I'm Bad news in the Best way ( part. 1 )

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa hius-tuotteista ja millä hiukset saa näyttävästi laitettua ylös ... kypäräksi ... palloksi ... you name it. Kypärä on mun suosikki :D
Mitä tuotteita siihen tarvitsee, mitä itse käytän, minkä tuotteiden koostumus on omasta mielestäni vertaansa vailla jne.
Ajattelin jatkaa tätä "sarjaa" myös osilla joissa kerron miten/millä värjään hiuksiani ( vaikka se ei ole kovinkaan iso salaisuus/ihme enää kun shokkivärit ovat aikalailla monen arkipäivää ) sekä miten ne hiukset saa näiden tuotteiden avulla ylös kunnolla. Itse jonkun sortin tutorial-postauksessa saattaa mennä hetki koska oon ollut harvinaisen laiska värjäilyn suhteen viime aikoina ja juurikasvuni pesee kohta Sini Sabotagenkin! Iik!
Tiedä sitten kiinnostaako ketään tämmöiset postaukset mutta voin ainakin itse luntata näistä niksit jos dementia yllättää haha :)

2011

2012

2013

Jos on jotain kysymyksiä aiheeseen liittyen niin kysykää ihmeessä sunnuntaihin 27.11. mennessä :)

P.s. Olen vihdoin ja viimein saanut aloitettua vastailun kommentteihin.

Meni totaalisesti hermot kun Blogger ei näyttänyt/antanut vastata kommentteihinne ja en sitten jaksanut tapella lainkaan sen asian suhteen. Nyt se tosin näyttää toimivan taas, jee. Kiitos paljon kommenteistanne, jokaisen olen lukenut, nyt pääsen sitten vihdoin ja viimein vastaamaan :)

P.p.s. Mulla on HIRVEÄ hius-kriisi!

Ei ole nyt loppu vuonna varaa käydä kampaajalla, joten oon vähän hukassa mitä tekisin tän mallin ja undercutin kanssa. Mun undercut/sidecut ( tunnetaan myös nimellä siili/sivusiili mutta älkää hyvät ihmiset käyttäkö siitä niin typerää nimeä ) on tällä hetkellä jo kiitettävän kasvanut, leikattiinhan se viimeksi ööö kesäkuun lopussa ihan muutaman millin pituiseksi. Nyt siis mittaa löytyy jo reilusti muutama sentti. Aiemmin tällä viikolla olin sitä mieltä että kasvatan sen pois, toissapäivänä halusin molemmille puolille undercutit, eilen olin taas sitä mieltä että leikkaan tämän hetkisen undercutin kokonaan kaljuksi mutta tänään sitä mieltä että haluankin kasvattaa sen pois. Mitä mä teen?!

En ole ollut ilman undercutia sitten vuoden 2007. Osaisinkohan mä edes elää ilman sitä? :D

Translation ;

I'm ( finally, haha ) making a post about that, how to make your hair look BIG.

I have planned to do this already a long time, but better now than never right? I will tell what products I use, what I feel/think are the best and so. I might do also a post about how/with what kind of colors I dye my hair even though these shock-colors are pretty basic thing nowdays. Also might do some kind of tutorial where I show how I get my hair so big but that might come out later because at the moment I have been super lazy to dye my hair and I look like a damn Sini Sabotage ( finnish artist who's roots, in my opinion, are horrible even I do know that they're in purpose like that ) haha.

If you have any questions, feel free to ask! You have time till sunday 27.11. :)

P.s. I have FINALLY start to answer all the comments. I couldn't answer them in a long time because this Blogger somehow were broken ... and I just was so pissed off to that. Wanna thank you all of your comments and so sorry that I haven't reply before!

P.p.s. I have no fucking idea what to do with my hair and specially with this undercut.

It have been cutted last time in the end of june, so it's pretty long now - about few cm. Before this week I wanted to grow it out, then I wanted to cut it to BOTH sides, yesterday I thought I wanna cut this one what I have now to bold but today I want to grow it out again. I have no idea what to do !!! And I have NO money to go hairdresser next time in 20-fucking-14.

