Made it through the neon c-c-cocaine rain

Kuulumisia pikaisesti tähän väliin, no-life-elämä jatkuu vielä hetken kun Sveitsi voitti Latvian ja näin ollen Suomi jatkaa pienten kommellusten jälkeen jääkiekon MM-kisoissa! Jee!

Niin mitä muuta minulle kuuluu kuin armotonta Leijonien kannustusta? Sairaslomani jatkuu ainakin ensi kuun puoleen väliin että myös mahdollisesti siitä eteenpäin. Ja kun selvisi että myös välilevy on enemmän tai vähemmän muussina niin tuli vähän muutoksia kesän suunnitelmiin. :( Enemmän festareita Suomessa ja tänä vuonna vain kerran ulkomaille festaroimaan, ihan berberasta. Olen niin vihainen että tämä selkä estää kaiken kivan, jos näin dramatisoiden saa sanoa, mutta en sentään niin tyhmä ole että hankkisin vielä tieten tahtoen lisää ongelmia. Joskus se on vain laitettava terveys etusijalle, vaikka se ei mieluisin vaihtoehto olisikaan.
Ruusuilla tanssimista ei tämä sairasloma ole, aikaa on niin paljon että tekisi mieli kiipeillä seinille, selän kuntoutus käy ihan työstä melkein jokaisena päivänä viikosta ( pidän 2-3 lepopäivää treenistä viikossa ), raha-asiat stressaa kiitos kaiken maailman valtion päättämien typerien sääntöjen. Suomessa on kyllä paljon helpompaa olla työtön pummi kuin töissä käyvä "kunnon kansalainen".

Osan ajasta olen viettänyt tiiviisti vanhempieni luona maalla koska kaupungissa kuolisin tylsyyteen. Kun ei kavereilla ole aikaa joka päivä nähdä eikä siinä pienessä koirankopissa paljon tekemistä riitä ja vielä kun allergian sekä katupölyn yhdistelmä on niin tuhoisa että ei siellä kämpässä pysty kunnolla edes olemaan. Vali vali vali. :D
Olenkin keskittynyt maalla ollessani operaatioon vanhan huoneeni siivous! Huh huh mikä projekti, ei voi muuta sanoa. Viimesten muutaman vuoden aikana olen kipannut kaikkea mahdollista tuonne huoneeseen jo entisen rojun lisäksi. Olen kärrännyt portaita alas kaksi jätesäkillistä täynnä roskaa/täysin turhan päiväistä tavaraa, siivonnut vaatekaapit ja heittänyt kaikki ei-minun-näköiset-vaatteet/kengät joko myynti-kasaan tai roskiin. Tuntuu todella hyvältä heittää kaikkea pois, suosittelen. Tuli huomattua että omistan vaatteita ihan tarpeeksi, paljon halvempaa laihtua niihin takaisin kuin ostaa uusia! :D
Olen myös siivonnut ompelu-tavarat että piirrustus-tavarat ja löytänyt aivan uuden inspiraation molempien suhteen. Suunnitelmissa on piirrustuksen parissa tehdä eräänlainen kokoelma erilaisia muotokuvia joilla on yhdistävänä tekijänä erikoiset hiusvärit. Näyttää paremmalta päässäni ja paperilla luonnokset kuin tuo kuvaus, haha! Pitäisi vain päättää millä tekniikalla ja millä väreillä ne toteutan ... Ja noita värikyniä katsellessa totean 57 kerran kuinka haluankaan sen 72 värikynän pakkauksen. Kyllä sen vielä tänä vuonna ostan perkele!

Näiden lisäksi olen suunnitellut maalaavani pari hyllykköä mustanruskeaksi ( sellaiseksi melkein-mustaksi-ikea-väriksi :D ) sekä peilipöydän, jahka saan metsästettyä mieluisen jostain kirpparilta. Vanhemmat eivät tästä ole varsinaisesti innostuneet koska tietävät että mitä ikinä teenkin niin räpätessä roiskuu mutta olen luvannut että tällä kertaa en sotke koko muuta taloa. Ainakin toivon niin. Unelmieni kämppä kun ei todellakaan tule olemaan minimalistinen valkoinen laatikko täynnä kilpaa hohtavia valkoisia huonekaluja, vaan päinvastainen mustanpuhuva rokki-luola, niin ihan tulevaisuutta ajatellen on paljon järkevämpää maalata huonekalut nyt kuin vasta sitten kun unelma-kämpän avaimet on kädessä. Kerrankin kaukaa viisas olen, tai ainakin toivon niin.

Koska aikaa ja jonkinlaista mielenkiintoakin on kokkauksen suhteen, niin olen pyöräytellyt ulos erilaisia herrrrrkullisia salaatteja. Yleensä teen ison kulhollisen salaattia josta lounaalla syön osan perunan/pastan ja lihan kanssa. Päivällinen on sitten taas aina salaattia. Yleensä mulla on salaatissa aina jotain lihaa koska vaikka salaatti onkin hyvää ilman sitä niin argh, tykkään vaan niin paljon kun siinä on joukossa joko kanaa, kalaa tai tonnikalaa. Kananmuna käy paremman puutteessa myös lihan korvikkeena, hehe. Helppoa ja halpaa, helposti parin päivän salaatin ainekset saa kasaan kahvilan yhden salaatin hinnalla. ;)
Tämä kala-salaatti on kyllä ehdoton suosikki, mikään ei ole niin hyvää kuin lämminsavulohi mmmmmm. Ja raejuusto. Voisin elää molemmilla vaikka koko loppu-elämäni, niiiiiin maailman parasta ja vieläpä terveellistä.
Tein myös yksi lauantai herkullista pizzaa, pohjana toimi tällä kertaa semmoinen viljainen rieska-pohja, kuulostaa tosi epäilyttävältä enkä muista ollenkaan sen nimeä mutta se toimi mun mielestä ihan yhtä hyvin kuin perus pohjat tai perus itse tehty pohja. Toi nyt oli vaan nopeempi ja terveellisempi vaihtoehto kuin Rainbown vaaleat valmiit pizzapohjat. Siihen päälle sitten ketsuppia, tuoreena grillistä ostetun broilerin jämät, ananasta, juustoa ja pizzamaustetta. Olen pizzojen täytteiden suhteen todella nirso mutta toi yhdistelmä ei ikinä petä, oli ihan järkyttävän hyvää. Tänään tein itse jauhelihapihvejä, ja jopa söinkin niitä vaikka en oikein punaisesta lihasta enää välitäkään. Hyi kamala ei pitäisi puhua ruuasta kun mulla tuli ihan hirveä nälkä, ääääää. :D

Tämän kaiken lisäksi olen saanut jonkun pahemman luokan auringonpistoksen ja tilasin elämäni ensimmäisen maxi-mekon. Black Milkiltä tietenkin. Kun sietää näitä toisinaan hyvinkin rasittavia kipuja päivästä toiseen, koin että ansaitsen sen vaikka juuri totesinkin etten lisää vaatteita tarvitsisi. Olen sallinut itselleni ostaa seuraavan X ajan aikana vaatteita vain Black Milkiltä tai perus kaupoista jotain perus toppeja. Okei just kuolailin Kreepsville 666:n uutuuksien perään mutta niitäkin pitää vähän kahteen kertaan miettiä kun ei mitään Roope Ankkoja kuitenkaan olla.

Niin ja tämän kaiken lisäksi olen tietenkin löytänyt uuden Leijona-suosikin! Tietenkin tyyppi pelaa Minnesota Wildissa, mun suosikki NHL-joukkueessa, Koivun että Granlundin kanssa välillä jopa samassa kentässä. Ääää ihan paras vaikka onkin mua vuoden nuorempi. Hups. No mutta nuoret ne jaksaa! Kyseessä on tietenkin Porin oma poika Erik Haula. ;) Pelinumerona #56.

Näin ekan pelin jälkeen kun hän oli liittynyt Leijoniin, unta että hän oli ihmissusi. Oltiin mun isän kanssa keltaisella avoautolla liikenteessä, hakemassa jotain boksia mun vanhasta asunnosta, ja kun menin hakemaan sitä boksia niin siellä oli jotain randomeita pyssyt ojossa. Hetken päästä alkoivat ampumaan mua, sitten Haula hyppäsi paikalle ihmissutena ja rupes tappelemaan niitä vastaan. Pääsin rappukäytävään pakoon mutta joku lumppu tietenkin ehti mun kannoille ja jouduin hakkaamaan sen pään seinään muussiksi että pääsin siitä eroon. Sitten väisteltiin yhdessä luoteja Haulan kanssa, vähän samalla tavalla kuin leffoissa slowmotion-tyyliin, ja lopulta päästiin lähtemään autolla jonnekin kauas pois. Se laukkasi aikansa meidän perässä turvallisuus-syistä ja lopuksi hyppäsi ihmisen muodossa autoon. Oli joo aika wtf olo kun heräsin. :D Eikä nämä unet edes ole hulluimmasta päästä mitä näen ... mielikuvitusta ei ainakaan minulta puutu.


Translation ;

What's up?! My back is still so sore and hurt that I can't work in a while. Though there's pretty much work to do because I need to do work-outs it 4-5 times in a week, but I still feel myself a bit bored. Like ... there's nothing else to do than just ... being. Which is for me horrible because I like to go everywhere and so on. Blaah.
There's also a little bone damaged in my backbone so I need to change most of my summer-plans. It really sucks, doing only one festival in other country than Finland this year. I hate it that I need to do changes because of my back, it's for fucks sake ruining my whole summer haha. But I'm not so stupid anymore that I would take any risks to hurt it more so now my main goal is to get it back in condition!

