Mua ahdistaa. : (
Ja ihan suunnattomasti ahdistaakin. Ilmeisesti oon sen verta tehokkaasti näytellyt keskisormea mun päässä kaikuville äänille siitä, kuinka lihava ja selluliittinen läskikasa olen. Joten, oon alkanut stressaamaan mun naamasta. : D
Mikä ahdistaa?
Mulla on aina ollut tosi herkkä iho, ja tosi äkkiä puhkesi finnit/mustapäät/yms. kun siihen ikään tultiin. Kun siitä kiusataan se reilut viisi vuotta, niin kenenkään tuskin tarvitsee ihmetellä miksi aihe on arka tai miksi se ahdistaa silloin tällöin niin paljon. Musta vain tuntuu että mun iho on kamala ja olen ihan älyttömän ruma, eikä mikään voi tätä naamaa pelastaa.
Mulla on aina ollut isot ihohuokoset ja paljon mustapäitä, enkä ole käynyt kosmetologilla ties kuinka moneen vuosisataan. Ehehehee. Mutta ei siinä vielä kaikki, vaan mun iho on muutenkin ihan toivoton tapaus : se on kuiva kuin aavikko vaikka siihen voitelisi jääkaapista margariinia ( kielikuva kuulosti niin hienolta että oli pakko se kirjoittaa, en ole sitä oikeasti (vielä) kokeillut! ) ja punoittaa todella helposti. Aina saa pelätä tulisempia ruokia syödessä, koska ihottuma pamahtaa naamaan. Joku saattaa muistaa, että olen aiemminkin puhunut erittäin ärsyttävästä ihottumasta jota tulee kasvoihin - etenkin suun ympäristöön. Ennen luulin sen tulevan vain auringosta, mutta sitä saattaa ilmestyä ihan puun takaakin välillä, useimmiten se johtuu kuitenkin jostain ruuasta - mitä tulisempaa, erikoisempaa tai ruokaa jota en tavallisesti syö, niin johan naama kukkii kuin kesäinen niitty.
Tämän lisäksi oon jotenkin täysin stressaantunut mun rypyistä silmien ympärillä, tummista silmänalusista sekä silmäpusseista. Monet on sanoneet mulle, että hei noi rypyt on ihan ns. normaalit eivätkä mitenkään epätavalliset ja silmäpussit nyt kuuluu jokaisella ihmisellä olla. Siis nyt tarkoitan sitä häiritsevää osaa, joka jokaisella on, kun silmän alaosa luo sellaisen 'pussin' silmän alle. En sitten tiedä onko mun silmät niin jäätävän pallot vai miksi ne näkyy niin massiivisesti.
Okei, pakko myöntää että noi silmärypyistä ja pusseista raivoominen on ehkä vähän turhanpäiväistä, mutta silmänaluset on karu totuus. Oon katsonut vanhoja kuvia itsestäni ( etenkin muokkaamattomia :D ) ja eihän niissä noin pahaa ilmiötä ole lainkaan. Tosin tämä ei nyt varsinaisesti ihme ole, en ole viimeiseen vuoteen nukkunut kunnolla tai tarpeeksi.
Sen lisäksi noi silmäluomet ... On ilmeisesti joku sukuvika, mutta tosi monella meistä on raskaat luomet. Oon tiedostanut asian pitään mutta jotenkin nyt se on iskenyt tosi pahasti tajuntaan. Suoraan sanottuna vituttaa edes ajatus meikkaamisesta, kun eihän siitä kuitenkaan mitään tule. Rajaukset menee kovin helposti päin sitä itseään, näyttää siltä kun koko maailma pönöttäisi hartioiden sijaan silmäluomilla jne. Ei kiinnosta meikata, tuntuu ettei enää osaa edes meikata. Ärsyttävää ja ahdistavaa, useimmiten on ihan kiva fiilis kunnes katsoo peiliin ja näkee noi luomet. Jotenkin ne saa myös näyttämään alakuloisemmalta ja väneemmältä, mitä todellisuudessa on.
Mikä sitten avuksi?
Varmaan pitäisi lyödä ensin päätä pari( kymmentä ) kertaa seinään, että moiset typerät ajatukset lähtisi pois päästä. : D
Kyllä mä tiedän jossain syvällä sisimmässäni, että ei tää nyt haudan vakavaa ole. Joo joo maailmassa on monia muitakin kamalia asioita mutta samoja asioita joskus päässään pyöritellyt varmasti ymmärtää olla paisuttelematta tätä sentään niin isoihin mittakaavoihin. Mutta ymmärtää senkin kun tämmöiset asiat vaivaa.
Kävin viime kuussa lääkärillä, juteltiin sitten allergioista ja siinä sitten aloin tästä ihostanikin paasaamaan. Hän totesi, että ihan aluksi kannattaa tehdä allergia-testit, siis ihan vaan näiden mun allergioiden takia. Niitä kuulemma pitäisi tehdä 10 vuoden välein ( joo, mä en ole kertaakaan tehnyt sen jälkeen kun ne mulla todettiin alle koulu-ikäisenä hups : D ), nyt ne olisi erittäin tärkeää tehdä kun on allergia pahentunut ja näköjään ruoat/hajusteet/rasvat/meikit/yms. aiheuttaa ärsytystä tai ihottumia. Hän myös ehdotti että menisin ihotautilääkärille. Nyt sitten en vaan tiedä menisinkö ensin ihotautilääkärille vai kosmetologille?
