Leijonaa mä metsästän!

On taas se aika vuodesta kun voi rauhassa sulkeutua omaan maailmaansa eikä tarvitse korvaansa lotkauttaa mihinkään suuntaan kun on Jääkiekon MM-kisat menossa! Tänä vuonna ollaan saatu nauttia oikein olan takaa kun ohjelmassa on ollut niin Olympialaiset kuin paljon EHT-kiertueen pelejä. Olympialaisten aikaan oli ihan mahtava hurmos päällä ja päädyttiin mm. Ilta-Sanomien haastattelemaksi baarissa ... ;)
Suurella osalla jengistä tuntuu olevan viha-rakkaus-suhde lätkään, itse tosin kuulun i-love-lätkä-jengiin ja olen siihen kuulunut niin kauan kuin muistan. Olin viisi vuotta kun Suomi voitti MM-kultaa vuonna 1995 ja muistan kun katsottiin sitä televisiosta, hyvin hyvin hämärästi mutta siitä asti sitä ollaan katsottu. Onneksi on lähipiirissä monia lätkän ystäviä niin ei tarvitse yksin jännätä pelien suhteen tai kuolata pelaajien perään. :P
Olen äärettömän ylpeä itsestäni kun käännytin mukamas-ikuisen-lätkä-vihaajan eli vaimo-Niinan tykkäämään lätkästä, nyt se on kuin vanha tekijä mitä lätkän katsomiseen tulee ja pelaajien kuolaamiseen. :'D

Lätkässä mua kiehtoo se kaikki nopeus, taito, peli-äly, aggressiivisuus, voiton tahto, yhteishenki ja miehekkyys. Se ei ole mitään neiteilyä niin kuin esimerkiksi jalkapallo. Tämän vuoden Olympialaisissakin muuan Olli Jokisen huuli/leuka oli auki ja vuosi verta mutta siellä se pisteli menemään pelin loppuun saakka, eikä näyttänyt edes huomaavan koko haavaa. Josta päästäänkin asiaan mikä erityisesti meitä nais-katsojia houkuttaa telkkarin ääreen MM-kisojen aikaan ; no ne miehet tietenkin!
Vaikka ulkonäkö ei ole ainut asia mikä lätkässä kiinnostaa niin onhan se nyt jäätävän herkullinen kirsikka kakun päällä! Pitkät, salskeat, lihaksikkaat badass-pelaajat eivät jätä kovinkaan montaa naista kylmäksi. Joukkueet elävät vuodesta toiseen sen verta vilkkaasti, että kesto-suosikkien rinnalle nousee aina uusia komistuksia, mikä on vain mielenkiintoinen juttu. Lätkä-pelaajissa on vain sitä jotain! ;) Mun olemattoman seura-elämäni pohjimmainen syy lienee se, etten syty muista kuin lätkä-pelaajista, näyttelijöistä ja muusikoista. Säälittävää tai ei, olen kovin onnellinen näin. Saa vapaasti kuolata mitä, missä ja milloin ikinä haluaa. :D

Tämä postaus kertoo minun Leijona-suosikeista kautta aikojen. Jep, niitä on tullut tässä valikoitua jo monen kymmenen vuoden ajan.
Tässäpä siis minun Leijona-suosikit top 10. Vihdoin ja viimein saan tämän postauksen ulos. Näin unta että Leijonat luki tämän postauksen ja jouduin niiden orjaksi, ja jotenkin pelkäsin julkaista tämän jos niin kävisi oikeasti, tosin sehän olisi vain mun unelma haha. Kuten postauksen kuvauksista käy ilmi, keskityn ulkonäön hehkuttamisen lisäksi myös peli-taitoihin ja muihin asioihin mikä pelaajissa minua kiinnostaa. Näiden lisäksi suosikkeihin kuuluu lukemattomia monia muitakin suomalaisia pelaajia mutta nämä ovat ne minun iki-suosikkini. Joten don't get me wrong, arvostan että kunnioitan kaikkia muitakin mutta minun suosikkini, minun beibeni, minun blogi ja niin, you got the point. Olen myös häikäilemätön bits ja listaan nämä ihan törkeästi suosikki-järjestyksessä. Tosin veikkaan ettei kukaan ylläty kahdesta ensimmäisestä jos minut tuntee hyvin, muahahaha.
Ja sitten eikun leijonia metsästämään! ;)

