä tms. rahalla, vaan koitan parhaani mukaan mahdollisesti auttaa, herättää uusia näkökulmia rahan käyttämiseen ja jakaa omia kokemuksia. :)

Kun otetaan faktat huomioon, on seuraavat asiat esillä :

- Tulot : palkka, kelan ja sossun tuet kuten esimerkiksi opintotuki, asumislisä, toimeentulotuki, työttömyyskorvaus jne. sekä muut mahdolliset tulot kuten oma harrastus = vaatteiden tai ripsien teko tms.

- Menot : asuminen = vuokra, eläminen, vesi ja / tai sähkö, vakuutus ( vakuutukset ) sekä muita mahdollisia kuluja kuten bussikortit, bensakulut, puhelin, kuntosali, hieroja, kosmetologi, kampaaja, lääkäri / gynekologi / hammaslääkäri jne, luottokortin lyhennys, lainan lyhennys, Spotify / Netflix / HBO Nordic yms.

Aina ei voi olla varma palkan tai tukien suuruudesta, koska ne voivat riippua työtunneista tai montako päivää on ollut kuusta töissä, tosin yleensä on kuitenkin jonkinlainen keskimääräinen kutina siitä, paljonko noin tulee.

---------------------------------------------------------------

Sen jälkeen on hyvä laskea pakolliset menot yhteen, jonka jälkeen voi ajatella 'mahdollisia menoja' = jos ja kun niihin liikenisi rahaa.

Mitä tulee asumiseen, niin sen neuvomisessa on vähän hankala auttaa. Suomessa asuminen on erityisesti pääkaupunkiseudulla kallista, joskus voi hinta / laatu-suhteeltaan asunnon kanssa tärpätä. Valitettavan usein on otettava se, mitä tarjolla on, koska myös kysyntä on kovaa. Kimppakämppiä kannattaa harkita, jos ajatus kavereiden tai tuntemattomien kanssa asumisesta ei ahdista tai häiritse liikaa.
Myös erilaisten säätiöiden, kaupungin ja taloyhtiöiden kautta voi saada edullisemmin asuntoja mutta jonot voivat olla valitettavasti pitkiä.

Puhelimen maksaminen, puhelinlaskut, vakuutukset, sähkö, kuntosali yms. kannattaa aina kilpailuttaa ja valita se, mikä sopii parhaiten omiin tarpeisiisi. Itsellä ei ole usein hajuakaan näistä asioista, mutta onneksi vanhemmat, siskot, kaverit ja google osaavat auttaa. On hyvä kuunnella eri näkökulmia ja kokemuksia. Älä siis pelkää kysyä neuvoja ja vinkkejä!

Hankalin kohde lienee eläminen, mitä se sitten kenellekin käsittää.
Omalla kohdalla se tarkoittaa pakollisia menoja kuten ruoka, bensat, bussi / junaliput, lääkkeet ... toisinaan myös keikkaliput. Keikkalippuja varten pyrin laittamaan aina X määrän rahaa säästöön, koska ne ovat useimmiten aika kalliita ja näin ollen söisivät suuren siivun elämiseen tarkoitetusta rahamäärästä. Spontaanit reissut tulisi kuitenkin hoitaa sitten tästä. :P
Ruoalle voi laskea esimerkiksi viikkobudjetin, jolloin se ei mene ihan mahdottomaksi osteluksi. Tiukka linja, vaikka se vähän tylsältä kuulostaakin ( varsinkin jos on taipumusta ostaa kaikkea hauskaa ja kivaa niin kuin mulla ... ). Mainokset ovat ärsyttäviä, mutta niitä seuraamalla pystyy lampsimaan oikeisiin kauppoihin tarjousten perusteella. Kannattaa myös oikeasti syödä ne ruuat mitä ostaa, näin pienenee yleinen ruokahävikki sekä ei mene ruokaa että rahaa hukkaan. Monia ruokia voi myös pakastaa! Omien eväiden tekeminen on tottakai halvempaa kuin ulkona syöminen usein tai kaupasta random eväiden haku lounasta varten.
Ruokabudjetti voi olla aluksi hankala laskea ja toteuttaa, voi ensin kokeilla vähän suuremmalla summalla ja tiukentaa tai päinvastoin, jos tuntuu ettei homma toimi. Kotona kannattaa myös olla aina ns. perustarvikkeita, joten jos jonain viikkona on rahat tiukilla ei tarvitse kynsiä napostella. Perustarvikkeet kannattaa hoitaa ensin kuntoon, sen jälkeen pitää niitä silmällä ja ostella sitä mukaan kun pääsevät loppumaan.
Perustarvikkeet tarkoittavat kaikille vähän erilaisia asioita, mutta esimerkiksi makaroni / pasta / riisi / nuudeli, kahvi / tee / kaakao, suola ja sokeri, muutamia erilaisia mausteita, rypsi / oliiviöljy, puurohiutaleet, sitruunoita, sipulia, perunoita, porkkanoita, kananmunia, juustoa, leivonta-tarvikkeita : kuivahiivaa, leivinjauhe, vaniliinisokeri, erilaiset jauhot yms.-setillä pääsee jo aika pitkälle. Tietenkin kodin tarvikkeet kuten vessapaperi, erilaiset pesuaineet, vanulaput yms. kannattaa myös muistaa.
Ostoslistaa kannattaa aina miettiä etukäteen, jos ei halua tehdä heräteostoksia. Sen voi tehdä kauppakerralle tai suunnitella vaikka koko viikolle.

