torstai 26. joulukuuta 2019
perjantai 27. tammikuuta 2017
When they come to hang you stand straight, brace your neck, be stronger
Koulujuttuja taasen, mulla on tällä viikolla koulua taas ja tässä vähän kuvia mun Mustasta Kirjasta eli sketchbookista. :)
Olen siis kerännyt tähän minua inspiroivia kuvia ja henkilöitä, joukossa näkyy muutama suunnitelma sekä paljaita torsoja koska en ole vielä kaikkia piirtänyt hehe.
Tässä ei suinkaan ole koko materiaali, mutta halusin jotain näyttää. Kirjoitin myös sinne elämäni ensimmäisen oman runon, jonka kirjoitin yhtenä yönä kun en saanut unta, mutta nyt en ole varma haluanko sen olevan siellä ... koska en ole varma onko se ihan naurettava haha.
Harjoiteltiin myös joulukuussa muotipiirtämistä, joka sisälsi loppupäivästä mm. oman käden piirtämistä. Ihan älyttömän vaikeaa, oikeasti. Olen omasta mielestäni ihan kelvollinen piirtämään, mutta kädet ovat vain niin helvetin vaikeita että menee hermot ... :D
Täytyy harjoitella lisää, vaikka kyllähän nämäkin ihan jees ovat.
Translation ;
A sneak peak of my Black Book aka sketchbook for school. Mostly full of inspirational things and my sketches of clothes. :)
Olen siis kerännyt tähän minua inspiroivia kuvia ja henkilöitä, joukossa näkyy muutama suunnitelma sekä paljaita torsoja koska en ole vielä kaikkia piirtänyt hehe.
Tässä ei suinkaan ole koko materiaali, mutta halusin jotain näyttää. Kirjoitin myös sinne elämäni ensimmäisen oman runon, jonka kirjoitin yhtenä yönä kun en saanut unta, mutta nyt en ole varma haluanko sen olevan siellä ... koska en ole varma onko se ihan naurettava haha.
Harjoiteltiin myös joulukuussa muotipiirtämistä, joka sisälsi loppupäivästä mm. oman käden piirtämistä. Ihan älyttömän vaikeaa, oikeasti. Olen omasta mielestäni ihan kelvollinen piirtämään, mutta kädet ovat vain niin helvetin vaikeita että menee hermot ... :D
Täytyy harjoitella lisää, vaikka kyllähän nämäkin ihan jees ovat.
Translation ;
A sneak peak of my Black Book aka sketchbook for school. Mostly full of inspirational things and my sketches of clothes. :)
tiistai 24. tammikuuta 2017
And I don't know what's happened to me
Näitä 10 vuotta eroa-kuvakollaaseja on näkynyt siellä täällä, tässäpä omani.
Onhan siinä jotain tapahtunut ... olen ainakin oppinut piirtämään kulmakarvat ja muutenkin ehkä leikkimään eyelinerillä enemmän. Enkä ripusta enää kaulaani koirankettinkejä ... :D
Nuorempana olin myöskin ujo, kuten nykyäänkin, mutta jotenkin tunnen olevani hieman varauksellisempi kuin ennen. Olen nähnyt maailmaa enkä ole ehkä enää niin utelias - tiedän jo mistä pidän ja haluan, enkä enää niin päättömästi juokse kaiken mahdollisen perässä.
Kiloja on tosin se vajaat 20kg lisää, ne lienee asia jotka mieluiten ottaisin pois nykyisestä minästäni vertailtaessa 16-vuotiaaseen Simbaan. Ja sitä hieman huoletonta ajattelutapaa, nykyään kun vatvoo kaikkia asioita ja etenkin niitä turhia 666 kertaa.
Olen toteuttanut paaaaaaaljon unelmiani ja päässyt kokemaan hienoja juttuja, ja yksi asia joka kalvaa toisinaan mieltäni on se, että mitä teen kun saavutan ne viimeisetkin? Tuntuuko sitten mikään enää miltään?
Esimerkiksi olen tavannut jo suurimman osan kaikista niistä julkisuuden henkilöistä joita olen aina halunnut, nähnyt kaikki ne bändit joita olen aina halunnut, käynyt maissa joista pidän eniten. Vaikka on vielä lukemattomia asioita mitä pitää päästä näkemään ja kokemaan, silti välillä tuntuu niin tyhjältä ja että tässäkö tämä nyt sitten oli. Veikkaan, että osasyy siihen miksi pelkään tehdä asioita on se että sitten ne on tehty eikä ole enää mitään mitä odottaa.
Vähän sama kuin keikkojen suhteen, ensin sitä odottaa kuin kuuta nousevaa puoli vuotta, odottaa jonossa yli 10 tuntia mutta yhtäkkiä se onkin ohi alle kolmessa tunnissa. Hämmentävää. :P
Ei ehkä ihan kauheasti tunnu tukevan mun tavoitetta olla tänä vuonna positiivisempi ja elävämpi tuo pohdinta, mutta tulipahan silti mietittyä haha.
2006 vs 2016
Onhan siinä jotain tapahtunut ... olen ainakin oppinut piirtämään kulmakarvat ja muutenkin ehkä leikkimään eyelinerillä enemmän. Enkä ripusta enää kaulaani koirankettinkejä ... :D
Nuorempana olin myöskin ujo, kuten nykyäänkin, mutta jotenkin tunnen olevani hieman varauksellisempi kuin ennen. Olen nähnyt maailmaa enkä ole ehkä enää niin utelias - tiedän jo mistä pidän ja haluan, enkä enää niin päättömästi juokse kaiken mahdollisen perässä.
Kiloja on tosin se vajaat 20kg lisää, ne lienee asia jotka mieluiten ottaisin pois nykyisestä minästäni vertailtaessa 16-vuotiaaseen Simbaan. Ja sitä hieman huoletonta ajattelutapaa, nykyään kun vatvoo kaikkia asioita ja etenkin niitä turhia 666 kertaa.
Olen toteuttanut paaaaaaaljon unelmiani ja päässyt kokemaan hienoja juttuja, ja yksi asia joka kalvaa toisinaan mieltäni on se, että mitä teen kun saavutan ne viimeisetkin? Tuntuuko sitten mikään enää miltään?
Esimerkiksi olen tavannut jo suurimman osan kaikista niistä julkisuuden henkilöistä joita olen aina halunnut, nähnyt kaikki ne bändit joita olen aina halunnut, käynyt maissa joista pidän eniten. Vaikka on vielä lukemattomia asioita mitä pitää päästä näkemään ja kokemaan, silti välillä tuntuu niin tyhjältä ja että tässäkö tämä nyt sitten oli. Veikkaan, että osasyy siihen miksi pelkään tehdä asioita on se että sitten ne on tehty eikä ole enää mitään mitä odottaa.
Vähän sama kuin keikkojen suhteen, ensin sitä odottaa kuin kuuta nousevaa puoli vuotta, odottaa jonossa yli 10 tuntia mutta yhtäkkiä se onkin ohi alle kolmessa tunnissa. Hämmentävää. :P
Ei ehkä ihan kauheasti tunnu tukevan mun tavoitetta olla tänä vuonna positiivisempi ja elävämpi tuo pohdinta, mutta tulipahan silti mietittyä haha.
perjantai 13. tammikuuta 2017
When I catch ya that's one less ghost that'll drag me around
Meillä oli joulukuussa työpaikan pikkujoulut, jonne laitettiinkin naama koreaksi.
Ainut jotenkin tarkka kuva ... ja ilme on kuin ankalla. No aina hei ei voi voittaa!
Cubuksesta löysin viime syksynä tämän ihanan Vampira-henkisen mekon! Se on kuulkaas polvimittainen. Voitteko kuvitella! Minä, polvimittainen, samassa kropassa. On ne kuuluisat maailman kirjat sekaisin. :D
Ruoka oli erittäin herkullista! Otin pääruoaksi uuniperunan kasvispihveillä ja jälkkäriksi brownieta. Ahhh!
Ps. Ehkä tavoite vuodelle 2017 on hommata laadukas kamera ...
Translation ;
My make-up and outfit for work's xmas party in early december. :)
Natural vs Glam
Meikkivoide / foundation : Kat Von D Beauty - Lock It Tattoo foundation
Puuteri / powder : Grimas
Poskipuna / blush : Make-Up Store
Kulmakarvat / eyebrows : Make-Up Store / L'oreal
Silmät / eyes : Kat Von D Beauty - Shade + Light Eye Contour Quad in Smoke, random glitter
Huulet / lips : Make-Up Store in Devil & Viva La Diva in Goth
Ainut jotenkin tarkka kuva ... ja ilme on kuin ankalla. No aina hei ei voi voittaa!
