Sorry for the shape I'm in

Mua ärsyttää. Muutamat asiat ihan helvetisti ja haluan jakaa ne teidän kanssa! Ehkä teitä ärsyttää samat asiat ja sitten voidaan pitää salaisia kokouksia ja jauhaa paskaa? Ihaanaa.

Ensinnäkin, mua ärsyttää ihmiset jotka eivät maksa velkoja. Okei, oon mäkin velkaa mun vanhemmille, parhaimmillaan 40 €, mutta ne tietää että mä maksan heti kunhan mä saan rahaa.
Mutta sitten tää että lainataan kavereille. Sä lainaat hyvälle kaverilles kun se on tiukassa paikassa, mutta auta armias kun itse oot tiukassa paikassa ( ja pahimmillaan se kaveri ei ole vieläkään maksanut sulle velkoja takas! ) niin tää kyseinen kaveri ei voi auttaa sua. Sä lainaat kaverille kun sillä on tiukka paikka mutta yllättäen sä huomaat että ET saa velkojas takas vaikka kyseisestä pyynnöstä on kulunut jo reilu kuukausi. Sä lainaat kaverilles kun se ruikuttaa että ei oo rahaa, aattelet että autat siinä hyvää kaverias, ihmettelet siinä sitten kuukauden sisällä että miksi se ei maksa sitä hurjaa 20 € velkaa takaisin vaikka se ryyppää joka viikonloppu baarissa?
Näitähän riittää! Että mun otsasuoni PULLISTUU kun mä vaan ajattelen koko lainaus-sotkuja!
Ja sehän ei liene missään tapauksissa yllättävää että sun itse pitää pyydellä niitä velkoja takas? Ruinata? Rukoilla? Ja sitten kun et jaksa enää ainaista ruinaamista vaan sanot asian vähän tylymmin ( koska eihän se viesti muuten perille mene ) niin johan oot taas niin "vitun hyvä kaveri, eikö sulla ole mielessä muuta ku raha!". Ja siis sehän on aivan mahdotonta että se joka lainaa sitä rahaa, maksaisi OMA-ALOITTEISESTI sen velan takaisin.
Karu totuushan on se, että et sä ystävyydellä esim. kaupasta ruokaa osta. Et vettä. Et vaatteita. Et lääkkeitä. Et mitään. Maksa vuokraa. Yms.
Jos se, jolle mä lainaan käy töissä ja mä ite oon työtön, niin eiks se joka lainaa vois pikkasen ajatella että mullakin saattaa olla tiukkoja tilanteita? No eipä tietenkään. Oon kyllästynyt siihen että ihmiset käyttää mua hyväkseen. Ne käyttää mun sinisilmäisyyttä hyväkseen. Mä kestän paskaa kohtelua liian pitkään ( asiassa kuin asiassa ) mutta sitten kun napsahtaa niin sitten napsahtaa. Ja taas kerran, kun nouset toisia vastaan etkä enää ookkaa niiden määräysvallan alla, sanot totuuden ( jonka jokainen tajuaa, mutta toivoo ettei mm. niitä velkoja muisteta kun niistä ei puhuta! ) niin johan oot taas paskaa kaveria. Vaan siks, että sä pidät puoles. Haloo, ihmiset! Ne mun kavereista jotka lukee tän ja kokee jotain hirveitä vihan puuskia - ei vittu kiinnosta, mähän en enää teidän vallan alla ole. Mä en ole mikään pankki ja mulle pienikin raha on tyylii koko elämä.
Ei, raha ei ole maailmassa tärkeintä. Kyllä, ystävyys on kaiken a ja ö. Sitten voidaankin miettiä että mikä sen ystävyyden todellinen piirre on, kun ystävien pitäis olla tukena jokaisessa elämän kivikossa ja paratiisissa mutta sitten se vastapuoli ei ikinä voi auttaa sua, vaikka sä autat niitä? Ei ne oo oikeita ystäviä. Ne on hyväksikäyttäjiä. Siinä paljastuu ( taas vaihteeks ) tää maailman karu puoli. Shit happens, vai miten se meni.

En mä itsekään mikään enkeli ole, niin kuin sanoin oon mäkin ollut monesti velkaa ihmisille ja oon edelleen. Mä yleensä muistan mun velat mutta jos en muista niin mua saa muistuttaa. Mä en muista siks, että aattelen että ollaampas nyt hiljaa ni eipähä tarvi maksaa takas vaan siks että oon tämmönen taivaanrannan maalari ja omistan harvinaisen usein kultakalan muistin tai vaihtoehtoisesti on miljoona rautaa tulessa ja niiden kaikkien asioiden ajatteleminen yhtä aikaa uhkaa räjäyttää mun koko helvetin pään. Mä hei unohtaisin mun päänkin jos se ei ois mun vartalossa kiinni.

