Päätin poistaa mun kunto-blogin, oon vaan liian laiska päivittämään näin montaa blogia!
Sen sijaan aattelin että kerron ainakin kerran kuukaudessa tässä blogissa että missä mennään ja noin muuten kirjoitan aiheesta ihan ehtaa paperista päiväkirjaa tavallisella kynällä. Kuinka jännittävää! Oon viimeksi kirjoittanut päiväkirjaa viimeksi ehkä yläasteella?
Ei jaksa naputella koneella tai kännykällä koko ajan!
Kyllästyin ihan totaalisesti ennen kesää siihen että ramppaan salilla ja mitään muutosta ei tapahdu, vaikka en edes syö kauhean epäterveellistä, syön 4-5 päivässä ja sitä rataa. Niinpä marssin pt:n luokse jolta pyysin uuden ruokavalion ja samalla muutettiin vähän mun treenaus tapoja.
Mulle tuli ruokavalio jossa syön viisi kertaa päivässä, ei leipää, ei sokeria ... päätin luistaa tosta sen verran että saan syödä leipää viikonloppuisin jos siltä tuntuu ja karkkia lauantaisin, mutta viikolla on ehdoton kielto noille. Sinänsä se ei ollut suuri menetys koska molemmat aiheuttaa mulle pahoja mahakipuja ja pistää suolen sekaisin. Eli toisin sanoen varsin kätevä ja toimivaksi todettu tapa : viikolla syön 'hyvin' ja odotan jo herkkupäivää, sitten napsin karkkia, paha olo iskee ja maha menee sekaisin, olen enemmän kuin innoissani valmis jättämään karkit sikseen! Ekat pari viikkoa on tässäkin ne pahimmat, sitten helpottaa.
Liikunta muuttui niin, että jaettiin sali-ohjelma kahtia ja niin että kävisin salilla kolme kertaa viikossa ja lenkillä kolme kertaa viikossa, sunnuntai lepo. Lisäsin pari uutta liikettä mun sali-ohjelmaan, ettei aina tarvisi vääntää samaa. Nämä liikkeet tosin sellaisia joiden tiedän olevan hyviä eivätkä rasita selkää väärin, varmistin vielä pt:ltä.
Loppujen lopuksi tosi simppeli ohjelma!
Ehdin tätä uutta elämäntapaa jo kokeilla kesäkuun ajan, fiilis parantui, alkoi nukuttaa paremmin ja oli kaikin puolin parempi olla. Mulla on / on ollut suuria uni-ongelmia, tää auttoi siihenkin paljon! Laihduin siinä ekan kuukauden aikana kolme kiloa, ei paha.
Sitten tuli iso paha festari-kesä ja meni syömiset vähän niin ja näin. Yleisesti ottaen pidin kiinni mun ruokavaliosta, mutta toki sitä tuli herkuteltua aika usein. Ja oli aikoja jolloin en vain saanut syödyksi kuin 1-3 kertaa päivässä, useimmiten tämmönen viikko oli festareiden jälkeen koska oli niin ällöttävä olo sen kaiken roskaruoan vetämisen jälkeen ettei meinannut saada mitään syötyä. Festareilla oli mahdotonta seurata ruokavaliota. en ottanut turhaa stressiä festareilla mutta koitin katsoa mitä suuhuni pistän. Ihan vain siksikin, että kaikista pahimmasta mätöstä tiesin seuraavan mahakivut.
Elokuun puolen välin jälkeen oli festarit ohi ja vaaka näytti vielä miinus kahta kiloa. Eli koko kesänä olin laihtunut viisi kiloa!
Toki mieltä hiveli, kun kaverit joita en ollut vuoteen nähnyt sanoivat että näytin paljon laihemmalta kuin viime vuonna. Siitä ajasta olin laihduttanut vuodessa seitsemän kiloa, tosin varmaan yhteensä +/- 10 kiloa koska paino jojoili, tippui kiloja ja tuli takaisin. Uskon myös että pääosin leivätön ruokavalio mitä kesällä pidin myös vaikutti asiaan, niin kuin aiemmin mainitsin niin leipä / yms pullat ei vaan sovi mun vatsalle ja ne aiheuttaa mulle armotonta turvotusta ja kipuja vatsassa.
Festareiden jälkeen tuli taas se syömättömyys viikko jolloin kuitenkin herkut maistui ja yritin viimeisinä viikkoina kuukaudesta palata ruokavalioon, silti onnistuin aina jotenkin haalimaan milloin milläkin verukkeella luvan herkutella vähän melkein joka päivä. Jos positiivista pitää hakea, niin määrät herkuissa oli kolmasosa, ellei jopa neljäsosa entisestä mässäilystä. Miten se määrä on koskaan edes mahtunut muhun? Kuinka olen saattanut syödä koskaan niin paljon sokeria?
