Mua ei henkilökohtaisesti kiinnosta tippaakaan baareihin meno yms. koska tuolla on niin kylmä! Ärsyynnyn pienistä asioista ja yks niistä on se, että baarissa en tykkää olla vaatekasan alla, mutta sun on näillä keleillä puettava semmoinen päälle ja riisuttava sitä monta tuntia ... argh, mua vaan risoo ajatuskin siitä, ja sitten kun on lähdössä niin pitää pukea ne takaisin päälle ja jäätyä uudestaan. Saatan olla laiska ja tylsä mutta säästyypähän rahaa, kiloja ja aikaa :D
Ainut mitä jää kaipaamaan ja paljon on aika ystävien kanssa. Mulla on usein super hauskaa kun olen baarissa mun ystävien kanssa!
Josta puheen ollen. Olen huomannut selvän eron viime aikoina - usein lähtiessäni baariin (sekä baarissa) juon paljon siideriä, lonkeroa + viinaa, ja vielä usein baarin jälkeen jatketaan Mäkkäriin.
On ollut paljon kevyempi olo kun ei joka viikonloppu pumppaa itseään täyteen esim. siidereitä. Myös HCSS-iltoina otin normaalia vähemmän mutta en kokenut olevani yhtään erilaisempi kuin yleensä, kyllä tässä päässä riittää mielikuvitusta muutenkin! Tanssin ihan normaalisti kuin aina ennenkin ja jopa tietyllä tapaa nautin siitä enemmän koska tiesin tanssivani edes jotenkin inhimillisesti kuin silloin kun on niin päissään ettei pysy pystyssä ja näyttää lähinnä huojuvalta mustekalalta.
Olen myös vihdoin ja viimein tajunnut että ei ne ongelmat siitä unohdu/helpotu/poistu jos vetää pään täyteen, lähinnä päinvastoin. Tai no parhaimmassa tapauksessa unohtaa mutta muistaa seuraavana päivänä kera päänsäryn.
Olen myös miettinyt että miksi pitäisi olla joka viikonloppu baarissa?
Olen valehtelematta käynyt vain baarissa, ilman mitään keikkaa, alle kymmenen kertaa yli kahden vuoden sisällä. Totta puhuakseni, en osaa olla baarissa ns. muuten vaan. Olen baarissa tai jatkan sinne useimmiten keikalta. Kyllä sitä on joku ilta kiva mennä vaan hengailemaan mutta monta iltaa pelkästään baaria kuulostaa ja tuntuu tappavan tylsältä. Tai sitten vain kaipaan jotain äksöniä, mikä sinällään on totta, haluan rahoilleni vastinetta, perkele soikoon! :D
Musta on myös kiva olla välillä kotona, lataamassa akkuja. Mulla usein tulee muutaman kerran vuodessa tarve olla yksin eikä lähteä mihinkään. Ahdistun helposti jos joku ehdottaa tapaamista, joskus jopa feidaan puhelinsoittoja siksi että haluan olla yksin. Tiedän että mun pitäisi jollain tavalla ilmoittaa että ''hei, nyt haluaisin olla yksin hetken'' mutta se usein vain kasvattaa kysymys-tulvaa että onko kaikki okei jne tai sitten sitä ei ymmärretä. Olen todella sosiaalinen mutta samalla todella erakko luonne. Useimmiten kun erakko puoli nousee niin olen paljon luovempi. Ilmaisen pään sisäisiä ajatuksia ja tunteita piirtämällä, maalaamalla sekä suunnittelemalla vaatteita. Haen myös jotain inspiraatiota. Haen sitä jotain.
Olen myös luonteeltani todella menevä, niin kuin joku on saattanut huomata. Musiikki on mulle intohimo, pelastaja ja tapa elää (hohoo, lainaan suoraa toisen blogini mainos-lausetta :'D). Käytän 3,5/4 rahoistani keikkoihin. Puntaroin usein asioita mielessäni tyyliin "ostaako tämä vai säästääkö rahaa keikalle x ?". Tällä hetkellä vietän ns. hiljaiseloa toisaalta ei niin vapaasta tahdosta mutta siihen on syynsä.
