I could murder the world in all the blood I’ve spilled

En shoppaile nykyään yhtä päättömänä kanana kuin nuorempana ja itseasiassa paljon harvemminkin kuin ennen.
Facebookin Lip Service Addicts-kirppiksellä törmäsin kuitenkin yhteen aarteeseen. :)

Soudin ja huopasin ostamisen suhteen viikon, koska en ollut varma mahtuuko rinnat mekkoon vaikka laihtuisi luurangoksi, mahdunko siihen koskaan, onko se liian lyhyt jne. Lopulta päätin kuitenkin ottaa riskin ja niin tämä aika vanha Lip Service mekko muuttikin Englannista luokseni.

Olen syvästi hämmentynyt että se mahtui päälleni ja rinnat sinne, vaikka en ole lähelläkään tavoite-painoa. :D Nyöritys voi saada ihmeitä aikaan!

Mekossa on edessä muotoon ommellut kupit, joissa on toppaukset. Ne eivät ole onneksi luokkaa bombshell, mutta en ole aivan varma otanko ne pois vai en.
Takaa löytyy nyöritys, jonka avulla mekko meneekin nyt päälle. Toisesta sivusaumasta löytyy piilovetoketju.

Minusta mekko on äärimmäisen kaunis ja mikäs sen parempaa kuin punainen leopardi-kuosi, vai mitä? ;)
Vaikka usein puhutaan siitä, että vaikka vaate X menee päälle niin se ei näytä välttämättä super hyvältä. Mielestäni en näytä ihan kävelevältä valaalta joka on ängetty liian pieneen mekkoon, joten aika varmasti aion ottaa riskin ja pistää mekon päälle Steel Pantherin keikalle.

Mekko on tosin hyvin lyhyt, kuten arvelinkin sen olevan. Tiedä sitten mikä kukkahattutäti minusta on viime vuosina tullut kun vierastan näin lyhyitä helmoja, mutta mustalla perus trikoisella bodycon hameella saa monista mekoista käyttökelpoisia!
Maksaa H&M:llä 4,95€, eli ei ole hinnalla pilattu. Käytän sellaista lähes aina mekkojen alla "turvana". Sitä kun ei tiedä koska unohtaa laittaa pitsiunelma-alushousut joidenkin Hello Kittyjen tilalle! :D

Sitä vielä, että hiuskriisiä pukkaa. Olen jo pidemmän aikaa halunnut otsiksen takaisin, mutta Oslossa onnistuin loihtimaan ihan kivan Eiffel-tornin päähäni ja jotenkin pystyin hyväksymään sen. Viime vuoden lokakuussa kävin kampaajalla, ja päätettiin jättää vähän aikuisempi + pidempi otsatukka joka on nyt tottakai kasvanut aivan täysin ulos muodostaan. Se oli tosi kiva mutta silti mua houkuttelee mun emo-otsis! Mutta mutta mutta.
Tämä on myös vastalauseeni lnaisten muotilehtien joka vuotisille kauneus-trendeille, joissa hehkutetaan samoja kauneus-vinkkejä vuodesta toiseen. "Korosta joko silmiä tai huulia".
Mitäpä jos joskus keksittäisiin uusi trendi ja se olisi : maalaa naama yhtä mustaksi kuin sielusi - korosta huulia JA silmiä.

Translation ;

It took me like a week to decide do I want to buy this dress or not.
My fave print, from one of my fave labels, super nice design but what if it's too small, too short etc.
Luckily I didn't listen too much my "what if?"-voice and just bought the dress.

It's so pretty! It's velvet and full of nice little details. It's from Lip Service and pretty rare nowadays.
I am so happy I bought it, it's SO awesome!

Your body is laying on the ground, motherfucker who's laughing now?

On vihdoin ja viimein aika matkalle, jonka suunnittelu alkoi jo marras-joulukuussa!
Jos hyvät keikat ei tule Suomeen niin mitä pitää tehdä? Jos Wednesday 13 ei tule Suomeen?
Siinä tapauksessa ei auta muuta kuin mennä sinne missä mies keikkailee.

Lähden siis viikoksi Englantiin! Helsinki-Lontoo-Wolverhampton-Manchester-Leicester-Nottingham-Leicester-Lontoo-Helsinki.
Tarjolla olisi Wednesday 13:a, Sisteriä ja Steel Pantheria. Olen lievästi sanottuna innoissani! :)

Matkaa voi jälleen seurata parhaiten Instagramissa : @sinnavonsuicide
Muutaman postauksen olen matkan ajaksi ajastanut. Adiooooos amigooooos!

Both photos from Wednesday 13 + Sister gig in London, 2013.

Translation ;

So FINALLY it's the time for the trip what I have been waiting for aaaaageeees.
Unfortunately nowadays there's not lots of good tours/gigs in Finland, so the only option to see any good bands it's to take a flight to some other country.
This time I will see Wednesday 13, Sister and Steel Panther! :)

Now I am going to England for a week! Helsinki-London-Wolverhampton-Manchester-Leicester-Nottingham-Leicester-London-Helsinki. Pretty damn excited!

I have made few posts which will come out when I'm away so the blog won't die totally.
You can follow my trip in Instagram : @sinnavonsuicide and you can pm/comment me if you're going to see any of these bands in UK too!

Take me to the Bed and rip me apart ...

Juhlistettiin minun synttäreitäni vaimoni kanssa toistamiseen kesällä kun gootti-bändi London After Midnight saapui Suomeen 26. heinäkuuta. Olin ehtinyt fossiilisoitua jo hurjat kolme päivää!

Siinä tuli lievästi sanottuna kiire kun pitikin ehtiä super aikaiseen bussiin että ehti tapaamaan Ameriikan pojat ajoissa ja heittämään niille vielä vähän rohtoja ennen illan keikkaa että se pystyttäis edes vetämään.
Oli niin upeaa ja mukavaa nähdä näitä miekkosia kuuden vuoden tauon jälkeen! Vaikka ollaan tunnettukin Matthewn kanssa se reilut kuusi vuotta niin herran jestas sentään kuinka pahasti jäädyin kun nähtiin. Mulla vain on sellainen ongelma, ujo kun olen, että kun tapaan vanhoja tuttuja pitkän tauon jälkeen niin olen aluksi jäisempi kuin jääpuikko, kuin olisin nukkunut viimeisen viikon pakastearkussa. Ennen kuin alan sulamaan, eli siis kun rentoudun. Olen oma, urpo itseni. Nyt saatoin sulaa myös Amerikasta tulleesta kuumasta aallosta.
Kun herrat keskittyivät siihen olennaiseen, eli soittamiseen ja roudaamiseen, niin me päätettiin käyttää aika hyväksi ja tunkea jääpaloja mekkojen kaula-aukoista sisään. Ymmärrän kyllä että kesällä on kuuma, silloin pitää olla kuuma, mutta viime kesä oli liian kuuma. Minä, skandinaavinen olento en vain yksinkertaisesti voi sietää yli 25 asteen helteitä.
Sinänsä muuten huvittavaa, että vaikka oltiin oltu koko päivä Tavastialla, niin myöhästyttiin silti melkein keikalta! Kun lopultakin saatiin ahterimme raahattua pois sieltä, päätimme mennä vaihtamaan vaatteet jne.
Ovet avattiin varmaan puoli tuntia sitten kun me vielä istuttiin Tennispalatsin edessä juomassa sidukkaa, punaamassa huuulia ja ottamassa selfieitä. Noh, asiat tärkeysjärjestykseen. Sitä paitsi jos me ei olla myöhässä jostain niin silloin on asiat jotenkin vialla.

The hottest girls ever.

Koska vihdoin ja viimein rantautui Suomeen gootti-keikka isolla G:llä, niin piti vetää niskaan sellaiset gootti-kamat että jo on ihme ettei parvi lepakoita ja ihmissusia kävellyt meidän vanavedessä.
Antakaahan aplodit meille, käveltiin Campbellin Litoissa valehtelmatta sellaset 20 tuntia putkeen. Vielä on jalat tallella!
Itse päätin heittää nynny-Simban nurkkaan ja vetästä sellaset kuteet niskaan että boom-tsika-wau-wauuu! Eli ei muuta kuin penkomaan vaatekaappia. Pohdin moneen kertaan että kehtaanko nyt vai en mutta oli kehdattava. Lateksit niskaan ja menoksi. Sinänsä ihme ettei loppu-illasta otetuista asu-kuvista meinannut tulla mitään vaikka olin meidän mittapuulla selvinpäin ... Tästä voimme vain päätellä sen, että se on sama onko kännissä vai ei, sitä on silti aina ihan yhtä kuutamolla.

Keikka-asu / Gig-outfit ;

Luuranko-pinnit / skeletons-pins - Kreepsville 666

Korsetti / corset - Lip Service

Lateksi-hame / latex-skirt - Made by me

Kengät / shoes - Jeffrey Campbell

Okei valehtelin. Oltiin me keikalla ilman Litoja. Lähinnä siksi että joku meidän takaakin olisi nähnyt jotain ... amatsoneja kun ollaan.
Voin myös kertoa että pvc + latex + tarpeeksi täysi Tavastia = melkein lämpöhalvaus.

London After Midniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiight.

Mikähän ihme siinä on, että aina kun on joku super tärkeä ilta tulossa, niin unohtaa aivojen lisäksi kameran kotiin?
Kuusi vuotta on kuitenkin pienen pieni ikuisuus, olisi kiva saada hienoja keikka-kuvia etenkin kun niitä vähän ns. odotettiin sitten ottavan. Niin kiva sitten todeta, että tota joo, kamera jäi kotiin. Mut hei onneksi mulla on tämmöinen aatamin aikainen puhelin! Onneksi vaimoni on vähän päivittyneempi nykyaikaan ja saimme näinkin laadukkaita kuvia hänen Samsung Galaxy-halollaan.

