Elettiin siis toukokuun loppua, ja jääkiekon MM-kisat oli loppu. Finito. AAA!
No anyway, sain kunnian siivota koneen meidän Leijonille silloin aiemmin kun lähtivät mitali-peleihin Tukholmaan. Olen edelleen sanoin kuvaamattoman katkera silloiselle rv:leni ( terveisiä vain ihana Kentauri! ) joka ei antanut minun kirjoittaa mm. jokaiseen ykäriin terveisiä tyyliin " Hyvä Suomi! " jne. tai vaihtoehtoisesti mun nimeä ja puhelinnumeroa. Ei edes antanut mun kokeilla ihan in real life miten pystyisin piiloutumaan koneeseen niin ettei mua varsinaisesti huomattaisi. Tai kyseenalaistettaisi. Julmaa eikö?!
No ehkä hän vain säästi mut potkuilta haha. Tyydyin siis vain säälittävään osaani, jynssäsin kuin viimeistä päivää koska hei Leijonat oli lentämässä sillä sekä käytin kahvitauon siihen kun katsoin koneen lähtevän. Ja heilutin ja pompin kuin joku hullu. Saatoimme myös ihanan työkaverini Lauran kanssa kiekaista pari kertaa " Hyvääää Suomiii! Go Suomiiiiiii! " ... emme silti ota vastuuta siitä että Suomi tuli takaisin ilman mitalia. Kone oli täydellisen täydellisesti laitettu juuri heitä varten, joten siitä se ei voinut olla kiinni. Ihan oikeesti. Vaikka me idiootit niin jopa hetki luultiin ... aivot, has none :D
Anyway, koska olen sneaky bitch otin selville toisen työkaverini Tuulin kautta että millähän koneella Leijonat tulee häntä koipien välissä takaisin Suomeen. Siinä sitten samalla katsoin että " jee mulla on 12-18 työvuoro, kinuan että pääsen siivoamaan sen koneen sekä tietenkin vaadin että päästään sinne niin ajoissa että ehditään nähdä putkella pelaajat ja ehdin tunnustaa rakkauteni mm. Korpparille aka Lauri Korpikoskelle #28 ".
Hyvä suunnitelma joka meni niin mönkään että ei ole hetkeen moista nähty. Oikeasti!
En väitä olevani liian innokas työni suhteen, se ei ole mikään dream job nr. 1 ( mutta loppujen lopuksi oikein kiva ja jees duuni ) mutta silti ... erinäisten asioiden johdosta saatan innostua vähän liikaa. Niin kävi tälläkin kertaa.
Ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tulin töihin KAKSI TUNTIA LIIAN AIKAISIN. Ehdin vaihtaa työvaatteetkin päälle ennen kuin kukaan kyseenalaisti sen että olin tullut töihin kaksi tuntia liian AIKAISIN. Sain jonkun aikaa uskotella etten ole kipeä haha. No ei siinä mitään, ajattelin että kyllä sinne nyt yhdelle on aina sijaa extra kahdeksi tunniksi. Sitä paitsi, Leijonat-must see, joten bring it on. Pieleen meni jälleen. Eihän siellä mitään tekemistä ollut joten keksi toki itsellesi tekemistä kahdeksi tunniksi.
Koneen saapumisaika oli siinä ja siinä inha että kun vuoro sitten alkaisi kello 14:00, niin siihen mennessä kone olisi jo siivottu koska se saapuisi vähän 13:00 jälkeen. Mutta koska minulla joskus jopa välähtää, uskokaa tai älkää, niin päätin että jos kerta ei Leijonat tule Simban luo niin Simba menee Leijonien luo!
Takaisin pukkareille, vaatteiden vaihto ja eka bussi kentälle. Meiltä ei tosiaan ole kentälle kauaa, bussilla maksimissaan viisi minuuttia. Sinne sitten, menin Picniciin syömään patongin hermostuksissani ja soitin kavereita läpi ; yritin ruinata stalkkaus-seuraa koska olin hyvää vauhtia panikoitumassa. Olen sosiaalinen, puhelias ja suoriudun usein tuon kaltaisista tilanteista kunnialla mutta kuten tapaus Piggy D. osoitti toisinaan menen hyvinkin lukkoon.