Koru / necklace : second hand
Mekko / dress : Cubus
Kengät / shoes : Vagabond
Cubuksesta löysin viime syksynä tämän ihanan Vampira-henkisen mekon! Se on kuulkaas polvimittainen. Voitteko kuvitella! Minä, polvimittainen, samassa kropassa. On ne kuuluisat maailman kirjat sekaisin. :D
Ruoka oli erittäin herkullista! Otin pääruoaksi uuniperunan kasvispihveillä ja jälkkäriksi brownieta. Ahhh!
Ps. Ehkä tavoite vuodelle 2017 on hommata laadukas kamera ...
Translation ;
My make-up and outfit for work's xmas party in early december. :)
tiistai 10. tammikuuta 2017
I'm onto you, dude, you gotta find a new place to hide
Käytiin äidin kanssa joulun välipäivinä kirppistelemässä, kun ei muutakaan tekemistä keksitty haha.
Kävimme Lahdessa, ensin Lanttilassa joka ei ole ihan keskustassa ja sen jälkeen Launeella jossa on kunnon kirppis-ryhmittymä siinä Citymarketin ja Prisman välissä! Oikea taivas!
Siinä on ainakin kuusi kirppistä samassa rytäkässä, tälläkään kertaa en ehtinyt kaikissa käydä koska äidillä rupesi menemään hermot ... mulla on aina tapana tonkia ja käydä läpi tarjonta todella tarkkaan, ettei vain mitään aarteita jää piiloon. :P
Täytyy tässä keväällä käydä uudestaan ja jos ei muuta, niin sitten yksin koska haluan koluta jokaisen perimmäisen nurkankin!
Aloitetaan ylhäältä, vasemmalta oikealle ...
- Patricia Cornwellin Kay Scarpetta-sarjaan kuuluvat kirjat, taisi olla 2 € / kpl
- Erilaisia piirrustus- ja maalaustekniikoita esittelevä opetuskirja 3 tai 4 €, Taru Sormusten Herrasta-elokuvista kertova kirja kirjasta elokuvaksi-tyyliin 4 € ( jos muistan oikein. siellä oli myös Jude Fisherin kirjoittamat kuvitetut oppaat Sormuksen Ritareista ja Kahdesta Tornista, 4 € / kpl mutta sitten totesin että kun tiedän niistä elokuvista käytännössä kaiken mahdollisen niin voin hyvin tuolla 8 € ostaa jotain muutakin haha ), vanha ompelukirja 4 € jossa paljon käteviä ja yksinkertaisia ohjeita, erityisesti siksi ostin tämän että vaatteiden lisäksi siellä oli hyvin havainnoivia ohjeita verhoilusta!
- Tumman ruskea vyö 1 € (ajattelin tätä lähinnä johonkin viikinki-henkiseen asuun! ), Nora Robertsin jonkun erittäin kiinnostavalta kuulostavan trilogian ensimmäinen osa ( englanniksi jee! ) 1 tai 2 €, Skandinaaviseen mytologiaan perustuvan trilogian ensimmäinen ja viimeinen osa 4 € / kpl ( en ole varma mikä osa puuttuu, mutta joku anyways haha. nämä oli aika kalliita pokkareiksi mutta aiheet oli liian mielenkiintoisia että olisin voinut sivuuttaa! ), kehyksiä alle 2 € ( nämä oli sellaisesta pöydästä missä oli tietty kilohinta sille rojulle eli nämä siis vaan punnittiin ja sen perusteella sitten tuo hinta tuli )
- Lindexin vyö 1,5 € ( ajattelin että tähän vois jotain kettinkejä tms laittaa kiinni ) ja toinen vyö 1.5 €
Näiden lisäksi ostin sellaisen trikoisen GT:n perus hameen vinolla leikkauksella 1 € sekä Lindexin pitsisen pitkähihaisen paidan 2,5 €.
Tämä vyö on vain niin ihana! Metsästän aina into piukeena vöitä, kenkiä, ihan mitä vaan missä on tämmöisiä solkia ja onnekseni tämä taittaa enemmän mustaan / harmaaseen kuin siniseen, koska hyi sininen haha. Tuollaiset soljet on vaan liian upeita!
Olen ennestäänkin lukenut muutamia Nora Robertsin kirjoja ja etenkin Kuuden Piiri-trilogia on yksi suosikeistani, jonka pohjalta uskalsin tämänkin ensimmäisen osan täst' trilogiasta ostaa!
Takakannen perusteella tarina oli jo varsin mukaansa tempaava ja tykkään myös lukea kirjoja paljon englanniksi = kielitaito paranee, joten parilla eurolla tämä lähti varmasti mukaan. :)
Tämä on itseasiassa joululahja, jonka bongasin itse alelaarista Prismassa!
Tolkienia ei nyt voi koskaan olla liikaa ja tämä onkin puuttunut kokoelmista jo jonkin aikaa. Harmi vaan että se on niin leveä kirja että se ei oikein istu mun Tolkien-hyllyyn hienosti ... pitää asetella se sinne ehkä jotenkin muuten.
Rakastan vain kirppareita niin paljon! En malta odottaa että koska pääsee taas tonkimaan: :D
Translation ;
Here are my newest second hand shoppings - except the last book about The Lord Of The Rings by Tolkien's eyes is my xmas present. :)
Most of the stuff was for 1-2 € and some of the books were 4 € which is quite much for a second hand book, specially if it's a small pocket size book like the ones in the middle. But those are part of the trilogy which is based on Scandinavian mythology and I just couldn't leave them in the shop, way too inspiring!
Kävimme Lahdessa, ensin Lanttilassa joka ei ole ihan keskustassa ja sen jälkeen Launeella jossa on kunnon kirppis-ryhmittymä siinä Citymarketin ja Prisman välissä! Oikea taivas!
Siinä on ainakin kuusi kirppistä samassa rytäkässä, tälläkään kertaa en ehtinyt kaikissa käydä koska äidillä rupesi menemään hermot ... mulla on aina tapana tonkia ja käydä läpi tarjonta todella tarkkaan, ettei vain mitään aarteita jää piiloon. :P
Täytyy tässä keväällä käydä uudestaan ja jos ei muuta, niin sitten yksin koska haluan koluta jokaisen perimmäisen nurkankin!
Aloitetaan ylhäältä, vasemmalta oikealle ...
- Patricia Cornwellin Kay Scarpetta-sarjaan kuuluvat kirjat, taisi olla 2 € / kpl
- Erilaisia piirrustus- ja maalaustekniikoita esittelevä opetuskirja 3 tai 4 €, Taru Sormusten Herrasta-elokuvista kertova kirja kirjasta elokuvaksi-tyyliin 4 € ( jos muistan oikein. siellä oli myös Jude Fisherin kirjoittamat kuvitetut oppaat Sormuksen Ritareista ja Kahdesta Tornista, 4 € / kpl mutta sitten totesin että kun tiedän niistä elokuvista käytännössä kaiken mahdollisen niin voin hyvin tuolla 8 € ostaa jotain muutakin haha ), vanha ompelukirja 4 € jossa paljon käteviä ja yksinkertaisia ohjeita, erityisesti siksi ostin tämän että vaatteiden lisäksi siellä oli hyvin havainnoivia ohjeita verhoilusta!
- Tumman ruskea vyö 1 € (ajattelin tätä lähinnä johonkin viikinki-henkiseen asuun! ), Nora Robertsin jonkun erittäin kiinnostavalta kuulostavan trilogian ensimmäinen osa ( englanniksi jee! ) 1 tai 2 €, Skandinaaviseen mytologiaan perustuvan trilogian ensimmäinen ja viimeinen osa 4 € / kpl ( en ole varma mikä osa puuttuu, mutta joku anyways haha. nämä oli aika kalliita pokkareiksi mutta aiheet oli liian mielenkiintoisia että olisin voinut sivuuttaa! ), kehyksiä alle 2 € ( nämä oli sellaisesta pöydästä missä oli tietty kilohinta sille rojulle eli nämä siis vaan punnittiin ja sen perusteella sitten tuo hinta tuli )
- Lindexin vyö 1,5 € ( ajattelin että tähän vois jotain kettinkejä tms laittaa kiinni ) ja toinen vyö 1.5 €
Näiden lisäksi ostin sellaisen trikoisen GT:n perus hameen vinolla leikkauksella 1 € sekä Lindexin pitsisen pitkähihaisen paidan 2,5 €.
Tämä vyö on vain niin ihana! Metsästän aina into piukeena vöitä, kenkiä, ihan mitä vaan missä on tämmöisiä solkia ja onnekseni tämä taittaa enemmän mustaan / harmaaseen kuin siniseen, koska hyi sininen haha. Tuollaiset soljet on vaan liian upeita!