Keikka oli loistava. Vähän meitä rupesi kyllä naurattamaan Randyn John 5:minen, hähähähäää. Petyttiin suhun Matthew koska et kertonut yleisölle kaikkia hienoja suomalaisia lauseita mitä opetettiin.

Because we are IMMORTAL.

Keikan jälkeen päädyttiin monen mutkan kautta sekalaisen seurakunnan kanssa erääseen hyvin mielenkiintoiseen baariin. Miettikääpä mielessänne baari, jossa soitetaan vain suomalaista musiikkia ja jossa asiakkaat ovat pääosin keski-ikäisiä ihmisiä. Miettikääpä sinne sitten tupsahtavaksi joukko päästä varpaisiin PVC:n ja lateksiin verhoiltuja gootteja. Eikä siinä vielä kaikki! Ne ryntää tanssilattialle hytkymään rytmimusiikin, tarkemmin sanoen Petri Nygårdin rap-sointujen, tahtiin.
Olemme jännän äärellä.

Oli kyllä yksi parhaimmista illoista tämän vuoden aikana. Toivottavasti ei mene toiset kuusi vuotta ennen kuin taas tavataan!


Translation ;

Once upon a time the goth-band London After Midnight finally returned to Finland. After six years.
I had super nice day, one of the best days ever! Thank you so much guys and my dear wifey for this. I love you!
Let's hope it doesn't take another six years until we meet again. :)

Leijonaa mä metsästän!

On taas se aika vuodesta kun voi rauhassa sulkeutua omaan maailmaansa eikä tarvitse korvaansa lotkauttaa mihinkään suuntaan kun on Jääkiekon MM-kisat menossa! Tänä vuonna ollaan saatu nauttia oikein olan takaa kun ohjelmassa on ollut niin Olympialaiset kuin paljon EHT-kiertueen pelejä. Olympialaisten aikaan oli ihan mahtava hurmos päällä ja päädyttiin mm. Ilta-Sanomien haastattelemaksi baarissa ... ;)
Suurella osalla jengistä tuntuu olevan viha-rakkaus-suhde lätkään, itse tosin kuulun i-love-lätkä-jengiin ja olen siihen kuulunut niin kauan kuin muistan. Olin viisi vuotta kun Suomi voitti MM-kultaa vuonna 1995 ja muistan kun katsottiin sitä televisiosta, hyvin hyvin hämärästi mutta siitä asti sitä ollaan katsottu. Onneksi on lähipiirissä monia lätkän ystäviä niin ei tarvitse yksin jännätä pelien suhteen tai kuolata pelaajien perään. :P
Olen äärettömän ylpeä itsestäni kun käännytin mukamas-ikuisen-lätkä-vihaajan eli vaimo-Niinan tykkäämään lätkästä, nyt se on kuin vanha tekijä mitä lätkän katsomiseen tulee ja pelaajien kuolaamiseen. :'D

Lätkässä mua kiehtoo se kaikki nopeus, taito, peli-äly, aggressiivisuus, voiton tahto, yhteishenki ja miehekkyys. Se ei ole mitään neiteilyä niin kuin esimerkiksi jalkapallo. Tämän vuoden Olympialaisissakin muuan Olli Jokisen huuli/leuka oli auki ja vuosi verta mutta siellä se pisteli menemään pelin loppuun saakka, eikä näyttänyt edes huomaavan koko haavaa. Josta päästäänkin asiaan mikä erityisesti meitä nais-katsojia houkuttaa telkkarin ääreen MM-kisojen aikaan ; no ne miehet tietenkin!
Vaikka ulkonäkö ei ole ainut asia mikä lätkässä kiinnostaa niin onhan se nyt jäätävän herkullinen kirsikka kakun päällä! Pitkät, salskeat, lihaksikkaat badass-pelaajat eivät jätä kovinkaan montaa naista kylmäksi. Joukkueet elävät vuodesta toiseen sen verta vilkkaasti, että kesto-suosikkien rinnalle nousee aina uusia komistuksia, mikä on vain mielenkiintoinen juttu. Lätkä-pelaajissa on vain sitä jotain! ;) Mun olemattoman seura-elämäni pohjimmainen syy lienee se, etten syty muista kuin lätkä-pelaajista, näyttelijöistä ja muusikoista. Säälittävää tai ei, olen kovin onnellinen näin. Saa vapaasti kuolata mitä, missä ja milloin ikinä haluaa. :D

Tämä postaus kertoo minun Leijona-suosikeista kautta aikojen. Jep, niitä on tullut tässä valikoitua jo monen kymmenen vuoden ajan.
Tässäpä siis minun Leijona-suosikit top 10. Vihdoin ja viimein saan tämän postauksen ulos. Näin unta että Leijonat luki tämän postauksen ja jouduin niiden orjaksi, ja jotenkin pelkäsin julkaista tämän jos niin kävisi oikeasti, tosin sehän olisi vain mun unelma haha. Kuten postauksen kuvauksista käy ilmi, keskityn ulkonäön hehkuttamisen lisäksi myös peli-taitoihin ja muihin asioihin mikä pelaajissa minua kiinnostaa. Näiden lisäksi suosikkeihin kuuluu lukemattomia monia muitakin suomalaisia pelaajia mutta nämä ovat ne minun iki-suosikkini. Joten don't get me wrong, arvostan että kunnioitan kaikkia muitakin mutta minun suosikkini, minun beibeni, minun blogi ja niin, you got the point. Olen myös häikäilemätön bits ja listaan nämä ihan törkeästi suosikki-järjestyksessä. Tosin veikkaan ettei kukaan ylläty kahdesta ensimmäisestä jos minut tuntee hyvin, muahahaha.
Ja sitten eikun leijonia metsästämään! ;)

1. Mikko Koivu #9

Ensin olin ihan rakastunut Saku Koivuun mutta kun jossain vaiheessa Mikko tuli peleihin mukaan niin olin ihan korviani myöten rakastunut. Siiiis apua!! Ei mulla oikein edes löydy sanoja kuvaamaan, jotenkin se on vaan niin ifhwfowpfpjhgfioh083egpössl. Niin. Kyllä te ymmärrätte. Jokainen mut tunteva tietää että Mikko Koivu on mun suosikki forever and always. Se on vaan paras. Kattokaa nyt hei! Mitä hikisempi sen parempi aaahhh.
Silloin torilla se vaatimalla vaati meidän super-hienon ja ison Suomen lipun itselleen, eli se jäätävän kokoinen lippu on minun ja Reetan mitä kaikissa kuvissa näkyy. Näin jälkeenpäin sen heittäminen vähän harmittaa mutta kun ei Koivulle voi sanoa ei. Ei vaan voi. Mä olisin varmaan heittänyt minkä tahansa ruumiinosani jos se olisi vain pyytänyt. :D Heitin mä rintsikatkin sille!
Lisää MM-kullan hehkutuksesta vuodelta 2011 voi lukea mm. täältä!
Se mikä kanssa muhun vetoaa on ehdottomasti se miten hän pelaa. Taistelee viimeiseen saakka, ei luovuta, puolustaa todella paljon muihin hyökkääjiin verrattuna, on ihan käsittämättömän taitava ja se voitontahto mikä huokuu, se on vaan niin wow. Plus sillä on kiva ääni ja siitä huokuu myös johtajuus minkä takia se on mun mielestä aina loistava kapteeni meidän joukkueelle. Sen luistelu-tapa on myös niin oman näköisensä että sen tunnistaa heti jäältä vaikkei näkisi sen numeroa tms. :D Niin se voitontahto että uhrautuvaisuus on luettavissa myös sen tyylistä soittaa suutansa ja taklata jengiä, toteuttaa meidän keksimää pelitapaa "Jyrää, tuhoa, tapa!" eli on aivan bueno senkin asian suhteen. Sääliksi kävi kun sitä MM-finaalissa 2011 mukiloitiin oikein olan takaa, mutta eipä Koivun poika siitä lannistunut tai mennyt rikki, päinvastoin. Äääää! Koivu on yksinkertaisesti vain ilmiömäinen pelaaja. MM-finaalissa 2. erän lopussa, alle 20 sekuntia aikaa, Koivu jyrätään laitaan josta se potkaisee kiekon Immoselle joka tekee maalin! Kuvitelkaa nyt! Loppu onkin historiaa, kannattaa toki verestää muistiaan katsomalla maali-kooste tästä!
Silloin Turussa en ehtinyt saada sen kanssa yhteiskuvaa mutta ehdin kyllä sanoa sille jotain tosi urpoa ja halata sitä ja voi jessus niitä lihaksia mitkä tuntui sen vaatteiden läpi. Ei apua. Mikko Koivu on vaan paras ikinä amen kiitos moi.

