Your body is laying on the ground, motherfucker who's laughing now?

On vihdoin ja viimein aika matkalle, jonka suunnittelu alkoi jo marras-joulukuussa!
Jos hyvät keikat ei tule Suomeen niin mitä pitää tehdä? Jos Wednesday 13 ei tule Suomeen?
Siinä tapauksessa ei auta muuta kuin mennä sinne missä mies keikkailee.

Lähden siis viikoksi Englantiin! Helsinki-Lontoo-Wolverhampton-Manchester-Leicester-Nottingham-Leicester-Lontoo-Helsinki.
Tarjolla olisi Wednesday 13:a, Sisteriä ja Steel Pantheria. Olen lievästi sanottuna innoissani! :)

Matkaa voi jälleen seurata parhaiten Instagramissa : @sinnavonsuicide
Muutaman postauksen olen matkan ajaksi ajastanut. Adiooooos amigooooos!

Both photos from Wednesday 13 + Sister gig in London, 2013.

Translation ;

So FINALLY it's the time for the trip what I have been waiting for aaaaageeees.
Unfortunately nowadays there's not lots of good tours/gigs in Finland, so the only option to see any good bands it's to take a flight to some other country.
This time I will see Wednesday 13, Sister and Steel Panther! :)

Now I am going to England for a week! Helsinki-London-Wolverhampton-Manchester-Leicester-Nottingham-Leicester-London-Helsinki. Pretty damn excited!

I have made few posts which will come out when I'm away so the blog won't die totally.
You can follow my trip in Instagram : @sinnavonsuicide and you can pm/comment me if you're going to see any of these bands in UK too!

Skeletons in the Closet 2012; Marilyn Manson at O2 Academy, London, UK 5.7.2012

Kolmas päivä meidän road-tripillä Euroopassa ja ensimmäisen keikan aika. Lontoo ja Marilyn Manson part. 1. Milano vielä edessä. Jonotus oli erittäin mukavaa, etuilevia italialaisia lukuun ottamatta.
Kenttä oli loppuunmyyty, meillä oli istuma-paikat mutta päästiin silti kentälle koska kiva ja säälivä järkkäri päästi meidät sinne.

Ei ole ikinä ennen mua pitänyt/tarvinnut vetää kesken keikan yleisöstä pois, mutta tuolloin piti. Jengi sekosi ihan täysin, meitä riepoteltiin ensimmäisen ja kymmenennen rivin välillä kuin onnetonta jalkapalloa - jouduttiin pittiin, Hannelelta katosi kenkä, Niina puristui kokoon ensimmäisen ja kolmannen rivin välillä, itsellä alkoi iskeä paniikki kun porukka hyppi kaiteelta pitin sekaan. Taisi olla aikamoinen näky kun kolme mOBSCENEÄ vedetään yleisöstä :D
Eihän siinä mitään mutta jengi repi meitä kun meidät vedettiin yksi kerrallaan yleisöstä - sukkahousuja, stay-uppeja, vaatteita - ihan kaikkea. Mun hame oli korvissa, paita auki, punaiset alkkarit vilkkui, sukkahousut raadeltu auki ja makasin erittäin edustavana eturivin päällä kun spotti-valot päätti laittaa parastaan ja köllöttelin siinä lettu levällään itse Marilyn Mansonin edessä. Ei varsinaisesti se kaavailemani kohtaaminen kyseisen Jumalan kanssa :D

Before the gig ...

Sen jälkeen menikin taju, kun mut vedettiin siitä eturivin päältä ja valot sammui, musta tuntui että putosin tyhjyyteen. Sieltä ei muuten tullut herättyä, kökötettiin siinä sitten eturiviäkin edempänä katsomassa keikkaa puoliksi tajuttomana, haha!!
Päälle kaadettiin joka suunnasta kylmää vettä, mua ohjeistettiin hengittämään ns. oikein, ympärillä hääri monta ensiapu-ukkelia ja akkelia mutta silti vaivuin hämärän rajamaille koko ajan. Olishan se ollut toisaalta ihan siistiä vaipuu johonkin koomaan Mansonin keikalla ja toisaalta ihan jees missata semmosia ns.turhia biisejä kuten Personal Jesus käymällä juttusilla viikatemiehen kanssa. Multa meni edelleenkin taju kerta toisensa jälkeen mutten silti suostunut lähtemään sen kummempaan ensi-apuun, yritin muutaman kerran kävelläkin mutta se ei onnistunut. Kun se lopulta onnistui, hoipertelin vessaan irrottamaan irtoripset ja mentiinkiin seuraamaan keikkaa lavan viereen koska ei viitsitty lähteä kokeilemaan onneamme toista kertaa yleisön sekaan.

... after the gig.