Have had undercut since 2007 so I don't even know can I live without it! I seriously have no idea what to do. Poor Simba.

Guys like you make us look Bad

Hiljaista on taas ollut. Mun on vaikea kirjoittaa/kuvata tänne jos en voi hyvin, ja tietenkin kun sen jonkunlaisen tasapainon löytää niin matto vedetään jalkojen alta. Kunnolla.
Saatan tehdä elämäni pahimman virheen kun kerron seuraavia asioita näinkin julkisesti, se yksityisyyden rajahan on tunnetusti sosiaalisessa mediassa hiuksen hieno. Mutta, tämä blogi ei olisi minä ellei se olisi impulsiivinen, energinen, avoin, surullinen, eloisa, eloton ja omalla tavallaan riipaiseva. Mulle on kamalan vaikeaa puhua tunteista ja fiiliksistä yleensäkin, menee aikaa niiden käsittelyyn ja lopulta tuntuu että niiden kirjoittaminen "selväksi" on paras tapa get deal with them.
Eli viime aikojen fiiliksiä muutaman tämän hetken iskevimmän biisin ja niiden musavideoiden kera :P

* Koska Bring Me The Horizon. On paras.



Mulla on ollut tosi pitkään elämässäni aika jolloin on mennyt perus asioissa hyvin. Hyvä ja kiva työpaikka, ihania ystäviä ja perhe, kallis mutta kiva kämppä, kämppä kivalla alueella pääkaupunkiseudulla, mahdollisuus käydä hyvällä salilla jne. Kivoja ja hyviä elämän perus asioita.

Hyvä pohja elämässä on hyvin tärkeää munlaiselle ihmiselle, joka jopa hieman kovasta ulkokuoresta huolimatta on erittäin herkkä ja tunteellinen ihminen.
Joten sanomattakin selvää että huolehdin omien murheideni lisäksi ystävieni murheista, sehän nyt on ihan normaalia! Mutta kun niitä pahoja asioita tapahtuu monelle ystävälle lyhyen ajan sisään, niin alkaa siinä omatkin voimavarat loppumaan. Kun tajuaa että tilanne on paljon pahempi kuin olisi uskonut, onko sitä valoa oikeasti tunnelin päässä? Se tunne, kun et voi auttaa mitenkään muuten kuin olemalla vaikka toinen/toiset kärsivät. Se on kamalaa, ahdistavaa. Sanoisin yhdeksi hyväksi puolekseni sen että nään usein asioissa jotain hyvääkin, niin toisinaan mietin itsekin että onko se tosiaan totta. Että onko tässä maailmassa mitään hyvää.

* Tässäpä bändi jonka keikalle toivon pääseväni MAHDOLLISIMMAN PIAN. Pitkästä aikaa myös jotain jota en ole vielä koskaan ennen livenä nähnyt. Siis kerta kaikkisen upeaa, OH LA LAA.



Tähän päälle työ-stressiä, piiiiiiiiitkiä työ-putkia ( koska valitettava totuus on se että rahalla saa ), enemmän tai vähemmän pieleen mennyt viikonloppu-tapahtuma jonka piti olla vuoden odotuksen perusteella paras, enemmän murheita ystävistä ja heidän voinnista ... kirsikkana hajoavan elämän kakun päälle laitetaan eräs suuri takaisku omassa elämässä, niin ollaan kiitettävästi rotkon pohjalla.

En ymmärrä mitä olen tehnyt tässä maailmassa, tälle maailmalle tai kenelle tahansa, ansaitakseni tämmöistä paskaa niskaan. Vielä vähemmän en ymmärrä mitä ystäväni ovat tehneet ansaitakseen kahta kauheampaa lokaa niskaan oikein olan takaa. Miksi aina, aina kun löytää jonkun sortin balanssin täytyy jonkun/joidenkin asioiden pilata se?
Ehkä ei pitäisi välittää niin paljon, ehkä pitäisi olla kylmä ja tunteeton paska. Mutta kun en ole. En voi sille mitään että välitän, en voi sille mitään että haluan nähdä jokaisessa ihmisessä ja asiassa jotain hyvää, en suostu alistumaan vaan aion taistella elämän ja paremman huomisen puolesta. Toki se ärsyttää että kavereiden draamat pilaavat omia päiviä mutta semmoiseltakin voi välttyä deletoimalla moiset tyhjänpäiväiset huomiohuorat omasta elämästä. Se, jos mikä, pitäisi oppia.

