Tänä vuonna festaria oli uudistettu jonkin verran edellisestä kerrasta kun olen siellä käynyt ja piti kerrankin oikein katsoa festari-karttaa tarkemmin. Nykyään kaksi päälavaa sijaitsee vierekkäin, on ainoastaan yksi Marquee teltta, Metal Dome teltta ja Jupiler lava eli yhteensä viisi lavaa. Onneksi lavat sijaitsevat suht lähellä toisiaan, eli ei tarvitse kävellä kilometrikaupalla paikasta toiseen. Shoppailu-alue oli siirretty pääsisäänkäynnin viereen, ja siellä missä se oli ennen oli nyt Metal Dome ja Jupiler lava. Ei varmaan sano mitään jos siellä ei ole käynyt, mutta mielestäni järjestely on nyt toimivampi joka toki kannattaa käydä katsomassa. ;)
Torstai / thursday
Lento lähti torstai aamulla laittoman aikaisin, eli joskus kuuden pintaan. En nukkunut tippaakaan, oli hieno suunnitelma pakata kamat valmiiksi jo pari päivää aikaisemmin mutta jokainen voi arvata kävikö siinä oikeasti niin. Lopulta mun reppu painoi aivan liikaa ja saatoin vain toivoa että mun epämääräinen viritelmä pysyy kasassa.
Päästiin lopulta ihan turvallisesti perille, oli vaihtoa ja kaikenlaista pientä muuttujaa matkassa, mutta lopulta oltiin siellä ah niin ihanan lehmänpaskan keskellä! Kuinka kotoisa tunnelma.
Oltiin sen verran aikaiseen liikkeellä, että portit vasta aukesivat ja siinä sai sitten paahtavassa kuumuudessa odottaa mm. ikuisuuden että saa rannekkeen ja toisen ikuisuuden että pääsee telttaa pystyttämään. Ken tietää mikä ihme idiotismi oli järjestäjiin iskenyt, kun päättivät seisotuttaa jengiä camping-alueella ja antaa aina vain pienen osan ihmisistä pystyttää telttansa kerrallaan. Eihän siitä seurannut mitään muuta kuin suunnatonta vitutusta ja kaaosta kun kaikki taistelivat paikoista.
Lopulta sekin painajainen oli ohi!! Sen jälkeen piti kammata naama nopsaan ja lähteä kaupoille hakemaan alkoholia / ruokaa, mutta jotenkin se vain venähti ja yhtäkkiä tajuttiin että on lievästi sanottuna kiire kauppaan. Eihän sitä lopulta mikään kauppa ollut enää auki ilta-kahdeksan jälkeen ?!?
Väsytti ja otti päähän sen verran, että ei jaksettu lähteä tyhjin käsin takaisin leirintään vaan mentiin random ravintolaan syömään ja juomaan. Kyllähän noilla kahden euron juomilla kehtasi siellä viettää iltaa hyvässä seurassa. :) Keksittiin laittoman huonoja vitsejä ja taisimme myös jossain vaiheessa päättää selvittää kaikki Suomen murha-mysteerit, aloittaa tapauksesta Anneli Auer näin happy auerin ( ha ha ha ) kunniaksi!
Tuli kokeiltua muutamaa eri bisseä, ihanaa pizzaa ja loppulaskun tullessa omistaja tarjosi shotit. Sen jälkeen vielä pienessä hiprakassa saatiin hieno idea pyytää josko se myis meille bisseä. Vähän niin kuin take-away idealla!
Ja se myi meille jokaiselle pullon!! Woohoo! Matkalla bussille joka veisi meidät takaisin leirintään, huomattiin kioski ja ylikallista viinaa, sinnehän piti toki mennä myös kuluttamaan rahoja.
Päästyämme takaisin leiriin, pieni ehostus ja ei kun takaisin alueelle ja Metal Domeen bailaamaan!
Aluksi siellä oli aika huonoa musiikkia, ja Suski että Tea päätyivätkin jossain vaiheessa luovuttamaan ja menivät nukkumaan. Minä ja Minna sitkeinä sisseinä jäätiin sheikkaamaan bebaa sinne, tulihan sieltä lopulta hyvääkin musaa kuten Papa Roachia ja Rob Zombieta. Zombiesta sekosin niin pahasti, kirjaimellisesti oli I FEEEEEL SO GOOD I FEEEL SO NUMB YYYYYEAAHHH että mun huppari putosi sinne kurabissepaskaan maassa ja voin kertoa että sitä hupparia ei enää siellä festarilla pidetty ( kesti kaksi päivää että se kuivui ja sen väri oli melkein kokonaan ruskea ... ).
