No one ever really loved you much anyway, no one really understands so you'll make them pay

Olipa kerran Perjantai 13. päivä, ystäväni Heinähatun muotinäytös, Entwinen keikka josta piti tottakai lähteä kotiin vasta baarin mentyä kiinni.
Sen jälkeen piti löytää myös takaisin kotiin, koska Suomen peli päivällä, iltavuoro duunissa. Kotona vähän vaille viisi aamulla, ei nukuta, tekee mieli ottaa random kuvia levinneet meikit naamassa.
Ja siihen päälle instagram-filtterit, joilla leikkiä. Perfektoo! Miksi nukkua jos on parempaakin tekemistä.

Omasta mielestäni näistä tuli tosi kivoja, ottaen huomioon kuinka räjähtäneeltä sillä hetkellä näytin haha. Silmäpussit on point. Onneksi kaunis valaistus ja mustavalkoisuus tekee kaikesta parempaa.


Translation ;

Some random shots what I took of myself at 5 am haha. I was on the go the whole day, even on the gig, all make-up messed up and super tired at this point but I still wanted to take some photos and edit them and I think they turn out quite nicely after all.

Bleeding for the Cure

On ollut sellaista haipakkaa viime aikoina, että blogi on jäänyt vähän heitteille. On sattunut pari isoa muutosta jonka takia on sitten jäänyt aika vähän vähemmälle.

Tosiaan, sain uuden duunin! Se lienee se suurin muutos. Teen ainakin tällä hetkellä vuoroja vielä 'vanhassakin' duunissa, saa nähdä kuinka onnistun loppujen lopuksi tässä kahden duunin pyörittämisessä hah.
Uusi työ on tosi mukavaa, vaikka ei omaa alaa olekaan. On kiva oppia uusia asioita, kehittää itseään ja kaikenlaista!
Työ on myös hektistä ja hyvin fyysistä, vähän pelottaa että kuinka kroppa kestää ... mutta en minä niin helposti luovuta. Oon tosi onnellinen tästä kuitenkin, tuntuu että se tietynlainen paikallaan polkeminen loppuu vihdoinkin ja pääsen elämässä vähän eteenpäin.
Mitään huippu salaista mun työni ei ole, vaan oikeastaan hyvinkin perussettiä eli kaupan alalla olen. En kuitenkaan halua sen enempää puhua mun duunista täällä, vaikka varmasti tulen jotain aina välillä siitä kertomaan täälläkin. :)

Blogikin on jäänyt vähemmälle kun on nyt ollut viimeiset viikot koulutusta ja vaikka aamuvuorot ovat olleet vain 4-5 tunnin pituisia, niin kun herää 4:15 aamuyöllä niin on kyllä aika loppu kun kotiin pääsee. Mutta silti oon kyllä tykänny noista aamuvuoroistakin!

Hiuksia on pakko hehkuttaa sen verran että : kattokaa nyt kuinka pitkät ne on! :D
Kaikki omaa hiusta, pakko tosin myöntää että toi musta plöräys ei ole omaa hiusta mutta se on melkein liian lyhyt näiden omien joukkoon. Kerrankin jaksoin suoristaa mun hiukset vähän sinnepäin ...
Eka kerta myös kun tein ruskealla ja mustalla smokey eyesit. Eihän se nyt ihan täydellisesti mennyt mutta tykkään!

Muuten olen jotenkin tosi inspiroitunut! Liekö se tämä Halloweenin aika vai mikä kun on jotenkin niin hyvä olla pitkästä aikaa. Se taitaa olla se toinen suuri muutos, että ei ihan koko ajan se näkymätön hirttosilmukka kurista kaulan ympärillä.
Syksy, kuinka sinua rakastankaan. Hassua on se, että lapsena en yhtään tykännyt syksystä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän siitä pidän.
Olen ihan into piukeena menossa shoppailemaan Halloween-juttuja, kun kerrankin saa omaan tyyliin sopivia juttuja ns. peruskaupoista. Helvetti pääsee irti kun pääsen Englantiin Halloweeninä, pitää varmaan bookata koko lentokone paluulennolle vain mulle kun shoppaan koko maan tyhjäksi.
Ensin toki pitäisi se rikas prinssi iskeä ... missä luuraat?

Odotan myös innolla talvea. Toivon että talvesta tulisi kunnon talvi, paljon lunta, 'kuivaa' ja sopivasti pakkasta.

Mitä teille kuuluu?


Translation ;

Sorry for being a bit quiet lately.
I just started in my new job!! Omg I'm so happy! It feel like I'm finally going somehow forward in my life and not just staying here and not getting anywhere. It's very physical job but I still like it. Sometimes I have to wake up at 4.15am but that's fine too!
I like challenges and learning new stuff which why this is very exciting, also nice as I know some stuff before so I do have some confident in some things.

I'm also so excited about autumn! My favorite season! I also wish to have a nice, beautiful and snowy winter.

I hope you're doing well too!

You'll get a day in this life before I kill your fucking light

Mulla on ollut viime aikoina todella kivat fiilikset! Tai lähinnä toi onnistunut Slipknot-reissu teki kirjaimellisesti kutaa sekä H.E.A.T.in mahtava, iloinen keikka pisti myrtyneimmänkin ihmisen suupielet pakostakin kohti taivasta.

Kunnes ... sitä rupesi tulemaan paskaa ovista ja ikkunoista sisään. On se kyllä jännä miten toiset ihmiset onnistuu mm. aina pilaamaan päivät ja fiilikset, vaikka kuinka yrittäisi pysyä positiivisena. Onko ihmisillä joku tutka, jolla ne näkee kellä menee hyvin ja sitten sen perusteella purkaa oman pahan olonsa muihin?

Se että on yliherkkä, kärsii ahdistuksesta ja masennuksesta, on tosi raskasta ja kun sitä lopulta on joten kuten ok olo niin kyllä se pistää "pikkasen" ärsyttämään että joku Maija Mehiläinen tulee ja pilaa päivän keinolla millä hyvänsä. :D

Mä en ole ikinä tajunnut ihmisiä jotka purkaa pahan olonsa muihin. Kyllähän nyt niistä voi ystäville ja terapeuteille yms. puhua niin kuin normaalit ihmiset, mutta että huutaa pää punaisena solvauksia viattomalle ihmiselle?

Tässä on ollut tapaus per päivä mutta otetaan esimerkiksi vaikka se kun Goottikirppiksellä jouduin kunnon joukkolynkkauksen kohteeksi, olenhan sentään hirrrrrrveä huijari ja työttömien syrjijä. Vai ettekö tosiaan tienneet, että sen lisäksi että vain työttömät huijaavat nettikirppiksellä, he ovat syyllisiä myös ; tämän hetkiseen surkeaan taloustilanteeseen, 1. ja 2. maailmansotaan, Ukrainan kriisiin, siihen miksei Marsista löydy enää elämää ( joivat saatana melkein kaiken vedenkin! ), siihen että One Direction joutui perumaan toisen kesän keikkansa, siihen että siskoni uusi koira Elma pissaa mm. koko ajan. Olikohan vielä jotain muuta?