* Heti perään toinen bändi jota en ole koskaan onnistunut todistamaan livenä. Ovat peruuttaneet joka ikisen keikan jossa olisi ollut mahdollisuus nähdä ne, bad luck :D
Ihan parasparasparas bändi. Jos ei bile-iltana näiden muutamasta biisistä kuten esim City of Sin tms. fiilis nouse niin vika on sinussa, eikä biisissä haha. Odotan niiiiiin paljon että nään nämä!
Videota en suosittele katsomaan mikäli veri ja väkivalta saa helposti voimaan pahoin - videon lopussa kuitenkin selviää syy suht brutaaliin videoon, ja kerrankin ollaan oikealla asialla.



Pari viikkoa sitten oli elämäni hirvein maanantai ikinä. Viikonpäivällä ei liene väliä, koska se olisi voinut sattua koska vain. Olin surullinen koska viikonloppu jolloin oli mahdollisuus tavata ystäviä ympäri maailman meni vain vähän sinne päin, mitä sen ajattelin olevan. Toki onnellinen, mutta samalla kovin haikea fiilis. Ärsytti että omaa intoa laski pitkä väsymys pitkän työ-putken päätteeksi, mutta kuka käski ottaa töitä niin paljon. Ärsytti kun fiilis laski kaiken maailman draaman ja idioottien ihmisten takia. Kerrankin kun itsellä ei ollut syytä draamailuun niin aivan taatusti jotkut toiset pilaavat päiväsi.
Karman mielestä siinä ei ollut tarpeeksi vaan päätti heittää oikein jymy paukun elämääni. Itkin kaksi päivää putkeen. Suostuin juuri ja juuri selvittämään asioita saadakseni kuulla vain saman julman vastauksen. Katkeroiduin päivä päivältä enemmän ja sisäinen emoni otti todellakin vallan. En muista koska olisi tuntunut aikaisemmin niin kamalalta, tuntui että koko elämältä putosi pohja juuri kun olin itse rakentanut sen kovalla työllä. Itkin, murehdin, ja poistuin kotoa vain töihin. Siellä oli kivaa koska pystyin unohtamaan kaiken paskan hetkeksi.
Parin viikon itsesäälissä lillumisen jälkeen sekä murheen laaksossa vietetyn emoilun jälkeen tajusin kuitenkin ettei katkeroitumisella voiteta mitään. Siinä vaiheessa kun tajuaa kurkkua kiristävän näkymättömän hirttosilmukan, on varmaan hyvä tehdä asialle jotain.

* Oon tuntenut mun kaverin Danin jo pari vuotta ja tässäpä onkin uusin musa-video häneltä ja hänen bändiltään!
Rehellisesti sanottuna, en koskaan uskonut biisin ja videon näyttävän sekä kuulostavan noin coolilta. Mutta täähän on aivan MAHTAVA! Mä aion ainaki hyppiä eturivissä kun pääsen joskus todistamaan poikien keikkaa :P



Mä en halua elää loppuelämää katkeroitumalla/stressaamalla asioiden takia, joille ei vaan voi mitään. Pitää hyväksyä ne, elää niiden kanssa ja mikä tärkeintä ; oppia niistä.
Oon viime aikoina kelaillu elämää, niin omaa kuin muidenkin, tosi paljon. Oon avautunut ihmisille joille en olisi koskaan uskonut avautuvani, potenut mielipahaa kaataessani paskani toisenkin niskaan tosin samalla ollut helpottunut siitä ettei tarvitse pitää kaikkea sisällään. Mulla on paha tapa aina patoa kaikki ongelmat, tunteet, paska omaksi taakaksi, eikä puhua siitä kenellekään koska "tästä on selvittävä yksin, koska itse olen soppani keittänyt". Ihan hyvä pointti, mutta on se yllättävän helpottavaa avata murheitaan hieman muille :D
Päätinkin, että ne muutama juttu mitä haluan tänä vuonna vielä tehdä, tulen tekemään. Ei tule ehkä niin luksusta kuin ajatteli, mutta pääasia että pääsee edes nauttimaan jostain kivasta. Pitäisi myös osata arvostaa sitä mitä on eikä miettiä vain sitä mitä ei ole. Asiat kun voisi olla paljon huonomminkin!
Ja vaikka omat ongelmani on loppujen lopuksi omaa syytä, niin jos tämä on 'keino' millä ottaa sitä elämän raskasta painoa pois mun hyvien ystävien harteilta niin se on hieno juttu. Mä en kestä katsoa kun mun läheisiin sattuu.

