Paljon kohistaan siitä, kuinka bloggaajien elämä on yhtä pintaliitoa, upeita juhlia, ihania hetkiä, elämä kulkee täydellisyyden tietä. No joo, en oikein tiedä mitä tuohon voisi sanoa. Omalla kohdalla on toki paljon hienoja hetkiä, mutta on myös paljon huonoja. Keskinkertaisia, tylsiä, samanlaisia. Lienevät vain kateellisten panettelua tuommoiset puheet. Kertokaa mulle yksikin ihminen jonka elämä on päivästä toiseen pelkkää vaaleanpunaista hattaraa.
Anyways, ajattelin teille kuitenkin kertoa rehellisesti tästä päivästä.
Hirmulisko-käyrä on aika neutraali, koska tämä on ollut helppo työ-viikko. Helppoja ja lyhyitä päiviä, vain pari pidempää vuoroa ja vielä semmoinenkin herkku kuin vapaa viikonloppu tiedossa! Ainut asia mikä arkea hieman harmaannuttaa on oikea käteni, jonka loukkasin töissä viikko sitten. Sitä särkee vieläkin välillä ja käsi ei ole ihan täydellisesti parantunut, mutta eiköhän se siitä vielä, onneksi mitään ei murtunut yms.
Tänään minulla oli siis aamuvuoro, joita yleensä viikon työvuoro-listalta löytyy 1-4 kappaletta. Vuorot ovat aina 6-17, 6:30-17, 7-17 eli 10-11 tuntia pitkiä. Työ on itsessään hyvin fyysistä, portaita ylös alas koko ajan yms. muuta kivaa, joten voinette arvata kuinka puhdikas olo on kun tuommoisia päiviä on se kolme putkeen ;)
Joku päivä otan vielä askel-mittarin mukaan töihin ja katon paljonko kertyy yhden päivän ja yhden viikon aikana!
04:30 - Herätys Simbaaaa!! Vampyyri kun olen, niin ehdottomasti olen sitä mieltä että on erittäin epä-inhimillistä laittaa ihminen nousemaan tuohon aikaan ylös. Euron kuvat silmissä pomppaan kuitenkin suht' iloisena, 20 minuutin loikoilun jälkeen, sängystä ylös. Laitan ja pakkaan eväät valmiiksi, laitan meikkivoiteen ja puuterin naamaan. Sutaisen hiukset hipsteri-tötterölle, yäk, mutta ei ole aikaa sen kummempiin väkerryksiin.
05:18 - Bussi lähtee. Särkylääke naamaan ja tukiside käteen. Jee tästä se työpäivä vielä lähtee käyntiin!
Meikkaan bussissa silmät - vähän vaaleaa luomiväriä ja ripsiväriä. Niin goottia, suorastaan black-metallia. Odottaessani toista bussia joka vie minut työpaikalleni, piirrän pysäkillä odotellessa kulmat.
Ilmeisesti ihan hyvin piirretty -10 asteen pakkasessa, koska eräs lentoemäntä myöhemmin iltapäivällä kehuu kulmiani ja kyselee että sattuiko niiden tatuoiminen. Ehei, minähän joka päivä piirrän uuden ilmeen itselleni. Lisää kehuja. Wuhuu!
n. 05:57 - Jään pysäkilläni pois ja kävelen muutaman sadan metrin matkan turvatarkastukseen. Turvasta läpi, piipaten as always koska olenhan todellinen metallisti ja toimiston kautta pukkareille vaihtamaan työvaatteet.
06:15 - Tauko-huoneeseen syömään aamupalaa. Jee. Kaurapuurolla, teellä ja monivilja-sämpylällä se Simbakin luunsa kasaan kerää, edes joten kuten. Bongaan Facebookista Black Milkin iiiihanan tiikeri-uikkarin, second handina tottakai. Mietintämyssyn alle. Kovin ihanahan se olisi ...
06:30 - Työpäivä alkaa. Skrapaan auton jäästä, tarkistamme ja täytämme sen tarvittavilla tavaroilla päivää varten. Haemme päivän ensimmäisen kohteen, työpäivää jäljellä vaatimattomat 10,5 tuntia jäljellä.
Btw mulla on maailman paras tiimiläinen, Laura! <3 div="">
n. 08:40 - Ensimmäinen kahvitauko.
n. 12:30 - Ruokatauko.
Kentällä on vielä hiljaista ja on ihanaa ajella kaikessa rauhassa kohteesta toiseen ihanassa auringon paisteessa.
n. 14:20 - Toinen kahvitauko.
The Pretty Recklessin Heaven Knows jankuttaa itseään pääkopassa eikä lähde pois.
16:55 - Työpäivä pulkassa, wuuhuu! Semi hirveästä koomasta, joka aika ajoin päivän mittaan otti naisesta mittaa, selvitty ja äkkiä pukkareille vaihtamaan vaatteet niin että ehtii kotiinkin tämän päivän puolella.
Käsikin pysyi menossa mukana, success!
17:10 - Bussi kohti kotia lähtee! Nukahdan ja näen unta Tom Hiddlestonista joka pyytää mua treffeille. Herään onneksi ennen pysäkkiäni ja kävelen kirpeässä pakkas-ilmassa kämpille.