Kun nyt valittamisen makuun päästiin, niin joku saattanee muistaa kun muutama postaus takaperin kerroin iho-ongelmistani sekä sen aiheuttamista peloista / ahdistuksesta. Jos et, niin postaukseen pääset tästä!

Siinä kerroin myös siitä, kun kävin muuan professionäääl meikki-liikkeessä pikameikissä. Jossa meikkaajalle, kuten 99% kaikille muille meikki-artisteille kenen käsittelyssä olen ollut, tuli vastaan suuri seinä kulmakarvojeni suhteen. Tai siis kulmakarvattomuuteni ... Ehkä se johtuu siitä, että olen tutustunut alternative-tyyliin vuosia sitten, äidilläni on pigmentoidut kulmakarvat tai siihen, että olen piirtänyt omat kulmakarvani vuodesta 2007 asti, että en voi käsittää miten ne voi olla niin suuri ongelma kenellekkään. Eikö luovuus ja piirrustustaito ole kovassa huudossa tälläkin alalla? Eihän ihmiselläkään ole kulmakarvoja, kun sitä paperille piirtää, ennen kuin ne piirtää?

Tässäpä tulos. Varmasti se tyttö on lahjakas artisti jne, mutta en mä kyllä näitä ihan ymmärrä. Tai sitten mulle on juurtunut liian syvälle Jeffree Star-tyyliset draq-kulmakarvat.

Tähän nyt varmaan sopisi hyvin se meme että "miten meni noin niinku omasta mielestä?" :D

Loppujen lopuksi, palatakseni noihin ihmisiin jotka pilaa päivän kuin päivän ... huom! YRITTÄÄ PILATA.
En jaksa itse kantaa tollasista kaunaa ja yritän olla ajattelematta niitä sen enempää / ottaa niistä itseeni. Sille nyt ei vaan voi yksinkertaisesti mitään jos jollain ei ole elämää tai aivoja tallella.

P.s. Vaikka en kovin aina olekaan päätä pahkaa rakastunut omaan peilikuvaani / ulkomuotooni, niin osaan kuitenkin ottaa rennosti ja nauraa itselleni. Suosittelen mm. kaikille muillekin.
Että tässä sitä bloggaajan timantin hohtoista arkea parhaimmillaan! Silmien alta löytyy ainakin melkein aidot Louis Vuitton bagsit. Kulmista Burberryn maailmankuulun ruutukuosin sävyä #ripuli.

Give me Nylon or give Death!

Oon täällä varmaan jokusen kerran jaksanut paasata mun loppumattomasta rakkaudestani Black Milk Clothingia kohtaan. Nyt onkin iloni ilmoittaa että aion hypettää kaikki ööö vajaat 30 kappaletta shiny nyloniani täällä! ;)
Tänään just kuvasin hikipäissä niitä ja mietin kaikkia kivoja asuja niiden ympärille. Mikäs sen parempaa kuin jauhaa jostain kunnon hömpästä ummet ja lammet. Kai sitä voisi muuhunkn aikansa käyttää mutta ... hehe.
On kiva paasata vähän syvemmin tulevista mallistoista, nykyisistä ja mitä kaikkea ihanaa sitä vielä pitäisi hankkia.

Tulevat postaukset tästä aiheesta tulee löytymään tagien Black Milk Clothing ja My Black Milk-collection alta.
Muita BM-addikteja aka sharkieita?! ;)


Translation ;

Oouuuuu! Black Milk Clothing! What a lovely piece of heaven! I guess I'm not the only sharkie out here, I can't be right?! :P
I'm starting to do more posts about BM just because I like them so much, about my collection, about the upcoming collections and so on. I don't get anyhow paid of this, I just like to share the word of nylon because c'amoon gimme nylon or give me death!

All the posts about BM you can find under the tags Black Milk Clothing and My Black Milk-collection. :)

We only come out at Night

Hyvää syntymäpäivää minä!
Hyi kamala kun olen vanha. 24 vuotta. Apua. Kohta on lyhyempi matka 30 vuotiaaksi kuin 20 vuotiaaksi. Ikä-kriisiä pukkaa! : (

Tämä vuosi on ollut kyllä tähän astisen elämäni rankin, tai no aina alkaen sieltä viime vuoden lopusta. Paapan ( = isoisäni ) kuolema, oma henkinen romahtaminen, monen kuukauden sairasloma ja karmeat kivut, mitäs näitä nyt olikaan hehe. On kyllä ollut semmoisia epätoivon hetkiä ettei muusta väliä, se kuuluisa sanonta "kyllä se aurinko sinne risukasaankin joskus vielä paistaa!" on tuntunut lähinnä elämän suurimmalta vitsiltä. Ottaa niin paljon päähän kaikki ikävät asiat, etenkin kun suurimmalle osalle niistä ei voi itse mitään vaan ne on muiden päättämiä, kun tämän piti olla se The vuosi. Niin paljon odotuksia mutta rutkasti enemmän pettymyksiä.
Mutta kyllä tää tästä, on edelleenkin päiviä kun ui Bergeniäkin mustemmissa vesissä ja sitten taas hyviä päiviä. Muutaman suuren päätöksen aika on pian ja toivon että kerrankin teen oikeita päätöksiä. Ainakin seuraan sydäntäni. Ei, en ole muuttamassa Norjaan Shagrathin vaimoksi tai saanut Luke Evansia sänkyyni ja aloittanut kuuman romanssin - mutta kenties vielä joku päivä! You never know! :D

Olenko koskaan maininnut rakastavani aurinkolaseja? No nyt sanon. Rakastan aurinkolaseja, oh so pretty!
Laskin että mulla on joku 20-25 paria niitä. Nämä kuvissa esiintyvät on yhdet mun suosikeista. Iki-vanhat kärpäset H&M:n alelaarista. Ihanat!
Mulla on pää täynnä kaikkia kivoja ja hienoja asuja, meikkejä ja hius-viritelmiä mutta oon niin saamaton toteuttaakseni mitään niistä. Näillä helteillä ei jaksa meikata ja nyyt sain vasta +4cm juurikasvunkin hoideltua pois päiviltä. Asuja on turha olettaa näkevänsä hetkeen koska on niin järkyttävän lihava olo. Ensin sain pudotettua 6,6kg, oikein saatanallisissa luvuissa pysyteltiin hyvä tovi ja siitäkin pääsin kilon alemmas mutta nyt on taas tullut kaksi kiloa lisää ja maailmanloppu häämöttää. :D
Marraskuun loppuun mennessä on oltava tästä vielä 15kg laihempi. Muuten en voi elää itseni kanssa ... kuvottaa joka kerta kun peiliin päin edes vilkaisee. Sen takia ei tule paljon ihmisten ilmoilla käytyä kun ... niin. Long story. Ei pysty. Ahdistaa ihmiset ja ahdistaa omat kilot kaupungilla. Maalla voi rauhassa olla ruma ja lihava itsensä kun ei ole lähellä ketään. Problem solved. :D

Hauskaa keskiviikkoa kaikille, nauttikaa upeista säistä ja festaroikaa! Kohta on itselläkin kesän vikat festarit. Wacken Open Air ja Getaway Rock! :)


Translation ;

Hapy birthday to meeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!