In other news, I have been mostly just at my parents place. Have been cleaning my old room, how on Earth I have ever thought I would need all of that stuff?! Feels good to throw stuff to the trash and get rid of everything what I don't want/need anymore. I have found again my lost inspiration for drawing, designing and sewing clothes, woohoo. :)
I have also found some little inspiration what comes to cooking, hot damn how yummy salads I have made.
And I kind a order my first maxi-dress ever a while ago from Black Milk Clothing. I think I will fall in love to it, it's so beautiful. And I totally deserve it because I need to deal with these pains 24/7. Right?

But there's still left some no-life-times because Finland is still playing in ice hockey world championships and I need to watch every game and so on. Hehe, I know, I love them too much. That hot guy in the end of the post is Erik Haula, who came to our team in the last minutes and who play also in Minnesota Wild ( where my top favorites Mikko Koivu and Mikael Granlund also play ). And yeah he is one of my new favorites of our team Finland. I also saw a dream where he was a werewolf, hahahaa, that was so weird dream.

Hopefully you're doing well too! X

Leijonaa mä metsästän!

On taas se aika vuodesta kun voi rauhassa sulkeutua omaan maailmaansa eikä tarvitse korvaansa lotkauttaa mihinkään suuntaan kun on Jääkiekon MM-kisat menossa! Tänä vuonna ollaan saatu nauttia oikein olan takaa kun ohjelmassa on ollut niin Olympialaiset kuin paljon EHT-kiertueen pelejä. Olympialaisten aikaan oli ihan mahtava hurmos päällä ja päädyttiin mm. Ilta-Sanomien haastattelemaksi baarissa ... ;)
Suurella osalla jengistä tuntuu olevan viha-rakkaus-suhde lätkään, itse tosin kuulun i-love-lätkä-jengiin ja olen siihen kuulunut niin kauan kuin muistan. Olin viisi vuotta kun Suomi voitti MM-kultaa vuonna 1995 ja muistan kun katsottiin sitä televisiosta, hyvin hyvin hämärästi mutta siitä asti sitä ollaan katsottu. Onneksi on lähipiirissä monia lätkän ystäviä niin ei tarvitse yksin jännätä pelien suhteen tai kuolata pelaajien perään. :P
Olen äärettömän ylpeä itsestäni kun käännytin mukamas-ikuisen-lätkä-vihaajan eli vaimo-Niinan tykkäämään lätkästä, nyt se on kuin vanha tekijä mitä lätkän katsomiseen tulee ja pelaajien kuolaamiseen. :'D

Lätkässä mua kiehtoo se kaikki nopeus, taito, peli-äly, aggressiivisuus, voiton tahto, yhteishenki ja miehekkyys. Se ei ole mitään neiteilyä niin kuin esimerkiksi jalkapallo. Tämän vuoden Olympialaisissakin muuan Olli Jokisen huuli/leuka oli auki ja vuosi verta mutta siellä se pisteli menemään pelin loppuun saakka, eikä näyttänyt edes huomaavan koko haavaa. Josta päästäänkin asiaan mikä erityisesti meitä nais-katsojia houkuttaa telkkarin ääreen MM-kisojen aikaan ; no ne miehet tietenkin!
Vaikka ulkonäkö ei ole ainut asia mikä lätkässä kiinnostaa niin onhan se nyt jäätävän herkullinen kirsikka kakun päällä! Pitkät, salskeat, lihaksikkaat badass-pelaajat eivät jätä kovinkaan montaa naista kylmäksi. Joukkueet elävät vuodesta toiseen sen verta vilkkaasti, että kesto-suosikkien rinnalle nousee aina uusia komistuksia, mikä on vain mielenkiintoinen juttu. Lätkä-pelaajissa on vain sitä jotain! ;) Mun olemattoman seura-elämäni pohjimmainen syy lienee se, etten syty muista kuin lätkä-pelaajista, näyttelijöistä ja muusikoista. Säälittävää tai ei, olen kovin onnellinen näin. Saa vapaasti kuolata mitä, missä ja milloin ikinä haluaa. :D

Tämä postaus kertoo minun Leijona-suosikeista kautta aikojen. Jep, niitä on tullut tässä valikoitua jo monen kymmenen vuoden ajan.
Tässäpä siis minun Leijona-suosikit top 10. Vihdoin ja viimein saan tämän postauksen ulos. Näin unta että Leijonat luki tämän postauksen ja jouduin niiden orjaksi, ja jotenkin pelkäsin julkaista tämän jos niin kävisi oikeasti, tosin sehän olisi vain mun unelma haha. Kuten postauksen kuvauksista käy ilmi, keskityn ulkonäön hehkuttamisen lisäksi myös peli-taitoihin ja muihin asioihin mikä pelaajissa minua kiinnostaa. Näiden lisäksi suosikkeihin kuuluu lukemattomia monia muitakin suomalaisia pelaajia mutta nämä ovat ne minun iki-suosikkini. Joten don't get me wrong, arvostan että kunnioitan kaikkia muitakin mutta minun suosikkini, minun beibeni, minun blogi ja niin, you got the point. Olen myös häikäilemätön bits ja listaan nämä ihan törkeästi suosikki-järjestyksessä. Tosin veikkaan ettei kukaan ylläty kahdesta ensimmäisestä jos minut tuntee hyvin, muahahaha.
Ja sitten eikun leijonia metsästämään! ;)

1. Mikko Koivu #9

Ensin olin ihan rakastunut Saku Koivuun mutta kun jossain vaiheessa Mikko tuli peleihin mukaan niin olin ihan korviani myöten rakastunut. Siiiis apua!! Ei mulla oikein edes löydy sanoja kuvaamaan, jotenkin se on vaan niin ifhwfowpfpjhgfioh083egpössl. Niin. Kyllä te ymmärrätte. Jokainen mut tunteva tietää että Mikko Koivu on mun suosikki forever and always. Se on vaan paras. Kattokaa nyt hei! Mitä hikisempi sen parempi aaahhh.
Silloin torilla se vaatimalla vaati meidän super-hienon ja ison Suomen lipun itselleen, eli se jäätävän kokoinen lippu on minun ja Reetan mitä kaikissa kuvissa näkyy. Näin jälkeenpäin sen heittäminen vähän harmittaa mutta kun ei Koivulle voi sanoa ei. Ei vaan voi. Mä olisin varmaan heittänyt minkä tahansa ruumiinosani jos se olisi vain pyytänyt. :D Heitin mä rintsikatkin sille!
Lisää MM-kullan hehkutuksesta vuodelta 2011 voi lukea mm. täältä!
Se mikä kanssa muhun vetoaa on ehdottomasti se miten hän pelaa. Taistelee viimeiseen saakka, ei luovuta, puolustaa todella paljon muihin hyökkääjiin verrattuna, on ihan käsittämättömän taitava ja se voitontahto mikä huokuu, se on vaan niin wow. Plus sillä on kiva ääni ja siitä huokuu myös johtajuus minkä takia se on mun mielestä aina loistava kapteeni meidän joukkueelle. Sen luistelu-tapa on myös niin oman näköisensä että sen tunnistaa heti jäältä vaikkei näkisi sen numeroa tms. :D Niin se voitontahto että uhrautuvaisuus on luettavissa myös sen tyylistä soittaa suutansa ja taklata jengiä, toteuttaa meidän keksimää pelitapaa "Jyrää, tuhoa, tapa!" eli on aivan bueno senkin asian suhteen. Sääliksi kävi kun sitä MM-finaalissa 2011 mukiloitiin oikein olan takaa, mutta eipä Koivun poika siitä lannistunut tai mennyt rikki, päinvastoin. Äääää! Koivu on yksinkertaisesti vain ilmiömäinen pelaaja. MM-finaalissa 2. erän lopussa, alle 20 sekuntia aikaa, Koivu jyrätään laitaan josta se potkaisee kiekon Immoselle joka tekee maalin! Kuvitelkaa nyt! Loppu onkin historiaa, kannattaa toki verestää muistiaan katsomalla maali-kooste tästä!
Silloin Turussa en ehtinyt saada sen kanssa yhteiskuvaa mutta ehdin kyllä sanoa sille jotain tosi urpoa ja halata sitä ja voi jessus niitä lihaksia mitkä tuntui sen vaatteiden läpi. Ei apua. Mikko Koivu on vaan paras ikinä amen kiitos moi.