Jossain vaiheessa mekin päätettiin lähteä nukkumaan, mitähän kello oli jotain neljä tai viisi aamulla. Ihan perus olla yli 24 tuntia putkeen hereillä ... not.
Perjantai / Friday
Perjantain ohjelma näytti seuraavalta :
Mun juttuja oli perjantaina H.E.A.T., Slash, Butcher Babies, In Flames ja Marilyn Manson.
Tietenkin olin niin laiska aamulla että laittautumisessa kesti ihan liian kauan ja huomasin että muutama muukin oli päättänyt mennä samaan aikaan alueelle, joten missasin H.E.A.T.in setistä puolet. Tiestin että Väpä ja Tytti olisi venaamassa eturiviin Butcher Babiesia, päätin mennä sinne koska päälavojen ollessa vierekkäin näin sieltä semi hyvin myös H.E.A.T.n.
Kiva juttu oli se että päälavoilla ei tarvinut venata ikuisuuksia bändejä, vaan vaihto oli sen 10-20 minuuttia. Keli oli pilvinen mutta suht lämmin, ei onneksi satanut niin kelpasi katsella vähän naispoweria!
En ymmärrä ihmisiä joka dissaa BB:tä sen takia koska siinä laulaa naiset jotka örisee ja joilla sattuu olemaan silikonit. Mistä lähtien sitä on päätetty että bändi on automaattisesti paskaa tai feikki ulkonäön perusteella? :)
Itse nautin keikasta kovin, harmi että se oli niin lyhyt mikä on tietysti ihan normaalia festareilla. Ainut asia mikä varjostaa keikoista nauttimista kaikkialla muualla paitsi Scandinaviassa on crowdsurfaajat. On isot kyltit siitä kuinka kiellettyä se on, mutta silti sitä tehdään mm. koko ajan. Mikään ei ole rasittavampaa kuin se, että saa koko ajan pelätä että milloin mahdollisesti sellainen tippuu niskaan tai saa jalasta potkun päähänsä. Amerikkalaisilla bändeillä on vielä tapana yllyttää jengiä tekemään sitä, siinä meinaa hymy hyytyä itsellä nopeaa. :D
Hyvä meno oli kuitenkin päällä ja näyttivät että mistä se kuuluisa kana kusee. Faktahan on se että nämä naiset näyttää upeilta lavoilla, kaikki dissaajat lienee vain kateellisia. Bändin laulajat Heidi ja Carla ottivat paljon kontaktia yleisöön, mikä on musta aina kiva juttu koska tulee fiilis että hei noitahan oikeesti kiinnostaa me kuuntelijat. Tulivat aidalle asti laulamaan ja moshaamaan, keikan loputtua vielä kättelemään edessä olevia faneja. Hienoa toimintaa! Pitihän siinä napata kuva Heidin kanssa, vaikka olinkin aika karun näköinen riehumisen jälkeen.
Keikan jälkeen kiiruhdettiin meet & greet pisteelle, jonka jonossa ehti onneksi nopeasti naamaa kammata. Mulla ei mennyt festarit ihan putkeen, oli menkat eli kaikki mm. ärsytti ja sitten naamaankin puhkesi aurinkoihottuma. Olo oli kuin Frankestainin hirviöllä, mutta eipä siinä itkut markkinoilla auttaneet.
Butcher Babiesin kaikki tyypit osoittautui todella mukaviksi ja ystävillisiksi ihmisiksi, kerrassaan ihania ja niin kauniita!
Sen jälkeen lähti hyvällä fiiliksellä metsästämään ruokaa ja hivuttautumaan takaisin eturiviin.
Pääsin suht hyviin asemiin jo Asking Alexandrian aikana, ihan kelpo keikka tosin keskityin samalla miettimään sotasuunnitelmia sen varalle, kuinka pääsen keskemmälle eturiviin. Keikan jälkeen onneksi suht moni lähti pois ja pääsin etenemään hyvin haluamalleni paikalle.
AA:n jälkeen oli Life Of Agony, minulle täysin tuntematon bändi. Musiikki yllätti positiivisesti ja yhtyeen laulaja Mina Caputo teki minuun suuren vaikutuksen. Hän vei yleisön kontaktin ottamisen ihan uudelle tasolle!
Hänestä huomasi heti että hän laittoi koko sielunsa peliin koko keikan ajaksi. Hän vietti suurimman osan ajasta tervehtien faneja ja laulaen eturivissä faneille. Se oli jotain niin antautunutta iloa ja välittämistä että eihän siinä voinut muuta kuin hymyillä onnesta soikeana ja tuli siinä liikututtua pariin kertaan. Minusta se oli vain niin kaunista ja juuri oikein että suuren, tietynlaisen kultti-bändin, laulaja ottaa niin taidokkaasti ja yksityiskohtaisesti suuren festari-yleisön haltuunsa. Tuntui kuin olisi ollut intiimillä klubi-keikalla festarin sijasta. Jossain vaiheessa kohtasin Minan katseen hänen tarkastellessa eturiviä, olin ihan paskat housuissa haha, hän vain hymyili rohkaisevasti ja lämpimästi ja pomppasi eteeni laulamaan. Pidin siinä sitten häntä kädestä vajaan minuutin ja parhaani mukaan huolen yhdessä järkkäreiden kanssa ettei hän kaadu tms vaikka 666666 ihmistä kurkottaa kohti.
