My scars remind me that the past is real

Kuinkas siinä kävikään ... ei ole kauan aikaa kun jaarittelin kuinka en värjää tukkaani enää koskaan mustaksi. No hupsista! Halusin jotain piristystä tähän lettiin, joten värjäsin undercutin, otsiksen alta ja pienen osan toiselta puolelta (=kuin undercut) alta mustaksi (=tämä siksi että jostain kumman syystä vaalennus-aine on aina loppunut enkä ole jaksanut tehdä asian eteen mitään ennen kuin nyt - eipä ole enää paskan punaisia/oransseja suortuvia missään ...) ja muuten värjäsin vihdoin ja viimein juurikasvun pois.

Perjantaina ennen keikkaa värjättiin Kylien kanssa juurikasvumme ja hiukset, lauantaina taas laitettiin mulle musta väri.
Olen kyllä tyytyväinen! Ehdin jo kyllästyä pelkkään punaiseen :'D
Tosta kuvasta nyt jotain osviittaa saa ... en millään saanut koko tukkaa kuvaan ... tuli vähän tupeerattua, se oli iso. Ja olin keikalla ensimmäistä kertaa piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkään aikaan ilman clip on-pidennyksiä. What what in the butt ...

Reckless Loven keikan jälkeen ... ah, niin fresh. Ja iloinen!

Postausta viikonlopun astetta rankemmista huveista (nimim. jaloissani on mm. kämmenen kokoisia mustelmia) tulossa heti huomenna!
Nyt nukkumaan, ja pakkaamaan kamat ... huomenna töihin ja salille. Cheers!

To see you dead would be a dream come true

Argh. Nyt on tehtävä jotain!
Vittu että olen kyllästynyt jumittamiseen. Paino pysyy parin kilon sisällä aina vaan eikä lähde siitä laskemaan. Viime kerran mitoista tosin lähti muutamia senttejä, jotain edistystä ... inhoan tässä asiassa sanontaa "hitaasti mutta varmasti". Luulen että suuri osa vaikutuksesta on myös se että ei läträä niin paljon ihQd44-sidukkojen kanssa :D
Ihanaa kun laittaa itsensä kunnolla kärsimään ja tekemään töitä - se fiilis seuraavana päivänä kun tuntee pientä, tervettä kipua lihaksissa on aivan ihanaa!
Zumba-tunneilla oon käynyt nyt muutaman kerran ja oon aivan mykistynyt. Tanssista olen tykännyt aina ja jos siihen voi yhdistää tehokkaan liikunnan = mikäs sen parempaa! Kuntosali/keskus/whatever missä mä käyn Zumbassa on kaksi eri ohjaajaa - toinen vetää rankempia tunteja ja tykkään niistä enemmän!
Täältä kaupungista saa nykyään myös Tankotanssi-kursseja ja niille varmasti jossain vaiheessa pitää suunnata kokeilemaan ...
Huomenna eli torstaina, olen menossa neljälle jumppatunnille! :'D Täällä sai jos palautti Ystävänpäivä-kupongin LadyLineen, niin kortin jossa on viisi ilmaista 'leimaa'. Jokaisen leiman kohdalla saa yhden päivän aikana käydä niin monessa ryhmäliikunta tunnilla kuin haluaa ja niiden lisäksi tai vain pelkästään, myös kuntosalilla. How cool is that?! :D

Ja koska liikunta maistuu, niin aika keskittyä ruokaan ja ruokavalioon!
Yksinkertaisia vinkkejä saa antaa :)
Tosin mulla ei ole aikaa (eikä taitoa) alkaa vääntämään jotain shaissea jostain kikherneistä yms, eli jotain mitä tämmöinen maalaistollokin osaisi valmistaa! :'D
Olen aika herkkuperse ja iltasyöppö. Nyt aionkin kiinnittää huomiota näihin. Kyllä te musta vielä timmimmän ja laihemman version näätte, trust me. Helppoahan tämä ei ole, mutta kaiken toivon mukaan vaivan arvoista.

No anygays, Nanilla oli tossa joku aika sitten myynnissä vaatteita ja kenkiä, ja sieltä haalin itselleni muutaman löydön.

Mercyn puna-musta hame, jossa tämmöiset ihanat kyyhkyset kera kivojen tekstien!

Hell Bunnyn ''veri-hame''.

Cupcake Cult t-paita.

Poizen Industriesin tähti-huppari.

Kävin myös moikkaamassa viime viikolla Stadissa ihanaa, rakasta Emmaani joka oli saapunut takaisin Suomeen Ranskasta sekä ihanaista Tanjaa, ystävääni Saksasta. Kierreltiin kaupoissa Tanjan kanssa ja H&Mssä oli kaks kivaa juttua ;

Paljetti-rintsikat/toppi 7e.