2. Lauri Korpikoski #28

Voi Late. Voi Korppari. Rakkaalla on monta nimeä.
Korppari on itseasiassa ihan tuore tuttavuus, mulla oli ihan jäätävän ammottava tyhjä aukko mun sydämessäni kun M. Koivu ei tullut vuoden 2013 MM-kisoihin mutta onneksi Korppari tuli ja paikkasi sen. Awww.
Muistan ensin kiinnittäneeni huomiota pelaajaan, joka pelasi todella fyysistä peliä ; jengiä jäi jäälle näkemään tähtiä joka ikinen kerta kun se vain hipaisi vastustajaa. Kuinka siistiä hei! Sitten kun näin sen naaman niin olin ihan WOW. Kuka helvetti tämä elämää komeampi rymistelijä on? *ovaries exploded* Miksi mä en ole ennen kyseiseen henkilöön törmännyt?! Kaiken huipuksi googlettelun jälkeen huomasin että se on aiemminkin pelannut Leijonissa. Joko olen tilapäisesti ollut sokea tai muuten vaan idiootti, kun en ole sitä huomannut. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Loppu onkin historiaa ja suurin osa mun kaveri-piiristäni lienee korviaan myöten täynnä puheita Korpparista. :D
Mutta kun se on vaan niin joh9uwhg379gpöjfpsfåä. Ei ole mitään siistimpää kuin se että näyttää vastustajalle kaapin paikan ja osaa tehdä maaleja, että pelaa niin omistautuneesti joukkueelle. Se on niiiiin puoleensa vetävää, holy shit for fucking real. Ja jokainen joka omistaa silmät ja näkee tuon Korpparin kuvan ei voi sanoa etteikö se olisi kuuma kuin hella 666-asteella. Ei kukaan voi olla noin sssssssssssssssssssssssssöpö. Ei vaan voi. Voi että, voihan olla koska Late on. Ääääää. Ja ne suonet käsissä ja kaulassa, hoooooly shit, my bedroom is over here. Fanityttö-kohtaus potenssiin 57.
Ja aina kun on Korpparin kenttä jäällä tai itse Korppari, niin jo alkaa tapahtua. Olympialaisten pronssi-ottelu, Korppari nostettu Teemu Selänteen ja Mikael Grandlundin rinnalle ja tämä kenttä nakuttaa pari maalia Suomen puhtaassa 5-0 voitossa. Se oli hienoa katsottavaa! Olympialaisten pronssi-ottelun fiiliksiä että Leijonien ja etenkin Korpparin upeaa mahtavaa yli suloista hymyä pääsee ihastelemaan tästä näin! Aina tuota videota katsellessa piristyy, se saa hihkumaan ja itkemään onnesta. Mahtava peli, ei voi muuta sanoa.
Vaikka viime vuonna ei mitalia tullutkaan niin pääsin silti tapaamaan Korpparin, silläkin uhalla että myöhästyin melkein töistä, ja se kuinka huipuksi tyypiksi se paljastui sai varmaan mun silmät muuttumaan sydämen muotoisiksi samantien. Niiiin paras tyyppi että! Jonkun sortin rakkaus-kirjeen Korpparille voi lukea tästä!
Olisi Koivun korkea aika hinata berberansa takaisin Suomi-paitaan tai kohta se tipahtaa tältä listalta sijalle kaksi koska Korppari on niin ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Tai no ehkä ei. Apua. Jaettu ykkössija, anyone? En mä osaa päättää.

3. Tuomo Ruutu #15

Voi Tuomo Ruutu. Mistä mä edes alottaisin?
Ehkä siitä että aina kun Ruutu on pelannut Suomi-paita yllään, maajoukkueessa, se ei ole koskaan tullut takaisin ilman mitalia. Ei koskaan. Respect! Toisekseen saa kyllä etsiä samalla tavalla yhtä paljon loukkaantumisista kärsinyttä pelaajaa, Tuomo raukka. Mutta silloin kun pystyy pelata niin menee läpi vaikka kiven.
Okei, aloitetaan ehkä pelillisillä alueilla ja lopetetaan tuohon komeaan ulkomuotoon. Tai jotain. ÄÄÄÄ. No joo, Tuomo Ruutu veljensä tavoin tunnetaan aikamoisena tykkinä - vastustajaa toki kunnioitetaan mutta jos tielle sattuu niin siinäpähän jää sitten alle. Pleksit vaan heiluu kun Ruutu niittaa jengiä milloin missäkin päin jäätä. Ja jos sattuu sille päälle että vastustajan naama ottaa päähän niin aika varmasti tulee tunti turpaan, eikä luovuta ennen kuin muutama tuomari on repinyt sen irti. Mutta pelkkä taklaaja hän ei ole vaan osaa kyllä tehdä maaleja, paljon ja erittäin komeita. Löytyy tasan samat luettelemani elementit kuin erityisesti Mikko Koivusta ja aina yhdessä pelatessaan ovat mun mielestä jotain maailman cooleimpia olentoja. Ne on vaan niin ... äääääääÄääÄäÄäÄÄÄäÄÄÄÄÄÄäää. Aina MM-kisoissa tai Olympialaisissa Ruudulla on joku osa naamasta auki ja veressä mutta siellä se viilettää menemään ilman ongelmia kun vastustaja vielä keräilee luitaan jäältä. Sitä suomalaista sisua ei tästä pelaajasta puutu milliäkään. Ilmiömäinen ja vahva pelaaja, joka ei luovuta koskaan. Ilo katsoa. Ja jos mielii katsoa lisää Ruudun taidon näytteitä maalinteon, taklaamisen kuin vastustajan nuijimisen suhteen niin sellaista pääset näkemään tästä. :D Myös se miten hän kunnioittaa peli-kavereitaan ... se on jotain niin upeaa ja söpöä katsottavaa. Niin kuin esimerkiksi Olympialaisissa kun se itku kurkussa seisoo Selänteen vieressä. Aww potenssiin 57!
Mitä sitten ulkonäköön tulee niin on kyllä jokaisen naisen sillä kuuluisalla bad boy-listalla. Hottt! Jos ja kun jokaisella naisella on silmät päässään niin tietää kyllä mitä tarkoitan. Eikä tummilla hiuksilla, parransängellä, tuolla naamalla ja niillä suonilla voi yksinkertaisesti mikään mennä vikaan. Ja se hymy! Mitä hikisempi ja rähjäisempi, sen parempi, vähän semmoinen Aragorn-fiilis on just bueno. Pants out of the window. Fly you fools!
Se hymy on oikeesti tosi paha, en suosittele kellekään koska sitten ei ole enää paluuta entiseen. Siihen päälle vielä se super positiivinen olemus etenkin pelien ulkopuolella. Oh damn, oot niin myytyä naista. Niin ja ottaen huomioon että en ole päässyt vielä edes päätä alemmas niin ... joo ... kiva. I'm so done with his sexyness. Hnnnnggghhhh.
P.s. Tuomo Ruudulla on ihan oikeasti maaginen vaikutus naisiin, muistan eräät MM-kisat ja olimme minä, siskoni että ystävämme Sanni meidän porukoilla katsomassa matsia. Jostain syystä istuimme keittiössä, mutta pelin alkaessa juoksimme olohuoneeseen, erityisesti sen takia että Tuomo Ruutu oli telkkarissa. Sanni oli sen verta Tuomon pauloissa että kesken "hallitun" juoksun siltä meni jalat alta! Se oli kyllä näky! :D
P.p.s. Mulla taitaa olla Tuomo Ruudun lippis. OMFG!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Lue tarkempi tarina 7. sijalla keikkuvasta Leijonasta!

4. Niko Kapanen #39

Niko Kapasta mä olen kuolannut niiiiiin monta vuotta ettei mitään rajaa. Jossain vaiheessa Leijonilla oli joku surffi-tukka villitys ja silloin kyllä silmä lepäsi ehehe. Nyt kun rupeaa tarkemmin muistelemaan että miksi Kapanen niin en ihan oikeasti muista koska se vaan on aina kuulunut suosikki-pelaajiin. Kai se nyt vaan on niin paras ja kuumin. Ihan kuin oikea leijona noiden vaaleiden kutrien kanssa! Olen myös aina tykännyt siitä parta-tupsusta. :D
Semmoset ainakin 10 vuotta Kapasta kuolanneena oli aika hienoa vihdoin ja viimein nähdä se livenä torilla vuonna 2011. Aloin vaan itkemään kun sen nimi mainittiin ja se tuli lavalle, vielä kahta kauheammin kun se itki myös. Todella kauniina corpse bridenä oltu taas vaihteeksi liikenteessä ... :D
Voi että. Niko Kapanen. Tulee mieleen ne sen tietyt tavat aloituksissa ja jos ollaan hyökkäys-päässä tekemässä maaleja. Oli osana myös Suomen kuuluisaa Tupu-Hupu-ja-Lupu-ketjua mikä on ollut mun mielestä yksiä Suomen parhaimpia ja tehokkaimpia ketjuja ikinä. Äääääääääääääääääääääääääää. Mulla on niin ikävä Kapsua, miksi se ei pelaaaaaaaaaaaaaa.

5. Mikael Granlund #64

Kun on kyse Mikael Granlundin peli-taidoista niin niitä tuskin tarvitsee kerrata kenellekään, eiköhän jokainen ole kuullut tämän herran ilmaveivistä ja ilmiömäisestä peli-silmästä. Kyseessä on aivan oman tasoisensa pelaaja joka aiheuttaa myös selvää tuhoa Mikko Koivun kanssa Minnesota Wildissa etenkin tällä kaudella, aijaijaijai. Jos kuitenkin haluaa verestää muistiaan, niin katso ja ihastu tästä! Joten päästäänkin suoraan itse asiaan! :D
On pakko tunnustaa että mä en lämmennyt Mikelle ihan hirveästi kun se luisteli monien muiden sydämiin 2011. Siis, ihan kivan näköinen kaveri ja huippu-pelaaja mutta siinäpä se. Ei sen kummempaa, ei sytyttänyt tai saanut mitään my bedroom is over here-mietteitä aikaan. Kovin kiusoittelinkin sen perään kuolanneita kavereitani vaikka kuinka kauan, olisi kuitenkin pitänyt muistaa että se pilkka osuu ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan.
Kyllä piti pari kertaa katsoa uudelleen tämän vuoden Olympialaisissa että näkevätkö silmäni oikein, mutta näkiväthän ne ; the takatukka löytyy Granlundilta! Hooooly shiiiit, nämähän Olympialaiset saivat aivan uuden mukavan piristys-ruiskeen. Tosin pidin jonkun aikaa tyystin omana tietonani sen että nyt olisi kuola-kupille tarvetta Granlundinkin suhteen. Siinä vaiheessa kun jäällä alkoi myös näkymään Minnesotassa hankittua varmuutta ja agressiivisuutta niin meininki oli jo vähän liiankin kuuma. Aijai ihan sormia polttelee! Muistan ikuisesti sen hetken kun pelattiin tärkeää matsia Venäjää vastaan ja Granlund menee laidasta yksin kiekon kanssa läpi maalille. Tielle sattuu yhtä jos toista Venäjän super-tähteä ja tämä tyyppi vaan taklaa ne pois tieltä yksi kerrallaan. Siinä vaiheessa meininki rupesi mennä pants out of the window-alueelle, karu totuus vain on se että tollaiset badass-tyypit vetoaa kaikista eniten. Se on niiiiiiin kuumaa kun luistellaan toisen alueelle I-don't-give-a-fuck asenteella ja nuijitaan vastustajat lakoon.
Ihan sama onko se kaksi vuotta nuorempi vai ei, mun makkarissa on aina tilaa tälle takatukalle!

