Uusi duuni päässyt mukavasti viemään arkea eteenpäin ja aika lailla sen ehdoilla mennään. Haluan tehdä kovasti töitä sekä oppia uutta ja kehittyä!
Sen lisäksi viimeinen kuukausi on ollut kaiken kaikkiaan varsin kivulias. Marraskuun alku puolella oli paljon kivoja tapahtumia ja keikkoja, kuten Entwine Kouvolassa, Bullet For My Valentine & Coldrain & While She Sleeps Helsingissä sekä Bring Me The Horizon ( lämppäreistä en pitänyt ) Helsingissä.
Keikkojen aikoihin eli noin kuukausi sitten mulla alkoi korva kipuilemaan, ajattelin että se nyt johtuu siitä kun yhdellä keikalla unohdin korvatulpat ja nyt varmaan korva tippuu pois yms. Aluksi en tarvinnut särkylääkkeitä, kipu alkoi kuitenkin vain lisääntyä ja otin kaveriksi särkylääkkeet. Työpäivät oli aika tuskaa ja vapaalla olin niin väsynyt / kivuissa, etten jaksanut tehdä mitään. Samaan aikaan iskenyt pimeääkin pimeämpi marraskuu sai taas ahdistuksen / paniikin / masennuksen oireet nousemaan pintaan entistä voimakkaampina. Oli huono olla.
Kävin lääkärissä, eikä musta löytynyt muuta vikaa kuin hieman punoittava kurkku ja tavalliset flunssan oireet. Tässä vaiheessa kipu säteili korvan lisäksi leukaan ja satunnaisesti päähän.
Seuraavina viikkoina kipu vain paheni, pää oli kosketus arka ja tuntui ettei mitkään särkylääkkeet poista kipua. Työkaveri vinkkasi että kyseessä voi olla viisaudenhampaat ja olin aivan varma ettei ole.
Lähinnä siksi koska pelkään hammaslääkäriä eniten tässä maailmassa ja häpeän hampaitani niin paljon, etten halunnut mennä sinne. Joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna oli pitkä viikonloppu tiedossa jonka suunnitelmatkin oli selvät, viettäisin viikonlopun Lontoossa. Kivut pahenivat mitä lähemmäs matka tuli ja kävin jälleen lääkärissä - tehtiin kuulokokeita, eikä mitään löytynyt. Nyt tuntui jo lähes 24/7 siltä että joku kaivertaa mun pään sisällä 666 veitsellä kuin tavan kaiverretaan kurpitsoita Halloweeninä.
Päätin niellä pelkoni ja ylpeyteni ja kävelin lähimmälle yksityiselle hammaslääkärille. Selitin huuli väpättäen kuinka sattuu, minne sattuu ja kuinka pelkään hammaslääkäriä, mutta toivoisin silti saavani apua. Tykkäsin fiiliksestä paikassa heti ja siitä, että mun pelkoni otettiin tosissaan eikä sille naurettu, niin kuin lapsena. Sain ajan seuraavan viikon tiistaille, heti seuraavaksi päiväksi kun tulisin Lontoosta takaisin.
Sain luvan matkustaa ja vaikka lennot eivät olleet kovin mukavia koska sattui, niin silti vietin ihan kohtuu kivan viikonlopun Lontoossa ystävien parissa. Kivut verotti valitettavasti sielläkin ihan normaalia elämistä, joka ilta olin jo kello yhdeksän illalla makaamassa sängyssä ja pidättelemässä itkua kun sattui niin paljon. Onneksi tekemistä riitti jonkin verran ja jaksoin itsekin innostua monista asioista ja nähdä uusia juttuja! :)
Kun sai muuta ajateltavaa, niin särkykin väistyi kun sitä ei ajatellut koko ajan. Olin kuitenkin niin loppu kaikkeen kun lähdin sieltä, että toivoin ainoastaan sitä että lentokone tippuisi maahan ja pääsisin eroon mun kivuista. Tuntui että mun pää hajoaisi hetkenä minä hyvänsä, niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin. Lisäksi stressasin myös hammaslääkäriä yli kaiken ... ja stressasin myös sitä, että mitä jos sieltä ei löydykään mitään ja mulla on joku aivoverenvuoto yms.
