Meidän muutaman päivän Lontoo-reissu maaliskuussa huipentui keskiviikkona 13. päivä
Wednesday 13:n ja
SISTERin keikkaan, O2 Academy Islingtonissa!
Ei ollut ehkä maailman järkevin idea bailata kaikkina iltoina, eikä varsinkaan sammua otsa kiinni hostellin sängyn kaiteeseen, mutta joskus ei elämä mene ihan niin kuin suunnittelisi. Jäätävä olo aamulla, jäätävä naama tuijotti peilistä takaisin ja se kaiteen painauma otsassani oli ihan jäääääätävä :D
Kaiken huipuksi meidän ihanaiset Lontoo-kaverit olivat kertoneet kuinka Lontoossa oli kevät jo pitkällä, aurinko paistoi ja linnut lauloi. Ekoina päivinä meille selvisi että me kylmät skandinaavit taidettiin tuoda kylmyys mukanamme ja lopulta lumikin. Ei niin kovin kiva juttu!
Ei tarvinnut edes esittää tyhmää turistia kun semmoisia oltiin, etsiessämme keikka-paikkaa. Tiedettiin ainoastaan missä jäädä pois metrosta, ja sieltä laahustaessamme pysäytettiin viattomia ohikulkijoita ja pakotettiin ne kertomaan meille missä se mesta on koska aivot oli jäänyt eilen illalla niin pahasti
Deviin (
syytetään Philiä! ) eikä ruokaa / tasottavia näkynyt missään joten ei jaksettu etsiä itse.
Lopulta löydettiin perille, ja Luojan kiitos, siellä ei tainnut olla kuin muutama jonottaja. Oltiin paikalla ehkä joskus 10 tai 11 aikaan aamulla, ovet taisi aueta joskus 19 aikaan. Näin kuulostaa ihan käden käänteessä-jonotukselta mutta se oli kaikkea muuta kuin helppo ja nopea jonotus :D
Itse keikka-paikka oli todella hämärästi ostoskeskuksen yhteydessä, kesti hetken löytää se mutta onneksi ovi oli tosiaan semmoisen katoksen alla koska muuten ei olisi paljoa naurattanut myöhemmin.
Koska jonotus-paikka sijaitsi varjossa, oli kylmä ja tuuli eikä jaksettu pitää parhaimpien jonottajien-viittoja yllämme siirryttiin melkein heti vähän matkan päässä sijaitsevaan tuttuun kaveriin eli Mc Donald'siin syömään ja ihmistäytymään. Jossain vaiheessa operaatiotani rupikonnan morsiamesta zombin morsiameksi Niina taisi nukahtaa pöytään :D
Oli pakko ottaa muutama räpsy Mäkin vessassa, näinkin edustavia oltiin. Myös edellisen Lontoota/tätä keikkaa koskevan postauksen asu-kuvat ynnämuut hömpötykset oli kuvattu tässä upeassa Mäkin professionäääääl-vessa studiossa!
Lopulta meidän oli pakko taipua ja nöyrtyä ja tepastella takaisin jonoon jäätymään. Tutustuttiin siinä niihin muutamaan muuhun jonottajaan ja ne jaksoivat naureskella meidän uikutukselle kylmästä säästä vaikka ollaan Suomesta. Mutta jos meille mainostetaan että kevät-sää, aurinkoinen ja lämmin sellainen, niin ei me pakata mitään kovin lämmintä mukaan.
Onneksi mulla oli mun lämpöiset thermo-sukkahousut mukana, lainasin ne Niinalle sen Leg Bonesien alle ettei se olisi ihan pystyyn jäätynyt. Minä sitten tärisin pelkissä normi-sukkahousuissa, luriksessa ja molemmilta löytyi hupparit ja nahkatakki. Normaalisti kun ollaan tuollaisella säällä jonottamassa niin mukana on vähintään pari huopaa ja pari makuupussia. Oivoivoi kuinka käsittämättömän rupaa se oli :D
Tosin ei kyllä vetänyt vertoja joulukuun
Twins Of Evil-jonotukselle. Tulee kylmä pelkästä ajatuksestakin ...
Eikä siinä vielä kaikki! Tietenkin Lontoo päätti näyttää meille millainen on perus englantilainen sää ja sieltähän rupesi satamaan vettä. Enemmän tai vähemmän kuin Esterin berberasta ja koko loppu-illan. Helvetin hienoa. Helposti pystyi heittämään hyvästit hyvältä näyttävälle naamalla ja hiuksille ja päätettiin että koska look on jo tuhoon tuomittu niin viedään samantien hautaan asti - haettiin kaupasta muutama pullo Breezeriä, punaista tottakai. Olo parani huomattavasti, ja hieman lämpimämpikin tuli!