How could something so beautiful turn out so fucking deranged?

Ajattelin kirjoittaa vähän reaali-aikaisia kuulumisia myös. :)
Tässä ollaan edetty jo huhtikuun puoleen väliin asti, ja tuntuu että alkaa hirttosilmukka kaulan ympärillä vähän helpottamaan. Voi kunpa osaisin olla stressaamatta niin elämä olisi kovin paljon helpompaa. Mutta ehei!
Olen stressannut kaikesta oleellisesta sekä olemattomasta, ja mulla oli jo varmaan jonkun sortin burn outin oireita ilmassa. Siis ei duunin suhteen, vaan koko elämän. Tuntui että multa vaaditaan, minä itse mukaan lukien, joka suunnalta niin paljon että mä en vain yksinkertaisesti jaksa. En pysty. Sitten sanoikin selkä poks ja tässä olen tällä hetkellä sairaslomalla. Henkisesti kun on rikki, niin kyllä se kroppakin sen joskus tajuaa.
Vieläkin mulle aiheuttaa välillä ahdistusta se, että musta tuntuu että multa vaaditaan kaikkea ja että mun pitäisi revetä joka paikkaan. Kun sitä vihdoinkin opettelee sanomaan ei, siitä saakin vain paskaa niskaansa. Oppii sanomaan ei lisä-vuoroille, joihinkin tapaamisiin jne. koska haluaa kuunnella sydämen ääntä ja kuulostella sitä mikä itsestä tuntuu parhaalta. Niin kuin jokainen on aina sulle toitottanut että niin pitää tehdä. Lopulta kun teet niin, oletkin paska ihminen. Joko multa meni jotain ohi tai ... ? :D

On my way to see Amoral in the end of february. :)

On ollut vaikea nauttia niin duunista, ystävien seurasta kuin muuten vaan perus touhuista kun tuntuu että elää jossain vankilassa. Tai jonkun toisen elämää. Sitten tajusin että nyt on jotain pielessä, kun en enää nauti siinä mielessä elämisestä kuin ennen samoilla rahkeilla mitä minulla on. Raskas työ mitä raadetaan jokaisen palkan eteen, ei tuo enää minkäänlaista mielihyvän tai helpotuksen tunnetta palkkapäivänä - päinvastoin.
Mun rempattu asunto on ... aika lailla berberasta. Älkää ymmärtäkö väärin, osaan kyllä arvostaa sitä että minulla on edes asunto mutta kun se aiheuttaa terveydellisiä haittoja niin rupeaa usko siihenkin vähän järkkymään.
Edelleen mieltä kalvaa myös jouluna menehtynyt vaarini eli paappani. En ole puhunut asiasta paljon enkä varmaan käsitellytkään sitä "oikea oppisesti", mutta eikö jokainen sure tavallaan? En ole edes asiasta kertonut Facebookissani, koska en ... en jotenkin pysty. Yleensä tosin ihastutan ystäviäni kaikilla mahdollisilla jutuilla siellä haha. En vain jotenkin kaipaa sääliä, ennemminkin kaipaan kyllä ymmärrystä. En mitään turhan päiväistä löpinää. Vaikka en ollut ehkä super läheinen hänen kanssaan, niin hän oli parempi paappa mitä olisin koskaan voinut edes toivoa. Ja vaikka olen hyväksynyt ja ymmärtänyt asian, ja tiedostan että hänellä on nyt parempi olla, niin silti se sattuu. Sattuu ihan helvetisti. Toisinaan vähemmän, toisinaan enemmän. Mutta ei sitä tosta noin vaan voi unohtaa ja "get deal with it".
Tietyllä tapaa kipeistä asioista on helpointa puhua anonyyminä, esimerkiksi Tumblrissa olen asiasta enemmän julkaissut kirjoutuksia koska siellä multa ei odoteta eikä vaadita mitään. Olen täysin anonyymi ja voin murtua silloin kun haluan. That's how I like it.

Oikeastaan vasta nyt kun selkä sanoi "niks naks minäpäs en toimi" ja on saanut olla rauhassa, ilman sen kummempia vaatimuksia itseltä kuin muiltakaan, niin on saanut ajatella rauhassa. Ja oppinut arvostamaan ihmiskehoa. Sitä tosin ei kukaan tässä maailmassa arvosta ellei menetä jotain täysin yksinkertaista ja normaalia kykyä.
Kyllä mäkin vaivuin masennukseen kuin emo-teinit konsanaan :D Kun sitä saa kuulla että selkä tulee olemaan entisessä loistossaan vasta 3-4 kuukauden päästä ja se vaatii erittäin pitkäjänteistä treeniä, huoltoa ja lepoa niin siinä menee helposti usko kaikkeen. Ja rupeaa maalailemaan kaikenlaisia kauhukuvia, etenkin jos omaa yhtä vilkkaan mielikuvituksen kuin minä hehe. Ja hokemaan sitä samaa lausetta että "miksi juuri minä?". Sitä kun tuntuu toisten ihmisten saavan kaiken niin helposti, saatanan primadonnat. Hetki siinä meni ennen kuin nielin ylpeyteni ja angstini, hyväksyin asian ja ymmärsin että oma terveys on laitettava etusijalle. Olen aina ollut semmoinen ihminen, joka menee lääkäriin vasta pakon sanelemana eli käytännössä pää kainalossa. Tuntuu niin turhalta olla vain, toisaalta juuri tietynlainen tekeminen sattuu todella kivuliaasti. Mutta ei siis mitään ole kirjaimellisesti rikki, poikki yms. Selän ja takareisien lihakset ovat niin pahasti lukossa/jumissa että koko ajan sattuu, tietynlaiset asennot sattuvat ihan kamalasti jonka jälkeen on vähän hankala kävellä ja sillee. Mitä tästä opimme? Kun treenaatte ja teette duunianne - muistakaa venytellä kunnolla, käydä hierojalla mikäli treenaatte paljon/teette fyysistä duunia, ja oikeasti venytellä niin maan perusteellisesti koko vartalo. Mun yksi harvoista neuvoistani teille, rakkaat lukijani on se, että nyt oikeasti venyttelette. Muuten toistelen tätä samaa lausetta vielä 57 kertaa jos ette tee niin kuin käsken :D Koska tämä ei ole kivaa, voin kertoa.
Mutta kai se on sitten jotain tällaista satuttava elämässä että ymmärtää yhtä sun toista omasta tilanteestaan!