Yleensä menen suoraan kotiin töistä, etten sorru yli-väsymyksessä ostamaan mitään turhuuksia ja herkkuja kaupassa karmaisevan nälän kouristellessa mahalaukussa.
n. 18:00 - KOTONA!!!
Ruokaa, kone auki, Tumblrin selausta ja aivojen hölläystä.
19:00 -> Facebookkausta, Tumblria, Bloggeria, Salkkareita Katsomosta. Tänään ei jaksa olla kovin ahkera, omaa kämppää ehtii huomennakin siivota. Ei jaksa eikä voi piirtää vaikka mieli tekisi koska käsi ei jaksa kannatella kynää ikuisuuksia, tyhmää. Käsittämätöntä jumitusta.
Pää alkaa tuntua elämää painavammalta 22-23 välillä ja olen unessa jo ennen kuin ehdin kokonaan sänkyyn lyllertää.
Mikäli aamuvuoroja on monta putkeen, on hauskaa seurata omaa zombiutumista :D
Jäätävää katsottavaa välillä. Kerran mulla oli kaksi tai kolme 6-17 vuoroa putkeen, sitten 9-17, 11-17 ja vika päivä ennen vapaita 13-17. Vikana päivänä kyllä flippasi pahemman kerran päässä, mietin ikuisuuden paljonko on 9-7, en ikinä tainnut vastausta sen pidemmälle pohtia koska mietin, miksi mietin paljonko on 9-7 enkä paljonko on 9-5. Perus meininki :D Tosin toi ei ole edes mun ennätys. Olen pari kertaa tehnyt viikossa sen 60-80 tuntia, että pitäkää ihmeessä säälittävät 31,5 tuntiset viikkonne hähähähääääää! Olen rahan ahne paska, enkä edes häpeä sitä.
Yleisesti ottaen ajattelen aamuvuorojen olevan enemmän tai vähemmän berberasta mutta loppujen lopuksi ne ovat ihan jees. Niistä saa paljon rahaa, pääsee bongailemaan kaikkea kivaa ja julkkiksia kuten esimerkiksi Janne Ahonen, Antti Tuisku ( hei hei mikä sulla on?! ), Leijonien joukkue, Kärppien lätkä-joukkue, maan X kuuma urheilu-joukkue yms. muuta kivaa.
Mun suosikkejani on tosin loppu-kesän ja alku-syksyn iltavuorot. Tai yleisestikin kaikki vuorot joissa näkee kun aurinko nousee tai laskee. Se on niin kaunista :)
Yllä oleva kuva on otettu joskus viime elokuussa tai syyskuussa, hiljainen lentokenttä ja upeita auringon laskuja. En voi olla tuijottamatta niitä, toisinaan mua joudutaan patistamaan menemään töihin siitä pällistelemästä. Mutta katsokaa nyt, eikö ole kaunista! Miten tuollaista ei voi olla katsomatta. Laatu ei toki päätä huimaa koska kännykän surkea kamera, hehe.
Tämä työ ei ole mun alaani. En aio olla koko elämääni täälla töissä. Mutta arvostan suunnattomasti sitä että mulla edes on työpaikka ja musta se on todella hienoa että mulla on sellainen. Tyhjästä on vaikea nyhjäistä, mieluummin teen jotain duunia ja teen kaikkea kivaa, kuin mädännyn himassa itkien omaa kohtaloani.
Kivat työkaverit tekee keskinkertaisenkin kivasta työstä mukavampaa. Toisinaan on motivaatio kohdillaan, toisinaan taas kadoksissa, mutta viimeistään palkkapäivänä hymy yltää korvasta korvaan.
Olen ymmärtänyt sen tosiasian, että jos haluan elää elämääni kuten haluan eli matkustelemalla, käymällä keikoilla, ostelemalla hienoja juttuja - siihen tarvitsee rahaa. Raha ei kasva puussa, on käytävä töissä. Se tunne, kun olet raatanut berberasi ruvelle ja tilille napsahtaa mojova summa rahaa, saat ostaa sen kauan himoitun rätin kaupasta tai keikka-lippuja - se on paras tunne. Se, että sä olet oikeasti tehnyt töitä sen eteen, sä ansaitset sen palkinnon.
En arvosta enkä koskaan tule arvostamaankaan samalla lailla niitä jotka tyhjänpantteina makaa kotona valittamassa ja dokaamassa elämäänsä. Elämä on valintoja täynnä, jokainen makaa niin kuin petaa jne. Kyllä mäkin valitan mun duunista aika ajoin, ei se todellakaan ole aina ruusuilla tanssimista, eri asiat ottaa pannuun ihan helvetisti toisinaan, mutta ainakin mulla on duuni-paikka. Ei ehkä parhain, mutta onpahan kuitenkin. Kaikilla ei ole. Pitää osata arvostaa sitä mitä on.
Ikäisekseni nähden mulla on tosi paljon työkokemusta, oon tehnyt duuneja laidasta laitaan, kokeillut niitä paskimpiakin kuten puhelinmyyntiä ja oikeesti tehnytkin sitä siksi, koska olen niin kovasti halunnut päästä näkemään maailmaa.