Melkein tarkalleen toisella puolen käytävää/tietä/katua/whatever keikka-paikkaa oli yleinen WC. Niina värjötteli siellä suurimman osan ajastaan ja minä sitkeänä sissinä pönötin jonossa. Osaa jengistä otti aivolohkoon se kun huudeltiin toisillemme mutta oltiin liian laiskoja ja kylmissämme vaivautuaksemme käyttäytymään.
Jossain vaiheessa päivää sinne edessä siintävälle parkkikselle (
joka myöhemmin paljastui bäkkäriksi / bäkkärin parkkikseksi ) ajoi tutun näköinen paku. Ja sieltä tepasteli ulos vielä tutumman näköistä jengiä! Kaikki muut jonottajat oli ihan että "
mitä sä nyt sekoat jostain tavallisista mustapäistä" mutta kun ne eivät olleet tavallisia nähneetkään vaan
SIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIISTERIT!!!
Niistä lähti niin kuuma aalto luontoäidillekin että sade lakkasi hetkeksi ja aurinko rupesi himmeästi paistamaan. Mulle nyt tuli niiiiiin kuuma samantien kun Carimuksen (
on kiva muotoilla uusia lempinimiä hahah ) ensimmäisenä valokeilasta bongasin että melkein suli vaatteet päälle. Siinä ne sääti kaikkea mahdollista, sinänsä ihan viihdyttävää katsottavaa koska olivat ihan yhtä uunoja kuin me. Skandinaavit osaa ... olla harvinaisen eksyksissä Lontoossa. Hyvä me!
Yritin toki käyttäytyä jonossa ihmisiksi ja olla tosi coolisti vaikka mun teki mieli hypätä sieltä jonotus-aidan takaa, ensin toki elokuvamaisesti laittamalla se aita tuhannen bimbulan päreiksi, ja riemusta kiljahdellen hyppiä ja tanssia
Siskojen luo! Ilmeisesti typerä virneeni ja mukamas lämmön säilyttämiseksi tarkoitettu pomppiminen ei jäänyt Timpsukalta huomaamatta vaan se hämmentyneen näköisenä heilutti mulle. Se varmaan vain toivoi näkevänsä harhoja ...
"eiiii taaaaaaas toi suomalainen pimatsu on täällä, EIIII!! Koska se hankkii elämän?!" :D
Niiden keskittyessä roudaamaan ja säätämään pakunsa kanssa meihin tuli Niinan kanssa ihan uutta eloa. Jos nekin olivat selvinneet perille, niin kuin me, meidän on pakko selvitä eturiviin. Niina olikin jo liittynyt seuraani itse jonoon ja siinä riemusta kiljahdellen skoolattiin ties millekin. Ainakin meille, ehkä vähän niillekin.
Ilmeisesti Breezer halusi nolata minut koska tapahtui seuraavaa ;
Niinalle tuli TAAS vessa-hätä ja se luikki lurikset viuhuen vessaan. Jäin siihen yksin parin tyhjän Breezer-pullon kanssa odottelemaan ja pitämään huolta kahdesta muusta pullosta kädessäni. Toki siinä oli otettava huikkaa omastani sillä aikaa että lämpimänä pysyi. Naureskeltiin hetki sitten Niinan kanssa kuinka deekulta näyttäisin jos
Sisterit sillä aikaa kävelisi ohitse kun pidin huolta tyhjistä pulloista ja niistä ei-niin-tyhjistäkin. Ei olisi vissiin pitänyt manata koska voitte arvata mitä tapahtui.
Yritin kaikkia mahdollisia keinoja ottaa telepaattista yhteyttä Niinaan ettei mun tarvisi nähdä jätkiä yksin mutta siellä se luritteli sen verta pitkään että saapui vessan ovelle vasta kun vahinko oli tapahtunut. No mutta joo, olihan se omalla tavallaan siistiä nähdä niiden muiden jonottajien ilmeet kun jotkut random svenssonit tulevat ihan oma-aloitteisesti luokseni naama hymystä soikeana. Musta tuntuu etten ollu ihan niin cool kuin olisin halunnut olla siinä tilanteessa hehe ... WAAAA SE OLI IHANAA SILTI vaikkakin mua semisti hävetti se kuinka ... rappiolliselta näytin sillä hetkellä. Tosin veikkaan että ne ei kamalasti yllättynyt siitä, meillä on varmaan joku mega-deeku maine niiden silmissä. Meidän ensimmäisestä
Sisterin keikasta EI PUHUTA julkisesti koska minttuviina oli aivan liian hyvä kaveri sinä iltana.