2. Lauri Korpikoski #28

Voi Late. Voi Korppari. Rakkaalla on monta nimeä.
Korppari on itseasiassa ihan tuore tuttavuus, mulla oli ihan jäätävän ammottava tyhjä aukko mun sydämessäni kun M. Koivu ei tullut vuoden 2013 MM-kisoihin mutta onneksi Korppari tuli ja paikkasi sen. Awww.
Muistan ensin kiinnittäneeni huomiota pelaajaan, joka pelasi todella fyysistä peliä ; jengiä jäi jäälle näkemään tähtiä joka ikinen kerta kun se vain hipaisi vastustajaa. Kuinka siistiä hei! Sitten kun näin sen naaman niin olin ihan WOW. Kuka helvetti tämä elämää komeampi rymistelijä on? *ovaries exploded* Miksi mä en ole ennen kyseiseen henkilöön törmännyt?! Kaiken huipuksi googlettelun jälkeen huomasin että se on aiemminkin pelannut Leijonissa. Joko olen tilapäisesti ollut sokea tai muuten vaan idiootti, kun en ole sitä huomannut. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Loppu onkin historiaa ja suurin osa mun kaveri-piiristäni lienee korviaan myöten täynnä puheita Korpparista. :D
Mutta kun se on vaan niin joh9uwhg379gpöjfpsfåä. Ei ole mitään siistimpää kuin se että näyttää vastustajalle kaapin paikan ja osaa tehdä maaleja, että pelaa niin omistautuneesti joukkueelle. Se on niiiiin puoleensa vetävää, holy shit for fucking real. Ja jokainen joka omistaa silmät ja näkee tuon Korpparin kuvan ei voi sanoa etteikö se olisi kuuma kuin hella 666-asteella. Ei kukaan voi olla noin sssssssssssssssssssssssssöpö. Ei vaan voi. Voi että, voihan olla koska Late on. Ääääää. Ja ne suonet käsissä ja kaulassa, hoooooly shit, my bedroom is over here. Fanityttö-kohtaus potenssiin 57.
Ja aina kun on Korpparin kenttä jäällä tai itse Korppari, niin jo alkaa tapahtua. Olympialaisten pronssi-ottelu, Korppari nostettu Teemu Selänteen ja Mikael Grandlundin rinnalle ja tämä kenttä nakuttaa pari maalia Suomen puhtaassa 5-0 voitossa. Se oli hienoa katsottavaa! Olympialaisten pronssi-ottelun fiiliksiä että Leijonien ja etenkin Korpparin upeaa mahtavaa yli suloista hymyä pääsee ihastelemaan tästä näin! Aina tuota videota katsellessa piristyy, se saa hihkumaan ja itkemään onnesta. Mahtava peli, ei voi muuta sanoa.
Vaikka viime vuonna ei mitalia tullutkaan niin pääsin silti tapaamaan Korpparin, silläkin uhalla että myöhästyin melkein töistä, ja se kuinka huipuksi tyypiksi se paljastui sai varmaan mun silmät muuttumaan sydämen muotoisiksi samantien. Niiiin paras tyyppi että! Jonkun sortin rakkaus-kirjeen Korpparille voi lukea tästä!
Olisi Koivun korkea aika hinata berberansa takaisin Suomi-paitaan tai kohta se tipahtaa tältä listalta sijalle kaksi koska Korppari on niin ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Tai no ehkä ei. Apua. Jaettu ykkössija, anyone? En mä osaa päättää.

3. Tuomo Ruutu #15

Voi Tuomo Ruutu. Mistä mä edes alottaisin?
Ehkä siitä että aina kun Ruutu on pelannut Suomi-paita yllään, maajoukkueessa, se ei ole koskaan tullut takaisin ilman mitalia. Ei koskaan. Respect! Toisekseen saa kyllä etsiä samalla tavalla yhtä paljon loukkaantumisista kärsinyttä pelaajaa, Tuomo raukka. Mutta silloin kun pystyy pelata niin menee läpi vaikka kiven.
Okei, aloitetaan ehkä pelillisillä alueilla ja lopetetaan tuohon komeaan ulkomuotoon. Tai jotain. ÄÄÄÄ. No joo, Tuomo Ruutu veljensä tavoin tunnetaan aikamoisena tykkinä - vastustajaa toki kunnioitetaan mutta jos tielle sattuu niin siinäpähän jää sitten alle. Pleksit vaan heiluu kun Ruutu niittaa jengiä milloin missäkin päin jäätä. Ja jos sattuu sille päälle että vastustajan naama ottaa päähän niin aika varmasti tulee tunti turpaan, eikä luovuta ennen kuin muutama tuomari on repinyt sen irti. Mutta pelkkä taklaaja hän ei ole vaan osaa kyllä tehdä maaleja, paljon ja erittäin komeita. Löytyy tasan samat luettelemani elementit kuin erityisesti Mikko Koivusta ja aina yhdessä pelatessaan ovat mun mielestä jotain maailman cooleimpia olentoja. Ne on vaan niin ... äääääääÄääÄäÄäÄÄÄäÄÄÄÄÄÄäää. Aina MM-kisoissa tai Olympialaisissa Ruudulla on joku osa naamasta auki ja veressä mutta siellä se viilettää menemään ilman ongelmia kun vastustaja vielä keräilee luitaan jäältä. Sitä suomalaista sisua ei tästä pelaajasta puutu milliäkään. Ilmiömäinen ja vahva pelaaja, joka ei luovuta koskaan. Ilo katsoa. Ja jos mielii katsoa lisää Ruudun taidon näytteitä maalinteon, taklaamisen kuin vastustajan nuijimisen suhteen niin sellaista pääset näkemään tästä. :D Myös se miten hän kunnioittaa peli-kavereitaan ... se on jotain niin upeaa ja söpöä katsottavaa. Niin kuin esimerkiksi Olympialaisissa kun se itku kurkussa seisoo Selänteen vieressä. Aww potenssiin 57!
Mitä sitten ulkonäköön tulee niin on kyllä jokaisen naisen sillä kuuluisalla bad boy-listalla. Hottt! Jos ja kun jokaisella naisella on silmät päässään niin tietää kyllä mitä tarkoitan. Eikä tummilla hiuksilla, parransängellä, tuolla naamalla ja niillä suonilla voi yksinkertaisesti mikään mennä vikaan. Ja se hymy! Mitä hikisempi ja rähjäisempi, sen parempi, vähän semmoinen Aragorn-fiilis on just bueno. Pants out of the window. Fly you fools!
Se hymy on oikeesti tosi paha, en suosittele kellekään koska sitten ei ole enää paluuta entiseen. Siihen päälle vielä se super positiivinen olemus etenkin pelien ulkopuolella. Oh damn, oot niin myytyä naista. Niin ja ottaen huomioon että en ole päässyt vielä edes päätä alemmas niin ... joo ... kiva. I'm so done with his sexyness. Hnnnnggghhhh.
P.s. Tuomo Ruudulla on ihan oikeasti maaginen vaikutus naisiin, muistan eräät MM-kisat ja olimme minä, siskoni että ystävämme Sanni meidän porukoilla katsomassa matsia. Jostain syystä istuimme keittiössä, mutta pelin alkaessa juoksimme olohuoneeseen, erityisesti sen takia että Tuomo Ruutu oli telkkarissa. Sanni oli sen verta Tuomon pauloissa että kesken "hallitun" juoksun siltä meni jalat alta! Se oli kyllä näky! :D
P.p.s. Mulla taitaa olla Tuomo Ruudun lippis. OMFG!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Lue tarkempi tarina 7. sijalla keikkuvasta Leijonasta!

4. Niko Kapanen #39

Niko Kapasta mä olen kuolannut niiiiiin monta vuotta ettei mitään rajaa. Jossain vaiheessa Leijonilla oli joku surffi-tukka villitys ja silloin kyllä silmä lepäsi ehehe. Nyt kun rupeaa tarkemmin muistelemaan että miksi Kapanen niin en ihan oikeasti muista koska se vaan on aina kuulunut suosikki-pelaajiin. Kai se nyt vaan on niin paras ja kuumin. Ihan kuin oikea leijona noiden vaaleiden kutrien kanssa! Olen myös aina tykännyt siitä parta-tupsusta. :D
Semmoset ainakin 10 vuotta Kapasta kuolanneena oli aika hienoa vihdoin ja viimein nähdä se livenä torilla vuonna 2011. Aloin vaan itkemään kun sen nimi mainittiin ja se tuli lavalle, vielä kahta kauheammin kun se itki myös. Todella kauniina corpse bridenä oltu taas vaihteeksi liikenteessä ... :D
Voi että. Niko Kapanen. Tulee mieleen ne sen tietyt tavat aloituksissa ja jos ollaan hyökkäys-päässä tekemässä maaleja. Oli osana myös Suomen kuuluisaa Tupu-Hupu-ja-Lupu-ketjua mikä on ollut mun mielestä yksiä Suomen parhaimpia ja tehokkaimpia ketjuja ikinä. Äääääääääääääääääääääääääää. Mulla on niin ikävä Kapsua, miksi se ei pelaaaaaaaaaaaaaa.

5. Mikael Granlund #64

Kun on kyse Mikael Granlundin peli-taidoista niin niitä tuskin tarvitsee kerrata kenellekään, eiköhän jokainen ole kuullut tämän herran ilmaveivistä ja ilmiömäisestä peli-silmästä. Kyseessä on aivan oman tasoisensa pelaaja joka aiheuttaa myös selvää tuhoa Mikko Koivun kanssa Minnesota Wildissa etenkin tällä kaudella, aijaijaijai. Jos kuitenkin haluaa verestää muistiaan, niin katso ja ihastu tästä! Joten päästäänkin suoraan itse asiaan! :D
On pakko tunnustaa että mä en lämmennyt Mikelle ihan hirveästi kun se luisteli monien muiden sydämiin 2011. Siis, ihan kivan näköinen kaveri ja huippu-pelaaja mutta siinäpä se. Ei sen kummempaa, ei sytyttänyt tai saanut mitään my bedroom is over here-mietteitä aikaan. Kovin kiusoittelinkin sen perään kuolanneita kavereitani vaikka kuinka kauan, olisi kuitenkin pitänyt muistaa että se pilkka osuu ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan.
Kyllä piti pari kertaa katsoa uudelleen tämän vuoden Olympialaisissa että näkevätkö silmäni oikein, mutta näkiväthän ne ; the takatukka löytyy Granlundilta! Hooooly shiiiit, nämähän Olympialaiset saivat aivan uuden mukavan piristys-ruiskeen. Tosin pidin jonkun aikaa tyystin omana tietonani sen että nyt olisi kuola-kupille tarvetta Granlundinkin suhteen. Siinä vaiheessa kun jäällä alkoi myös näkymään Minnesotassa hankittua varmuutta ja agressiivisuutta niin meininki oli jo vähän liiankin kuuma. Aijai ihan sormia polttelee! Muistan ikuisesti sen hetken kun pelattiin tärkeää matsia Venäjää vastaan ja Granlund menee laidasta yksin kiekon kanssa läpi maalille. Tielle sattuu yhtä jos toista Venäjän super-tähteä ja tämä tyyppi vaan taklaa ne pois tieltä yksi kerrallaan. Siinä vaiheessa meininki rupesi mennä pants out of the window-alueelle, karu totuus vain on se että tollaiset badass-tyypit vetoaa kaikista eniten. Se on niiiiiiin kuumaa kun luistellaan toisen alueelle I-don't-give-a-fuck asenteella ja nuijitaan vastustajat lakoon.
Ihan sama onko se kaksi vuotta nuorempi vai ei, mun makkarissa on aina tilaa tälle takatukalle!