Sydän-sormus 2,95e.

Tää viikko ei vois kyllä paremmin loppua. Tänään nähtiin juliste että täällä on perjantaina TURMION KÄTILÖT! Suck that, bitches! Ja lauantaina Reckless Love Stadissa! Suck that too, bitches! :D

Viikon parhaat (viikko 7)

Viikon paras päivä ; Hmm ... torstai. Kauan stressattu inssi läpi! BILEET!
Viikon paras hetki ; ^
Viikon paras ostos ; No ne ihanat punaiset bootsit ;)
Viikon paras himotus ; Eräs henkilö vain. Ei siitä sen enempää, hävettää liikaa :'D
Viikon paras biisi ; Apulanta - Syöpä
Viikon paras random ; "Saat ajaa opistolle takas yksin jos haluat" Enkä ollut edes vielä läpäissyt inssiä :'D

Viikon huonoin päivä ; En osaa sanoa.
Viikon huonoin hetki ; Ei huonoin vaan karmein - ajat normisti ruuhka-aikaan keskustassa ja tajuat että hei, sä ajat yksin, se opettaja ei oo sun turvanas. Voin kertoa, että kyllä se muuten vähän järkytti ...
Viikon huonoin ostos ; Paha koulu-ruoka.
Viikon huonoin random ; -

Viikon lyriikka ; ''I hate your voice and I hate your face,
exterminate you from the human race!
Life’s a joke and the joke is on you.
Hey you, it’s true, you suck, fuck you''
Murderdolls - Motherfucker, I Don't Care

Sex will heal ...

... or at least new boots!

Mulla meni Autokoulun kirjalliset perjantaina (11.päivä) läpi ja viime torstaina (17. päivä) inssi läpi !!!
Hyvä minä! Olen paras! Ja korttini ansainnut, perkele.

Sekä uudet bootsit! Äiti päätti palkita taivaanranan maalari-lapsensa uusilla, ihanilla punaisilla bootseilla. Voihan rakkaus pakkaus sentään. Olen näitä kuolannut melkein puoli vuotta eräässä paikallisessa kenkä-kaupassa. Tällä hetkellä menossa on muuttomyynti ja kaikki kengät on vähintään -50%! (Harmittaako edes että Vagabondin Thelmoja ei ole enää jäljellä mun koossa, voi nyyh ...)
Voisin käydä nappaamassa mustatkin versiot, jahka niitä viikon päästä on vielä jäljellä ...

The boobs ... I mean boots.

Eihän nämä 'oikeat bootsit' ole, mutta jotain sinnepäin. Yleisesti ottaen mua ärsyttää kaiken maailman bootsi-kopiot, etenkin ne jotka eivät ole edes sinnepäinkään ... No, säännöt on tehty rikottaviksi ja ennen kaikkea, jotain surkeaa rap-laulajaa lainaten, nyt tehdään poikkeus sääntöön!
(Seuraavissa kuvissa bootsien väri on lähempänä totuutta kuin tuossa ekassa.)

Sivusta ...

... sisä-sivu ...

... edestä ...

... ja takaa.

Bootsit on merkiltään Pazzo, ja malli on jotain. Pitäisi varmaan hävetä tämmöisenä kenkä-friikkinä kun en jaksa mennä edes mallia tarkistamaan, mutta sori nyt vaan, täällä väsynyt bloggaaja! Kerron sen myöhemmin.
Värinä kulutettu punainen, jossa 'kuparin kultaisen' ja hopean värisiä niittejä. (Yleisesti ottaen inhoan kultaa, oli se missä muodossa tahansa vaatteissa/kengissä/koruissa/yms, mutta tällä kertaa kun väri ei ole selkeä kulta niin ollaan armollisia ... )
Kengistä löytyy myös vetoketju sisä-sivusta, sekä koriste-kuviointeja/tikkauksia. Materiaali on tekonahkaa (niin kuin olettaa saattaa kun kyseessä eivät ole 'oikeat' bootsit).

Kesätyö-rahoilla (jos jokin semmoinen jostain kantautuisi ... ) aion ostaa ihka-aidot ja uudet boosit. Vieläpä suunnitella ne itse! Eli valita materiaalit jne. No, joku saattaa keksiä +/-300 eurolle parempaakin tekemistä, mutta tämä neito haluaa maailman hienoimmat ja Simbaisimmat bootsit! Ahh. Voisko jo olla kesän loppu ...
Aitoa nahkaa, oma valintaiset materiaalit, oman jalan mukaan muotoiltu lesti ja varsi, yms ... sounds like heaven, right? ;)

I heart You.