6. Valtteri Filppula #51

En tiedä missä sumussa kuljen toisinaan ja mikä mun pääkoppaa vaivaa, kun en ennen viime vuosien MM-kisoja ole pitänyt Valtteri Filppulasta yhtään. Ehkä se johtuu siitä kun olin vuosia siinä uskossa että sen sukunimi on Flippula ehehehee ... tai sitten siitä että se on vaan tollainen pretty boy. Niin, mitä nyt voittanut Stanley Cupin ja muuta siistiä, että kyllä se varmaan osaa pelatakkin ... :D
No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Selvisi minullekin että osaa pelata loistavasti ja on ihan älyttömän taitava. Miten se edes itse pysyy menossa mukana missä se kiekko menee kun sen kädet vispaa ja vaspaa koko ajan? Miten sen aivot ja kroppa osaa edes ajatella noin viisaasti, ovelasti ja kerta kaikkiaan upeasti? Mahtavaa. Bravo, bravo!
Olkoon kuinka pretty boy tahansa niin on siitä tässä vuosien saatossa kuoriutunut aikamoinen uros. Ja ne kädet. Niillä suonilla saa masentuneen Simban piristettyä sekunnin murtoerässä ( siis murtoosassa, nyt menee jo senatkin sakaisin! ), let me touch them pretty please precioussss! Onhan Valtsu nyt ihan jäätävän komea, mua tosin rupesi vähän naurattamaan noi kulmakarvat. :D Kuuluu näköjään tähän Thranduil-kastiin, ehehehe, jos tajuatte mitä tarkoitan. No mutta, kyllä mä silti niitä joka ilta voisin silitellä.
Toivottavasti Filppulaa nähdään useammin Suomen joukkueessa pelaamassa.

7. Sami Lepistö #18

The Tuomo Ruutu-kopio. Koskakohan se olikaan kun Lepistö tuli ensimmäisiä kertoja pelaamaan maajoukkueeseen ... anyways, aika nopeasti siihen silmät iskin. Oli aika varmasti niitä pelejä joissa T. Ruutu ei ollut ja jostain yhyy-missä-Ruutu-oot-kyynelten seasta loisti valo ja Lepistö luisteli sydämeen. Pelillisesti oiva ja älykäs pelaaja, eikä myöskään taistelu tahtoa puutu. Vetää myös klooninsa mukaisesti vastustajaa pataan jos siltä tuntuu että jos vastustaja alkaa isottelemaan. Turha on myöskään tulla kukkoilemaan tai jyräämään meidän maalivahtia koska Lepistö pitää aikalailla hyvin huolen siitä että se jää viimeiseksi teoksesi.
Älykkään pelaajan että komean ulkomuodon lisäksi Lepistö on myös varsin hauska kaveri! Vaikuttaa todella leppoisalta ja ei liian pipo kireällä-henkiseltä tyypiltä. Niin ... kyllähän se nyt vain on niin että tumma ja tulinen Lepistö saa alushousut pyörimään naisten jaloissa kuin hurrikaanit - eli ne lähtevät itsestään kävelemään. Tai no lentoon. Tummat hieman kiharat hiukset, mystiset silmät, valioluokkaa olevaa luusto, lihaksikas pelaaja hyvällä luonteella höystettynä ... niin, ei kuulosta kovin kamalalta. :P
On myös pari hauskaa muistoa liittyen, torilta silloin kulta-juhlissa. Ystäväni Reetan piti lähteä kesken hauskanpidon vessaan, joten jäin yksin keikkumaan sinne toiseen riviin kaikkien muiden hullujen keskelle. Vaikka olen suht pitkä ajattelin etten sieltä hirveästi erotu, mikä nyt on sinällään vähän tyhmästi ajateltu kun suurin osa oli minua päätä lyhyempiä ja minulta löytyy vielä kirkkaan punaiset hiukset. Jossain vaiheessa Leijonat innostuivat heittämään yleisöön kaikkea mahdollista; puvun takkia, paitaa, lippiksiä yms. ja jengi tappeli niistä tosi paljon, itse en viitsinyt lähteä tappeluihin mukaan koska ne lensi aina liian kauas tai joku ehti napata ne nenän edestä. Siinä sitten jumitin, kirosin paskaa tuuriani ja katsoin haikeana kuinka Tuomo Ruutu heitti lippiksensä. Kunnes yhtäkkiä tajusin sen olevan mun käsissä. WTF JUST HAPPENED. Hymyilin sinne lavalle Ruudulle, Lepistölle ja Väänäselle sekä huusin jotain urpoa. Oli hirveä paniikki että minne sen tungen, koska käsissä sitä ei voi pitää, kuitenkin joku bits sen siitä nappaa jossain vaiheessa. Järkevänä tyttönä päätin laittaa sen vaivihkaa minihameeni alle, eli toisin sanoen tyrkkäsin sen haaroväliini. Ajattelin ettei kukaan edes huomannut loistavaa toiminta-suunnitelmaani kunnes katsoin takaisin lavalle ja siellä nämä kolme nauravat minulle. Ensin ajattelin että ei ne nyt mulle voi nauraa mutta ... noh ... erinäisitä vihjauksista päätellen taisin olla sen pilkan uhri. Mutta hei, ainakin noudatin hyväksi havaittua kaavaa ; keep it secret, keep it safe! :D
Toinen hauska muisto liittyy siihen että hengailtiin siinä bussin persuksissa kun se lähti torilta ja päätettiin heittää rintsikat niille. Se oli aivan hirveän työn ja tuskan takana saada heitettyä ne sinne korkealle bussiin, siinä huudeltiin puolin ja toisin vinkkejä miten ne sinne saadaan. Oltiin tosin kirjoitettu niihin vain "KOIVU #9". Tietenkään ei saatu heitettyä niitä sille suoraan vaan ne lensi Lepistölle joka alkoi Väänäsen kanssa huutamaan että miksei heidän nimeään ole niissä. Voi että se oli hauskaa! :D Väänänen heitti vielä vasta lahjaksi kenkänsä, sitä haisevaa monoa ei kyllä otettu talteen. Apua, näitä muistellessa ehkä vähän hävettää ... tai no, itseasiassa ei. Ainakin huomio oli taattu! :D

8. Juhamatti Aaltonen #51

Muistan ikuisesti sen kun bongaan yhtäkkiä Leijonien joukkueesta jonkun liimaletin. Mitä, koska, milloin, joku suomalainen lätkäpelaaja on omistanut noin pitkät hiukset?! Ei edes mikään tynkä surffitukka vaan ihan ehta kunnon piiska!! Apuaaaaaaaaaaaaaa! Sitten ei kun korvat tötterölle ja kuuntelemaan Mertarannan kiljumisesta että kuka tuo maalitykki oikein on. Juhamatti Aaltonen, ahaa. Ei sano yhtään mitään.
Viime vuosina Aaltonen on tosin tullut tutuksi koko Suomen kansalle, erityisistä venymisistään ja maalien teko taidoistaan etenkin kovien pelien iskiessä. On toisinaan pelillisesti vähän jumissa, eksyksissä ja pimennossa, mutta kun se peli alkaa sieltä rullailemaan niin siinä ei sitten enää pidättele yhtään mikään.
Äärimmäisen taitava luistelija ja maalintekijä, ja tosiaan suuri uhka vastustajalle kun homma alkaa luistamaan. Kylmäpäinen tyyppi, siitä kielii lukemattomat rankkari-maalit, ratkaisee tärkeitä otteluita ja hoitaa hommansa tyylipuhtaasti. Ehdottomasti nykypäivänä semmoinen pelaaja, joka halutaan aina Leijoniin koska tiedetään tulosta syntyvän.
Aaltosen tavara-merkiksi muodostunut kuuma takatukka sai kyytiä pari vuotta sitten mutta onneksi letti taas nykyään kasvaa. Lähes yhtä siistiä on myös Aaltosen tatuoidut kädet, voi että ne osaa olla hienot niiden suonien kera! ;)
Ilokseni voin ilmoittaa että Aaltonen on varattu ystävälleni Heidille, jos minulle se juttu on Mikko Koivu niin Aaltonen on sama Heidille. Oltais niin hyvä lätkä-vaimoja! ;)