* Haha täähän postaus on täynnä bändejä jotka haluaisin nähdä. Vähän nais-kauneutta ja asennetta! Ehdottomasti suosittelen tutustumaan tähän bändiin. Nätit naamat eivät kerro koko totuutta, vaan itse musiikki ;)



No joo, ei enää jaksaa jauhaa kaikesta ikävästä. Oon itse usein valittanut että mua ärsyttää muiden ihmisten valittaminen turhista asioista, negatiivinen asenne jne. Toisaalta se on hyvä vaan käydä itse pohjalla että ymmärttää ettei se elämä ole aina niin helppoa ja yksinkertaista. Se mikä musta tuntuu turhalta, saattaa olla toiselle iso juttu. Perspektiiviä elämään.
Se jos mikä on positiivista niin se, että kuopan pohjalta on aina suunta ylöspäin :D Se on lohduttavaa. Saa toki auttaa siinä, sinä vedät oikeasta kädestä, sinä vasemmasta ja te siinä työnnätte mun leveää berberaa ylöspäin! Hahahaha.

* Jotta joku roti tähänkin avautumiseen tarvittaisiin niin tässäpä vielä video bändiltä, joka on iskenyt viime aikoina lujaa. Tästä biisistä saa semmoiset kunnon fuck the world-kiksit >: D
En malta oottaa että näkisi nämä livenä! Toivottavasti viimeistään ensi kesänä jossain festareilla. Video on tosi makea ja jotenkin todella powerful ... timantit ei ole ikuisia Cheek, toisin kuin tämä bändi joka on täyttä timanttia ja toivon mukaan mahdollisimman pitkään toiminnassa! Hohoho.



Tulipas heti paljon parempi mieli kun katseli näitä musavideoita ja pääsi purkamaan mieltä. Nyt vaan leuka rintaan ja uusien pettymyksien sijasta kohti uusia tuulia >: )

p.s. Mun yyyyyyyber-cool uusi taustakuva, jonka muokkasin itse Jeremy Safferin ottamista kuvista Piggy D.:stä. Ei postausta ilman Piggyä. Hahaha, oon toivoton.