Jätkät oli tietenkin ihan mitä-vittua-te-täällä-teette fiiliksillä ja siinä samalla oli hyvä hetki pyytää Niinaa liittymään joukkoomme.
"Moiii, tässä on mun vaimo!" ... ja tule pelastamaan mut tältä moi-oon-spurgu nöyryytykseltä. Onneksi tosin kaikki, ainakin me skandinaavit, ymmärrämme sen että viina auttaa pysymään lämpimänä.
Koska Richard Armitage aka Thorin Oakenshield.
Kivat altaat/lavuaarit vessoissa kivalta merkiltä!
Meidän vessa-photoshootin jälkeen (
meillä on selvästi joku tiedostamaton mutta syvä rakkaus-suhde vessoihin ... ) oli aika valmistautua pönöttämään jonossa niin että olisi valmiina spurttaamaan eturiviin kuin Usain Bolt konsanaan yleisurheilussa miesten 100 metrin finaalissa.
Luultiin että meidän suosikki-kaupungissa, Lontoossa, ovien avaus-jonotus-portti-jne hommat sujuisi ongelmitta mutta oltiin taas sairaan väärässä. Ensin sai ojentaa niitä perus hei-tulen-tuntia-aikaisemmin-ja-kävelen-ekaksi-jonoon tyyppejä oikein olan takaa. Jos ostat VIP-paketin, kannattaa varmaan tsekata siitä että se EI VITTU SISÄLLÄ oikeutta kävellä koko jonon ohi viittä minuuttia ennen ovien aukeamista. Se ei sisällä minkään sortin oikeutta siitä, että pääset ennen muita sisään.
Se sisältää ainoastaan takuun siitä että olet vitun idiootti koska maksat melkein 100 euroa siitä että pääset tapaamaan henkilön, jonka voit tavata myös keikan jälkeen. Okei, ainut asia mikä mua harmittaa tossa etten ostanut VIP-pakettia on se että siitä sai super-hienon
"I went to Wednesday 13's meet & greet and all what I got was this fucking t-shirt" paidan :D
Muuten ei. Paasattakoon tähän väliin se, että musta on turhaakin turhempaa ja säälittävää lesoilla muille tavanneensa julkkiksia, muusikoita yms. maksamalla siitä tapaamisesta. Old school meininki on se ainoa ja oikea tapa tavata niitä ; venataan berbera jäässä keikan jälkeen ulkona tai vaihtoehtoisesti bailataan lämpimässä backstage-passin ansiosta. Siinä on sitä itse fiilistä! Lukuhihna meiningillä toteutettu meet&greet tuskin on edes sen arvoista. Joskus ei saa edes itse kuvata artistia tai sanoa sille kahta sanaa enempää. Helvetin hienoa? NOT.
Maksaisi yli 100 euroa jonkun tapaamisesta? Noloa ja naurettavaa, sekä selvää rahan tuhlausta. Tuolla 100 eurolla kun olisi voinut matkoineen päivineen katsastaa muutaman muunkin samaisen artistin keikan matkoineen päivineen, näin esimerkiksi.
Eikä siinä vielä kaikki, ei todellakaan. Lopulta meidät laitettiin toiseen jonoon koska meillä ei ollut ns. oikeita lippuja vaan paperilappu jossa luki varausnro jne. Tietenkin, se homma jolla tollaiset liput hoituvat oli mennyt juuri rikki. Jäädyttiin berbera jäässä vajaat 10 tuntia ja tuloksena se, että seisotaan siinä itku kurkussa kun toiset juoksee vierestä ohi . Siinä vaiheessa fiilis oli kaikkea muuta kuin katossa, me vaan itkettiin kun se muija vain hidasteli ja hidasteli siinä eikä suostunut millään uskomaan ettei meillä ole mitään taka-ajatuksia, ei olla muka ostettu oikeesti lippua jne. Vähän vaikeaa hakea se lippu sieltä paikan päältä kun asuu itse Suomessa. Piti todistaa henkilöllisyytensä ja kaikkea muuta mukavaa. Tuli siihen eteen vielä eräs italialainen lumppu heilumaan ja hidastelemaan ja lopulta suutuksissani käskin senkin painua siitä sinne minne aurinko ei paista. Tyyppi on tullut kuvaamaan ja silti etuilee niitä joiden on nähnyt jonottavan siinä koko päivän? Joiden tietää haluavan eturiviin? Makes no ffffffucking sense, biaatch. No, minimuijat tunnetusti on perseestä, oli kyse mistä tahansa.
