Wacken Open Air, day 4

Viho viimeisenä päivänä pääsin jopa ihmisten aikoihin ylös, vaikkakin olin aikataulustani tunnin myöhässä.
Crashdïet aloitti samoihin aikoihin kuin Ensiferum perjantaina, ja koska eturivi oli MUST ja koska sen jälkeen olisi lavalla japsi-bändi Dir En Grey, oli pakko mennä kärkkymään porteille jo ennen niiden avautumista.

Lopulta päästiin meidän leiristä myöhässä lähtemään, minä, Ira, Suski ja Eleanor.
Päästiin alueelle niin tattadadaa! Ei oltukaan myöhässä. Portit aukeisivat ihan pian joten meillä oli toivoa. No mutta, ensimmäisellä portilla oli ihan riittävästi porukkaa joten päätettiin kävellä seuraavalle portille. Tänä aikana kun käveltiin portilta a portille b, portit avattiin. Oli kiva siinä sitten tajua se asia ja katsoa täpö täyttä eturiviä monttu auki.
Onneksi sieltä löytyi rakoja ja päästiinkin Peterin puolelle :)

Ivikin nähtiin vihdoin ja viimein, ei mennyt aikataulut aina ihan yksiin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Can somebody tell wtf happened to my face ...

Keikka oli ihan superhybermahtava!!!!
Olin niin onnellinen heidän puolestaan kun pääsivät vetämään noin isolle stagelle, ja yleisö oli hienosti messissä. Settikin oli ihan täydellinen, täynnä meneviä ralleja ( pääosin suosituimmat Rest In Sleazilta ja loput Generation Wildilta ) sekä In The Raw !!! Sekosinko edes?!

Keikalla oli myös kaikkea spesiaalia, kuten loppu puolelta keikkaa Martin siirtyi RUMPUIHIN ja Eric KITARAAN. Myöskin ennen vikaa biisiä Simme ajoi lavalle moottoripyörällä ja tietenkin sieltä pois ;)

Peter oli jälleen ehkä ihanin. Sen ilme oli hauska kun se tajusi että ollaan eturivissä. Muutkin pojat tunnisti. Oltiin yhtä isoa hymyä siinä eturivissä. Sai jo pelätä ettei se typerä virne lähde pois naamalta :D

Ensimmäiset ( ja viimeiset ) keikka-kuvat W:O:A:sta onnistui sitten maan mahtavasti. Kaikki kuvat mitä otin Crashdïetistä W:O:A:ssa on omia suosikkejani heidän keikka-kuvistaan ( siis itse ottamistani ), en edes ymmärrä miten ne onnistui niin hyvin vaikka kädet tärisi enemmän kuin laki sallii.
( EI krapulaa lainkaan, vain muutaman päivän kestävää käsien tärinää ... *lol* )

Mitäs te tykkäätte? Hyviä vai ei?

Se on Petriii ... eiku Peter ... Pepper?

Kiss kiss, bang bang

What what in the butt?

Yksi suosikki-räpsyistäni ...

Jos sun lysti on niin taputa. Jos ei, niin sitten itket ja taputat!

Kitarassa Eric Young!

Suosikki-räpsyni Peteristä, evööö ...

Ja tämä taas Martinista!

Tack så mycket !!! *lots of hearts*

... Tosin, tietty noi kiitos-kuvat ei sitten oikein onnistuneet. Mutta muuten. Olen ylpeä itsestäni!
Päästiimpä myös W:O:A:n sivuille linssiluteilemaan, tässä toinen otoksista joita sieltä löytyy. Muualta en ole meistä kuvia löytänyt vaikka etenkin lauantaina ( eli tänä Crashdïet-päivänä ) tuli poseerattua vaikka kuinka monelle kameralle ... no, ehkä ihan hyvä ettei niitä löydy, heh.

Eiks oo hienoi tatuointeja? Ja mites noi meikit ja hiukset?

Ei juu varmaan huomaa että oon rymynny lehmänpaskan keskellä neljä päivää ...

Crashdïetin jälkeen lähdettiin syömään ja palloilemaan alueelle, koska Crashdïetillä oli meet&greet noin tunnin päästä siitä kun lopettivat.

Aluetta ...

Your W:O:A-guide from Hell.

Meeting some friends, Klaas, Simba and Cristina! :)

THE W:O:A LOGO.

Tää syttyi aina 'palamaan' eli ihan vitun siisteihin liekkeihin pääesiintyjien aikana :P

Dir En Grey ei ollut lainkaan hassumpi.

Lauantai oli sään puolesta todella vaihteleva. Pääosin oli pilvistä mutta aina silloin tällöin ripotteli vettä.
Meillä ei mennyt se meet&greet putkeen laisinkaan ... aikaahan bändillä oli n. 45 min. Tulivat paikalle 15 minuuttia myöhässä. Kun oltiin päästy etenemään puolet jonosta, tajuttiin yhtäkkiä että miksi helvetissä me tässä jonossa ollaan. Tunnetaan ne kuitenkin semi hyvin, niin tuli jotenkin todella nolo olo. Päätettiin kuitenkin että morjenstetaan nyt, kerta jonossa ollaan. Ja ne on, jos ei vielä huomanneet, niin ainakin kuulleet meidät.
Ja koska meidän tuurista on kyse, niin TIETENKIN se meet&greet sulkeutui meidän nenän edestä. Muutama muu alkoi itkeä ja me alettiin vaan nauramaan, koska ei voitu uskoa sitä tuuria todeksi. Se jos mikä varasti bändin huomion. "MOIIII! Sori, me ei voida ottaa teit tänne, ei vaa voida, nää ei anna". Ööö d44? Me siis mennään nyt viiltelemään, yhyyyyhyhyyhyyyyy.
Me nähää eniveis Englannis tai Ranskas pian :D

Illalla oli vuorossa Motörhead ja Children Of Bodom ja jälkimmäisen kunniaksi piti vaihtaa the mansikkamekko päälle!
Näitä ennen ryypiskeltiin leirinnässä, mitäs muutakaan.
Alettiin valua alueelle kun bändi joka silloin soitti, kuulosti todella tutulta ja hyvältä. Ihmisiä oli silloin menossa niin paljon alueelle että piti tovi jos toinenkin odotella porteilla.