Muut mahdolliset "pakolliset" menot riippuvat paljon itsestä ja siitä, mitä voi olla pakko maksaa, mitä haluaa tehdä rahoillaan tai mahdollisesti kokea rahoillaan kuten esimerkiksi keikat.

Jos tykkää ja haluaa huolehtia omasta kropasta, voi sen tehdä kotona omin voimin tai valita kuntosalin. Kuntosalejakin on monia erilaisilla tarjonnoilla. Kannattaa selvittää mikä palvelee parhaiten omaa budjettia ja sitä, mitä kaipaa salilta.

Lääkärissä olisi hyvä käydä perustarkastuksissa silloin tällöin ja jonkin vaivan ilmettyä mennä selvittämään syitä kyseisen alan lääkäriltä. Monilla työssäkäyvillä on etuna työterveys, jossa perusasioita pystyy kätevästi hoitamaan maksutta. Muutoin lienee paikallaan julkinen terveydenhuolto jossa paikkakunnasta riippuen voi olla jonoja.
Jos kaipaa nopeaa toimintaa, on yksityinen vaihtoehto - siitä pitää olla tosin valmis maksamaan. Paikkakunnasta riippuen yksityinen voi olla ainut vaihtoehto, jos julkisella puolella on paljon jonoja tai vaikkapa julkisella puolella eivät välitä tai suostu tutkimaan vaivoja sen kummemmin.
Omaan terveyteen kannattaa kuitenkin aina panostaa, vaikka summat ja lääkkeet saattavat toisinaan kirpaista aika ikävästi.

Luottokortin tai lainan lyhennys on useimmiten pakollista kuukausittain, jos on sellaisen mennyt ottamaan. Pankin kanssa usein sovitaan näistä asioista tarkemmin, yleisesti ottaen se on niin että maksaa = lyhentää vähintään tietyn X summan pois / per kuukausi.
Jos ei oikein tiedä näistä asioista tai on pulassa, kannattaa ottaa yhteys pankkiin ja selvittää asiat ennen kuin ne on pahasti solmussa.

Itsestään huolehtiminen on kivaa ja tärkeää, mutta aina kannattaa muistaa maksaa ne tärkeät laskut ennen kuin voi alkaa kampaajia tai ripsiä miettimään. Tai no, kukapa meistä ei joskus kokisi nuudeli-kautta koska oli nyt ihan pakko päästä kampaajalle pelastamaan pää. :)
Ihmisestä riippuen sitä myös omaa kiinnostusta itsestään huolehtimiseen. Toiset välittää enemmän, toiset taas ei. Ei ole oikeasta tai väärää ja mielestäni jokaisella on oikeus hoitaa itseään miten haluaa.
Kampaajalla ja kosmetologilla käymisen rinnalle on noussut suositut ripsi- ja kynsihoidot. Sitä voi hemmotella itseään monilla erilaisilla asioilla, mutta rahan kannalta on muistettava, että jotkut näistä kaipaavat säännöllistä huoltoa ja / tai uusintaa - eli maksat niistä myös jatkossa, jos haluat ne pitää.

Kun olet selvittänyt omat tulosi, pakolliset menosi sekä mahdollisia menoja, saattaa tuloista vielä 'jäädä yli'.
Tällä yli jäävällä rahalla jokainen tekee tottakai mitä haluaa, mutta voit joko budjetoida ylijäävän summan ja laittaa siitä osan säästöön tai käyttää muuten vaan johonkin. Toisinaan voi olla pakollista ostaa uusia vaatteita tai haluaa muuten vain shoppailla, voisiko sille olla oma summansa kuukaudessa? Shoppailu on ihanaa ja mukavaa, mutta turha shoppailu, varsinkin jos sinulla ei olisi siihen paremmin varaa, olisi hyvä välttää. Toisinaan tuntuu aika ankealta moinen, mutta voisiko samalla summalla saada jotain muuta kuin vain materiaa?
( ^ aiheesta lisää materialismi-postauksessa ).
Jos edessä siintää tuleva lomamatka tai haluat muuten vaan laittaa säästöön rahaa - tai vaikka molempia, on hyvä miettiä sopiva säästösumma. Tuloista ja menoista riippuu paljon se säästöön laitetteva summa sekä siitä, mitä varten säästät. Sen tulisi olla kaikessa yksinkertaisuudessaan sopiva summa : ei liian iso = vaaranna pakollisten laskujen maksua, eikä liian pieni = et saa haluaamasi summaa kasaan haluamassasi ajassa.
Jos on mahdollisuus laittaa kuukaudessa vaikkapa 50€ säästöön, pääsee silläkin jo hyvään alkuun. Tai 100€. Tai ihan vain 10€ tai 20€. Mikä vain sopii itselle parhaiten.
Se on myös hieno tunne, kun laittaa säästöön rahaa ja saa sen oikeasti pysymään siellä. :)

Voi olla että tämä oli vähän rönsyilevä teksti sieltä sun täältä mutta toivottavasti siitä ymmärsi jotain.

---------------------------------------------------------------

Mitä tulee minun kuukausittaiseen budjettiin, niin se on tiukka. Myönnetään, se ei aina pidä. Varsinkaan silloin kun huomaa että on vähän enemmän sitä ylimääräistä, niin meinaa mopo lähteä käsistä - ja joskus lähteekin.

