So walk with me. Walk with me. Don't let this fucking world tear you apart ; part 2/2

Keskiviikkona 22. päivä oli uusi aika tatuoinnin suhteen! Kylläpä muuten jännitti, melkein enemmän kuin viime kerralla haha.

Tällä kertaa oli siis tarkoitus värittää vuohiperkele, taustaa, highlighteja, kaikenlaista sälää siis. Heitin myös ilmoille toivomuksen numerosta kaksi, joka on Slipknotin edesmenneen basistin Paul Grayn numero : 2, halusin hänen muistolleen ja kunniakseen pienen osoituksen.
Tuli kokeiltua muutamaa eri kohtaa mutta mielestäni se istui parhaiten tonne korvan taa, näin ollen se ei sekoittanut liikaa itse logoa mutta taustasälän avulla saatiin molemmat kuviot nidottua yhteen. Näiden lisäksi korjailtiin myös vähän ääriviivoja ennen kuin lähdettiin värityspuuhiin.

Kivointa oli se, että tällä kertaa sain olla makuultaan eikä tarvinut istua jolloin tuntui jotenkin paljon pahemmin kaikki hermot kaulasta muuhun kroppaan. Oli se toki vähän awkward kun yritin olla tosi cool mutta mun rinnasta ulos hyppivää sydäntä ( jännittikö edes, juu "ei yhtään" ) tuskin pystyi olla noteeraamatta. Hups.

Fresh ink.

Tässä kuvaa heti tatuoinnin ollessa valmis. Voin kertoa että toi varjostaminen ei ole mikään maailman mukavin juttu, se ei satu yhtä paljon kuin ääriviivat mutta sitä veivatessa tuntuu kuin revittäisiin iho riekaleiksi sillälailla mukavan hellästi mutta kuitenkin varmasti.

Korvan takaa tatuoiminen tuntui omasta mielestäni todella mukavalta, ihanaa rapsutusta :D Muuten taas se oli sitä samaa, nukuttaa ( koska koneen surina ja musiikki, oon ihan kanttuvei ) mutta siitä nyt ei tule yhtään mitään koska just kun ajattelet että hei eihän tämä edes ole paha niin tuntuu kuin joku puukottaisi sua. Ihanaa. :P

Tämä sattui olemaan myös yksi niistä päivistä kun en saanut oikein syödyksi ja sen kyllä huomasi, meinasin ensimmäisen tauon alettua pökrätä kun nousin sieltä makuulta vähän liian vauhdilla ylös ja päässä heitti jo valmiiksi. Onneksi oli ruokaa mukana mutta jos menette ottamaan tatuointia niin muistakaa syödä kunnolla, juoda paljon ( ei alkoholia haha ) ja varata ruokaa mukaan, varsinkin jos on tiedossa että menee kauan. Muuten voi olla vähän inhottavaa. Onneksi olo siitä kohoni ja kirosin kyllä mielessäni sitä oloa, oli pakko syödä väkisin vaikka ei yhtään olisi tehnyt mieli koska muuten olisin varmaan aika varmasti pyörtynyt sinne ennemmin tai myöhemmin.

Muutama tauko pidettiin, mulla oli aika klo 18 ja lopeteltiin joskus 21:30 aikaan. Oli hassua olla jossain tatskattavana noin myöhään, haha. Ja niin kuin huomaa, niin näytti kyllä aika brutaalilta ja katseilta ei tosiaan vältytty matkatessani bussille keskustaan ja siitä kotiin!

Pakko myöntää että mä vähän järkytyin tosta ensin, vaikka siitä varoiteltiinkin, että näin tuoreena sekä pari seuraavaa päivää se voi olla tosi tumma ( ja tulinen hehe ), mutta haalistuu kyllä siitä. Kuulemma on ihan normaalia että varjostuksia tehdessä saattaa ihosta riippuen tulla mustelmia tatuoinnin ympärille, mutta kyllä mua vähän hävetti olla töissä kun näytin siltä että olisin harrastanut lähempääkin kanssakäymistä jonkun hyvinkin aggressiivisen vampyyrin kanssa!!