Ihan kuin hän olisi nähnyt sillä nopealla katseen kohtaamisella mun sieluun ja kuinka paskana oon, sanonut että hei ei se mitään, taistele, you can do it. Tiedän että toi saattaa kuulostaa ihan hullulta mutta vitsit että keikan jälkeen oli hyvä fiilis, mahtava bändi!
Festarin jälkeen olen ottanut bändistä enemmän selvää, ja olenkin huomannut sen että Mina tunnettiin ennen Keith Caputona. Hän kertoi julkisuuteen vuonna 2011 olevansa transsukupuolinen ja käyvänsä läpi sukupuolenkorjausprosessin.
Huikee ja rohkea tyyppi, ei voi muuta kuin hattua nostaa. Kaunis ihminen, sisältä ja ulkoa.
Life of Agonyn jälkeen soitti Body Count tällä lavalla. Ihan jäätävää paskaa, ja vielä super paljon crowdsurfaajia. Teki meili heittää hanskat tiskiin!
Lopulta tuli onneksi aika In Flamesille. Keikasta toki voisi saada jotain paremmin irti, jos saisi viettää suurimman osan ajasta katsoen lavalle eikä ollen järkkärin haaroissa paossa crowdsurfaajia. Ja niinhän siinä kävi että lopulta kuului oikein ilkee rusahdus rintakehästä kun joku paska tippui niskaan. Kärvistelin keikan loppuun, päätin että tänne asti en ole tullut ja kestänyt näitä idiootteja näin kauaa tyhjän takia. Että minähän pysyn tässä eturivissä, koitan nauttia keikasta ja venaan Mansonia vaikka rinnassa vihloo inhasti. In Flames oli mielestäni jälleen kerran loistava, mutta eihän siinä harmittavasti saanut niin paljon irti kuin olisin toivonut.
Slash oli oikein leppoisa ja mielenkiintoinen bändi Body Countin ja In Flamesin välissä. KISS sen sijaan In Flamesin ja Mansonin välillä oli jotenkin niin blaah. Se show kesti ja kesti ja tuntui että se ei lopu koskaan, super tylsää. Plus alkoi olemaan tosi kylmä ja vitutti entisestään kaikki idiootit ihmiset haha. Onneksi tutustuin mun vieressä olleeseen venäläiseen Manson-faniin, oli joku kenen kanssa jakaa fiiliksiä ja kirota crowdsurfaajia.
Jos luulin että Mansonin eturivi olisi helppo ja kaikki kärsimys olisi takana, olin väärässä. Tottakai just mun taakse parkkeerasi jotain elämää isompia kaappeja jotka koitti kaikin keinoin litistää mut aitaa vasten tai muuten vain päästä mun ohi eturiviin. Olin niin vihainen että ne paskat oli pilaamassa mun kauan odottamaa keikkaa, että melkein aloin itkemään. Siinä järkkärit kysyi että olenko okei ja sanoin että no en todellakaan, noi idiootit änkee mua niin paljon että en saa oikeesti henkee ja mun selkä menee kohta poikki. Eihän nää ihmisloiset tietenkään ottaneet opikseen, ei vaikka raivosin, potkin ja tein kaikkeni että ne jättäis mut rauhaan. En oo itsekään mikään maailman pienin ja yleensä pärjään tollasissa tilanteissa, mutta nyt olin ihan voimaton. Olin just päättämässä itku kurkussa että pakko lähtee pois kun en kestä enää sitä tunkemista, kunnes pelastava enkeli saapui!
Joku random jäbä tuli mun taa, pisti kädet mun ympärille ja piti koko loppukeikan huolta että mulla on kaikki okei. Se sai lopulta ne läskipaskaihmisloiset jopa lähtemaan kokonaan pois edestä, en tiedä mitä se niille teki mutta siinä vaiheessa itkin melkein helpotuksesta. En vaan tajua mikä miehiä noin yleisesti vaivaa, kun pitää kännissä tulla örveltämään Mansonin keikalle. Suurin osa ei tehnyt mitään fanittamiseen osoittavaa koko parin biisin aikana, kunnes lähtivät pois edestä. Oli varmaan sen kaiken tunkemisen ja toisten ihmisten satuttamisen arvoista??