Säästän rahaa kesän festareita yms keikka-reissuja varten. Jos mulla on joku lemppari-bändi ja se esiintyy Euroopan sisällä, niin minähän menen vaikka harmaan kiven läpi katsomaan sitä. Maksoi mitä maksoi. Useimmiten kun bändit tekevät kiertueita, niin on helppo valita halvin vaihtoehto. Tällä hetkellä 90% mun lempi-bändeista ei ole esiintymässä Suomessa ainakaan tästä hetkestä kesän loppuun mennessä. On mentävä merta edemmäs kalaan -> vie rahaa -> pitää säästää.
Olisin voinut ostaa kenkiä yms tässä viimeaikoina mutta ei, mulla on päämäär(i)ä, joihin tähtään ja jotka menevät jopa kenkien edelle. Ja se on paljon se! :D
Onneksi Suomessa ei ole tulossa sinällään paljon hyviä keikkoja ennen kesää niin pääsee rauhassa ulkomaille ja panostamaan kesän festareihin. Mulle kelpaa vain laatu, olen oppinut sen että jos jotain elämässä haluaa niin sen voi saavuttaa, eikä tarvi tyytyä mihinkään mikä ei ole erinomaista vain vaan hyvää. (Okei, toi pätee kyllä muussakin kuin pelkästään keikkailu-jutuissa!).
Tosi asia kuitenkin on että en pysy järjissäni ellen pääse keikoille. Jonkun korvaan saattaa kuulostaa oudolta mutta mulle se on viimeisten vuosien ajan ollut arkipäivää. Rakastan jokaista hetkeä, kaikkea tylsää, inhottavaa ja paskaakin koska se tekee siitä kaikesta niin siistiä!
Olin viimeksi keikalla tasan kaksi viikkoa sitten ja voin kertoa että tässä alkaa pää hajota ellei kohta pääse jonnekin. Onneksi ensi viikonloppuna on kuitenkin luvassa jotain oikeasti hyvää kuunneltavaa ja katsottavaa :)
Inhoan mennä keikoille jotka ovat ihan okei. Yhdessä vaiheessa kävin kaiken maailman random keikoilla vain siksi että kävisin mahdollisimman monella keikalla. Nykyään osaa onneksi erotella jyvät akanoista - en käsitä enkä jaksa ''ihan okei'' keikkoja, rupeaa vaan vituttamaan.
Nyt kun on avauduttu siitä kuinka en jaksa roikkua joka vkl muuten vaan baarissa, tykkään olla yksin, on kiva olla kun ei ole kuin pallokala joka viikonlopun jälkeen yms, niin onhan se silti pakko myöntää että eniten tässä maailmassa rakastan keikkoja ja kreisejä bileitä/after partyja. Viina virtaa ja niin edespäin ;D
Minä, nainen jonka suonissa virtaa veren sijasta rokki, kaipaa myös sitä elämäntyyliä!
Jotain kunnon toimintaa eikä sitä tavallista nyhväämistä. Mä haluan seikkailuja, äksöniä, kokemuksia jotain mitä kertoa tuleville sukupolville! Kuulostaa paljon paremmalta kuin se että "istuin kantis pubissa joka ilta".
Näähän on toki vain mun mielipiteitä, mun unelmia enkä sano että se joka tekee toisin kuin mä sanon ois millään tavalla mua huonompi - mä haluan vaan eri asioita ja arvostan eri asioita.
Vain yhtä hölmö ihminen kuin minä unohtaa tuon tarran tohon linssiin ...
Tällä viikolla yksi mies sanoi mulle pubissa (olin teellä :D) kun hän ensin kysyi että miksi mulla on lävistys, johon vastasin että "koska mä haluan" johon kyseinen mies vastasi että "sä et voi saada aina mitä sä haluat". Kyllä muuten voi. Elämässä voi saada mitä haluaa jos sen eteen tekee töitä, oli kyse mistä tahansa!