Monia kommentteja ja katseita tatuointi herätti asiakkaissa, onneksi monet olivat kuitenkin positiivisia ja yksi mukava asiakas oli ihan kauhuissaan siitä että mihin onnettomuuteen se tyttöparka on oikein joutunut!! Onnettomuus vaiko "onnettomuus" kun itse aiheutettu heh heh ...

Päätin antaa sen parantua rauhassa, pesin ja rasvasin ja yritin parhaani mukaan pitää näpit erossa vaikka kutina olikin välillä ihan sietämätöntä ja herätti mussa ihan alkukantaisen vihan liekit - olin ihan raivona, hakkasin vain seinää ja yritin hellästi taputella tatuointia. Mun olisi tehnyt mieli laittaa sakset käteen ja raapia sitä kuin Edward Saksikäsi konsanaan.

Tästä on ihan äärimmäisen hankala ottaa kuvia, etenkin jos haluaa molemmista logosta ja numerosta samaan aikaan kuvan, koska aina jompi kumpi vääntyy mukamas hassusti. Tähti ja vuohi on edelleenkin symmetrisiä, tietenkin tosta korvan ja leuan vierestä taipuu kaikista helpoiten. Mua vähän nauratti kun tajusin vasta tuon jälkeen että kappas, sehän menikin aika lähelle kasvoja vaikka luulin Peten vain vitsalleen kaverilleen studiolla että älä tuu häiritsemään kun tatskataan tytön naamaa. :D Vaikka tottakai tunsin että missä tatskataan, oli taas ajatukset kasassa ...
Väliäkös sillä kun noin upealta näyttää, nyt ei vaan parane lihota ettei kaksari pilaa kuvaa. Olen kyllä super tyytyväinen, ihan rakastunut tähän!
Tämä on paljon hienompi mitä ajattelin että siitä voisi tulla ja tuijotan sitä vain peilistä monesti päivässä. Vieläkin vaikea uskoa että se on oikeasti mun ihossa. Uhhhh niin siistiä!

Ainut asia mikä ärsyttää, on toki se että uusien tatuointien himo sen kuin kasvaa ja tietenkin se, että toi toinen puoli kaulasta on ihan super kökön näköinen. Sitä tosin tarvii enää kestää reilu kuukausi ... ;)

Uskalsin myös lisätä kuvan Twitteriin ja päätin huomiohuoraten pistää menemään ja tägätä Slipknotin jäseniä siihen. Eipä mennyt kauaa, kun kävin Twitterissä uudelleen vähän kuvan julkaisun jälkeen ja katoin että aijaa kato muutama ilmoitus lisää. Menin omaan profiiliin ja siellä näkyi tykkäyksiä yli sata! Olin ihan että mitähän helvettiä. Muutama fanisivusto oli sen retweetannut mutta mietin että miksi kummassa se silti sikisi tykkäyksiä koko ajan. Kunnes kävin mun sähköpostissa katsomassa ilmoitukset tarkemmin.

Tällä kertaa Corey Taylor oli ihan ensimmäisten joukossa tykännyt siitä mutta sen lisäksi myös retweetannut sen. SIIS MITÄ. Oli ihan järkyttävää mennä sen profiiliin ja nähdä mun möllöttävä kuvani siellä!!! Menin niin sekaisin että tipuin sängystä ja pissasin melkein housuun. Säälittävää ehkä, mutta minkä sille voi, se on hei kuitenkin Corey fucking Taylor ja yksi mun harvoista idoleista. Mua nukutti kamalasti ja en tiennyt miten olisin niin hypin takaisin sänkyyn, kietouduin kunnon ihmisburritoksi ja nukahdin jossain vaiheessa vaikka sydän takoi sairasta vauhtia. Aamulla herätessäni en edes muistanut koko asiaa ennen kuin menin Twitteriin ja olin että AI NIIN VOI HELVETIN HELVETTI.
Eihän tässä pitäisi edes valittaa koska onhan toi todella hienoa ja siistiä, sekä oma vika kun pitää tägätä bändiläisiä sekä niiden kissan kaiman kummejakin mutta kyllä sitä silti järkyttyy ja on sillee ... apua. Shitfuck mitenköhän se nyt tollee! Hassua ja ehkä säälittävää mutta ainakin mulla on kivoja uutisia tatuoijalle, että työstä tykkää ihan kohteet itsekin eikä vain minä.
Yritin myös olla cool ja kirjottaa jonkun seminormaalin twiitin tyyliin kiitos tästä, toivottavasti tykkäsitte ja hauskaa kiertuetta yms, ja sit se perkeleen vaahtosammutin tykkäsi siitäkin!