6. Valtteri Filppula #51

En tiedä missä sumussa kuljen toisinaan ja mikä mun pääkoppaa vaivaa, kun en ennen viime vuosien MM-kisoja ole pitänyt Valtteri Filppulasta yhtään. Ehkä se johtuu siitä kun olin vuosia siinä uskossa että sen sukunimi on Flippula ehehehee ... tai sitten siitä että se on vaan tollainen pretty boy. Niin, mitä nyt voittanut Stanley Cupin ja muuta siistiä, että kyllä se varmaan osaa pelatakkin ... :D
No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Selvisi minullekin että osaa pelata loistavasti ja on ihan älyttömän taitava. Miten se edes itse pysyy menossa mukana missä se kiekko menee kun sen kädet vispaa ja vaspaa koko ajan? Miten sen aivot ja kroppa osaa edes ajatella noin viisaasti, ovelasti ja kerta kaikkiaan upeasti? Mahtavaa. Bravo, bravo!
Olkoon kuinka pretty boy tahansa niin on siitä tässä vuosien saatossa kuoriutunut aikamoinen uros. Ja ne kädet. Niillä suonilla saa masentuneen Simban piristettyä sekunnin murtoerässä ( siis murtoosassa, nyt menee jo senatkin sakaisin! ), let me touch them pretty please precioussss! Onhan Valtsu nyt ihan jäätävän komea, mua tosin rupesi vähän naurattamaan noi kulmakarvat. :D Kuuluu näköjään tähän Thranduil-kastiin, ehehehe, jos tajuatte mitä tarkoitan. No mutta, kyllä mä silti niitä joka ilta voisin silitellä.
Toivottavasti Filppulaa nähdään useammin Suomen joukkueessa pelaamassa.

7. Sami Lepistö #18

The Tuomo Ruutu-kopio. Koskakohan se olikaan kun Lepistö tuli ensimmäisiä kertoja pelaamaan maajoukkueeseen ... anyways, aika nopeasti siihen silmät iskin. Oli aika varmasti niitä pelejä joissa T. Ruutu ei ollut ja jostain yhyy-missä-Ruutu-oot-kyynelten seasta loisti valo ja Lepistö luisteli sydämeen. Pelillisesti oiva ja älykäs pelaaja, eikä myöskään taistelu tahtoa puutu. Vetää myös klooninsa mukaisesti vastustajaa pataan jos siltä tuntuu että jos vastustaja alkaa isottelemaan. Turha on myöskään tulla kukkoilemaan tai jyräämään meidän maalivahtia koska Lepistö pitää aikalailla hyvin huolen siitä että se jää viimeiseksi teoksesi.
Älykkään pelaajan että komean ulkomuodon lisäksi Lepistö on myös varsin hauska kaveri! Vaikuttaa todella leppoisalta ja ei liian pipo kireällä-henkiseltä tyypiltä. Niin ... kyllähän se nyt vain on niin että tumma ja tulinen Lepistö saa alushousut pyörimään naisten jaloissa kuin hurrikaanit - eli ne lähtevät itsestään kävelemään. Tai no lentoon. Tummat hieman kiharat hiukset, mystiset silmät, valioluokkaa olevaa luusto, lihaksikas pelaaja hyvällä luonteella höystettynä ... niin, ei kuulosta kovin kamalalta. :P
On myös pari hauskaa muistoa liittyen, torilta silloin kulta-juhlissa. Ystäväni Reetan piti lähteä kesken hauskanpidon vessaan, joten jäin yksin keikkumaan sinne toiseen riviin kaikkien muiden hullujen keskelle. Vaikka olen suht pitkä ajattelin etten sieltä hirveästi erotu, mikä nyt on sinällään vähän tyhmästi ajateltu kun suurin osa oli minua päätä lyhyempiä ja minulta löytyy vielä kirkkaan punaiset hiukset. Jossain vaiheessa Leijonat innostuivat heittämään yleisöön kaikkea mahdollista; puvun takkia, paitaa, lippiksiä yms. ja jengi tappeli niistä tosi paljon, itse en viitsinyt lähteä tappeluihin mukaan koska ne lensi aina liian kauas tai joku ehti napata ne nenän edestä. Siinä sitten jumitin, kirosin paskaa tuuriani ja katsoin haikeana kuinka Tuomo Ruutu heitti lippiksensä. Kunnes yhtäkkiä tajusin sen olevan mun käsissä. WTF JUST HAPPENED. Hymyilin sinne lavalle Ruudulle, Lepistölle ja Väänäselle sekä huusin jotain urpoa. Oli hirveä paniikki että minne sen tungen, koska käsissä sitä ei voi pitää, kuitenkin joku bits sen siitä nappaa jossain vaiheessa. Järkevänä tyttönä päätin laittaa sen vaivihkaa minihameeni alle, eli toisin sanoen tyrkkäsin sen haaroväliini. Ajattelin ettei kukaan edes huomannut loistavaa toiminta-suunnitelmaani kunnes katsoin takaisin lavalle ja siellä nämä kolme nauravat minulle. Ensin ajattelin että ei ne nyt mulle voi nauraa mutta ... noh ... erinäisitä vihjauksista päätellen taisin olla sen pilkan uhri. Mutta hei, ainakin noudatin hyväksi havaittua kaavaa ; keep it secret, keep it safe! :D
Toinen hauska muisto liittyy siihen että hengailtiin siinä bussin persuksissa kun se lähti torilta ja päätettiin heittää rintsikat niille. Se oli aivan hirveän työn ja tuskan takana saada heitettyä ne sinne korkealle bussiin, siinä huudeltiin puolin ja toisin vinkkejä miten ne sinne saadaan. Oltiin tosin kirjoitettu niihin vain "KOIVU #9". Tietenkään ei saatu heitettyä niitä sille suoraan vaan ne lensi Lepistölle joka alkoi Väänäsen kanssa huutamaan että miksei heidän nimeään ole niissä. Voi että se oli hauskaa! :D Väänänen heitti vielä vasta lahjaksi kenkänsä, sitä haisevaa monoa ei kyllä otettu talteen. Apua, näitä muistellessa ehkä vähän hävettää ... tai no, itseasiassa ei. Ainakin huomio oli taattu! :D

8. Juhamatti Aaltonen #51

Muistan ikuisesti sen kun bongaan yhtäkkiä Leijonien joukkueesta jonkun liimaletin. Mitä, koska, milloin, joku suomalainen lätkäpelaaja on omistanut noin pitkät hiukset?! Ei edes mikään tynkä surffitukka vaan ihan ehta kunnon piiska!! Apuaaaaaaaaaaaaaa! Sitten ei kun korvat tötterölle ja kuuntelemaan Mertarannan kiljumisesta että kuka tuo maalitykki oikein on. Juhamatti Aaltonen, ahaa. Ei sano yhtään mitään.
Viime vuosina Aaltonen on tosin tullut tutuksi koko Suomen kansalle, erityisistä venymisistään ja maalien teko taidoistaan etenkin kovien pelien iskiessä. On toisinaan pelillisesti vähän jumissa, eksyksissä ja pimennossa, mutta kun se peli alkaa sieltä rullailemaan niin siinä ei sitten enää pidättele yhtään mikään.
Äärimmäisen taitava luistelija ja maalintekijä, ja tosiaan suuri uhka vastustajalle kun homma alkaa luistamaan. Kylmäpäinen tyyppi, siitä kielii lukemattomat rankkari-maalit, ratkaisee tärkeitä otteluita ja hoitaa hommansa tyylipuhtaasti. Ehdottomasti nykypäivänä semmoinen pelaaja, joka halutaan aina Leijoniin koska tiedetään tulosta syntyvän.
Aaltosen tavara-merkiksi muodostunut kuuma takatukka sai kyytiä pari vuotta sitten mutta onneksi letti taas nykyään kasvaa. Lähes yhtä siistiä on myös Aaltosen tatuoidut kädet, voi että ne osaa olla hienot niiden suonien kera! ;)
Ilokseni voin ilmoittaa että Aaltonen on varattu ystävälleni Heidille, jos minulle se juttu on Mikko Koivu niin Aaltonen on sama Heidille. Oltais niin hyvä lätkä-vaimoja! ;)

9. Antti Pihlström #41

Voi Pilleri sentään! Aluksi Pihlströmkin juurtui suosikkeihin nimenomaan surffitukkansa kautta ja myöhemmin myös olemalla yksinkertaisesti upea pelaaja. Siis wou.
En vielä tänäkään päivänä ymmärrä kuinka joku voi olla niin nopea jaloistaan, se on jo ihan hullua miten nopea hän on. Siinä on vastustaja aina lirissä kun Pilleri tikkaa menemään, se nopeus on ihan käsittämätöntä. Samoin se taistelu tahto, tyyppi tekee aina ihan sata lasissa töitä ja taklaa vastustajilta luulot pois minkä kerkeää. Ihan super hyper huippu pelaaja. Pillerin kohdalla sama mitä Aaltosen, niin huippu hyvä pelaaja että ratkaisija, jota aina tarvitaan Leijonissa ja poissa ollessaan jättää joukkueeseen kyllä suuren aukon täytettäväksi. Ja ihan huippu hauska tyyppi! Ei ota itseään liian vakavasti kaukalon ulkopuolella vaan on tosi leppoisa kaveri. :)
Huomio kiinnittyi ihan ekana pelilliseen osaamiseen vaikka söpö onkin. :D