Nyt voidaankin sujuvasti siirtyä masennuksen pohjalta positiivisen aallon harjalle! Mitä sitä turhaan hihkumaan jos ei ensin pohjusta tarinaa jotenkin sydäntä särkevästi. Sehän on menestyneen Hollywood-elokuvankin nyrkkisääntö :D
1. Kaikista hienointa on se, että tuntuu että voi taas hengittää kunnolla eikä tosiaan mikään hirttosilmukka kaulan ympärillä kiristele. Että olen jälleen kerran kasvanut ihmisenä ja ymmärtänyt asioita, laittanut niitä vähän tärkeysjärjestykseen. Olen tehnyt päätöksiä, kerrankin niin että olen oikeasti kuunnellut sitä sydämen ääntä.
2. Minulla on upeita ystäviä joiden kanssa voi jutella kaikesta hassusta ja suunnitella upeita reissuja! Ja ne jaksaa mua vaikka oon toisinaan todella ärsyttävä ja vaikea tapaus.
3. Osa masennus-aallon syytä lienee surkea keikka-tilanne Suomessa, en käsitä mitä on tapahtunut. Ennen kävin keikoilla yhtä monesti viikossa kuin nykyään käyn parissa kuukaudessa. Oli sitten töitä tai koulua. Tai sitten kaikki hyvät bändit osuvat samalle viikolle kiertueineen -___-
Mikäli vertaa esimerkiksi Ruotsiin, niin suurin osa bändeistä kieppaa vielä sen kautta mutta eivät tule tänne. Miksi? Siksi koska täällä ei ole tarpeeksi kysyntää? Englannissa meno on edelleenkin keikkojen osalta samaa, ellei parempaakin. Siksi veri vetää entistä sitkeämmin sinne. Ärsyttää suunnattomasti se, että jos haluaa lähteä katsomaan bändejä niin pitää ruveta lähtemään useammin toiseen maahan, kuin toiseen kaupunkiin Suomessa. Jos miettii esimerkiksi vuosia 2008-2010, jolloin Suomessa oli niin hyviä keikkoja koko ajan että melkein valinnan vaikeus iski, niin nyt tilanne on täysin päinvastainen. Osa syy lienee faneilla, en tiedä mitä pitäisi tehdä - sitkeästi vain jatkaa keikka-paikkojen sähköpostien spämmäystä että "tämä tänne esiintymään , kysyntää on!", ostaa 57 levyä / per bändi vai mitä. Koska on se nyt ymmärrettävää ettei kiinnosta tulla esiintymään maahan, josta jää loppujen lopuksi itse vain miinukselle, vaikka kuinka rakastaisi soittamista.
Jonkinlainen helpotus tilanteeseen on tulossa kesän festareiden suhteen, vaikka tarjonta ei nyt mitenkään erityisemmin säväytä - samaa paskaa, mutta eri paketissa :D Rob Zombie oli koko kesän mielenkiintoisin esiintyjä mutta sekin meni ja perui. Ei ole enää semmoisia super kiinnostavia nimiä ja silti hinnat liitelevät pilvissä. Otetaan vertailun vuoksi esimerkiksi Graspop, jossa on tänä vuonna muutamia samoja suuria nimiä kuin Suomen festareilla, että myös liuta muita yhtä suuria nimiä plus yli 57 bändiä joista kaikki ovat suurempia "pienempiä" esiintyjiä kuin Suomen vastaavat. Hinta-eroa on muutama hassu kymppi festari-lipuilla vaikka bändi-tarjonta on ihan eri planeetalta. Plus Suomessa maksaa leirintä erikseen.
Toki lennot maksavat mutta kyllä minä mieluummin maksan vaikka 150 euroa lennoista, kuin juon itteni samalla summalla niin känniin että paskatkin bändit kuulostavat vähän paremmilta. Puhumattakaan festari-ruokien laadusta, tarjonnasta ja hinnoista! Arrrrggggghhhhhhh!!
No joo, se siitä positiivudesta. Pakko lopettaa paasaaminen kun rupeaa ärsyttämään itseäkin niin paljon, kun kaikki on päin berberaa :D
4. Uusi-Seelanti! Katsoin eilen illalla silkasta mielenkiinnosta lentoja sinnepäin ja ne olivat ihan naurettavan halpoja. Siitä tulee paras reissu mm. ikinä *___*
5. Joulukuu! Olen tässä viimeisen 2 viikkoa treenannut oikein systemaattisesti ja fyssarini olisi varmasti ylpeä minusta. Kunhan vielä jatkaa tällä tyylillä hamaan loppuun asti niin ollaan voiton puolella hehe. Hirveästi tsemppausta se vaan itseltä vaatii, eikä lainkaan paineita vaikka joulukuu on vauhdilla tulossa vastaan ... hihiii silloin vasta unelmista tehdäänkin totta!
6. Syksy! Syksylle on julkaistu paljon hyviä keikkoja Suomeen, joten ei taidetakkaan olla ihan kusessa asian suhteen. Suomeen keikoille saapuu mm. Arch Enemy ja Deathstars, jota ei ole Suomessa näkynyt vuosiin ja joka sattuu olemaan yksi lempi-bändeistäni joten olen syystäkin innoissani. :)
7. Wednesday 13! Tule jo toukokuu!
8. Päätin varata kampaaja-ajan. Nyt riitti taas hetkeksi tämä otsatukattomuus hehe.
9. Olen löytänyt luovuuteni jälleen!
10. MyGrainin, Profane Omenin ja Amoralin keikka Nosturissa maaliskuussa. Voi että, se ilta oli pitkästä aikaa ihan tajuttoman paras! Olin niin onnellinen monta päivää sen jälkeen, kun oli niin hyvä seura ja musiikkia tarjolla että hymyili idiootisti kuin hangon keksi koko ajan! :)
11. Ira on takaisin Suomessa!!!! Ihan kamalaa kun hän on viime ajat asunut toisessa maassa.
12. STATUE DEFENDERIT ON VIHDOINKIN MUN JA TULLISSA ODOTTAVAT MINUA!
13. Mun suurin unelmani ikinä on toteutunut. Enkä mä ole edes tajunnut sitä. Sietäisin kuolla häpeästä! Orlando Bloom on mun ensirakkauteni ( ja mahdollisesti viimeiseni, koska olen forever alone hehehee ) ja suurin että herkullisin toiveeni herra Bloomin suhteen ikinä olisi se, että se esittäisi rokkaria. Kun hänen arki-tyyliänsä seuraa, niin suurin osa miellyttää omaa silmääni. Se on rennon rokahtavaa muttei mitään pvc-gootti-virityksiä luojan kiitos. No sitten, eilen googletellessani huvin vuoksi silmäkarkin takia häntä törmäsin kuviin hänestä rokkarina. WAIT. What the fuck?! Googletin vähän lisää ja selvisi että hän on esittänyt jonkin sortin räkäistä muusikkoa elokuvassa Sympathy For Delicious, joka tuli ulos vuonna 20-vitun-10. Mun suurin unelmani ja fantasiani on siis vihdoin ja viimein totta ja aion kattoa tota elokuvaa ja noita kuvia seuraavat 57 000 vuotta. Aaaaaaahhhhhhhh x miljoona. Ei kukaan vaan voi olla noin kuuma! Voi että! Anteeksi Orli rakas että olen viime aikoina kuolannut niin paljon Tom Hiddlestonia, Lee Pacea ja Luke Evansia yms. kyllähän sinä nyt aina tulet olemaan se numero 1 !!! Yhyy. Mun sydän ei kestä tämmöistä. Tosin mun 11-vuotias minäni olisi jo koomassa, jos tietäisi näistä kuvista ja tästä elokuvasta. Oon nyt aikuinen ja cool eli jalka vain puoliksi haudassa :D