Toiseksi, en tiedä teistä mutta mun otsasuoni pullistuu myös hyvin suureksi siitä, jos mä vahingossa unohdan esimerkiksi mun tavaraoita jonkun luo ja sitten niitä käytetään. ILMAN MUN LUPAA. Kysyis helvetti soikoon edes luvan. Vittuako mua kiinnostaa saada takas jotai korua jota on pidetty pari kuukautta ja se on aivan kulunut!
Ylipäätänsä jos joku edes kokeilee mun kenkiä, vaatteita tai koruja ni mulla alkaa keittämään pahemman kerran. Kun on itse kuitenkin tehnyt vaikka kuinka paljon töitä että on saanut rahaa ja ostettua just niitä juttuja mitä haluaa ni sitten toinen kuvittelee että niitä voi sovittaa tosta noin vaan.
Mä en siedä jos joku väärän kokoisella jalalla sovittaa mun kenkiä. Polkee niitä linttaan. Muuten vaan kokeillessaan niitä jotenkin ''rikkoo''. Sama vaatteissa ja koruissa. En tiedä onko kellään muulla yhtä kiihkeää suhdetta kuin mulla materiaan, mutta miksi ihmeessä joku ajattelee mun tavaroista tyyliin "sä oot mun frendi -> sun tavarat on siis munkin". No ei vitussa ole, sinä et ole niistä maksanut. Mä olen aivan järkkymätön näissä asioissa. Annan just ja just jopa mun siskojen tai äidin kokeilla mun kenkiä. Ja yleensä istun vieressä silmät kovana ( hah ha hah haa ) vahtimassa ettei ne vaan riko/pilaa/laita niitä väärin/tms.
Oon varmaan jonkin sortin friikki mutta en mä halua että kukaa pilaa mitään mun omaa. Ne on mun, miksi mun pitäis niitä muille edes lainaa? Antaa?
Lupaa kysyminen on ihan okei. Edelleenkin, jos mä unohdan jonnekki mun tavaroita ( oli se mitä oli ) niin jos sitä haluaa käyttää niin kysyköön luvan. Ei se, että mä jätän sen sinne tarkoita että sitä saa käyttää niin kuin haluaa!
( Ja nythän jos mun rakas siskoni tätä lukee, niin voi unohtaa ne kerrat kun asuttiin yhdessä opiskelija-kämpässä ja joku aamu lainasin ilman lupaa sen punaista vyötä. Ja muutamaa muuta juttua. Heh heh heh, mutta siitä onkin MONTA vuotta! :D Ja olen siitä oppinut läksyni ... )

Kolmanneksi, mä inhoan ihmisiä jotka valittaa. KOKO HELVETIN AJAN. Mä en jaksa sitä. Ei sillä, mä en sano siihen mitään. Mä vaan suljen korvani. Joskus yritän vihjailla enkä suoraan sanoa että "vittu ketään EI kiinnosta" koska kyllä mä itse arvostan sitä jos joku sanoo mulle suoraan ( asiassa kuin asiassa ) mitä/mikä on. Mä vaan oon tosi nössö sanomaan mitään tai jos sanonkin niin en osaa sanoa sitä 'oikein'. Ja kun ollaan siinä pisteessä etten enää tiedä kumman ammun ensin, itseni vai sen toisen osapuolen, niin en sano asioita enää lainkaan nätisti vaan hyvin tylysti.
Jos sulla ei ole tekemistä, käytä se aika kun valitat siitä niin jonkin tekemisen keksimiseen. Ei kukaan voi olla niin vitun tyhmä ettei keksi mitään tekemistä.
Tekeminen ei myöskään johdu esimerkiksi miehistä. Miehistä?! Nauraa saa. Miehet ( rakkaat siskot ) ei tosiaankaan oo maailmassa se kaiken a ja ö. Järki käteen ja hankkikaa elämäänne jotain sisältöä. Jos sen sisältö on se että sä päivät pitkät mietit että iiks apua missäs ois kuumia miehiä - niin sä olet ihan vitun hukassa. Sori, jonkun oli sekin 'ääneen' sanottava.

Neljänneksi mua ärsyttää Suomen huominen peli. Siellä on joku helvetin r**** joka mm. tänään taklaili tsekkejä sillai "ihan mukavasti" -> kaks pelaajaa kisoista ulkona. Ja siis rangaistustahan ei saa vaikka taklaa toiselta pään auki. Just näin ...
Huomenna siis Suomi-Venäjä. Sietäis se kusipää r***** saada kunnolla tirpiinsa ja ihan helvetin ison rautatangon perseeseensä.

Viidenneksi mua ärsyttää meidän tietokoneen hiiri. Se meni paskaksi tänään kun lahjakkaasti siskon kanssa vähän leikittiin vedellä tässä tietokoneen lähellä. Vitun hienoa. Tänkin postauksen kirjottaminen ja kaikki vitun säätäminen on kestänyt mm. miljoona vuotta.

