... or then not.
Nyt riittää vetelehtiminen, muiden mielipiteiden/tekojen ajattelu, itsensä sääliminen ja muutenkin kaiken maailman surkuttelu.
Kaikki on ihan semi okei nyt. En ole niinkään vihainen kenellekkään, ennemminkin hyvin pettynyt. Ihmisistä löytyy aina uusia puolia, vaikka et haluaisi. Kai se on joku käsittämätön kansantauti sahata toisia silmään tai jotain ... Mene ja tiedä. En voi sietää myöskään sitä, että joku pitää mua oikeasti todella tyhmänä, ja antaa olettaa että kaikki on mun omaa kuvitelmaa. Siihen ei voi muuta kuin nauraa paskaisesti takaisin.
Nyt ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
Oon myös miettinyt tässä parin päivän aikana omaa elämääni.
En ole edes koko viikon aikana kirjautunut meseen, mikä on mulle varsinainen ihme ... En siksi, että en haluaisi jutella ystävien ja kavereiden kanssa. Vaan siksi, että en yksinkertaisesti jaksa(nut) kertoa jokaiselle että mikä vaivaa. Tiedän, että se kuulostaa aika ilkeältä. Olen vain semmoinen ihminen joka tarvii jonkun ikävän tapahtuman jälkeen omaa aikaa, että pystyy selvittelemään omia ajatuksiaan ihan rauhassa, eikä koko ajan tarvitse muistella jotain ikävää ... Enkä muutenkaan tykkää jauhaa paskaa ympäri kyliä. En vajoa sille tasolle.
Mietin myös että mitä haluan.
Haluan tällä hetkellä ihan ehdottomasti ;
- laihtua
- kuntosali-kortin (bodypumppia ja zumbaa varten)
- uusia kenkiä
- eräät New Rockit huuto.netistä (okei, kahdet)
- kankaita
- teollisuusompelukoneen
- kampaajalle
- festareille / keikoille (myös ulkomaille)
- matkan ulkomaille
- tatuointeja
- rahaa uutta harrastusta varten
- säästäminen
Selitetäämpäs hieman.
Laihtuminen. Olen jojoillut enemmän tai vähemmän tässä viimeisen kahden vuoden sisään. Olen ehdottomasti tunnesyöjä (ja juoja). Olen päättänyt että se saa nyt loppua. Kertakaikkisesti. En jaksa enää! En suostu pitämään hienoja vaatteitani, koska ärsyttää esimerkiksi se, jos se puristaa (edes vähän) jostain paikasta. Tunnen itseni liian pieneen makkaran kuoreen ahdetuksi norsuksi.
Mua myös ärsyttää se, että heti kun sanoo että haluaa laihtua, sanotaan mm. seuraavia ; "hei, sähän et oo ees mikään lihava", "ai alaks laihuttaa jonkun jätkän takia?" "hei luonne ratkaisee, ei ulkonäkö, sussa ei oo mitään vikaa" yms.
Ei, ei ja ei. Ihan vain itseni takia. Olin noin kaksi vuotta sitten oikeasti tyytyväinen kroppaani ja muutenkin elämässä ei ollut yhtä suurta "riippakiveä", josta murehtia koko ajan. (Eli oli siis enemmän aikaa murehtia kaikkea muuta, heh). Pystyin keskittymään esimerkiksi kouluun paljon paremmin jne. Tunsin olon henkisesti ja fyysisesti paljon paremmaksi. Ja sehän on tärkeintä?
Kaikki myös jotenkin pelkää että laihdutan itseni joksikin luurangoksi. Ei ole pelkoa. Tästä kropasta ei saa luurankoa tekemälläkään!
Kaikki höllyvä/roikkuva pois vaan, ja sitten esiin astuu todellinen minäni ; kiinteä, kauniisti lihaksikas ja naisellinen Simba. Vielä hetki sitten olisin tuon lauseen perään kirjoittanut "I wish". Nyt kirjotan vain "I WILL" :)
Kuntosali-kortit. Saan pian ajokortin, eli on helmpompi käydä salilla. En tosin tykkää käydä varsinaisesti salilla. Käyn bodypumpissa ja aion myös aloittaa zumban. Kumpaakin vähintään kerran viikossa! Rakastan tanssimista ja itseni rääkkäystä. Tykkään myös että joku 'potkii persuksille', vaikka en olekkaan koskaan ollut luovuttaja-tyyppiä.