Lopulta päästiin kuin päästiinkin paikkaan sisään, siinä sitten yrittää naama kyynelistä juosta kilpaa nokkelien britti-lasten kanssa portaita portaiden perään, tietämättä minne edes pitää juosta. Eturivi oli tottakai täynnä, mutta tulipahan tehtyä sellaista mitä itse inhoan yli kaiken :D
Siinä oli sen verta löysää että oli pakko käyttää tilaisuus hyväksi ennen kuin joku muu käyttäisi joten kylmästi ängettiin siihen pitkät skandinaavi vartemme. Hitaasti mutta varmasti. Pari lantio-liikettä ja avot. Vähän kyllä vihlaisi kun tietää itse miten perseestä tommoinen on mutta siinä vitutuksen vallassa sekin vihlaisu katosi aika äkkiä, varsinkin kun 100% ihmisistä sun ympärillä oli niitä jotka olivat tulleet 10 minuuttia ennen ovien aukeamista. Eihän se niiden vika ollut että meidän kohdalla ovien aukeaminen plörähti pahemman kerran mutta minkäs teet. Muutaman tyypin päässä oli meidän kivat jonotus-kaverit jotka onneksi oli ihan
"jeee, te pääsitte siihen!!" meiningeissä ja kannusti meitä änkeämisessä. On se vakavaa tuo eturivi-puuhastelu :D
Mun vieressä oleva tyttö oli tosin asiasta eri mieltä ja päätti mukiloida mun kättä molempien keikkojen ajan. Joo, oltiin elämää hirveämpiä bitchejä kun siihen ängettiin ja fanitettiin
Sisteriä josta kyseinen hupakko ei ollut varmaan koskaan edes kuullut eikä kiinnostanut oppia tuntemaan ... Ei ole myöskään ongelmani se jos et saa kunnolla henkeä kerta olet tunkenut päällesi korsetin, eturiviin. Äly hoi? En tajua ihmisiä jotka eivät ymmärrä että eturivissä tulee AINA painetta, änkeämistä, ties mistä voi saada päähänsä ja se meno ei todellakaan ole mitään väljää pyhäkoulu-meininkiä. Sääntö nro 1 keikkailussa : älä tule eturiviin, jos et ole valmis ottamaan vastaan sitä mitä se tuo tullessaan tai et halua tuntea painetta. Oli sun takanasi 20, 200 tai 20 000 ihmistä niin takuu varmasti suhun kohdistuu painetta ja on ihan turha valittaa kun ei ole viiden metrin pituista hajurakoa takanasi. Argh!
Koitettiin parhaamme mukaan olla ystävällisiä törkeän änkeämisen jälkeen mutta se oli sama kuin olisi puhunut seinille joten ei sitten.
Kaiken huippu oli kyllä se, että jollain riittää energiaa kynsiä ja hakata toista muutaman tunnin ajan, mä ainakin fokusoisin sen energian keikan fiilistelyyn ja katsomiseen, nielisin siinä sen karun tosiasian että tuo sotanorsu on tuossa ja pysyy mutta hei mulla on anygays paikka tässä eturivissä, mutta kai mä olen sitten niin upea persoona että peittoan jopa
Wednesday 13:n. Tai että menee valittamaan bändiläiselle kun nuo kaaaaamalat lumput änkesi siihen eturiviin ... joo, mäkin käyn aina valittamassa kun känni-ääliöt hakkaa, puskee ja lähentelee keikoilla ja niitä bändiläisiä varmaan kiinnostaa kuin kilo paskaa. Ihmiset ... meitä on moneen lähtöön, facepalm kertaa 13.
Kaiken vihan keskellä mulla oli edelleenkin oman tunnon tuskia änkeämisestä mutta siinä vaiheessa kun nipistelyä, nahistelua, haukkumista ja paskan jauhamista on kestäny tyli kaksi tuntia ei vaan pystynyt olla antamatta takaisin. Menipähän perille ettei kylmille skandinaaveille ryppyillä :D
Eturivi, paras rivi.
Eturivissä ollessa oli aikaa posetella ja sain meistä muokattua PhotoScapella ihmisen näkösiä vaikka sade, Breezer, itkeminen ja muu paska oli kohtuu hyvin laittanut naamat uuteen uskoon. Ja sitten olikin vuoro maailman parhaimman bändin!