9. Antti Pihlström #41

Voi Pilleri sentään! Aluksi Pihlströmkin juurtui suosikkeihin nimenomaan surffitukkansa kautta ja myöhemmin myös olemalla yksinkertaisesti upea pelaaja. Siis wou.
En vielä tänäkään päivänä ymmärrä kuinka joku voi olla niin nopea jaloistaan, se on jo ihan hullua miten nopea hän on. Siinä on vastustaja aina lirissä kun Pilleri tikkaa menemään, se nopeus on ihan käsittämätöntä. Samoin se taistelu tahto, tyyppi tekee aina ihan sata lasissa töitä ja taklaa vastustajilta luulot pois minkä kerkeää. Ihan super hyper huippu pelaaja. Pillerin kohdalla sama mitä Aaltosen, niin huippu hyvä pelaaja että ratkaisija, jota aina tarvitaan Leijonissa ja poissa ollessaan jättää joukkueeseen kyllä suuren aukon täytettäväksi. Ja ihan huippu hauska tyyppi! Ei ota itseään liian vakavasti kaukalon ulkopuolella vaan on tosi leppoisa kaveri. :)
Huomio kiinnittyi ihan ekana pelilliseen osaamiseen vaikka söpö onkin. :D

10. Leo Komarov #71

Komarovin kohdalla kävi niin, että aluksi en tykännyt tyypistä yhtään. En oikein tiedä miksi mutta jotenkin se liittyi johonkin typerään mielipiteeseen hänestä vaikka en koko tyypistä sen kummemin tiennyt kun liittyi Leijoniin. Lopulta kävi kuten Pihlströmin kanssa, että Leksasta tuli yksi suosikeista pelillisen osaamisen kautta. Ihan mahtava tyyppi! Siis wou! Pitää huolen siitä että vastustajalla alkaa keittämään, etenkin Venäjällä kun osaa kieltä ja tietää mikä niitä rupeaa riepomaan. Jos on tappelu jäällä niin Leksa on siellä sata prosenttisen varmasti lukemassa lakia vastustajalle. Tälle tyypille ei kannata aukomaan päätään, siinä käy vain itsellä huonosti. Taistelija joka raataa niin paljon kuin tarvii eikä luovuta millään, tiukan paikan tullen heittäytyy kiekkojen eteen vaikka se sattuukin ihan kiitettävästi. Poikamainen veijari joka on vaan niin käsittämättömän suloinen! Kaukalon ulkopuolella ihan älyttömän hauska kaveri, jolla on vitsit hallussa.
Leksa kuuluu myös niihin Leijoniin, jotka useimmiten nähdään Leijona-paidassa ja on yksi ehdottomista luotto-Leijonista. Jos Leksa on joukkueessa, niin hätää ei ole. Ansaitsisi mielestäni paljon enemmän arvostusta kuin mitä nauttii tällä hetkellä. Komarov on äijä parhaimmasta päästä hei!


Huh, olipas siinä mies-komeutta kerrakseen! :D
Onko sinulla Leijona-suosikkeja? Kuka/ketkä? Iskikö tästä listasta kukaan?
P.s. Tässä on mun haaremi, tervetuloa häihin hohohohoho.
P.p.s. MTV eli Maikkari näyttää ilmaiseksi kaikki Suomen ottelut, ja taitavat näkyä myös ilmaiseksi Katsomosta. Mikäli Mertarannan ääntä mielii kuulla, niin hänet löytää selostajana vain maksulliselta MTV-Sport kanavalta.
Kaikki kuvat : Google.


Translation ;

Sexy Finnish manflesh. All photos from Google.

I almost told you that I love You

Kadun tätä valvomista huomenna oikein olan ja hartian ( hah hah haa ) mutta tuli tässä mieleeni se eräs onnekas sattumusten päivä kesällä josta Facebookin puolella kerroinkin ;)

Elettiin siis toukokuun loppua, ja jääkiekon MM-kisat oli loppu. Finito. AAA!
No anyway, sain kunnian siivota koneen meidän Leijonille silloin aiemmin kun lähtivät mitali-peleihin Tukholmaan. Olen edelleen sanoin kuvaamattoman katkera silloiselle rv:leni ( terveisiä vain ihana Kentauri! ) joka ei antanut minun kirjoittaa mm. jokaiseen ykäriin terveisiä tyyliin " Hyvä Suomi! " jne. tai vaihtoehtoisesti mun nimeä ja puhelinnumeroa. Ei edes antanut mun kokeilla ihan in real life miten pystyisin piiloutumaan koneeseen niin ettei mua varsinaisesti huomattaisi. Tai kyseenalaistettaisi. Julmaa eikö?!
No ehkä hän vain säästi mut potkuilta haha. Tyydyin siis vain säälittävään osaani, jynssäsin kuin viimeistä päivää koska hei Leijonat oli lentämässä sillä sekä käytin kahvitauon siihen kun katsoin koneen lähtevän. Ja heilutin ja pompin kuin joku hullu. Saatoimme myös ihanan työkaverini Lauran kanssa kiekaista pari kertaa " Hyvääää Suomiii! Go Suomiiiiiii! " ... emme silti ota vastuuta siitä että Suomi tuli takaisin ilman mitalia. Kone oli täydellisen täydellisesti laitettu juuri heitä varten, joten siitä se ei voinut olla kiinni. Ihan oikeesti. Vaikka me idiootit niin jopa hetki luultiin ... aivot, has none :D

Anyway, koska olen sneaky bitch otin selville toisen työkaverini Tuulin kautta että millähän koneella Leijonat tulee häntä koipien välissä takaisin Suomeen. Siinä sitten samalla katsoin että " jee mulla on 12-18 työvuoro, kinuan että pääsen siivoamaan sen koneen sekä tietenkin vaadin että päästään sinne niin ajoissa että ehditään nähdä putkella pelaajat ja ehdin tunnustaa rakkauteni mm. Korpparille aka Lauri Korpikoskelle #28 ".
Hyvä suunnitelma joka meni niin mönkään että ei ole hetkeen moista nähty. Oikeasti!
En väitä olevani liian innokas työni suhteen, se ei ole mikään dream job nr. 1 ( mutta loppujen lopuksi oikein kiva ja jees duuni ) mutta silti ... erinäisten asioiden johdosta saatan innostua vähän liikaa. Niin kävi tälläkin kertaa.
Ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tulin töihin KAKSI TUNTIA LIIAN AIKAISIN. Ehdin vaihtaa työvaatteetkin päälle ennen kuin kukaan kyseenalaisti sen että olin tullut töihin kaksi tuntia liian AIKAISIN. Sain jonkun aikaa uskotella etten ole kipeä haha. No ei siinä mitään, ajattelin että kyllä sinne nyt yhdelle on aina sijaa extra kahdeksi tunniksi. Sitä paitsi, Leijonat-must see, joten bring it on. Pieleen meni jälleen. Eihän siellä mitään tekemistä ollut joten keksi toki itsellesi tekemistä kahdeksi tunniksi.
Koneen saapumisaika oli siinä ja siinä inha että kun vuoro sitten alkaisi kello 14:00, niin siihen mennessä kone olisi jo siivottu koska se saapuisi vähän 13:00 jälkeen. Mutta koska minulla joskus jopa välähtää, uskokaa tai älkää, niin päätin että jos kerta ei Leijonat tule Simban luo niin Simba menee Leijonien luo!

Takaisin pukkareille, vaatteiden vaihto ja eka bussi kentälle. Meiltä ei tosiaan ole kentälle kauaa, bussilla maksimissaan viisi minuuttia. Sinne sitten, menin Picniciin syömään patongin hermostuksissani ja soitin kavereita läpi ; yritin ruinata stalkkaus-seuraa koska olin hyvää vauhtia panikoitumassa. Olen sosiaalinen, puhelias ja suoriudun usein tuon kaltaisista tilanteista kunnialla mutta kuten tapaus Piggy D. osoitti toisinaan menen hyvinkin lukkoon.
Katsoin lennon ja tulo-portin, yritin parhaani mukaan näyttää siltä kun en olisi siellä odottamassa Leijonia vaan muuten vaan coolisti hengailemassa ja odottelemassa jotain kavereita. Mediaa oli jonkin verran sekä muutamia normaalisti käyttäytyviä faneja ja tietenkin muutama "cool kaveri " minun lisäkseni. Aika tikitti ikävästi puoli kahta kohti, ja siinä vaiheessa alkaa olla jo kuumat paikat. Vaikka työvuoron alkuun on puoli tuntia, bussilla menee viisi minuuttia, niin siinä pitäisi vielä ehtiä johonkin bussiin joka menee sinne sen viisi minuuttia, kävellä muutama sata metriä portille josta mennä turvan läpi ja kävellä toinen sata metriä pukkareille ja vaihtaa vaatteet. Ja kirjata itsensä sisään viimeistään tasan kello 14:00. Asiaa ei siis tosiaan auttanut että kone oli myöhässä!