All hope is gone ...

... or then not!
Slipknotin tulevaisuudesta on ollut viime aikoina puhetta enemmän ja vähemmän. Corey (laulaja) on sanonut haastatteluissa olevansa edelleenkin tolallaan Paulin (basso) kuolemasta ja ei tiedä pystyykö jatkamaan enää bändissä ... Noh, Slipknot on julkaistu aika monen eri maan Sonisphereen sekä esimerkiksi Belgian Graspop-festarille.

Kuvat ; minä, Graspop 2009

... laatu :'D

Itse aion mennä ainakin Graspoppiin ja kai se on pakko Sonisphereenkin mennä, vaikka sinne varmaan trombi taas vaihteeksi iskee ja hintaakin mokomalla on "vain" 85 eur.
Vielä vähemmän kiinnostaa kun suomalaisia bändejä on Stam1na ja Sonata Arctica. Ihan kun ne ei esiintyis joka helvetin festarilla ...

En jaksa tässä alkaa tarinoimaan kuinka tärkeä bändi on mulle ja blaa blaa, kai sen nyt tyhmempikin tajuaa jos niitä ulkomaille asti lähtee katsomaan :'D
Ketään muita tulossa Sonisphereen / Graspoppiin ?

Voin kertoa että joka kerta kun olen Slipknotia ollut katsomassa (joka kerta eturivissä), niin on tullut otettua damagea enemmän tai vähemmän ja muutenkin tullut koettua kylkiluiden rusentumista ynnä muuta.
Mm. 2008 vuonna kun näillä oli kiertue Children Of Bodomin ja Machine Headin kanssa, niin olin eturivissä Jamesin puolella (tosin se eturivi liikkui "vähän" = lue ; liikuttiin oikealta puolelta vasemmalle puolelle) ja joku äijä surffasi tai pyörtyi ja se oli päästetty sisään kettinkien kanssa jotka oli semmosen kokoisia mitä käytetään talvisin mm. traktoreissa, ja voitte kuvitella kuinka ihanalta tuntuu kun sen kokoinen kettinki, joku kolme kappaletta, raapii sun yläselän. Oikein mukavaa :)
Mutta joo, siellä ei kyllä ihan heikko heiveröinen pärjää, se on vain karu totuus. Mä pärjään koska olen pläski ;D

Äää x miljoonatsiljoonabiljoonaa.

Marraskuu 2008. Ei siittä sen enempää mutta hienoa oli!

(Ignooratkaa toki mun hienoakin hienompi vihreä jonotus-villapaita. Tää on otettu keikan jälkeen ja heiluin siellä sun täällä marraskuussa vaan noilla vaatteilla. Järki tais jäädä kotiin sinä viikonloppuna!)

I know it's the last day on Earth

Jälleen kerran perjantai himassa!
Mua ei henkilökohtaisesti kiinnosta tippaakaan baareihin meno yms. koska tuolla on niin kylmä! Ärsyynnyn pienistä asioista ja yks niistä on se, että baarissa en tykkää olla vaatekasan alla, mutta sun on näillä keleillä puettava semmoinen päälle ja riisuttava sitä monta tuntia ... argh, mua vaan risoo ajatuskin siitä, ja sitten kun on lähdössä niin pitää pukea ne takaisin päälle ja jäätyä uudestaan. Saatan olla laiska ja tylsä mutta säästyypähän rahaa, kiloja ja aikaa :D
Ainut mitä jää kaipaamaan ja paljon on aika ystävien kanssa. Mulla on usein super hauskaa kun olen baarissa mun ystävien kanssa!

Josta puheen ollen. Olen huomannut selvän eron viime aikoina - usein lähtiessäni baariin (sekä baarissa) juon paljon siideriä, lonkeroa + viinaa, ja vielä usein baarin jälkeen jatketaan Mäkkäriin.
On ollut paljon kevyempi olo kun ei joka viikonloppu pumppaa itseään täyteen esim. siidereitä. Myös HCSS-iltoina otin normaalia vähemmän mutta en kokenut olevani yhtään erilaisempi kuin yleensä, kyllä tässä päässä riittää mielikuvitusta muutenkin! Tanssin ihan normaalisti kuin aina ennenkin ja jopa tietyllä tapaa nautin siitä enemmän koska tiesin tanssivani edes jotenkin inhimillisesti kuin silloin kun on niin päissään ettei pysy pystyssä ja näyttää lähinnä huojuvalta mustekalalta.
Olen myös vihdoin ja viimein tajunnut että ei ne ongelmat siitä unohdu/helpotu/poistu jos vetää pään täyteen, lähinnä päinvastoin. Tai no parhaimmassa tapauksessa unohtaa mutta muistaa seuraavana päivänä kera päänsäryn.