En edelleenkään ymmärrä ihmisiä jotka tyytyy ns. perus-elämään ; hankkii poikaystävän ja pyöräyttää pari mukulaa silloin kuin kuuluukin (vaikka haluaisi esim. lähteä maailmanympärys matkalle), käy toimisto töissä kello 8-16 välisenä aikana (vaikka haluaisi esim. maalata maalauksia ja viettää boheemia taiteilija-elämää) yms. Ihmisten pitäisi ymmärtää että me eletään vain kerran eikä meidän tarvitse tyytyä mihinkään mikä on hyvää vaan me saadaan tavoitella sitä mikä on erinomaista.Mua usein saatetaan pitää nokkavana, diivana, mitä näitä nyt on, mutta mäpä en alistu siihen mitä mulle tarjotaan vaan mä otan sen mitä mä haluan.
Voisin värjätä hiukset normaalin värisiksi, ottaa lävistykset pois että pääsisin oikeasti töihin esim. vaatekauppaan, vaikka se ei tekis musta yhtään sen parempaa työntekijää kuin nyt. Voisin mennä ruokakauppaan tienaamaan rahaa mutta en halua tuhlata aikaani työhön jossa en viihtyisi eikä kiinnostaisi.
Elämä on kovaa, rankkaa ja blaa blaa mutta mä olen aina ollut niitä jotka eivät mene sieltä mistä aita on matalin, vaan sieltä mistä sattuu eniten.
Amen.
Okei, en ymmärrä miksi kirjoitin tämmöistä shaissea ja en tiedä pitäisikö tätä edes julkaista mutta antaa nyt mennä ... :D
Ensimmäinen asia mikä tuli mieleen tuosta kuvasta Sihteeri-Sinna XD Ja hekotin tuolle ääneen. Mutta luin kirjoituksen ja tykkäsin kovasti :) Sitä täytyykin tehdä juuri kuten itse tykkää, aivan sama mitä muut sanoo.
VastaaPoistaVaikka itse haluankin perheen jne. niin olen kuitenkin elänyt täysillä nuoruutta. Juuri sen takia, että en sitten perheellisenä katuisi, kun en tehnyt koskaan mitään siistiä.
Mistress Mystral ; Hohoho, jooh, keiltämättä aika sihteerikkö-fiilis nuo päässä :D Pitänee hakea sen alan töitä noiden kuvien kera!
VastaaPoistaOlihan se vähän sekavaa tekstiä mutta hyvä että siitä jotain tajusi ja tykkäsit!
Nimenomaan, tota mä just tarkotan. Ettei jäädä miettimään sitä vaan eletään siinä samalla ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan!
Mahti postaus, sä muistutat mua yllättävän paljon :) Ainut on vaan se, että mä olen (aina välillä..tai useamminkin..) kauhean laiska ja mun sairaus estää mua välillä tekemästä asioita mitä mä haluisin (miks mennä keikalle tai katsoo maailmaa ku itkee silmät päästään? xD) mutta muuten ollaan ihan samanlaisia "uneksija" tyyppejä, jotka tahtoo saavuttaa just sen minkä haluaa, enkä mäkään halua viettää elämääni duunissa joka ei kiinnosta vittuakaan. Onhan se raha jees, mutta onko se sitten sen arvoista? Sitäpaitsi, kyllä sitä rahaa aina jostain saa. (ja mulla kengät menee keikkojen edelle xDD)
VastaaPoistaOlisihan se ihanaa jos asiat menisi noin, mutta mun elämässä ne ei ainakaan mene. Totta kai saa haaveilla ja maalata jos haluaa, mutta silloin se rahapuoli on vähän hankalampaa järjestää. Mielummin käyn pari kertaa viikossa töissä tuhlaamassa aikaa sellaiseen, joka ei niin hirveästi kiinnosta, koska sillä ansaituilla rahoilla voi sitten tehdä jotain mikä kiinnostaa. Olisi ideaalia voida tehdä mitä haluaa, mutta jo vuosia omillaan asuneena ja omat laskunsa hoitaneena se ei ainakaan omalla kohdalla tule koskaan toteutumaan. Toisaalta opiskelen alaa, joka liittyy niin läheisesti kiinnostuksen kohteisiin, että tuleva duuniputki ei haittaa, se päinvastoin ilostuttaa suunnattomasti. Mutta valmistumista odotellessa on vain pakko keksiä jotain muuta. Mahtavaa, jos voit elää elämäsi ns. rennosti, tehden mitä huvittaa.
VastaaPoistaLeena ; Heh, kiitti!