Lopulta pääsin Suomeen ja mun mieliala vähän muuttui. Melkein odotin kuin kuuta nousevaa hammaslääkäriä, koska halusin että kaikki kipu loppuu. Ihme kyllä en saanut edes paniikkikohtausta siellä, vaikka olin aivan varma että niin käy!
Varmasti ymmärtäväisellä ja osaavalla henkilökunnalla oli osuutta asiaan, mutta olin myös niin kauhusta kankeana etten tajunnut panikoitua, hyvä kun pystyin edes puhumaan. :D
Selvisi että viisaudenhampaathan ne siellä vaivasi ja tiedossa olisi niiden poisto sekä vähän muuta pikku projektia. Multa otettiin myös röntgen-kuvia, ne oli NIIIN SIISTEJÄ! Sain saman viikon perjantaille ajan hampaiden poistolle, olisin saanut aikaisemminkin mutta mulla oli duunia eikä aikoja oikein löytynyt niiden puolesta sopivasti.
Perjantainen käynti oli taas ihan omaa luokkaansa, jää kyllä pysyvästi muistiin yhtenä karmaisevimmista päivistä koskaan. Se hammas, joka on aiheuttanut suurimman kivun, oli niin hankala poistaa että vielä 666 puudutuspiikinkin jälkeen sen pois ottaminen oli aivan helvetin hirveetä. Kiva saada siinä kesken operaation paniikkikohtaus ... no, silloin mua ärsytti että ne vaan repi sen irti eikä antanut mulle taukoa mutta näin jälkikäteen ajatellen ihan hyvä vaan, mä en varmaan olisi antanut enää kenenkään koskea mun suuhun jos olisin sen tauon siihen saanut. Kyseessä oli siis alhaalla oleva viisaudenhammas, sumuisissa puudutuspiikkiajatuksissani valmistauduin kohtaamaan saman hirveyden ylähampaan suhteen, mutta en edes tajunnut sen poistoa sen kummemmin. Huh.
Olipahan kokemus. Olin niin pellit seis sen jälkeen, tärinäkin hellitti vasta kotona ja odotin vain hetkeä että puudutus lakkaa koska mulla oli kamala nälkä. Lopulta kun puudutus lakkasi, niin alkoi niin jäätävä särky että vedin nappia naamaan ja painuin lepäämään.
Olin ostanut marraskuussa, vihdoinkin, boksin täydeltä pidennettyjä Hobitti-elokuvia!
Multa löytyy perus versiot näistä jo, sekä olen nähnyt muista paitsi Battle of the Five Armiesista pidennetyn version aina silloin kun ne tuli ulos, mutta en koskaan ostanut niitä erikseen kun halusin ne nimenomaan boksissa. Tosin ei DVD boksille ollut mitään sen kummempia hienouksia ja halusin ne yhtenä päivänä vaan heti ja sitten ostin ne tuollaisenaan.
Olenkin tässä hyvin kuluttanut aikaa katsomalla noita ja syömällä jäätelöä, kerta nyt oikeen luvan kanssa saa syödä niin paljon kuin maha vetää!
Hampaita ... tai siis niiden koloja, ei ole onneksi paljon särkenyt vaan on ollut suht mukavaa tämä poistojen jälkeinen aika. Tosin en tiedä osaanko sanoa tähän kovin todenmukaista vastausta. koska niiden kipujen jälkeen mitä mulla oli, tämä tuntuu aivan taivaallisen upealta eikä särky siellä täällä paljon hetkauta.
Se lienee sanomattakin selvää, mutta sanotaan nyt silti, että nämä pidennetyt versiot ovat 100 kertaa parempia kuin alkuperäiset teatteri-versiot. Olen edelleenkin äimistynyt, että BOTFA:sta laitettiin teatteri levitykseen niin sekava sillisoppa! Tässä pidennetyssä versiossa on sentään jonkun verran sitä kuuluisaa päätä ja häntää.