Olen ennestäänkin lukenut muutamia Nora Robertsin kirjoja ja etenkin Kuuden Piiri-trilogia on yksi suosikeistani, jonka pohjalta uskalsin tämänkin ensimmäisen osan täst' trilogiasta ostaa!
Takakannen perusteella tarina oli jo varsin mukaansa tempaava ja tykkään myös lukea kirjoja paljon englanniksi = kielitaito paranee, joten parilla eurolla tämä lähti varmasti mukaan. :)
Tämä on itseasiassa joululahja, jonka bongasin itse alelaarista Prismassa!
Tolkienia ei nyt voi koskaan olla liikaa ja tämä onkin puuttunut kokoelmista jo jonkin aikaa. Harmi vaan että se on niin leveä kirja että se ei oikein istu mun Tolkien-hyllyyn hienosti ... pitää asetella se sinne ehkä jotenkin muuten.
Rakastan vain kirppareita niin paljon! En malta odottaa että koska pääsee taas tonkimaan: :D
Translation ;
Here are my newest second hand shoppings - except the last book about The Lord Of The Rings by Tolkien's eyes is my xmas present. :)
Most of the stuff was for 1-2 € and some of the books were 4 € which is quite much for a second hand book, specially if it's a small pocket size book like the ones in the middle. But those are part of the trilogy which is based on Scandinavian mythology and I just couldn't leave them in the shop, way too inspiring!
perjantai 6. tammikuuta 2017
The walls are closing in
Tässä on viimeisimpiä piirrustuksiani. :)
Luovuus on siinä mielessä omanlaisensa ja vaikea kyky, että inspiraatiota sen luovan asian tekemiseen ei voi niin vain kutsua luokseen vaan se tulee silloin kun tulee. Onnekseni se on viime aikoina ollut usein läsnä.
Syyskuun yksi koulutehtävistä oli omakuvan piirtäminen. Sen sai toteuttaa millä tahansa tekniikalla, tiesin kuitenkin itse että haluan yhdistää siinä muutamaa eri tekniikkaa.
En ole piirtänyt ns. kunnolla sitten ties kuinka pitkään aikaan, joten tein nopsaan harjoitusnaaman mielessäni kytevien tekniikoiden ja lookin puolesta, kuten ylläolevassa kuvassa näkyy.
Koulutyön tuli olla kokoa A3 ja vaikka naikkosen naama ei koko arkkia täytäkään oli haastavaa tehdä niin isolle paperille kasvot koska yksityiskohtien piti todellakin olla on point sekä esimerkiksi ihon häivytykset saada pehmeiksi noin 'isoilla' alueilla on omasta mielestäni myös haastavaa. Toisaalta isompi paperi toi enemmän liikkumatilaa.
Tässä pieni pala Mustasta Kirjastani. Tuleva pienmallistoni onkin nimetty erään lempikappaleeni, Bring Me The Horizonin Avalanchen mukaan.
Sillä on ollut aivan oma merkityksenä tässä prosessissa selvitä oman mielensä kiemuroista.
Koulutöiden ohella olen luonnostellut ja piirtänyt muutamia kuvia. Tässä niistä kaksi :
Nyt pitäisi jatkaa nopsaa hiusten ja karvojen harjoittelua, koska tammikuun lopussa palautettaviin koulutöihin pitää etenkin niitä piirtää. Kääk!
Translation ;
Here are my latest drawings. I haven't draw 'properly' in many months which I was a bit surprised how well they all turn out.
Just need to keep practising! :)
Luovuus on siinä mielessä omanlaisensa ja vaikea kyky, että inspiraatiota sen luovan asian tekemiseen ei voi niin vain kutsua luokseen vaan se tulee silloin kun tulee. Onnekseni se on viime aikoina ollut usein läsnä.
Syyskuun yksi koulutehtävistä oli omakuvan piirtäminen. Sen sai toteuttaa millä tahansa tekniikalla, tiesin kuitenkin itse että haluan yhdistää siinä muutamaa eri tekniikkaa.
Luonnos / sketch
Koko / size: A5
Välineet / products: Derwent lyijykynät / pencils
Syyskuu / september 2016
En ole piirtänyt ns. kunnolla sitten ties kuinka pitkään aikaan, joten tein nopsaan harjoitusnaaman mielessäni kytevien tekniikoiden ja lookin puolesta, kuten ylläolevassa kuvassa näkyy.
Koulutyön tuli olla kokoa A3 ja vaikka naikkosen naama ei koko arkkia täytäkään oli haastavaa tehdä niin isolle paperille kasvot koska yksityiskohtien piti todellakin olla on point sekä esimerkiksi ihon häivytykset saada pehmeiksi noin 'isoilla' alueilla on omasta mielestäni myös haastavaa. Toisaalta isompi paperi toi enemmän liikkumatilaa.
Koulutyö / school project: omakuva / self portrait
Koko / size: A3
Välineet / Products: Värikynät, Derwent lyijykynät, glitterliima, kartonki, vesivärit / color pencils, Derwent pencils, glitter glue, carton, water colors
Syyskuu / september 2016
Vaihdoin viime tingassa pohjan sellaiseen hieman galaxymaiseen, hopealla glitterillä höystettyyn pohjaan jonka olin maalannut vesiväreillä. Siitä ei näköjään kuvaa ollut enää puhelimessa joten lisäsin tämän mustalla pohjalla joka oli toinen vaihtoehtoni.
Toin syvyyttä ja erikoisuutta työhön yhdistämällä lyijykyniin ja värikyniin glitterliimaa!! Se oli kyllä kertakaikkiaan upea lisä!
Vaikka itse sanonkin, olen kovin tyytyväinen lopputulokseen. Varsinkin kun en ole niin pitkään aikaan piirtänyt ns. kunnolla. :)
Tässä pieni pala Mustasta Kirjastani. Tuleva pienmallistoni onkin nimetty erään lempikappaleeni, Bring Me The Horizonin Avalanchen mukaan.
Sillä on ollut aivan oma merkityksenä tässä prosessissa selvitä oman mielensä kiemuroista.
Koulutöiden ohella olen luonnostellut ja piirtänyt muutamia kuvia. Tässä niistä kaksi :
Luonnos / sketch
Koko / size: A5
Välineet / products: Derwent lyijykynät / pencils
Marraskuu / november 2016
"Rise With Me"
Keskeneräinen / not finished
Koko / size: A4
Välineet / products: Derwent lyijykynät / pencils
Joulukuu / december 2016
Nyt pitäisi jatkaa nopsaa hiusten ja karvojen harjoittelua, koska tammikuun lopussa palautettaviin koulutöihin pitää etenkin niitä piirtää. Kääk!
Translation ;
Here are my latest drawings. I haven't draw 'properly' in many months which I was a bit surprised how well they all turn out.
Just need to keep practising! :)
maanantai 2. tammikuuta 2017
And I'm living in a Storm
Olen nyt tuijottanut varmaan puolisen tuntia tätä ruutua. Ensin ajattelin että hyppään vain sen kummemmin mukisematta postaamaan uusia juttuja, aloitinkin jo perinteisen vuoden 2016 ruotimisen.
Kunnes tajusin että kello on jo noin paljon, huomenna aamuvuoro, en kerkeä, mutta haluan jotain sanoa. En vain pysty jatkamaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, täytyy jotenkin valoittaa tapahtuneita asioita. Varsinkin, koska palan halusta kirjoittaa mutta ... en vain voi ohittaa oleellisia tapahtumia. Tästä tulee varmaan tämän blogihistorian sekavin kirjoitus! :D
Ja myönnettäköön, että jollain tapaa en ollut edes valmis käsittelemään vuotta 2016 sen paremmin. Tarvitsen ehkä vähän perspektiiviä siihen, että näen myös niitä hyviäkin asioita silkan sekasorron sijaan.
Olen kirjoittanut tänne viimeksi syyskuussa, juuri koulun aloitettuani. Silloin kun kaikki oli vielä jotenkuten hyvin.
Pian sen jälkeen työstressi ja ahdistus saivat niskalenkin ja kaboom - löysin itseni tärisemästä ja itkemästä lääkärissä. En ollut nukkunut kuukauteen kunnolla lainkaan, kävin aivan ylikierroksilla ja näkymätön hirttosilmukka kaulan ympärillä kiristyi entisestään. Onneksi puhuin fiiliksistä ystävilleni jotka ymmärsivät ja kertoivat myös, että nyt lienee tauon paikka. Olin niin monta kertaa lähellä hajota töissä, niin monta kertaa valmis huutamaan kaikkien kuullen sen pahan olon ulos mutta koska se olisi luultavasti aiheuttanut vain enemmän pahaa mieltä itselle ja muille, en sitä tehnyt. Onneksi.
Mulla oli niin paljon vuoroja että koululle ei jäänyt aikaa. Vapaapäivät keräilin luita rankkojen työpäivien jälkeen ja ahdistuin entisestään siitä, että maksan yli 3000€ koulusta jonka tehtäviin mulla ei ole aikaa eikä intoa tehdä koska olen niin loppu.