Hoidan mieluummin lihaskunnon kotona itsekseni. Olen tehnyt ohjelman itselleni joka mukailee bodypump-tunnin ohjelmaa, ja se on toiminut ennenkin.
Ja nyt talvella olen innostunut hiihtämisestä! Menee lenkistä, niin ei käy iänikuinen kävely/juokseminen tylsäksi :)
Uusia kenkiä. Olen päättänyt melkein kokonaan deletoida itseltäni vaatteiden ostelun, kunnes olen tavoite painossa/mitoissa. Mitä järkeä ostaa vaatteita jotka jää isoiksi? Nothing.
Siksipä, ajautumasta kuitenkaan ojasta allikkoon, aion käyttää osan niistä rahoista kenkien osteluun. Ne sopivat aina! ;)
Täytyy kyllä muistaa pitää pää kylmänä, etten päädy +/- - tilanteeseen. I CAN do it!
Aion myös ensi viikon aikana suorittaa totaali-siivouksen vaatekaapin ja kenkien suhteen. Mitä en oikeasti tule käyttämään. Hienot vaatteet ansaitsevat ehdottomasti käyttöä eikä pölyyntymistä kaapissani!
Kankaita. En löydä enää oikein kaupoista mitään itseäni miellyttävää. Varsinkaan laatu ei kummemmin hyppää silmille! Sitä paitsi, osaan itse tehdä vaatteita. Miksi en hyödyntäsi lahjaani? Ja varsinkaan sekopäisiä ajatuksiani mielessäni? Tänä viikonloppuna aionkin aloittaa joidenkin vaatekappaleiden kaavoittamisen ja sovitus-vaatteiden tekemisen. Toki, en aio ns. tuhlata hienoja kankaita ennen kuin olen tavoite mitoissa/painossa. Ja hei, pitäkää mun puolesta sormet ristissä että eräässä kangas kaupassa on vielä ihana punainen nahka-pala odottamassa mua *paljon sydämiä*.
Teollisuusompelukone. No siis ... olen hyvin temperamenttinen ja lyhyt pinnainen ihminen. En kertakaikkisesti jaksa enää tippaakaan nyhvätä kotiompelukoneiden kanssa! Olen ehkä juu tavallista väkivaltaisempi ompelija (:D) mutta ovat materiaalinikin, joita aion käyttää, vähän epätavallisempia, ja vaadin täydellisyyttä ompelujäljessä. Hyvä ei käy. Sen on oltava erinomaista. Suoria saumoja, millin tarkasti yhden suuntaiset saumat jne. Muu EI käy :D Ja olen sen verta kranttu ja laiska, että en todellakaan ala hermojani koettelemaan, edes yritä, kotikoneella. Tulee itselle (ja etenkin muille) paha mieli.
Kampaajalle. Hiukset on, täytyy myöntä, mulle tosi tärkeä asia. Ne on ihmisen kruunu ja olen niistä tosi tarkka. Olen käynyt viimeksi ihanalla luotto-kampaajallani viimeksi KESÄKUUSSA! En kestä enää. Aion varata ajan maaliskuulle, sanoo lompakko tai joku muu mitä vaan. Minulla on visio, täydellinen semmoinen, päässäni. Voisin toki kokeilla toteuttaa sen itse, mutta en halua. Rakastan kampaajalla käyntiä. Aivan ihanaa. Maksoi mitä maksoi, ainakin saa mitä haluaa!
Festareille / keikoille (myös ulkomaille). Yllättävää kyllä, mutta ehkä ensimmäistä kertaa kahteen, kolmeen vuoteen Suomen kevään keikat ja festarit näyttävät esiintyjiltään jokseenkin tylsiltä. Tai sitten olen nähnyt vain liikaa. Kaipaan jotain kunnon äksöniä. Jonka seurauksena täytyykin lähteä mitä luultavammin ainakin Ruotsiin ja Saksaan. Joka kuussa on ehkä yhdestä kolmeen kiinnostavaa keikkaa/tapahtumaa, ja siihen se jääkin. Yleensä kun tuo luku on per viikko! Toukokuussa ei mitään kiinnostavaa ... Huolestuttavaa.
Festarit sentään tarjoavat, siis ulkomaiset, kaikkea nannaa.
Wackenin liput on jo tilattu (ja tulleet perille -> ja ne pitäisikin muistaa maksaa Suskille takas!) ja kovasti himoaisin
Graspoppiin ja
Sweden Rock kiinnostaa myös kovasti.
