Kroisoksia ja mukavuuden haluisia kun ollaan, mentiin tällä kertaa Ruotsiin lentämällä. Luojan kiitos Norwegian ei lennättänyt meitä Immortalin luokse vaan sovitusti Tukholmaan. Aamulentoa seurasi torkut lentokentällä, jonka jälkeen meikattiin ja lähdettiin kohti Tukholmaa. Uskokaa tai älkää, minä ja Minja löysimme perille ensimmäisellä yrittämällä!!
Treffattiin Ira keskustassa, käytiin syömässä, josta suunnattiin kohti Debaseria, siellä kun olisi varmaan elämää pidempi jono. Eipä ollut, onneksi.
Mentiin viereiseen baariin yksille, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Voidaan syyttää tilien ja aivojen tyhjentymisestä baarimikkoa joka oli ollut Suomessa töissä. Kaikkihan sen tietävät ettei siitä seuraa mitään hyvää.
Muut ne olivat brunssilla kun suomalaiset vetivät viski-kolia kilpaa viereisessä pöydässä :D
Baari-brunssi-ihme mestan mennessä kiinni jo viideltä iltapäivällä, siirryttiin keikka-paikan toiselle puolelle baariin. Sieltä sitten jossain vaiheessa itse keikka-paikalle, ovien avauduttua, eturivi paikan saatua, baarin kautta takaisin eturiviin. Se on hienoa se, että verkkopankki osaa kertoa sinulle seuraavana päivänä että miksi tilillä on enää aivan liian vähän jäljellä :D
The Defiled meni syystä ja toisesta vähän ohi, mutta oikein makoisaltahan se kuulosti silti. Kuvia ei jaksanut ottaa, kun oli taas tällainen tapaus kyseessä että lava on sinua about vyötärölle saakka ja 90% keikasta katsot laulajan haaroväliä. Moni ei tuosta varmaan valittaisi mutta minä se saan kitinän aikaan vaikka ja mistä ;D No joo, olihan ne kivat farkut. Ja kiva keikka!
Sister oli ihan järkyttävän kamala. Äskeinen lause oli muuten suurin valhe mitä olen viimeisen kuukauden aikana suustani päästänyt ulos!
Sen päivän kun näkisi että Sister olisi joten kuten huono. Sitä päivää ei tule, koska ne on vaan niin perkeleen mahtavia!! Yksi maailman parhaimmista bändeistä, ehdottomasti!! Voi että, ihan tässä tämmöinen vanha kääkkä herkistyy kun ajattelee että miten siisti keikka se oli. Too Bad For Youn aikana pelkäsin pääni lähtevän irti koska se biisi vain sattuu olemaan niin älyttömän hyvä!
Kuvia en ottanut koska keskityin nauttimaan keikasta täysin rinnoin sekä lyömään päätäni jokaisen jäsenen polviin. Siis ihan oikeasti, ensi kerralla laitan jonkun jääkiekko-kypärän päähän, en halua enää lisää aivovaurioita :D
Tästä se taas jatkui, suomalaiset tytöt vs. Jeemil, drinkkien varastelu. On se kiva että meiltä köyhimmiltä aina kähvelletään drinkit. Sinänsä herrasmies että palauttaa sen aina, mitä nyt puolet tyhjempänä. Tai sitten se on FBI:lla hommissa ja koittaa selvittää, miten me saadaan aina omia litkuja salakuljetettua baariin ja näin ollen terästettyä baarin laimeita antimia. Kenties jopa CSI. Se olisi jo aika cool, olen kuolannut Gregiä siitä asti kun ohjelma alkoi Maikkarilla ... tällä kertaa kuitenkin tuli vesiperä, koska me ei oltu niitä terästetty. Ha!
Ja sitten se itse paholaisen poika eli Wednesday 13. Kaatuneesta Sommersbysta huolimatta ehtaa täydellisyyttä ensi soinnuista loppu pihauksiin asti. Jessus sentään, mikä mies! Mikä show!
Kyllähän siinä kostuu paikat niin naisilla kuin miehillä, kun tuo herra lavalle astelee. Ei ole muuten koskaan ennen Immortal-meikit näyttäneet yhtä hyviltä. Cheekin timantit eivät ole ikuisia mutta W13:n showt ne taas on sitä kirkkainta timanttia alusta loppuun asti. Parasta.
Se on hyvä aloittaa show I Want You Dead kappaleella kun 95% porukasta on niin pähkinöinä että menisivät ennemmin kuolleesta kuin elävästä ja loput seuraa perästä viimeistään parin seuraavan biisin aikana. Sitten onkin hyvä passittaa jengi Get Your Grave Onin sästämänä hautaan ikuiseen lepoon. Toimii!