10. Leo Komarov #71

Komarovin kohdalla kävi niin, että aluksi en tykännyt tyypistä yhtään. En oikein tiedä miksi mutta jotenkin se liittyi johonkin typerään mielipiteeseen hänestä vaikka en koko tyypistä sen kummemin tiennyt kun liittyi Leijoniin. Lopulta kävi kuten Pihlströmin kanssa, että Leksasta tuli yksi suosikeista pelillisen osaamisen kautta. Ihan mahtava tyyppi! Siis wou! Pitää huolen siitä että vastustajalla alkaa keittämään, etenkin Venäjällä kun osaa kieltä ja tietää mikä niitä rupeaa riepomaan. Jos on tappelu jäällä niin Leksa on siellä sata prosenttisen varmasti lukemassa lakia vastustajalle. Tälle tyypille ei kannata aukomaan päätään, siinä käy vain itsellä huonosti. Taistelija joka raataa niin paljon kuin tarvii eikä luovuta millään, tiukan paikan tullen heittäytyy kiekkojen eteen vaikka se sattuukin ihan kiitettävästi. Poikamainen veijari joka on vaan niin käsittämättömän suloinen! Kaukalon ulkopuolella ihan älyttömän hauska kaveri, jolla on vitsit hallussa.
Leksa kuuluu myös niihin Leijoniin, jotka useimmiten nähdään Leijona-paidassa ja on yksi ehdottomista luotto-Leijonista. Jos Leksa on joukkueessa, niin hätää ei ole. Ansaitsisi mielestäni paljon enemmän arvostusta kuin mitä nauttii tällä hetkellä. Komarov on äijä parhaimmasta päästä hei!


Huh, olipas siinä mies-komeutta kerrakseen! :D
Onko sinulla Leijona-suosikkeja? Kuka/ketkä? Iskikö tästä listasta kukaan?
P.s. Tässä on mun haaremi, tervetuloa häihin hohohohoho.
P.p.s. MTV eli Maikkari näyttää ilmaiseksi kaikki Suomen ottelut, ja taitavat näkyä myös ilmaiseksi Katsomosta. Mikäli Mertarannan ääntä mielii kuulla, niin hänet löytää selostajana vain maksulliselta MTV-Sport kanavalta.
Kaikki kuvat : Google.


Translation ;

Sexy Finnish manflesh. All photos from Google.

How could something so beautiful turn out so fucking deranged?

Ajattelin kirjoittaa vähän reaali-aikaisia kuulumisia myös. :)
Tässä ollaan edetty jo huhtikuun puoleen väliin asti, ja tuntuu että alkaa hirttosilmukka kaulan ympärillä vähän helpottamaan. Voi kunpa osaisin olla stressaamatta niin elämä olisi kovin paljon helpompaa. Mutta ehei!
Olen stressannut kaikesta oleellisesta sekä olemattomasta, ja mulla oli jo varmaan jonkun sortin burn outin oireita ilmassa. Siis ei duunin suhteen, vaan koko elämän. Tuntui että multa vaaditaan, minä itse mukaan lukien, joka suunnalta niin paljon että mä en vain yksinkertaisesti jaksa. En pysty. Sitten sanoikin selkä poks ja tässä olen tällä hetkellä sairaslomalla. Henkisesti kun on rikki, niin kyllä se kroppakin sen joskus tajuaa.
Vieläkin mulle aiheuttaa välillä ahdistusta se, että musta tuntuu että multa vaaditaan kaikkea ja että mun pitäisi revetä joka paikkaan. Kun sitä vihdoinkin opettelee sanomaan ei, siitä saakin vain paskaa niskaansa. Oppii sanomaan ei lisä-vuoroille, joihinkin tapaamisiin jne. koska haluaa kuunnella sydämen ääntä ja kuulostella sitä mikä itsestä tuntuu parhaalta. Niin kuin jokainen on aina sulle toitottanut että niin pitää tehdä. Lopulta kun teet niin, oletkin paska ihminen. Joko multa meni jotain ohi tai ... ? :D

On my way to see Amoral in the end of february. :)

On ollut vaikea nauttia niin duunista, ystävien seurasta kuin muuten vaan perus touhuista kun tuntuu että elää jossain vankilassa. Tai jonkun toisen elämää. Sitten tajusin että nyt on jotain pielessä, kun en enää nauti siinä mielessä elämisestä kuin ennen samoilla rahkeilla mitä minulla on. Raskas työ mitä raadetaan jokaisen palkan eteen, ei tuo enää minkäänlaista mielihyvän tai helpotuksen tunnetta palkkapäivänä - päinvastoin.
Mun rempattu asunto on ... aika lailla berberasta. Älkää ymmärtäkö väärin, osaan kyllä arvostaa sitä että minulla on edes asunto mutta kun se aiheuttaa terveydellisiä haittoja niin rupeaa usko siihenkin vähän järkkymään.
Edelleen mieltä kalvaa myös jouluna menehtynyt vaarini eli paappani. En ole puhunut asiasta paljon enkä varmaan käsitellytkään sitä "oikea oppisesti", mutta eikö jokainen sure tavallaan? En ole edes asiasta kertonut Facebookissani, koska en ... en jotenkin pysty. Yleensä tosin ihastutan ystäviäni kaikilla mahdollisilla jutuilla siellä haha. En vain jotenkin kaipaa sääliä, ennemminkin kaipaan kyllä ymmärrystä. En mitään turhan päiväistä löpinää. Vaikka en ollut ehkä super läheinen hänen kanssaan, niin hän oli parempi paappa mitä olisin koskaan voinut edes toivoa. Ja vaikka olen hyväksynyt ja ymmärtänyt asian, ja tiedostan että hänellä on nyt parempi olla, niin silti se sattuu. Sattuu ihan helvetisti. Toisinaan vähemmän, toisinaan enemmän. Mutta ei sitä tosta noin vaan voi unohtaa ja "get deal with it".
Tietyllä tapaa kipeistä asioista on helpointa puhua anonyyminä, esimerkiksi Tumblrissa olen asiasta enemmän julkaissut kirjoutuksia koska siellä multa ei odoteta eikä vaadita mitään. Olen täysin anonyymi ja voin murtua silloin kun haluan. That's how I like it.

Oikeastaan vasta nyt kun selkä sanoi "niks naks minäpäs en toimi" ja on saanut olla rauhassa, ilman sen kummempia vaatimuksia itseltä kuin muiltakaan, niin on saanut ajatella rauhassa. Ja oppinut arvostamaan ihmiskehoa. Sitä tosin ei kukaan tässä maailmassa arvosta ellei menetä jotain täysin yksinkertaista ja normaalia kykyä.
Kyllä mäkin vaivuin masennukseen kuin emo-teinit konsanaan :D Kun sitä saa kuulla että selkä tulee olemaan entisessä loistossaan vasta 3-4 kuukauden päästä ja se vaatii erittäin pitkäjänteistä treeniä, huoltoa ja lepoa niin siinä menee helposti usko kaikkeen. Ja rupeaa maalailemaan kaikenlaisia kauhukuvia, etenkin jos omaa yhtä vilkkaan mielikuvituksen kuin minä hehe. Ja hokemaan sitä samaa lausetta että "miksi juuri minä?". Sitä kun tuntuu toisten ihmisten saavan kaiken niin helposti, saatanan primadonnat. Hetki siinä meni ennen kuin nielin ylpeyteni ja angstini, hyväksyin asian ja ymmärsin että oma terveys on laitettava etusijalle. Olen aina ollut semmoinen ihminen, joka menee lääkäriin vasta pakon sanelemana eli käytännössä pää kainalossa. Tuntuu niin turhalta olla vain, toisaalta juuri tietynlainen tekeminen sattuu todella kivuliaasti. Mutta ei siis mitään ole kirjaimellisesti rikki, poikki yms. Selän ja takareisien lihakset ovat niin pahasti lukossa/jumissa että koko ajan sattuu, tietynlaiset asennot sattuvat ihan kamalasti jonka jälkeen on vähän hankala kävellä ja sillee. Mitä tästä opimme? Kun treenaatte ja teette duunianne - muistakaa venytellä kunnolla, käydä hierojalla mikäli treenaatte paljon/teette fyysistä duunia, ja oikeasti venytellä niin maan perusteellisesti koko vartalo. Mun yksi harvoista neuvoistani teille, rakkaat lukijani on se, että nyt oikeasti venyttelette. Muuten toistelen tätä samaa lausetta vielä 57 kertaa jos ette tee niin kuin käsken :D Koska tämä ei ole kivaa, voin kertoa.
Mutta kai se on sitten jotain tällaista satuttava elämässä että ymmärtää yhtä sun toista omasta tilanteestaan!

