Kuvituksena satunnaisia annoksia sieltä sun täältä. Olen ihan tohkeissani bataatista, kun siitä saa tehtyä kaikkea kivaa!
Ensimmäiset pari viikkoa sujui hyvin noin muuten hyvin treenin ja syömisen puolesta, mutta herkuttelu lähti käsistä. En tiedä onko mulla vain joku käsittämättömän surkea itsekuri tai itsetunto, mutta se mun hienosti suunnittelema herkkulakko laukaisi vain vanhan peikon : ahmimisen ja salaa syömisen. Ihan käsittämätöntä, kuin olisi ajassa palannut takaisin aikaan jolloin kituutin päivät syömällä silloin tällöin ja hetken tullen
Se tosiaan meni siihen, etenkin kipeänä ollessa, että söin todella huonosti ; 1-2 kertaa päivässä, joskus jopa kolmesti, sitä ns. kunnon ruokaa. Muuten sitten sitä ahmimista salaa. Tämän "dieetin" aikanahan syön 5-6 kertaa päivässä.
Ihan kuin ei olo olisi ollut tarpeeksi huono pelkästään flunssan takia ... tsemppasin töissä, tsemppasin kotona mutta heti kun muut olivat menneet nukkumaan niin lähti homma ihan käsistä. Se oli kamalaa ja pelottavaa.
Kalaa, bataattia, kesäkurpitsaa, parsakaalia, pinaattia, punasipulia, avokadoa ja raejuustoa. Kuvan tarkkuus taas +10.
Ihan hirveä olo. Tunsin itteni maailman surkeimmaksi ja säälittävimmäksi ihmiseksi. Ehkä tuli tehtyä töitäkin "liikaa" tai ainakaan en levännyt tarpeeksi siihen työmäärään nähden. Mun päässä jankutti se sama saatanan ääni päivästä toiseen, että mä en pysty tähän. Mä en ole mitään. Olen säälittävä. Naurettava. Kannattaa lopettaa ennen kuin nolaa itsensä täysin. Meni maku koko laihduttamiseen ja oikeastaan kaikkeen. Tunsin itseni vain rumaksi ja lihavaksi.
Täysjyväpastaa, bataattia, parsakaalia, kesäkurpitsaa, keltaista paprikaa, punasipulia, jauhelihapihviä ( itse tehty ) ja raejuustoa.
No, viimeisellä viikolla aloitin ( taas ) alusta. Edelleenkin tuli silloin tällöin viikolla pala pullaa tai leipää syötyä, mutta huomattavasti paremmin alkoi menemään heti kun päätin että okei, viikonloppuna saa sitten herkutella. Kai mulla on sitten vain jotenkin niin lohduttoman huono itsekuri ettei tollaisesta totaalisesta herkkulakosta tule mitään. Sen verran itsesuojeluvaistoakin löytyy, etten halua mahdollista ahmimis-häiriötä takaisin uudelleen vähään aikaan, sitten ne kilot tippuu hitaammin jos pidän herkuttelu-päivän viikossa mutta enemmän niitä varmaan tulee jos pääsee ahmiminen valloilleen haha.
Kirjolohta, bataattimuusia, bataattia, keltaista ja punaista paprikaa, punasipulia, parsakaalia, pinaattia ja raejuustoa.
Jostain kumman syystä jotain edistystäkin on tapahtunut. Tässä paino ja mitat helmikuu vs. huhtikuu :
Paino : -3 kg ( -2 kg maaliskuu, -1 kg huhtikuu )
Rinnanympärys : - 1 cm
Vyötärö: - 2,5 cm
Ylälantio: - 2,5 cm
Lantio: - 1,5 cm
Hauis: - 0,5 cm
Reisi: - 1 cm
Pohje: - 0,5 cm
Mutta onhan toi kilon pudotus tältä kuulta ihan säälittävä. Ensi kuulta odotan enemmän, toivon että se, kun annan itselleni luvan herkutella kerran viikossa katkaisee noi pelottavat ahmimiseen ajavat kuiskaukset. Kesäkuntoonhan tässä ei päästä, mutta olisi siistiä pudottaa kaksi kiloa niin sitten olisi viisi kiloa pudotettu!
Ja siitä on sitten taas hyvä jatkaa seuraavan viiden kilon tiputusta. :)
Tässä vielä kuva huhtikuun alusta, kun oltiin menossa Bäkkärille katsomaan Profane Omenia. Tunsin itseni kerrankin kauniiksi!
Tosin ei sitä iloa kauaa ollut, koska syötiin sipsejä siinä samalla kun katsottiin Game Of Thronesista ja The Walking Deadista pätkiä että meikatessamme ja hörppiessämme vaapukkamehua iltaa varten. Ja siinäkös kävi kuinkas muutenkaan kuin niin, että mun maha turposi ihan mahdottomasti. Syy numero yksi miksi ei pitäisi koskaan syödä sipsejä ennen kuin on menossa jonnekin, jossa haluaa näyttää nätiltä ja että on kiva olla : olo on ihan kammottava, mahaan sattuu ja se turpoaa valtavasti. :D
Mutta joo. Silmät vähän verestää koska pitkä duuni-viikko ja viski mutta ei anneta sen häiritä!
Liityppäs Facessa Jenny ja läskimyytinmurtajiin, tee testit ja seuraile sitä touhua. Jemmaa vaa´at ja mittanauhat. Oikeasti parhaimpia "laihdutusryhmiä" mihin olen ikinä kuulunut. Armoa, armoa, armoa itselles. :)
VastaaPoistaMutta kun oon niin paljon ylipainoinen, että jos en punnitse tai mittaile niin enhän mä tiedä oonko edistynyt tai oonko surkea, tuntuu että ne vaatteet on ihan samanlaisia päällä vaikka laihtuu ja peilikuvakin paisuu vaikka puntari näyttäisi kiloja tippuvan :DD
PoistaEhkä mulla on jotain vikaa päässä haha. Voisi kyllä ehkä tsekata ton, eipä siinä kai mitään häviäkään. Kiitti tsempistä ja vinkistä! :)
Armoa ... mitä se on haha!