If wishes were bullets ...

Lisää keikka-uutisia! Syksyllä Suomeen rantautuu paljon hyviä bändejä, päivittelen niitä tänne sitä mukaan kun kiertueet julkaistaan, tietää mistä tilata lippuja jne. :)

Tällä kertaa on vuorossa Die So Fluid joka saapuu jälleen Suomeen kiertueelle! Olen missannut bändin aina heidän ollensa täällä keikoilla, mutta nyt tämä vääryys saa loppua, prkl. :D
Die So Fluid on powertrio jonka jäsenet ovat Briteistä ja Yhdysvalloista. Heidän musiikkinsa yhdistelee punkkia ja grungea, kuorrutuksena kakun päällä laulajatar Grogin omaperäinen ja voimakas ääni. Musiikin lisäksi minua kiehtoo myös Grogin upea tyyli!

Tällä hetkellä lippuja voi ostaa ainakin Kuopion ja Helsingin keikoille Tiketistä, KLIK!!!
Kuopion liput ovat 7,50€ ja Helsingin 11,50€ ilman toimituskuluja. Molemmat ovat myös K-18, veikkaisin että niin ovat muutkin keikat. Veikkaan myös että baarien omilta sivuilta voi löytyä tietoa miten ostaa lippuja, saattaa olla että lippujen osto tietoja päivitellään lähempänä syksyä myös bändin kotisivuille ja Facebook-sivulle jonne pääset tästä!
Tällä kertaa on tarjolla muitakin paikkakuntia kuin vain Helsinki joten kannattaa lähteä kylille kun bändi saapuu lähellesi. :)

Itse aion katsastaa ainakin Helsingin keikan ja toivottavasti myös Lahdenkin! Maltan tuskin odottaa. Kiva nähdä bändejä jotka lukeutuvat suosikkeihin mutta joita ei ole vielä koskaan nähnyt. Nähdään keikoilla! :)

The pain looks good on You

Postauksia tulossa lisää myöhemmin tällä viikolla, mutta nyt pikainen vinkki kaikille! :)
Vinkkasin tästä jo Facebookin puolella mutta laitetaan itse bloginkin puolelle.

Osa underground jengistä saattaa muistaa gootti-rock bändi London After Midgnightin joka keikkaili ensimmäistä kertaa Suomessa vuonna 2008. Tänä kesänä LAM palaa vihdoin ja viimein takaisin Eurooppaan! Euroopan kiertue sisältää päiviä Saksassa, Englannissa, Venäjällä ja myös Helsingissä. Helsingin keikka on 26. heinäkuuta!

Kuva / photo : LAM's Facebook page

Keikka on Tavastialla ja tapahtuma on K-18.
Lippuja saa Tiketistä hintaan 22€ plus toimituskulut. Osta tästä!

Toivoisin mahdollisimman monen gootti-rockin ystävän ja bändin fanien saapuvan paikalle, myös pidemmän matkan takaa. Näin saamme tuettua bändiä sekä näytämme niin järjestäjille kuin itse bändille, että tämän kaltainen musiikki kiinnostaa meitä ja haluamme nähdä/kuulla lisää!
Mikäli matkustaa esimerkiksi VR:llä, saa juna-matkoja helposti ja edullisesti kun tilaa matkan ajoissa. Sama käytäntö lienee löytyvän monilta bussi-yhtiöiltäkin, joten suosittelen ottamaan niistäkin asioista selvää. :)
On turha valittaa jos ei viitsi nähdä vaivaa saapuakseen paikalle. On myös turha valittaa ettei mitkään bändit koskaan tule tänne, koska jos tarpeeksi ei ole kysyntää niin ihan luonnollista se on olla tulematta. ( Okei, valitan tästä itsekin mutta silti :D )
Nämä ovat kuitenkin aikalailla harvoja tilaisuuksia kun underground bändit USAsta asti tulevat tänne, joten pientä respectiä ja vaivannäköä asian suhteen, mikäli bändi on lähellä sydäntä.

Niin ja hei, minä olen pari päivää ennen tätä täyttänyt 24-vuotta joten juhlitaan samalla fossiilisoitumistani! :D

How could something so beautiful turn out so fucking deranged?

Ajattelin kirjoittaa vähän reaali-aikaisia kuulumisia myös. :)
Tässä ollaan edetty jo huhtikuun puoleen väliin asti, ja tuntuu että alkaa hirttosilmukka kaulan ympärillä vähän helpottamaan. Voi kunpa osaisin olla stressaamatta niin elämä olisi kovin paljon helpompaa. Mutta ehei!
Olen stressannut kaikesta oleellisesta sekä olemattomasta, ja mulla oli jo varmaan jonkun sortin burn outin oireita ilmassa. Siis ei duunin suhteen, vaan koko elämän. Tuntui että multa vaaditaan, minä itse mukaan lukien, joka suunnalta niin paljon että mä en vain yksinkertaisesti jaksa. En pysty. Sitten sanoikin selkä poks ja tässä olen tällä hetkellä sairaslomalla. Henkisesti kun on rikki, niin kyllä se kroppakin sen joskus tajuaa.
Vieläkin mulle aiheuttaa välillä ahdistusta se, että musta tuntuu että multa vaaditaan kaikkea ja että mun pitäisi revetä joka paikkaan. Kun sitä vihdoinkin opettelee sanomaan ei, siitä saakin vain paskaa niskaansa. Oppii sanomaan ei lisä-vuoroille, joihinkin tapaamisiin jne. koska haluaa kuunnella sydämen ääntä ja kuulostella sitä mikä itsestä tuntuu parhaalta. Niin kuin jokainen on aina sulle toitottanut että niin pitää tehdä. Lopulta kun teet niin, oletkin paska ihminen. Joko multa meni jotain ohi tai ... ? :D

On my way to see Amoral in the end of february. :)