Siitähän seurasi se että nyt vaaka näyttää taas plus kahta kiloa! Eli laihduin ensin kolme kiloa, sitten kaksi ja lopulta lihoin kaksi kiloa. Back in jojo business! :D
Ärsyttävintä on se, että mulla ei ole ongelmia liikunnan kanssa. Viimeiset kaksi viikkoa olen vetänyt suunnitellusti salilla ja lenkillä, mutta toi ruokapuoli takkuaa.
En edes ymmärrä mikä siinä voi olla niin vaikeaa. Muistan kaikki grammamäärät ulkoa kunkin aterian kohdalla ja oikeasti tykkään niistä ruoista mitä pitää syödä! Joten missä mättää?
Osaksi varmasti siinä että kärsin siltikin vielä jonkinlaisesta univajeesta tai jostain, ehkä yksinkertaisesti siitä että nukun edelleen liian vähän. Aionkin jatkossa ottaa taas järeämmät aseet käyttöön, kone / puhelin kiinni viimeistään klo 22 illalla, sen jälkeen venyttelyt, iltatoimet ja kirjan lukua max klo 23 asti. Aluksi tämäkin takkusi kesäkuussa, mutta lopulta oli hyvinkin toimiva ratkaisu. Tietty tätäkin pitää vähän soveltaa, jos työt loppuu klo 22 / 23, mutta muuten tällä metodilla.
Mä jotenkin tarvitsen tiukkoja 'rajoja' tai järjestystä tämmösissä jutuissa, jos lipsun vähänkin niin jotenkin menetän koko homman jujun ja innostuksen asiaan. Musta tuntuu että oon paska ihminen ja musta ei oo mihinkään ja sitten luovutan.
Positiivista on ollut se, että en ole läheskään yhtä helposti luovuttanut nyt kuin ennen. Olen paljon koetellut / harjoittanut psyykkistä puolta ja se on tuottanut jonkinlaista tulosta. Ennen koin järkyttävän suuren epäonnistumisen tunteen jos mokasin jotenkin samanlaisessa projektissa ja homma jäi siihen. Tunsin olevani kuvottava ihminen joka ei pysty mihinkään.
Nyt olen yrittänyt työntää tuon fiiliksen kauemmas, jos olen mokannut. Yrittänyt ymmärtää, miksi on tullut jokin virhe tehtyä ja näin ollen jatkossa yrittänyt toimia ajoissa jos huomaan toistavani virheeni. Ja sanonut että okei, nyt sattui moka, mutta se ei tätä projektia kaada. Virheitä tehdään, sitten niistä on opittava.
Pääosin toi ideologia onkin toiminut ja oon parhaani mukaan yrittänyt olla vaatimatta itseltäni liikoja.
Ahdistus / masennus on selvästi osa tätä ongelmaa ja olen monesti tuhahdellut lehtien jutuille, jotka julistaa että liikunta ja parantuneet ruokailu tavat vähentäisi masennusta. Eihän se pois mene, mutta olen kyllä huomannut että yleisfiilis on vähän parempi kuin ennen sekä olen useammin positiivinen.
Mun ehkä suurin ongelmani on se, että reagoin asioihin niin tunteikkaasti. Ja olen pienestä pitäen jotenkin käsitellyt kaiken syömisellä. En osaa selittää sitä, se on vain asia jonka teen. Kenties jonkinlainen syömishäiriö tms.
Tosin senkin olen saanut vähenemään tällä säännöllisellä ruokailulla ja tarpeeksi suurilla annoksilla. Viime aikoina olen ollut vain laiska ja herkutellut siksi, mutta ennen tämän aloittamista keväällä olin kyllä vakavissa ongelmissa herkuttelun suhteen. Onneksi heräsin ajoissa siihen!
Ruokailusta vielä sen verran, että suurin järkytys mulle on ollut se kuinka paljon pitää syödä päivässä. Syön lähes aina kaiken mitä käsketään, vaikka onkin sellainen fiilis että kuinka ihmeessä mun pitäisi laihtua syömällä näin PALJON. Mun aamiaiseen kuuluu puuroa, marjoja ja raejuustoa, raejuusto aamiaisella on ainut asia mitä olen vähän soveltanut ruokavaliossa. Mä en vain saata syödä aamulla paljon ja jotenkin se raejuusto ei vaan meinaa mennä silloin alas, joten aluksi en syönyt sitä aamulla lainkaan. Nyt olen alkanut syömään puolet siitä määrästä mitä pitäisi.
Jauhelihaa kokatessa käytän jauhelihapihveihin yhden raa'an kanamunan, vaikka ei saisi (kai), mutta se lienee loppujen lopuksi pienehkö lisäys. Muuten ei lipsuta suuntaan eikä toiseen.
Mua aluksi pelotti että en tykkäisi ruuista mitä pitäisi syödä tai että ne olisi liian pieniä annoksia ja näkisin nälkää joka päivä. Olin niin väärässä! Parasta tässä on nimenomaan se, että ruoka on loppujen lopuksi tosi simppeliä ja 'normaalia'. Ainut mitä pitää vahtia on se, että syö oikean määrän kutakin juttua. Mun vatsa on myös paljon paremmassa kunnossa, pari päivää menee siinä että vatsa ja suolisto tottuu mutta sen jälkeen kivut ja turvotus vähenee. Mahtava tunne.