Katsoin lennon ja tulo-portin, yritin parhaani mukaan näyttää siltä kun en olisi siellä odottamassa Leijonia vaan muuten vaan coolisti hengailemassa ja odottelemassa jotain kavereita. Mediaa oli jonkin verran sekä muutamia normaalisti käyttäytyviä faneja ja tietenkin muutama "cool kaveri " minun lisäkseni. Aika tikitti ikävästi puoli kahta kohti, ja siinä vaiheessa alkaa olla jo kuumat paikat. Vaikka työvuoron alkuun on puoli tuntia, bussilla menee viisi minuuttia, niin siinä pitäisi vielä ehtiä johonkin bussiin joka menee sinne sen viisi minuuttia, kävellä muutama sata metriä portille josta mennä turvan läpi ja kävellä toinen sata metriä pukkareille ja vaihtaa vaatteet. Ja kirjata itsensä sisään viimeistään tasan kello 14:00. Asiaa ei siis tosiaan auttanut että kone oli myöhässä!
Okei, ennen puolta sieltä oli ulostautunut pelaajia ja valmentajia. Oli Väänästä, Kurria, Lepistöä jne. ... Lepistöä katsoin kaihoten. On muuten ihan yhtä kuuma ja komea kuin jäällä, rohkeus oli kuitenkin tässä vaiheessa lähtenyt kävelemään jonnekkin hyyyyyyyvin kauas joten en sanonut mitään. Mulla oli pari ehdotonta tyyppiä jotka olisin halunnut nähdä, Korppari, Aaltonen ja Pihlström. PAKKO. Päätin että keksin vaikka jonkun vatsakrampin tms. iskeneen jos en ehtisi töihin ajoissa. Kellon ollessa 13:35 aloin kuitenkin olla epätoivoinen. EI KETÄÄN MUN MIEHIÄ. Olin jo luovuttamassa, inhoan luovuttamista ja se on ihan perseestä sekä inhosin sillä hetkellä mun työpaikkaa enemmän kuin mitään kunnes ... tatta-da-daa-daa-DAAAAAAAAA - tähän väliin torvisoittokunta ja enkeli-kuoro - , ensin sieltä tuli Salminen ( Niinan ukko ) ja sitten VOIKOSEOLLATOTTAVOIVITTUHELVETTISAATANAPERSEEEE kyllä, kyyyyyllä, KYLLÄ KORPPARI ( mun ukko ) !!!!!!!!!!!!!!!
Korppariiiiii #28 sekä SALMI .................... NEN #23 feat. Nokia 311 kännykän kameran "laatu".
Siinä vaiheessa mun hei-olen-cool-ja-vain-odottamassa-ystäviäni-imago karisi lattia-kaivoon ja varmaan silmät pomppasi sata metriä kauemmas kallosta. Hoin vain päässäni ; Sinna. Tässä se on, tilaisuus minkä vuoksi olet valmis saamaan varoituksen töissä. Myöhästymään töistä. Nyt ET voi perääntyä tai inistä että yhyy-en-mä-uskalla-puhua vaan ANNAT MENNÄ.
Mistä lie keräsin rohkeuteni, asiaan saattoi vaikuttaa se että olivat kävelemässä samaan suuntaaan missä olin paniikissa hätäpissat MELKEIN ( huom. melkein. Vain melkein. ) housuissa, mutta yhtäkkiä mun suusta pääsi sanat " Hei tota, anteeksi, olisiko hetki aikaa? Haluaisin vain kiittää peleistä ja ottaa vaikka yhteiskuvan? ".
TSIISUS mitä soopaa sieltä suusta tuli ulos ja olin ihan että enkö mä tosiaan parempia reploja keksi ... No onneksi tämä herra Lauri Korpikoski on mahtava herrasmies eikä mikään idootti, törkeä ja ruma lätkäpelaaja ( terveisiä ihanalle Kentaurille part. 2! ) vaan oli tosi symppis kaveri! Ihan yhtä komea kuin jäällä, PITKÄ ( aaaaaaaaaaaaaaaaaaaa !!! ) ja ööö tietty lihaksikas haha. Kohtelias ja ja ja kaikkea mahtavaa, puhuttiin jopa siitä kuinka perseestä että Ruotsi vei voiton! Ahahhahaah just parasta :D
Ja kun olen tilanteessa jota olen jännittänyt, saattaa paniikki tulla ulos myös puheripulina. Nyt kävi niin myös. Selitin suu vaahdossa kuinka katsottiin kaikki matsit, sain käännytettyä "ikuisen" lätkä-vihaajan lätkän rakastajaksi ja rakastumaan Salmiseen ( hoho sen ilme tässä vaiheessa ), oltiin jopa paikan päällä katsomassa matseja, aaa aaa aaa aaa jotain randomia, ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ, sekä tietty kerroin että se on mun suosikki-pelaaja. Ja se kiitti kaikesta, ja sanoi että tosi hienoa kun supportasitte meitä noin. Ja ylipäätänsä kaikki kansalaiset, että se fiilis pelatessa kotiyleisön edessä on jotain ainutlaatuista. Selitti vaan kaikkea siistiä ja mulla varmaan sojotti toinen silmä länteen ja toinen itään silkasta onnesta ja innostuksesta sekä siitä että se/ne oli oikeasti tosi huippu-tyyppejä! Oli jopa total okei halata sitä. Tähän väliin silkkaa huuto-kiljumista. Siiis AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA.
