If sex is the drug - then what is the cost?

Olisikohan jo aika rikkoa blogi-hiljaisuus?

Hyvin mahdollista. Aloitettakoon tämä kuvaton (I'm so, so sorry for this..) postaus vaikkapa ensin sillä, miksei minua ole täällä puolen näkynyt.
Laiskuus yhdistettynä käsittämättömään pahan olon tunteeseen sekä ikäviin tapahtumiin. So simple.
Missään vaiheessa en ole halunnut tästä tehdä tietynlaista päiväkirja-tyylistä blogia jossa paljastan suht' paljon elämästäni, no-ou, en todellakaan. Pelkkää humpuukia saa tämä olla, joskin kun 'poikkeus vahvistaa säännön' - tyyppisiä lipsahduksia saattaa tulla.

Olkoon tämä yksi niistä lipsahduksista.

Tässä muutaman viikon ajan on ollut niin vahvasti päällä fiilis 'haluaisin tehdä kaikkea, mutta vittu (äh, mitä turhia näitäkään sanoja siistimään :D) kun ei jaksa/ei musta ole mihinkään'. Jostain käsittämättömästä syystä tämmöinen fiilis iskee pari kertaa vuodessa ja yleensä silloin kun sitä tuntee vihdoinkin kaiken olevan joten kuten hyvin. Eihän munkaan elämässä ole periaatteessa mitään vikaa - mutta silti välillä tulee auttamattoman tyhjä olo ja lähinnä kaikki rupeaa vituttamaan - oma itsensä, läheiset, ystävät, ihan kaikki.

On paljon helpompaa paeta asioita kuin kohdata ne. Vaikka kuinka tietäisi että oikeasti asiat pitää selvittää. Hmph.

Olen tässä viime aikoina itse asiassa laittanut vihdoinkin merkille, että suurimmat asiat mistä komplikaatioita tulee, on oma kiltteyteni. Vihaan riitoja ja en halua ketään satuttaa tahallani, olla kenellekään ilkeä, sanoa pahasti ym. vaikka joskus bitchmäisestä ulkokuorestani ja puheistani saattaa joskus jotain toista luullakin. Pahinta on se, että osa ystävistäni ovat huomanneet kiltteyteni ja törkeästi käyttävät sitä hyväkseen. Olkoon minä sitten kuinka nössö sanomaan joissain asioissa oman kantani/ei, niin en minä ainakaan ikinä käyttäisi toisen heikkoutta sitä 'vastaan'. C'AMOON !!! Ei ystävät tee niin.

Tuntuu että kun vihdoinkin uskaltaa ilmaista oikean mieleipiteensä eikä alistua MUIDEN tekemiin päätöksiin onkin itse yhtäkkiä se hirvein narttu. Excuse me, but what the fuck ?!?
Monelle lähimmälle ystävälleni olenkin todennut että kestän paskaa kohtelua hyvinkin pitkään - mutta kun sitten jossain vaiheessa saan tarpeekseni niin en todellakaan mieti mitä sylki suuhun tuo. Ja useimmiten antaessani mieleni laulaa kaiken maailman satuja itse kohteelle, sanon siltikin asiat suht' kauniisti ja SILTI AINA minusta tehdään se narttu. Okay, voihan se olla vähän vittumaista räyhätä yks kaks kaikki toiselle päin naamaa mutta silloin voisi myös katsoa peiliin.
Mulla on pitkään ollut 'mottona' seuraavanlainen "kohtele itseäsi niin, kuin haluaisit sinua kohdeltavan'. Tämä saattaa ollakin se syy miksi kestän paskamaista käytöstä niin pitkään, koska uskon jokaisessa olevan jotain hyvää ja 'ei se sitä tahallaan tehnyt'. Nimpä niin, kuinka kliseistä.