On ollut vaikea nauttia niin duunista, ystävien seurasta kuin muuten vaan perus touhuista kun tuntuu että elää jossain vankilassa. Tai jonkun toisen elämää. Sitten tajusin että nyt on jotain pielessä, kun en enää nauti siinä mielessä elämisestä kuin ennen samoilla rahkeilla mitä minulla on. Raskas työ mitä raadetaan jokaisen palkan eteen, ei tuo enää minkäänlaista mielihyvän tai helpotuksen tunnetta palkkapäivänä - päinvastoin.
Mun rempattu asunto on ... aika lailla berberasta. Älkää ymmärtäkö väärin, osaan kyllä arvostaa sitä että minulla on edes asunto mutta kun se aiheuttaa terveydellisiä haittoja niin rupeaa usko siihenkin vähän järkkymään.
Edelleen mieltä kalvaa myös jouluna menehtynyt vaarini eli paappani. En ole puhunut asiasta paljon enkä varmaan käsitellytkään sitä "oikea oppisesti", mutta eikö jokainen sure tavallaan? En ole edes asiasta kertonut Facebookissani, koska en ... en jotenkin pysty. Yleensä tosin ihastutan ystäviäni kaikilla mahdollisilla jutuilla siellä haha. En vain jotenkin kaipaa sääliä, ennemminkin kaipaan kyllä ymmärrystä. En mitään turhan päiväistä löpinää. Vaikka en ollut ehkä super läheinen hänen kanssaan, niin hän oli parempi paappa mitä olisin koskaan voinut edes toivoa. Ja vaikka olen hyväksynyt ja ymmärtänyt asian, ja tiedostan että hänellä on nyt parempi olla, niin silti se sattuu. Sattuu ihan helvetisti. Toisinaan vähemmän, toisinaan enemmän. Mutta ei sitä tosta noin vaan voi unohtaa ja "get deal with it".
Tietyllä tapaa kipeistä asioista on helpointa puhua anonyyminä, esimerkiksi Tumblrissa olen asiasta enemmän julkaissut kirjoutuksia koska siellä multa ei odoteta eikä vaadita mitään. Olen täysin anonyymi ja voin murtua silloin kun haluan. That's how I like it.

Oikeastaan vasta nyt kun selkä sanoi "niks naks minäpäs en toimi" ja on saanut olla rauhassa, ilman sen kummempia vaatimuksia itseltä kuin muiltakaan, niin on saanut ajatella rauhassa. Ja oppinut arvostamaan ihmiskehoa. Sitä tosin ei kukaan tässä maailmassa arvosta ellei menetä jotain täysin yksinkertaista ja normaalia kykyä.
Kyllä mäkin vaivuin masennukseen kuin emo-teinit konsanaan :D Kun sitä saa kuulla että selkä tulee olemaan entisessä loistossaan vasta 3-4 kuukauden päästä ja se vaatii erittäin pitkäjänteistä treeniä, huoltoa ja lepoa niin siinä menee helposti usko kaikkeen. Ja rupeaa maalailemaan kaikenlaisia kauhukuvia, etenkin jos omaa yhtä vilkkaan mielikuvituksen kuin minä hehe. Ja hokemaan sitä samaa lausetta että "miksi juuri minä?". Sitä kun tuntuu toisten ihmisten saavan kaiken niin helposti, saatanan primadonnat. Hetki siinä meni ennen kuin nielin ylpeyteni ja angstini, hyväksyin asian ja ymmärsin että oma terveys on laitettava etusijalle. Olen aina ollut semmoinen ihminen, joka menee lääkäriin vasta pakon sanelemana eli käytännössä pää kainalossa. Tuntuu niin turhalta olla vain, toisaalta juuri tietynlainen tekeminen sattuu todella kivuliaasti. Mutta ei siis mitään ole kirjaimellisesti rikki, poikki yms. Selän ja takareisien lihakset ovat niin pahasti lukossa/jumissa että koko ajan sattuu, tietynlaiset asennot sattuvat ihan kamalasti jonka jälkeen on vähän hankala kävellä ja sillee. Mitä tästä opimme? Kun treenaatte ja teette duunianne - muistakaa venytellä kunnolla, käydä hierojalla mikäli treenaatte paljon/teette fyysistä duunia, ja oikeasti venytellä niin maan perusteellisesti koko vartalo. Mun yksi harvoista neuvoistani teille, rakkaat lukijani on se, että nyt oikeasti venyttelette. Muuten toistelen tätä samaa lausetta vielä 57 kertaa jos ette tee niin kuin käsken :D Koska tämä ei ole kivaa, voin kertoa.
Mutta kai se on sitten jotain tällaista satuttava elämässä että ymmärtää yhtä sun toista omasta tilanteestaan!