En käsitä mistä näitä ihmisiä oikein tulee. Mä olen ainakin tosi kyllästynyt olemaan rahasampo ( varsinkaan kun mä en ole ) ja ainainen hyväksikäytönkohde. Nyt riitti ja sen varmaan huomaa tästä ah niin ihanasta angstauksesta :D

Oli sulla elämässä mikä tahansa ongelma ; tee sille jotain. Tee sille itse jotain äläkä aina kuvittele että joku tekee sun puolesta. Ja jos et itse pysty tekemään, pyydä apua. Tai jotain. Mee vaikka avaruuteen loma-matkalle jos siltä tuntuu. Au revoir!

Hyväksyttekö te esimerkiksi sen että joku lainaa teidän vaatteita? Ilman lupaa tai luvan kanssa? Missä teillä menee raja ennen kuin otsasuoni alkaa vaarallisesti pullistua?

p.s. Se joka ei ymmärrä sarkasmia / vitsailua / mun outoa huumorintajua -> menehän ja vähän äkkiä vetämään ne palkokasvit sieltä nenästä ;)
Olihan tää semi tiukkaa tekstiä toisin ku mun reisien lihaksisto.

HEI BTW ; Koska joku kumminkin inisee niin ... kyllä, olen työtön. Kyllä, vihaan sitä.
Kyllä, selaan työpaikka ilmoituksia joka helvetin päivä ja laitan työhakemuksia. Olen ollut lähes vuoden työtön mutta periaattees työttömänä ( lue ; tekemättä mitään, vain lööbaillen kotona ) KUUKAUDEN. Olen ollut työelämävalmennuksessa joka käytännössä on kuin työntekoa. Sä olet jossain kaupassa/yrityksessä yksi työntekijöistä mutta sä et vaan saa kunnon palkkaa. Mä saan lisää työttömyyskorvausta koska olen kouluni käynyt ja saan ammatistani 9 € extran, toisin kuin ne joilla ei ole ammattia / lukiolaiset.
Ei, en tunne itseäni paskaksi ihmiseksi sen takia etten oo töissä. Mä sentään olen "töissä", eli edes yritän tehdä jotain tällä mun "surkealla" elämälläni enkä vaan sohvaperunoitua kotona.
Voin sen myöntää vihdoinkin, että amiksen jälkeen mulla oli oikein selvät sävelet ; jatkan unelmaani eli meen korkeakouluun ja sit oon meidän maan coolein muotisuunnittelija. Kaikki haluaa mut ja mua. No ei menny ihan kuin elokuvissa ja tuli pudottua pohjalle, hyvä ku ei maapallon sydämen läpi Kiinaan asti. Sieltä on, ihan tiedoksi vaan, yllättävän vaikea nousta takas pinnalle. Kokeilkaa toki mikäli epäilyttää.
En tän kummempaa selostusta halua omasta elämästäni tehdä, ei nää eikä varsinkaan mun raha-asiat tänne kuulu :) Ja kun asioistani ei sen enempää tiedetä niin ei sitten viitsitä heittää sitä paskaa niskaan, kun ei tiedetä sen syvempiä sulo sointuja mun elämästä, okei?
Koin kuitenkin tarpeelliseksi selventää hieman tätä asiaa. Tällä hetkellä menee kuitenkin toisaalta tosi hyvin, toisaalta tosi paskasti ; mulla on nyt tulevalla viikolla kahdet pääsykokeet amiksiin mutta taas multa loppui työelämävalmennus joten oon taas tyhjän päällä. Oon nyt viettäny tässä lomaa 1,5 viikkoa ( eli oon lööbaillu yhteensä vähän yli 1 kk. Sori hei tästä kämmistä! ) ja selvitelly että oisko täällä mun lähellä mitään mistä vois kesäks jotain löytyä ku ei mua selvästikkään kukaan oikeasti töihin halua :'( Jos sulla on punanen tukka ja hui apua yksi lävistys naamassa - älä tuu kyselee töitä täältä päin, sua pidetään vaan friikkinä.

Tän vuoden työttömänä olen myös tuhlannut aivan liikaa unelmani/unelmieni ajattelemiseen. Nyt mä ainakin tiedän että musta tulee yrittäjä. Joku kaunis päivä. Ja muuten ihan helvetin hyvä semmonen. Pitää parit koulut vielä käydä ja sitten vois laittaa puljun pystyyn ... ellen mä nyt sitten mee jo heti ens vuoden aikana ton Mikko Koivun kanssa naimisiin. Taikka Tuomo Ruudun. Vitsi kun mä en osaa päättää! Ja hei, siinä oli vasta 1. kentän kuumimmat. Vielä 3. kenttää jäljellä! OMG.

( Jälleen muistutan että jos ei kestä kieli poskessa kirjoitettuja juttuja mutta olet silti eksynyt tänne saakka ampumatta itseäsi - onneksi olkoon! Ai laav juu tuu. )