Olen myös miettinyt että miksi pitäisi olla joka viikonloppu baarissa?
Olen valehtelematta käynyt vain baarissa, ilman mitään keikkaa, alle kymmenen kertaa yli kahden vuoden sisällä. Totta puhuakseni, en osaa olla baarissa ns. muuten vaan. Olen baarissa tai jatkan sinne useimmiten keikalta. Kyllä sitä on joku ilta kiva mennä vaan hengailemaan mutta monta iltaa pelkästään baaria kuulostaa ja tuntuu tappavan tylsältä. Tai sitten vain kaipaan jotain äksöniä, mikä sinällään on totta, haluan rahoilleni vastinetta, perkele soikoon! :D

Musta on myös kiva olla välillä kotona, lataamassa akkuja. Mulla usein tulee muutaman kerran vuodessa tarve olla yksin eikä lähteä mihinkään. Ahdistun helposti jos joku ehdottaa tapaamista, joskus jopa feidaan puhelinsoittoja siksi että haluan olla yksin. Tiedän että mun pitäisi jollain tavalla ilmoittaa että ''hei, nyt haluaisin olla yksin hetken'' mutta se usein vain kasvattaa kysymys-tulvaa että onko kaikki okei jne tai sitten sitä ei ymmärretä. Olen todella sosiaalinen mutta samalla todella erakko luonne. Useimmiten kun erakko puoli nousee niin olen paljon luovempi. Ilmaisen pään sisäisiä ajatuksia ja tunteita piirtämällä, maalaamalla sekä suunnittelemalla vaatteita. Haen myös jotain inspiraatiota. Haen sitä jotain.

Olen myös luonteeltani todella menevä, niin kuin joku on saattanut huomata. Musiikki on mulle intohimo, pelastaja ja tapa elää (hohoo, lainaan suoraa toisen blogini mainos-lausetta :'D). Käytän 3,5/4 rahoistani keikkoihin. Puntaroin usein asioita mielessäni tyyliin "ostaako tämä vai säästääkö rahaa keikalle x ?". Tällä hetkellä vietän ns. hiljaiseloa toisaalta ei niin vapaasta tahdosta mutta siihen on syynsä.
Säästän rahaa kesän festareita yms keikka-reissuja varten. Jos mulla on joku lemppari-bändi ja se esiintyy Euroopan sisällä, niin minähän menen vaikka harmaan kiven läpi katsomaan sitä. Maksoi mitä maksoi. Useimmiten kun bändit tekevät kiertueita, niin on helppo valita halvin vaihtoehto. Tällä hetkellä 90% mun lempi-bändeista ei ole esiintymässä Suomessa ainakaan tästä hetkestä kesän loppuun mennessä. On mentävä merta edemmäs kalaan -> vie rahaa -> pitää säästää.
Olisin voinut ostaa kenkiä yms tässä viimeaikoina mutta ei, mulla on päämäär(i)ä, joihin tähtään ja jotka menevät jopa kenkien edelle. Ja se on paljon se! :D
Onneksi Suomessa ei ole tulossa sinällään paljon hyviä keikkoja ennen kesää niin pääsee rauhassa ulkomaille ja panostamaan kesän festareihin. Mulle kelpaa vain laatu, olen oppinut sen että jos jotain elämässä haluaa niin sen voi saavuttaa, eikä tarvi tyytyä mihinkään mikä ei ole erinomaista vain vaan hyvää. (Okei, toi pätee kyllä muussakin kuin pelkästään keikkailu-jutuissa!).

Tosi asia kuitenkin on että en pysy järjissäni ellen pääse keikoille. Jonkun korvaan saattaa kuulostaa oudolta mutta mulle se on viimeisten vuosien ajan ollut arkipäivää. Rakastan jokaista hetkeä, kaikkea tylsää, inhottavaa ja paskaakin koska se tekee siitä kaikesta niin siistiä!
Olin viimeksi keikalla tasan kaksi viikkoa sitten ja voin kertoa että tässä alkaa pää hajota ellei kohta pääse jonnekin. Onneksi ensi viikonloppuna on kuitenkin luvassa jotain oikeasti hyvää kuunneltavaa ja katsottavaa :)
Inhoan mennä keikoille jotka ovat ihan okei. Yhdessä vaiheessa kävin kaiken maailman random keikoilla vain siksi että kävisin mahdollisimman monella keikalla. Nykyään osaa onneksi erotella jyvät akanoista - en käsitä enkä jaksa ''ihan okei'' keikkoja, rupeaa vaan vituttamaan.