Olen huomannut hyväksi tavaksi merkata kaikki tulot, menot ja säästöt budjetti-vihkoon ylös. Silloin vasta ihan oikeasti huomaa, mihin se raha menee. Toisinaan ajattelee että voi vitsi kun tuli taas jotain turhia vaatteita ostettua, mutta todellisuudessa suurin osa rahoista onkin voinut mennä turhiin herkkuihin.
Myös se, että elämisen / vapaa-ajan asiat maksaa käteisellä. Korttia vinguttaa niin helposti eikä oikein tajua sitä rahan menoa, mutta käteisen kanssa se on paljon konkreettisempaa.

Tuloni ovat kuukausittain suht' säännölliset kun olen töissä, mutta nekin saattavat heittää suuntaan tai toiseen koska sopimus on osa-aikainen ja 25 tuntia / viikko. Sellainen mututuntuma on palkasta, aina on kiva juttu jos tulee enemmän rahaa kuin mitä oletti. :P

Joskus sitä saattaa myydää rättejä ja lumppuja eteenpäin, joista saa vähän lisätienestejä.

Olen laskenut itselleni kolme erilaista budjettia kuukautta kohden. Olen laskenut ne palkkakuittien perusteella, yksi on silloin kun palkka tulee olemaan niukka, toinen silloin kun palkka on about keskimääräisesti ok ja kolmas silloin, kun palkkaa tulee tavallista reilummin. Näin ollen osaan laittaa oikeat määrät säästöön tai maksaa enemmän laskuja pois palkasta riippumatta eikä pitäisi joutua kusisiin tilanteisiin = säästöön "ei muka riitä rahaa" yms tekosyitä.
Alla olevista listoista löytyy muutaman asian kohdalta sanat "maksan enemmän takaisin kuin minimisumma" ja se on myös laskettu näihin budjetointeihin mukaan : kun on niukempi palkka, voi maksaa sopimuksen mukaisen summan tai jos tulee vähän reilummin niin voi myös maksaa X määrän enemmän.

Omia menoja ovat :

- puhelinlasku ja puhelin ( puhelinta koitan maksaa aina enemmän takaisin kuin sopimuksen minimisumma )

- luottokortin lyhennys ( maksan usein enemmän kuin pankin laittama minimisumma koska tasaluvut on kivoja heh )

- opintolainan lyhennys ( pankin päättämä summa )

- kuntosali

- hieroja ( koitan käydä kerran kahdessa kuukaudessa mutta se on taas vähän jäänyt ... myyjän työssä pakollinen homma jos ei halua että olkapäät on ihan jumissa + en omista Travis Fimmeliä lemmikkinä joka voisi nuo hierojan hommat hoitaa, nyyh )

- Spotify ( uuupsss )

= laskut

- ruoka

- bensa

- vapaa-aika

= eläminen, jolle on laskettu X summa / per kuukausi

- säästö matka 

- säästö whatever ( keikat, tatskat ... )

= säästöt, joille on laskettu X summa / per kuukausi

Vuokraa en maksa, koska asun edelleen vanhempien luona syystä A ja Ö. Tätä mun ei tarvitse toki selitellä, mutta sanotaanko nyt näin että pidempään blogia seuranneet muistavat kyllä että henkinen ja fyysinen terveys heitti joku aika sitten niin pahasti sitä kuuluisaa häränpyllyä, ettei omillaan asumisesta tullut mitään ( en pystynyt käymään töissä enkä pystynyt pitämään asuntoakaan koska en voinut asua siellä terveydellisistä syistä = kaboom motherfuckers, olet kusessa ja asunnoton ).

Olen tätä juttua niin monesti kelaillut ja hävennyt, että 26-vuotias asuu kotonaan. Tuntuu että on ihan luuseri ja vajakki, vaikka asiat voisi olla paljon huonomminkin. Aion muuttaa ulkomaille vuoden, korkeintaan 1,5 vuoden kuluessa, Ehkä mä haluan ottaa kaiken irti siitä, mitä on, kun se vielä mulla on. Tottakai mä arvostan tätä järjestelyä tosi paljon ja oon sillee perusonnellinen vaikka varmaan kaikkien pää hajoaa tasaisin väliajoin, haha. Ja yritän olla ajattelematta, että olen tämän takia huonompi kuin muut.

Jotain vakuutuksia just mulle itselleni pitäisi kyllä hommata mutta en ole vielä saanut oikein aikaiseksi ... whoops. Työn puolesta on jotain ja joku perus kodin vakuutus, mutta niin ...

No mutta, palataan asiaan. Näiden menojen lisäksi, koitan käydä kampaajalla edes kerran vuodessa. Se tosin aina vähän jää ja näytän ihan Gandalfilta, mutta kun en vain saa aikaiseksi jotenkin. Koitan tosin petrata tämän asian suhteen ja käydä edes puolen vuoden välein leikkaamassa jonkun mallin ... tai jotain. Ei muuten mutta tämän pään kanssa on turha edes keskustella kampauksista, jos tässä ei ole mallia.
Hiukset värjään siis lähes aina ja kokonaan itse, tilaan eBaysta halvalla Directionsia ja tarjouksista ostan Colormaskit. 

Kosmetologilla käyn vähän kausissa, mutta 3-5 kuukauden välein. Kun löysin täältä ihanan ja auttavan kosmetologin, niin elämä on helpottunut paljon. Kyllähän se rahaa vie enemmän, kun ostaa kasvorasvat sieltä, mutta omaan fiilikseen se vaikuttaa niin paljon kun ei ole ihan rupikonna. 