Nyt voidaankin sujuvasti siirtyä masennuksen pohjalta positiivisen aallon harjalle! Mitä sitä turhaan hihkumaan jos ei ensin pohjusta tarinaa jotenkin sydäntä särkevästi. Sehän on menestyneen Hollywood-elokuvankin nyrkkisääntö :D
1. Kaikista hienointa on se, että tuntuu että voi taas hengittää kunnolla eikä tosiaan mikään hirttosilmukka kaulan ympärillä kiristele. Että olen jälleen kerran kasvanut ihmisenä ja ymmärtänyt asioita, laittanut niitä vähän tärkeysjärjestykseen. Olen tehnyt päätöksiä, kerrankin niin että olen oikeasti kuunnellut sitä sydämen ääntä.
2. Minulla on upeita ystäviä joiden kanssa voi jutella kaikesta hassusta ja suunnitella upeita reissuja! Ja ne jaksaa mua vaikka oon toisinaan todella ärsyttävä ja vaikea tapaus.
3. Osa masennus-aallon syytä lienee surkea keikka-tilanne Suomessa, en käsitä mitä on tapahtunut. Ennen kävin keikoilla yhtä monesti viikossa kuin nykyään käyn parissa kuukaudessa. Oli sitten töitä tai koulua. Tai sitten kaikki hyvät bändit osuvat samalle viikolle kiertueineen -___-
Mikäli vertaa esimerkiksi Ruotsiin, niin suurin osa bändeistä kieppaa vielä sen kautta mutta eivät tule tänne. Miksi? Siksi koska täällä ei ole tarpeeksi kysyntää? Englannissa meno on edelleenkin keikkojen osalta samaa, ellei parempaakin. Siksi veri vetää entistä sitkeämmin sinne. Ärsyttää suunnattomasti se, että jos haluaa lähteä katsomaan bändejä niin pitää ruveta lähtemään useammin toiseen maahan, kuin toiseen kaupunkiin Suomessa. Jos miettii esimerkiksi vuosia 2008-2010, jolloin Suomessa oli niin hyviä keikkoja koko ajan että melkein valinnan vaikeus iski, niin nyt tilanne on täysin päinvastainen. Osa syy lienee faneilla, en tiedä mitä pitäisi tehdä - sitkeästi vain jatkaa keikka-paikkojen sähköpostien spämmäystä että "tämä tänne esiintymään , kysyntää on!", ostaa 57 levyä / per bändi vai mitä. Koska on se nyt ymmärrettävää ettei kiinnosta tulla esiintymään maahan, josta jää loppujen lopuksi itse vain miinukselle, vaikka kuinka rakastaisi soittamista.
Jonkinlainen helpotus tilanteeseen on tulossa kesän festareiden suhteen, vaikka tarjonta ei nyt mitenkään erityisemmin säväytä - samaa paskaa, mutta eri paketissa :D Rob Zombie oli koko kesän mielenkiintoisin esiintyjä mutta sekin meni ja perui. Ei ole enää semmoisia super kiinnostavia nimiä ja silti hinnat liitelevät pilvissä. Otetaan vertailun vuoksi esimerkiksi Graspop, jossa on tänä vuonna muutamia samoja suuria nimiä kuin Suomen festareilla, että myös liuta muita yhtä suuria nimiä plus yli 57 bändiä joista kaikki ovat suurempia "pienempiä" esiintyjiä kuin Suomen vastaavat. Hinta-eroa on muutama hassu kymppi festari-lipuilla vaikka bändi-tarjonta on ihan eri planeetalta. Plus Suomessa maksaa leirintä erikseen.
Toki lennot maksavat mutta kyllä minä mieluummin maksan vaikka 150 euroa lennoista, kuin juon itteni samalla summalla niin känniin että paskatkin bändit kuulostavat vähän paremmilta. Puhumattakaan festari-ruokien laadusta, tarjonnasta ja hinnoista! Arrrrggggghhhhhhh!!
No joo, se siitä positiivudesta. Pakko lopettaa paasaaminen kun rupeaa ärsyttämään itseäkin niin paljon, kun kaikki on päin berberaa :D
4. Uusi-Seelanti! Katsoin eilen illalla silkasta mielenkiinnosta lentoja sinnepäin ja ne olivat ihan naurettavan halpoja. Siitä tulee paras reissu mm. ikinä *___*
5. Joulukuu! Olen tässä viimeisen 2 viikkoa treenannut oikein systemaattisesti ja fyssarini olisi varmasti ylpeä minusta. Kunhan vielä jatkaa tällä tyylillä hamaan loppuun asti niin ollaan voiton puolella hehe. Hirveästi tsemppausta se vaan itseltä vaatii, eikä lainkaan paineita vaikka joulukuu on vauhdilla tulossa vastaan ... hihiii silloin vasta unelmista tehdäänkin totta!
6. Syksy! Syksylle on julkaistu paljon hyviä keikkoja Suomeen, joten ei taidetakkaan olla ihan kusessa asian suhteen. Suomeen keikoille saapuu mm. Arch Enemy ja Deathstars, jota ei ole Suomessa näkynyt vuosiin ja joka sattuu olemaan yksi lempi-bändeistäni joten olen syystäkin innoissani. :)
7. Wednesday 13! Tule jo toukokuu!
8. Päätin varata kampaaja-ajan. Nyt riitti taas hetkeksi tämä otsatukattomuus hehe.
9. Olen löytänyt luovuuteni jälleen!
10. MyGrainin, Profane Omenin ja Amoralin keikka Nosturissa maaliskuussa. Voi että, se ilta oli pitkästä aikaa ihan tajuttoman paras! Olin niin onnellinen monta päivää sen jälkeen, kun oli niin hyvä seura ja musiikkia tarjolla että hymyili idiootisti kuin hangon keksi koko ajan! :)
11. Ira on takaisin Suomessa!!!! Ihan kamalaa kun hän on viime ajat asunut toisessa maassa.
12. STATUE DEFENDERIT ON VIHDOINKIN MUN JA TULLISSA ODOTTAVAT MINUA!
13. Mun suurin unelmani ikinä on toteutunut. Enkä mä ole edes tajunnut sitä. Sietäisin kuolla häpeästä! Orlando Bloom on mun ensirakkauteni ( ja mahdollisesti viimeiseni, koska olen forever alone hehehee ) ja suurin että herkullisin toiveeni herra Bloomin suhteen ikinä olisi se, että se esittäisi rokkaria. Kun hänen arki-tyyliänsä seuraa, niin suurin osa miellyttää omaa silmääni. Se on rennon rokahtavaa muttei mitään pvc-gootti-virityksiä luojan kiitos. No sitten, eilen googletellessani huvin vuoksi silmäkarkin takia häntä törmäsin kuviin hänestä rokkarina. WAIT. What the fuck?! Googletin vähän lisää ja selvisi että hän on esittänyt jonkin sortin räkäistä muusikkoa elokuvassa Sympathy For Delicious, joka tuli ulos vuonna 20-vitun-10. Mun suurin unelmani ja fantasiani on siis vihdoin ja viimein totta ja aion kattoa tota elokuvaa ja noita kuvia seuraavat 57 000 vuotta. Aaaaaaahhhhhhhh x miljoona. Ei kukaan vaan voi olla noin kuuma! Voi että! Anteeksi Orli rakas että olen viime aikoina kuolannut niin paljon Tom Hiddlestonia, Lee Pacea ja Luke Evansia yms. kyllähän sinä nyt aina tulet olemaan se numero 1 !!! Yhyy. Mun sydän ei kestä tämmöistä. Tosin mun 11-vuotias minäni olisi jo koomassa, jos tietäisi näistä kuvista ja tästä elokuvasta. Oon nyt aikuinen ja cool eli jalka vain puoliksi haudassa :D

I can't breath, too much hotness.

Niin. Ei se maailma ihan niskaan ole putoamassa, elämässäni on paljon hyvää ja se on välillä hyvä pohtia niitä kaikkia hienoja asioita mitä elämässään on eikä aina sitä, mitä ei ole. Silti ei kannata koskaan luovuttaa unelmiensa suhteen! :)
Niin ja puolialaston Orlando Bloom parantaa aina. Toivottavasti kaikilla oli viihtyisä ja rentouttava pääsiäinen!

P.s. Mä tiedän olevani harvinaisen vaikea ihminen. Koittakaa kestää. Mutta se olen vain minä :D

ROCKHOLIC : New music videos!

* sorry only in finnish *

On taas putkahdellut ulos päivänvaloon niin uusia kuin vanhoja biisejä kera musiikkivideoiden! Tässäpä tämän hetkiset kymmenen uutta mielenkiintoisinta ja minua miellyttävintä tekelettä ^___^

1. Arch Enemy - War Eternal

Angela Gossow otti ja lähti, siirtyi bändin manageri-hommiin ja kuningattaren kruunu langetettiin mm. The Agonistista ja Kamelotista tutulle Alissa White-Gluzille. Nyt on kyllä osunut laulaja-valinta aika lailla nappiin! On kyllä kova viisu, en malta odottaa että näkee yhtyeen kesällä livenä. Se on niska poikki ja tädädädää pittiin mars.

2. Profane Omen - Reset

Uusi levykin on pihalla ja tässäpä levyn nimikko-biisiä videon kera! Kyllä muuten toimii. Olen seurannut yhtyettä vuodesta 2007 asti eikä ole vielä kertaakaan vastaan tullut huonoa kappaletta, huonoa levyä tai huonoa keikkaa. Kerta kaikkiaan super kova hyeena-jengi todellakin osaa asiansa.
Suomen ja erästä maailman parasta live-bändiä pääsee todistamaan mm. Nummirockissa tänä kesänä! Be there! Or be the idiot!

3. Amoral - Blueprints

Kyllä nyt hemmotellaan suomalaisen musiikin kuuntelijoita! Amoralilta tullut myös uusin levy ulos ja tämä on yksi hieman proge-henkisemmän levyn tuotoksista. Kappale itsessään on kaunis ja musiikkivideon visuaalinen ilme on mielestäni myös melankolisen kaunis. Kontrasti Nikon aikaiseen musiikkiin on aika suuri, mutta uskokaa tai älkää - kaikki eri tyylit toimii käsittämättömän hyvin livenä! Tässäpä todiste taannoisesta Nosturin keikasta, tämmöinen fossiili-fani oli aivan pähkinöinä koko keikasta. Tsekkaa TÄSTÄ!
Itsehän olin niin fiiliksissä keikan jälkeen että menin niin lukkoon etten pystynyt edes tyyppejä kiittämään.
Ujo Simba 16. v otti vallan :D Sääli, koska oli yksi parhaimmista keikoista heiltä ikinä ja olisi kiva ollut saada kakistettua "kiitos" ulos suusta.