Nyt voidaankin sujuvasti siirtyä masennuksen pohjalta positiivisen aallon harjalle! Mitä sitä turhaan hihkumaan jos ei ensin pohjusta tarinaa jotenkin sydäntä särkevästi. Sehän on menestyneen Hollywood-elokuvankin nyrkkisääntö :D
1. Kaikista hienointa on se, että tuntuu että voi taas hengittää kunnolla eikä tosiaan mikään hirttosilmukka kaulan ympärillä kiristele. Että olen jälleen kerran kasvanut ihmisenä ja ymmärtänyt asioita, laittanut niitä vähän tärkeysjärjestykseen. Olen tehnyt päätöksiä, kerrankin niin että olen oikeasti kuunnellut sitä sydämen ääntä.
2. Minulla on upeita ystäviä joiden kanssa voi jutella kaikesta hassusta ja suunnitella upeita reissuja! Ja ne jaksaa mua vaikka oon toisinaan todella ärsyttävä ja vaikea tapaus.
3. Osa masennus-aallon syytä lienee surkea keikka-tilanne Suomessa, en käsitä mitä on tapahtunut. Ennen kävin keikoilla yhtä monesti viikossa kuin nykyään käyn parissa kuukaudessa. Oli sitten töitä tai koulua. Tai sitten kaikki hyvät bändit osuvat samalle viikolle kiertueineen -___-
Mikäli vertaa esimerkiksi Ruotsiin, niin suurin osa bändeistä kieppaa vielä sen kautta mutta eivät tule tänne. Miksi? Siksi koska täällä ei ole tarpeeksi kysyntää? Englannissa meno on edelleenkin keikkojen osalta samaa, ellei parempaakin. Siksi veri vetää entistä sitkeämmin sinne. Ärsyttää suunnattomasti se, että jos haluaa lähteä katsomaan bändejä niin pitää ruveta lähtemään useammin toiseen maahan, kuin toiseen kaupunkiin Suomessa. Jos miettii esimerkiksi vuosia 2008-2010, jolloin Suomessa oli niin hyviä keikkoja koko ajan että melkein valinnan vaikeus iski, niin nyt tilanne on täysin päinvastainen. Osa syy lienee faneilla, en tiedä mitä pitäisi tehdä - sitkeästi vain jatkaa keikka-paikkojen sähköpostien spämmäystä että "tämä tänne esiintymään , kysyntää on!", ostaa 57 levyä / per bändi vai mitä. Koska on se nyt ymmärrettävää ettei kiinnosta tulla esiintymään maahan, josta jää loppujen lopuksi itse vain miinukselle, vaikka kuinka rakastaisi soittamista.
Jonkinlainen helpotus tilanteeseen on tulossa kesän festareiden suhteen, vaikka tarjonta ei nyt mitenkään erityisemmin säväytä - samaa paskaa, mutta eri paketissa :D Rob Zombie oli koko kesän mielenkiintoisin esiintyjä mutta sekin meni ja perui. Ei ole enää semmoisia super kiinnostavia nimiä ja silti hinnat liitelevät pilvissä. Otetaan vertailun vuoksi esimerkiksi Graspop, jossa on tänä vuonna muutamia samoja suuria nimiä kuin Suomen festareilla, että myös liuta muita yhtä suuria nimiä plus yli 57 bändiä joista kaikki ovat suurempia "pienempiä" esiintyjiä kuin Suomen vastaavat. Hinta-eroa on muutama hassu kymppi festari-lipuilla vaikka bändi-tarjonta on ihan eri planeetalta. Plus Suomessa maksaa leirintä erikseen.
Toki lennot maksavat mutta kyllä minä mieluummin maksan vaikka 150 euroa lennoista, kuin juon itteni samalla summalla niin känniin että paskatkin bändit kuulostavat vähän paremmilta. Puhumattakaan festari-ruokien laadusta, tarjonnasta ja hinnoista! Arrrrggggghhhhhhh!!
No joo, se siitä positiivudesta. Pakko lopettaa paasaaminen kun rupeaa ärsyttämään itseäkin niin paljon, kun kaikki on päin berberaa :D
4. Uusi-Seelanti! Katsoin eilen illalla silkasta mielenkiinnosta lentoja sinnepäin ja ne olivat ihan naurettavan halpoja. Siitä tulee paras reissu mm. ikinä *___*
5. Joulukuu! Olen tässä viimeisen 2 viikkoa treenannut oikein systemaattisesti ja fyssarini olisi varmasti ylpeä minusta. Kunhan vielä jatkaa tällä tyylillä hamaan loppuun asti niin ollaan voiton puolella hehe. Hirveästi tsemppausta se vaan itseltä vaatii, eikä lainkaan paineita vaikka joulukuu on vauhdilla tulossa vastaan ... hihiii silloin vasta unelmista tehdäänkin totta!
6. Syksy! Syksylle on julkaistu paljon hyviä keikkoja Suomeen, joten ei taidetakkaan olla ihan kusessa asian suhteen. Suomeen keikoille saapuu mm. Arch Enemy ja Deathstars, jota ei ole Suomessa näkynyt vuosiin ja joka sattuu olemaan yksi lempi-bändeistäni joten olen syystäkin innoissani. :)
7. Wednesday 13! Tule jo toukokuu!
8. Päätin varata kampaaja-ajan. Nyt riitti taas hetkeksi tämä otsatukattomuus hehe.
9. Olen löytänyt luovuuteni jälleen!
10. MyGrainin, Profane Omenin ja Amoralin keikka Nosturissa maaliskuussa. Voi että, se ilta oli pitkästä aikaa ihan tajuttoman paras! Olin niin onnellinen monta päivää sen jälkeen, kun oli niin hyvä seura ja musiikkia tarjolla että hymyili idiootisti kuin hangon keksi koko ajan! :)
11. Ira on takaisin Suomessa!!!! Ihan kamalaa kun hän on viime ajat asunut toisessa maassa.
12. STATUE DEFENDERIT ON VIHDOINKIN MUN JA TULLISSA ODOTTAVAT MINUA!
13. Mun suurin unelmani ikinä on toteutunut. Enkä mä ole edes tajunnut sitä. Sietäisin kuolla häpeästä! Orlando Bloom on mun ensirakkauteni ( ja mahdollisesti viimeiseni, koska olen forever alone hehehee ) ja suurin että herkullisin toiveeni herra Bloomin suhteen ikinä olisi se, että se esittäisi rokkaria. Kun hänen arki-tyyliänsä seuraa, niin suurin osa miellyttää omaa silmääni. Se on rennon rokahtavaa muttei mitään pvc-gootti-virityksiä luojan kiitos. No sitten, eilen googletellessani huvin vuoksi silmäkarkin takia häntä törmäsin kuviin hänestä rokkarina. WAIT. What the fuck?! Googletin vähän lisää ja selvisi että hän on esittänyt jonkin sortin räkäistä muusikkoa elokuvassa Sympathy For Delicious, joka tuli ulos vuonna 20-vitun-10. Mun suurin unelmani ja fantasiani on siis vihdoin ja viimein totta ja aion kattoa tota elokuvaa ja noita kuvia seuraavat 57 000 vuotta. Aaaaaaahhhhhhhh x miljoona. Ei kukaan vaan voi olla noin kuuma! Voi että! Anteeksi Orli rakas että olen viime aikoina kuolannut niin paljon Tom Hiddlestonia, Lee Pacea ja Luke Evansia yms. kyllähän sinä nyt aina tulet olemaan se numero 1 !!! Yhyy. Mun sydän ei kestä tämmöistä. Tosin mun 11-vuotias minäni olisi jo koomassa, jos tietäisi näistä kuvista ja tästä elokuvasta. Oon nyt aikuinen ja cool eli jalka vain puoliksi haudassa :D

I can't breath, too much hotness.

Niin. Ei se maailma ihan niskaan ole putoamassa, elämässäni on paljon hyvää ja se on välillä hyvä pohtia niitä kaikkia hienoja asioita mitä elämässään on eikä aina sitä, mitä ei ole. Silti ei kannata koskaan luovuttaa unelmiensa suhteen! :)
Niin ja puolialaston Orlando Bloom parantaa aina. Toivottavasti kaikilla oli viihtyisä ja rentouttava pääsiäinen!

P.s. Mä tiedän olevani harvinaisen vaikea ihminen. Koittakaa kestää. Mutta se olen vain minä :D

ROCKHOLIC : New music videos!

* sorry only in finnish *

On taas putkahdellut ulos päivänvaloon niin uusia kuin vanhoja biisejä kera musiikkivideoiden! Tässäpä tämän hetkiset kymmenen uutta mielenkiintoisinta ja minua miellyttävintä tekelettä ^___^

1. Arch Enemy - War Eternal

Angela Gossow otti ja lähti, siirtyi bändin manageri-hommiin ja kuningattaren kruunu langetettiin mm. The Agonistista ja Kamelotista tutulle Alissa White-Gluzille. Nyt on kyllä osunut laulaja-valinta aika lailla nappiin! On kyllä kova viisu, en malta odottaa että näkee yhtyeen kesällä livenä. Se on niska poikki ja tädädädää pittiin mars.

