Run Simba Run : toukokuu - kesäkuu

Terveisiä rotkon pohjalta. Mistähän sitä alottaisi!

Otetaan vaikka toukokuu. Toukokuu meni kohtalaisen hyvin, tosin olin koko ajan enemmän tai vähemmän tukossa - kiitos allergian. Mua ei tosin lääkärillä otettu vakavasti, sanottiin vain että mulla on se ongelma tuolla korvien välissä eikä mitään uusia allergia / astma-testejä tarvita. Lääkäri määräsi mulle jotain helvetin Heinixiä vaikka sanoin sille 666 kertaa että ei, se ei riitä. Ei mennyt jakeluun.
Parin viikon jälkeen hain jälleen saikkua kun olin niin tukossa, tosin silloinkaan en saanut mitään vettä väkevämpää allergia/astmalääkettä, normi flunssaa vaan kun on poskiontelotulehdus jne jne. Voi jumalauta kun suututti.

Salilla rampatessani salin omistaja / mun PT tuli sitten kehumaan kuinka on etenkin keskivartalosta tiukentunut ja sanoi samalla että kannattaisi varata uusi aika, niin saataisiin uusia liikkeitä ja uutta ärsytystä lihaksille. Näin tein, ja melkein jouduin perumaan ajat koska olin tukossa edelleen ... mutta menin silti. Uudet ohjelmat on muuten ihan järkyttävää tykitystä! Ihanaa.
Olin todella innoissani uudesta ohjelmasta, mutta silti salille meno ja oikein syöminen tuntui maistuvan ihan pahvilta, raskaat duuniviikot painoi päälle ja lopulta ajauduin toukokuun lopussa niin pahasti tukkoon että en meinannut saada enää henkeä. Tällä kertaa olin jo niin täynnä sitä oloa, mun nenä oli niin tukossa että koko päähän sattui ja kurkussa tuntui just siltä, että tiesi ainakin viikon hengenahdistuksen/yskän tulevan. Tämä lääkäri sentään otti mut tosissaan, olin tosin varautunut ja kiikuttanut hänelle vanhoja reseptejä ja sanoin hyvin tiukkaan sävyyn että mä tarvin nämä, en muuten selviä. Ja johan alkoi tippua astmalääkkeitä ja kunnon pillereitä! Hän oli myös sitä mieltä että täytyy ehdottomasti mennä allergia / astma-testeihin syksyllä, ei ole normaalia että tavallinen flunssa tai allergia aiheuttaa moista rohinaa keuhkoissa. FUCKING FINALLY JOTAIN ASIAA! Eikä mitään paskan jauhantaa siitä, että se hengenahdistus on vain korvien välissä. Mulla alkoi tosin silloin juuri kesäloma ja ensimmäinen viikko menikin enemmän tai vähemmän sängyn pohjalla yskiessä keuhkoja pihalle. Olisi pitänyt varmaan pysyä kovana ja hakea saikkua, näin ollenhan se loma siirtyisi eteenpäin sen saikun verran mutta olin vain niin done koko tilanteen takia ja ahdisti ajatuskin siitä että pitäisi olla suljetussa tilassa eli esim. autossa siinä kunnossa, kun meinaan tukehtua ihan vain omassa isossa huoneessani. Järkyttävää paskaa.

Lomalla koin siis enemmän tai vähemmän pohjakosketuksia masennuksen ja vitutuksen aalloissa ja söin 1-2 kertaa päivässä, joka aiheutti sen että päänsärkyjä oli vaikka muille jakaa kun ei saanut mistään energiaa. Mutta kun ne äänet päässä vaan raksutti menemään että hei jatka ihmeessä näin, laihdut paljon helpommin! Syöminen kuvotti mua todella paljon, mulla tuli oksettava olo vain siitä kun ajattelin että mun pitää syödä jotain. Ainoastaan jäätelön syöminen tuntui kivalta kun se kylmä pehmeys rauhoitti mukavasti kurkkua.
No sitten vielä koin lomalla pari järkytystä jonka takia ruokahalu meni lähes kokonaan ja syöminen vain kuvotti mua entistä enemmän, eka viikko lomalta paluun jälkeen töihin oli kyllä enemmän tai vähemmän hasardia kun energia tuntui loppuvan ja päässä pyöri ... toiseksi viimeisenä viikonloppuna kesäkuusta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nyt saa tämä pelleily loppua.
En jaksa enää. Tämä pelleily on ihan naurettavaa. Ei näin laihduta ja miten voin koskaan palata salille kun ei ole energiaa edes olla töissä. En jaksa näitä kipuja joita tulee kun ei liiku, etenkin selässä. Puhumattakaan mahakivuista, kun syö leipää ... tsiisus, melkein pesee jopa menkkakivut.
Ei muuta kuin soppakauhat käteen ja väkertämään taas niitä oikeita ruokia - ja vaikka tämä kesäkuun viimeinen viikko ei niin täydellisesti ole mennyt ja viikonloppuna tuli herkuteltua, niin olo on kyllä parempi kuin aikoihin! Ihan kuin olisi herännyt jostain sameasta kuplasta.

Se, miksi on näin idiootti ja tekee itselleen tämmöistä hallaa ja painuu pinnan alle, älkää kysykö, jos tietäisin vastauksen tai kaavan miten se tapahtuu niin osaisin välttää mokoman paskan.

Kesäkuu 2016.

Näytti muuten paljon paremmalta kuva kännykän näytöltä kuin koneen, ai kamala mikä tursas :D

Kuntosalikortti on jälleen ladattu ja uskaltaiduin salillekin - uusi ohjelma on edelleenkin ihan killeri ja kävelen kuin ankka vielä kahdenkin päivän jälkeen ohjelman teosta. Kai se tästä taas lähtee.
Rakas elämää suurempi otus siellä jossain - anna mulle taas voimaa pitää nämä naurettavat ajatukset poissa.

Nyt vaan pitää saada liikunta ja venyttelyt järkevään balanssiin, eikä mitään yli intoilua ettei se taas lopahda kun en olekaan niin hyvä kuin haluaisin olla. Ruokailun suhteen ei niin suuria ongelmia, koska nämä viikonlopun herkutteluista tulevat mahakivut pitävät totisesti huolen siitä että viikolla ei tee mieli perseillä.
Ja sitten se nukkuminen ... se lienee melkein jopa se vaikein asia. Pitää vaan rupea oman itsensä lapsenvahdiksi, hahaha. Nytkin mun pitää herätä about kuuden tunnin päästä aamuvuoroon, joten tämä postaus jää tähän.

Toivottavasti ensi kuussa ja jatkossa muutenkin positiivisemmin mielin. Ihminenhän se toki vain minäkin olen ja vielä siunattu oikein kirotulla mielellä, mutta eipä se jatkuva itkeminen ja valittaminen loppujen lopuksi kovin pitkälle vie.
Positiivisuutta ja hyvää mieltä lähdetään etsimään, ei se kauas ole voinut karata! En ole ehkä hurjan nopea juoksemaan välimatkaa kiinni mutta sitäkin sitkeämpi. Täältä tullaan, vaikka ryömien jos ei muuten.