Okei, ennen puolta sieltä oli ulostautunut pelaajia ja valmentajia. Oli Väänästä, Kurria, Lepistöä jne. ... Lepistöä katsoin kaihoten. On muuten ihan yhtä kuuma ja komea kuin jäällä, rohkeus oli kuitenkin tässä vaiheessa lähtenyt kävelemään jonnekkin hyyyyyyyvin kauas joten en sanonut mitään. Mulla oli pari ehdotonta tyyppiä jotka olisin halunnut nähdä, Korppari, Aaltonen ja Pihlström. PAKKO. Päätin että keksin vaikka jonkun vatsakrampin tms. iskeneen jos en ehtisi töihin ajoissa. Kellon ollessa 13:35 aloin kuitenkin olla epätoivoinen. EI KETÄÄN MUN MIEHIÄ. Olin jo luovuttamassa, inhoan luovuttamista ja se on ihan perseestä sekä inhosin sillä hetkellä mun työpaikkaa enemmän kuin mitään kunnes ... tatta-da-daa-daa-DAAAAAAAAA - tähän väliin torvisoittokunta ja enkeli-kuoro - , ensin sieltä tuli Salminen ( Niinan ukko ) ja sitten VOIKOSEOLLATOTTAVOIVITTUHELVETTISAATANAPERSEEEE kyllä, kyyyyyllä, KYLLÄ KORPPARI ( mun ukko ) !!!!!!!!!!!!!!!

Korppariiiiii #28 sekä SALMI .................... NEN #23 feat. Nokia 311 kännykän kameran "laatu".

Siinä vaiheessa mun hei-olen-cool-ja-vain-odottamassa-ystäviäni-imago karisi lattia-kaivoon ja varmaan silmät pomppasi sata metriä kauemmas kallosta. Hoin vain päässäni ; Sinna. Tässä se on, tilaisuus minkä vuoksi olet valmis saamaan varoituksen töissä. Myöhästymään töistä. Nyt ET voi perääntyä tai inistä että yhyy-en-mä-uskalla-puhua vaan ANNAT MENNÄ.
Mistä lie keräsin rohkeuteni, asiaan saattoi vaikuttaa se että olivat kävelemässä samaan suuntaaan missä olin paniikissa hätäpissat MELKEIN ( huom. melkein. Vain melkein. ) housuissa, mutta yhtäkkiä mun suusta pääsi sanat " Hei tota, anteeksi, olisiko hetki aikaa? Haluaisin vain kiittää peleistä ja ottaa vaikka yhteiskuvan? ".
TSIISUS mitä soopaa sieltä suusta tuli ulos ja olin ihan että enkö mä tosiaan parempia reploja keksi ... No onneksi tämä herra Lauri Korpikoski on mahtava herrasmies eikä mikään idootti, törkeä ja ruma lätkäpelaaja ( terveisiä ihanalle Kentaurille part. 2! ) vaan oli tosi symppis kaveri! Ihan yhtä komea kuin jäällä, PITKÄ ( aaaaaaaaaaaaaaaaaaaa !!! ) ja ööö tietty lihaksikas haha. Kohtelias ja ja ja kaikkea mahtavaa, puhuttiin jopa siitä kuinka perseestä että Ruotsi vei voiton! Ahahhahaah just parasta :D
Ja kun olen tilanteessa jota olen jännittänyt, saattaa paniikki tulla ulos myös puheripulina. Nyt kävi niin myös. Selitin suu vaahdossa kuinka katsottiin kaikki matsit, sain käännytettyä "ikuisen" lätkä-vihaajan lätkän rakastajaksi ja rakastumaan Salmiseen ( hoho sen ilme tässä vaiheessa ), oltiin jopa paikan päällä katsomassa matseja, aaa aaa aaa aaa jotain randomia, ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ, sekä tietty kerroin että se on mun suosikki-pelaaja. Ja se kiitti kaikesta, ja sanoi että tosi hienoa kun supportasitte meitä noin. Ja ylipäätänsä kaikki kansalaiset, että se fiilis pelatessa kotiyleisön edessä on jotain ainutlaatuista. Selitti vaan kaikkea siistiä ja mulla varmaan sojotti toinen silmä länteen ja toinen itään silkasta onnesta ja innostuksesta sekä siitä että se/ne oli oikeasti tosi huippu-tyyppejä! Oli jopa total okei halata sitä. Tähän väliin silkkaa huuto-kiljumista. Siiis AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA.
Sitten jouduin tekemään ehkä päivän noloimman replani ja pyytämään Salmista ottamaan meistä yhteiskuvan. No hups :D
Niina ihan innoissaan hipelöi mun puhelinta seuraavan kerran kun nähtiin koska sen mieskin oli siihen koskenut. Eli tavallaan nekin olivat ihan kosketuksissa toisiinsa! HAHAHA!

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kuva SALMI .............. NEN.

No, halauksien ja kuvien jälkeen kiitin kauniisti kaikesta, toivotin tsemppiä tulevaan, löpisin jotain urpoa uudelleen peleistä, kerroin siivonneeni niiden koneen ja sen että mulla olisi 20 minuuttia aikaa ehtiä töihin! Ne vain nauroivat kun lähdin sieltä korkkarit jalassa juoksemaan bussille.
Ja mua ei siinä innostuksen ja onnellisuuden vallassa kiinnostanut pätkääkään kuulisiko ne tai joku muu mua, vaan soitin Iralle ja mun äidille ja kiljuin sinne puhelimeen ... kaiken tuosta tapahtuneesta. Tajusin myös ettei mitään bussia mene joten puhuin kiljuen puhelimeen ja juoksin samaan aikaan töihin korkkarit jalassa. Sen matkan yleensä kävelee 15 minuutissa, joten en ymmärrä mitä yritin saavuttaa juoksemalla koska olisin anyway myöhässä. Kuten elokuvissa, TIETENKIN mun ohitse kiitää bussi joka menisi sen oikean pysäkin edestä ja heilutan kuin hullu että se tajuaisi pysähtyä 15 metrin päähän pysäkille. Juoksen sinne kuin olisi biisoni-lauma kintereillä, ja loppujen lopuksi kerkeän kuin kerkeänkin töihin ja kirjaamaan itseni sisälle 13:59.
Oon mm. PARAS ja ansaitsisin mitalin korkokengillä juoksemisesta. Kultaisen, tietenkin.

Innostukseni vallassa hoin mm. jokaiselle töissä kuinka juuri tapasin tulevan aviomieheni ja kuinka kaikki on vaan niin helvetin siistiä! Sitten soitin Niinalle ja kiljuttiin kilpaa kaikkea. Mua katsottiin kuin kahjoa mutta olin vain niin onnellinen silloin. Ja olen edelleenkin aina kun mietin sitä. Miten surkeiden sattumusten sarja kääntyikin jälleen kerran unelmien toteutumiseksi!!!
Elämä on vain niin helvetin hienoa. Oikeasti :')

P.s. Korppari ja kumppanit jos luette tätä niin kyllä, tahdon, tulla vaimoksesi/vaimoksenne. Olette myös velkaa korkkarit jos toisetkin koska ensin myöhästyn takianne MELKEIN töistä ( tai ainakin aiheutan itselleni miljoona sydänkohtausta, te myös. Olin sitten vapaaehtoisesti tuon itselleni järjestänyt tai en ehehehe ) ja nyt vielä kukun valveilla järkyttävissä mahakivuissa vaikka pitäisi olla nukkumassa ja keräämässä voimia toiseen elämää pidempään työvuoroon.
Anyway, rakastan teitä. Ootte parhaita. Ja ihan huippu-tyyppejä! Amen.

T: Simba_90, the fangirl forever.

Translation ;

Who would ever guessed how my huuuuge mistake aka went-to-work-2-hours-too-early turned out to I-finally-got-chance-to-meet-my-fav-finnish-icehockey-player? Me either!!! Iiiik I'm in love!!!

P.s. This happened in the end of may, when Icehockey World Championships ended.

7 - 2 !

Jääkiekon MM-kisat ovat vuodelta 2013 ohi mutta palaan aiheeseen vielä kahden postauksen voimin joista tämä on toinen.

Olen katsonut lätkää, nimenomaan Suomen eli Leijonien pelejä aika lailla vuodesta 1995 asti ( ehkä sitä aikaisemminkin mutta ei muistikuvia :D ) ja ollut syvästi rakastunut muutamaan Leijonaan ... niin kuin osa on saattanut huomatakkin hehe. Yksi mun suurimmista unelmistani on ollut päästä katsomaan pelejä paikan päälle!

Viime vuonnahan olin katsomassa Heinähatun eli Emman ansiosta muutamia pelejä Hartwall Areenalla, mutta en yhtäkään Suomen peliä, tosin olivat nuokin pelit hienoja kokemuksia.

Tänä vuonna kävi toisin! Kun saan jotain päähäni mitä haluan, teen kaikkeni sen eteen että sen saan. Kuten tälläkin kertaa :D

Katsottiin ekat pelit baarissa ja laivalla, mutta eräänä maanantaina joka oli 6. toukokuuta selailin kaikessa rauhassa bussi-pysäkillä Facebookin uutisnauhaani kun silmiini pisti Leijonat-sivun linkki jossa kerrottiin että Leijonien otteluihin mm. Ranskaa ja Itävaltaa vastaan olisi vielä jäljellä lippuja ja suht edulliseen hintaan!

Alkoi ihan järkyttävä asioiden sumplimis-putki ; soitto Niinalle että mennäänkö, soitto Lippu.fi:n voiko lippuja varata, uusi soitto Niinalle, soitto äidille, soitto Lippu.fi:n, kamppailu töissä työvuoron saamisesta vapaaksi ja vielä vähän lisää tappelua äidin ja Lippu.fi:n kanssa.

Kun olin lopulta saanut työvuoroni vapaaksi 90% varmasti soitettiin Lippu.fi:n, Porvoon toimipisteeseen jossa äitini oli fyysisesti lippuja ostamassa kun niitä ei saanut enää varata. Sen saatanan hetken, kun pohdimme haluammeko hattuhyllylle, rivi 10 yläkatsomossa, katsomaan peliä ne kaikki 10 paikkaa joista osa oli vierekkäin ja osa ei MENIVÄT. Tähän väliin PALJON kirosanoja.