Lontoo on silti maailman ihanin kaupunki ja maailman paras vaikka noi ihmiset sekoskin siellä keikalla ihan totaalisesti. Semmoista menoa en ole edes festareilla koskaan nähnyt, ja niitäkin on koluttu AIKA MONIA.
Loppujen lopuksi oli kuitenkin tosi upea keikka, mahtava fiilis, kenkäkin löytyi lopulta ja lähdettiin bailaamaan Lontoon yöhön.
Paras kesä ikinä. Paras Manson ikinä. Paras Lontoo ikinä. Parhaat tytöt ikinä. Paras reissu ikinä.


Translation ;

July 2012. Marilyn Manson in London - our first stop during our road-trip in Europe. Can't get any better, the best summer ever!

Ghouls of my Dreams ; Wednesday 13 + SISTER at O2 Academy Islington, London, 13.3.2013

Meidän muutaman päivän Lontoo-reissu maaliskuussa huipentui keskiviikkona 13. päivä Wednesday 13:n ja SISTERin keikkaan, O2 Academy Islingtonissa!

Ei ollut ehkä maailman järkevin idea bailata kaikkina iltoina, eikä varsinkaan sammua otsa kiinni hostellin sängyn kaiteeseen, mutta joskus ei elämä mene ihan niin kuin suunnittelisi. Jäätävä olo aamulla, jäätävä naama tuijotti peilistä takaisin ja se kaiteen painauma otsassani oli ihan jäääääätävä :D
Kaiken huipuksi meidän ihanaiset Lontoo-kaverit olivat kertoneet kuinka Lontoossa oli kevät jo pitkällä, aurinko paistoi ja linnut lauloi. Ekoina päivinä meille selvisi että me kylmät skandinaavit taidettiin tuoda kylmyys mukanamme ja lopulta lumikin. Ei niin kovin kiva juttu!

Ei tarvinnut edes esittää tyhmää turistia kun semmoisia oltiin, etsiessämme keikka-paikkaa. Tiedettiin ainoastaan missä jäädä pois metrosta, ja sieltä laahustaessamme pysäytettiin viattomia ohikulkijoita ja pakotettiin ne kertomaan meille missä se mesta on koska aivot oli jäänyt eilen illalla niin pahasti Deviin ( syytetään Philiä! ) eikä ruokaa / tasottavia näkynyt missään joten ei jaksettu etsiä itse.
Lopulta löydettiin perille, ja Luojan kiitos, siellä ei tainnut olla kuin muutama jonottaja. Oltiin paikalla ehkä joskus 10 tai 11 aikaan aamulla, ovet taisi aueta joskus 19 aikaan. Näin kuulostaa ihan käden käänteessä-jonotukselta mutta se oli kaikkea muuta kuin helppo ja nopea jonotus :D
Itse keikka-paikka oli todella hämärästi ostoskeskuksen yhteydessä, kesti hetken löytää se mutta onneksi ovi oli tosiaan semmoisen katoksen alla koska muuten ei olisi paljoa naurattanut myöhemmin.

Koska jonotus-paikka sijaitsi varjossa, oli kylmä ja tuuli eikä jaksettu pitää parhaimpien jonottajien-viittoja yllämme siirryttiin melkein heti vähän matkan päässä sijaitsevaan tuttuun kaveriin eli Mc Donald'siin syömään ja ihmistäytymään. Jossain vaiheessa operaatiotani rupikonnan morsiamesta zombin morsiameksi Niina taisi nukahtaa pöytään :D

Oli pakko ottaa muutama räpsy Mäkin vessassa, näinkin edustavia oltiin. Myös edellisen Lontoota/tätä keikkaa koskevan postauksen asu-kuvat ynnämuut hömpötykset oli kuvattu tässä upeassa Mäkin professionäääääl-vessa studiossa!
Lopulta meidän oli pakko taipua ja nöyrtyä ja tepastella takaisin jonoon jäätymään. Tutustuttiin siinä niihin muutamaan muuhun jonottajaan ja ne jaksoivat naureskella meidän uikutukselle kylmästä säästä vaikka ollaan Suomesta. Mutta jos meille mainostetaan että kevät-sää, aurinkoinen ja lämmin sellainen, niin ei me pakata mitään kovin lämmintä mukaan.
Onneksi mulla oli mun lämpöiset thermo-sukkahousut mukana, lainasin ne Niinalle sen Leg Bonesien alle ettei se olisi ihan pystyyn jäätynyt. Minä sitten tärisin pelkissä normi-sukkahousuissa, luriksessa ja molemmilta löytyi hupparit ja nahkatakki. Normaalisti kun ollaan tuollaisella säällä jonottamassa niin mukana on vähintään pari huopaa ja pari makuupussia. Oivoivoi kuinka käsittämättömän rupaa se oli :D
Tosin ei kyllä vetänyt vertoja joulukuun Twins Of Evil-jonotukselle. Tulee kylmä pelkästä ajatuksestakin ...