Naked Truth

Mulle ei meikittömänä oleminen ole vaikeaa. Enää. Ennen se oli.
Voin mennä kauppaan, salille tai kaupungille meikittömänä. Ennen mulle oli kamala kynnys mennä esim. salille meikittömänä, lähinnä sen takia koska en omista kulmakarvoja niin näytän jonkun sortin alienin ja syöpälapsen risteytykseltä. Enää en jaksa tosin siitäkään välittää :D Tykkään arkena hengailla meikittä, nykyään pesen jopa meikit pois ennen salia.
Vaikka ihoni ei ole koskaan ollut maailman parhaimmassa kunnossa niin en enää pelkää sen näyttämistä ja halua peittää sen virheet minne ikinä meninkin. Teini-iässä ihoni oli hyvinkin kukkiva mikä sai kiusaajat lisäämään lisää suolaa haavoihin, haukkumaan entistä enemmän sekä tekemään kaikkensa että tuntisin itseni rumaksi, arvottomaksi ja mitättömäksi mikä tietenkin jätti ikuiset arvet. On kestänyt vuosia ymmärtää sekä uskaltaa olla meikittä muidenkin kuin perheen kesken. Sellaisen paska-vyöryn saattelemana mitä minä olen joutunut kuuntelemaan, voin kertoa että ei ole helppoa olla ollut ensimmäisiä kertoja meikittä edes parhaimpien ystävien kanssa. Voitteko kuvitella! Niinkin pieni ja tietyllä tavalla mitätön asia kuin meikittömyys, jonka pitäisi olla ihan luonnollinen eikä mitenkään pelottava olotila - siitäkin voi painajaismaisen tehdä muut ihmiset jotka murjovat itsetuntosi sekä arvosi synkimpään rotkoon. Onneksi olen pystynyt jostain, en tiedä mistä, kaivamaan edes pieniä rippeitä itsetuntoa ja tajuta että en olekaan mikään hirviö ilman meikkiä. En kaunis, mutten rumakaan. Enää harvakseltaan minua jaksaa liikuttaa muiden arvioivat, pahansuiset katseet kun olen meikittä. Ei mua oikeasti kiinnosta jos en ole jonkun mielestä kaunis, että näytän oudolta ilman kulmakarvoja tai että mun ihoni ei ole täydellinen vaan siellä loistaa pari ruusun nuppua aka finniä silloin tällöin. En voi sille mitään ettei mua ole siunattu täydellisellä iholla vaan herkällä, pisamaisella, kuivalla mutta T-alueelta rasvoittuvalla ja helposti stressiin sekä muihin 'inhottaviin' asioihin helposti reagoivalla iholla.
Mä olisin säästynyt niin monilta unettomilta öiltä, itketyiltä illoilta, rumilta sanoilta ja luotaantyöntäviltä katseilta jos mulla olisi ollut täydellisen samettinen, ei epäpuhtauksia sisältävä iho. Yksi otsasuonen räjähdyttävä tekijä ovatkin ne helvetin idiootit, jotka omaavat täydellisyyttä hipovan ihon mutta jaksavat SILTI valittaa siitä. Kuin se yksi näppy olisi maailmanloppu.
Mä en mitään muuta teininä toivonutkaan. Se olisi säästänyt mut oikealta helvetiltä, se olisi säästänyt mut niin monelta vuodelta julmaa kiusaamista. Mulla olisi ehkä tällä hetkellä terve itsetunto tai osaisin edes joskus olla oikeasti kiitollinen saamistani kehuista enkä ajatella että "ei se kuitenkaan tarkoittanut sitä".

Joten, arvostakaa ihoanne, oli se sitten millainen tahansa. Sanoi siitä kuka mitä tahansa. Ja kohdelkaa ihoanne hyvin :)

Tältä mä useimmiten arkisin näytän ... ja töissä.
Mä jaksan tosi harvoin panostaa arkena mitenkään erityisesti vaikka tykkäänkin meikkaamisesta. Yleensä siis mun arkimeikki koostuukin niin yksinkertaisista asioista kuin meikkivoide, puuteri, kulmat, ehkä joku luomiväri sekä ripsiväri. Joskus saatan heittäytyä villiksi ja laittaa tummempia luomivärejä, kajalia tai 50's tyyliset kissa-rajaukset. Pääosin se on kuitenkin tämä tylsähkö look haha.