Nyt kun on avauduttu siitä kuinka en jaksa roikkua joka vkl muuten vaan baarissa, tykkään olla yksin, on kiva olla kun ei ole kuin pallokala joka viikonlopun jälkeen yms, niin onhan se silti pakko myöntää että eniten tässä maailmassa rakastan keikkoja ja kreisejä bileitä/after partyja. Viina virtaa ja niin edespäin ;D
Minä, nainen jonka suonissa virtaa veren sijasta rokki, kaipaa myös sitä elämäntyyliä!
Jotain kunnon toimintaa eikä sitä tavallista nyhväämistä. Mä haluan seikkailuja, äksöniä, kokemuksia jotain mitä kertoa tuleville sukupolville! Kuulostaa paljon paremmalta kuin se että "istuin kantis pubissa joka ilta".
Näähän on toki vain mun mielipiteitä, mun unelmia enkä sano että se joka tekee toisin kuin mä sanon ois millään tavalla mua huonompi - mä haluan vaan eri asioita ja arvostan eri asioita.

Vain yhtä hölmö ihminen kuin minä unohtaa tuon tarran tohon linssiin ...

Tällä viikolla yksi mies sanoi mulle pubissa (olin teellä :D) kun hän ensin kysyi että miksi mulla on lävistys, johon vastasin että "koska mä haluan" johon kyseinen mies vastasi että "sä et voi saada aina mitä sä haluat". Kyllä muuten voi. Elämässä voi saada mitä haluaa jos sen eteen tekee töitä, oli kyse mistä tahansa!

En edelleenkään ymmärrä ihmisiä jotka tyytyy ns. perus-elämään ; hankkii poikaystävän ja pyöräyttää pari mukulaa silloin kuin kuuluukin (vaikka haluaisi esim. lähteä maailmanympärys matkalle), käy toimisto töissä kello 8-16 välisenä aikana (vaikka haluaisi esim. maalata maalauksia ja viettää boheemia taiteilija-elämää) yms. Ihmisten pitäisi ymmärtää että me eletään vain kerran eikä meidän tarvitse tyytyä mihinkään mikä on hyvää vaan me saadaan tavoitella sitä mikä on erinomaista.
Mua usein saatetaan pitää nokkavana, diivana, mitä näitä nyt on, mutta mäpä en alistu siihen mitä mulle tarjotaan vaan mä otan sen mitä mä haluan.
Voisin värjätä hiukset normaalin värisiksi, ottaa lävistykset pois että pääsisin oikeasti töihin esim. vaatekauppaan, vaikka se ei tekis musta yhtään sen parempaa työntekijää kuin nyt. Voisin mennä ruokakauppaan tienaamaan rahaa mutta en halua tuhlata aikaani työhön jossa en viihtyisi eikä kiinnostaisi.
Elämä on kovaa, rankkaa ja blaa blaa mutta mä olen aina ollut niitä jotka eivät mene sieltä mistä aita on matalin, vaan sieltä mistä sattuu eniten.

Amen.

Okei, en ymmärrä miksi kirjoitin tämmöistä shaissea ja en tiedä pitäisikö tätä edes julkaista mutta antaa nyt mennä ... :D

Bad sneakers and a Piña Colada

Torstaina ja perjantaina (3.-4.2.) oli vuorossa ne kauan odotetut keikat! Nimittäin Hardcore Superstar x 2 !
Itse ostin lipun perjantain keikalle heti kun tulivat myyntiin ja onneksi ostin, koska keikkahan oli loppuunmyyty! Torstain keikalla ei ollut läheskään yhtä paljon porukkaa, mutta ainakin meillä oli fiilis katossa :)
Meidän jengiin kuului muutama, pääosin se koostui seuraavista, minä, Ira, Inga, Ivi, Reetta, Suski, Mirva, Martta, Maiju, ja Chrisu. Toki ennen keikkaa, keikan jälkeen, ja baarissa tuli hengattua muidenkin kaverien kanssa mutta, sori nyt vaan, sitä listaa en jaksa alkaa kirjoittamaan :D