Kauneus-juttuja tulee pidettyä silmällä tosi tarkasti, pyrin olla ostamatta mitään liikaa - oli aikoja jolloin oli purkkia ja putelia joka sormelle ja varpaalle, mutta sitä pärjää oikein hyvin vähemmälläkin määrällä. Ostan usein uutta ja lisää vasta sitten, kun vanhat on loppumassa ( tai loppuneet ... ) tai jos nään tarvitsemiani tuotteita tarjouksissa. 

En ole koukussa ripsiin tai kynsiin, ne rahat sitten varmaan meneekin kirpparille jos sieltä sattuu jotain löytymään ( ja budjetti antaa myöten ).

Teen siis mun budjetin kanssa usein niin, että kun palkka napsahtaa tilille ( hurraaaaaa!!! hetken sitäkin iloa kestää ) niin siirrän ensin säästöön menevät summat, maksan laskut, laitan / nostan rahaa sivuun salia ja hierojaa varten ja sitten loppusummaksi usein jää se laskemani X summa tuota elämistä varten. Siitä nostan aina heti puolet käteisellä, jolloin ei tarvitse korttia ruveta vinguttamaan. On hyvä jättää tilille jotain roposia, niin saa esim. bussien tai junien nettikaupoista ostettua edullisesti matkoja tai muuten vaan shoppailtua jossain.

Joku voisi sanoa että porukoilla asuminen on kunnon hotelli-elämää, mitä se ei mm. ole vaan maksan lähes kaiken itse. Ruoankin suhteen olen niin kranttu ja syön omia juttuja, ettei niitäkään paljon jaella. Ja noin muutenkin, mun mielestä se on aika selvää että omat menot ja laskut maksetaan, asui sitten vaikka sen Travis Fimmelin kanssa ( hei oikeesti, mulla on joku pakkomielle siitä, sen äänestä ja silmärypyistä ... ehkä alan säästää rahaa sen kidnappaamista varten ).
Ei siis mikään inhottava tai kiveen hakattu päätös tämä tietenkään ole, vaan sellainen ihan normaali sekä leppoisa päätös että aikuiset ihmiset maksaa omat juttunsa. Toivottavasti kaikki nyt tajusi mitä ajan tällä takaa heh.

Mulla on oikein värikäs historia rahan käytön suhteen ja voin kyllä sanoa, että olen ollut tosi surkea ja holtiton sen kanssa. Pitkä ja kivinen tie on käyty, ja se on aikamoista taistelua välillä vaikka olisi kuinka selvä ja tiukka budjetti.

Kun on harakka niin silmissä vaan kiiltelee kaikki ihanat ja kauniit jutut, mutta sitten pitää vaan tuijottaa keikka-kuvia tai kuvia Uudesta-Seelannista ja muistaa, miksi tätä hommaa tehdään. Ja onhan se kiva juttu, kun on sillee suht hyvin rahat hallussa eikä ole ihan sormi suussa.

Olisihan se aika noloa, jos tässä tilanteessa olisi tili tyhjä jo alle viikossa vain koska shoppailu. Ei nämä jutut mitään pelkkää läppää ole, vaan vakava asia. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että elämä on paljon helpompaa kun uskaltaa laittaa rajoja itselle ja kasvaa vähän aikuiseksi, eikä vaan pistä menemään ja tuulemaan. Sekä tietenkin oppia arvostamaan sitä, mitä on - niin kliseiseltä kuin se kuulostaa.

---------------------------------------------------------------

En tiedä, jaksaako kukaan ( edes minä itse, tätä tarkistaessani ) lukea loppuun asti mutta jos niin käy niin me kyllä ansaitaan rommikolat!

Eka ajattelin että teen jonkun hienon säästövinkki-postauksen mutta tästä taisi tulla joku sillisalaattien the sillisalaatti.

Loppujen lopuksi, jokaisen raha-asiat ovat omiaan eikä kellään ole niihin mitään sanomista. Sitä saa tehdä niillä mitä itse haluaa tai olla tekemättä. Mun mielestä näitä juttuja on vaan kiva pohtia ja miettiä. :)

Tämäkin on vain mun näkemys ja tiedän sekä ymmärrän että niitä on monia erilaisia, toivon että kukaan ei mitenkään loukkaantunut. Eikä siinäkään mitään pahaa ole jos ei ymmärrä mun juttuja tai mielipiteitä, jokaisella on omat arvonsa.

Yhdestä asiasta ei tosin kiistellä : Travis Fimmelin silmärypyt ON ihan helvetin seksikkäät. 

You'll get a day in this life before I kill your fucking light

Mulla on ollut viime aikoina todella kivat fiilikset! Tai lähinnä toi onnistunut Slipknot-reissu teki kirjaimellisesti kutaa sekä H.E.A.T.in mahtava, iloinen keikka pisti myrtyneimmänkin ihmisen suupielet pakostakin kohti taivasta.

Kunnes ... sitä rupesi tulemaan paskaa ovista ja ikkunoista sisään. On se kyllä jännä miten toiset ihmiset onnistuu mm. aina pilaamaan päivät ja fiilikset, vaikka kuinka yrittäisi pysyä positiivisena. Onko ihmisillä joku tutka, jolla ne näkee kellä menee hyvin ja sitten sen perusteella purkaa oman pahan olonsa muihin?