1. Mikko Koivu #9

Ensin olin ihan rakastunut Saku Koivuun mutta kun jossain vaiheessa Mikko tuli peleihin mukaan niin olin ihan korviani myöten rakastunut. Siiiis apua!! Ei mulla oikein edes löydy sanoja kuvaamaan, jotenkin se on vaan niin ifhwfowpfpjhgfioh083egpössl. Niin. Kyllä te ymmärrätte. Jokainen mut tunteva tietää että Mikko Koivu on mun suosikki forever and always. Se on vaan paras. Kattokaa nyt hei! Mitä hikisempi sen parempi aaahhh.
Silloin torilla se vaatimalla vaati meidän super-hienon ja ison Suomen lipun itselleen, eli se jäätävän kokoinen lippu on minun ja Reetan mitä kaikissa kuvissa näkyy. Näin jälkeenpäin sen heittäminen vähän harmittaa mutta kun ei Koivulle voi sanoa ei. Ei vaan voi. Mä olisin varmaan heittänyt minkä tahansa ruumiinosani jos se olisi vain pyytänyt. :D Heitin mä rintsikatkin sille!
Lisää MM-kullan hehkutuksesta vuodelta 2011 voi lukea mm. täältä!
Se mikä kanssa muhun vetoaa on ehdottomasti se miten hän pelaa. Taistelee viimeiseen saakka, ei luovuta, puolustaa todella paljon muihin hyökkääjiin verrattuna, on ihan käsittämättömän taitava ja se voitontahto mikä huokuu, se on vaan niin wow. Plus sillä on kiva ääni ja siitä huokuu myös johtajuus minkä takia se on mun mielestä aina loistava kapteeni meidän joukkueelle. Sen luistelu-tapa on myös niin oman näköisensä että sen tunnistaa heti jäältä vaikkei näkisi sen numeroa tms. :D Niin se voitontahto että uhrautuvaisuus on luettavissa myös sen tyylistä soittaa suutansa ja taklata jengiä, toteuttaa meidän keksimää pelitapaa "Jyrää, tuhoa, tapa!" eli on aivan bueno senkin asian suhteen. Sääliksi kävi kun sitä MM-finaalissa 2011 mukiloitiin oikein olan takaa, mutta eipä Koivun poika siitä lannistunut tai mennyt rikki, päinvastoin. Äääää! Koivu on yksinkertaisesti vain ilmiömäinen pelaaja. MM-finaalissa 2. erän lopussa, alle 20 sekuntia aikaa, Koivu jyrätään laitaan josta se potkaisee kiekon Immoselle joka tekee maalin! Kuvitelkaa nyt! Loppu onkin historiaa, kannattaa toki verestää muistiaan katsomalla maali-kooste tästä!
Silloin Turussa en ehtinyt saada sen kanssa yhteiskuvaa mutta ehdin kyllä sanoa sille jotain tosi urpoa ja halata sitä ja voi jessus niitä lihaksia mitkä tuntui sen vaatteiden läpi. Ei apua. Mikko Koivu on vaan paras ikinä amen kiitos moi.