Oli muuten Niinan ensimmäisen
Sisterin keikka. Aika hienosti viety
Sister-neitsyys :P
Sister oli aika uusi juttu Englannissa eikä siellä tainnut olla meidän lisäksi kovin montaa muuta joka olisi yhtä hyvin ruåttalaisten humpan tunnistaneet. Onneksi kuitenkin jengi oli hyvin messissä ja selvästi lämpeni mitä pidemmälle keikka jatkui :)
Super onnellinen olin kuullessani ehdottoman lempi-biisini
Too Bad For Youn ja ennen toiseksi vikaa biisiä päätti Rikki valistaa Lontoon kansaa siitä, kuinka heidän kaksi suomalaista ystäväänsä ovat tulleet Suomesta asti katsomaan heitä joten pikkuisen respectiä heille!! Mehän oltiin ihan riemusta halkeamaisillamme Niinan kanssa ja Rikki sai enemmän aihetta nauruun kun oltiin niin hämmästyneitä. Ihana tyyppi, rakastan. Toisin kuin se muikkelo mun vieressä, se katsoi meitä niin murhaavasti ettei mitään rajaa. Kateellisten panettelua, wadap wadap.
Ihan kuin siinä ei olisi kaikki niin Jeemeli päätti omistaa yhden meidän lemppareista,
Bullshit & Backstabbingin MEILLE!!!!!! Siinä vaiheessa, kun sun lempi-bändisi omistaa sulle yhden sun lemppari-biiseistä on jotain maailman hienointa. Asian muisteleminen saa mut vieläkin hymyilemään ja ihan super onnelliseksi. Ehdottomasti yksi hienoimmista hetkistä elämässä ja hetki joka ei koskaan unohdu. Siinä meinasi skandinaavit haljeta riemusta :)
Soittivat myös uuden biisin nimeltä
Slay Yourself joka kuulosti ihan sairaan hyvältä!
Setlist :
Body Blow
The Unlucky Minority
Hated
Spit on Me
Bullshit & Backstabbing
Slay Yourself
Too Bad for You
Kiitos
Sister. Olitte parhaita!
Sitten olikin vuoro itse pääjehun eli
Wednesday 13:n. Oltiin sitten niin täpinöissämme että murrettiin melkein toistemme kädet!
Niinalta vietiin toinen neitsyys heti perään tyylillä koska neiti oli sen verta onnellista hyytelö keikan jälkeen ;)
Kun
Death Arise lähti introna pyörimään niin kiljumisesta ei meinannut koko paikalla tulla loppua. Oli sanomattakin selvää, kuka oli Islington Academyn kruunaamaton kuningas sinä iltana, ketä kaikki odottivat ja palvoivat kuin kuuta nousevaa. Kutkuttavan odotuksen jälkeen kävelivät toinen toisensa perään bändiläiset lavalle ja huutomyrskyssä oli aivan oma, ihon kananlihalle nostava tunnelma.
Blood Suckerin alkaessa ja herra
Wednesday 13:n kävellessä korokkeelle tuntui että paikka saattaa räjähtää hetkenä minä hyvänsä!
Fiilis oli kirjaimellisesti katossa ja sydän meinasi pompata rinnasta ulos.
Näin lapsukaiset, ne täydelliset rock'n'roll showt alkavat.
Kysyin parin biisin jälkeen Niinan mielipidettä, neiti kun oli epäilyttävän varma siitä ettei
Sisteriä setä
Keskiviikko helposti pesisi. Ilmeestä päätellen Niinakin oli sitä mieltä että
Wednesday 13 on horror'n'rollin kuningas ja ehdottomat prinssit ovat
Sister.
W13:n show on täysin omaa luokkaansa. Catchaava, arvoituksellinen, pelottava, seksikäs, täynnä toimintaa ja tykitystä alusta loppuun asti. Se karisma ja taito mikä bändistä huokuu on uskomatonta sekä etenkin itse
W13:n kohdalla jostain toisesta maailmasta. Hän kiersi yleisön pikkusormensa ympäri nanosekunnissa ja nautti selvästikin siitä täysin siemauksin.
Ei ihme että Lontoo on
W13:n lempilapsi, etenkin keskiviikkona 13. päivä. Herra oli hyvin mielissään tästä ja kiitti yleisöä moneen kertaan että olivat tulleet juhlimaan juhlapäivää kanssaan ... joka tietenkin peittoaa perjantai 13. päivän mennen tullen ;)
Noi reidet ... oijoijoi.
Setti painottui alku- ja loppu päästä uusimman levyn
The Dixie Dead materiaalin yhdistettynä upeasti ja monipuolisesti aikaisempiin levyihin sekä niiden suosikkeihin.