Lopulta varasin ajan työterveyshoitajalle, kun lääkärille ei saanut aikaa. En edes tiennyt millä nimellä aikaa hankkisin, sanoin vaan itku kurkussa että mun pää hajoaa. Hoitaja oli ihanan ymmärtäväinen, sain pari päivää vapaata, jonka jälkeen käski tulla takaisin jos siltä vielä tuntuu. Varasin ajan itseasiassa samantien päästessäni autoni luo parkkipaikalle, koska tiesin että kaksi päivää ei tätä ahdistusta poista.
Seuraava työterveyslääkäri melkein ajoi minut narun jatkeeksi. Sillä ämmällä oli otsaa väittää kaiken mun kertoman että hoitajan analysoinnin jälkeen, että olen vain laiska paska joka ei ilmeisesti pysty yhdistämään koulua ja töitä vaikka "koulua on vain kerran kuussa, eihän tuollaisen pitäisi olla vaikeaa lainkaan". Loppua kohden itkin vihasta ja väitin silkkaa vittumaisuuttani vastaan, silti hän piti päänsä eikä kirjoittanut mulle minkäänlaista sairaslomaa ja heitti mut lopulta huoneesta ulos. Jostain ihmeestä sain ongittua voimaa ja uhmaa, joten lampsin respaan välittämättä tippaakaan muista asiakkaista ja sanoin että tämä ei käy. Mä tarvitsen sairaslomaa, mä en oikeasti jaksa enää sekuntiakaan ja aloin itkemään että huutamaan siinä ihan hysteerisesti. Respan täti kävi sitten jututtamassa tätä lääkäriä, joka edelleenkin kieltäytyi tapaamasta mua tai kirjoittamaan sairaslomaa.
Onneksi, siis onneksi tällä respan työntekijällä oli järki ja sydän paikallaan ja sain kuin sainkin soittoajan meidän toiselle omalääkärille. Mutta koska en yhtään tiennyt mitä tuleman pitää, niin päätin että mun on aika puhua tästä tilanteesta myös työpaikalla. Onneksi meidän ihana myymäläpäällikkö oli paikalla, onnistuin jotenkin kävelemään meidän toimistoon naama peruslukemilla mutta heti sinne päästyäni ja oven suljettuani puhkesin itkemään. Ei mulla aluksi edes ollut mitään sanoja millä kertoa, musta vain tuntui niin pahalta. Hän oli, luojan kiitos, ymmärtäväinen.
Samoin kuin tämä lääkäri jolle sain soittoajan, lopulta lähdin uudelleen kaupunkiin ja lääkäriin häntä tapaamaan. Laitettiin eteenpäin kokeisiin tarkistamaan onko mitään fyysistä vaivaa ole, tehtiin masennustestejä, laitettiin eteenpäin psykologille ja fysioterapeutille sekä about 1,5 viikkoa sairaslomaa ennen mun tulevaa Zombie-matkaa. Sain ihan selvän diagnoosin siitä sekä kuulla sen, että tarvitsen apua. Hienoa, kun tulin itse ja näin varhaisessa vaiheessa koska aina on vaikeampaa korjata tilannetta mitä pidemmällä on.
Pystyin taas hengittämään edes hetken aikaa ilman, että maailma tuntuu romahtavan niskaani koska joku ymmärsi mua ja sitä, että tarvitsen apua.
Olen käynyt about kerran kuussa psykologilla joka on kyllä ollut aivan valtava voimavara. On niin ihanaa olla täysin ei-kukaan, sulta ei odoteta tai vaadita mitään.
Silti päivittäinen elämä on aika rankkaa. Ahdistaa ja masentaa, ei enää niin pahasti mutta ihan tarpeeksi ikävästi kuitenkin. Välillä tuntuu että tarvisin jonkun oikeasti pidemmän hengähdystauon ... mutta ... niin. Toisaalta taas työ pitää mut jotenkuten kartalla koska muuten pelkäisin että putoan ihan pohjalle koska ei olisi mitään rutiineja. Varsinkin nyt, kun tunnit laskettiin 20h/viikko, tuntuu että voi hengittää paremmin.
Koulu on siinä mielessä auttanut elämääni kokonaisuudessaan, että sen myötä olen alkanut huomattavasti enemmän luovemmaksi ja tekemään kotona muutakin kuin vain tuijottamaan seinää. Olen alkanut piirtämään ja lukemaan enemmän, joka on tuonut tarvittavaa etäisyyttä kouluun sekä kanavan purkaa tunteita.
Olen myös todella innoissani kouluhommistani, koska omasta mielestäni oma juttuni on vain niin siistiä!! :)
Elän jokaisen päivän ja viikon kerrallaan. Psykologi ja fysioterapeutti molemmat painottavat samaa asiaa : pitäisi olla armollisempi itselleni ja antaa enemmän aikaa itselleni. Uskaltaisin väittää, että jollain tapaa fiilis on kyllä parantunut mutta tietynlainen ahdistus vain voimistunut.
Kuinka voi olla mahdollista, että kun ihminen tekee asioita mistä tykkää ja missä on hyvä, niin mieli alkaa kamppailemaan vielä enemmän vastaan?
Fyssarilta sain kuulla, että mulla on aivan liian suuria suorituspaineita, että se "olen ihan paska kun en pysty siihen ja tähän" on myrkyllinen ajattelutapa. Että on kuulemma ihan okei jos ei jaksa käydä salilla ja lenkillä yhteensä kuusi kertaa viikossa, jos sen ohella käy koulua ja töitä sekä kamppailee vielä oman mielenterveytensä kanssa. Teki mieli huutaa vastaan että mun on pakko koska olen niin helvetin iso ja ällöttävä valas eikä musta tule muuten koskaan sellaista kun haluan olla. Mutta olin hiljaa, koska tiesin myös että sanoissa piilee paljon totuutta.
Nyt yritänkin sitten lisätä liikuntaa maltillisesti mukaan päivittäiseen elämään ... vaikeaa olla menemättä överiksi sen suhteen kun peilikuva tosiaan on mitä on. Käytännössä lokakuusta asti ruokavalio on ollut mitä on, ensiksi en syönyt käytännössä ollenkaan koska menetin ruokahalun kokonaan ja viime aikoina tuntuu että en ole muuta tehnytkään kuin syönyt.
Juuri tässä ystävän kanssa yksi päivä juttelin, kuinka suuri riesa paino on. Voin ihan rehellisesti sanoa että mun elämä olisi ainakin puolet parempaa tai paremmin, jos ei tarvitsisi kantaa tätä painoa kirjaimellisesti ja sen aiheuttamaa ahdistusta sekä tuskaa. Sitten herääkin kysymys, että miksi et hyvä nainen tee sille asialle jotain. Muutenkaan laihduttaminen ei ole helppoa, mutta kun siihen lisää seuraksi ahdistuneen ja masentuneen mielen niin sitähän ollaan sen kuuluisan jännän äärellä.
Niinpä koitan parhaani mukaan olla armollisempi itselleni, aloittaa ruokavaliolla ja liikunnan lisäämisellä jotenkin inhimillisin määrin enkä niin, että jumppaisin öisinkin koska pakko laihtua.
Ärsyttää, että se kova työ mitä tein aina lokakuuhun asti on mennyttä. Painon alettua laskemaan ja kropan kiinteytyessä, oli edes hieman mukavampaa olla omissa nahoissaan.
Koitan muistella tuota tunnetta aina kun epätoivo koittaa iskeä. Painonpudotuksesta ja sen herättämistä tunteista aion kirjoittaa lisää Run Simba Run-postauksissa, jotka tulevat jatkumaan tänäkin vuonna koska en edelleenkään ole sitä 666kg laihduttanut vaan päinvastoin, hahaa.
Nukkumisen suhteen on taas vaihteeksi parantamisen varaa, en tiedä mitä tai miksi viimeiset pari viikkoa on ollut jotenkin niin kovin raskaita että alkanut taas valvottaa ja silmänaluset tummumaan pelottavaan tahtiin. Aina välillä sitä miettii ja olettaa että "ei se nyt haittaa vaikka vähän valvon, mähän olen niin paljon paremmassa jamassa jo nyt" kunnes sitä tajuaa, usein vasta liian myöhään kuten esimerkiksi nyt, että sitä parempaa jamaa ei ole pysyvästi vaan se kuilu valvomisen suhteen on kaikkea muuta kuin syvä. Ihan pieni askel vain.
