Syötiin aamupalaa, käytiin suihkussa ( jes lämmintä vettä! ) ja kun ei ollut sen kummempaa kiirettä niin laitettiin naamat kauniiksi rauhassa. Tänä päivänä oli luvassa nimittäin jotain spesiaalia!
Kun oli saatu naama muistuttamaan enemmän ihmistä kuin Klonkkua, suuntasin kohti Wackenin sisäänkäyntiä. Wacken loppuisi huomenna ja lentokentälle olisi päästävä jotenkin takaisin. En halunnut yksin zombailla lentokentälle sadalla eri junalla vaan halusin ottaa taas suoran bussin lentokentälle. Muilla leiriläisillä oli siis aikomus jäädä Hampuriin pariksi päiväksi joten halusivat myöhäisemmät bussit ja Suvilla että Tomilla oli jo bussi valmiiksi ostettuna.
En päässyt samaan bussiin suomalaisten ystävieni kanssa mutta onneksi siellä oli vielä tilaa aamubussissa, niin ehtisin varmasti kentälle ennen lentoa. Kirpaisi jo ostohetkellä 8:00 lähtevä bussi, mieluummin se kuin että jäisin ikuisiksi ajoiksi mutapellolle.
Aamupäivällä otettiin kuvia ja hengailtiin rauhassa meidän leirissä. 13:30 ( muistaakseni ) aloittaisi Avatar, jonne suuntasin yhdessä Elainen, Arjenin ja Alexin kanssa. En ole nähnyt Avataria vähään aikaan ja olin ihan into piukeana keikasta. Etenkin siksi että Avatar ei koskaan petä livenä vaan vetää mahtavan shown ja siksi että uusi levy on niin hyvä että kiva kuulla niitä biisejä livenä!
Avatar oli ihan timanttia!! Ehdottomasti Wackenin paras show yhdessä Rob Zombien kanssa. Bändi on kehittynyt ja mennyt eteenpäin niin paljon, upeaa. Vähän harmittaa etten ollut eturivissä, ensi keikalla sitten!
Hyvä meno oli silti vaikka mutalammikossa seistiinkin. Ja kiva että soittivat teltassa, tunnelma oli just eikä melkein täydellinen Avatarin keikalle!
Bongasivat yleisöstä myös mun Suomen lipun, jeeeeeeeeeee. Kippis perkele! Muutahan ei tarvitse osata suomenkielestä ja ovat ainoat tarpeelliset sanat opettaa Wackenin yleisölle. Kyllä!
Avatarin keikan jälkeen suuntasin takaisin leiriin ja ilmoitin Tayalle että käyn nopsaa Avatarin nimmarisessiossa. Nopsaa on tietenkin suhteellinen käsite Wackenissa, kun paikka jossa nimmarisessio järjestetään on toisella puolen festaria. Päätin kuitenkin mennä koska oli kova ikävä jätkiä ja halusin sanoa niille että wauuuuu mikä show!
Seisoskelin kivassa muta-altaassa jonottamassa nimmareita, olin vielä ensin väärässä jonossa ( onneksi siirryttiin yhden tytön kanssa oikeaan jossa olikin yksi ennen meitä lol ), kamalan kuumassa auringonpaisteessa katsellen Amorphista. Että voi Tomi Joutsen olla kuuma, jopa ilman rastoja. Koska aurinkorasvani oli jossain teltan uumenissa, niin jouduin suojautumaan auringolta Suomen lipulla ja näytin joltain helvetin mummolta tai nunnalta.
En tiedä mikä mua nykyään vaivaa. Musta on tullut jotenkin kamalan ujo!! Vaikka lipitin bisseä, niin silti mulla iski kamala ujous kun näin Avatarin tyyppien kävelevän siihen tiskille. Mikä lie nynnerö kausi menossa, tunsin itseni ihan idiootiksi ja hetken jo meinasin sukeltaa mutaan piiloon.
Onneksi en kuitenkaan sitä tehnyt vaan menin vapisevana tiskille ja voi että!! On ne vaan niin parhaita tyyppejä että rupesi ihan toden teolla ärsyttämään etteivät ole hetkeen keikkailleet täälläpäin. Ja ne muisti mut vielä!! Tai no sitä HCSS + Avatar kiertuetta ei kyllä itsekään hevillä ( haha ) unohda. Voi, ihania vanhoja aikoja!