Blood Sucker, House By The Cemetery, Get Your Grave On, God Is A Lie ja Hail Ming oli sellainen aloitus setti keikalle että siinä pelkäsi päästävänsä lorautuksen jos toisenkin housuihinsa silkasta innostuksesta, onnesta ja käsittämättömästä hypestä.
Sen lisäksi että bändi näytti olevan ihan pähkinöinä niin takuu varmasti oli jokainen yleisönkin puolella, taidettiin kaikki leijua jossain 7. taivaassa.
Tiedä mistä koko bändi repii käsittämättömän energiansa ja karismaattisuutensa, mutta se on niin koukuttavaa että lämpeäisi lumiukkokin alta aikayksikön. Flirttailevana, hieman pelottavana ja paljon kontaktia yleisöön ottavana Wednesday 13 on yksi maailman parhaimmista keulakuvista, jos minulta kysytään. Harva suuremmankaan bändin keulakuva aiheuttaa samanlaisia tuntemuksia, on niin 'sisällä' jutussa ja antaa kaikkensa kuin hän. Toki näin pystyisi sanomaan kenestä vaan, mielipiteitä kun on moneen lähtöön, mutta näillä keikoilla fiilis on aivan toisenlainen kuin vaikkapa isoilla areena-keikoilla joita Mötley Crüe vetää. Hämyinen klubi tunnelma tosin sopii kuin vodka Breezeriin W13:lle parhaiten, mutta uskaltaisin silti väittää hänen olevan yksi musiikilleen ja faneilleen omistuneimpia vokalisteja kautta aikojen.
Ja se jos mikä on upeaa katseltavaa, ettei yksikään keikka ole läpihuuto-juttu tai pakko pullaa. Tyyppi matkustaa omaan piikkinsä Skandinaviaan ( vuoden 2011 kiertueella ) koska tietää jengin haluavan hänet sinne, vaikka promoottorit sun muut saattavat olla/olevat eri mieltä asiasta. Miinukselle jäädessään ovat kuitenkin autuaan otettuja, onnellisia ja vakuuttuneita siitä että reissu oli kaiken arvoista. Vitut rahasta, vitut maineesta ja mammonasta. Tärkeintä on että itsellä on kivaa, faneilla on kivaa ja näytetään maailmalle yhdessä isoa keskaria.
Samaa ei voi sanoa puolistakaan maailman bändeistä nyky-aikana.
On vaikea löytää sanoja miten kuvailla keikkaa, kun tuntuu että mikää sana ei ole tarpeeksi ylistävä. Se oli vain niin out of this world. Vertaistaan saa hakea!! Ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi.
On myös vaikeaa laittaa mihinkään suosikki-järjestykseen biisejä, koska 19 biisin listassa ei ole yhtäkään keskivertoista biisiä. Harva bändi edes vetää nykyään näin pitkiä settejä, introineen, spiikkeineen ja encoreineen päivineen.
Mitään en tuossa setissä muuttaisi, lisäisin vain ahneena ihmisenä ehdottoman lempparina joka uupumaan jäi eli Calling All Corpsesin siihen. Ennen sitäkin se ei hipoisi täydellisyyttä vaan se oli täydellisyyttä. Se on täydellisyyttä.
Ei kiinnostanut, ei välittänyt että oliko seisonut tunnin vai kolme siinä fiilistellessään, keposesti olisi mennyt tunti jos toinenkin vielä.
Tätä parempaa showta saat hakemalla hakea, sen voin kertoa!
Setlist :
Blood Sucker
House By The Cemetery
Get Your Grave On
God Is A Lie
Hail Ming
The Ghost of Vincent Price
Curse the Living
Rot For Me
Put Your Death Mask On
Dixie Dead
All American Massacre
I Want You… Dead
Till Death Do Us Party
Too Fast for Blood
Rambo
I Walked With A Zombie
Scream Baby Scream
--- encore ---
I Love To Say Fuck
Bad Things
Ehdottomasti yksi vuoden parhaimmista keikoista, koko elämäni parhaimmista keikoista ja parhaimmista kiertueista ikinä.
Sisteriä parempaa lämppäriä Wednesday 13 kyllä saa etsiä ja kauan, tämän parempaa yhdistelmää ei ole olemassa.
Kiitos Wednesday 13. Olet ja olette parhaimpia IKINÄ.