Se että on yliherkkä, kärsii ahdistuksesta ja masennuksesta, on tosi raskasta ja kun sitä lopulta on joten kuten ok olo niin kyllä se pistää "pikkasen" ärsyttämään että joku Maija Mehiläinen tulee ja pilaa päivän keinolla millä hyvänsä. :D

Mä en ole ikinä tajunnut ihmisiä jotka purkaa pahan olonsa muihin. Kyllähän nyt niistä voi ystäville ja terapeuteille yms. puhua niin kuin normaalit ihmiset, mutta että huutaa pää punaisena solvauksia viattomalle ihmiselle?

Tässä on ollut tapaus per päivä mutta otetaan esimerkiksi vaikka se kun Goottikirppiksellä jouduin kunnon joukkolynkkauksen kohteeksi, olenhan sentään hirrrrrrveä huijari ja työttömien syrjijä. Vai ettekö tosiaan tienneet, että sen lisäksi että vain työttömät huijaavat nettikirppiksellä, he ovat syyllisiä myös ; tämän hetkiseen surkeaan taloustilanteeseen, 1. ja 2. maailmansotaan, Ukrainan kriisiin, siihen miksei Marsista löydy enää elämää ( joivat saatana melkein kaiken vedenkin! ), siihen että One Direction joutui perumaan toisen kesän keikkansa, siihen että siskoni uusi koira Elma pissaa mm. koko ajan. Olikohan vielä jotain muuta?

Kun nyt valittamisen makuun päästiin, niin joku saattanee muistaa kun muutama postaus takaperin kerroin iho-ongelmistani sekä sen aiheuttamista peloista / ahdistuksesta. Jos et, niin postaukseen pääset tästä!

Siinä kerroin myös siitä, kun kävin muuan professionäääl meikki-liikkeessä pikameikissä. Jossa meikkaajalle, kuten 99% kaikille muille meikki-artisteille kenen käsittelyssä olen ollut, tuli vastaan suuri seinä kulmakarvojeni suhteen. Tai siis kulmakarvattomuuteni ... Ehkä se johtuu siitä, että olen tutustunut alternative-tyyliin vuosia sitten, äidilläni on pigmentoidut kulmakarvat tai siihen, että olen piirtänyt omat kulmakarvani vuodesta 2007 asti, että en voi käsittää miten ne voi olla niin suuri ongelma kenellekkään. Eikö luovuus ja piirrustustaito ole kovassa huudossa tälläkin alalla? Eihän ihmiselläkään ole kulmakarvoja, kun sitä paperille piirtää, ennen kuin ne piirtää?

Tässäpä tulos. Varmasti se tyttö on lahjakas artisti jne, mutta en mä kyllä näitä ihan ymmärrä. Tai sitten mulle on juurtunut liian syvälle Jeffree Star-tyyliset draq-kulmakarvat.

Tähän nyt varmaan sopisi hyvin se meme että "miten meni noin niinku omasta mielestä?" :D

Loppujen lopuksi, palatakseni noihin ihmisiin jotka pilaa päivän kuin päivän ... huom! YRITTÄÄ PILATA.
En jaksa itse kantaa tollasista kaunaa ja yritän olla ajattelematta niitä sen enempää / ottaa niistä itseeni. Sille nyt ei vaan voi yksinkertaisesti mitään jos jollain ei ole elämää tai aivoja tallella.

P.s. Vaikka en kovin aina olekaan päätä pahkaa rakastunut omaan peilikuvaani / ulkomuotooni, niin osaan kuitenkin ottaa rennosti ja nauraa itselleni. Suosittelen mm. kaikille muillekin.
Että tässä sitä bloggaajan timantin hohtoista arkea parhaimmillaan! Silmien alta löytyy ainakin melkein aidot Louis Vuitton bagsit. Kulmista Burberryn maailmankuulun ruutukuosin sävyä #ripuli.

Boys and Girls - stay away from the Light

Olen viime aikoina painanut duunia suht tehokkaasti mutta ehdinpähän vähän nauttimaan hyvästä musiikista viime viikonloppuna, kun oli kerrankin perjantai ja lauantai vapaa. :P

Perjantaina kävin katsomassa Sister Siniä On the Rocksissa Helsingissä ja lauantaina Deathstarsia Klubilla Tampereella.

Oli ihan parasta! Voi että kuinka olen kaivannutkaan keikkoja. Hymyilin kuin idiootti molempien keikkojen aikana varmaan koko ajan koska olin niin onnellinen. Oli myös todella kiva nähdä hyviä ystäviä pitkästä aikaa. :) Pystyin olemaan ihmisten ilmoilla ilman hirveää stressiä, ahdistusta ja paniikkia, tosi kivaa ja vapauttavaa. Ei ihme että nytkin vielä on hyvä fiilis!

Laitan omat postauksensa aiheesta tulemaan loppuviikolla kunhan saisin kuvia asianomaisilta hehe.

Uusi duuni on lähtenyt pyörimää kivasti, sitä onkin takana kohta 1,5 kuukautta. Kuinka aika rientääkään ... ja kohta on jo joulukin. Apua!

On tosi kiva olla työpaikassa jossa viihtyy, jossa sua arvostetaan, saa rakentavaa kritiikkiä ja positiivista palautetta, uskaltaa kysyä neuvoa ja ehdotuksia, oppii jotain ja joka ei loppujen lopuksi edes tunnu kamalasti työltä. On jotenkin tosi hämmentävää nauttia työstään, niin ettei siitä stressaa tai mieti että "mä haluan täältä pois!" koko ajan. Vaikka työ ei itsessään olekaan juuri mun alaani niin se on kuitenkin 'aiheesta' joka kiinnostaa mua. Kiva juttu.