2. Lauri Korpikoski #28

Voi Late. Voi Korppari. Rakkaalla on monta nimeä.
Korppari on itseasiassa ihan tuore tuttavuus, mulla oli ihan jäätävän ammottava tyhjä aukko mun sydämessäni kun M. Koivu ei tullut vuoden 2013 MM-kisoihin mutta onneksi Korppari tuli ja paikkasi sen. Awww.
Muistan ensin kiinnittäneeni huomiota pelaajaan, joka pelasi todella fyysistä peliä ; jengiä jäi jäälle näkemään tähtiä joka ikinen kerta kun se vain hipaisi vastustajaa. Kuinka siistiä hei! Sitten kun näin sen naaman niin olin ihan WOW. Kuka helvetti tämä elämää komeampi rymistelijä on? *ovaries exploded* Miksi mä en ole ennen kyseiseen henkilöön törmännyt?! Kaiken huipuksi googlettelun jälkeen huomasin että se on aiemminkin pelannut Leijonissa. Joko olen tilapäisesti ollut sokea tai muuten vaan idiootti, kun en ole sitä huomannut. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Loppu onkin historiaa ja suurin osa mun kaveri-piiristäni lienee korviaan myöten täynnä puheita Korpparista. :D
Mutta kun se on vaan niin joh9uwhg379gpöjfpsfåä. Ei ole mitään siistimpää kuin se että näyttää vastustajalle kaapin paikan ja osaa tehdä maaleja, että pelaa niin omistautuneesti joukkueelle. Se on niiiiin puoleensa vetävää, holy shit for fucking real. Ja jokainen joka omistaa silmät ja näkee tuon Korpparin kuvan ei voi sanoa etteikö se olisi kuuma kuin hella 666-asteella. Ei kukaan voi olla noin sssssssssssssssssssssssssöpö. Ei vaan voi. Voi että, voihan olla koska Late on. Ääääää. Ja ne suonet käsissä ja kaulassa, hoooooly shit, my bedroom is over here. Fanityttö-kohtaus potenssiin 57.
Ja aina kun on Korpparin kenttä jäällä tai itse Korppari, niin jo alkaa tapahtua. Olympialaisten pronssi-ottelu, Korppari nostettu Teemu Selänteen ja Mikael Grandlundin rinnalle ja tämä kenttä nakuttaa pari maalia Suomen puhtaassa 5-0 voitossa. Se oli hienoa katsottavaa! Olympialaisten pronssi-ottelun fiiliksiä että Leijonien ja etenkin Korpparin upeaa mahtavaa yli suloista hymyä pääsee ihastelemaan tästä näin! Aina tuota videota katsellessa piristyy, se saa hihkumaan ja itkemään onnesta. Mahtava peli, ei voi muuta sanoa.
Vaikka viime vuonna ei mitalia tullutkaan niin pääsin silti tapaamaan Korpparin, silläkin uhalla että myöhästyin melkein töistä, ja se kuinka huipuksi tyypiksi se paljastui sai varmaan mun silmät muuttumaan sydämen muotoisiksi samantien. Niiiin paras tyyppi että! Jonkun sortin rakkaus-kirjeen Korpparille voi lukea tästä!
Olisi Koivun korkea aika hinata berberansa takaisin Suomi-paitaan tai kohta se tipahtaa tältä listalta sijalle kaksi koska Korppari on niin ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Tai no ehkä ei. Apua. Jaettu ykkössija, anyone? En mä osaa päättää.