Kuvat ovat surkeinta laatua pitkästä aikaa, mutta tuosta viimeisestä tykkään. Siinä on sitä asennetta!
En olisi koskaan halunnut keikan loppuvan, mutta kuten kaikilla kivoilla asioilla on tapana loppua joskus, semmoinen ikävä asia oli hyväksyttävä tämänkin kohdalla.
Tämän hetken kovimpia live-bändejä jos puolueellisesti että puolueettomana saa listata, niin kyllä kaikki nämä kolme siellä top 10:ssä ovat. Vertaa johonkin paikallaan jynttäävään Metallicaan jossa aika käy tylsäksi vaikka tyhjentäisi koko anniskelu-alueen kalja-tynnyrin niin näillä keikoilla siitä ei ole puutetta. Metallica saattaa luritella olevansa Master Of Puppets mutta nämä bändit ne ovat Masters Of Music. Että sillä lailla!
Jos siis kaipaa kunnon selkäpiitä karmivaa, mielihyvää tuottavaa ja uskomatonta fiilistä antavaa rock-showta, tsekkaa nämä bändit.
Jos taas kaipaa perus junttausta voi kävellä niille perus tanhuille Tavastialle.
Keikan jälkeen meillä oli aikaa heilua siihen aamu kolmeen, neljään asti kunnes bussi kohti lentokenttää lähtisi. Kuka nyt hei hotellia ottaisi muutamaksi tunniksi. Tosin kodittoman leikkiminen Tukholman keskustassa marraskuussa oli omalla tavallaan ihan jännittävää mutta sitä kylmyyttä ei tarvitse toiste vähään aikaan kokea, heh heh.
Keikan jälkeen puhuttiin ummet, lammet ja järvet Sisterien jätkien kanssa. Olivat kovin ystävällisiä herrasmiehiä jälleen sekä se on hieno asia, että sitä ei tunne itseään ihan kajahtaneeksi niiden seurassa. Hullu kun aina toisen hullun tuntee.
Rivieran lomaa vietettiin muutama tovi keikka-paikan ulkopuolella. Kovin olisi kiva ollut nähdä itse W13 ja kiittää upeasta keikasta, mutta herra se luikki pakoon keikka-bussiin. Sinänsä ihan ymmärrettävää, itse olisin kaasuttanut lujaa pois paikalta ... kerta sinne oli jäänyt hengaamaan muutama tyyppi, jotka olivat väkisin menneet bäkkärille ja liimailivat bussiin enemmän tai vähemmän loukkaavia post it-lappuja. Haukkuivat basistille että voi että kun oot niin kamala ja ruma, me halutaan se söpömpi kitara-mies tänne ... En ole moista häpeää pitkään aikaan tuntenut mitä silloin tunsin, toivottavasti löytäisivät raukat pian sen Tarmolan lähikaupan mistä saa ostettua mm. AIVOJA.
Me sentään arvostimme kanssamme jäätyviä "rumia soittajia" eli Romania ja Troyta. Ovat ihan huippu tyyppejä! En ymmärrä miten joku kehtaa käyttäytyä niitä kohtaa niin kuten post it-jengi. Toisaalta, ne olivat melkein parempaa viihdettä kuin Salatut Elämät :D
Sen jälkeen matka jatkui taksin etsimisellä, Mäkin etsimisellä, T-centralin ulkopuolella viettäen aurinkoista ja lämmintä piknikkiä pari tuntia kunnes umpi jäässä löydettiin kuin löydettiinkin itsemme bussista lentokentälle.
Ehkä creepyintä oli se, kun koko ajan istuessamme ulkona meitä katsoi tien toiselta puolen valotaulusta numero 13. Se ei liikkunut suuntaan eikä toiseen, vaikka näytti olevan juuri niitä tauluja jotka näyttävät kellon ja lämpötilan. Iiiks!
Jollain kummalla onnen kantamoisella päästiin lentokentän turvatarkastuksestakin läpi. Taidettiin olla aikamoinen näky ja löyhkä, tosin sehän vain kertoo sen että koko reissu oli kaiken kaikkiaan aikamoinen, ikimuistoinen ja mahtava seikkailu!
Me selvittiin takaisin kotiin, ja vielä ehjin nahoin. Hieno saavutus sekin. Oli parasta.
Translation ;
I start to repeat myself but ... The Defiled. Sister. Wednesday 13. They play best gigs in the whole damn world, trust me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Scream for me!