4. Stam1na - Panzerfaust

No joo, uusi levy ja tämä musiikkivideokin tullut ulos satoja valovuosia sitten mutta en ole ehtinyt sitä vielä hehkuttamaan täällä. APUAAA!
Biisi itsessään on taattua Stam1naa, uusilla mielenkiintoisilla viboilla. Kiva että bändi luo biisehinsä jotain uutta menettämättä kuitenkaan itsensä tunnistetattavuutta, kuitenkaan toistamatta samaa vanhaa kaavaa. Visuaalisesti videon minimalistinen henki iskee kuin nyrkki naamaan ja on erittäin kaunista katseltavaa. Samoin kuin nämä Lemin omat tuulimyllyt että puolialastomat suomalaismiesten vartalot.
Stam1naan pätee mielestäni sama kuin PO:n - kyseessä on yksi Suomen ja maailman parhaimmista live-bändeistä joka harvoin jättää ketään kylmäksi, niin keikalla, levyillä kuin biiseillä. Itselläni tapahtui pieni Stam1na-paussi Viimeinen Atlantis-levyn aikoihin, se ei mielestäni edelleenkään ole yhtyeen parasta antia, mutta muutenhan Sm3tana maistuu yhtä hyvin kuin juustokakku - suussa sulavan herkullista höttöä jota on pakko saada lisää. Huumetta! Addiktio! Johon ei taida olla parantavaa lääkettä!
En valitettavasti ole päässyt vielä kertaakaan todistamaan Stam1naa tänä vuonna livenä, mutta eiköhän asia tästä vielä korjaannu.

5. Deathstars - All The Devil's Toys

Tähän unofficial video, koska biisi löytyy tällä hetkellä kaikkialta muualta virallisesti paitsi Youtubesta. Video lienee työn alla, sneak peekeistä päätellen ;)
Pakko sanoa että biisi on ihan TÖRKEÄ! Upea! Makea! Täydellinen! Aivan mahtava. Täydellinen korvamato, kertakaikkiaan bloody awesome.
Muistakaa että bändi on tulossa syksyllä keikoille Suomenkin kamaralle, mars sinne kaikki! Det ska bli jääävla roligt!

6. H.E.A.T. - A Shot At Redemption

Ai että ne ruåttalaiset sitten osaa! H.E.A.T. on hitaasti mutta varmasti noussut omien rock-suosikkien joukkoon. Tarttuvat, hyvin paljon kultaiseen kasariin nojaavat suuret ja uljaat säkeistöt saavat väistämättä hymyilemään kuin hangonkeksi ja sitä alkaa huomaamattaan hytkymään biitin tahtiin. Koska se on yksinkertaisesti parhautta! Wau! H.E.A.T.ilta on myös uusi levy Tearing Down The Walls ulkona ja toivottavasti jätkät päätyisivät taas pian jonnekin lähelle keikoille. Viime kesän Skogsröjet-festareiden yksi parhaimpia vetoja oli ehdottomasti H.E.A.T. Jäätävän hyvä. Jävla bra! Kannattaa tutustua :)

7. blessthefall - Hollow Bodies

Nyt on taas niin kovaa kamaa emocore-osastolla että oksat pois! Clean-vokaalit ja örinät pelaa niin törkeen maukkaasti yhteen, että tästä saa ihan mahtavia kiksejä. Woohoo!
Kiva että videon visuaaliseen ilmeeseen on panostettu, vaikka itse videossa ei sen kummempaa muuta juonta soittavan bändin lisäksi ole. Itselle tuii ainakin vahvasti mieleen videopelit, eikä lainkaan huonossa valossa. Well done! Myöskin kesällä nähdään livenä - en jaksa mm. odottaa jeee!

8. The Pretty Reckless - Heaven Knows

Itse olen viime aikoina ollut täysin myyty Taylor Momsenin johtamalle The Pretty Recklessille. Noitamainen taide-rokki on vain niin lumoavaa ja koukuttavaa, vaikkakin lieviä hipsteri-viboja on ilmassa.
TPR:n tyylin tuntien odotettavissa oli taiteellista ja provosoivaa menoa, ja sitähän ei tästä videosta puutu. Visuaalisesti mielestäni erittäin kaunis ja mielenkiintoisen idean omaava julkaisu.
Itse biisi toi ensimmäisenä mieleeni Queenin We Will Rock Youn mikä ei liene mikään yllätys, jos ottaa alun komppailut huomioon. Mistään säälittävästä kopiosta ei kuitenkaan ole kyse :)

9. SISTER - My Enemy

Biisi ei ehkä ihan heti aukene, eikä video mutta väittäisin kuitenkin että kaiken sekamelskan pohjalla on ihan loistava biisi! Ja niin tarttuva biisi että pyörii päässä vielä nukkuessakin!
Toimii myös ihan törkeän hyvin keikoilla livenä. Simba approves! ;)
Ja onhan toi Jamien Samara-meininki aika sööttiä. Jävla söt! Jävla bra! Vi älskar borther ... ehmm vad?!

10. Motionless In White - Du Hast (cover)

Nyt ollaan taas jännän äärellä kun bändi kopioi erästä Rammsteinin tunnetuinta ja suosituinta kappaletta. En ole mikään neitsyt mitä Rammsteiniin tulee, bändin olemassa olon on tiennyt tämmöinen vanha kääkkä kuin minä jo iät ja ajat, eikä tämä biisi alku epäilyjen jälkeen todellakaan ole mikään oikeusmurha. Päinvastoin! Saa tanssimaan vielä paremmin kuin alkuperäinen versio! Coveri kumartaa mielestäni sopivan paljon alkuperäiselle versiolle, eikä sitä ole lähdetty liikaa muuttelemaan tai kikkailemaan, mikä on mielestäni hyvä juttu. Meni suoraan party-soittolistalleni, nyt laitetaan jalalla koreasti unz unz unz.

Löytyykö jotain sinun suosikkejasi? Inhokkeja?

151 SEURAAJAA / FOLLOWERS!

Lupasin itsekseni että jos ja kun 150 lukijan määrä menee rikki, on arvonnan paikka. No johan mätkähti, mittarissa jo 151 lukijaa! Upeaa!
Olen ihan sanaton. Todella hienoa että olette blogini pariin löytäneet, toivottavasti viihdytte matkassa tulevaisuudessakin. :)
Nyt alan kehittelemään päänne menoksi super hyper mahtavaa arvontaa!!!

P.s. Tässä vielä muistutukseksi/tiedoksi ns. viralliset sivut, mistä minua ja blogiani voi seurata :)

Blogi / blog : http://skeletonsintheclosett.blogspot.fi/

Facebook : https://www.facebook.com/SkeletonsInTheClosetBlog

Seuraa Blogilistan kautta : http://www.blogilista.fi/blogi/skeletons-in-the-closet/59394

Follow via Bloglovin' : http://www.bloglovin.com/fi/blog/1973394/skeletons-in-the-closet

Tumblr ( a bit more personal and not so cencored than this haha ) : http://sinna-sonia.tumblr.com/

Translation ;

I promised to myself and to you my dear ghouls that when I have 150 readers, I will have some kind of give away. And now there's already 151 one of you!!! Oh my God!! Brilliant, amazing!
I feel so great. It's very great that you have found my blog, I hope you have enjoyed the ride and want to enjoy in the future as well. :)

Now I will start to plan the most badass give away in ages!!! Stay tuned! >: )

My life is not for sale, my heart is in this fight forever ; What can you take from me?

Sain Oonan monta elämää-blogin pitäjältä Oonalta aikamoisen haasteen. Kiitos tästä :)
Olen kuitenkin sen verran laiska tapaus ja unohtaisin kuitenkin kuvata/kertoa kaiken oleellisen ja ei niin oleellisen joten tyydyn vain vastaamaan näihin kysymyksiin. Suuren suuri hatun nosto niille jotka ovat koko haasteen jaksaneet tehdä, mahtavaa!

Haaste; Haasteen tarkoituksena on antaa lukijoiden seurata sinun elämääsi 

viidentoista päivän ajalta. Sinun tulee ottaa päivittäin kuva seuraavista aiheista: 

AAMU - NAAMA - HIUKSET - RUOKA - TÄRKEINTÄ - PÄIVÄ - ILTA - PÄIVÄN KUVA

+ Sinun täytyy kertoa päiväsi kohokohdat ja kuulumiset.

-

Haaste alkaa seuraavana päivänä, joten tänään joudut vastaamaan rehellisesti kahteenkymmeneen kysymykseen.

1. Mikä on sinun horoskooppi merkkisi? 

Leijona, jossain horoskoopeissa Rapu. Olen syntynyt 23.7. ja tyyliin 10% eri lehtien/internet-sivustojen/younameit mielestä olen rapu, pääosin kuitenkin leijona. Tunnistan kuitenkin itsessäni molempien horoskooppimerkkien luonteenpiirteet yms., joten koen olevani jokin epämääräinen rapuleijona :D

2. Osaatko valehdella?

Osaan, kasvotusten se on tosin aika hankalaa koska mun naamasta näkee heti jos valehtelen.

3. Pidätkö itseäsi luotettavana?

Pidän. Ei tule mieleen puukottaa jengiä selkään, vaikka puukottaisivat minua itseäni. Ei mua enää sitten kenenkään tekemiset kiinnosta, ne on kuin ilmaa minulle.