3. Tuomo Ruutu #15

Voi Tuomo Ruutu. Mistä mä edes alottaisin?
Ehkä siitä että aina kun Ruutu on pelannut Suomi-paita yllään, maajoukkueessa, se ei ole koskaan tullut takaisin ilman mitalia. Ei koskaan. Respect! Toisekseen saa kyllä etsiä samalla tavalla yhtä paljon loukkaantumisista kärsinyttä pelaajaa, Tuomo raukka. Mutta silloin kun pystyy pelata niin menee läpi vaikka kiven.
Okei, aloitetaan ehkä pelillisillä alueilla ja lopetetaan tuohon komeaan ulkomuotoon. Tai jotain. ÄÄÄÄ. No joo, Tuomo Ruutu veljensä tavoin tunnetaan aikamoisena tykkinä - vastustajaa toki kunnioitetaan mutta jos tielle sattuu niin siinäpähän jää sitten alle. Pleksit vaan heiluu kun Ruutu niittaa jengiä milloin missäkin päin jäätä. Ja jos sattuu sille päälle että vastustajan naama ottaa päähän niin aika varmasti tulee tunti turpaan, eikä luovuta ennen kuin muutama tuomari on repinyt sen irti. Mutta pelkkä taklaaja hän ei ole vaan osaa kyllä tehdä maaleja, paljon ja erittäin komeita. Löytyy tasan samat luettelemani elementit kuin erityisesti Mikko Koivusta ja aina yhdessä pelatessaan ovat mun mielestä jotain maailman cooleimpia olentoja. Ne on vaan niin ... äääääääÄääÄäÄäÄÄÄäÄÄÄÄÄÄäää. Aina MM-kisoissa tai Olympialaisissa Ruudulla on joku osa naamasta auki ja veressä mutta siellä se viilettää menemään ilman ongelmia kun vastustaja vielä keräilee luitaan jäältä. Sitä suomalaista sisua ei tästä pelaajasta puutu milliäkään. Ilmiömäinen ja vahva pelaaja, joka ei luovuta koskaan. Ilo katsoa. Ja jos mielii katsoa lisää Ruudun taidon näytteitä maalinteon, taklaamisen kuin vastustajan nuijimisen suhteen niin sellaista pääset näkemään tästä. :D Myös se miten hän kunnioittaa peli-kavereitaan ... se on jotain niin upeaa ja söpöä katsottavaa. Niin kuin esimerkiksi Olympialaisissa kun se itku kurkussa seisoo Selänteen vieressä. Aww potenssiin 57!
Mitä sitten ulkonäköön tulee niin on kyllä jokaisen naisen sillä kuuluisalla bad boy-listalla. Hottt! Jos ja kun jokaisella naisella on silmät päässään niin tietää kyllä mitä tarkoitan. Eikä tummilla hiuksilla, parransängellä, tuolla naamalla ja niillä suonilla voi yksinkertaisesti mikään mennä vikaan. Ja se hymy! Mitä hikisempi ja rähjäisempi, sen parempi, vähän semmoinen Aragorn-fiilis on just bueno. Pants out of the window. Fly you fools!
Se hymy on oikeesti tosi paha, en suosittele kellekään koska sitten ei ole enää paluuta entiseen. Siihen päälle vielä se super positiivinen olemus etenkin pelien ulkopuolella. Oh damn, oot niin myytyä naista. Niin ja ottaen huomioon että en ole päässyt vielä edes päätä alemmas niin ... joo ... kiva. I'm so done with his sexyness. Hnnnnggghhhh.
P.s. Tuomo Ruudulla on ihan oikeasti maaginen vaikutus naisiin, muistan eräät MM-kisat ja olimme minä, siskoni että ystävämme Sanni meidän porukoilla katsomassa matsia. Jostain syystä istuimme keittiössä, mutta pelin alkaessa juoksimme olohuoneeseen, erityisesti sen takia että Tuomo Ruutu oli telkkarissa. Sanni oli sen verta Tuomon pauloissa että kesken "hallitun" juoksun siltä meni jalat alta! Se oli kyllä näky! :D
P.p.s. Mulla taitaa olla Tuomo Ruudun lippis. OMFG!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Lue tarkempi tarina 7. sijalla keikkuvasta Leijonasta!