Edguy? Avantasia? What? :D

Tämän jälkeen jäätiin hengailemaan alueelle ja käytiin hakemassa drinkit!

Sex On The Beach.

Sitten oli vuoro Motörheadin joka katseltiin nurmelta istuen :D

Muutama uus tatska ja typerä ilme - sponsored by W:O:A.

Ja sitten, vihdoin ja viimein, oli vuoro Children Of Bodomin!!
Tätä ennen kävin tosin heittämässä Iran nukkumaan teltalle ja omat tavarani. Mukana oli vain puhelin. Muuta ei kannata edes ottaa mukaan jos lähtee moshpittaamaan tai no, kai se järki vois olla ihan jees, mutta ei se niin välttämätön ole!

Treffasin Miikan ja Kripan ennen kuin lähdettiin kiemurtelemaan muun yleisön sekaan. Löydettiin semi-hyvä paikka, harmittavasti sade alkoi yltyä ...
Oltiin ihan "O___O" kun bändi käveli lavalle. Henkalla pillifarkut. Aika iiiimouuu, etenkin sillä letillä ... Ja Allu. PITKÄHIHAINEN LÖRTTÖ PAITA. Excuse mua?!?! En ole tainnut ennen nauraa niin paljon JO ensimmäisen biisin aikana.
In Your Facen aikana en pystynyt enää paikoiltani keikkaa katsomaan, vaan jätin hupparin Kripalle ja lähdin etsimään moshpittiä. Siinä tuli sitten muutaman biisin aikana pitattua ja koettua pari wall of deathia! Ihan mukavaa pitkästä aikaa päästä riehumaan oikein olan takaa.
Downfallin aikana crowdsurffasin ja tipuin 5. riviin ( kirjaimellisesti DOWNFALL :D ) ja siihen jäin sitten encoren ajaksi bilettämään. Mun tukena ja turvana siellä isojen korstojen seassa oli tosi söötti irokeesi-poika ( ei se sama, jonka kanssa mulla oli kuva. Joku ihan muu! :D ) ja se sitten auttoi mua yhden jätin kanssa, että pääsin crowdsurffaamaan Hate Crew Deathrollin loppu sointujen ajaksi ja moikkaamaan poikia. Henkan ilme oli kyllä enemmän kuin huvittunut kun se näki mut mansikkamekossa ja litimärkänä kuin uitettu koira. Wuh wuh?

Niin, tosiaan. Siellä satoi ihan normi-lujaa, mutta Hate Me!:n aikana luulin että joku kaatoi mun päälle saavista vettä. Kun se ei loppunut, katsoin kohti taivaalle ja tajusin että se todellakin tulee sieltä ja muuten ihan helvetin lujaa. Olin kuitenkin jo läpimärkä ja meikit oli poskilla joten ihan vitun sama, jatkoin bilettämistä entistä rankemmin! :D

Kun juoksin viimeisen kerran pois crowdsurffaamasta, eli siitä lavan edustalta ja juuri saavuin siihen aukolle mistä päästään yleisön sekaan, joku mies halusi ottaa kuvan.
Ja siis, olinhan vallan kaunis, vai mitä?

Hiusvärit poskilla, meikit poskilla ...

... palanut iho, haalistuneet "tatskat", läpimärät vaatteet ja hiukset ja KAIKKI.

Very, very charming.

Ja siis, se koko alue muuttui yhdeksi isoksi muta-kentäksi. Itse menin vielä COB:n jälkeen kuuntelemaan Subway To Sallya, vaikka olin läpimärkä ja siellä oli tosi kylmä ja vettä satoi EDELLEEN. Olisin halunnut mutapitata ja aiottiinki tehdä kaksistaan yhden irlantilaisen pojan kanssa mutapitti mutta todettiin että siihen aikaan ja siinä kunnossa, suihkussa käyminen voisi olla liian vaivalloista sen jälkeen :( :D Ja sitä taisi jo olla ihan tarpeeksi mutainen siinä vaiheessa ...
Ja kengät kokivat pienen muodonmuutoksen ;

Ihanan kuivat ja kauniit kengät.

Ihanan super-märät ja mutaiset kengät ...

... ensi kerralla ne kumpparit sitten vihdoin ja viimein mukaan?!

Että sillai. Festari-kengiksi oikein pätevät ja niistä ne ei voi enää muuksi muuttua. Sen verta mutaiset. Noita täpliä enää hädin tuskin erottaa.

Viimeinen yö oli sään puolesta aika hirveä. Vettä satoi melkein vaakasuorassa ja suoja-pressua sai olla koko ajan laittamassa paremmin. Ja koska ne jotkut ihme miehet pystytti meidän teltan aivan vituilleen, meinasi se koko teltta lähteä lentoon koska siellä oli aivan hirveä tuuli!!!
Onneksi me oltiin siellä sisällä tai muuten olisi voinut sanoa heipat uusille shortseille yms.

Menin nukkumaan todella haikein mielin, Irakin oli jo tyystin ulalla niin en voinut sen kanssa itkeä ja murehtia kuinka se kaikki oli niin hirveän paskaa ( W:O:A loppuu ) joten murehdin itsekseni ja vetistelin kilpaa sateen kanssa :D

W:O:A, minä sydän sinua.