Jaa että miksikö sitten meikata arkena jos meikittäkin viihtyy?
Joudun olemaan mun työn kautta paljon tekemisissä toisten ihmisten kanssa jonka takia haluan näyttää siistiltä. Jos olisin kulmakarvaton esimerkiksi töissä joutuisin aivan varmasti vastaamaan tuon tuosta kysymyksiin miksei sulla ole kulmakarvoja/kuuinka karkasit avaruudesta enkä mä tosiaan jaksaisi semmoista haha. Ihoa on hyvä suojata kaiken maailman ilmassa leijuvalta paskalta sekä tietenkin tasoittaa ja korjata pieniä ihon virheitä. Siisti mutta luonnollinen pohja. Silmiä tykkään meikata mutta arkisin ei oikein jaksa Picassoa leikkiä muuten kuin ripsivärillä :P
Ehdottomasti paras löytö piiiiiiiiiiiiiitkään aikaan on ollut Grimasin puuteri. Historiaa : ensinnäkin, on äärettömän vaikeaa löytää tarpeeksi vaaleaa meikkivoidetta, mutta tällä hetkellä virkansa täyttää kohtuu hyvin Lumenen Natural Coden meikkivoiteiden vaalein sävy. Kuin se ei riittäisi, tämmöiselle semi-ongelmaiselle iholle kuin multa löytyy, on äärettömän vaikea löytää hyvää puuteria. Käytin tosi pitkään niin ikään Natural Code sarjan vaaleinta puuteria mutta jopa se tuntui joskus liian tummalta sekä jätti 'kakkumaisen' pinnan ja kun illan mittaan sitä piti lisätä kiillon lisääntyessä tuntui välillä että naama muistutti ennemminkin Slipknotista karannutta maskia kuin hengittävää, normaalia ihoa. Muutaman mutkan kautta tulin tutustuneeksi tähän Grimasin valkoiseen puuteriin, jota käytetään kuulemma etenkin teattereissa yms. lavoilla, missä pitää puuteria lisätä usein mutta ihon pitää saada hengittää sekä näyttää luonnolliselta. Vaikka puuteri on valkoinen, sulautuu se iholla levityksen jälkeen jokaisen ihon sävyyn sopivaksi ( todistettu juttu - siskoni on tummempi kuin minä mutta käyttää samaa puuteria ilman sen kummempia valkonaama-efektejä. ) jättämättä ihoa valkoiseksi. Ja koska puuteri on koostumukseltaan erittäin hienojakoista ja 'ohutta', ei se luo kakkumaista efektiä vaikka sitä lisäisi päivän mittaan usein. Se jättää iholle luonnollisen mattapinnan eikä mitään jäätävää vaha-naamaria. Ihan huippu löytö tämmöiselle jonka naama joskus kiiltää kilpaa peilin kanssa :D
Ostin myös itse tuon isomman purkin samantien, myydään siis kahdessa koossa, ja tämä iso purkki kustansi jotain välillä 8-12€ ( en muista tarkalleen ) ja siitä on vielä ainakin puolet jäljellä vaikka olen käyttänyt melkein vuoden sitä. Purkki on tosin iso kannettavaksi joka päivä laukussa mukana, joten suosittelen laittamaan puuteria esimerkiksi vanhaan rasva-purkkiin tms. sekä levittämään semmoisella huiskulla minkään sienen tms. lapun sijaan. Ihanan kevyt fiilis, ei oikeasti tunnu että olisi edes meikkiä. Ja koska olen huonojen vitsien loistava keksijä, kutsun puuteriani kotoisasti kokaksi/kokaiiniksi koska se on olemukseltaan hyvinkin epäilyttävää valkoista jauhetta, hyvin epäilyttävässä vanhassa rasvapurkissa :D

Tältä näytän sitten useimmiten ulos/keikalle/konserttiin/younameit lähtiessä.
Vaikka mulle ei ole ongelma olla ilman meikkiä, niin koen olevani eniten minä näin ; punaiset kulmat, vahva tumma silmämeikki, irtoripset sekä kalpea iho. Useimmiten tykkään myös laittaa hiuksien kanssa kilpaa kirkuvaa punaista huulipunaa vaikka joidenkin mielestä on perisyntiä yhdistää vahva silmämeikki JA huulimeikki. Fuck the system, fuck the law, fuck the rules sanon minä.

Onko se sitten jotenkin outoa sanoa tuntevansa olonsa eniten itsekseen tämmöisen pakkeli kerroksen aikana? En tiedä.
En sanoisi edes olevani pahimmasta päästä kun löytyy niitä tekorusketuksen ja ties minkä mönjien alle hautautuvia, barbeiksi itseään luulevia bimboja. Toki, onhan sekin katsojasta kiinni, mutta jos muistuttaa enemmän vahanukkea kuin ihmistä niin luulen jonkun tajunneen kohtuus kaikessa-sanonnan väärin. Kukin toki tavallaan.