Tämä teksti on varmaan kaikkea muuta kuin positiivinen, vaikka olenkin sitä mieltä että juuri nyt on parempi olla kuin esimerkiksi kuukausi sitten ja että näen valoa tunnelin päässä. Mutta ei tämä toki ole mitään verrattuna siihen, kuinka synkissä vesissä oikeasti uin kuukausia sitten. En halua edes mennä liian syvälle sinne, koska pelkään jääväni kiinni ja hukkuvani sinne mustuuteen.
Olen innoissani tulevasta vuodesta ja teen parhaani, ettei oma mieleni estä minua elämästä samoin tavoin kuin viime vuonna. Koitan opetella olemaan itselleni armollisempi, uskomaan siihen että olen taitava joissain asioissa ja ymmärtämään sen, että jos joku muu pystyy tekemään 666 asiaa samaan aikaan niin mun ei välttämättä tarvi koska mä olen mä, enkä hän. Olen ylpeä siitä, että vaikka muiden mielestä en ole ehkä kovinkaan paljon edistynyt mielenterveyteni suhteen niin oikeasti olen tehnyt todella paljon töitä ja saanut jotain aikaiseksikin. Huh.
Tällä viikolla on vielä kampaaja ja eiköhän ne uudet hiukset ainakin anna vähän boostia siihen iänikuiseen "new year, new me"-löpinään. :P
Kunnes tajusin että kello on jo noin paljon, huomenna aamuvuoro, en kerkeä, mutta haluan jotain sanoa. En vain pysty jatkamaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, täytyy jotenkin valoittaa tapahtuneita asioita. Varsinkin, koska palan halusta kirjoittaa mutta ... en vain voi ohittaa oleellisia tapahtumia. Tästä tulee varmaan tämän blogihistorian sekavin kirjoitus! :D
Ja myönnettäköön, että jollain tapaa en ollut edes valmis käsittelemään vuotta 2016 sen paremmin. Tarvitsen ehkä vähän perspektiiviä siihen, että näen myös niitä hyviäkin asioita silkan sekasorron sijaan.
Olen kirjoittanut tänne viimeksi syyskuussa, juuri koulun aloitettuani. Silloin kun kaikki oli vielä jotenkuten hyvin.
Pian sen jälkeen työstressi ja ahdistus saivat niskalenkin ja kaboom - löysin itseni tärisemästä ja itkemästä lääkärissä. En ollut nukkunut kuukauteen kunnolla lainkaan, kävin aivan ylikierroksilla ja näkymätön hirttosilmukka kaulan ympärillä kiristyi entisestään. Onneksi puhuin fiiliksistä ystävilleni jotka ymmärsivät ja kertoivat myös, että nyt lienee tauon paikka. Olin niin monta kertaa lähellä hajota töissä, niin monta kertaa valmis huutamaan kaikkien kuullen sen pahan olon ulos mutta koska se olisi luultavasti aiheuttanut vain enemmän pahaa mieltä itselle ja muille, en sitä tehnyt. Onneksi.
Mulla oli niin paljon vuoroja että koululle ei jäänyt aikaa. Vapaapäivät keräilin luita rankkojen työpäivien jälkeen ja ahdistuin entisestään siitä, että maksan yli 3000€ koulusta jonka tehtäviin mulla ei ole aikaa eikä intoa tehdä koska olen niin loppu.
Lopulta varasin ajan työterveyshoitajalle, kun lääkärille ei saanut aikaa. En edes tiennyt millä nimellä aikaa hankkisin, sanoin vaan itku kurkussa että mun pää hajoaa. Hoitaja oli ihanan ymmärtäväinen, sain pari päivää vapaata, jonka jälkeen käski tulla takaisin jos siltä vielä tuntuu. Varasin ajan itseasiassa samantien päästessäni autoni luo parkkipaikalle, koska tiesin että kaksi päivää ei tätä ahdistusta poista.
Seuraava työterveyslääkäri melkein ajoi minut narun jatkeeksi. Sillä ämmällä oli otsaa väittää kaiken mun kertoman että hoitajan analysoinnin jälkeen, että olen vain laiska paska joka ei ilmeisesti pysty yhdistämään koulua ja töitä vaikka "koulua on vain kerran kuussa, eihän tuollaisen pitäisi olla vaikeaa lainkaan". Loppua kohden itkin vihasta ja väitin silkkaa vittumaisuuttani vastaan, silti hän piti päänsä eikä kirjoittanut mulle minkäänlaista sairaslomaa ja heitti mut lopulta huoneesta ulos. Jostain ihmeestä sain ongittua voimaa ja uhmaa, joten lampsin respaan välittämättä tippaakaan muista asiakkaista ja sanoin että tämä ei käy. Mä tarvitsen sairaslomaa, mä en oikeasti jaksa enää sekuntiakaan ja aloin itkemään että huutamaan siinä ihan hysteerisesti. Respan täti kävi sitten jututtamassa tätä lääkäriä, joka edelleenkin kieltäytyi tapaamasta mua tai kirjoittamaan sairaslomaa.
Onneksi, siis onneksi tällä respan työntekijällä oli järki ja sydän paikallaan ja sain kuin sainkin soittoajan meidän toiselle omalääkärille. Mutta koska en yhtään tiennyt mitä tuleman pitää, niin päätin että mun on aika puhua tästä tilanteesta myös työpaikalla. Onneksi meidän ihana myymäläpäällikkö oli paikalla, onnistuin jotenkin kävelemään meidän toimistoon naama peruslukemilla mutta heti sinne päästyäni ja oven suljettuani puhkesin itkemään. Ei mulla aluksi edes ollut mitään sanoja millä kertoa, musta vain tuntui niin pahalta. Hän oli, luojan kiitos, ymmärtäväinen.
Samoin kuin tämä lääkäri jolle sain soittoajan, lopulta lähdin uudelleen kaupunkiin ja lääkäriin häntä tapaamaan. Laitettiin eteenpäin kokeisiin tarkistamaan onko mitään fyysistä vaivaa ole, tehtiin masennustestejä, laitettiin eteenpäin psykologille ja fysioterapeutille sekä about 1,5 viikkoa sairaslomaa ennen mun tulevaa Zombie-matkaa. Sain ihan selvän diagnoosin siitä sekä kuulla sen, että tarvitsen apua. Hienoa, kun tulin itse ja näin varhaisessa vaiheessa koska aina on vaikeampaa korjata tilannetta mitä pidemmällä on.
Pystyin taas hengittämään edes hetken aikaa ilman, että maailma tuntuu romahtavan niskaani koska joku ymmärsi mua ja sitä, että tarvitsen apua.
Olen käynyt about kerran kuussa psykologilla joka on kyllä ollut aivan valtava voimavara. On niin ihanaa olla täysin ei-kukaan, sulta ei odoteta tai vaadita mitään.
Silti päivittäinen elämä on aika rankkaa. Ahdistaa ja masentaa, ei enää niin pahasti mutta ihan tarpeeksi ikävästi kuitenkin. Välillä tuntuu että tarvisin jonkun oikeasti pidemmän hengähdystauon ... mutta ... niin. Toisaalta taas työ pitää mut jotenkuten kartalla koska muuten pelkäisin että putoan ihan pohjalle koska ei olisi mitään rutiineja. Varsinkin nyt, kun tunnit laskettiin 20h/viikko, tuntuu että voi hengittää paremmin.
Koulu on siinä mielessä auttanut elämääni kokonaisuudessaan, että sen myötä olen alkanut huomattavasti enemmän luovemmaksi ja tekemään kotona muutakin kuin vain tuijottamaan seinää. Olen alkanut piirtämään ja lukemaan enemmän, joka on tuonut tarvittavaa etäisyyttä kouluun sekä kanavan purkaa tunteita.
Olen myös todella innoissani kouluhommistani, koska omasta mielestäni oma juttuni on vain niin siistiä!! :)
Elän jokaisen päivän ja viikon kerrallaan. Psykologi ja fysioterapeutti molemmat painottavat samaa asiaa : pitäisi olla armollisempi itselleni ja antaa enemmän aikaa itselleni. Uskaltaisin väittää, että jollain tapaa fiilis on kyllä parantunut mutta tietynlainen ahdistus vain voimistunut.
Kuinka voi olla mahdollista, että kun ihminen tekee asioita mistä tykkää ja missä on hyvä, niin mieli alkaa kamppailemaan vielä enemmän vastaan?
Fyssarilta sain kuulla, että mulla on aivan liian suuria suorituspaineita, että se "olen ihan paska kun en pysty siihen ja tähän" on myrkyllinen ajattelutapa. Että on kuulemma ihan okei jos ei jaksa käydä salilla ja lenkillä yhteensä kuusi kertaa viikossa, jos sen ohella käy koulua ja töitä sekä kamppailee vielä oman mielenterveytensä kanssa. Teki mieli huutaa vastaan että mun on pakko koska olen niin helvetin iso ja ällöttävä valas eikä musta tule muuten koskaan sellaista kun haluan olla. Mutta olin hiljaa, koska tiesin myös että sanoissa piilee paljon totuutta.