Joten mulle on ihan turha tulla urputtamaan etten tiedä "oikeasta elämästä", työnteosta, paskaduuneista tai paskoista työajoista mitään. Tai itkemään kuinka perseestä "tämä mun 6-13 vuoro on yhyyh".
Bitch please, mun aamuvuorot ei ole noin helppoja tuntimääriä koskaan nähnytkään :D Toisinaan se ärsyttää tavallista enemmän, yleensä ei sen kummemmin koska senkin asian on hyväksynyt.
Se tähän loppuun on vielä sanottava, että mun ei ole tarkoitus ketään kohtaan henkilökohtaisesti hyökätä. Halusin vaan näyttää osviittaa siitä, millaista mun duuni on; pitkiä päiviä ja todella fyysistä työtä, joten duuneja on paljon erilaisia ja jos sulla on edes työ - arvosta sitä.
Aina jos sulla on jo valmiiksi duuni-paikka, se on hieno juttu. Jos se ei tunnu kivalta tai omalta, sä voit etsiä parempaa ja enemmän omalta alalta löytyvää duunia, kun onni lopulta potkaisee - vaihtaa duuni paikkaa. Ei ole mitään raketti-tiedettä tuokaan. Joo, töitä on vaikea saada mutta kyllä lopulta tärppää. Kokemuksena voin kertoa että sinnikkyys palkitaan - aloitin hakemaan töitä helmikuussa mutta sain töitä vasta syyskuussa. Epätoivo, itseluottamus yms. karisi tasaisin väliajoin Kiinaan asti mutta en koskaan luovuttanut. Tässä sitä ollaan! Pieni huomautus tosin, että tuostakin on jo aikaa ja täällä olen ollut kohta 1,5 vuotta töissä iiks!
Ilman tätä duunia ei olisi koskaan ollut varaa lähteä mihinkään, en olisi tavannut Piggy D:tä, en olisi tutustunut pariin työkaveriin joista on tullut tosia hyviä ystäviä, en olisi paskonut mun kättä yms. muuta kivaa - ehehehehee, eli tosi jees loppujen lopuksi :D
Niin ja se!! Jengi aika usein tulee avautumaan mulle siitä, kuinka mulla on rahaa matkustella niin paljon. Kerrankin oli alla just tollainen kevyt 11 tunnin aamuvuoro, josta riensin kämpän kautta keikalle. Naishenkilö X alkaa utelemaan tätä ikuisuus-kysymystä "Miten sulla on rahaa olla täällä ja lähtee Englantiin ja kaikkee?" "No, mä käyn edelleenkin töissä". Lähden kyseisestä mestasta jo ennen puolta yötä, koska seuraavana aamuna odottaa jälleen 04:30 herätys ja 11 tunnin työpäivä. Sama naishenkilö X tulee utelemaan että "Miksi sä et tule baariin jatkamaan tai jatkoille?!" "Koska mulla on huomenna töitä. Alkaa aamulla klo 6" "Siiiiiis vähän perseestä! Tuu silti! Sano että oot kipee" "Sori mutta mä en voi riskeerata mun tai mun tiimiläisten henkeä valvomalla koko yötä ja menemällä sitten samoilla 57 tunnin silmillä auton rattiin ja toisekseen, ei sinne ulkomaille ilman rahaa lähdetä" "No mutta siis, ihan perseestä silti, vähän sä olet tylsä"
... Joo, toisille se on kuitenkin raketti-tiedettä ;)
* Kuvat ovat joulukuulta 2012, reissulta Ruotsiin katsomaan Marilyn Mansonia ja Rob Zombieta.
Tämän päivän naamasta ei ole kuvaa, valitettavasti, mutta eipä se kovin kummoinen ole. Toisinaan jaksan laittautua töihin, toisinaan en. Yleisesti ottaen mennään kulmat + ripsiväri + meikkivoide + puuteri linjalla. Ihan turha kuvitella että mä ihan niin ahkera olisin että jaksaisin kammata naaman perusteellisesti puoli viideltä aamulla :D
Siitäkin laitan tietenkin heti seksikästä kuvaa verkkokalvoinne kunhan saan ostettua pattereita kameraan.
Se on kiva että töitä ylipäänsä on, ja liksa (tai työtunnit) sellaisia, että ne motivoi myös siellä käymään. Itellä täytyy kyllä myöntää, että kun on opinnoissa näin paljon työssäoppimista kuin meillä, ja ihan täysiä työpäiviä ja oikeita töitä, ja rahaa saa sen 9 euroa päivässä lisää työmarkkinatukeen, niin ei se nyt aivan kamalasti motivoi. Ei vaikka olis kuinka kiva duuni. Saapa nähdä mitä näiden opintojen jälkeen käy. Onneksi tuolla ukolla sentään työtunnit lisääntyi, niin tulee vähän enemmän hynää tähän talouteen :)
VastaaPoistaHyvä juttu oli. Tsemiä työmaalle. A working class hero is something to be!
VastaaPoista