I can't breath, too much hotness.

Niin. Ei se maailma ihan niskaan ole putoamassa, elämässäni on paljon hyvää ja se on välillä hyvä pohtia niitä kaikkia hienoja asioita mitä elämässään on eikä aina sitä, mitä ei ole. Silti ei kannata koskaan luovuttaa unelmiensa suhteen! :)
Niin ja puolialaston Orlando Bloom parantaa aina. Toivottavasti kaikilla oli viihtyisä ja rentouttava pääsiäinen!

P.s. Mä tiedän olevani harvinaisen vaikea ihminen. Koittakaa kestää. Mutta se olen vain minä :D

Rot for me ... / The Defiled, Sister & Wednesday 13 at Debaser Strand, Stockholm, Sweden 10.11.2013

Marraskuu starttasti mukavasti käyntiin hyvällä musiikilla toisessa maassa. Harvemmin sitä ehtii vetää kännit, käydä keikalla ja haahuilla ympäri kaupunkia toisessa maassa alle 24 tunnin sisällä. Kokemus sekin!

Kroisoksia ja mukavuuden haluisia kun ollaan, mentiin tällä kertaa Ruotsiin lentämällä. Luojan kiitos Norwegian ei lennättänyt meitä Immortalin luokse vaan sovitusti Tukholmaan. Aamulentoa seurasi torkut lentokentällä, jonka jälkeen meikattiin ja lähdettiin kohti Tukholmaa. Uskokaa tai älkää, minä ja Minja löysimme perille ensimmäisellä yrittämällä!!
Treffattiin Ira keskustassa, käytiin syömässä, josta suunnattiin kohti Debaseria, siellä kun olisi varmaan elämää pidempi jono. Eipä ollut, onneksi.
Mentiin viereiseen baariin yksille, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Voidaan syyttää tilien ja aivojen tyhjentymisestä baarimikkoa joka oli ollut Suomessa töissä. Kaikkihan sen tietävät ettei siitä seuraa mitään hyvää.
Muut ne olivat brunssilla kun suomalaiset vetivät viski-kolia kilpaa viereisessä pöydässä :D
Baari-brunssi-ihme mestan mennessä kiinni jo viideltä iltapäivällä, siirryttiin keikka-paikan toiselle puolelle baariin. Sieltä sitten jossain vaiheessa itse keikka-paikalle, ovien avauduttua, eturivi paikan saatua, baarin kautta takaisin eturiviin. Se on hienoa se, että verkkopankki osaa kertoa sinulle seuraavana päivänä että miksi tilillä on enää aivan liian vähän jäljellä :D

The Defiled meni syystä ja toisesta vähän ohi, mutta oikein makoisaltahan se kuulosti silti. Kuvia ei jaksanut ottaa, kun oli taas tällainen tapaus kyseessä että lava on sinua about vyötärölle saakka ja 90% keikasta katsot laulajan haaroväliä. Moni ei tuosta varmaan valittaisi mutta minä se saan kitinän aikaan vaikka ja mistä ;D No joo, olihan ne kivat farkut. Ja kiva keikka!

Sister oli ihan järkyttävän kamala. Äskeinen lause oli muuten suurin valhe mitä olen viimeisen kuukauden aikana suustani päästänyt ulos!
Sen päivän kun näkisi että Sister olisi joten kuten huono. Sitä päivää ei tule, koska ne on vaan niin perkeleen mahtavia!! Yksi maailman parhaimmista bändeistä, ehdottomasti!! Voi että, ihan tässä tämmöinen vanha kääkkä herkistyy kun ajattelee että miten siisti keikka se oli. Too Bad For Youn aikana pelkäsin pääni lähtevän irti koska se biisi vain sattuu olemaan niin älyttömän hyvä!
Kuvia en ottanut koska keskityin nauttimaan keikasta täysin rinnoin sekä lyömään päätäni jokaisen jäsenen polviin. Siis ihan oikeasti, ensi kerralla laitan jonkun jääkiekko-kypärän päähän, en halua enää lisää aivovaurioita :D
Tästä se taas jatkui, suomalaiset tytöt vs. Jeemil, drinkkien varastelu. On se kiva että meiltä köyhimmiltä aina kähvelletään drinkit. Sinänsä herrasmies että palauttaa sen aina, mitä nyt puolet tyhjempänä. Tai sitten se on FBI:lla hommissa ja koittaa selvittää, miten me saadaan aina omia litkuja salakuljetettua baariin ja näin ollen terästettyä baarin laimeita antimia. Kenties jopa CSI. Se olisi jo aika cool, olen kuolannut Gregiä siitä asti kun ohjelma alkoi Maikkarilla ... tällä kertaa kuitenkin tuli vesiperä, koska me ei oltu niitä terästetty. Ha!