Ja ihanaa että joku muu päättänyt noi mun puolesta, mitä syödään, kuinka paljon ja millä aterialla. Ateriaväli saa olla max 3 tuntia, mä pidän sen siinä etten koskaan aloita syömään vasta kun on kolme tuntia tasan täynnä koska sitten iskee mielihaluja karkkeja kohtaan illalla.
-----------------------------------------------------------
Tässä kuussa tosiaan lihoin ne kaksi kiloa takaisin, mutta aion nyt jättää siitä syntyneet tunnontuskat taakse ja siirtyä eteenpäin. Jatkaa samaan malliin, ei herkkuja viikolla - vain viikonloppuisin ja kohtuudella. Liikuntaa ja venyttelyä joka päivä. Ja homma toimii! Tai ainakin laitetaan toimimaan.
Olen nyt käynyt sen kolme kertaa salilla, kolme kertaa lenkillä viimeisen kahden viikon ajan. Ruokapuoli ei ole ihan loistanut sokerittomuudellaan, mutta pistetään se kuntoon ensi kuussa. :)
Pitää muistaa myös varata aika hierojalle ja alkaa käymään siellä säännöllisesti!
Paino: -3 kg -2 kg + 2 kg = -3 kg yhteensä kesällä :D
Mitat: en nyt jaksanut näitä alkaa mittaamaan, päivitän ensi kuussa! Aloitusmitat kesäkuulta on kyllä otettu, samoin oon ottanut kuvia tässä matkan varrella ja aion ottaa jatkossakin. Ehkä uskallan pistää tännekin joskus.
-----------------------------------------------------------
Olen oppinut ja ymmärtänyt kesän aikana mm. seuraavia asioita :
- Luulisi että koko homma olisi loppujen lopuksi tosi helppoa ja yksinkertaista, koska sellaistahan se paperilla on, mutta kieroutunut ja houkutuksia täynnä oleva ihmismieli luokin siihen ihan omanlaisen twistin.
Sen takia mun mielestä laihdutuksessä on yhtä paljon kyse henkisestä 'taistosta' kuin fyysisestä / ruoka'taistosta'. Henkinen puoli laittaa sellaisia esteitä ja keksii kaikenlaisia juttuja pään menoksi ettei mitään rajaa.
Luulen että mulle suurin vastus on henkinen kantti, sitten ruoka ja vasta lopuksi liikunta. Helppous järjestys on tietenkin päinvastainen.
- Pitää myös ymmärtää se, että laihtuakseen pitää syödä. Paljon. Merkitystä on tosin sillä, että mitä syö. Ei sillä, että kuinka vähän syö tai syökö ollenkaan. Niin laihtuu, mutta fiilis on jopa masentuneempi kuin silloin kun syö kunnolla.
- Olin todella pahassa ruoka-koukussa, ellen jopa sokeri-koukussa. Olen oppinut jo jonkin verran suht terveellisestä suhtautumisesta ruokaan ja erityisesti herkkuihin. Tänään söin jäätelöä pitkästä aikaa ja tajusin, etten ole ahminut sitä samalla kuin ennen kesää lähes lainkaan. Ei alkoholi, eikä ruoka ratkaise ongelmia. Pitää keksiä joku muu tapa ne käsitellä.
- Herkutella voi ilman että tuntee itsensä huonoksi ja lihavaksi ihmiseksi.
- Ainainen jatkuva syyllisyyden tunne milloin mistäkin, ei auta laihduttamisessa. Päinvastoin. Positiivisempi ajattelutapa käyttöön.
- Kun ei mätä herkkuja viikolla ja syö puhdasta / terveellistä ruokaa useimmiten, huomaa herkkujen ja eineksien vahvat ja pistävät maut paremmin.
Esimerkkinä grillimakkara. Olen ollut vuosia grillimakkaran suuri ystävä, ai että sitä rapeaa makkaraa kera punajuuren, raejuuston, salaatin, maissin ja uusien perunoiden kanssa. En ole syönyt tänä kesänä makkaraa kuin ehkä 2-4 kertaa, ei yksinkertaisesti mene alas. Se kuminen, jauhoinen maku. Ällöttävää.
- Koskaan ei pidä luovuttaa. Eikä laittaa liian suuria rajoja itselleen. Ei siinäkään ole mitään järkeä, jos hampaat irvessä laihduttaa. Sen pitää olla mukavaa vaikka niitä 'tavallisia' takapakkeja tulisikin.
Löytää sen oman lajin, oman ruokavalion. Kenties tärkeintä ei ole edes se itse laihdutus. Vaan se, että haluaa muuttaa elämäntapojaan. Alkaa nauttia liikunnasta, eikä se ole pakkopullaa. Ei syö kanin ruokaa siksi, että se laihduttaa, vaan siksi että siten voi vatsa, mieli ja jopa iho paremmin.