2. Profane Omen - Reset

Uusi levykin on pihalla ja tässäpä levyn nimikko-biisiä videon kera! Kyllä muuten toimii. Olen seurannut yhtyettä vuodesta 2007 asti eikä ole vielä kertaakaan vastaan tullut huonoa kappaletta, huonoa levyä tai huonoa keikkaa. Kerta kaikkiaan super kova hyeena-jengi todellakin osaa asiansa.
Suomen ja erästä maailman parasta live-bändiä pääsee todistamaan mm. Nummirockissa tänä kesänä! Be there! Or be the idiot!

3. Amoral - Blueprints

Kyllä nyt hemmotellaan suomalaisen musiikin kuuntelijoita! Amoralilta tullut myös uusin levy ulos ja tämä on yksi hieman proge-henkisemmän levyn tuotoksista. Kappale itsessään on kaunis ja musiikkivideon visuaalinen ilme on mielestäni myös melankolisen kaunis. Kontrasti Nikon aikaiseen musiikkiin on aika suuri, mutta uskokaa tai älkää - kaikki eri tyylit toimii käsittämättömän hyvin livenä! Tässäpä todiste taannoisesta Nosturin keikasta, tämmöinen fossiili-fani oli aivan pähkinöinä koko keikasta. Tsekkaa TÄSTÄ!
Itsehän olin niin fiiliksissä keikan jälkeen että menin niin lukkoon etten pystynyt edes tyyppejä kiittämään.
Ujo Simba 16. v otti vallan :D Sääli, koska oli yksi parhaimmista keikoista heiltä ikinä ja olisi kiva ollut saada kakistettua "kiitos" ulos suusta.

4. Stam1na - Panzerfaust

No joo, uusi levy ja tämä musiikkivideokin tullut ulos satoja valovuosia sitten mutta en ole ehtinyt sitä vielä hehkuttamaan täällä. APUAAA!
Biisi itsessään on taattua Stam1naa, uusilla mielenkiintoisilla viboilla. Kiva että bändi luo biisehinsä jotain uutta menettämättä kuitenkaan itsensä tunnistetattavuutta, kuitenkaan toistamatta samaa vanhaa kaavaa. Visuaalisesti videon minimalistinen henki iskee kuin nyrkki naamaan ja on erittäin kaunista katseltavaa. Samoin kuin nämä Lemin omat tuulimyllyt että puolialastomat suomalaismiesten vartalot.
Stam1naan pätee mielestäni sama kuin PO:n - kyseessä on yksi Suomen ja maailman parhaimmista live-bändeistä joka harvoin jättää ketään kylmäksi, niin keikalla, levyillä kuin biiseillä. Itselläni tapahtui pieni Stam1na-paussi Viimeinen Atlantis-levyn aikoihin, se ei mielestäni edelleenkään ole yhtyeen parasta antia, mutta muutenhan Sm3tana maistuu yhtä hyvin kuin juustokakku - suussa sulavan herkullista höttöä jota on pakko saada lisää. Huumetta! Addiktio! Johon ei taida olla parantavaa lääkettä!
En valitettavasti ole päässyt vielä kertaakaan todistamaan Stam1naa tänä vuonna livenä, mutta eiköhän asia tästä vielä korjaannu.

5. Deathstars - All The Devil's Toys

Tähän unofficial video, koska biisi löytyy tällä hetkellä kaikkialta muualta virallisesti paitsi Youtubesta. Video lienee työn alla, sneak peekeistä päätellen ;)
Pakko sanoa että biisi on ihan TÖRKEÄ! Upea! Makea! Täydellinen! Aivan mahtava. Täydellinen korvamato, kertakaikkiaan bloody awesome.
Muistakaa että bändi on tulossa syksyllä keikoille Suomenkin kamaralle, mars sinne kaikki! Det ska bli jääävla roligt!

6. H.E.A.T. - A Shot At Redemption

Ai että ne ruåttalaiset sitten osaa! H.E.A.T. on hitaasti mutta varmasti noussut omien rock-suosikkien joukkoon. Tarttuvat, hyvin paljon kultaiseen kasariin nojaavat suuret ja uljaat säkeistöt saavat väistämättä hymyilemään kuin hangonkeksi ja sitä alkaa huomaamattaan hytkymään biitin tahtiin. Koska se on yksinkertaisesti parhautta! Wau! H.E.A.T.ilta on myös uusi levy Tearing Down The Walls ulkona ja toivottavasti jätkät päätyisivät taas pian jonnekin lähelle keikoille. Viime kesän Skogsröjet-festareiden yksi parhaimpia vetoja oli ehdottomasti H.E.A.T. Jäätävän hyvä. Jävla bra! Kannattaa tutustua :)

7. blessthefall - Hollow Bodies

Nyt on taas niin kovaa kamaa emocore-osastolla että oksat pois! Clean-vokaalit ja örinät pelaa niin törkeen maukkaasti yhteen, että tästä saa ihan mahtavia kiksejä. Woohoo!
Kiva että videon visuaaliseen ilmeeseen on panostettu, vaikka itse videossa ei sen kummempaa muuta juonta soittavan bändin lisäksi ole. Itselle tuii ainakin vahvasti mieleen videopelit, eikä lainkaan huonossa valossa. Well done! Myöskin kesällä nähdään livenä - en jaksa mm. odottaa jeee!

8. The Pretty Reckless - Heaven Knows

Itse olen viime aikoina ollut täysin myyty Taylor Momsenin johtamalle The Pretty Recklessille. Noitamainen taide-rokki on vain niin lumoavaa ja koukuttavaa, vaikkakin lieviä hipsteri-viboja on ilmassa.
TPR:n tyylin tuntien odotettavissa oli taiteellista ja provosoivaa menoa, ja sitähän ei tästä videosta puutu. Visuaalisesti mielestäni erittäin kaunis ja mielenkiintoisen idean omaava julkaisu.
Itse biisi toi ensimmäisenä mieleeni Queenin We Will Rock Youn mikä ei liene mikään yllätys, jos ottaa alun komppailut huomioon. Mistään säälittävästä kopiosta ei kuitenkaan ole kyse :)

9. SISTER - My Enemy

Biisi ei ehkä ihan heti aukene, eikä video mutta väittäisin kuitenkin että kaiken sekamelskan pohjalla on ihan loistava biisi! Ja niin tarttuva biisi että pyörii päässä vielä nukkuessakin!
Toimii myös ihan törkeän hyvin keikoilla livenä. Simba approves! ;)
Ja onhan toi Jamien Samara-meininki aika sööttiä. Jävla söt! Jävla bra! Vi älskar borther ... ehmm vad?!