Ja sitten se itse paholaisen poika eli Wednesday 13. Kaatuneesta Sommersbysta huolimatta ehtaa täydellisyyttä ensi soinnuista loppu pihauksiin asti. Jessus sentään, mikä mies! Mikä show!
Kyllähän siinä kostuu paikat niin naisilla kuin miehillä, kun tuo herra lavalle astelee. Ei ole muuten koskaan ennen Immortal-meikit näyttäneet yhtä hyviltä. Cheekin timantit eivät ole ikuisia mutta W13:n showt ne taas on sitä kirkkainta timanttia alusta loppuun asti. Parasta.
Se on hyvä aloittaa show I Want You Dead kappaleella kun 95% porukasta on niin pähkinöinä että menisivät ennemmin kuolleesta kuin elävästä ja loput seuraa perästä viimeistään parin seuraavan biisin aikana. Sitten onkin hyvä passittaa jengi Get Your Grave Onin sästämänä hautaan ikuiseen lepoon. Toimii!

Kuvat ovat surkeinta laatua pitkästä aikaa, mutta tuosta viimeisestä tykkään. Siinä on sitä asennetta!
En olisi koskaan halunnut keikan loppuvan, mutta kuten kaikilla kivoilla asioilla on tapana loppua joskus, semmoinen ikävä asia oli hyväksyttävä tämänkin kohdalla.
Tämän hetken kovimpia live-bändejä jos puolueellisesti että puolueettomana saa listata, niin kyllä kaikki nämä kolme siellä top 10:ssä ovat. Vertaa johonkin paikallaan jynttäävään Metallicaan jossa aika käy tylsäksi vaikka tyhjentäisi koko anniskelu-alueen kalja-tynnyrin niin näillä keikoilla siitä ei ole puutetta. Metallica saattaa luritella olevansa Master Of Puppets mutta nämä bändit ne ovat Masters Of Music. Että sillä lailla!
Jos siis kaipaa kunnon selkäpiitä karmivaa, mielihyvää tuottavaa ja uskomatonta fiilistä antavaa rock-showta, tsekkaa nämä bändit.
Jos taas kaipaa perus junttausta voi kävellä niille perus tanhuille Tavastialle.

Keikan jälkeen meillä oli aikaa heilua siihen aamu kolmeen, neljään asti kunnes bussi kohti lentokenttää lähtisi. Kuka nyt hei hotellia ottaisi muutamaksi tunniksi. Tosin kodittoman leikkiminen Tukholman keskustassa marraskuussa oli omalla tavallaan ihan jännittävää mutta sitä kylmyyttä ei tarvitse toiste vähään aikaan kokea, heh heh.
Keikan jälkeen puhuttiin ummet, lammet ja järvet Sisterien jätkien kanssa. Olivat kovin ystävällisiä herrasmiehiä jälleen sekä se on hieno asia, että sitä ei tunne itseään ihan kajahtaneeksi niiden seurassa. Hullu kun aina toisen hullun tuntee.

Rivieran lomaa vietettiin muutama tovi keikka-paikan ulkopuolella. Kovin olisi kiva ollut nähdä itse W13 ja kiittää upeasta keikasta, mutta herra se luikki pakoon keikka-bussiin. Sinänsä ihan ymmärrettävää, itse olisin kaasuttanut lujaa pois paikalta ... kerta sinne oli jäänyt hengaamaan muutama tyyppi, jotka olivat väkisin menneet bäkkärille ja liimailivat bussiin enemmän tai vähemmän loukkaavia post it-lappuja. Haukkuivat basistille että voi että kun oot niin kamala ja ruma, me halutaan se söpömpi kitara-mies tänne ... En ole moista häpeää pitkään aikaan tuntenut mitä silloin tunsin, toivottavasti löytäisivät raukat pian sen Tarmolan lähikaupan mistä saa ostettua mm. AIVOJA.

Me sentään arvostimme kanssamme jäätyviä "rumia soittajia" eli Romania ja Troyta. Ovat ihan huippu tyyppejä! En ymmärrä miten joku kehtaa käyttäytyä niitä kohtaa niin kuten post it-jengi. Toisaalta, ne olivat melkein parempaa viihdettä kuin Salatut Elämät :D

Sen jälkeen matka jatkui taksin etsimisellä, Mäkin etsimisellä, T-centralin ulkopuolella viettäen aurinkoista ja lämmintä piknikkiä pari tuntia kunnes umpi jäässä löydettiin kuin löydettiinkin itsemme bussista lentokentälle.
Ehkä creepyintä oli se, kun koko ajan istuessamme ulkona meitä katsoi tien toiselta puolen valotaulusta numero 13. Se ei liikkunut suuntaan eikä toiseen, vaikka näytti olevan juuri niitä tauluja jotka näyttävät kellon ja lämpötilan. Iiiks!

Jollain kummalla onnen kantamoisella päästiin lentokentän turvatarkastuksestakin läpi. Taidettiin olla aikamoinen näky ja löyhkä, tosin sehän vain kertoo sen että koko reissu oli kaiken kaikkiaan aikamoinen, ikimuistoinen ja mahtava seikkailu!
Me selvittiin takaisin kotiin, ja vielä ehjin nahoin. Hieno saavutus sekin. Oli parasta.


Translation ;

I start to repeat myself but ... The Defiled. Sister. Wednesday 13. They play best gigs in the whole damn world, trust me.

For the love of God, will you bite your tongue? Before we make you swallow it

Kävin perjantaina kampaajalla, piti saada vähän uutta puhtia tähän peruukkiin. Kunhan jaksan laittaa nuo muutamat vaihe-kuvat peruukki-prosessista kännykästä tietokoneelle niin näätte vähän kuinka tyylikäs mesta Twister on ja kuinka urpolta näytän värit päässä :D

Tässä kuitenkin perjantai-päivän asua. Viikon ainut vapaapäivä ja olen kyllä tällä hetkellä todella väsynyt ... ja ajattelin mummoutua ja painua nukkumaan ennen puolta yötä lauantai-yönä. Jo on maailman kirjat sekaisin!
No ei vaan, mulla on niin paljon juttuja suunnitteilla että tarvin kunnon yö-unet että pystyn ajattelemaan edes joten kuten selkeästi ha haa. Aion yrittää tehdä järkeviä päätöksiä!

Tänään oli mulla ensimmäinen ajotunti lentokentällä. Kiva kun se tuli ihan puskista, jännittikö edes ajaa vaikka ei ollut edes ruuhka-aika ... kouluttaja, minä ja lentokoneet yms. muut tsirbulat ollaan kuitenkin kaikki vielä elossa joten voi hetkeksi huokaista helpotuksesta!