Erityisesti viime aikoina on ärsyttänyt eniten se, että minua(kin) koskevia asioita on tapahtunut MINULTA kysymättä. Hei haloo, voisi vaikka käyttää sitä järkeä jos sitä siellä pääkopassa edes on. Ja vielä vittumaisempaa on se, että vaikka asioista kysytään, niin silti on joku pakonomainen tarve tehdä juuri sillä tavalla että minä varmasti kärsin siitä. On se sitten tahallista tai ei, niin voi koittaa joskus asettua munkin korkoihin (ha haa!). Hyvänä esimerkkinä seuraava ; sanoin heti kun Lord of the Lost-yhtye varmistui Wackenin esiintyjäksi että se ON NÄHTÄVÄ kyseisellä festarilla. Jatkan lentojen varaajan ahdistelemista myös kun aika-taulut tulevat, ja LOTL:in soitto-ajaksi varmistuu keskiviikko 4.8. klo 18:00. Tämä on siis HYVISSÄ ajoin tiedossa ennen lentojen varausta, ja jankutan SITÄ KOKO AJAN,  mutta kuinkas sitten kävikään? Meillä on lennot keskiviikolle 4.8. ja lento lähtee klo 16.30 Suomen aikaa :) Kyseiseen tapahtumaan kun pääsee jo MAANANTAINA leirintä-alueelle ja se nyt ehkä maksaa jonkun 5-20 eur (koska itse festarit alkavat keskiviikkona, niin silloin alkaa tietysti 'ilmainen' leirintä, joka sisältyy lipun hintaan.) joka tuskin olisi verottanut kenenkään lompakkoa ihan älyttömästi JA lentoja varmasti olisi ollut maanantaille, tiistaille tai keskiviikko aamulle. Ei siinä vielä kaikki että näin tehdään mutta että myös mulle annetaan olla siinä uskossa että nään kyseisen bändin, joka nyt joistain syistä merkitsee sitä sun tätä mulle, IHAN VARMANA ja viikkoa ennen matkaa ilmoitetaan että ''hei, et sä muuten nääkkään niitä, lento lähtee niin myöhään''. Anteeksi mitä? Joo joo, pitää ottaa huomion matkalle lähtevän eli neljän ihmisen työt jne huomioon mutta en vaan pääse siitä vitutuksesta yli, että sanotaan yhtä ja tehdään toista. Ei ole mitään järkeä luvata mitään jos aikoo tehdä toisin. Olen ehkä kiittämätön paska, mutta ainakin voin sanoa sen että oli aika paskaisat fiilikset ennen reissuun lähtöä. Olen ehkä joo vitun nolo kun avaudun tästä jossain blogissani ja jos sattumalta joku kyseisen tripin matkaajista eksyy tänne - niin ainakin sitten saa tietää mielipiteeni, kun en sitä viitsinyt ihan suoraan päin naamaa sanoa. Niin ja jos rupee ärsyttää, niin kuvitelkaa itsenne mun asemaan ja lempi-bändinne LOTL:in tilalle. Avot ja suuren suuri vitutus. That's what I'm talking about.

Muutenkin olen viime aikoina ollut harvinaisen täynnä suurinta osaa kavereistani, niin karulta kuin se kuulostaakin. Jos se, että tykkään meikata, pukeutua kunnolla tms ulkokuoreeni kiinnittäminen on jollekkin niin helvetinmoinen ongelma tai naurettavaa, niin kuka käskee sitä sitten edes katsella?
Okei, se varmasti on huvittavaa että Frankestainin vaimo yrittää tehdä itsestään edes joten kuten päivänvalossa siedettävää ihmistä, mutta kukaan ei edelleenkään pakota siihen. Ja olen myöskin aika helvetin kyllästynyt fraasiin jota viime aikoina olen saanut kuulla enemmän tai ähemmän ''aina sä viet kaiken huomion, kun sulla on noita tollasia vaatteita, ja kun sä teet sitä ja tätä yms yms''. Jos asia häiritsee, get over it. Tai tee itse asioiden eteen jotain. Tieten tahtoen en ikinä ole huomiota hankkinut (paitsi kiljumalla ehkä viime torstaina Mötleyn pojille ja etenkin Nikkille ja Tommylle, mutta se on asia erikseen.) enkä tosiaan tiedä miksi jään ihmisten mieleen. Olisi se ihan kiva itsekin tietää, HAHAHAHAA! Syy ei ainakaan voi olla se, että olen kaunis, laiha, puoleensa vetävä tms eikä kylläkään sisääinen kauneuskaan vaan ehkäpä sisäinen mielipuolisuuteni? Who knows, kysykää itse.