10. Motionless In White - Du Hast (cover)

Nyt ollaan taas jännän äärellä kun bändi kopioi erästä Rammsteinin tunnetuinta ja suosituinta kappaletta. En ole mikään neitsyt mitä Rammsteiniin tulee, bändin olemassa olon on tiennyt tämmöinen vanha kääkkä kuin minä jo iät ja ajat, eikä tämä biisi alku epäilyjen jälkeen todellakaan ole mikään oikeusmurha. Päinvastoin! Saa tanssimaan vielä paremmin kuin alkuperäinen versio! Coveri kumartaa mielestäni sopivan paljon alkuperäiselle versiolle, eikä sitä ole lähdetty liikaa muuttelemaan tai kikkailemaan, mikä on mielestäni hyvä juttu. Meni suoraan party-soittolistalleni, nyt laitetaan jalalla koreasti unz unz unz.

Löytyykö jotain sinun suosikkejasi? Inhokkeja?

ROCKHOLIC : Bullet For My Valentine & Halestorm at Tyrol, Stockholm SWE 24.3.2013

Kävikin pieni vahinko, ja päädyin lauantaina katsomaan Stam1nan sijasta Bullet For My Valentinea Circukseen. Siitä tulikin mieleeni, että nämä viime vuoden maaliskuun kuvat ovat vielä julkaisematta!!

Käytiin siis Ruotsissa katsomassa parin päivän sisällä niin BFMV:a ja Halestormia, kuin myös Hardcore Superstariakin. Oli kyllä paras kiertue-kuukausi pariin vuoteen tuo viime vuoden maaliskuu, joka viikko jotain, Lontoota, Tukholmaa ja kaupunkeja ympäri Suomen. Ai että.

Halestorm :

Bullet For My Valentine :

This is our Legacy ; Bleed From Within at On the Rocks 9.9.2013

Kävin tosiaan silloin viime vuoden syyskuussa katsomassa yhtä loistavaa metalcore bändiä, Bleed From Withiniä, On the Rocksissa erään työkaverini I:n kanssa. Meillä oli oikein mukavaa ja taisi osa hilpeydestä johtua niistä muutamasta shotista ja tequilasunrisesta mitä nautittiin. Hups.
Tapahtuma oli muuten sallittu myös alaikäisille, joko 15- tai 16-vuotiaista vanhemmille. Ihan kiva juttu siinä mielessä että jengiä tulee enemmän paikalle -> järjestäjät huomaavat että tämän tyylisiä bändejä kannattaa tuoda enemmänkin tännepäin.

Lämppäri-bänditkin oli tosi hyviä, etenkin POLAR. Jonka jätkiltä ostin niiden bändipaidan ... ja tietenkin päätin haluta sen vasta silloin kun ne olivat kasanneet kaikki paidat laatikoihin ja olivat roudaamassa niitä pois. Hankala asiakas forever :D Mutta pari jekku-shottia, komeita brittejä, britti-aksentti - mä oon niin myytyä naista, olisin varmaan ostanu kaiken jos mulla olisi ollut kaikki rajat kadoksissa. Harmi ettei niitä miehiä saanut kaupan päälle! Tosi mukavia tyyppejä kaiken kaikkiaan.

Bleed From Withinin aikana siirryttiin lavan edustalle rokkailemaan, ai perkele että oli menoa ja meininkiä! Nuo herrat ne ovat oikeita priimuksia mitä tulee moshaamiseen, jos joskus jaksan sen videon Youtubeen ladata niin näätte ne yli tyylikkäät tuulimyllyt. Tosi hyvä ja hauska keikka, olin yhtä hymyä sen jälkeen vaikka jouduin kävelemään keskustasta kotiin ja eksyin matkan varrella :'D Onneksi ei ole pitkä matka eikä ollut kovin kylmä.

Keikan jälkeen jäätiin tosiaan hetkeksi hengailemaan Rocksiin ja juteltiin myös näiden BFW:n jätkien kanssa. Ne vasta mukavia onkin! Tuli ummet ja lammet juteltua etenkin Scottin kanssa ja Graigille taisin mainita liiankin monta kertaa kuinka upeat sen hiukset on ... mutta kun ne ovat.

Ollaanpas sitä muikeana :D
Olin ekaa kertaa keikalla tennareissa varmaan ... muutamaan vuoteen? Festarit nyt on asia erikseen mutta että baari-keikalle, ehei mä oon korkkari-tyttöjä. Yritin kai vain sulautua siihen emo-laumaan parhaimpani mukaan.

Päällä oli Lip Servicen maailman paras mekko, jotain sulka-korviksia joihin olen ihan rakastunut sekä muuta rihkamaa kaikessa mahdollisessa muodossa. Simppeliä meininkiä pienellä twistillä.

Näitä kuvia katsellessa houkuttelee enemmän kuin vähän leikata otsis takaisin. Mutta tämä nykyinen yli-kasvanut malli on siitä helppo että saa pidettyä kätevästi hipsteri-nutturaa joka on erittäin kätevä juttu etenkin salilla. Aijaijai ... valintoja, valintoja!


Translation ;

Like I told before, I went to see Bleed From Within to On the Rocks in the beginning of september 2013. The gig was simply awesome, so much energy and positive feeling in the air! And those guys are masters what come to head-banging hehe.

Amazing evening, thank you guys for great evening and gig! Hope to see you soon again :)

Skeletons in the Closet 2012; Marilyn Manson at O2 Academy, London, UK 5.7.2012

Kolmas päivä meidän road-tripillä Euroopassa ja ensimmäisen keikan aika. Lontoo ja Marilyn Manson part. 1. Milano vielä edessä. Jonotus oli erittäin mukavaa, etuilevia italialaisia lukuun ottamatta.
Kenttä oli loppuunmyyty, meillä oli istuma-paikat mutta päästiin silti kentälle koska kiva ja säälivä järkkäri päästi meidät sinne.

Ei ole ikinä ennen mua pitänyt/tarvinnut vetää kesken keikan yleisöstä pois, mutta tuolloin piti. Jengi sekosi ihan täysin, meitä riepoteltiin ensimmäisen ja kymmenennen rivin välillä kuin onnetonta jalkapalloa - jouduttiin pittiin, Hannelelta katosi kenkä, Niina puristui kokoon ensimmäisen ja kolmannen rivin välillä, itsellä alkoi iskeä paniikki kun porukka hyppi kaiteelta pitin sekaan. Taisi olla aikamoinen näky kun kolme mOBSCENEÄ vedetään yleisöstä :D
Eihän siinä mitään mutta jengi repi meitä kun meidät vedettiin yksi kerrallaan yleisöstä - sukkahousuja, stay-uppeja, vaatteita - ihan kaikkea. Mun hame oli korvissa, paita auki, punaiset alkkarit vilkkui, sukkahousut raadeltu auki ja makasin erittäin edustavana eturivin päällä kun spotti-valot päätti laittaa parastaan ja köllöttelin siinä lettu levällään itse Marilyn Mansonin edessä. Ei varsinaisesti se kaavailemani kohtaaminen kyseisen Jumalan kanssa :D

Before the gig ...