Keikan jälkeen oli aikasta heikko olo ja siinä luita kasatessa kokoon näkyi väki joukossa tuttujakin naamoja kuten Sister Sinin Liv. Oli ihanaa nähdä häntä, vaihtaa kuulumisia ja hengailla loppu iltana. Upea nainen :)
Oli törkeästi poistuttava hetkeksi seurasta, seuraavalle tasanteelle ja vessaan. Peilistä näkyi semmoinen ilmestys että keikka ei ainakaan ollut näitä plikkoja kylmäksi jättänyt, päinvastoin. Sen verta rajua menoa että oli rakkaaseen mekkooni oli tullut reikä, nyyh.
Päätettiin että sama se vaikka näytetään haudasta nousseilta hikisiltä zombeilta, mennään moikkaamaan tyyppejä, sopi ainakin tunnelmaan!
Mun, Niinan ja Rikkin paras kaveri-kuva.
666. Pahiksia ollaan.
Meillä oli erittäin kehittävät keskustelut Rikkin kanssa, puhuttiin mm. siitä kuinka ärsyttävää mutta siistiä on olla näin pitkä. Siihen tuli jossain vaiheessa joku minimuija kysymään Rikkiltä että
"Miten sä olet noin pitkä?". Rikki otti meidät käsikynkkäänsä ja totesi hänelle että me skandinaavit juodaan paljon maitoa. Paljon.
Muuten hyvä mutta meistä kumpikaan Niinan kanssa ei juo maitoa :D Mitä sitä nyt hyvää argumenttia pilaamaan tosiasioilla.
Hihkui myös kuinka siistiä oli kun oltiin sinne asti tultu katsomaan just niitä! Rikki boy, koska vaan. Ei kuulemma naamat vielä kyllästytä, saa nähdä koska mieli muuttuu haha!
Rebel-Bowie ja Jamie.
Jamie ja grumpy Skrillex.
Jeemeli se vasta hauska tapaus olikin! Juoksi portailta Livin luota meidän luo kamalan vihaisena ja enemmän tai vähemmän vihaisena rääkäisi
"Mikä Sua vaivaa?" ja olin että
"Niiin ...?".
"Sä olet joka keikalla, joka paikassa. Mikä sua vaivaa?! Ei me olla niin hyvä bändi!" "No tota, musta/meistä olette ..." "Ihan vitun hienoooo! Hei muuten älkää ottako sit Bullshittia mitenkää henkilökohtaisesti, musta se biisi vaan sopi just teille". No varmasti, kun laitettiin siellä englantilaisia minimuijia ojennukseen :D
Niina myös oikein elegantisti grumpyili kun ei muka halunnut kuviin mutta me laitettiin Jeemelin kanssa Skrillex ojennukseen.
Sain myös jonkun multi-älyn väläyksen, halusin
Sisterin paidan muttei mulla ollut rahaa. Euroja vaan käteisenä ja paidat oli tietty puntina, jengi koitti kortilla ostaa mutta nej nej:tä lyötiin vastaukseksi. Yritin tuputtaa sille myyjä-miekkoselle että mitä jos maksaisin euroilla, mutta nej nej. Kysyin sitten Jeemeliltä että onko mitenkään mahdollista että saisin ostaa paidan tällä 10 euron setelillä, maksan loput seuraavalla keikalla mutta kun mulla ei ole käteistä ja te jatkatte kuitenkin Keski-Eurooppaanja määää haaaluan teidän paidan ...
"Anna sille mitä se haluaa tolla kympillä, se saa ottaa mitä haluaa sillä, se on meidän hyvä kaveri" oli Jeemelin vastaus yrmyhkölle myyjälle. Kai siitä olisi voinut puoli pöytää tyhjätä mutta en tietenkään sitä tehnyt vaan otin vähän väriä vaatekaappiin valkoisen bändi-paidan muodossa :)
Ahahaha Cari. En kestä!!! Maailman ihanin ja paras rumpali. Oli ihan pähkinöinä kun oltiin tultu sinne asti, se ei meinannut lopettaa sitä hihkumista. Ollaanhan me ihania ja sitä on vaikea ymmärtää :P
Carin ja Rikkin kanssa pohdittiin siinä että baariin voisi lähteä ilta jatkamaan mutta spekulaatioiden kesken meidät kaikki häädettiin ulos koko mestasta. Sovittiin siis treffit ulkopuolelle ja valmistauduttiin Niinan kanssa myös jäätymään niin pitkään että herra
Wednesday 13 tulisi ulos :P
Ei tietoakaan kuinka monta tuntia siellä takana hengailtiin ja juteltiin, jopa Timpsukka pääsi hirveessä humalassa meidän kanssa jutustelemaan siihen vaikka kuinka kauaksi aikaa. Tapettiin myös aikaa Rikkin ja Carin kanssa puhumalla aika lailla kaikesta maan ja taivaan välillä sekä samalla pohtien että missä riipastaan kovat kännit seuraavaksi.