Päivän asu / outfit of the day ;

Huivi / scarf - Second hand
Tekonahkatakki / ( fake ) Leather-jacket - Second hand ( originally from Reflex )
Huppari / Hoodie - New Yorker
Kynsikkäät / Gloves - Lontoosta / From London
Vyö / Belt - Wackenista / From Wacken
Hame / Skirt - Mango
Ketjut / Chains - Random :P
Sukkahousut / Tights - Todella lämpimät thermo-sukkahousut Seppälästä, suosittelen! / Very warm thermo-tights from finnish fashion store Seppälä!
Shoes ;
Bootsit / Boots - Ellos AND Jeffrey Campbell : Lita

Päivän naama / face of the day :)

Olenko edes ylpeä itsestäni. Aloitin eräänlaisen herkku-lakon ja tänään kävin kaupassa väsyneenä ja super-nälkäisenä kaupassa täydentämässä muona-varastoja.

Aina verensokerin ollessa alhaalla ja no, muuten vaan todella nälissä ollessani yleisin vaihtoehtoni on ollut ottaa ensimmäinen suklaapatukka matkan varrelta mukaan "herättämään" mut takaisin henkiin. Helppo tie takaisin elävien kirjoihin, tiedättekös :D

Tänään taistelin itseni kanssa reilut viisi minuuttia karkki-hyllyn edessä. Makeanhimo on kuin pahanlaatuinen riippuvuus siinä missä esimerkiksi tupakointi. Kyllä, osa meistä on vain niin herkku-berberoita että sitä voi kutsua jo riippuvuudeksi. Itsekin hämmästyin sitä kuinka vaikeaa oli ohittaa VAIN tavallinen, nököttävä karkki-hylly. Kaikki siellä hyllyssä huusi "Siiiiiiimbaaaaa, ota minut, sinä haluat minua, minä maistun ihanalta!" ( kuulostipas härskiltä ... ) mutta totesin lopulta että vitut tarvitsen. Tarvitsen rahani ja linjani, en teitä.

Sitä paitsi, suuntaan kohti rakasta länsi-naapuria jälleen kuun lopussa jolloin on tiedossa myös laivan-buffet ( JIIIIIIIIIIIIII-MOTHERFUCKING-HAAAAAAA! ) joten herkku-paasto on enemmän kuin paikallaan. Ei sillä, pyörin sieltä varmaan silti ulos Tukholmaan; sieppaan Timpsukan ja Rikkimuksen ja vyöryn tyytyväisenä takaisin laivaan.

Sounds like a plään!

Translation ;

I went to hairdresser on friday to do some changes to my "wig" haha. Got back home with a bit longer hair ... ;)
It was my only day off at this week! I have been very tired lately, so much things going at my head that tonight I do need loooooong time of sleep and that's why I'm doing a miracle and going to bed before midnight at sat evening. Weirdo!

I also had first driving lesson at the airport today! I was so scared :D There's so much rules and things where you have to focus ... but in the end it's quite nice, some change to the basic work days.

I could close the curtain but this is too much fun. To look when you can't touch

Maanantaina tapahtui myös jotain perin eriskummallista. Mä otin tavoitteeksi vuonna 2013 alkaa käyttämään enemmän asusteita - koruja, korviksia, vöitä, hattuja jne. Jokin mun päässä napsahti ja marssin H&M:n kassalle tämmöisen semi Van Helsing-tyylisen hatun retaleen kanssa!

Tossa taitaa olla myös rutkasti aitoa villaa, minkä huomasin vasta kotona! Ainakin se on lämmin, ja mä kun suunnittelin pitäväni sitä kesälläkin :D

En vieläkään tiedä näytänkö ihan totaaliselta idiootilta, surkealta Van Helsing-kopiolta vai semi ihmismäiseltä wannabe yksityisetsivältä tuon kanssa, mutta se on selvää, että haluan lisää hattuja!!
Harmi vain että olen melko kranttu niidenKIN suhteen. No, pitää vähän olla.

P.s. Tänään kampaaja!!!
P.p.s. Totuus / the truth ( ahahahahahhahahahahahahaahahhaa HELL YEAHH ) :

Translation ;

I found my inner Van Helsing from H&M's hat-sale haha.

No Pity For A Coward

Yay, sain kuin sainkin helmikuulle ajan kampaajalle!! En tosin sille päivälle kuin suunnittelin, eli 20. helmikuuta kun olisi Crashdïetin keikka ... mietin sitä vain siksi, että Sandra aina laittaa niin hienosti hiukset lopuksi -oli menossa tai tulossa mistä tahansa- että olisin siinä samalla saanut hiukset edustuskuntoon, kun tuntuu että tämä oma hiustenlaitto taito on jotenkin ihan hukassa tällä hetkellä.
Joku varmaan ihmettelee siellä miksi ruikutan kamalaa kuontaloa enkä tee asialle mitään? Monesti pidänkin kirjaa koska olen värjännyt juurikasvun jne., ihan vain siksi että juurikasvu ei pääse ihan valloilleen vaan pysyy ruodussa. Siinä samalla sitten leikkaan hieman sieltä sun täältä ja kenties värjäilen jotain uutta punaisen sekaan ( useimmiten ) mustalla. Mutta nyt on ideat jotenkin ihan loppu. Sisäistä pahaa oloa ei ehkä paranna loppujen lopuksi uusi look, mutta kyllä se on aina askel eteenpäin ja koko yleisilmeen ryhdistäytymisen ensimmäin suuren suuri askel. Olen aina ollut vähän kieroon kasvanut ihminen ; olen oppinut esimerkiksi hyppimään hyppynarua takaperin, ylipäätään oppinut kaiken aina vaikeimmain tai hankalimman kautta. Ehkäpä siis se on ihan loogista aloittaa sisäisen pahan olon parantaminen ulkoa päin?! :D

Tässä jotain vuoden 2012 lookkeja / Here's some of my looks in 2012 :

August 2012, at Rejmyre, Sweden

June 2012, Helsinki

March 2012, Lahti

September 2012, Helsinki

October 2012, Helsinki

February 2012, Helsinki

June 2012, Espoo

October 2012, Vantaa

August 2012, Vantaa

October 2012, Espoo

December 2012, Stockholm

September 2012, on the boat CLOSE-UP, between Stockholm-Turku

July 2012, London

July 2012, London

June 2012,Helsinki

July 2012, Milan

August 2012, Sweden

December 2012, Turku. P.s. I do have shorts on haha.