Sitten jouduin tekemään ehkä päivän noloimman replani ja pyytämään Salmista ottamaan meistä yhteiskuvan. No hups :D
Niina ihan innoissaan hipelöi mun puhelinta seuraavan kerran kun nähtiin koska sen mieskin oli siihen koskenut. Eli tavallaan nekin olivat ihan kosketuksissa toisiinsa! HAHAHA!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kuva SALMI .............. NEN.
No, halauksien ja kuvien jälkeen kiitin kauniisti kaikesta, toivotin tsemppiä tulevaan, löpisin jotain urpoa uudelleen peleistä, kerroin siivonneeni niiden koneen ja sen että mulla olisi 20 minuuttia aikaa ehtiä töihin! Ne vain nauroivat kun lähdin sieltä korkkarit jalassa juoksemaan bussille.
Ja mua ei siinä innostuksen ja onnellisuuden vallassa kiinnostanut pätkääkään kuulisiko ne tai joku muu mua, vaan soitin Iralle ja mun äidille ja kiljuin sinne puhelimeen ... kaiken tuosta tapahtuneesta. Tajusin myös ettei mitään bussia mene joten puhuin kiljuen puhelimeen ja juoksin samaan aikaan töihin korkkarit jalassa. Sen matkan yleensä kävelee 15 minuutissa, joten en ymmärrä mitä yritin saavuttaa juoksemalla koska olisin anyway myöhässä. Kuten elokuvissa, TIETENKIN mun ohitse kiitää bussi joka menisi sen oikean pysäkin edestä ja heilutan kuin hullu että se tajuaisi pysähtyä 15 metrin päähän pysäkille. Juoksen sinne kuin olisi biisoni-lauma kintereillä, ja loppujen lopuksi kerkeän kuin kerkeänkin töihin ja kirjaamaan itseni sisälle 13:59.
Oon mm. PARAS ja ansaitsisin mitalin korkokengillä juoksemisesta. Kultaisen, tietenkin.
Innostukseni vallassa hoin mm. jokaiselle töissä kuinka juuri tapasin tulevan aviomieheni ja kuinka kaikki on vaan niin helvetin siistiä! Sitten soitin Niinalle ja kiljuttiin kilpaa kaikkea. Mua katsottiin kuin kahjoa mutta olin vain niin onnellinen silloin. Ja olen edelleenkin aina kun mietin sitä. Miten surkeiden sattumusten sarja kääntyikin jälleen kerran unelmien toteutumiseksi!!!
Elämä on vain niin helvetin hienoa. Oikeasti :')
P.s. Korppari ja kumppanit jos luette tätä niin kyllä, tahdon, tulla vaimoksesi/vaimoksenne. Olette myös velkaa korkkarit jos toisetkin koska ensin myöhästyn takianne MELKEIN töistä ( tai ainakin aiheutan itselleni miljoona sydänkohtausta, te myös. Olin sitten vapaaehtoisesti tuon itselleni järjestänyt tai en ehehehe ) ja nyt vielä kukun valveilla järkyttävissä mahakivuissa vaikka pitäisi olla nukkumassa ja keräämässä voimia toiseen elämää pidempään työvuoroon.
Anyway, rakastan teitä. Ootte parhaita. Ja ihan huippu-tyyppejä! Amen.
T: Simba_90, the fangirl forever.
Translation ;
Who would ever guessed how my huuuuge mistake aka went-to-work-2-hours-too-early turned out to I-finally-got-chance-to-meet-my-fav-finnish-icehockey-player? Me either!!! Iiiik I'm in love!!!
P.s. This happened in the end of may, when Icehockey World Championships ended.
Haha, aivan ihana :D Mä niiiiiin pystyn sieluni silmin näkemään kaiken ton, kiitos hauskuutuksesta :)
VastaaPoistaHehe! Mitä vain Leijonien takia! :D
Poista