Tosin oli se myös ihan helvetin surullinen, koska siitä löytyy hautajaiset ja ... äh. ALL THE DAMN FEELS. Just kun päässyt melkein kokonaan turvotus laskemaan leuasta niin sitten itkin niin paljon että silmät turposi, lol.
Ai että mä vaan rakastan tätä maailmaa, Keski-Maata, niin paljon. Kaikki mun kaverit on varmaan ihan kurkkua myöten täynnä kun en ole taas vaihteeksi muusta puhunutkaan. Sorry not sorry.
Mun aarrekaappi! Pitäisi tuohon sukka-hyllylle tulostaa kuvia ensi-illasta näyttelijöiden kanssa ja ostaa kaikki mahdolliset kirjat ja sälät mitä vielä puuttuu, pari miekkaa, veitsiä, jousia ... ääääää. Raahasin Uudesta-Seelannista pussillisen kiviäkin, näkyy ylimmällä hyllyllä. :D Yksi on Hobittilasta, yksi Paratiisista ( kuvattu mm. Rautapihaa! ) ... jooo. Ärsyttää kun en löydä mun Sormuksen Ritarit ja Kaksi Tornia VHS:iä mistään! Pakko ostaa jos ei ala löytymään hah.
Eli tosiaan, blogi luikahti arkkuun uinumaan kuin aurinkoa pakeneva vampyyri konsanaan, koska mulla ei yksinkertaisesti riittänyt energia tähän touhuun. Vaikka niin kovasti olisin halunnut, mutta keskitin kaiken energian vain tainnuttamaan niitä särkyjä mitä se sirkkeli mun pään sisällä aiheutti.
Nyt kun se tajuton särky alkaa olla ohitse, niin on kyllä paljon parempi olla. Huomenna otetaan kai loput viisurit pois, vaikka oon kyllä jo ihan kypsynyt tähän jäätelön syömiseen eikä kiinnostaisi yhtään enää vetää sitä kamaa. :D Olen myös ihan korviani myöten rakastunut Thoriniin, se oli ja on aina ollut yksi mun suosikeista mutta kun Thranduil käveli näyttämölle enemmän niin se vähän jäi ... mutta nyt en pysty muuta ajattelemaankaan. Että vilskettä riittää mun seuraelämässäkin HAHAHA ... not.
Olen tosi ylpeä itsestäni että kohtasin pelkoni ja jotenkin näköjään selviydyn siitä! Ja niin onnellinen ja kiitollinen että sain apua. Kyllä tämmöset asiat vaan laittaa arvostamaan elämää ja ihan yksinkertaisia juttuja tosi paljon!
Toivottavasti jatko-operaatiotkin menee hyvin, tästä on hyvä aloittaa. Eihän tämä ilmaista ole, mutta mulle on melkein se ja sama mitä tämä maksaa, en halua sitä kipua tuntea enää koskaan.
Ja oon salaa ihan fiiliksissä, että ehkä lähi-tulevaisuudessa uskallan hymyillä rennosti ja rohkeasti ilman häpeää. Okei pitää vähän harjoittaa tota itsetunto puolta myös ... mutta silti.
Ottakaa oppia mun virheistä ja menkää oikeesti käymään hammaslääkärissä ihan perus tarkistuksessa ja muutenkin heti jos alkaa vähänkin jotakin särkemään. Voin kertoa, että mikään ei ole sen säryn arvoista. Ei edes se hammaslääkäri pelko. Noikin asiat on muuttunu tässä viimeisten vuosien aikana paljon, varmasti löytyy itselle sopiva toimipaikka kunhan vähän etsii. Noissa paikoissa voi kanssa käydä paikan päällä tunnustelmassa ilmapiiriä, mä teen kaikkien paikkojen suhteen, ja kannattaa luottaa omaan vaistoon ja siihen minkä se valitsisi, sekä tietty kuunnella jos kavereilla on suositella jotain paikkaa. Toivottavasti on myös mukavat lääkärit jotka ymmärtää. :)
Jau jau!
