Oli pakko odottaa keskiviikkoon 13. päivä että voi julkaista tämän jutun. ;)
Matkustetaan aikakoneella takaisin maaliskuuhun, jolloin matkustin ensimmäistä kertaa ikinä yksin Ruotsia kauemmas, Englantiin. Suunnitelmissa oli viettää viikko Englannissa, kolme Wednesday 13:n keikkaa, yksi Steel Pantherin ja yksi Sisterin keikka. Hieno suunnitelma, mutta yllätys sinänsä se ei pitänyt.
Lensin Lontoon Gatwickin kentälle tiistaina 10. maaliskuuta, josta suuntasin kolmella eri junalla Wolverhamptoniin. Siellä olisi ensimmäinen keikka, seuraavana päivänä Manchester ja lauantaina Nottingham. Lennot buukkasin muutama kuukausi ennen reissua, suurin osa junista ja hotelleista buukkasimme vähän reilu kuukausi ennen reissua. Onneksi Kylie on paikallinen, ei hermostu/stressaannu yhtä helposti kuin minä ja löytää ihan käsittämättömiä tarjouksia, jotka tottakai hyödynnettiin! Kysy kommenteissa ihmeessä jos kaipaat jotain vinkkejä, yleisesti voi sen sanoa että kannattaa pitää silmällä kampanjoita ja buukata kaikki etukäteen. :)
Lentokentälle saavuin hyvissä ajoin aamulennolla, niin päätin käyttää parin tunnin ajan ennen junan lähtöä laittamalla hiukset Gatwickin ihanissa vessoissa. Mikä oli hyvä idea koska en olisi kumminkaan ehtinyt laittaa niitä Wolverhamptonissa, nyt oli kerrankin hiukset valmiina ajoissa.
Wolverhamptonissa tapasin ensin Taran, Kylien australialaisen ystävän, jonka kanssa odottelimme Kylien saapuvaksi kaupunkiin. Sen jälkeen nokka kohti hotellia, ruokaa, juomia, ja valmistautumista keikkaan. Sama ohjelma oli Manchesterin suhteen, tosin meinasi kiire tulla kun juna oli melkein tunnin myöhässä. Englannin oma VR!
Siitä on jo yli puoli vuotta kun viimeksi W13:n nähnyt ja kyllä siinä meinasi innostus-pissat lirahtaa housuun kun ne näki taas lavalla. Tällä kertaa mukana oli menossa myös Kyle, joka pimputteli synaa / taustoja / introja. Wedillä oli jälleen uusi sotamaalaus naamassa sekä asu, että myös muutama erilainen maski ja muuta rekvisiittaa uuden levyn aiheisiin liittyen. Kaiken kaikkiaan synkin ilme minkä olen koskaan nähnyt, mutta sehän on vain hyvä juttu! Synkät otukset kiinnostaa aina.
Niin kuin pari postausta taaksepäin kerroinkin, niin Wedi itse alkoi puhumaan minulle ja kehui siinä takkia että mekkoa samalla. Olin siinä koomassa miettimässä päätäni puhki että mitä mä nyt sille sanon, onneksi se hoiti ongelman mun puolesta, ja siitä se juttu lähti kivasti luistamaan.
Manchesterissä tuli oikein kunnolla kreisibailattua, voin kertoa että ei ole kiva laahustaa hotellin 4. kerrosta alas palohälytyksen soidessa siinä kunnossa. Ja sen näköisenä. Onneksi silloin oli vain joku random jumittunut hissiin, eikä mitään paloa. Koska mietin jo hetken, että pakko juosta takaisin huoneeseen pelastamaan meidän tavarat.
Oltiin niin kikseissä W13:sta että saatiin hyvä idea Manchesterin keikan jälkeisenä päivänä. Niillä on tänään keikka Newcastlessa, mitä jos mentäisiinkin sinne? Me eletään vaan kerran, ollaan pitkästä aikaa taas toistemme seurassa, mennäänkö? Oltiin buukattu valmiiksi bussi Leicesteriin, missä meidän piti viettää välipäivät, mutta W13 hiljensi sen muistutuksen. Otettiin sitten bussi alle ja kohti Newcastlea! Joka on enemmän tai vähemmän toisella puolen Englantia.
Newcastlen keikka oli vähän blääh koska typerä hotelli ja uunot taksikuskit, aamulla oli ihan määh olo. Oltiin ihan maassa ja ahdisti ylikalliit junat Leicesteriin. Onneksi surffailtiin netissä minkä kerettiin, huomattiin että hei tän päivän Glagown keikka on itseasiassa vaan parin tunnin päässä Newcastlessa ja sinne menee joku super halpa bussi. Että se on ihan sama kiepataanko Glasgown kautta vai mennäänkö suoraan Leicesteriin, saman hintaista. Missattiin Steel Panther, mutta kukapa ei haluaisi nähdä W13:a perjantaina 13. päivä?
Glasgowssa tajuttiin että ei keretä mitenkään halvalla Leicesterin kautta Nottinghamiin hakemaan lippuja, mutta onneksi näilläkin asioilla on tapana järjestyä. Lopulta nokka kohti Nottinghamia ja kiertueen vikaa keikkaa meille!
Oli lähellä ettei lähdetty vielä senkin jälkeen parille keikalla, vaikka oltiinkin käyty jo Skotlannissa asti ja vähän siellä sun täällä matkan varrella.
Viitenä iltana putkeen viisi W13 keikkaa, joku voisi luulla että alkaa samat laulut ja show jo kyllästyttää. Mutta mitä vielä, vaikka makasimmekin puolikuolleina raatoina Leicesterissä välipäivänä niin kyllä seuraavana päivänä piti melkein teljetä itsensä komeroon tai kahlita itsensä johonkin kaltereihin, ettei ottaisi ja lähtisi seuraavalle keikalle. Janosimme lisää tätä synkkää kummajaisten showta!
Wednesday 13 nyt vaan sattuu olemaan mun lempibändini, bändin tyypit on ihan mahtavia ja fanit mihin keikoilla tutustui on myös ihan huippu tyyppejä. Ja tietenkin matkaseura oli mitä parasta! Ei sen halunnut loppuvan koskaan! Vieläkin kun miettii niin meinaa järki lähteä kuinka siistiä oli ja samalla ikävöi Englantia noin muutenkin. Kylieta. Hän on yksi mun parhaista ystävistä, sydäntä riipaisee nähdä harvoin.
Onneksi näin keskiviikon 13. päivä kunniaksi W13 julkaisi kaksi tulevaa keikkaa Englantiin Halloweeniksi ja lisää Euroopan keikka-päiviä seuraa perässä.
Joko mennään?
Translation ;
Back in the days when I was in England for Wednesday 13 gigs. We were supposed to do only three gigs but we ended up to do all five days in a row. Sorry not sorry.
I had so much good and funny times, the band sounded and looked awesome, band members are fucking awesome guys, it was nice to meet all new fans and make new friends. Good, good times!
And what's the best I shared these adventures with one of my best friends, can it get any better? Love you Kylie so MUCHIIOOOO.
P.s. Actually it can get better, as Wednesday 13 just announced two London gigs for Halloween. We're so ready for this, let's go!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Scream for me!