Aikani lörpöteltyä Avatarien kanssa hiihdin takaisin leiriin, koska meidän piti hoitaa se spesiaali-juttu kuntoon!
Eli loput päivästä tuli vietettyä vippinä!! Olimme erään bändin vieraina ja saatiin vihdoinkin hengata siellä missä pitääkin - kuivassa, mudattomassa paikassa! Ahhhhhh. Ensimmäinen vastaantulija bäkkärillä oli Judast Priestin Rob Halford. Siinä pitää vain pysyä coolina eikä antaa leuan loksahtaa maahan. Helpommin sanottu kuin tehty heh.
Bäkkäri oli kuin jossain kraaterissa, mutta samapa se, kunhan on kuivaa, mukavaa, lämmintä ja rajattomasti herkullista ruokaa ja juomaa!
Ensimmäisenä mentiin katsomaan Biohazardia, Tayan kavereita soittaa bändissä niin mentiin heitä supportaamaan ja katselemaan keikkaa. Mun ensimmäinen Biohazard keikka, olipahan menoa ja meininkiä! Billy ehdotti että tultaisiin lavalle lähettelemään lentosuukkoja yms. mutta onneksi ei tarvinut, olisin tarvinut rohkaisuryypyn ennen moista!
Biohazardin keikan jälkeen siirryttiin nopeaa takaisin leiriin, mä vaihdoin mekon ylleni ja otin vähän lämpimämpää vaatetta mukaan koska ei ollut tarkoitus poistua bäkkäriltä enää ja napattiin Nikki ja Laura mukaan.
Mentiin hengailemaan Biohazardin jätkien kanssa sekä syömään! Ai että oli herkullista ruokaa. Ja niillä oli Becksin punaista kirsikkabisseä tarjolla! Ahhhh parasta. Yritin ostaa sitä festari-alueelta mutta kaikki vastasi vain että ei löydy. Pah.
Tutustuttiin uusiin ihmisiin, bailattiin, tyhjennettiin bisse-hyllyä ja vaan oltiin. Oli mukavaa!! Tähänhän voisi tottua, kiva kun palvelu pelaa haha!
Lopulta tuli aika Suicide Silencen ja lähdettiinkin kohti heidän lavaansa. Samaan aikaan soitti Lord of the Lost ja vähän kirpaisi kun ei niitä päässyt näkemään, mutta sattuneesta syystä ei voinut Suicide Silencea missata.
Luulin olevani vesiselvä mutta kattia kanssa, olin kivassa hiprakassa ja keikka oli vielä niin eeppinen että hymyilin ihan idioottina koko ajan!
Ja wau miltä täysi teltta näyttää lavalta katsottuna. Jäätävän upeaa kun jengi pui nyrkkiä koko teltan täydeltä! Mun instagramista @sinnavonsuicide löytyy muutama video tältä keikalta. :)
Tuli myös huomattua että tämmösillä klubikeikoilla yleisö on oikeesti tosi helposti nähtävissä! Sitten iski tajuntaan kaikki se oma elämöinti keikoilla ja rupesi ihan hirvittämään että hei, ne oikeesti näkee mut. Ollaan aina kavereiden kanssa ajateltu, ettei ne nyt meitä niin hyvin sieltä lavalta näe. Eipä, paljon paremmin kuin me nähdään ne yleisöstä!
Keikan jälkeen hengailtiin bäkkärillä ja tavattiin bändin jätkiä. Pitäisi varmaan itsekin ruveta muusikoksi ja etenkin metalcore bändin jäseneksi - hyi kamala miten hikisiä miehiä keikan jälkeen!! Eli toisin sanoen siinä varmaan kunto kohenisi ja laihtuisi helposti. Halaaminen tuntui hyvältä idealta siihen asti kunnes litsahti märkää miestä vasten.