Onneksi tää mun pelastaja piti musta huolen, musta ei oo koskaan pidetty niin hyvää huolta keikalla. Ja vielä ihan vapaaehtoisesti. Ehdin kiittää sitä vain nopsaan ennen kuin se vedettiin vikan biisin aikana pois edestä, koska sen lisäksi että se oli ihan super mukava ja ystävällinen, niin se oli ihan jäätävän kuuma. Tatuoitu päästä varpaisiin ja holy hell mikä naamavärkki. Olisi ehkä pitänyt lähteä siitä sen mukaan ... ;)
Mutta itse Mansonin keikasta se, että ihanaa tykitystähän se oli alusta loppuun asti. Uudet biisit kuulosti ihan mahtavilta ja Manson oli oikein pirteä lavalla. Sain myös Mansonin happimaskin!! Siinä vaiheessa multa kyllä pääsikin itku kun sen sain, siis oikeesti kaiken sen taistelun jälkeen pystyin lopulta nauttimaan keikasta ja sain vielä sellasenkin kaupan päälle. Ihan uskomattoman huikee keikka!
Keikan jälkeen tapasin Sarahin ( kuva alla ) uudelleen, hän oli käynyt mua moikkaamassa jo pariin otteeseen eturivissä päivän aikana, tuoden milloin mitäkin että pysyin tolkuissani. :) Keikan jälkeen hän toi mulle Mansonin settilistan ja Twiggyn plekun!! Olin niin loppu että en meinannut saada sanoja suusta ulos, mutta vielä vaihdettiin kuulumisia ja lopulta Sarah lähti omille teilleen ja minä löysin Minnan eturivin läheltä etsimästä mahdollisia plekuja yms. maasta.
Ilta ei kuitenkaan siihen päättynyt vaan ensi-apuun. Perus!! Oli pakko käydä näyttämässä tota rintakehää ja se kipu oli niin sietämätöntä että mua vihloi kuin veitsellä olisi pistetty joka kerta kun avasin suuni ja sanoin jotain. Ei niillä oikein ollut resursseja tutkia sen paremmin, käskivät tulla takaisin jos kipu pahenee tms ja matkaan sain tujuja särkylääkkeitä. Sinä iltana ei taidettu painella Metal Domeen vaan suoraan nukkumaan ja toivomaan että se kipu katoaisi yön aikana pois.
Hieno ja tapahtumarikas aloitus festareille!
Translation ;
Once again it was time for Graspop Metal Meeting in Belgium. One of my fave festivals for sure!
We arrived on thursday, set our camp ready and went to town to buy some booze but all shops were closed. DAMN! We ended up going to some random restaurant and spent the whole evening in there drinking 2€ beers, could be worse. After we finally arrived back to festival area, we went to party in Metal Dome! Ahh how I missed that crazy partying.
We went to sleep at 4-5am and so not ready for next day haha.
At the next day I had some must have-bands all day long, H.E.A.T. started very early and I missed half of their set ( booooo! ). Then I saw Butcher Babies which were fucking amazing!! I really love this band, kick ass female power, perfect. I also went to their meet & greet with my friends. :) They are so friendly and nice!! So happy I got a chance to meet them.
The rest of the day I spent in front row ready for Marilyn Manson, I also was really looking forward to In Flames.
Life Of Agony and specially their singer Mina Caputo surprised me in a positive way. Just wow!! What a beautiful soul and creature she is.
Body Count was in my opinion very boring and shitty, not my style at all. I just hope it would be over as soon as possible ...
I have always liked In Flames but it was such a shame that this time I couldn't enjoy the gig as much as usually. There were so many crowdsurfers and pushing people and I was so pissed off haha. Like it wasn't enough, some of them fall on me and broke something in my chest which why I couldn't breath well enough for the rest of the festival. Fucking great!!
I thought it can't get any worse after Body Count and In Flames but oh how wrong I was.
First it was quite easy to be when Manson played but then some really big guys came behind me and tried their everything to get me out of front. I was almost giving up as I really couldn't breath well and my back hurt so much, but suddenly some life savior came and saved me!! This random guy took care of me the whole gig and always pushed people away so I could have enough space and I could breathe. I didn't ask him to do it, I was so happy and thankful about that I almost started to cry. I tried my best to say thank you for this guy but if this person end up to my blog for some reason, here's message for you : THANK YOU. Thank you thank you thank you so much for taking care of me. You are amazing person, I hope you know it already!
Also thanks for Sarah for meeting me and taking care of me, love you babe. :)
We didn't went to party that night, if I remember right haha, as I needed to go to emergency to show my chest and I got some pills which would hopefully take all my pain away.
Quite wild start for a festival but that's life!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Scream for me!