VastaaPoistaOon kyllä ehdottomasti uneksija-tyyppiä, ja elän omassa kuplassani :D
Niin asioilla on tapana järjestyä. Ja jos osaa oikein säästää sieltä sun täältä, niin kyllä sitä rahaa säästyy.
Dark Shadow ; Niin toikin on totta! Asioilla on aina kaksi puolta ja mä yritän sulkea silmäni siltä ikävämmältä ja vain elää omassa kuplassani.
Olen asunut yksin monta vuotta mutta pakollisista syistä asun nyt kotona. Laskut ja omat menot, ostokset yms. maksan kaikki itse, eli en todellakaan elä vanhempien siivellä, korjataan se asia jos semmoinen on.
Itse tällä hetkellä kaipaan enemmän kuin paljon koulua ja yksin asumista! :D
Komppaan sua, omat unelmat on helpompi toteuttaa jos on esim. muutaman vuoden ajan ollut töissä ja siinä samalla säästänyt tms.
Kiva kuulla että opiskelut on lähellä omaa alaa, e varmasti motivoi töitä tehdessä.
Arvostan myös sitä että tekee niitä ns. ei niin kivoja hommia, siitähän saa rahaa ja karu totuushan on se, että rahalla saa.
Kirjoitin ehkä sinällään vähän väärin, että en kyllä mitenkään ns. rennosti elä mutta varmasti 'rennommin' kuin suurin osa. Mutta toisaalta, en voi sanoa nauttivani tästä. En päässyt kouluun, johon halusin, joten olen yli puolen vuoden ajan ollut 'työttömänä', en kuitenkaan ole ole jäänyt vaan kotiin surkuttelemaan elämääni ja hengailemaan sohvaperunana. Olen 'mennyt töihin', mutta vain työelämävalmennukseen (=harjoittelu) tekemään normaali-pituisia työpäiviä, koska omalla paikkakunnallani ei kerta kaikkisesti 'oikeisiin' töihin oteta tämän näköistä, ei kunnolla edes perus-ruokakauppaan saatikka oman alan töihin. Mikä on sinänsä sääli, koska on turhauttavaa nähdä isommilla paikkakunnilla 'epänormaalimpia' töissä joihin itseäni ei oteta täällä.
Nyt olen kyllä löytänyt mukavan harjoittelu-paikan jossa arvostetaan enemmän työn tekoani kuin sitä miltä näytän...
Kouluihin hakeminen kohta käynnissä ja aika yrittää kahta kauheammin!
Noh, olipas taas sekava vastaus, toivottavasti siitä jotain irti sai :D
Ei millään pahalla, mutta mä uskon että suurempi syy siihen miks oot työtön, on asenne eikä ulkonäkö. Ei elämäs pärjää tommosella asenteella, että ottaa vastaan vaan kaiken mistä tykkää. Mutta mielipiteensä kaikilla, kunhan mainitsin ja hienoa, jos oikeesti pystyt elämään noin.
VastaaPoistaAnonyymi ; Kyllä, tuokin on totta.
VastaaPoistaOlen kranttu ; mun on saatava just se mistä tykkään enkä helposti alistu.
Toki omasta alasta riippuen on suuremmassa merkityksessä ulkonäkö, usein kuitenkin ihmiset väistämättä ensivaikutelman tehdessään arvioivat ulkonäköä eikä mitä sen taakse kätkeytyy. 'Kova' ja erilainen kuori ei kerro kaikkea mutta jokainenhan meistä 'tuomitsee' heti ensiksi ulkonäön perusteella. Itsekin.
Olen onneksi (:D) tajunnut töitä hakiessa, että kompromisseja on tehtävä - työnantajan SEKÄ työntekijän. "Normaaliin" esim. vaatekauppaan mennessä tiedän, että on meikattava hillitymmin, tukka ei voi sojottaa ilmaan ja usein otan lävistyksen pois/vaihdan häive-korun (joku semmoinense on), pukeudun siististi ja simppelisti. Se on kunnioitusta työpaikkaa kohtaan ja merkki siitä että osaa sopeutua.
En koe edes olevani mitenkään kovin persoonallisen näköinen - arkisin tallustellaan pääosin mustissa normi-vaatteissa ja no, myönnetään, omasta mielestäni hillityssä meikissä. Onhan punainen tukka toki huomiota herättävä, mutta ei se niin erikoista nykypäivänä ole.