Sen jälkeen menikin taju, kun mut vedettiin siitä eturivin päältä ja valot sammui, musta tuntui että putosin tyhjyyteen. Sieltä ei muuten tullut herättyä, kökötettiin siinä sitten eturiviäkin edempänä katsomassa keikkaa puoliksi tajuttomana, haha!!
Päälle kaadettiin joka suunnasta kylmää vettä, mua ohjeistettiin hengittämään ns. oikein, ympärillä hääri monta ensiapu-ukkelia ja akkelia mutta silti vaivuin hämärän rajamaille koko ajan. Olishan se ollut toisaalta ihan siistiä vaipuu johonkin koomaan Mansonin keikalla ja toisaalta ihan jees missata semmosia ns.turhia biisejä kuten Personal Jesus käymällä juttusilla viikatemiehen kanssa. Multa meni edelleenkin taju kerta toisensa jälkeen mutten silti suostunut lähtemään sen kummempaan ensi-apuun, yritin muutaman kerran kävelläkin mutta se ei onnistunut. Kun se lopulta onnistui, hoipertelin vessaan irrottamaan irtoripset ja mentiinkiin seuraamaan keikkaa lavan viereen koska ei viitsitty lähteä kokeilemaan onneamme toista kertaa yleisön sekaan.

... after the gig.

Lontoo on silti maailman ihanin kaupunki ja maailman paras vaikka noi ihmiset sekoskin siellä keikalla ihan totaalisesti. Semmoista menoa en ole edes festareilla koskaan nähnyt, ja niitäkin on koluttu AIKA MONIA.
Loppujen lopuksi oli kuitenkin tosi upea keikka, mahtava fiilis, kenkäkin löytyi lopulta ja lähdettiin bailaamaan Lontoon yöhön.
Paras kesä ikinä. Paras Manson ikinä. Paras Lontoo ikinä. Parhaat tytöt ikinä. Paras reissu ikinä.


Translation ;

July 2012. Marilyn Manson in London - our first stop during our road-trip in Europe. Can't get any better, the best summer ever!

Rot for me ... / The Defiled, Sister & Wednesday 13 at Debaser Strand, Stockholm, Sweden 10.11.2013

Marraskuu starttasti mukavasti käyntiin hyvällä musiikilla toisessa maassa. Harvemmin sitä ehtii vetää kännit, käydä keikalla ja haahuilla ympäri kaupunkia toisessa maassa alle 24 tunnin sisällä. Kokemus sekin!

Kroisoksia ja mukavuuden haluisia kun ollaan, mentiin tällä kertaa Ruotsiin lentämällä. Luojan kiitos Norwegian ei lennättänyt meitä Immortalin luokse vaan sovitusti Tukholmaan. Aamulentoa seurasi torkut lentokentällä, jonka jälkeen meikattiin ja lähdettiin kohti Tukholmaa. Uskokaa tai älkää, minä ja Minja löysimme perille ensimmäisellä yrittämällä!!
Treffattiin Ira keskustassa, käytiin syömässä, josta suunnattiin kohti Debaseria, siellä kun olisi varmaan elämää pidempi jono. Eipä ollut, onneksi.
Mentiin viereiseen baariin yksille, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Voidaan syyttää tilien ja aivojen tyhjentymisestä baarimikkoa joka oli ollut Suomessa töissä. Kaikkihan sen tietävät ettei siitä seuraa mitään hyvää.
Muut ne olivat brunssilla kun suomalaiset vetivät viski-kolia kilpaa viereisessä pöydässä :D
Baari-brunssi-ihme mestan mennessä kiinni jo viideltä iltapäivällä, siirryttiin keikka-paikan toiselle puolelle baariin. Sieltä sitten jossain vaiheessa itse keikka-paikalle, ovien avauduttua, eturivi paikan saatua, baarin kautta takaisin eturiviin. Se on hienoa se, että verkkopankki osaa kertoa sinulle seuraavana päivänä että miksi tilillä on enää aivan liian vähän jäljellä :D

The Defiled meni syystä ja toisesta vähän ohi, mutta oikein makoisaltahan se kuulosti silti. Kuvia ei jaksanut ottaa, kun oli taas tällainen tapaus kyseessä että lava on sinua about vyötärölle saakka ja 90% keikasta katsot laulajan haaroväliä. Moni ei tuosta varmaan valittaisi mutta minä se saan kitinän aikaan vaikka ja mistä ;D No joo, olihan ne kivat farkut. Ja kiva keikka!

Sister oli ihan järkyttävän kamala. Äskeinen lause oli muuten suurin valhe mitä olen viimeisen kuukauden aikana suustani päästänyt ulos!
Sen päivän kun näkisi että Sister olisi joten kuten huono. Sitä päivää ei tule, koska ne on vaan niin perkeleen mahtavia!! Yksi maailman parhaimmista bändeistä, ehdottomasti!! Voi että, ihan tässä tämmöinen vanha kääkkä herkistyy kun ajattelee että miten siisti keikka se oli. Too Bad For Youn aikana pelkäsin pääni lähtevän irti koska se biisi vain sattuu olemaan niin älyttömän hyvä!
Kuvia en ottanut koska keskityin nauttimaan keikasta täysin rinnoin sekä lyömään päätäni jokaisen jäsenen polviin. Siis ihan oikeasti, ensi kerralla laitan jonkun jääkiekko-kypärän päähän, en halua enää lisää aivovaurioita :D
Tästä se taas jatkui, suomalaiset tytöt vs. Jeemil, drinkkien varastelu. On se kiva että meiltä köyhimmiltä aina kähvelletään drinkit. Sinänsä herrasmies että palauttaa sen aina, mitä nyt puolet tyhjempänä. Tai sitten se on FBI:lla hommissa ja koittaa selvittää, miten me saadaan aina omia litkuja salakuljetettua baariin ja näin ollen terästettyä baarin laimeita antimia. Kenties jopa CSI. Se olisi jo aika cool, olen kuolannut Gregiä siitä asti kun ohjelma alkoi Maikkarilla ... tällä kertaa kuitenkin tuli vesiperä, koska me ei oltu niitä terästetty. Ha!