Oli myös super hienoa kun kaksi ruotsalaista monsteria huomasi pikku pojan odottelemassa pihalla
W13:a, menivät juttelemaan hänelle koska olivat ihan pähkinöinä siitä miten niin nuori poika siellä sitkeästi vanhempiensa kanssa odotteli setä
Keskiviikkoa. Veivät pojalle plekuja ja jotain Carin rumpu-hommeleita ja kävivät juttelemassa ummet ja lammet. Oonko koskaan maininnut kuinka hyviä tyyppejä
Sisterit on? Jos en, tuossa hyvä esimerkki.
Pojilla rupesi hermot menemään kun me
"ei oltu varmoja mihkä baariin mennä" vaikka me oltiin varmoja vain yhdestä asiasta eli siitä että halutaan nähdä
Keskiviikot. Ilmeet oli hyvät kun innosta puhkuen pingottiin Romanin, Jackin, Troyn ja muiden kumppanien luo puhumaan. No mutta heeeeeiiii! Saatoin myös tokasta Niinalle että
"jos se helvetin Keskiviikko ei kohta tule haen sen omin käsin tuolta ja nyljen sen, eikö se ymmärrä että meidän perseet jäätyy!!" ja tietenkin se juuri sillä samaisella sekunnilla oli tullut sieltä ovesta ulos ja kaikilla oli niiiiiin helvetin hauskaa. En vain osaa :D
Oltais niin hyvä pari.
Wednesdayn köpötellessä ulos ja hengaillessa siellä ei ollut enää paljoa porukkaa jäljellä. Oli loputtomasti aikaa jauhaa paskaa ja
W13 osottautui hetki hetkeltä upeammaksi ja hauskemmaksi tyypiksi. Samoin
Roman!! Voiko suloisempaa ilmestystä olla?!
Juuri kun oltiin sopimassa Suomeen keikkaan liittyviä asioita päättivät Ruotsin monsteriinat kertoa että NYT tytöt lähdetään baariin. Taisi kalja-hammasta pakottaa pahemman kerran. Ilmeisesti
W13 loukkaantui siitä hieman ja se oli sillä aikaa lähtenyt bussiinsa : DDD
Meidät melkein raahattiin sieltä takaa pois ... no sori, me rakastetaan
Siskoja mutta me rakastetaan myös
Keskiviikkoa, ja
Siskojen tulisi ymmärtää se. Hahahah vitsi meillä oli silti hauskaa! Vaikka Timpsukka ei silti ikinä messiin asti selvinnyt, vieläkin suuri mysteeri minne roskalavalle se sammui haha. Kaikki baarit oli kiinni joten hengailtiin kaduilla ja autoteillä, yritettiin melkein murtautua baariin ja jauhettiin paskaa.
Lopulta oli aika ottaa taksit, hyvästellä YHYYYYY, ja panikoiden viettää pari tuntia pakaten hostellilla, etsien bussia joka vie lentokentälle, nostaa käteistä, keretä bussiin ja yrittää nukkua siellä, keretä kentälle ja lennolle koska ... piti ehtiä
Wednesday 13:n keikalle Suomeen! Lennettiin Kööpenhaminan kautta ja oltiin siellä joku 8h. Käytiin syömässä keskustassa ja tuli todettua että tanska on kielenä hirveämpää molotusta kuin ruotsi.
Katsottiin loppu aika Sweeney Toddia kentällä ja nukuttiin. Lopulta selvittiin lennolle ja takaisin Suomeen, raahattiin rinkat ja laukut Bäkkärille jossa käytiin juomassa yhdet, kun oli pieni biletys-putki päällä. Sieltä kotiin ja seuraavana aamupäivänä pirteänä jonottamaan Suomen keikalle.
Semmonen reissu. Ikimuistoinen ja maailman paras. Koordinaattoriamme töissä lainaten ; kiitos kaikille osallistuneille, etenkin Niinalle sekä tietenkin
Sisterin jätkille ja
Wednesday 13:lle!
Translation ;
I love London and I love cheap red watermelon Breezer. I love my dear wifey Niina and I love most of the friendly people in London.
I love Sister. I love Wednesday 13.
Wednesday 13 are the God of rock'n'roll and metal, Sister are their very talented angel-army haha. And together they rule the world of rock'n'roll. Together they are doing the best tour ever on Earth.
And if you missed it ... too fucking bad for You.