Innostuin myös varaamaan matkan ja nyt toivon että suunnitelmat pitävät ja kaikki onnistuu ainakin suht suunnitelmien mukaan. Jännittävää! Sekä kampaajan. Nyt äkkiä jotain sutinaa jne. :D

Liikunnan suhteenkin on mennyt kivasti, teen kaksi kertaa viikossa pt:n minulle tekemää järkyttävän rankkaa ohjelmaa ja siihen päälle palauttavia lenkkejä sekä venyttelyjä kotona. Kädet tärisee vain niin paljon treenin jälkeen että siitä on tosi kiva lähteä töihin kun ei pysty oikein meikata ...

Tällä viikolla olen ollut sen verran kipeä, lähinnä kurkussa inhottava tunne, että en ole salille mennyt. Ehkä perjantaina ... en vain halua ottaa riskejä että tämä flunssa pahentuisi. En tykkää olla kipeä yhtään!

Mitään sen kummempia tuloksia ei ole vielä näkynyt vaikka takana on jo vajaat 4 viikkoa tätä uutta ja ihmeellistä elämää. Tai en ainakaan itse huomaa ja olinpahan vielä lihonutkin kilon. Helvetin hienoa haha! Tai no olen kyllä huomannut että minulla ja askelkyykyllä sekä punnerruksilla on hyvin kiero viha-rakkaus-suhde hahaha.

Mitäs muuta ... ahkerana suunnittelen vaatteita omaa merkkiä varten, sinänsä huono juttu kun jo valmiiksi on valinnan varaa ... että mitäs sitä sitten ensin julkaisisi. Pitäisi myös suunnitella loppuun ns. bisnes-suunnitelmani. Tekemistä riittää ... as always.

Syksy on vaan jotenkin niin inspiroivaa aikaa. Ilmat on olleet tosi upeita ja jotenkin imee luonnosta inspiraatiota kuin vampyyrit verta ihmisistä. Vampyyritkin on kiehtovia ja inspiroivia eikä mua haittaisi vaikka sellainen imisi verta musta hähää.

Olen aina ennen inhonnut syksyä, syystä tai toisesta, mutta nykyään se on lempi vuodenaikojani. Mielenkiintoista! Tai no olenhan pimeyden lapsi ja Halloween on syksyllä ... joten ... eiköhän teroiteta kulmahampaat, veistellä vähän kurptsoita uuteen uskoon ja olla synkkiä, pelottavia ja hulluja. Ihan niin kuin 365 päivänä muutenkin vuodessa.

Translation ;

My weekend was full of so much fun, good friends, glitter and good music!! I went to see Sister Sin and Deathstars, both played killer shows. Don't know what they have in their water in Sweden but damn don't stop drinking it haha. I enjoyed both gigs and good company so much, I smiled like an idiot all the time because I was so happyyyyyy.

Otherwise I have been mainly just working and planning stuff. I have been working now almost 1,5 months in my new job and I have to say I really like it. It's somehow weird how I don't need to stress or worry about my job 24/7 ... it feel good but also it's a very weird feeling after 2 years of feeling like a total stressful loser.

I'm also making interesting plans for my upcoming clothing label. Still need to fix my business-plan, design more stuff and decide what I will release first ... hard decisions. :P

Autumn is just so inspiring season! For years and years I have always hated autumn but now I think it's one of my favorite seasons. For now autumn have been pretty in here and I just suck the inspiration from it like vampires suck blood from humans haha.

The keys are in your hands. Realize you are your own sole creator of your own Master plan.

BIG FAT NEWS!
Not so fat because I have lost some kilos hehe but ... Lots of stuff, hopefully you have patience to read at least to the 3rd spot. :D
Only in english, sorry, I just can't say some of these things in finnish. I hope you understand that and you understand something of my finglish hehehee.

1. I QUIT MY OLD JOB!
Finally get rid off it. Sometimes you just have to sit down, think what you really want from your life and are you happy at the moment. Think about your mental and physical health, put it first, do some decisions and do what's the best for you and your future plans. We live only once and I'm not going to waste it for something which will just bring bad things to my life.

2. MY NEW JOB STARTED YESTERDAY!
Yup I found a new job pretty quickly, huh. I'm happy because it's about something what I'm interested of and it's close to me which mean money saving. Whoop whoop the world I'm coming soon!
I hope it will be as nice and good as it sounds to be.

3. MY OWN FASHION LABEL!
Yes! It's fucking finally here! I have been designing clothes 10 years and I think it's time to kick some asses. With this new job I have plenty of time to do my own thing ( without being a total poor babe ) which is important to me. You kind a have to have a day-job also because it's not so easy to live just as a designer. Specially when you're starting the whole new thing ... Hopefully you will like my stuff! At least if you like my style, leather, pvc, latex, spikes, band-stuff, trashy and ghoulish look, you should be fine. You might even fall in love to my stuff. Ouuuchhh! Don't be scared, we have lots of fun in the planet of S.I.N.!
Firts collection will be out at some point during this Fall. First there will be clothes only for women ( sorry guys! ) and some certain sizes on sale. But in 2015 there will be sizes (X)S-(X)L, made to order and custom order options. Also for guys and of course for all sizes/made by your measurements so it will fit like a damn glove.
We can all be the Queens and Kings of the S.I.N. together!