Koska emme mitä ilmeisimmin olleet paikalla kun aivoja jaettiin (sori, kaverit!), niin menimme muutamaksi tunniksi jonottamaan. Siinä tulikin tuntien kuluessa ja viinan virratessa tavattua bändin pojat, olihan se vähän noloa, varsinkin kun seisoo siinä lumiräntäpaskasateessa sen muutaman tunnin ja ne mokomat vielä tunnistaa meidät hullut suomalaiset. Adde (rummut) oli ihana ja kyseli meiltä päästiinkö turvallisesti takaisin Suomeen SR-cruiselta ja miten meni loppu-risteily. Se sanoi arvostavansa meitä kovasti kun kerrottiin että takaisin tulo-matka nukuttiin portaiden alla koska meillä ei ollut rahaa hyttiin :'D Ahh, on se sitten ihana mies. Marry me, please.
Eturivi oli nyt tottakai itsestäänselvyys, ja musta jonottaminen on kivaa ja eipähän tarvi yrittää kyynerpäätekniikalla survoa tietään eturiviin.
(Terveisiä vaan niille idiooteille jotka sitä yrittää, että ollaan semmosia möhkäleitä (sori kaverit!) ja pidetään puolemme, että itseasiassa on ihan turha edes yrittää! Ja minähän en sairaala-laskujanne maksa. Tyhmästä päästänne kärsii koko kroppa, eli jos alat mulle niin otat vastaan sen mitä sieltä tulee. Se joka leikkiin lähteen niin leikin kestäköön, turha vinkua ja vikistä :D Piste.)
Itse puhuin puhelimessa kun lopulta ovet saliin avattiin ja juoksin vaan päättömänä suoraan eteenpäin ja löysin itseni eturivistä keskeltä, Iran ja Reetan välistä. Ei paha paikka laisinkaan! ;)
Itse en ottanut jonotuksista/eturivistä/yms kuvia torstaina, vaan pelkästään keikoista.
(Luvat kuvien julkaisuun on myönnetty kaikilta kuvissa esiintyviltä henkilöiltä.)

Löydettiin noin viikkoa ennen keikkoja MicMacista tämmöiset hienot lasit, ja ajateltiin niiden sopivan kuin nenä päähän HCSS:n Last Call FoR Alcohol-biisiin ja toki järjen jättiläisinä pidettiin niitä kyseisen biisin aikana.

Simba, Reetta & Ira.

Ira, Simba, Inga & Reetta.

Split your Lip!-kädet, on on, vaikka läheltä emo-kättä liippaakin ;D

Noista ylläolevista kuvista näkeekin päivän asua.
Mulla oli GTn aleista löytynyt ihanaihanaihana leo-mekko, GTn viime vuoden aleista löytynyt pvc-solki-vyö sekä Vilan tekonahkaleggarit ja helvetisti koruja kaulassa! Ja jalassa maiharit.
Aluksi suunnittelin laittavani sukkahousut ja blaablaa, mutta lumiräntäpaskasateessa sitä yllättäen ei innostu vaihtamaan leggareita sukkiksiin. Oli joo vähän kylmä. Ja onneksi HCSS:n jäbät ei silloin tulleet kun vaihdoin vaatteet siinä Tavastian edessä :D Ei ollut eka, eikä varmasti viimeinen kerta.
Sitten olikin aika siirtyä Tavastian sisäpuolelle odottamaan, tunniksi. Voi sitä odotuksen määrää, alkaa ennemmin tai myöhemmin kyllästyttämään, heh. Siinä oli hyvin aikaa posetella Ingan kanssa :)

Piis änd lööv.

Inga kaunis, Simba leikkii kohtalotarta. Tai sit vaan bongasin yhden hottiksen ;)

Eturivissä päätettiin ottaa kuva-todiste, kuinka "järkeviltä" näytämme ne lasit päässä. Ignooratkaa toki vammaava käteni, joka ei ehtinyt posetus-asentoon!

LAST CALL FOR ALCOHOL, BITCHES!

Ja ettei meidän naamat ala liikaa kaunistamaan verkkokalvojanne, vähän mieskomeutta tähän väliin! Eli keikka-kuvia, olkaa hyvä! Lisää näitä löytynee sitten pian tuolta toisen blogin puolelta :)

Kuvat löytyy myös Facebookista eli ketkä siellä on kavereita ja janoaa lisää, käykää kurkkimassa siellä!

"Scream for me!"

Vic Zino

Tästä tulee jotenkin mieleen tosi paljon Beg For It:n kansi :D

Here comes that Sick Bitch oli aivan järkky upea kuulla akustisena *_*

Noi kädet. NOI KÄDET. Noi kädet. Voi hyvä Jumala sentään *___*

Ja ahh, kun Jocke tuli keikan aikana lauleskelemaaan eturiviin ja kättelee yms, niin sain sivellä sen suonia! Mun unelmani toteutui. Olin kuolla silkasta mielihyvästä ja onnesta. Ja se ei edes katsonut mua toruvasti hieman ihmetellen vai. Muut kättelee ja toi punapää vaan sivelee mun käsiä ... ?!

No anteeks nyt vaan, mutta mulla on Jocke sun käsiä kohtaan suuren luokan fetissi :'D (Älkää kertoko sille!)

Vic ja Martin

You wanna know about the sadistic girls?