4. Miksi aloitit bloggaamisen?

Lähinnä siki, että olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja itseni ilmaisusta jotenkin luovalla tavalla. Koen kirjoittamisen helpommaksi kuin esimerkiksi puhumisen, mitä tulee tiettyihin asioihin.
On myös kiva lukea vuosien takaa tarinoita täältä, siinä on jotain nostalgista ... tykkään kirjoittaa käsin mutta päiväkirjan kirjoittaminen on vain nopeampaa ja helpompaa koneella.

5. Oletko onnellinen?
Perus onnellinen ; on ystäviä, perhe, olen perus terve, työpaikka, oma kämppä, oma koti ( = missä vanhemmat asuvat ) jonne voi aina palata mitä ikinä tapahtuukaan, ja jonkun verran järkeä päässä.
Toisaalta, olen jotenkin todella ulapalla tällä hetkellä. En ole enää niin varma siitä mitä haluan elämältäni enkä ole varma mitä lähitulevaisuudessa pitäisi tehdä, pelkään että teen vääriä valintoja muiden ihmisten mielipiteiden/ajatusten pohjalta ... on liikaa asioita mitä haluan, mitä haluan tehdä ja kokea sekä asioita joita haluaisin vältellä mutta en voi. Huoh. Toisinaan epäilen onko kaikki työ oikeasti tämän arvoista vai pitäisikö tehdä jotain radikaaleja muutoksia elämässä. Vielä ei ainakaan ole vastausta tuohon kysymykseen, hehe.

6. Kadutko jotain asiaa erittäin paljon?
Onhan niitä muutamia. Mutta ei niille enää voi mitään, muuta kuin pyytää anteeksi ja toivoa parasta.

7. Raha vai rakkaus?
Mielenkiintoinen kysymys. Toisaalta rahalla saa melkein mitä haluaa paitsi rakkautta, rakkaudella ei taas saa rahaa ja ketä nyt kiinnostaa köyhänä kituuttaa vaikka olisikin maailman ihanin ja paras tyyppi vierellä ... tosin rakkaus on niin hieno asia että sen vierellä mitkään ongelmat ei tunnu niin isoilta kuin muuten.
Jos mulle annettaisiin mahdollisuus valita joko niin että joku maksaisi vuoden ajan kaiken mitä haluan, kaikki jutut, matkustelut ja etenkin reissun Uuteen-Seelantiin, vai niin että saisin olla jonkun maailman ihanimman tyypin kanssa sen vuoden eikä olisi takeita jatkosta ja se tyyppi olisi joku semmoinen jota oikeasti rakastaisin ja se mua ... hmm ... valitsisin varmaan rahan loppujen lopuksi. Rakkauden valitsisin jos olisi mahdollista saada se ( tai no ne : DDD ) kenet haluan mutta tiedän ettei se ole mahdollista joten mieluummin olen yksin ja nautin elämästäni niin, vaikka se toisinaan ankeaa onkin. Voittaa tosin särkyneen sydämen aiheuttaman tuskan 6-1 :D
Sanoisin että vastaan varmaan rakkauden vasta sitten kun olen ensin oppinut rakastamaan itseäni, eli ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa, olen myös äärettömän kyllästynyt kaikenlaiseen säätämiseen joten mua ei kiinnosta ellei kohdalle osu joku oikeasti kiinnostava tyyppi. Ja niitä ei yleensä kiinnosta minä joten ... you see the problem?
Menipäs syvälliseksi, hupsista.

8. Onni vai terveys?
Nämä kaksi asiaa kulkee mun mielestä aikalailla käsi kädessä ... tosin voit olla onnellinen vaikka olisit kuoleman sairas ja taas terve mutta onneton. Jotenkin itse olen sitä mieltä että molempiin asioihin voi vaikuttaa todella paljon itse, sitä makaa niin kuin petaa, mutta ehkä kuitenkin vähemmän terveyteen.
Sanon terveys, onnen voi sitten itse rakentaa.

9. Olet yksin, sinulla on kylmä. Otat puhelimen käteesi, kelle soittaisit sillä hetkellä?
Varmaan äidille tai hyville ystäville ... tosin tuntuu ettei kukaan vastaa ikinä silloin kun pitäisi haha.

10. Mikä on sinun hurjin unelmasi?
Niitä on liikaa tähän listattavaksi.

11. Etsi netistä tämän päivän ennuste koskien horoskooppiasi.

Iltalehti: Ystäväsi tunteet sinua kohtaan ovat vahvempia kuin sinun häneen. Tilanne on hieman hankala, sillä pidät hänestä kuitenkin aivan todella. Yritä rauhoittaa tilannetta.
Ilta-Sanomat: Ruutivarastosi ovat sen verran vähissä, ettei tuota kallisarvoista ainetta kannata tuhlata eräisiin, joilla ei oikeasti edes ole perusteita puheilleen.

Hahahaah joo tota, Iltalehti, epäilen suuresti että kukaan mun kaveri olisi ihastunut muhun. Kaikella kohteliaisuudella toki, olisihan se imartelevaa mutta ... njäääh hyvin epätodennäköistä. Ja Ilta-Sanomat, kiitos, puit sanoiksi fiilikseni.

12. Kadehditko ihmisiä?
Joitain ihmisiä kyllä. Kukapa ei kadehtisi ketään? Se on paska puhetta se, joka sanoo ettei kadehdi ketään.

13. Millainen olisi unelma sinä?
20 kiloa laihempi, vähän naamaremonttia, luonnostaan punaiset hiukset ja piiiiiitkät, kyky puhua tunteistaan paaaaljon paremmin, uskaltaisi sanoa suorempaan miten ja miltä asiat oikeasti tuntuu, luottaisi enemmän itseensä, uskaltaisi ilmaista itseään paremmin, osaisi hoitaa raha-asiansa paremmin, osaisi ilmaista kiitollisuudensa paremmin, kuuntelisi enemmän sydäntään mutta myös järkeään, tekisi unelmistaan totta eikä vain jumittaisi tiedottomana paikoillaan.

14. Kuvittele itsesi 10 vuotta eteenpäin. Missä olisit ? Mitä tekisit ?
Olisi kämppä sekä Lontoossa, että täällä Suomessa. Tekisin jotain vaate-alan hommia, oma vaatemerkki pyörisi ns. oikean työn rinnalla. Matkustelisin maailmalla tapaamassa ystäviäni ja käymällä samojen lempi-bändien keikoilla kuin 10. vuotta sittenkin, suunnittelisin innoissani festari-kesää.
Jos joku minua todella paljon rakastava hölmö olisi eksynyt elämääni, toivoisin meillä olevan ainakin yksi lapsi joka toivottavasti kokisi itsensä hyvin rakastetuksi, maailman parhaaksi aarteeksi. Joka päiväkodissa julistaisi että "mun äitipäs kuuntelee Lob Sombieta!" :D

15. Suurin ensi kesän suunnitelma?
Keksiä jokin keino miten nähdä monta Rob Zombien keikkaa :D

16. Milloin viimeksi itkit?
Torstai-iltana.

17. Miksi ihmiset seurustelevat, vaikka sanovat sen olevan hankalaa?

Helvetin hyvä kysymys. Jos pitää koko ajan itkeä kuinka se kumppani ei osaa tehdä mitään oikein, on ihan paska, ei rakasta mua ja lal lal laa, niin kannattaa varmaan lähteä lätkimään. Olen niin kurkkuani myöten täynnä tuollaista paskan jauhamista :D Kannattaa myös miettiä, miten itse käyttäytyy. Opetelkaa arvostamaan sitä mitä teillä on, ja jos se ei ole just sitä mitä sinä haluat, niin mitä siinä sitten tuhlaamaan kenenkään aikaa. So fucking simple.
Rakkaus ei ole helppoa, eikä sen kuulukaan olla, mutta ei sen pidä mitään taisteluakaan olla. Eikä sille voi mitään jos joku ei rakasta sinua yhtä paljon kuin sinä häntä. Life's a bitch and then you die.

18. Seurusteletko sinä?

En todellakaan. Sen päivän kuin näkisi! :D Kyllä mussa rakkautta riittää vaikka muille jakaa, en mä oikeasti ole todella kylmä, sarkastinen ja toivonsa menettänyt ihminen miltä saatan toisinaan vaikuttaa. Mä en vaan halua tuhlata tai antaa sitä kenelle vain.

19. Haluatko mennä naimisiin?
Olen aina unelmoinut naimisiin menosta, joten hienoa se olisi. En silti koe sitä ns. pakolliseksi, enemmänkin luonnollinen askel suhteessa. Jos mies ei kosi mua ensimmäisen 6kk sisällä seurustelun alusta alkaen, en koe tarvetta tehdä itsemurhaa. Kaikki omalla painollaan, tässähän on koko elämä aikaa.

20. Mitä mieltä olet tästä haasteesta? 
Itse haaste on ihan jees, mutta en sitä tee koska olen aivan liian laiska semmoiseen. Nämä kysymykset sitten olikin todella mielenkiintoisia ja pisti oikeasti miettimään.

-

Lisää vielä tähän loppuun 5 tärkeää kuvaa.
Otin oikeudet omiin käsiini ja lisäsin viiden sijasta muutaman enemmän. Whoops! Nää tyypit on ne parhaimmat!

-

Haasta vähintään viisitoista bloggaajaa tekemään tämä haaste.

Phyh. Koska olen laiska paska, haastan tähän 15 sijasta 0 bloggaajaa :D

Let's stay H A T E D

Tänään olisi sitten harvinaista herkkua tarjolla. Ruotsin mielenkiintoisimmat rock-möröt eli SISTER tulee soittamaan Helsingin On the Rocksiin!!
Tervetuloa paikalle tai jää rannalle itkemään. Stay HATED!

All photos from Skogsröjet 2012.