Nyt yritänkin sitten lisätä liikuntaa maltillisesti mukaan päivittäiseen elämään ... vaikeaa olla menemättä överiksi sen suhteen kun peilikuva tosiaan on mitä on. Käytännössä lokakuusta asti ruokavalio on ollut mitä on, ensiksi en syönyt käytännössä ollenkaan koska menetin ruokahalun kokonaan ja viime aikoina tuntuu että en ole muuta tehnytkään kuin syönyt.
Juuri tässä ystävän kanssa yksi päivä juttelin, kuinka suuri riesa paino on. Voin ihan rehellisesti sanoa että mun elämä olisi ainakin puolet parempaa tai paremmin, jos ei tarvitsisi kantaa tätä painoa kirjaimellisesti ja sen aiheuttamaa ahdistusta sekä tuskaa. Sitten herääkin kysymys, että miksi et hyvä nainen tee sille asialle jotain. Muutenkaan laihduttaminen ei ole helppoa, mutta kun siihen lisää seuraksi ahdistuneen ja masentuneen mielen niin sitähän ollaan sen kuuluisan jännän äärellä.
Niinpä koitan parhaani mukaan olla armollisempi itselleni, aloittaa ruokavaliolla ja liikunnan lisäämisellä jotenkin inhimillisin määrin enkä niin, että jumppaisin öisinkin koska pakko laihtua.
Ärsyttää, että se kova työ mitä tein aina lokakuuhun asti on mennyttä. Painon alettua laskemaan ja kropan kiinteytyessä, oli edes hieman mukavampaa olla omissa nahoissaan.
Koitan muistella tuota tunnetta aina kun epätoivo koittaa iskeä. Painonpudotuksesta ja sen herättämistä tunteista aion kirjoittaa lisää Run Simba Run-postauksissa, jotka tulevat jatkumaan tänäkin vuonna koska en edelleenkään ole sitä 666kg laihduttanut vaan päinvastoin, hahaa.
Nukkumisen suhteen on taas vaihteeksi parantamisen varaa, en tiedä mitä tai miksi viimeiset pari viikkoa on ollut jotenkin niin kovin raskaita että alkanut taas valvottaa ja silmänaluset tummumaan pelottavaan tahtiin. Aina välillä sitä miettii ja olettaa että "ei se nyt haittaa vaikka vähän valvon, mähän olen niin paljon paremmassa jamassa jo nyt" kunnes sitä tajuaa, usein vasta liian myöhään kuten esimerkiksi nyt, että sitä parempaa jamaa ei ole pysyvästi vaan se kuilu valvomisen suhteen on kaikkea muuta kuin syvä. Ihan pieni askel vain.
Tämä teksti on varmaan kaikkea muuta kuin positiivinen, vaikka olenkin sitä mieltä että juuri nyt on parempi olla kuin esimerkiksi kuukausi sitten ja että näen valoa tunnelin päässä. Mutta ei tämä toki ole mitään verrattuna siihen, kuinka synkissä vesissä oikeasti uin kuukausia sitten. En halua edes mennä liian syvälle sinne, koska pelkään jääväni kiinni ja hukkuvani sinne mustuuteen.
Menossa katsomaan Rogue Onea!
Olen innoissani tulevasta vuodesta ja teen parhaani, ettei oma mieleni estä minua elämästä samoin tavoin kuin viime vuonna. Koitan opetella olemaan itselleni armollisempi, uskomaan siihen että olen taitava joissain asioissa ja ymmärtämään sen, että jos joku muu pystyy tekemään 666 asiaa samaan aikaan niin mun ei välttämättä tarvi koska mä olen mä, enkä hän. Olen ylpeä siitä, että vaikka muiden mielestä en ole ehkä kovinkaan paljon edistynyt mielenterveyteni suhteen niin oikeasti olen tehnyt todella paljon töitä ja saanut jotain aikaiseksikin. Huh.
Tällä viikolla on vielä kampaaja ja eiköhän ne uudet hiukset ainakin anna vähän boostia siihen iänikuiseen "new year, new me"-löpinään. :P
keskiviikko 21. syyskuuta 2016
All simple monkeys with alien babies
Holaa!
Pikaisia kuulumisia, kiirettä pitää töiden, koulutehtävien ja Zombie-matkan suunnittelun ( iik apua mitä mä puen päälle ) keskellä.
Ylläoleva kuva ei liity varsinaisesti asiaan, olin vain koulun jälkeen pessyt meikit ja laittanu naaman uusiksi Steel Pantherin keikkaa varten ja otin tämmöisen "näpsäkän" selfien bussipysäkillä.
Aloitin siis opiskelut Helsinki Design Schoolissa muotisuunnittelija-linjalla, ja voi että!
Ensimmäisenä päivänä aloin melkein itkemään, mutta vain siksi, että se oli niin hienoa ja just sitä mitä mä haluan tehdä. Meidän opet on huippuja ja muutenkin yleisfiilis koulussa on todella inspiroiva ja positiivinen. Tykkään todella paljon. :)
Meidän pitää työstää koulussa Mustaa Kirjaa ( ha ha ha tää kuulostaa niin saatanalliselta ) eli sketchbookia, mallistoportfolio sekä vaate ( tai vaatteita ) opintojen aikana. Aion piirtää, liimata inspiroivia kuvia, kirjoittaa ja ottaa itse kuvia mun Kirjaa varten ja näistä kuvista varmaan jotain siihen päätyy, ylläoleva nopsa räpellys muokkaus on yllättävänkin kiva.
Mua inspiroi tällä hetkellä eniten 50-luku, sellainen dark pin-up, Dita Von Teese, Vampira, Morticia, The Munsters, Marilyn Manson, Tim Burton-elokuva, veri, luonto, Mad Max-henkinen post-apokalyptinen look.
Näistä ideoista pitäisi sitten vääntää jonkunlainen mallisto ja kaikkea! Oon niin innoissani!
Mitä teille kuuluu?
sunnuntai 18. syyskuuta 2016
30 day photo challenge ; step 19 !
19. a photo of you on a school trip
Olin amiksessa, oltiin tutustumassa Nummelassa Globe Hopella. Haluun taas olla noin laiha. :(
1. your Facebook profile photo
2. a photo of yourself a year ago
3. a photo that makes you happy
4. a photo of the last place you went on holiday
5. a photo of you
6. a photo that makes you laugh
7. a photo of someone you love
8. a photo of your favourite band/musician
9. a photo of your family
10. a photo of you as a baby
11. a photo of your favourite film(s)
12. a photo of you
13. a photo of your best friend(s)
14. a photo of one of your favourite family members
15. a photo of you and someone you love
16. a photo of you at the last party you went to
17. a drunk photo of you
18. a photo of one of your classes
19. a photo of you on a school trip
20. a photo of something you enjoy doing
21. a photo of you standing up
22. a photo of your town
23. a photo of your friend as a baby
24. a photo of you that your hair looks nice in
25. a photo of a night you loved
26. a photo of your favourite weekend
27. a photo of last summer
28. a photo of what you ate today
29. a photo of someone you know that you find attractive
30. a photo of you when you were happy
Olin amiksessa, oltiin tutustumassa Nummelassa Globe Hopella. Haluun taas olla noin laiha. :(
20. a photo of something you enjoy doing
21. a photo of you standing up
22. a photo of your town
23. a photo of your friend as a baby
24. a photo of you that your hair looks nice in
25. a photo of a night you loved
26. a photo of your favourite weekend
27. a photo of last summer
28. a photo of what you ate today
29. a photo of someone you know that you find attractive
30. a photo of you when you were happy
perjantai 16. syyskuuta 2016
Too bad for you pt. 2
Olin jo tovin halunnut tehdä Sister-tatuointini kaulassani uudestaan, ja varsinkin kun toiselle puolelle oltiin tehty upea Slipknot-tatuointi niin tämä näytti kerrassaan naurettavalta sen rinnalla.
Tässä kuvaa alkuperäisestä tatuoinnista, jonka tosiaan otin ... astetta spontaanimmin viime vuoden maaliskuussa. Kävelin vain Leicesterissä random tatuointistudioon, sanoin että tämmöstä haluan, ja sellaista sitten sain. Tatskaajana toimi tosi mukava tyyppi, instagram-stalkkauksen myötä selvisi ettei hän enää kauan sen jälkeen studiolla tatskannut vaan joutui takaisin vankilaan? Ahahaha way to go.
Niin, ja tietenkin tatuointi otettiin pari tuntia ennen Sisterin keikkaa Lontoossa.
Ylläolevassa kuvassa se ei näytä itseasiassa niin pahalta, mutta alla olevista sitten selviää että itse logo ja teksti oli suhteessa kaulaan todella pieniä = hassun ja tyhmän näköisiä.