4. Niko Kapanen #39

Niko Kapasta mä olen kuolannut niiiiiin monta vuotta ettei mitään rajaa. Jossain vaiheessa Leijonilla oli joku surffi-tukka villitys ja silloin kyllä silmä lepäsi ehehe. Nyt kun rupeaa tarkemmin muistelemaan että miksi Kapanen niin en ihan oikeasti muista koska se vaan on aina kuulunut suosikki-pelaajiin. Kai se nyt vaan on niin paras ja kuumin. Ihan kuin oikea leijona noiden vaaleiden kutrien kanssa! Olen myös aina tykännyt siitä parta-tupsusta. :D
Semmoset ainakin 10 vuotta Kapasta kuolanneena oli aika hienoa vihdoin ja viimein nähdä se livenä torilla vuonna 2011. Aloin vaan itkemään kun sen nimi mainittiin ja se tuli lavalle, vielä kahta kauheammin kun se itki myös. Todella kauniina corpse bridenä oltu taas vaihteeksi liikenteessä ... :D
Voi että. Niko Kapanen. Tulee mieleen ne sen tietyt tavat aloituksissa ja jos ollaan hyökkäys-päässä tekemässä maaleja. Oli osana myös Suomen kuuluisaa Tupu-Hupu-ja-Lupu-ketjua mikä on ollut mun mielestä yksiä Suomen parhaimpia ja tehokkaimpia ketjuja ikinä. Äääääääääääääääääääääääääää. Mulla on niin ikävä Kapsua, miksi se ei pelaaaaaaaaaaaaaa.

5. Mikael Granlund #64

Kun on kyse Mikael Granlundin peli-taidoista niin niitä tuskin tarvitsee kerrata kenellekään, eiköhän jokainen ole kuullut tämän herran ilmaveivistä ja ilmiömäisestä peli-silmästä. Kyseessä on aivan oman tasoisensa pelaaja joka aiheuttaa myös selvää tuhoa Mikko Koivun kanssa Minnesota Wildissa etenkin tällä kaudella, aijaijaijai. Jos kuitenkin haluaa verestää muistiaan, niin katso ja ihastu tästä! Joten päästäänkin suoraan itse asiaan! :D
On pakko tunnustaa että mä en lämmennyt Mikelle ihan hirveästi kun se luisteli monien muiden sydämiin 2011. Siis, ihan kivan näköinen kaveri ja huippu-pelaaja mutta siinäpä se. Ei sen kummempaa, ei sytyttänyt tai saanut mitään my bedroom is over here-mietteitä aikaan. Kovin kiusoittelinkin sen perään kuolanneita kavereitani vaikka kuinka kauan, olisi kuitenkin pitänyt muistaa että se pilkka osuu ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan.
Kyllä piti pari kertaa katsoa uudelleen tämän vuoden Olympialaisissa että näkevätkö silmäni oikein, mutta näkiväthän ne ; the takatukka löytyy Granlundilta! Hooooly shiiiit, nämähän Olympialaiset saivat aivan uuden mukavan piristys-ruiskeen. Tosin pidin jonkun aikaa tyystin omana tietonani sen että nyt olisi kuola-kupille tarvetta Granlundinkin suhteen. Siinä vaiheessa kun jäällä alkoi myös näkymään Minnesotassa hankittua varmuutta ja agressiivisuutta niin meininki oli jo vähän liiankin kuuma. Aijai ihan sormia polttelee! Muistan ikuisesti sen hetken kun pelattiin tärkeää matsia Venäjää vastaan ja Granlund menee laidasta yksin kiekon kanssa läpi maalille. Tielle sattuu yhtä jos toista Venäjän super-tähteä ja tämä tyyppi vaan taklaa ne pois tieltä yksi kerrallaan. Siinä vaiheessa meininki rupesi mennä pants out of the window-alueelle, karu totuus vain on se että tollaiset badass-tyypit vetoaa kaikista eniten. Se on niiiiiiin kuumaa kun luistellaan toisen alueelle I-don't-give-a-fuck asenteella ja nuijitaan vastustajat lakoon.
Ihan sama onko se kaksi vuotta nuorempi vai ei, mun makkarissa on aina tilaa tälle takatukalle!