4. I'M DRAWING/PAINTING AGAIN
I am once again, as you can see from above, the best friends with my imagination and creativity. I have been doing lots of different sketches and stuff, some of them will end up as a big painted portraits. I hope that some day I can keep some kind of exhibition about them, probably just by myself at my own home and for my friends, but at least you could have a chance to see what creepy stuff I have been doing lately and what's going on in my oh so beautiful head. It's the way how I see and feel the world.

5. BACK IN BUSINESS WITH ROCKHOLIC
ROCKHOLIC it's the name for my music-blog which show photos from gigs/concerts/festivals for you, review gigs for you, tell you all the interesting tours and so on. Basicly just stuff about music. I closed this blog and I ended up taking photos on gigs because I just couldn't do it anymore. I lost my passion to almost everything in my life at some point during last 9 months and this was one of them. But now after a little break of everything I feel the same passion for this as before! Which is cool because I love music and doing this.

6. I went to see the Guardians of the Galaxy-movie on saturday and hot damn Lee Pace is such a smokin' hot babe. Hahahah but for real ... It was a good movie. Yummy. Funny. Sad. Brilliant!

7. I'M GOING TO HIRE A PERSONAL TRAINER
Yes. Some of you might think I'm a weak piece of shit because I need someone to help me with this. Some of you might think it's waste of money, I try to be oh so professional, I try to be something because fitness is so fashion at the moment. Blaa blaa blaa.
Let me tell you something, bitches. As you might have noticed, I have had lots of healthy problems lately. I'm a tall girl which can be a problem in some certain jobs, as it was in my old job. So I was having lots of pains in my back but since I can deal with lots of pain I didn't go to the doctor. I was thinking that ''fuck that, I need to work, I need to get money, I need to do something to forget this shitty feeling inside of me, these pains will go away". So I kept training at gym, doing 11 hours work days. In the beginning of april I finally went to doctor.
Back in time, at that moment, I had so big pains in my whole back that I couldn't run, I could barely walk. First all the pain was only at my lower back but the pain just get bigger and bigger. It hurt when someone just touched my back. Normal? I don't think so.
First the doctor think it was the pain what come out when muscles are 'stuck'. And hell yeah they were, but then there were also these pains in my lower back ... she didn't listen to it but she gave me strong medicines and few days off from work. Didn't help properly but I still went back to work because I thought it will get better. Wrong. The pains just get worse and worse, and I went to doctor again. Since 9.4. I started my sick leave. Which ended in 11.8. 12.8. I quit my job. And I'm not ok even yet but I made a decision and it was that I'm not going to harm my body anymore.
So what happened? It took me 4 doctors before things start to happen. Everyone said to me that "you imagine the pain, it can't be so bad", "you have to deal with some pain" and "you can do your job, no probs". Excuse me but did you listen a single word what I just told you? That I can't fucking sleep, lay in bed, walk properly and I can't run at all! And I should be totally ok to work?! I just cried and said that I can't, I just fucking can't because it hurts so fucking much. They didn't care but they luckily gave me enough day offs to catch the next doctor.
Luckily I got next time for my own work-doctor ... don't know what's the word in english but she is like our 'own doctor', she know where we work, how we work, etc. She listened to me and believed me, that it really hurts. I went to all different kind of tests, x-ray, work tests, fitness tests, meetings with physiotherapist etc. Finally they found out, that because of my very sway back, my height and very physical job in too 'small/tight places for my height' caused some problems ... all those pains. Little bones in my backbone are smashed and damaged. It will took 4-6 months to get them back in condition and they might never be the same again.
I needed to train my abs and deep back muscles, I got a permission to do some walks but I couldn't run before june. I still can't run properly and without any pains but at least I can run! It was hard to start doing any kind of work out because the pain were so big but you just have to think 'this will help'.
It have been and it is a very long process to get back in condition and with this I mean my back. Of course the whole body too but mostly it's all about my back, the muscles which protect, support and work for it. Those have to be super or these pains won't go away ever.
Now, when I have got a pretty nice start for this project and a permission to run and go to the gym I need professional help. There are moves what I can't do because of my back, there are moves what I have to do because of my back and because I don't know them all, I need help. I don't want to harm my body anymore and anyhow just because I'm too lazy or too afraid to ask help. Even I have been athletic when I was young, I still don't know so much about different training ways and does some certain move support or harm my back, if you know what I mean?
So that's why I will get a help from the professional. And I suggest everyone who are even a little afraid of what to do at gym or have some healthy problems to ask help. I did training, a lot, but it was all waste of time because I was hurting my body and I can tell you, you don't want to feel any of these pains. It's not worth of it.
It's better to know what you do, how/where it affect in your body etc. Seriously, this kind of shitty troubles are such a pain in the ass. I will repeat it a lot because I really want to make people think and learn about my mistakes.
Specially when I want to make my body 'whole again', make it work, make my back to be super again, make the pain end, lose weight - all these at the same time, I just can't do it by myself.
I don't care if someone think I'm a wannabe fitness bitch or something, fuck it, I have gone through so much pains which half of you couldn't even ever deal with it, that I have all the rights to get any kind of help I fucking want to. Of course it costs, but I rather feel good and be a poor than be a rich bitch and feel like a tower which fall apart in anytime. :)
It's hard to explain and describe, how I feel and have felt, because you really can't see it outside when it's hurting in back. So I kind a understand if people are like "wtf you're not even in pain" but ... well ... you can imagine getting electric shocks 24 hours in a day, that someone is hitting you with a axe in your back, that someone is stabbing with a big rusty knife everywhere in your back and someone is driving on you with a big truck 24 hours in a day. All that, all the time, day after the day. And at worse days the pain was a lot worse. You take as strong painkillers as you body can deal with it so you can get proper sleep because you have to rest as well, it's a big part of the project. So, not so nice after all. :D But it's getting better and it will get better!
Do not never ever give-up.