Graspop tarjoaisi tänä vuonna myös semmosia lemppareita joita en ole vielä koskaan nähnyt, esimerkiksi
Rob Zombie, sekä ikisuosikkilempparirakkauteni
SlipKnoTin.
Ulkomaisten festareiden liput ei ole enää tänä päivänä kovin paljon kalliimpia kuin Suomen, ja ne sisältävät majoituksen (=leirintä-alue),
Graspopin lippu myös junamatkat!
Ja kaikista parhainta on se, että siellä ei ole suomalaisia urpoja. Ainakaan kovin paljon.
(= olen pikkuhiljaa korviani myöten täynnä suomalaisia ja tätä maata muutenkin)
Matka ulkomaille. Noh, tuleehan keikkojen ja festareiden perässä käytyä siellä sun täällä, mutta ois kiva joskus viettää pari päivää ihan muuten vaan ja kenties, köh, shoppaillen. Ruotsin ja Saksan lisäksi kiinnostavat Englanti, Italia ja Ranska.
Tatuointeja. Otin ensimmäisen (ja tällä hetkellä myös viimeisen) tatuointini kesällä 2008. Olen suunnitellut jo suurimman osan tatuoinneistani (on niiden jälkeen vielä vähän ihoa jäljellä ;D) ja haluaisin vihdoinkin ottaa niitä lisää. Tunnen itseni hyvin alastomaksi, ja varsinkin, kun tiedän mitä haluan ja minne, on tatuointi-kuume pahimmillaan!
Rahaa uutta harrastusta varten. Haluaisin aloittaa tankotanssin! Sitä(kin) olen miettinyt varmaan kaksi vuotta. Minua tosin pelottaa aloittaa sitä ennen kuin olen laihtunut, mutta ei kai siinä mitään paino rajaa ole ... ? Olen nähnyt suht paljon tankotanssi-esityksiä (ja tyylilajiltaan siveellisestä ... noh, todella päinvastaiseen) ja musta laji kokonaisuudessaan on hyvin kiinnostava ja monimuotoinen. Onhan se toki kallista, mutta varmasti sen arvoista.
Säästäminen. Jos luit edelliset kohdat, tätä tuskin tarvii selittää :D
Ja tämä vaikuttaa myös baareissa luuhaamiseen. Samapa se on, ostaako ne juomat kaupasta vai baarista, kallista se on silti (ja näkyy muuten kropassa). En mä nyt mikän alkoholisti ole, mutta kyllä monta satasta varmaan ois viime vuoden aikana säästäny, jos ois ottanut vähä maltillisemmin. Nyt aionkin laittaa itseni eräänlaiseen 'kieltoon' ennen
Trash Festejä (maaliskuun loppu/huhtikuun alku)! Hyvä minä. Ois se hyvä muutenkin tajuta, että ei ne asiat siitä parane/unohdu, mitä enemmän ottaa.
Ja jos joku (etenkään mun kavereista) on nyt sitä mieltä, että oon tosi tyhmä/tylsä/whatever, niin ehkä ois aika kattoa sinne peiliin. Ja toisekseen, mun elämä, mun säännöt. Get deal with it.
Mä olen sen verta sekasin päästäni muutenkin, että mitään tollasia tarvi ;)
Ja kerrankin aion oikeasti aloittaa toteuttaa noita unelmiani! Olen, herranjumala sentään, jo 20-vuotias!
Miksi pitäisi nyhvätä? Miksi pitäisi vain unelmoida? Miksi ei saisi alkaa toteuttamaan unelmoitaan/tekemeään niiden eteen jotain? Joskus unelmista tulee totta ja joskus ei, mutta aina niiden eteen on tehtävä töitä.
Kuvituksena H&M:n paketista kuoriutuneet
NE täydelliset-korkkarit. JA NE ON TÄYDELLISET! Tässä viimeisessä kuvassa etenkin näkyy tuo koron muoto. Se vain on täydellinen, kun se kaartuu kohti päkiää ja platoa tuolla lailla ... Ahh. Pienet asiat ne vaan saa ihmisen hymyilemään :)
Esittelen myöhemmin tuon H&Mn paketin sisällön.
Jos teillä on jotain unelmia/tavoitteita, niin saa toki jättää kommenttia! Ja jos teillä on risuja ja ruusuja mun omista, niin nyt on aika puhua. Tai muuten vaan jotain sanottavaa ...
Olen puhunut :D