Myönnettäköön, ettei mulla tälläkään kertaan ollut mitään super ideaa ennen kuin vasta pari päivää ennen aikaa. Ensin yritin etsiä jotain samantapaista/muotoista kuvaa, eli ympyrää tms. kuin Slipknotin logossa, mutta eihän Sisteriltä sellaista oikein löytynyt. Olen tykästynyt boho-tyyliin, ja tämä Naked -singlen kansikuva päätyi sitten mukaani. Onhan tässä ympyrä mutta noin muuten kuva ei ole ihan yhtä simppeliä ja sillee.
Tykkäsin tästä jo heti kun se julkaistiin, minusta siinä on paljon kauniita yksityiskohtia ja sulat että kallot nyt aina toimii.
Nakkasin tämän siis Peten eteen ja sanoin että tästä mä tykkään, saisko siitä jotain kivaa aikaan?
Saihan siitä! Voi että tästä tuli UPEA!
Tämän tekemiseen meni itseasiassa kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla tehtiin nuo sulat ja toisella kertaa sitten väriteltiin lisää, paranneltiin logo ja muutenkiin yhdistettiin uusi ja vanha tatska sekä korvan tausta väritettiin. Ai että se on ihanaa kun tatuoidaan korvan takaa, en tiedä miksi mutta mua usein kutittaa sieltä ja kivaa kun kerrankin joku raaputtaa oikein kunnolla! :D
En tiedä miksi mutta tämä puoli ei sattunut ihan yhtä paljon kuin toinen puoli ja ensimmäisen kerta tällä puolella. Voi toki myös olla se, että olin onnesta soikeana koska vihdoinkin kaula olisi saatu päätökseen eikä mun tarvisi kestää sitä enää, jee.
Nämä kuvat on otettu heti kun tatuoiminen on lopeteltu ja toi värittäminen saa kyllä mun ihon aina ihan jäätävän punaiseksi. Tästä on kohta viikko ja varmaan kohta tulee taas ne nätit mustelmat tuohon, näytän sitten taas seuraavan viikon siltä kuin olisin viettänyt vähän turhankin villin viikonlopun vampyyrin kanssa.
Huomasin vasta näistä kuvista että tuo Bad-sanan d:n yläosa puuttuu, pitää vielä se korjata. Ja mä kun luulin että olisin päässyt tästä jo eroon!
Mieli tosin kuiskuttelee että tuohon keskelle kaulaa sopisi kuva myös, ota ota ota ... mutta aion ignoorata sen täysin. Ensin pitää tatskata muutama muu paikka ja noin muutenkaan, ei kaulaa enää ikinä. Tosin ... never say never.
Tatuoinnin suunnitteli ja teki jälleen kerran One Eye Tattoon Pete, kiitos paljon! :) Laitan vielä tästä kuvaa kun parantunut!
Heittäydyin myös villiksi ja samalla kertaa kun lopeteltiin tämä, niin aloitin hihan. Hupsista keikkaa.
Lävistys-asiaa: kyllä, jouduin ottamaan mun industrialin pois kuten huomaa. :(
Vilautin sitä lävistäjälle ollessani siellä muilla asioilla, se oli silloinkin tulehtunut, ja hän sanoi ettei ole hetkeen nähnyt noin pahaa että äkkiä pois vaan. On kuulemma lävistetty vinoon, siksi se on varmaan meinannut tuolta ylhäältä kasvaa ulos ...
Mutta ollessani kampaajalla, sain kuulla että tämmöisiin tulehduksiin pitäisi useimmiten syödä antibioottikuuri ensin ja sitten vasta ottaa lävistys pois.
Rumahan tuo patti tuolla korvan takana on, mutta en tiedä että auttaako se enää tässä vaiheessa mitään hakea? :(
Translation ;
After I got my Slipknot-tattoo done, I continue to fix my Sister-tattoo at the other side of my neck. I really fell in love with the cover art for Naked -single and I took that with me and said that I like this can we do something like this for the re-do?
And yes!!! WE CAN. It's freakin' beautiful!!!!
The after photos are taken right after we finished tattooing so my skin is super red. But you get the idea. So amazing! Much better than the previous one.
Designed and made by Pete at One Eye Tattoo, big thanks once again. :)
Kuva / photo : Jamie Anderson
Tässä kuvaa alkuperäisestä tatuoinnista, jonka tosiaan otin ... astetta spontaanimmin viime vuoden maaliskuussa. Kävelin vain Leicesterissä random tatuointistudioon, sanoin että tämmöstä haluan, ja sellaista sitten sain. Tatskaajana toimi tosi mukava tyyppi, instagram-stalkkauksen myötä selvisi ettei hän enää kauan sen jälkeen studiolla tatskannut vaan joutui takaisin vankilaan? Ahahaha way to go.
Niin, ja tietenkin tatuointi otettiin pari tuntia ennen Sisterin keikkaa Lontoossa.
Ylläolevassa kuvassa se ei näytä itseasiassa niin pahalta, mutta alla olevista sitten selviää että itse logo ja teksti oli suhteessa kaulaan todella pieniä = hassun ja tyhmän näköisiä.
Myönnettäköön, ettei mulla tälläkään kertaan ollut mitään super ideaa ennen kuin vasta pari päivää ennen aikaa. Ensin yritin etsiä jotain samantapaista/muotoista kuvaa, eli ympyrää tms. kuin Slipknotin logossa, mutta eihän Sisteriltä sellaista oikein löytynyt. Olen tykästynyt boho-tyyliin, ja tämä Naked -singlen kansikuva päätyi sitten mukaani. Onhan tässä ympyrä mutta noin muuten kuva ei ole ihan yhtä simppeliä ja sillee.
Kuva / photo : Sister
Tykkäsin tästä jo heti kun se julkaistiin, minusta siinä on paljon kauniita yksityiskohtia ja sulat että kallot nyt aina toimii.
Nakkasin tämän siis Peten eteen ja sanoin että tästä mä tykkään, saisko siitä jotain kivaa aikaan?
Kuvat / photos : One eye Pete
Saihan siitä! Voi että tästä tuli UPEA!
Tämän tekemiseen meni itseasiassa kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla tehtiin nuo sulat ja toisella kertaa sitten väriteltiin lisää, paranneltiin logo ja muutenkiin yhdistettiin uusi ja vanha tatska sekä korvan tausta väritettiin. Ai että se on ihanaa kun tatuoidaan korvan takaa, en tiedä miksi mutta mua usein kutittaa sieltä ja kivaa kun kerrankin joku raaputtaa oikein kunnolla! :D
En tiedä miksi mutta tämä puoli ei sattunut ihan yhtä paljon kuin toinen puoli ja ensimmäisen kerta tällä puolella. Voi toki myös olla se, että olin onnesta soikeana koska vihdoinkin kaula olisi saatu päätökseen eikä mun tarvisi kestää sitä enää, jee.
Nämä kuvat on otettu heti kun tatuoiminen on lopeteltu ja toi värittäminen saa kyllä mun ihon aina ihan jäätävän punaiseksi. Tästä on kohta viikko ja varmaan kohta tulee taas ne nätit mustelmat tuohon, näytän sitten taas seuraavan viikon siltä kuin olisin viettänyt vähän turhankin villin viikonlopun vampyyrin kanssa.
Huomasin vasta näistä kuvista että tuo Bad-sanan d:n yläosa puuttuu, pitää vielä se korjata. Ja mä kun luulin että olisin päässyt tästä jo eroon!
Mieli tosin kuiskuttelee että tuohon keskelle kaulaa sopisi kuva myös, ota ota ota ... mutta aion ignoorata sen täysin. Ensin pitää tatskata muutama muu paikka ja noin muutenkaan, ei kaulaa enää ikinä. Tosin ... never say never.
Tatuoinnin suunnitteli ja teki jälleen kerran One Eye Tattoon Pete, kiitos paljon! :) Laitan vielä tästä kuvaa kun parantunut!
Heittäydyin myös villiksi ja samalla kertaa kun lopeteltiin tämä, niin aloitin hihan. Hupsista keikkaa.
------------------------------------------------------
Vilautin sitä lävistäjälle ollessani siellä muilla asioilla, se oli silloinkin tulehtunut, ja hän sanoi ettei ole hetkeen nähnyt noin pahaa että äkkiä pois vaan. On kuulemma lävistetty vinoon, siksi se on varmaan meinannut tuolta ylhäältä kasvaa ulos ...
Mutta ollessani kampaajalla, sain kuulla että tämmöisiin tulehduksiin pitäisi useimmiten syödä antibioottikuuri ensin ja sitten vasta ottaa lävistys pois.