Sekin olisi ehkä jokaisen ihmisen aika tajuta, että Suomi on sana vapaa maa, ja minulla on kuin onkin oikeus sanoa mielipiteitäni. Se EI tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla juuri samaa mieltä kanssani, voi jumalauta nyt sentään, käyttäkää aivojanne. Jos haukun jotain bändiä, en tosiaankaan hauku ketään sen bändin kuuntelijaa henk.koht. Ja jos sen joku ottaa niin, niin se rupeaa ärsyttämään itseäni HYVIN PALJON. Et ole osa bändiä ja mulla on oikeus olla tykkäämättä siitä - GET DEAL WITH IT. Argh :D

Mainitsemisen arvoista myöskin voisi olla se, että jos minun kiinnostuksen kohteeni muuttuvat, niitä ei tarvi sen enempää kyseenalaistaa, koska omapa on elämäni, sinä etkä kukaan muukaan päätä siitä, ihan tiedoksi vaan. Omat ovat asiani, ja jos ne eivät miellytä, niin varmasti löydät sen oven josta voit hilata sen perseesi pois. KIITOS :)

En vaan voi ymmärtää miten se voi olla jollekin niin tärkeää, että mistä minä pidän ja kuka minä olen. Kyse on kuitenkin MINUN elämästäni, miksi vitussa pitäisi mennä aina toisten mukana ja tehdä aina se mitä toisetkin yms? Kyse on sentään OMASTA ELÄMÄSTÄSI. Sen jos jonkun olen oppinut, että tällä eletään vain kerran ja on tehtävä sitä sun tätä mikä itseään kiinnostaa ja lopettaa se ajattelu-tapa, että kun muutkin, niin minäkin. Miksi tuhlata rahojaan paskaan kun voi tuhlata niitä moneen muuhunkin?
Ja jos ei kiinnosta, two words, EI KIINNOSTA, selvää suomen kieltä, niin koittakaahn ymmärtää se.
Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, kun ihmiset ovat tottuneet kiltteyteeni, ja kun sanon EI, he eivät voi uskoa sitä. Sitten pitää keksiä miljoona syytä kun perille ei mene yksinkertainen EI/EI KIINNOSTA.
Olen myös kurkkuani myöten täynnä ihan saatanasti vituttavaa bloggeria, joka jumittaa niin maan perkeleesti. A-R-G-H.

On ihan uskomatonta miten ihmisten paskamainen käytös voi saada oman mielentilan niin totaalisen pohjalle - kai siitä pitäis saada jotain vahvistusta vaan? Vai?

p.s. En tosiaan tarkoita että Wackenissa ois ollut ihan yyyber-paskaa, ei tosiaan, ihan mahtava reissu! Mutta tuo kyseinen asia vitutti enemmän tai vähemmän, mutta kai sekin on joskus anteeksi annettava.. :P

p.p.s. Kuten taisittekin huomata, kun asiat ottavat tarpeeksipannuun niin sanotaanhan ne, ainakin melkein, suoraan ;)

p.p.p.s. Kantsii kuunnella Lord of the Lostia, nyt itsellä etenkin Last Words repeatilla. "Let's kill them all...!" - I agree.

p.p.p.p.s. Jos ketään kiinnostaa lähteä katsomaan syksyllä Saksaan Lord of the Lostia, (KRHM EMMA !!!), niin otan ilomielin seuraa mukaan. Danke!