Siinä tuli lievästi sanottuna kiire kun pitikin ehtiä super aikaiseen bussiin että ehti tapaamaan Ameriikan pojat ajoissa ja heittämään niille vielä vähän rohtoja ennen illan keikkaa että se pystyttäis edes vetämään.
Oli niin upeaa ja mukavaa nähdä näitä miekkosia kuuden vuoden tauon jälkeen! Vaikka ollaan tunnettukin Matthewn kanssa se reilut kuusi vuotta niin herran jestas sentään kuinka pahasti jäädyin kun nähtiin. Mulla vain on sellainen ongelma, ujo kun olen, että kun tapaan vanhoja tuttuja pitkän tauon jälkeen niin olen aluksi jäisempi kuin jääpuikko, kuin olisin nukkunut viimeisen viikon pakastearkussa. Ennen kuin alan sulamaan, eli siis kun rentoudun. Olen oma, urpo itseni. Nyt saatoin sulaa myös Amerikasta tulleesta kuumasta aallosta.
Kun herrat keskittyivät siihen olennaiseen, eli soittamiseen ja roudaamiseen, niin me päätettiin käyttää aika hyväksi ja tunkea jääpaloja mekkojen kaula-aukoista sisään. Ymmärrän kyllä että kesällä on kuuma, silloin pitää olla kuuma, mutta viime kesä oli liian kuuma. Minä, skandinaavinen olento en vain yksinkertaisesti voi sietää yli 25 asteen helteitä.
Sinänsä muuten huvittavaa, että vaikka oltiin oltu koko päivä Tavastialla, niin myöhästyttiin silti melkein keikalta! Kun lopultakin saatiin ahterimme raahattua pois sieltä, päätimme mennä vaihtamaan vaatteet jne.
Ovet avattiin varmaan puoli tuntia sitten kun me vielä istuttiin Tennispalatsin edessä juomassa sidukkaa, punaamassa huuulia ja ottamassa selfieitä. Noh, asiat tärkeysjärjestykseen. Sitä paitsi jos me ei olla myöhässä jostain niin silloin on asiat jotenkin vialla.
The hottest girls ever.
Koska vihdoin ja viimein rantautui Suomeen gootti-keikka isolla G:llä, niin piti vetää niskaan sellaiset gootti-kamat että jo on ihme ettei parvi lepakoita ja ihmissusia kävellyt meidän vanavedessä.
Antakaahan aplodit meille, käveltiin Campbellin Litoissa valehtelmatta sellaset 20 tuntia putkeen. Vielä on jalat tallella!
Itse päätin heittää nynny-Simban nurkkaan ja vetästä sellaset kuteet niskaan että boom-tsika-wau-wauuu! Eli ei muuta kuin penkomaan vaatekaappia. Pohdin moneen kertaan että kehtaanko nyt vai en mutta oli kehdattava. Lateksit niskaan ja menoksi. Sinänsä ihme ettei loppu-illasta otetuista asu-kuvista meinannut tulla mitään vaikka olin meidän mittapuulla selvinpäin ... Tästä voimme vain päätellä sen, että se on sama onko kännissä vai ei, sitä on silti aina ihan yhtä kuutamolla.
Keikka-asu / Gig-outfit ;
Luuranko-pinnit / skeletons-pins - Kreepsville 666
Korsetti / corset - Lip Service
Lateksi-hame / latex-skirt - Made by me
Kengät / shoes - Jeffrey Campbell
Voin myös kertoa että pvc + latex + tarpeeksi täysi Tavastia = melkein lämpöhalvaus.
London After Midniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiight.
Mikähän ihme siinä on, että aina kun on joku super tärkeä ilta tulossa, niin unohtaa aivojen lisäksi kameran kotiin?
Kuusi vuotta on kuitenkin pienen pieni ikuisuus, olisi kiva saada hienoja keikka-kuvia etenkin kun niitä vähän ns. odotettiin sitten ottavan. Niin kiva sitten todeta, että tota joo, kamera jäi kotiin. Mut hei onneksi mulla on tämmöinen aatamin aikainen puhelin! Onneksi vaimoni on vähän päivittyneempi nykyaikaan ja saimme näinkin laadukkaita kuvia hänen Samsung Galaxy-halollaan.
Keikka oli loistava. Vähän meitä rupesi kyllä naurattamaan Randyn John 5:minen, hähähähäää. Petyttiin suhun Matthew koska et kertonut yleisölle kaikkia hienoja suomalaisia lauseita mitä opetettiin.
Because we are IMMORTAL.
Keikan jälkeen päädyttiin monen mutkan kautta sekalaisen seurakunnan kanssa erääseen hyvin mielenkiintoiseen baariin. Miettikääpä mielessänne baari, jossa soitetaan vain suomalaista musiikkia ja jossa asiakkaat ovat pääosin keski-ikäisiä ihmisiä. Miettikääpä sinne sitten tupsahtavaksi joukko päästä varpaisiin PVC:n ja lateksiin verhoiltuja gootteja. Eikä siinä vielä kaikki! Ne ryntää tanssilattialle hytkymään rytmimusiikin, tarkemmin sanoen Petri Nygårdin rap-sointujen, tahtiin.
Olemme jännän äärellä.
Oli kyllä yksi parhaimmista illoista tämän vuoden aikana. Toivottavasti ei mene toiset kuusi vuotta ennen kuin taas tavataan!
Translation ;
Once upon a time the goth-band London After Midnight finally returned to Finland. After six years.
I had super nice day, one of the best days ever! Thank you so much guys and my dear wifey for this. I love you!
Let's hope it doesn't take another six years until we meet again. :)