Asenteeseen palaten vielä, että kyllä tässä varmasti kehittämistä on ja koitan parhaillaankin sitä kehittää. Omapa on vikani kun olen vaikean alan valinnut.
Paikakkunta kuitenkin tietyllä tapaa vaikuttaa työn hakuun. Pienemmillä paikkakunnilla on vähän eri meininki - toisissa arvostetaan erilaisuutta toisissa myös mutta sitä ei kuitenkaan työtä hakiessa katsota eduksi.
Kaupungista mistä minä olen, hain kesätöitä vaatekauppaan, jonka valikoimissa oli sinä kesänä hyvin rock-henkisiä vaatteita ja asusteita. Mulle sanottiin kun kävelin haastatteluun (ja silloin oli vielä tukasta puolet musta, simppeli meikki ja siistit vaatteet) että "täällä arvostetaan enemmän hillittyä ja luonnollista lookia. Työkokemuksesi ja koulutuksesi on toki erinomainen ja erinomaisia arvosanoja jne, kävisikö jos värjäisit hiuksesi ruskeaksi ja muuttaisit tyylisi?"
Ymmärrän että jokaisella kaupalla on omat konseptinsa mutta on se toisaalta aika törkeää noin suoraan ilmaista että ulkonäkösi on muuten ihan perseestä. Toisaalta, paikkaa hakiessa tiesin mitä tulossa saattaa olla, mutta yritin näyttää että ei sillä ole väliä.
Jaa miksei lähteä isompaan kaupunkiin töihin? Ei se ole niin helppoa miltä se kuulostaa. Monesti olen pohtinut että vitut, minähän menen, sama se jääkö palkasta puolet käteen vai ei. Tällä tarkoitan matkakuluja, kuukausikortti Helsinkiin +250e, ja jos aloittaa vaan tällä työharjoittelulla työt siellä päässä, se on oikeasti 'palkasta' melkein puolet. Mutta olisiko se sen arvoista?
En ole vielä ottanut selvää.
Ei mua ikinä ole kaupoissa työskennellessä sen enempää kavahdettu, melkein päinvastoin. Nykypäivänä Helsingin vaatekaupoissa näkee yhtä jos toista tyyppiä töissä, pitäisi muuallakin ymmärtää että tärkeämpää on persoona, osaaminen ja tuottavuuden tulos kuin ulkonäkö. Aina vaan ei mene nallekarkit tasan.
Olen myös kieltämättä ollut ihan pallo hukassa, koska mulla oli aivan selvät suunnitelmat koulun jatkoksi mutta yhtäkkiä tippuikin tyhjän päälle. Ei ollut suunnitelma B:tä, eikä A toiminut - kesti hetki kerätä itsensä kasaan ja ymmärtää että kyllä mä tähän pystyn.
Sen ymmärtää, jos itsellä on jotain alaa kohtaan suuri intohimo ja yllättäen matto vedetään jalkojen alta.
Kiitos kuitenkin rakentavasta palautteesta! ^^
Tuo ulkonäön perusteella tuomitseminen on kyllä ihan totta, mutta toisaalta ymmärränki näitä "perus"kauppoja esim. että ne valitsee työhön enemmän imagoonsa sopivan ulkonäöltään. Ei se silti reilua oo, ja jos työnhakija kunnioittaa työpaikkaa just tommosilla pikkumuutoksilla mitä sanoit itse tehnees työtä hakies, niin musta sen pitäis saada mahdollisuus.
VastaaPoistaMutta mä toivon sulle menestystä ja onnea tulevaisuuteen työnhakuun/kouluun pääsemiseen! ^^
Anonyymi ; Totta! Usein jätän suosiolla väliin totaalisen itsestä 'kaukana' olevat kaupat, siis jos saa ulkoisesta olemuksesta jo jonkin käsityksen, että millainen imago on ... silti toisaalta surullista että ulkonäkö on niin iso juttu, mutta maailma on julma, ei sille mitään voi!
VastaaPoistaKiitos paljon! Tsemiä sulle kanssa, olet sitten missä elämäntilanteesa tahansa ^^