6. Valtteri Filppula #51

En tiedä missä sumussa kuljen toisinaan ja mikä mun pääkoppaa vaivaa, kun en ennen viime vuosien MM-kisoja ole pitänyt Valtteri Filppulasta yhtään. Ehkä se johtuu siitä kun olin vuosia siinä uskossa että sen sukunimi on Flippula ehehehee ... tai sitten siitä että se on vaan tollainen pretty boy. Niin, mitä nyt voittanut Stanley Cupin ja muuta siistiä, että kyllä se varmaan osaa pelatakkin ... :D
No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Selvisi minullekin että osaa pelata loistavasti ja on ihan älyttömän taitava. Miten se edes itse pysyy menossa mukana missä se kiekko menee kun sen kädet vispaa ja vaspaa koko ajan? Miten sen aivot ja kroppa osaa edes ajatella noin viisaasti, ovelasti ja kerta kaikkiaan upeasti? Mahtavaa. Bravo, bravo!
Olkoon kuinka pretty boy tahansa niin on siitä tässä vuosien saatossa kuoriutunut aikamoinen uros. Ja ne kädet. Niillä suonilla saa masentuneen Simban piristettyä sekunnin murtoerässä ( siis murtoosassa, nyt menee jo senatkin sakaisin! ), let me touch them pretty please precioussss! Onhan Valtsu nyt ihan jäätävän komea, mua tosin rupesi vähän naurattamaan noi kulmakarvat. :D Kuuluu näköjään tähän Thranduil-kastiin, ehehehe, jos tajuatte mitä tarkoitan. No mutta, kyllä mä silti niitä joka ilta voisin silitellä.
Toivottavasti Filppulaa nähdään useammin Suomen joukkueessa pelaamassa.

7. Sami Lepistö #18

The Tuomo Ruutu-kopio. Koskakohan se olikaan kun Lepistö tuli ensimmäisiä kertoja pelaamaan maajoukkueeseen ... anyways, aika nopeasti siihen silmät iskin. Oli aika varmasti niitä pelejä joissa T. Ruutu ei ollut ja jostain yhyy-missä-Ruutu-oot-kyynelten seasta loisti valo ja Lepistö luisteli sydämeen. Pelillisesti oiva ja älykäs pelaaja, eikä myöskään taistelu tahtoa puutu. Vetää myös klooninsa mukaisesti vastustajaa pataan jos siltä tuntuu että jos vastustaja alkaa isottelemaan. Turha on myöskään tulla kukkoilemaan tai jyräämään meidän maalivahtia koska Lepistö pitää aikalailla hyvin huolen siitä että se jää viimeiseksi teoksesi.
Älykkään pelaajan että komean ulkomuodon lisäksi Lepistö on myös varsin hauska kaveri! Vaikuttaa todella leppoisalta ja ei liian pipo kireällä-henkiseltä tyypiltä. Niin ... kyllähän se nyt vain on niin että tumma ja tulinen Lepistö saa alushousut pyörimään naisten jaloissa kuin hurrikaanit - eli ne lähtevät itsestään kävelemään. Tai no lentoon. Tummat hieman kiharat hiukset, mystiset silmät, valioluokkaa olevaa luusto, lihaksikas pelaaja hyvällä luonteella höystettynä ... niin, ei kuulosta kovin kamalalta. :P
On myös pari hauskaa muistoa liittyen, torilta silloin kulta-juhlissa. Ystäväni Reetan piti lähteä kesken hauskanpidon vessaan, joten jäin yksin keikkumaan sinne toiseen riviin kaikkien muiden hullujen keskelle. Vaikka olen suht pitkä ajattelin etten sieltä hirveästi erotu, mikä nyt on sinällään vähän tyhmästi ajateltu kun suurin osa oli minua päätä lyhyempiä ja minulta löytyy vielä kirkkaan punaiset hiukset. Jossain vaiheessa Leijonat innostuivat heittämään yleisöön kaikkea mahdollista; puvun takkia, paitaa, lippiksiä yms. ja jengi tappeli niistä tosi paljon, itse en viitsinyt lähteä tappeluihin mukaan koska ne lensi aina liian kauas tai joku ehti napata ne nenän edestä. Siinä sitten jumitin, kirosin paskaa tuuriani ja katsoin haikeana kuinka Tuomo Ruutu heitti lippiksensä. Kunnes yhtäkkiä tajusin sen olevan mun käsissä. WTF JUST HAPPENED. Hymyilin sinne lavalle Ruudulle, Lepistölle ja Väänäselle sekä huusin jotain urpoa. Oli hirveä paniikki että minne sen tungen, koska käsissä sitä ei voi pitää, kuitenkin joku bits sen siitä nappaa jossain vaiheessa. Järkevänä tyttönä päätin laittaa sen vaivihkaa minihameeni alle, eli toisin sanoen tyrkkäsin sen haaroväliini. Ajattelin ettei kukaan edes huomannut loistavaa toiminta-suunnitelmaani kunnes katsoin takaisin lavalle ja siellä nämä kolme nauravat minulle. Ensin ajattelin että ei ne nyt mulle voi nauraa mutta ... noh ... erinäisitä vihjauksista päätellen taisin olla sen pilkan uhri. Mutta hei, ainakin noudatin hyväksi havaittua kaavaa ; keep it secret, keep it safe! :D
Toinen hauska muisto liittyy siihen että hengailtiin siinä bussin persuksissa kun se lähti torilta ja päätettiin heittää rintsikat niille. Se oli aivan hirveän työn ja tuskan takana saada heitettyä ne sinne korkealle bussiin, siinä huudeltiin puolin ja toisin vinkkejä miten ne sinne saadaan. Oltiin tosin kirjoitettu niihin vain "KOIVU #9". Tietenkään ei saatu heitettyä niitä sille suoraan vaan ne lensi Lepistölle joka alkoi Väänäsen kanssa huutamaan että miksei heidän nimeään ole niissä. Voi että se oli hauskaa! :D Väänänen heitti vielä vasta lahjaksi kenkänsä, sitä haisevaa monoa ei kyllä otettu talteen. Apua, näitä muistellessa ehkä vähän hävettää ... tai no, itseasiassa ei. Ainakin huomio oli taattu! :D