Alan epäillä että Corey ei pidä musta yhtään, vaan se tekee tätä vain siksi että haluaa mut hengiltä ja pois silmistä. Onko pakko katella sitä hullua muijaa aina eturivissä, ei jaksa enää, tästä saat pari sydänkohtausta - ei tuu ikävä. Yhyy apua.
Lupaan tippua täältä pilvilinnoista alas as soon as possible.

Ensimmäisen osan tästä tatuointi-projektista voit käydä lukemassa tästä ja tatuoinninhan on tehnyt One Eye Tattoon Pete. :)
Suuren suuuuuuuuuret kiitokset hänelle vielä tästä upeaakin upeammasta kuvasta. Tämän sekä monien töiden perusteella mitä hän on tehnyt kavereille ja tutuille niin en voi muuta kuin suositella hänen neulan alle menemistä!
Ainut inhottava asia lienee se, että se voi hieman sattua ja jäät varmasti koukkuun. ;)


Translation ;

My updated version of my Slipknot tattoo which is finally also healed.
Done by Pete at One Eye Tattoo in Helsinki, Finland. :)

I'm really IN LOVE with it, it's so pretty that I just want to stare at it all the time. Can't wait for my next tattoo, bring it on!

Run Simba Run : toukokuu - kesäkuu

Terveisiä rotkon pohjalta. Mistähän sitä alottaisi!

Otetaan vaikka toukokuu. Toukokuu meni kohtalaisen hyvin, tosin olin koko ajan enemmän tai vähemmän tukossa - kiitos allergian. Mua ei tosin lääkärillä otettu vakavasti, sanottiin vain että mulla on se ongelma tuolla korvien välissä eikä mitään uusia allergia / astma-testejä tarvita. Lääkäri määräsi mulle jotain helvetin Heinixiä vaikka sanoin sille 666 kertaa että ei, se ei riitä. Ei mennyt jakeluun.
Parin viikon jälkeen hain jälleen saikkua kun olin niin tukossa, tosin silloinkaan en saanut mitään vettä väkevämpää allergia/astmalääkettä, normi flunssaa vaan kun on poskiontelotulehdus jne jne. Voi jumalauta kun suututti.