Sain kuin sainkin äidin jankuttamalla odottamaan siellä tiskin lähellä 20min jos lippuja vapautuisi varauksesta. Sitten vapautui, vierekkäiset paikat. Äkkiä lopetin puhelun Lippu.fi-typykän kanssa, soitin äitille, äiti juoksi toimipisteelle ja tyrkkäsi luurin toiselle Lippu.fi naiselle joka mitä luultavammin on vieläkin kuuro mun riemun kiljahduksista. Saatiin kuin saatiinkin vierekkäiset paikat Suomi-Itävalta matsiin lauantaille 11. toukokuuta !!!!!!

Tähän väliin hyvin, hyvin paljon voitontanssia ja kiljumista.

Ainut asia mikä otti pannuun oli se että kun paikat menivät niin äkkiä niin ei missään vaiheessa ehditty soittamaan kenellekään kaverille että olisiko kiinnostusta lähteä katsomaan matsia ... ne liput menivät ihan älyttömän nopeasti. Tyhmää :(

Hintaa unelman toteutumisella oli aika paljon, 59 euroa plus yhteensä 9 EURON TOIMITUSKULUT. Mitä helvettiä Lippu.fi ?!?!?!?!?!??!?

No mutta, ei auttanut itkeä. Rahat äitille, liput mulle, suunta kohti Helsinkiä ja Hartwall Areenaa. Sitä ennen koluttiin Tiimarit, naamiais-kaupat ja Suomalainen Kirjakauppa läpi jonka seurauksena Suomi-puput edustivat ja kannustivat Suomen voooiiiiittooooon !!!

Vaimo valmiina peliin :)

Riemuidiootti valmiina peliin :D

Areena n. 20 minuuttia ennen pelin alkua.

Aurinkokuningas \,,/

Päivän asu / outfit of the day ;

Suomi-korvat / bunny-ears - Tiimari

Suomen pelipaita / Finland's team-shirt - laivalta / from the boat

Liput ja huiskut / flag and whateverit'scalled - Naamiaiskauppa jotain / random party-shop

Farkut / jeans - STC, second hand

Kengät / shoes  - Ellos

Meille tuli tapamme mukaan kiire :D
Fiilisteltiin peliä kisa-kylässä jonkun aikaa kunnes tajuttiin että matsi alkaa 15 minuutin kuluttua eikä meillä ole vielä lippuja maalattu poskiin. Damn!! Äkkiä tarvikkeet esille ja leikkimään oman elämänsä Suomi-Picassoa. Joku mies otti siinä varmaan rullan täyteen kuvia meistä, sen verta kauan se siinä hengaili ja kuvasi.
Päästiin ilman ongelmia turvatarkastuksesta läpi, mitä nyt joku äijä tunnusti rakkauttaan Niinalle ovilla, ja otettiin juoksu-taksi meidän katsomoon.

Meitä jännitti yhtäkkiä tosi paljon, se oli semmoista mukavaa ja pelonsekaista jännitystä. Kohta me nähtäis Leijonat, Suomen kuumimmat miehet LIVENÄ. Wuuhuu! Ja toivon mukaan paljon taklauksia ja kaikkea muuta kivaa. Eli treffi-pyyntöjä meille, of course ;)
Ievanan Mikko Koivu #9, rakkauteni nro yksihän ei saapunut koskaan kisoihin, niin kuin ei Kapanenkaan #39 josta olen hyyyyyvin katkera. Häpeäisitte! :D
Huhujen mukaan Nummelinia #3 ei edes kysytty mukaan mistä olin aivan puulla päähän lyöty. Nummelin on ollut myös tooooosi pitkään mun suosikki-pelaaja, ainakin 10 vuotta ( eewhhhh olen fossiili ) ja ehdottomasti parhaimpia pakkeja mitä Suomesta löytyy.
Onneksi mukana oli kuitenkin mun iki-suosikkini Antti Pihlström #41, joka on vaan niin saatanan paras ja ihana. Pilleri-Pihlström hoitaa aina homman kotiin! Niin nopsa poika että sitä pakoon ei pääsisi millään, tosin kukapa siltä pakoon päästä haluaisi ;) Pistin muuten merkille että Pillerin ja Salattujen Elämien Ronin yhdennäköisyys on huomattava. Katsokaapa vaikka, aika hämmentävää eikö haha!
Sekä muutamia muita perus-suosikkeja kuten uuuupeat hiha-tatskat omaava Aaltonen #50, Lepistö #18 joka on muuten kunnon vara-Ruutu ( = Tuomo Ruutu #15, uuh, aah, lääh, puuh!!! ) eli oikein mmmmaukas-pakkaus, Väänänen #4 jota en voi ikinä unohtaa vuoden 2011 kulta-juhlista torilla kun se heitti meille kenkänsä, Kontiola #27 joka on niin kaukana ihanne mies-tyypistäni kuin olla ja voi mutta alkoi silti herätellä ties mitä tunteita pelien ja lähikuvien lisääntyessä siis ööö ... as you can see, sanatkin rupee menemään sekaisin kun rupean tarpeeksi pelaajista puhumaan. Konna oli mun mielestä kuitenkin ihan järkyttävän hyvässä vedossa, käsittämätön boogie jätkällä. Kun Mikko Koivun mahdollisesta tulosta puhuttiin minä, minä joka rakastan Koivua ehkä eniten tässä maailmassa, totesin että en halua sen menevän Kontiolan paikalle pelaamaan koska 1. kenttä toimii niin hyvin. Että ei voi muuta sanoa kuin että oikea konnien Konna kun saa käännettyä pelin Koivua vastaan hahhahhaa.
Eikä sovi unohtaa ehdotonta uutta suosikki-pelaajaani, joka jyräsi rytinällä Koivun viereen 1. pallille tilastoissani ; Lauri Korpikoski #28 !!!!!!!!!!
Mun ja Niinan ehdoton suosikki; pitkä, erittäin ihmisen näköinen, omaa erittäin toimivan 'jyrää, tuhoa, tapa'-asenteen pelatessaan eli taklaa ja näyttää vastustajalle kuka on isäntä talossa. Voimakas ja nopea pelaaja ja niiiiiiiiiiiiiiiin ssssssssssssssssssöpppppööööööö!!! :D Meidän oma rakas Late, Korppari ... lätkä-vaimoilla on aina monta lempinimeä rakkaalle miehelleen.
Joo, pitäisi ehkä hankkia elämä kun muistaa ulkoa pelaajien numeroita ja nimiä. No, toiset muistaa rekkareita ja ööö jotain muuta yhtä epäoleellista.

Myöhästyttiin siitä kun pelaajat luisteli jäälle koska meidän katsomo oli tietenkin kaikista kauimmaisena!! Saatana, piti juosta sinne ja tänne ja meinattiin juosta vielä aivan väärään paikkaan siinä 314-lohkossa. Joku järjestäjä-mies pysäytti meidät, kertoi meidän paikat, mutta jäätiin siihen tulo-alueelle hengaamaan kansallis-laulujen ajaksi ettei häiritty kenenkään fiilistelyä. Otin videota Suomen kansallis-laulusta mutta siinä feattaa niin kauniisti eräät lätkä-vaimot eli me että ei sitä kehtaa julkaista missään :D Harmi sinänsä, se oli aika upea fiilis kun täysi Hartwall Areena laulaa Maamme-laulua. Wou!

Lurittelujen jälkeen päästiin paikoillemme ja voiiiii että mikä onni kävi!!! Oltiin rivillä kaksi ja ihan keskellä, ja oli kyllä ihan mehevät paikat vaikka oltiin yläkatsomossa. Oltiin siis ihan sen alaosassa eikä missään hattuhyllyllä, vielä suoraa Suomen pelaaja-aitiota. Ei voinut valittaa ;)
Kenttää ajatellen ei oltu päissä mutta ei ihan keskelläkään pitkää sivua, sen sivun päässä ... äh, hankala selittää. Kuitenkin tosi hyvällä paikalla :)

Ja nyt, kuviiiiiiiaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa !!

SIELLÄ NE ON !!!!

Leijonat, wuuuhuuuuu !!! :)

Korpikoski #28, my loooooooveeeee ;)

1. kenttä eli Konna-kopla kentällä ;)

Itävallan pojat on ihan ulapalla kun Korppari pistää leijuen maalin edustan ihan sekaisin. Ei se ihan maaliin mennyt, mutta kohta kylläkin!

Jukka Jalonen sekä Leijonat Koskiranta #40, Aaltonen #50, Konna-Kontiola #27 ja Korppariiii #28!

" Siiiis .... mitä vittua?! ", tuumaa Hytönen #15 xD

Late #28 ottaa vähän lepiä : DDDDDDD ps. en vaan kestä

Aaltonen #50 bongaa katsomosta kuuman böönan ja Pihlström #41 on ihan että "c'aamoon man, lämmää se kiekko eka tän kentän maaliin."

Konna-kopla juonittelee tapansa mukaan ...