8. Juhamatti Aaltonen #51

Muistan ikuisesti sen kun bongaan yhtäkkiä Leijonien joukkueesta jonkun liimaletin. Mitä, koska, milloin, joku suomalainen lätkäpelaaja on omistanut noin pitkät hiukset?! Ei edes mikään tynkä surffitukka vaan ihan ehta kunnon piiska!! Apuaaaaaaaaaaaaaa! Sitten ei kun korvat tötterölle ja kuuntelemaan Mertarannan kiljumisesta että kuka tuo maalitykki oikein on. Juhamatti Aaltonen, ahaa. Ei sano yhtään mitään.
Viime vuosina Aaltonen on tosin tullut tutuksi koko Suomen kansalle, erityisistä venymisistään ja maalien teko taidoistaan etenkin kovien pelien iskiessä. On toisinaan pelillisesti vähän jumissa, eksyksissä ja pimennossa, mutta kun se peli alkaa sieltä rullailemaan niin siinä ei sitten enää pidättele yhtään mikään.
Äärimmäisen taitava luistelija ja maalintekijä, ja tosiaan suuri uhka vastustajalle kun homma alkaa luistamaan. Kylmäpäinen tyyppi, siitä kielii lukemattomat rankkari-maalit, ratkaisee tärkeitä otteluita ja hoitaa hommansa tyylipuhtaasti. Ehdottomasti nykypäivänä semmoinen pelaaja, joka halutaan aina Leijoniin koska tiedetään tulosta syntyvän.
Aaltosen tavara-merkiksi muodostunut kuuma takatukka sai kyytiä pari vuotta sitten mutta onneksi letti taas nykyään kasvaa. Lähes yhtä siistiä on myös Aaltosen tatuoidut kädet, voi että ne osaa olla hienot niiden suonien kera! ;)
Ilokseni voin ilmoittaa että Aaltonen on varattu ystävälleni Heidille, jos minulle se juttu on Mikko Koivu niin Aaltonen on sama Heidille. Oltais niin hyvä lätkä-vaimoja! ;)