Keikan jälkeen suuntasimme aikamme hengailtua Tavastialla Bar Bäkkäriin, ylläri ylläri. Kaikki muut paitsi Jocke saapuivat paikalle, (en kyllä yhtään ihmettele miksei se tullut ... mä oisin ainakin ollut siinä kiinni ja kehrännyt kuin kermaa saanut kissa! Miau!) ja tuli juteltua sitä sun tätä niiden kanssa, vähän ... hämärät muistikuvat. Krhm. Lopulta, ja onneksi, päädyttiin Reetalle nukkumaan (kiitos muru yöpaikasta!) ja mentiin nukkumaan aikamme hehkutettua keikkaa ja poikia ja sitä erästä hottista. Meillä kans mikään päässä pelaa, seuraavana päivänä pitäs mennä jonottamaan ja nukkuakin pitäs mutta me vaan jutellaan ja jutellaan. No, kai me joskus kuuden seitsemän aikoihin nukahdettiin. Ja noustiin jo kellon ollessa 11, oltiin liian malttamattomia nukkumaan :'D

Naaman ja tukan kampaus ja nokka kohti Tavastiaa. Okei, sitä ennen käytiin syömässä ja poimittiin matkalla Ira ja Suski joukkoon riemukkaaseemme. Tavastialla meitä odotti Mirva ja siinä sitä sitten pidettiin itsemme lämpiminä kera Ouzon (oi rakkaus) ja puhumalla kaikesta maan ja taivaan välillä.

Osa tytöistä lähti Alkoon ja niiden saavuttua takaisin alkoi pikku hiljaa valua bändiläisiä paikalle. Viciltä kesti vaikka kuinka kauan tajuta että me aiotaan siinä seistä se muutama tunti lipittäen muuta kuin vettä, mutta kai se lopulta ymmärsi, heh. Jocken näkeminen oli aivan äärettömän noloa koska mulla oli vielä siinä vaiheessa verkkarit jalassa. Mutta siellä oli kylmä! Martinissa ei edellis illan juomat paljoa näkyneet, vaikka taisi herra hieman heikossa hapessa olla ;)

Lopulta Ingakin ja Ivi valuivat paikalle ja olimme valmiita rokkaamaan!

Simba, Mirva, Ira, Inga, Ivi ja Reetta. Kameran takana Suski!

Karjala, Reetta, Chrisu ja Simba.

Vihdoin ja viimein oli taas aika päästä sisälle, onneksi, ja odottamaan vähän lisää. Inga nappasi musta kuvan odotellessa.

Posé vol miljoona kera emo-käden

Siitä näkeekin vähän päivän asua.
Päällä oli Backstreetin alesta ostettu Lip Servicen fishnet-toppi (johon keikan aikana joku huorrrrrrra teki rei'än! Helppohan se on korjata mutta fuck you silti!), se tsiljoona kertaa nähty punainen leo-minari, sukkahousut+verkkosukkahousut sekä maiharit. Vyötä, koruja ja ketjuja taas löyti kilo kaupalla.

Sitten oli taas aika juosta eturiviin. Paikka jälleen eturivistä keskeltä, tällä kertaa Suskin ja Iran välistä. Ei valittamista ;)
Tässä vähän eturivi-herutuksia!

Simba, emokäsi, Suski, hevimerkki ja Mirva.

Simba, hevimerkki, Suski ja Mirva.

Ihana Ira ja Simba.

Mirva :)

Simba, Salmari (ehm ;D), Suski ja Mirva.

Inga, Reetta ja tissit (no sori! :D)

Ja sitten lätkästään perjantain keikka-kuvat. En jaksanut paljon kuvailla kun vaan riehuin minkä jaksoin! Sama meininki itseasiassa torstainakin. Kamalasti en kuvia ottanut, tosin Jocken käsistä on varmaan miljoona kuvaa joka kulmasta :'D

Grr. Kattokaa nyt tota kättä. Ja suonta. Ahh ja uhh.

Warning! Warning! Ruotsalainen rokkari ilman paitaa!

Martinin mielestä taidettiin haista pahalle ja Jocke myötäilee ...

Housut tippuu ?!? Ei se mua haittas. Ei kun siis ...

Tahdon, kyllä tahdon kanssasi naimisiin Jocke.

Ihana Adde ^^

Martin fiilistelee

Vicillä menee lujaa, Jocke ei osaa päättää joisko snapsin vai kaljaa ja jauhaa siinä samalla jotain shaibaa ja Martin säätää. Voimme olettaa Adden juovan Jocken takana kaljaa ...

No kattokaa nyt. Ymmärrättekö jo mua?!

Wuhuu!