Salilla rampatessani salin omistaja / mun PT tuli sitten kehumaan kuinka on etenkin keskivartalosta tiukentunut ja sanoi samalla että kannattaisi varata uusi aika, niin saataisiin uusia liikkeitä ja uutta ärsytystä lihaksille. Näin tein, ja melkein jouduin perumaan ajat koska olin tukossa edelleen ... mutta menin silti. Uudet ohjelmat on muuten ihan järkyttävää tykitystä! Ihanaa.
Olin todella innoissani uudesta ohjelmasta, mutta silti salille meno ja oikein syöminen tuntui maistuvan ihan pahvilta, raskaat duuniviikot painoi päälle ja lopulta ajauduin toukokuun lopussa niin pahasti tukkoon että en meinannut saada enää henkeä. Tällä kertaa olin jo niin täynnä sitä oloa, mun nenä oli niin tukossa että koko päähän sattui ja kurkussa tuntui just siltä, että tiesi ainakin viikon hengenahdistuksen/yskän tulevan. Tämä lääkäri sentään otti mut tosissaan, olin tosin varautunut ja kiikuttanut hänelle vanhoja reseptejä ja sanoin hyvin tiukkaan sävyyn että mä tarvin nämä, en muuten selviä. Ja johan alkoi tippua astmalääkkeitä ja kunnon pillereitä! Hän oli myös sitä mieltä että täytyy ehdottomasti mennä allergia / astma-testeihin syksyllä, ei ole normaalia että tavallinen flunssa tai allergia aiheuttaa moista rohinaa keuhkoissa. FUCKING FINALLY JOTAIN ASIAA! Eikä mitään paskan jauhantaa siitä, että se hengenahdistus on vain korvien välissä. Mulla alkoi tosin silloin juuri kesäloma ja ensimmäinen viikko menikin enemmän tai vähemmän sängyn pohjalla yskiessä keuhkoja pihalle. Olisi pitänyt varmaan pysyä kovana ja hakea saikkua, näin ollenhan se loma siirtyisi eteenpäin sen saikun verran mutta olin vain niin done koko tilanteen takia ja ahdisti ajatuskin siitä että pitäisi olla suljetussa tilassa eli esim. autossa siinä kunnossa, kun meinaan tukehtua ihan vain omassa isossa huoneessani. Järkyttävää paskaa.

Lomalla koin siis enemmän tai vähemmän pohjakosketuksia masennuksen ja vitutuksen aalloissa ja söin 1-2 kertaa päivässä, joka aiheutti sen että päänsärkyjä oli vaikka muille jakaa kun ei saanut mistään energiaa. Mutta kun ne äänet päässä vaan raksutti menemään että hei jatka ihmeessä näin, laihdut paljon helpommin! Syöminen kuvotti mua todella paljon, mulla tuli oksettava olo vain siitä kun ajattelin että mun pitää syödä jotain. Ainoastaan jäätelön syöminen tuntui kivalta kun se kylmä pehmeys rauhoitti mukavasti kurkkua.
No sitten vielä koin lomalla pari järkytystä jonka takia ruokahalu meni lähes kokonaan ja syöminen vain kuvotti mua entistä enemmän, eka viikko lomalta paluun jälkeen töihin oli kyllä enemmän tai vähemmän hasardia kun energia tuntui loppuvan ja päässä pyöri ... toiseksi viimeisenä viikonloppuna kesäkuusta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nyt saa tämä pelleily loppua.
En jaksa enää. Tämä pelleily on ihan naurettavaa. Ei näin laihduta ja miten voin koskaan palata salille kun ei ole energiaa edes olla töissä. En jaksa näitä kipuja joita tulee kun ei liiku, etenkin selässä. Puhumattakaan mahakivuista, kun syö leipää ... tsiisus, melkein pesee jopa menkkakivut.
Ei muuta kuin soppakauhat käteen ja väkertämään taas niitä oikeita ruokia - ja vaikka tämä kesäkuun viimeinen viikko ei niin täydellisesti ole mennyt ja viikonloppuna tuli herkuteltua, niin olo on kyllä parempi kuin aikoihin! Ihan kuin olisi herännyt jostain sameasta kuplasta.

Se, miksi on näin idiootti ja tekee itselleen tämmöistä hallaa ja painuu pinnan alle, älkää kysykö, jos tietäisin vastauksen tai kaavan miten se tapahtuu niin osaisin välttää mokoman paskan.

Kesäkuu 2016.

Näytti muuten paljon paremmalta kuva kännykän näytöltä kuin koneen, ai kamala mikä tursas :D

Kuntosalikortti on jälleen ladattu ja uskaltaiduin salillekin - uusi ohjelma on edelleenkin ihan killeri ja kävelen kuin ankka vielä kahdenkin päivän jälkeen ohjelman teosta. Kai se tästä taas lähtee.
Rakas elämää suurempi otus siellä jossain - anna mulle taas voimaa pitää nämä naurettavat ajatukset poissa.