Sitten pitäisi vielä opetella olla stressaamatta ja nukkumaan. Jos ja kun se stressi-kivi putoaa sydämeltä, niin yllättävän nopeaa siinä on uusi kivi mollukka - jos ei muuten niin stressaa siitä ettei ole mitään stressattavaa! : D Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä yrittää, joten tästä lähtien pitääkin koittaa laittaa kone ajoissa kiinni tai lopetella suunnittelut/piirtämiset/yms. illalla ajoissa, ottaa kirja käteen jotta vähän rauhottuu ja nukahtaa. Ja yrittää olla lukematta koko kirjaa kerralla, mulla on vähä paha tapa tarinaan lumoutuessa kahmia kerralla liikaa kirjasta, yhtäkkiä sitten huomaa että jaahas kello on kaksi yöllä ja mun piti mennä aikaisin nukkumaan. Vaikeinta on kyllä iltavuorot, oon viikolla noin klo 23 aikoihin kotona, ja pe/la klo 24 aikoihin kotona. Kello 22 olisi se ideaalein aika mulle mennä nukkumaan ... oon aina ajatellut että oon yöihminen ja pärjään vähillä unilla. No, oon joutunut toteamaan että saatan olla yöihminen mutta en todellakaan pärjää vähillä yöunilla tai olen hirmuisempi kuin
Smaug.
Mun pitäisi myös satsata kunnon meikkivoiteeseen. Nyt saa vääntää miljoonaa purkkia naamaan eikä silti iho näytä hyvältä mitenkään. Kävin joskus viime vuoden lopulla
Make-Up For Everillä ilmaisessa pikameikissä, kun sattu matkan varrelle Kalliossa. Siis voi jessus mitkä kulmat se meikkaaja mulle teki ( lue = kamalat! ) mutta iho mikä niillä tuotteilla luotiin ... siis WOU. Meikkaaja laittoi valehtelematta jonkun herneen kokoisen määrän meikkivoidetta mun naamaan, vähän peitevoidetta sinne tänne ja siinä se. Meikkivoiteeseen tosin sekoitti valkoista väriä ( ? ), kun se ei ollut ihan mun ihon sävyinen ... anyway, pointti oli se että se laittoi mun naamaan varmaan 1/3 osa määrän tököttiä siitä mitä mä itse laitan, ja näytin valehtelematta paremmalta kuin ikinä. Mun iho ei ollut sileä tai huokoset super piilossa, mutta ai että se näytti hyvältä. Kun tulin kotiin kaupungista, niin mun äitikin kehui ihoa ja sanoi että näyttää paremmalta kuin koskaan. Luonnolliselta, eikä liian luonnottoman maskimaiselta. Näyttää siltä että en oo yrittänyt piilottaa jokaista näppyä vaan hyväksynyt tosi asiat ja ehostanut vain. : D
Ainut asiahan mikä tässä kinnaa vastaan on tottakai, kuinkas muutenkaan, se hinta. Saan helposti uppoamaan MUFE:n meikkivoiteeseen, peiteväriin sekä siihen epämääräiseen valkoiseen aineeseen 100€. Mutta onko se loppujen lopuksi kuitenkin pieni hinta siitä, että tuntee olonsa itsevarmaksi ja nätiksi? Sekä noiden olettaisi kestävän kauan kun ei tosiaan koko tuubia kerralla naamaan maalattu. Mun ystävä suositteli myös tutustumaan
MAC:n samantapaiseen meikkivoiteeseen, taidan pyytää testerit molemmista ja ostaa jomman kumman. Mun iho on mulle niin arka paikka, että jos siellä onkin olemassa meikkivoide joka naamassa ei näytä vahanukelta ( ja kaikki 'virheet' näkyy silti ) niin ehkä se vain pitäisi ostaa.
Oon käyttäny tota
Lumenea niiiiiiin pitkään, en oo ikinä uskaltanut kokeilla muita ( etenkään kalliita ) juuri hinnan takia. Eihän niistä voi koskaan tietää ... tietty voisi tajuta pyytää näytteen. Nyt kyllä avautui kokonaan uusi maailma, joskus se laatu näemmä maksaa!
Jonkun mielestä voi olla säälittävää vatvoa tämmösiä asioita ja laittaa samaan postaukseen muokattuja kuvia itsestään. Kyllähän noista näkee ettei mun iho ole sileä kuin vauvan berbera ja toisekseen, en oo koskaan osannut käyttää mitään muokkaus-toimintoa jolla saisi finnejä poistettuja naamasta kuten kuulemma osa tekee. Joten periaatteessa en huijaa ihan hirveästi. Enhän? : D
Eka kuva on vaan musta kuvana kaunis, kaikki kiitokset Instagramin filttereiden suuntaan! Ei juu lasita silmät yhtään 30 tunnin lentojen jälkeen ... ei.
Ei mulla vaan olisi pokkaa laittaa tähän postaukseen kuvia siitä miltä naama just nyt näyttää, varmaan suurin osa käskis pistää maskin naamaan ja olla ottamatta sitä koskaan pois. Mulle ei oo ollut muutamaan vuoteen sen kummallisempi asia olla ilman meikkiä, siis mua on lähinnä häirinnyt se että näytän alienilta kun ei ole kulmakarvoja, mutta ihon suhteen olen ollut sinut. Ja se on ollut silloinkin samanlainen kuin nyt. En sitten tiedä mikä nyt sitten on. : ( Toivottavasti tämä menee pian pois!
Onko vastaavanlaisia kokemuksia/fiiliksiä/ongelmia muilla?
Olisi kiva kuulla, ja etenkin se miten tilanne on parantunut. :)