9. Antti Pihlström #41

Voi Pilleri sentään! Aluksi Pihlströmkin juurtui suosikkeihin nimenomaan surffitukkansa kautta ja myöhemmin myös olemalla yksinkertaisesti upea pelaaja. Siis wou.
En vielä tänäkään päivänä ymmärrä kuinka joku voi olla niin nopea jaloistaan, se on jo ihan hullua miten nopea hän on. Siinä on vastustaja aina lirissä kun Pilleri tikkaa menemään, se nopeus on ihan käsittämätöntä. Samoin se taistelu tahto, tyyppi tekee aina ihan sata lasissa töitä ja taklaa vastustajilta luulot pois minkä kerkeää. Ihan super hyper huippu pelaaja. Pillerin kohdalla sama mitä Aaltosen, niin huippu hyvä pelaaja että ratkaisija, jota aina tarvitaan Leijonissa ja poissa ollessaan jättää joukkueeseen kyllä suuren aukon täytettäväksi. Ja ihan huippu hauska tyyppi! Ei ota itseään liian vakavasti kaukalon ulkopuolella vaan on tosi leppoisa kaveri. :)
Huomio kiinnittyi ihan ekana pelilliseen osaamiseen vaikka söpö onkin. :D

10. Leo Komarov #71

Komarovin kohdalla kävi niin, että aluksi en tykännyt tyypistä yhtään. En oikein tiedä miksi mutta jotenkin se liittyi johonkin typerään mielipiteeseen hänestä vaikka en koko tyypistä sen kummemin tiennyt kun liittyi Leijoniin. Lopulta kävi kuten Pihlströmin kanssa, että Leksasta tuli yksi suosikeista pelillisen osaamisen kautta. Ihan mahtava tyyppi! Siis wou! Pitää huolen siitä että vastustajalla alkaa keittämään, etenkin Venäjällä kun osaa kieltä ja tietää mikä niitä rupeaa riepomaan. Jos on tappelu jäällä niin Leksa on siellä sata prosenttisen varmasti lukemassa lakia vastustajalle. Tälle tyypille ei kannata aukomaan päätään, siinä käy vain itsellä huonosti. Taistelija joka raataa niin paljon kuin tarvii eikä luovuta millään, tiukan paikan tullen heittäytyy kiekkojen eteen vaikka se sattuukin ihan kiitettävästi. Poikamainen veijari joka on vaan niin käsittämättömän suloinen! Kaukalon ulkopuolella ihan älyttömän hauska kaveri, jolla on vitsit hallussa.
Leksa kuuluu myös niihin Leijoniin, jotka useimmiten nähdään Leijona-paidassa ja on yksi ehdottomista luotto-Leijonista. Jos Leksa on joukkueessa, niin hätää ei ole. Ansaitsisi mielestäni paljon enemmän arvostusta kuin mitä nauttii tällä hetkellä. Komarov on äijä parhaimmasta päästä hei!


Huh, olipas siinä mies-komeutta kerrakseen! :D
Onko sinulla Leijona-suosikkeja? Kuka/ketkä? Iskikö tästä listasta kukaan?
P.s. Tässä on mun haaremi, tervetuloa häihin hohohohoho.
P.p.s. MTV eli Maikkari näyttää ilmaiseksi kaikki Suomen ottelut, ja taitavat näkyä myös ilmaiseksi Katsomosta. Mikäli Mertarannan ääntä mielii kuulla, niin hänet löytää selostajana vain maksulliselta MTV-Sport kanavalta.
Kaikki kuvat : Google.


Translation ;

Sexy Finnish manflesh. All photos from Google.