Ja sitten se itse paholaisen poika eli Wednesday 13. Kaatuneesta Sommersbysta huolimatta ehtaa täydellisyyttä ensi soinnuista loppu pihauksiin asti. Jessus sentään, mikä mies! Mikä show!
Kyllähän siinä kostuu paikat niin naisilla kuin miehillä, kun tuo herra lavalle astelee. Ei ole muuten koskaan ennen Immortal-meikit näyttäneet yhtä hyviltä. Cheekin timantit eivät ole ikuisia mutta W13:n showt ne taas on sitä kirkkainta timanttia alusta loppuun asti. Parasta.
Se on hyvä aloittaa show I Want You Dead kappaleella kun 95% porukasta on niin pähkinöinä että menisivät ennemmin kuolleesta kuin elävästä ja loput seuraa perästä viimeistään parin seuraavan biisin aikana. Sitten onkin hyvä passittaa jengi Get Your Grave Onin sästämänä hautaan ikuiseen lepoon. Toimii!

Kuvat ovat surkeinta laatua pitkästä aikaa, mutta tuosta viimeisestä tykkään. Siinä on sitä asennetta!
En olisi koskaan halunnut keikan loppuvan, mutta kuten kaikilla kivoilla asioilla on tapana loppua joskus, semmoinen ikävä asia oli hyväksyttävä tämänkin kohdalla.
Tämän hetken kovimpia live-bändejä jos puolueellisesti että puolueettomana saa listata, niin kyllä kaikki nämä kolme siellä top 10:ssä ovat. Vertaa johonkin paikallaan jynttäävään Metallicaan jossa aika käy tylsäksi vaikka tyhjentäisi koko anniskelu-alueen kalja-tynnyrin niin näillä keikoilla siitä ei ole puutetta. Metallica saattaa luritella olevansa Master Of Puppets mutta nämä bändit ne ovat Masters Of Music. Että sillä lailla!
Jos siis kaipaa kunnon selkäpiitä karmivaa, mielihyvää tuottavaa ja uskomatonta fiilistä antavaa rock-showta, tsekkaa nämä bändit.
Jos taas kaipaa perus junttausta voi kävellä niille perus tanhuille Tavastialle.

Keikan jälkeen meillä oli aikaa heilua siihen aamu kolmeen, neljään asti kunnes bussi kohti lentokenttää lähtisi. Kuka nyt hei hotellia ottaisi muutamaksi tunniksi. Tosin kodittoman leikkiminen Tukholman keskustassa marraskuussa oli omalla tavallaan ihan jännittävää mutta sitä kylmyyttä ei tarvitse toiste vähään aikaan kokea, heh heh.
Keikan jälkeen puhuttiin ummet, lammet ja järvet Sisterien jätkien kanssa. Olivat kovin ystävällisiä herrasmiehiä jälleen sekä se on hieno asia, että sitä ei tunne itseään ihan kajahtaneeksi niiden seurassa. Hullu kun aina toisen hullun tuntee.

Rivieran lomaa vietettiin muutama tovi keikka-paikan ulkopuolella. Kovin olisi kiva ollut nähdä itse W13 ja kiittää upeasta keikasta, mutta herra se luikki pakoon keikka-bussiin. Sinänsä ihan ymmärrettävää, itse olisin kaasuttanut lujaa pois paikalta ... kerta sinne oli jäänyt hengaamaan muutama tyyppi, jotka olivat väkisin menneet bäkkärille ja liimailivat bussiin enemmän tai vähemmän loukkaavia post it-lappuja. Haukkuivat basistille että voi että kun oot niin kamala ja ruma, me halutaan se söpömpi kitara-mies tänne ... En ole moista häpeää pitkään aikaan tuntenut mitä silloin tunsin, toivottavasti löytäisivät raukat pian sen Tarmolan lähikaupan mistä saa ostettua mm. AIVOJA.

Me sentään arvostimme kanssamme jäätyviä "rumia soittajia" eli Romania ja Troyta. Ovat ihan huippu tyyppejä! En ymmärrä miten joku kehtaa käyttäytyä niitä kohtaa niin kuten post it-jengi. Toisaalta, ne olivat melkein parempaa viihdettä kuin Salatut Elämät :D

Sen jälkeen matka jatkui taksin etsimisellä, Mäkin etsimisellä, T-centralin ulkopuolella viettäen aurinkoista ja lämmintä piknikkiä pari tuntia kunnes umpi jäässä löydettiin kuin löydettiinkin itsemme bussista lentokentälle.
Ehkä creepyintä oli se, kun koko ajan istuessamme ulkona meitä katsoi tien toiselta puolen valotaulusta numero 13. Se ei liikkunut suuntaan eikä toiseen, vaikka näytti olevan juuri niitä tauluja jotka näyttävät kellon ja lämpötilan. Iiiks!

Jollain kummalla onnen kantamoisella päästiin lentokentän turvatarkastuksestakin läpi. Taidettiin olla aikamoinen näky ja löyhkä, tosin sehän vain kertoo sen että koko reissu oli kaiken kaikkiaan aikamoinen, ikimuistoinen ja mahtava seikkailu!
Me selvittiin takaisin kotiin, ja vielä ehjin nahoin. Hieno saavutus sekin. Oli parasta.


Translation ;

I start to repeat myself but ... The Defiled. Sister. Wednesday 13. They play best gigs in the whole damn world, trust me.

Happy Wednesday the 13th!

Oh, I have about 10 mins time to write this before is toooooo late at my time zone. 13.11.2013 yay!
Today is one of the wednesday the 13th's which are of course the BEST wednesdays EVER. All about damn Wednesday 13!

This wednesday wasn't anyhow special, tho it could be but poor Simba couldn't make it as memorable as she wanted. Anyway, my last wednesday the 13th was a lot more than memorable, one of the best days ever!!
I was at London, my favorite town in the world. With my wifey, who mean a world to me. Watching the best bands ever, Sister and .... dändändääääään Wednesday 13!!! At wednesday the 13th in may 2013. Pretty damn nice balance of 1 and 3 haha!