1. erätauko!
Oli ihan huikaisevaa katsoa peliä paikan päällä, niiiiiiiiiiin paljon siistimpää kuin katsoa telkkarista. Kun koko halli huutaa Suomea ja taputtaa sekä tamppaa jalkoja lattiaan, se fiilis on vaan käsittämättömän hieno!! Ja kun se maali lopulta tulee, niin se fiilis mikä siitä räjähtää kattoon on aivan saatanan hienoa :D

Me ei viitsitty lähteä erätauoilla mihinkään poukkoilemaan, koska ei jaksettu pujotella tietämme takaisin. Tyydyttiin siis istumaan paikoillamme, jauhamaan paskaa ja syömään irtokarkkeja.
Piti olla valmiina ja edustavana kun Leijonat luistelevat jäälle! ;)

Rööki huuleen ja menoksi, tuumasi Pihlström #41. No ei kai, hammassuojathan ne siinä X)

Aaltonen #50 taisi sammua tai muuten vaan ottaa vähän lepiä tässä välissä!

Melart #21 yrittää esittää peli-henkistä äijää vaikka todellisuudessa seuraa jonkun itävaltalaisen pelaajan liikkeitä taklaus-pommi mielessään. Voi raukkaa :(

2. erätauuukoooo!

Tällä erätauolla meidän keskusteluihin liittyi myös Niinan vieressä istunut mies. Käytiin siinä läpi Venäjä-peliä ja täytyy kyllä myöntää että olisi ollut vielä siistimpää nähdä se livenä. Tosin, en olisi varmaan pystynyt katsomaan siitä puoliakaan mutta silti :D

En muista tapahtuiko tämä toisessa vai kolmannessa erässä, mutta homma meni niin että TAAS vaihteeksi vastustaja kävi vähän isottelemassa Suomen maalivahdille Ortiolle jonka seurauksena syntyi kunnon torikokous. Me osallistuttiin siihen Niinan kanssa pomppaamalla ilmaan, takomalla nyrkkejä ilmassa ja huutamalla "Hakkaa se! Saatanan idiootti, koske meidän maalivahtiin niin me laitetaan sun naama uuteen uskoon!! Jyrää, tuhoa, taaapaaaaaaa! Jyrää, TUHOA, TAPA!!". Moni mies meidän lähellä katsoi kauhusta kankeana meitä :D
Teki niin mieli mennä sinne mukaan antamaan oikein isän kädestä oikeutta. Mekö väkivaltaisia, ehei suinkaan :P

Erätauon aikana myös pelattiin vähän nakki-peliä :D

Lateeee #28 on paras ^____^

The one and only; Simba's new man! ;)

Uuuh, mikä pyllistys.

3. erän alussa mun suosikki-pelaajani, Lauri Korpikosken #28, 2. kenttä luisteli jäälle ensimmäisenä. En sitten tiedä meninkö/mentiinkö aivan totaalisen sekaisin näistä Korpparin pyllistyksistä, mutta erän alun kuvattiin aika lailla vain pelaaja-aitiota ja siinä välissä Itävalta nakutti kaksi maalia. KAKSI MAALIA. Ne tapahtui vielä aivan meidän nenän alla, koska oltiin siellä Suomen maalin päässä, eikä me tajuttu niitä. Kun kuvattiin pelaajia. Fail ?! :D Kannattaa aina keskittyä niihin oleellisimpiin asioihin, Ira ehti jo veikata että käytiinkö me näyttämässä tissit Leijonille kun pelissä oli vähän hakemista viimeisen erän alussa. Ei, mutta en yhtään ihmettelisi vaikka oltaisiin se tehtykin!

Onneksi siitä ryhdistäytyi niin me kuin Leijonatkin ja Suomi nakutteli vähän lisää maaleja.

Vääääänänenhän #4 on aika venyvä jäbä ;)

4. kenttä juonii, maalin voi jo haistaa ilmassa ...

LATEN #28 ENSIMMÄINEN MAALI TURNAUKSESSA !!!!!!!!!!!

p.s. "SALMI ..............................NEN #23!!!!" Koska "ei sitä voi kannustaa huutamalla "Salminen" kun ei se vaan toimi niin, "Salmi" toimii rytmissä paljon paremmin".

Kiitos tästä tiedosta Niina, uskon että koko Hartwall Areena ja itse Salmi ..... nenkin arvostaisi näkemystäsi kun kajautit sotahuutosi ilmoille muun hallin ollessa täysin hiljaa :'''D

3. erässä myös meidän suosikki-kollit Korppari aka Korpikoski #28 ja Salmi ........... nen aka Salminen #23 tekivät maalin, Korpparin EKA maali koko turnauksessa!!!
Me innostuttiin niin kovin että pompatessamme innostuksesta ilmaan pompattiin niin vinhaa vauhtia että kaaduttiin puoliksi edessä olevien miesten päälle. Huuuuuupsista, voi raukkoja. Mutta kun .... Korppari ja SALMI ......... NEN!!!
Suuri ihme kyllä ettei jäälle asti lennetty, sen verta ponnahdettiin ilmaan :'''''D

Salmi ..... sen #23 on pakko pyyhkiä tuota lirpuketta kun se tsiigaili Niinaa ja se on niin kuuma että menee tommoset lirpukkeet ihan huuruun.

Lopultahan peli loppui 7 - 2 Suomelle ;)
Otin vähän fiilistely-kuvia sini-valkoiseen pukeutuneesta Leijona-fanilaumasta, joka verhosi tyylikkäästi koko Hartwall Areenaa!

Leiiijooooooooooooonaaaaaaaaaaaat!!! Big, big looooove.

Hagman #10 ... ;)

Itävallan pelaajat / Austria :)

Kiitos, kippis ja kulaus!

Leijonat kiittää Areenaa kannustuksesta. Juhuuuu, täällä me ollaan!!! 045-856**** !!!!

Sinne ne katoaa :(

Pelin jälkeen oli ihan uskomattomat fiilikset. Teki mieli kiljua ja hyppiä onnesta!!!
Se oli niiiiiiiiiin siistiä, niiin uskomattoman hienoa ettei sille vaan löydy mistään kielestä tarpeeksi ylistäviä sanoja. Fiilis oli ihan täydellisen onnellinen, aivan kuten vaikkapa täydellisen onnistuneen lemppari-bändin keikan jälkeen :)
Money well spent, ei voi muuta sanoa!!

Fiilisteltiin vielä vähän pelin jälkeen Areenalla jonka jälkeen fiilisteltiin peliä vähän lisää muiden fanien kanssa Areenan ulkopuolella. Niin siistiä se yhteenkuuluvuuden tunne, ryhmä-henki oikein 10 +! :D

Käytiin siinä samalla siellä random-bailu teltassa bailaamassa JVG:tä eli Jare&VilleGallea. Tiedän, teimme elämää suurempaa syntiä mutta kun oli niin hyvä fiilis! Ne viissiin siellä jossain oikeasti esiintyi mutta me tyydyttiin tanssimaan jonkun random äijän kanssa jonkun random kiekko-pöydän luona. Lätkä on täydellinen syy tehdä kaikkea normaalista poikkeavaa, silloin on sallittua käydä vieraissa muilla musiikki-markkinoilla :D

Mutta koska siellä oli ruokien ja juomien hinnat ihan älyttömät lähdettiin ulospäin ...

Missä kala-paita ?!

... jossa näimme itse herra the Don Tamin !!!!!!!!!!!!! Respect, mahtava tyyppi ja mahtavat asut! ;)

Otettiin vielä loput Suomi-pupu kuvat Areenalla, lähetettiin jokaisesta mahdollisesta kontaktista numeromme Leijonille sekä osoitteemme missä odottaisimme raskaan työn raatajia herkullisen ruuan ja rohkeiden hepenien kera. No ... ei nyt ihan, mutta olisi kyllä sopinut meidän illan ohjelmaan paremmin kuin hyvin hehe ;)

Suomi Finland Perrrrrrrrrrrrkele!

Lopulta kun päästiin reilun tunnin pelin loppumisen jälkeen Areenalta pois, lähdettiin syömään ja Niinalle päin. Sieltä noukin mukaani rakkaan ja kärsineen punaisen matkalaukkuni täynnä puhtaana olevia pyykkejä ja suuntasin kohti kotia sini-valkoisessa sota-varustuksessani. Porukka hieman katsoi, suurin osa onnitteli voitosta. Siinähän tunsi melkein itsensäkin sankariksi hah hah haa! :D

Ei voi muuta sanoa kuin että oli ihan tajuttoman upea peli. Vieläkin nostaa hymyn huulille nämä kuvat ja tuovat lohtua harmaaseen ja ankeaan arkeen, kun muistelee mitä hienoa tuli koettua :)

Seuraava lätkä-aiheinen postaus painottuu lähinnä marmattamiseen kaikille lätkä-vihaajille, mielipiteeni tämän vuoden suorituksesta Leijonilta sekä siihen, mikä teki maanantaisesta "mokastani" elämäni parhaimman mokan!!! ;)
Saty tuned ja hyvä Suomi!

Translation ;

Me and Niina watching Icehockey World Championships at live in Hartwall Arena 11.5. !!!!!
I'm a HUGE icehockey-fan when it come to Leijonat, Lions in english which is Finland's national icehockey-team's name. I have been watchin icehockey since 1995 and I just love and hate it, it's a big passion to me.

Like I said and you probably noticed, it took always my life when it's on and last 2 weeks I forgot social life pretty well because of it. But it's not so bad 'cause it doesn't take the whole year, right? ;)

The feeling was ... it was something way too amazing. There's no words in ANY language how I could describe it. When the whole hall is clapping and shouting "Suomi" and explode when we got a goal ... tooooo fucking awesome!!!

Oh and yes, we won. 7-2, Suomi vs Austria. Good game, and my fav-player, Lauri Korpikoski #28, from Lions did his first goal in this game. WOOOHOOOO, way to go! ;)