December 2012, Helsinki

Suosikki-lookkeja  / Any fav looks? :)

No okei. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllähän nää hiukset ihan jees on olleet tän vuoden aikana! Eniten tykkään kyllä tuossa vikassakin kesä-kuvassa näkyvästä, pitkästä ja kohti taivasta olevasta kampauksesta death rock-henkisellä, aivan minimaalisella undercatilla höystettynä. Olisin halunnut silloin ihan kiiltävän kaljun mutta ei onnistunut :( Ja musta on tää nykyinenkin puolet otsiksesta mustalla ihan jees ...
Miten voin olla näin vaikea tapaus?! Ensin kriiseilen sata vuotta siitä, kuinka haluan jotain uudistusta ja sitten toteankin että hei, näähän onkin aika jees. Silti ... silti kaipaan jotain uutta. Pientä piristystä. Miksei vähän suurempaakin, hiukset on uusiutuva luonnon vara ja pidennykset on aina valmiina, jos jotain katastrofaalista sattuu. Saa nähdä kuinka käy kampaajalla ... pääasia, että lopputulos on minun näköinen, raju ja rohkea, monipuolinen ja tota ööö ... no kaikki muu selviää siitä edellisestä postauksesta. Samaa jauhantaa kuin tämäkin :D

Palatakseni nykytilanteeseen ... se, että ei kiinnosta edes laittaa hiuksia mitenkään hianosti tällä hetkellä voi toki johtua näistä itse hiuksistakin ... ei ketään voi edes huvittaa laittaa hienosti hiuksia joissa on parin sentin musta juurikasvu, yli kasvanut emo-otsis, vielä yli kasvaneempi undercut ja sitäkin upeampi hiusväri = persikka, valjahtanut vadelma ja ripaus oksennusta -> my little pony meets päivän vanha hattara. Syynä voi toki olla sekin että on henkisesti ihan palasina vaikka toisaalta on ihan järjettömän onnellinen. Tuntuu kuin mussa olisi kaksi persoonaa, ja se angstisempi neito yrittää ottaa vallan!
Tosin, palatakseni hiusten hattara-sävyyn, viime kesänä värityksen ollessa sama kehui stailisti Minttu Vesala hiusväriäni todella muodikkaaksi. Luulin sen olleen vaan joku hassun hauska, enemmän tai vähemmän vittuileva heitto Bäkkärin hämyisessä vessassa, mutta tuo upea nainen olikin aivan tosissaan. Wou. Vaikka omasta mielestäni hiusvärini olikin aivan berberasta, niin olihan moisia kehuja kiva kuulla yhdeltä suurimmista innoittajistani sekä yhdeltä Suomen parhaimmalta stailistilta.
Äsken tosin peilaillesani mietin, että toisaalta tää väri on aika helvetin siisti. Just se, mitä jengi ostaa tällä hetkellä ihan innoissaan kaupasta, kun haluaa olla niin fääshöön eli omistaa vaaleanpunaiset hiukset. Ha, saan semmoiset koska vain haluan jos annan punaiseni haihtua rauhassa. Ilmiö on tullut tosin tutuksi jo vuodesta 2008 ... joten ... olenko tässäKIN muodin kulmakivessä ollut edellä kävijä?! Vähän kuin ugg-bootsien kohdalla. Toiset talsivat rumaakin rumemmilla catepillareillaan ja kuomillaan ala- ja yläaste aikoina kun Simba veteli jäätävän vaaleansinisissä feikki-uggeissa, aina silloin kun oli liian kylmä maihareille.
Tekisi ihan mieli taputtaa itseäni molemmille olille ja kiittää kaikesta, mitä olen nykymuodin eteen tehnyt. Well done, Simba bitch.

Nyt noita kuvia selaillessa rupesi loppujen lopuksi ärsyttämään kahta kauheammin. Mikä ihme mua oikein vaivaa?! Miksi mä vaan nillitän ja valitan siitä kuinka kaikki on nyt niin kurjaa?! Argh. Aloin vaan itkemään, monista kuvista joita tähän laitoin, liittyy niiiin paljon hyviä ja hauskoja muistoja että itkee sekä naurusta että surusta, kun kesä on vielä niin kaukana. Kesällä mä tunnen olevani eniten elossa, mä olen kuin roihuava juhannuskokko 24/7. Kaipaan niin paljon festareita, kaipaan niin paljon mun ystäviä. Voi että.
Miksi pitää omata näin typerä mieli? Aivot? Miksi oi miksi. Miksi ajattelen aina aivan liikaa. Miksi pilaan liikaa ajattelevilla aivoillani kaiken mitä mun ympärillä on ... miksi mikään ei ikinä kelpaa vaan pitää aina tavoitella kuun sijasta mustaa aukkoa taivaalta?! :D

Anteeksi kamalasti nämä epämääräiset postaukset. Taidan olla vieläkin kipeä kun sormet näpyttelee kaiken näköisiä sammakoita tähän teksti-kenttään. Hui sentään ... kiitos kaikille edellistä postausta kommentoineille, mielenkiintoista ja tsemppaavaa kuulla eri näkemyksiä nimenomaan alkoholin käytöstä. Siitä puheen ollen, tekeekö edes mieli tällä hetkellä ottaa Breezer pullot kainaloon ja painua festareille riehumaan?! Eiiih ... minä pysyn vahvana kesään asti. Pysyy kilotkin siinä samalla poissa, voidaan ottaa sitten kesällä läskien kanssa wall of death-taisteluja = läskit vs. moshpitit ja tanssiminen. Let's see who win!

Tähän loppuun mun vihan purkaus soittolistaa, olkaa hyvä. JYRÄÄ, TUHOA, TAPA!
Silloin kun on Jyrää-Tuhoa-Tapa!-fiilis, ei voi kuin kuunnella oikein kunnon, hyvää mättöä. Sellaista luihin ja ytimiin menevää raivoa ja vihaa. Tykkään tosin kuunnella semmoista muutenkin, mutta erityisesti ollessani tunnekuohun vallassa, rakastan luukuttaa luita rikkovaa metallia nupit joka ilmaan suuntaan sojottaen. Naapurit rakastaa. Soittolista löytyy Spotifysta nimellä FUCK OFF - LIFE'S A BITCH AND THEN YOU DIE, ja olisin sen linkittänyt tähän jos osaisin :D
Mutta tässäpä 10 piiskaavaa kipaletta, olkaapas hyvä! Wall of Deathit ja moshpitit pyörimään, niin voin olla teistä ylpeä. Sitä paitsi, moshaaminen on seksikästä, umz umz umz.





















En malta odottaa kesää!!! Nään nämä kaikki bändit kesällä livenä, paitsi ehkä tuon Upon A Burning Bodyn. Äh, eiköhän nekin jonnekin Eurooppaan eksy :P HELL YEAH!!!

Translation ;

Hair problems. Yes, they continue!! Haha ... but I got a time to hairdresser in feb, so some little fierce change coming up. WOO-HOO.

And here's a bit of my playlist, what I play when I'm angry or pissed off. It's called FUCK OFF - LIFE'S A BITCH AND THEN YOU DIE in Spotify, and here's 10 of my favs at the moment.
I suggest you to put Wall of Death and moshpits on, so I can be fucking proud of you babes. And, moshing is so damn sexy.