After all, it feel good to 'be back'. Excited about all the things what have been close to my heart since forever.
You should never ever continue doing something which make you feel sick mentally and physically. It slowly kill you from inside and it's so hard to fix yourself if the damage is very bad ... The money what you get from the work what you do is not always worth of it. If you're not happy at all even money can't make you happy. I rather be poor than feel again the same what I have been going through in the past 9 months. It was and it is horrible. Getting better step by step but at least the main feeling, feeling like a prisoner in a cage in dark room where's no escape at all, is gone.

I haven't want to talk a lot about bad feelings etc. to anyone because I'm one of those persons who think they need to solve their problems by themselves ( which is ofc true too ). I didn't want to ruin anyone's day by saying how I REALLY felt ; like a total piece of shit, that I'm nothing, there's no hope, how can I be myself again when I'm so lost, can I ever be myself again or will I stay like this forever etc. It can be annoying or feel like I'm seeking for attention etc. but no, it's the ( sad ) truth. And because of that in my opinion this kind of stuff is not for friends, it's already 'over the limit' and professional people should take care of it. Don't get me wrong but it's better/easier to talk someone who don't know you at all and who don't except anything from you. Who doesn't judge you or say it's wrong to feel like that or 'you're making too much noise of so little thing'. Sad but true when you're already so down all the little things feel like the end of the world. I have been thinking like that by myself but now I do understand how wrong I have been. And yes, you can't really understand it if you haven't gone through stuff like that too. I hope many of you don't need to because that sucks. A lot.

Nowadays I can breathe again, no nightmares every night, I can sleep more than an hour in a row, no feeling like I'm in a cage and so on. Blaa blaa blaa, insert dark thoughts here haha. There are still those bad days but now I know it will get better. It just take some time but it will be better.
I want to thank my family and all my dear friends around the world for being there for me and helping me to get back on my feet! I know it's hard if the person herself feel hopeless etc. I don't say it often but I really appreciate it and it means a lot to me that someone believe in me and say that "someday this shit will end and the world will kiss your ass" haha!
And thanks to my doctor too. She is the best, she made me face the demons and see how bad the situation was/is. It's hard to see and realize how you can fall down from so high to so down in so little time. She understood that I really needed a break and gave it to me ( didn't force me to go back to work like all the others would do ), which I'm forever thankful.
I feel so alive, I have learn lots of things, I know better who I am and what I want to be/do. Yay!

All photos have been taken in Stockholm 8.-9.8.2014.

" Many ways you can spend your lifetime or waste your life away

Many ways for a celebration we're gonna die anyway

I live my life, get some satisfaction

It's so hard to survive, take your time and I take some action

I'll do it now and I'll do it my way,
 no matter what they're gonna say

Rocking out on the darkest highway,
 no matter where we're gonna stay

Rock me while I'm alive, rock till Death! "

Are u sure you wanna piece of me?

Moro!

Täällä matkaansa muoti/lifestyle-blogien maailmassa aloittelee parikymppinen luuranko-neiti Simba pääkaupunki seudulta.
Olen viittä vaille valmistunut pukuompelija, ja elämässäni ykkösinä ovat musiikki ja etenkin keikoilla käyminen, ystävät, läheiset (lue: perhe) sekä tietenkin muoti, ja kaikki se, mitä se käsittää.
"Tavaramerkkini" on kirkkaanpunainen tukkani, milloin minkäkin värin, taikka muun härpäkkeen kera, sekä se, että luultavasti se kovaan mäkättävä ja kikattava ämmä olen minä. Kyllä, olen kova ääninen :D

Varsinaista tiettyä tyyliä minulla ei sinällään ole, vaan tykkään yhdistellä ja sekoitella eri tyylejä keskenään. Miksi tyytyä yhteen, kun voi saada monia muitakin?
Vaikka oma tyylini, jota voisi vaikkapa kutsua Simban sekamelskaksi, on astetta synkempi, tykkään seurata erittäin intohimoisesti ''normaalia'' muotia ja blogeja. Niistä voi tehdä mahtavia löytöjä ja bongailla hyviä tyyli-vinkkejä :)

Haave-ammattini on vaatesuunnittelija-parturi-kampaaja-meikkaaja-maskeeraaja.. Voi kyllä! :D
Jollekin noista aloista aion suunnata tämänkin koulun jälkeen, saa vain nähdä minne sitä pääsee..
Tässä blogissa tullaan näkemään ja kirjoittamaan yhtä sun toista, ja luultavasti kitisemään ja itkemään ties minkä perään. Ja ties vaikka joskus päästään vilkaisemaan niihin todellisiin luurankoihin kaapeissa ... ;D
Luvassa on paljon myös DIY ja ompelu-juttuja :)
Kaikenlaiset postaus-ehdotukset ovat myös tervetulleita!

Mutta sitten vielä vähän tästä blogin päivittelystä... Pyrin päivittelemään mahdollisimman usein..

Mutta eiköhän tässä ollut tarpeeksi purtavaa tähän alkuun.