Nyt vaan pitää saada liikunta ja venyttelyt järkevään balanssiin, eikä mitään yli intoilua ettei se taas lopahda kun en olekaan niin hyvä kuin haluaisin olla. Ruokailun suhteen ei niin suuria ongelmia, koska nämä viikonlopun herkutteluista tulevat mahakivut pitävät totisesti huolen siitä että viikolla ei tee mieli perseillä.
Ja sitten se nukkuminen ... se lienee melkein jopa se vaikein asia. Pitää vaan rupea oman itsensä lapsenvahdiksi, hahaha. Nytkin mun pitää herätä about kuuden tunnin päästä aamuvuoroon, joten tämä postaus jää tähän.

Toivottavasti ensi kuussa ja jatkossa muutenkin positiivisemmin mielin. Ihminenhän se toki vain minäkin olen ja vielä siunattu oikein kirotulla mielellä, mutta eipä se jatkuva itkeminen ja valittaminen loppujen lopuksi kovin pitkälle vie.
Positiivisuutta ja hyvää mieltä lähdetään etsimään, ei se kauas ole voinut karata! En ole ehkä hurjan nopea juoksemaan välimatkaa kiinni mutta sitäkin sitkeämpi. Täältä tullaan, vaikka ryömien jos ei muuten.

What the fuck are you doing here? Came to take your ship.

Olen vihdoin ja viimein ottanut itseäni niskasta kiinni! Eli aloitin vihdoin ja viimein katsomaan kahta "uutta" tv-sarjaa ja täytyy sanoa että pelkästään ensimmäisen jakson jälkeen olen pahemmin koukussa kuin Frodo sormukseen ( kyllä, aina on mahdollista siteerata Taru Sormusten Herraa! ) ...
Okei jos rehellisiä ollaan niin Melu sai aivopesunsa siihen vaiheeseen, että oli pakko katsoa eikä jatkaa taistelua vastaan.

Black Sails!
Huh heijaa, merirosvot ovat aina kiehtoneet mua ja myös niiden tyyli - tämä sarja siis osuu ytimeen ja lujaa. Puhumattakaan siitä kuinka kuumia miehiä siinä vilisee! Ne on jo niin kuumia, että piti kehittää termi heitä mut seinään-miehistä. Tosin nämä taitaa loppujen lopuksi olla beibi mä heitän sut seinään-miehiä. Ahahha. Ihan mahtavaa!
Heti ekan jakson jälkeen mun toive-ammatti muuttui viekkaaksi luksus-huoraksi merirosvokaupungissa 1700-luvulla. Nassaun kaupungin oma Ulla Taalasmaa, tosin vähän seksikkäämmällä lookilla. Kyllä kelpaisi.

Vikings!
Tätähän on hypetetty vaikka ja kuinka ja olen sen tylysti lisännyt katson sitten kun kerkeän-listalleni. Mikä vääryys! Näin Warcraftin trailerin ja mietin että mitenkäs tuo miekkonen näyttää niin tutulta - tein kotiläksyni ja tässä sitä ollaan. Olen vannoutunut siitä että Luke Evansin silmärypyt ovat seksikkäintä ikinä tässä maailmassa, mutta nyt voi olla että näillä silmillä ja silmärypyillä, Travis, mennään siitäkin ohi.
Mua on myös aina kiehtonut tämän tyyliset "vanhat asiat", mytologia sekä taistelut miekoilla ja jousilla, eikä millään tylsillä ja persoonattomilla aseilla. Ja hei naissotureita!!! AAAAAAAAA! Siisteintä ikinä.
Flokille kyllä repesin ääneen, ai että mikä hahmo ja etenkin nimi.

Onko muita sarjojen faneja? Olen pari tuotantokautta molemmissa jäljessä sitä, missä just nyt mennään, pitääkö mun valmistautua menettämään järkeni lopullisesti jaksojen edetessä vai onko vielä mahdollisuus pelastua tästä fanituksesta? :P

Kaikki kuvat : Google.