Ei munkaan naamassa ehkä mitään niin too much-meininkiä ole muuten kuin irtoripsissä ... haha, tai ainakaan omasta mielestä. Onhan ne pitkät ja näyttävät, mutta niin niiden kuuluukin olla. Mun omat ripset on säälittävät pituudeltaan ja tuuheudeltaan, se nyt vaan näyttää typerältä sekä ripsettömältä omaan silmään kun on vahva silmämeikki ja jos ripset olisi vielä omat ja 'hukkuisivat' silmämeikkiin kuten tekevät jos ei ole irtoripsiä, niin se vain näyttäisi helvetin typerältä. Mulla on todisteita, jos joku haluaa :D
Irtoripset saattaa näyttää joidenkin silmiin luonnottomilta tai liian näyttäviltä ... mutta se on osa sitä ideaa. Ei sillä, kyllä sitä monesti ihmiset kysyvät että "onko sulla oikeasti muka noin pitkät ripset?!" , pisteet siis siitä että operaatio ripset-silmiin on onnistunut niinkin hyvin että eivät sojota täysin väärissä paikoissa väärin päin vaan näyttävät joten kuten sinne kuuluvilta. Mullakin on irtoripsiä laatikollinen. Kun ei ole siunattu muuten tarpeeksi näyttävillä ripsillä niin ostetaan sitten kaupasta!

Meikkaaminen on mun mielestä ehostamisen lisäksi tietyllä tavalla myös maalaamista. Taidettakin, parhaimmissa tapauksissa, niillä jotka loihtivat aivan käsittämättömän upeita meikkejä. Meikkaamisen avulla voi luoda uuden identiteetin itselleen, leikkiä hetken olevansa joku toinen, ehostaa parhaimpia puoliaan, tuoda esiin mielialojaan, sitoa asunsa kokonaisuudeksi ... yms. Vain taivas on rajana, mahdollisuuksia on niin monia!
En ymmärrä miten jotkut ottavat meikkaamisen niin vakavasti, sehän on vain meikkaamista. Ei maailmanloppu. Luonnollisuus on kaunista mutta toisinaan hyvinkin tylsää. Dramaattisuus on salaperäistä ja mielenkiintoista. Kalpeus on kaunista. Mielipiteitä on niin monia!
Annettaisiin vain kaikkien kukkien kukkia eikä otettaisi asioita aina niin vakavasti :)

Translation ;

At those first black'n'white photos, I'm totally without any make-up.
Just natural me. Nowdays, I like to be without make-up. It's not a problem for me to go shop or gym as natural look, actually I like it more than having lots of make-up. It's good for skin to have some breaks from make-up.
Before when I was younger, it was really big thing for me being without make-up. People bullied me at the school many, many years because of reasons what I don't even know nowdays and of course because of my bad skin. I heard so many bad and horrible things of it, that I still start to feel sick when I start to remember all of those words and so. Don't know where I have digged some self-confidence to have this confidence to be here and there without make-up. I don't think I'm beautiful but I don't think I'm a monster either. I guess it's okay haha.

And the second ones!
That's what I normally look like ... at the work and so. I don't wanna look messy or too weird = not having eyebrows at work would make so much questions from lots of people ( because I'm working at that kind of place where you meet lots of people everyday ) and it would be so annoying to answer them everyday hah.

I just use foundation, powder, draw eyebrows, little bit of some light eyeshadow and mascara. Boring, but works very well everyday.

And ... the last ones!!!

Who's that? Who's that chick?! Lol of course it's miiiiiiiiiiiiii!

This is what I mostly look like when I'm going out for gigs/concerts/bar/younameit. This is how I see myself and how I feel myself me the most.

Dark eyes with nice pair of fake-eyelashes and pale skin. I also like to add bright red lipstick even though some say it's a sin to put strong, dark eyes and strong lips to the same face. Fuck the system, fuck the law, fuck the rules is my response lol!

I think putting some make-up is not as huge and serious thing as way too many people think. It's just another way to have fun! Another way to hide some little mistakes/bad things, make yourself to look more like you or make yourself to look totally different!

Being and looking like natural is okay but pretty boring after all. Being dramatic and mysterious is interesting. Make-up is part of the story, it's part of the outfit and it's part of you. It's just my opinion and there's loooots of opinions about this.

So let's everyone be and make-up what they want to be/look like. In any case, it's not a crime, it's just another way to describe or not describe yourself :)