WARNING! PUOLI ALASTOMIA RUOTSALAISIA ROKKAREITA!
Katsominen omalla vastuulla. Minä sen sijaan voisin katsoa joka päivä ...

Vic, Jocke, Adde ja Martin.

Ne paidat nyt päälle tai koko Suomi hautautuu mun kuolan alle ...

Jälleen kerran jatkoimme keikan jälkeen Bäkkärille. Harmittaa etten ottanut kuvia Maijun ja Martan kanssa. Ens kerralla sitten! ;)

Setti-listat oli erilaiset molempina päivinä, mutta 50/50 suhteessa kuultiin niin biisejä uudelta kuin vanhoilta levyiltä. Ainakin itse sain kuulla kaikki lempparini ^^
Someone Specialin aikana kyllä meinasin haljeta kappaleiksi silkasta onnesta ja liikutuksesta ... ja taas We Don't Celebrate On Sundaysin aikana teki mieli räjähtää kappaleiksi kun nuo kaksi päivää olivat vaan yhtiä elämäni parhaita!
Noi siis tuli peräkkäin, viimeisinä kappaleina, ja yks jos toinenkin oli haljeta kappaleiks :D

Kiitos tytöt ja pojat ja Hardcore Superstar että teitte ensimmäistä kertaa tämän vuoden aikana viikonlopustani ikimuistoisen *paljon sydämiä* !
Ruotsia odotellessa ... ;)

Keikalta tarttui haaviin kolme plekua lisää. Nyt mulla on niitä HCSS:ltä vain kymmenen :'D

Mietin että voisin ehkä uhrata niistä kaksi korviksiksi ...

... ja tässä tämän hetkistä pleku-kokoelmaa.

Mukana ei ole nuo kolme uusinta, yritän ahtaa niille paikan tuosta :'D

Tuossa epämääräisessä kasassa ovat ne vähän 'rumemmat' plekut, näin ilkeästi sanottuna. Kyllä ne silti rakkaita ovat! Mutta niissä ei oo hienoja kuvia/tekstejä.

Btw, tuo nais-kuvalla (from Halestorm) varustetun plekun vieressä oleva keltainen pleku on itse Marilyn Mansonin ;) Tuolla puolella lukee "You're Fuckin Out". No se kyllä sopii mulle kuin nenä päähän :'D Se on ehdottomasti yksi arvokkaimmista ja rakkaimmista plekuista.

Myös satuin olemaan backstagella keikan jälkeen niin tuli saatua Lacuna Coilin tyypeiltä kourallinen plekuja :'D Luovutin niistä puolet rakkaalle Niinalleni.

Samaisella reissulla tuli saatua Bullet For My Valentinen pojilta plekuja, ja tuo tuossa BFMVn plekujen keskellä oleva oranssi pleku on Mattilta (tuleva aviomieheni). Tyyppi heitti sen suoraan mun tisseihini. Thänks hei! Ja tarttuipa haaviin kanssa mm. Provinssissa niitä ... Nekin on siis todella rakkaita ja niihin liittyy paljon, paljon muistoja ...

Erityis maininnat saavat myös kaksi Nikki Sixxin plekua, jotka ahmaailmanihaninmies heitti mulle Sauna Open Airissa 09 ja Graspopissa 09. ÄÄÄ! Ja vaikka Nikki kuinka koitti Wackenissa heittää niin en kiinni saanut. FAIL.

Myös Slipknotin Jamesilta siunaantui plekuja kaksin kappalein Ruisrockissa 09. Olin viikkoa aikaisemmin ollut katsomassa niitä Graspopissa ja sain vaikka kuinka monta plekua Jamesilta mutta aina tiputin ne maahan ja järkkärit vei ne. Ruississa sitten toisen sain jopa kiinni kun herra sen heitti ja toisen James antoi niiden omalle järkkärille joka toi sen varta vasten mulle *____*

Myös COBn Allun plekuja löytyy kaksin kappalein ja huomasin viikon päästä kiertueesta että se ruoja oli viskonut niitä mun laukkuun :'D Niitä on vaikee saada kiinni kun ne on niin pieniä.

Ja tietenkin rakkaimmista löytyy mulle (ja Iralle oma) varta vasten annetut Crashdïetin Peterin plekut. Voi että, sydän ihan pakahtuu! Ei kauaa että ne näkee!

Myös ulkoreunalla näkyvä tavallinen musta pleku on erityisen rakas. Eihän siinä mennyt kuin vajaat viisi vuotta että Ben (Amoral) antoi mulle plekun. Jo oli aikakin, oonhan mä ne yli 30 kertaa nähnyt :'D

Siinäpä ne 'tärkeimmät', toki ne kaikki rakkaita ovat, mutta osalla on ihan erityis merkitys :)