He's such a big inspiration for me and such a nice person, sweetheart and a really funny guy! I was a bit scared to meet him at my first time in december 2011, because there's so much rumors about him how big asshole he is and blaablaa but I CAN'T agree with any of those rumors. For me/us he have always been so sweet and amazing that I can't say a bad thing of him. Except that, he though we don't feel the coldness 'cause we're from Finland. And when I first time saw him, I couldn't help it and I started to cry and he ask "Why you're crying?" "Be-be-because of you?" "... you're silly girl!". Ahaha gotta love him!
And damn how charismatic person/singer he is, one of the best in the whole damn world in my opinion. I love his horror'n'roll, it's so catchy and damn sexy. Also the way how he act for the fans : he do have those meet&greet-happenings before the show what cost but he always come out after the show, talk with fans, take photos, talk a bit more and so. Kind and loving person who really care about his fans. Can't say the same of many rock'n'roll stars at nowdays.
I have knew his bands for ages but have started to listen it more and more when I met my dear UK-wifey Kylie. So, can I blame her for making me this kind of insane Simba who lööövs Keskiviikko, right? ;P We also made a special dance for Calling All Corpses ... it's fabulous haha. I bet W13 would love it.

W13 and Simba at wednesday the 13th in London, march 2013.

Wow. Just love him too much. Hail to Wednesday 13!

Pssst ... damn, at my time zone it's already thursday the 14th. Haha damn. But there's plenty of countries where's still wednesday the 13th >: D Enjoy of it and play some Wednesday 13. LOUD.

I'm SICK SICK SICK

Vihdoin ja viimein marraskuu.
On aika käynnistää jonkun sortin punainen, mustilla tehosteilla, pääkalloilla ja tolkuttomalla määrällä glitteriä varustettu kiertue-bussi.

"For Those Who About To Rot 2013"-kiertue alkaa omalta osaltamme Tukholmasta tämän viikon sunnuntaina ja jatkuu kiertueen viimeisellä keikalla Manchesterissa. Tätä on odotettu KAUAN! :)

Menu on seuraavanlainen ;

Photo by Sister

Alkupalaksi on tarjolla "Norjalaista glam/hard rock/black gay metallia", jota tarjoilee Sister.
( Ehkä parhain kuvaus ikinä ^ . EN KESTÄ )

Photo by Sofie Marsden.

Pääruokana on mailman parasta keskiviikkoa. Eli Wednesday 13 tietenkin!

Tukholma, Manchester, Lontoo. Mahdollisesti myös Rugby ... en tiedä vielä. Viikko Englannissa marraskuun lopussa/joulukuun alussa, katsotaan mille muille keikoille eksytään kuin niille joiden keikka-liput jo löytyvät. Lontoossa majoitumme jälleen kerran Camdenissa. Parastaaaaaa!!
Samaan aikaan olisi kyllä Hardcore Superstarin ja Buckcherryn kiertue Englannissa mutta päivät menee ihan typerästi meidän suhteen. Tyhmää :(
Takaisin Suomeen ja neljän päivän päästä siitä Bring Me The Horizon Circuksessa.
Maailman parhaimmat bändit, maailman parhain seura, maailman parhaimmat kaupungit.

Toisinaan elämä on ihan helvetin hienoa!

P.s. Sinä, joka koet tarpeelliseksi levittää minusta ympäri ämpäri huhua, jonka mukaan olen jonkin sortin huora kun vain harrastan lihallisten himojen toteuttamista muusikoiden kanssa makuuhuoneen puolella - kiitos siitä mielikuvasta, että luulet tietäväsi enemmän elämästäni kuin minä itse :)
Koska et ole kaverini etkä todellakaan ystäväni, ei sinulle eikä muutenkaan koko maailmalle kuulu minun yksityisasiani tai minun ihmissuhteeni.
On se jännä, että on niin vaikea käsittää, että on olemassa muitakin kuin huomion kipeitä huomio-huoria jotka tyrkyttävät itseään keikoilla välittämättä itse musiikista tippaakaan. Joitakin kun oikeasti kiinnostaa se musiikki, ei vain ne jotka heiluvat mikin ja kitaran varressa. Toisille musiikki on elämäntapa, joiden soittajat eivät ole metsästettävää lihaa vaan ihmisiä, joita arvostaa ja kunnioittaa paljon. Ja haluaa oppia tuntemaan, eikä siinä tietääkseni ole mitään pahaa jos sattuu ystävystymään. On se kumma että edes 2000-luvulla on vaikea ymmärtää että nainen ja mies voivat olla läheisiäkin ystäviä ilman mitään sen kummempia romanttisia tunteita. Tai ehkä meillä on erilainen käsitys ystävyydestä ;)
Suosittelen hankkimaan oman elämän, katsomaan peiliin tai vaihtoehtoisesti kasvamaan aikuiseksi ja lopettamaan moisten perättömien juorujen levittämisen ihmisestä jota et edes tunne. Et tunne millään tavalla ja ihan vain tiedoksi, et tule muuten koskaan tuntemaankaan.
Kiitos.
Romanin terveiset sinulle puolestani, no hard feelings ;

Photo by Sofie Marsden.

Translation ;

Fiiiiiiiiiiiiiiiiinally november is here!
Sister and Wednesday 13's tour "For Those Who About To Rot 2013" is on and it's time to rot at Stockholm this weekend and then again in the end of november in Manchester. We will also be in England for one whole week!!

The best bands in the world, the best cities in the worlds with the best people in the world. What else you should anymore hope from the World?!

I'm super excited. Sometimes life is damn great and beautiful!

And the same in english about that "P.s." thing above.
There's a girl here in Helsinki talking some shit about me so I just send some greetings to her. She keep telling how I'm so horrrrrrrrrrrrrrible whore who just sleep with every musician. Oh how nice! Now you all know my real job ... oh damn. LOL!!!
First of all, I'm well surprised how someone can know things like that about me what even I DON'T know. Cool or then NOT.
Because she's not my friend in any level, and neither are the rest of the world, my privacy and my relationships is not your business at all.
But obviously is way too hard for some people to understand, that you can go lots of gigs if you're a woman without hunting every damn musician. Some of us are interested of the damn music, you know? Music, which we like, which we adore, which we love so much that we're ready to pay a lot to hear it where ever we fucking want to.
And in that point, when you're seeing some special same bands a lot, it's kind a normal to get to know the members of the band. And I think there's nothing bad?
There's nothing bad to want know better the members of your favorite bands, if it's possible. There's nothing bad to became good friends with some musicians. There's nothing bad if a woman and a man are very good friends, it doesn't mean that's it of course about some kind of romance or sex. For fuck sake we're living the year 2013, not 1813!!!
I suggest this girl to get a life, having a long look into the mirror or just dealing with that fact you should finally GROW UP and stop talking about shit of people who you don't even KNOW.
You don't know me anyhow and you will never know. Thank you. :)

The last photo of Roman have some serious greetings from me to this girl. No hard feelings, you know!

" And people hate me, cause I'm better than you.

I'm perfect, pissed off, beautiful, I'm God.

So stand in line motherfuckers, don't waste my time. "

- Murderdolls