Rumahan tuo patti tuolla korvan takana on, mutta en tiedä että auttaako se enää tässä vaiheessa mitään hakea? :(
Translation ;
After I got my Slipknot-tattoo done, I continue to fix my Sister-tattoo at the other side of my neck. I really fell in love with the cover art for Naked -single and I took that with me and said that I like this can we do something like this for the re-do?
And yes!!! WE CAN. It's freakin' beautiful!!!!
The after photos are taken right after we finished tattooing so my skin is super red. But you get the idea. So amazing! Much better than the previous one.
Designed and made by Pete at One Eye Tattoo, big thanks once again. :)
tiistai 13. syyskuuta 2016
Blood pump mud through my veins
Olin tuskaillut hiusteni kanssa jo pienen ikuisuuden, halusin niihin jotain uutta ja kivaa mutta en ollut varma mitä. En myöskään halunnut tehdä muutosta kotona ... en ollut käynyt kampaajalla yli vuoteen ja muutenkin kaipasin kunnon hoitoa ( haha ).
Kun tieto kouluun pääsystä varmistui ja laskeskelin rahoja, jotka näytti onneksi plussaa, niin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja varasin kampaajan. Jee!
Lähtötilanne oli kuitenkin kerrassaan kammottava. Moni kehui tätä väriä mutta itse olin sitä mieltä, että mikään ei voisi olla kamalampaa kuin tämä marja-armeijan oksennus päässäni. Tällaiseksi punaiset hiukset haalistuu kun olet sekoittanut niiden joukkoon mustaa, joka on lila/sinipohjainen!
Kuivana hiukset eivät olleet ihan niin järkyttävät, tarpeeksi kuitenkin. Mitä useammin hiuksia pesi, sitä enemmän liilaa niistä puski läpi eikä varsinaisesti haalistunut?! Hassua.
Varasin kampaajan luottopaikastani, parturi-kampaamo Twisteristä, ja ajan luottokampaajaltani Sandralta!
Heidän liikkeensä on vain niin upea, kuten ylläolevasta kuvasta näkee. :)
Oli ihanaa pitkästä aikaa nähdä ja vaihtaa kuulumisia. :) Pitää muistaa taas käydä useammin!
Mulla oli mukana muutama inspiraatio-kuva ja niiden pohjalta lähdettiin uutta lookkia luomaan.
Tadaa! Tässä kuvia suoraan ajan jälkeen. Eli vähän tummemmaksi mentiin ja mulla ei ole täysin punaiset hiukset enää APUAAA!
Aloitetaan leikkauksesta: halusin pitää mahdollisimman pitkänä, ja vaikka kaikki huonot leikattiin pois niin nämä jäi aika pitkiksi! Missä välissä nämä ovat kasvaneet, haha. Kerrostettu ei ihan valtavasti, koska mulla on aika ohuet hiukset ja se veisi sitten pituudesta sekä paksuudesta pois. Kuitenkin sen verran, että näitä on nyt helpompi laittaa kuin ennen. Ja pieni otsiksenpoikanen myös, koska halusin sellaisen! Onhan tää vähän hankalampi kuin ilman mutta ei näin pitkällä naamalla pärjää ilman. :D
Värjäyksestä: toivoin tosiaan jotain uutta ja ihmeellistä! Ja niinhän siinä kävi, että juuri on nyt pikimusta. Ahhhh. Tämä on kivaa ja freesiä vaihtelua sekä kaipasin helppoutta; olen vähän kyllästynyt ainaisiin blondaus-operaatioihin ja oman värin ollessa lähes musta on tämä oikein helppo hoitaa. Lupasin myös palata kampaajan pakeille kun haluan tästä eroon, ettei musta tule ihan Klonkkua. Punainen väri on aluksi aika tumma, hiuksissa oli niin paljon eri lilan ja pinkin sävyjä että ne piti vähän järeämmin = tummemmin värein taittaa pois. Mikäs siinä, halusin niistä ehdottomasti EROON. Tykkään paljon tämmöisestä verenpunaisesta, väri on vielä kirkkaampi ja hieman lämpimämpi esim. auringonvalossa. Kertakaikkisen upea.
Mielestäni sekä leikkaus että väri on aivan upeita! *____*
Onhan tämä vallan outoa, ensimmäiset päivät ihmettelin peilikuvaa sekä ihailin väriä koko ajan peilistä. Olen niin tyytyväinen ja tunnen oloni paljon kauniimmaksi. Ja sitten voi taas miettiä että minkä ihmeen takia sitä päästää leikkauksen että värin ihan retuperälle tietyin väliajoin että tuntee itsensä ihan rumaksi peikoksi ... voi huoh.
Leikkauksen ja värin lisäksi ostin kaksi luottotuotetta Sexy Hairilta, kyllä nyt kuulkaas kelepaa.
Translation ;
My NEW HAIR! Oh my GAAAD I'm not full red head anymore. More like a blood red vampire Queen. That's how I like it.
I really love these, yay!
Kun tieto kouluun pääsystä varmistui ja laskeskelin rahoja, jotka näytti onneksi plussaa, niin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja varasin kampaajan. Jee!
Lähtötilanne oli kuitenkin kerrassaan kammottava. Moni kehui tätä väriä mutta itse olin sitä mieltä, että mikään ei voisi olla kamalampaa kuin tämä marja-armeijan oksennus päässäni. Tällaiseksi punaiset hiukset haalistuu kun olet sekoittanut niiden joukkoon mustaa, joka on lila/sinipohjainen!
Kuivana hiukset eivät olleet ihan niin järkyttävät, tarpeeksi kuitenkin. Mitä useammin hiuksia pesi, sitä enemmän liilaa niistä puski läpi eikä varsinaisesti haalistunut?! Hassua.
Varasin kampaajan luottopaikastani, parturi-kampaamo Twisteristä, ja ajan luottokampaajaltani Sandralta!
Heidän liikkeensä on vain niin upea, kuten ylläolevasta kuvasta näkee. :)
Oli ihanaa pitkästä aikaa nähdä ja vaihtaa kuulumisia. :) Pitää muistaa taas käydä useammin!
Mulla oli mukana muutama inspiraatio-kuva ja niiden pohjalta lähdettiin uutta lookkia luomaan.
Tadaa! Tässä kuvia suoraan ajan jälkeen. Eli vähän tummemmaksi mentiin ja mulla ei ole täysin punaiset hiukset enää APUAAA!
Aloitetaan leikkauksesta: halusin pitää mahdollisimman pitkänä, ja vaikka kaikki huonot leikattiin pois niin nämä jäi aika pitkiksi! Missä välissä nämä ovat kasvaneet, haha. Kerrostettu ei ihan valtavasti, koska mulla on aika ohuet hiukset ja se veisi sitten pituudesta sekä paksuudesta pois. Kuitenkin sen verran, että näitä on nyt helpompi laittaa kuin ennen. Ja pieni otsiksenpoikanen myös, koska halusin sellaisen! Onhan tää vähän hankalampi kuin ilman mutta ei näin pitkällä naamalla pärjää ilman. :D
Värjäyksestä: toivoin tosiaan jotain uutta ja ihmeellistä! Ja niinhän siinä kävi, että juuri on nyt pikimusta. Ahhhh. Tämä on kivaa ja freesiä vaihtelua sekä kaipasin helppoutta; olen vähän kyllästynyt ainaisiin blondaus-operaatioihin ja oman värin ollessa lähes musta on tämä oikein helppo hoitaa. Lupasin myös palata kampaajan pakeille kun haluan tästä eroon, ettei musta tule ihan Klonkkua. Punainen väri on aluksi aika tumma, hiuksissa oli niin paljon eri lilan ja pinkin sävyjä että ne piti vähän järeämmin = tummemmin värein taittaa pois. Mikäs siinä, halusin niistä ehdottomasti EROON. Tykkään paljon tämmöisestä verenpunaisesta, väri on vielä kirkkaampi ja hieman lämpimämpi esim. auringonvalossa. Kertakaikkisen upea.
Mielestäni sekä leikkaus että väri on aivan upeita! *____*
Onhan tämä vallan outoa, ensimmäiset päivät ihmettelin peilikuvaa sekä ihailin väriä koko ajan peilistä. Olen niin tyytyväinen ja tunnen oloni paljon kauniimmaksi. Ja sitten voi taas miettiä että minkä ihmeen takia sitä päästää leikkauksen että värin ihan retuperälle tietyin väliajoin että tuntee itsensä ihan rumaksi peikoksi ... voi huoh.
Leikkauksen ja värin lisäksi ostin kaksi luottotuotetta Sexy Hairilta, kyllä nyt kuulkaas kelepaa.
Translation ;
My NEW HAIR! Oh my GAAAD I'm not full red head anymore. More like a blood red vampire Queen. That's how I like it.
I really love these, yay!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)