Loppu ilta vietettiinkin ihan vain hengaillen ja bailaten. Vitsit että oli kivaa! Hauskoja tyyppejä, hyvää ruokaa ja tsekattiin jostain telkkarista samalla Cradle Of Filthin keikkaa. Oli muuten ihan hirvittävän kylmä yöllä! Luulisi ettei siinä hiprakassa tule kylmä, mutta mitä vielä, melkein hyppäsin sellaiseen isoon nuotioon mikä siellä pihalla oli. Olisi ainakin lämmin ollut hetken. Tietenkin on vallan hyvä idea olla pelkällä mekolla ja nahkatakilla liikenteessä. Koska pelkkä nahkatakkihan on lämmin vaate. Hmm.
Oltiin aina tulen ääressä lämmittelemässä, jonka jälkeen käytiin Jägermaister-baarilla hakemassa shotteja ja sitten taas takaisin tulen ääreen lämmittelemään. Jossain vaiheessa juttelin Dani Filthin ja Cannibal Corpsen laulajan kanssa suomeksi. Huvittavaa sinänsä, koska Cannibal Corpse on mun mielestä hirveimpiä bändejä ikinä mutta ne itse bändin jäsenet oli kyllä mukavia. Saatiin myös hieno diagnoosi Dannyltä ( Suicide Silence ) : ette te voi olla kylmissänne. Ei se ole mahdollista. Te ootte niin outoja ja hei Suomesta! No se nyt tarkottaakin kun on Suomesta kotoisin ettei ole koskaan kylmä :D
Juttelin myös tovin COF:n jäsenten ja etenkin Schoolcraftin kanssa. Ihana ja mukava nainen!
Kaikesta huolimatta oli ihan huippua ja parasta! Mahtava päivä, ilta ja yö.
Lopulta hoiperreltiin Tayan kanssa nukkumaan viiden jälkeen aamulla. Mulla lähti bussi kahdeksalta eli kolmen tunnin päästä, enkä edes ollut pakannut mun kamoja. Taya ehti nukahtaa ennen kuin ehdin laittaa mun kamat kasaan ja mäkin taisin siinä kesken torkkua, koska periaatteessa laitoin kamoja kasaan vielä sillä hetkellä kun piti lähteä teltasta ulos kohti bussia.
Siitä sitten hyvästit ihanille ystäville ja eikun hoippuen kohti bussia. Oli ihan hirveä olo, mulla oli 1.5. litran pullo vettä mukana enkä tiennyt pitäisikö juoda siitä vai kaataa sitä päälle että heräisin. Selvisin onneksi ajoissa bussille ja nukahdin samantien bussiin. Sitten heräsin jossain vaiheessa, aloin itkemään koska olin joutunut eroamaan mun hyvistä ystävistä joita en tulisi taas jopa vuoteen näkemään. Sitten nukahdin uudelleen.
Tuntui että olin jotenkin sekaisin kuin seinäkello kun pääsin kentälle, koitin järkätä mun laukkua uudelleen mutta silti mun kamat ei meinannut sinne mahtua mitenkään. Ei vaikka olin jättänyt mun makuupussin, makuualustan, pressut Wackeniin. Ne oli siis niin elämää nähneitä että ansaitsivat päästä lepoon.
Menin vessaan ja koitin vähän suitsia itseäni enemmän ihmisen näköiseksi mutta lopulta luovutin. Sama se mitä tein, silti olotila ja naama oli kuin atomipommin jäljiltä.
Bongasin Suvin ja Tomin ja jumitettiin yhdessä ensin Hampurin kentällä ja uudelleen Tukholmassa pari tuntia vaihdon takia. Selvisin hengissä kun laukku oli täynnä saksalaista suklaata ja Ruotsissa sai ahtaa itseensä super rasvaista MAX Burgerin kanahampparia. Nam!
Helsinki-Vantaalle palattiin myöhään illalla ja olo oli niin pöllämystynyt että hyvä kun selvisin autoon. Nukahtelin autossa matkalla kotiin ties kuinka monta kertaa vaikka yritin pysyä parhaani mukaan hereillä.
Olipahan reissu!! Kesti muutama päivä palautua. Aluksi oli ihan mega paskaa mutta kyllähän se lopulta päättyi kaikin puolin hienoon festari-kokemukseen, jälleen kerran!
On se Wacken vain yksi maailman parhaimmista festareista.
Translation ;
Wacken is the best.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Scream for me!