Eikä siinä vielä kaikki! Tietenkin Lontoo päätti näyttää meille millainen on perus englantilainen sää ja sieltähän rupesi satamaan vettä. Enemmän tai vähemmän kuin Esterin berberasta ja koko loppu-illan. Helvetin hienoa. Helposti pystyi heittämään hyvästit hyvältä näyttävälle naamalla ja hiuksille ja päätettiin että koska look on jo tuhoon tuomittu niin viedään samantien hautaan asti - haettiin kaupasta muutama pullo Breezeriä, punaista tottakai. Olo parani huomattavasti, ja hieman lämpimämpikin tuli!

Melkein tarkalleen toisella puolen käytävää/tietä/katua/whatever keikka-paikkaa oli yleinen WC. Niina värjötteli siellä suurimman osan ajastaan ja minä sitkeänä sissinä pönötin jonossa. Osaa jengistä otti aivolohkoon se kun huudeltiin toisillemme mutta oltiin liian laiskoja ja kylmissämme vaivautuaksemme käyttäytymään.
Jossain vaiheessa päivää sinne edessä siintävälle parkkikselle ( joka myöhemmin paljastui bäkkäriksi / bäkkärin parkkikseksi ) ajoi tutun näköinen paku. Ja sieltä tepasteli ulos vielä tutumman näköistä jengiä! Kaikki muut jonottajat oli ihan että "mitä sä nyt sekoat jostain tavallisista mustapäistä" mutta kun ne eivät olleet tavallisia nähneetkään vaan SIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIISTERIT!!!
Niistä lähti niin kuuma aalto luontoäidillekin että sade lakkasi hetkeksi ja aurinko rupesi himmeästi paistamaan. Mulle nyt tuli niiiiiin kuuma samantien kun Carimuksen ( on kiva muotoilla uusia lempinimiä hahah ) ensimmäisenä valokeilasta bongasin että melkein suli vaatteet päälle. Siinä ne sääti kaikkea mahdollista, sinänsä ihan viihdyttävää katsottavaa koska olivat ihan yhtä uunoja kuin me. Skandinaavit osaa ... olla harvinaisen eksyksissä Lontoossa. Hyvä me!

Yritin toki käyttäytyä jonossa ihmisiksi ja olla tosi coolisti vaikka mun teki mieli hypätä sieltä jonotus-aidan takaa, ensin toki elokuvamaisesti laittamalla se aita tuhannen bimbulan päreiksi, ja riemusta kiljahdellen hyppiä ja tanssia Siskojen luo! Ilmeisesti typerä virneeni ja mukamas lämmön säilyttämiseksi tarkoitettu pomppiminen ei jäänyt Timpsukalta huomaamatta vaan se hämmentyneen näköisenä heilutti mulle. Se varmaan vain toivoi näkevänsä harhoja ... "eiiii taaaaaaas toi suomalainen pimatsu on täällä, EIIII!! Koska se hankkii elämän?!" :D
Niiden keskittyessä roudaamaan ja säätämään pakunsa kanssa meihin tuli Niinan kanssa ihan uutta eloa. Jos nekin olivat selvinneet perille, niin kuin me, meidän on pakko selvitä eturiviin. Niina olikin jo liittynyt seuraani itse jonoon ja siinä riemusta kiljahdellen skoolattiin ties millekin. Ainakin meille, ehkä vähän niillekin.
Ilmeisesti Breezer halusi nolata minut koska tapahtui seuraavaa ;
Niinalle tuli TAAS vessa-hätä ja se luikki lurikset viuhuen vessaan. Jäin siihen yksin parin tyhjän Breezer-pullon kanssa odottelemaan ja pitämään huolta kahdesta muusta pullosta kädessäni. Toki siinä oli otettava huikkaa omastani sillä aikaa että lämpimänä pysyi. Naureskeltiin hetki sitten Niinan kanssa kuinka deekulta näyttäisin jos Sisterit sillä aikaa kävelisi ohitse kun pidin huolta tyhjistä pulloista ja niistä ei-niin-tyhjistäkin. Ei olisi vissiin pitänyt manata koska voitte arvata mitä tapahtui.
Yritin kaikkia mahdollisia keinoja ottaa telepaattista yhteyttä Niinaan ettei mun tarvisi nähdä jätkiä yksin mutta siellä se luritteli sen verta pitkään että saapui vessan ovelle vasta kun vahinko oli tapahtunut. No mutta joo, olihan se omalla tavallaan siistiä nähdä niiden muiden jonottajien ilmeet kun jotkut random svenssonit tulevat ihan oma-aloitteisesti luokseni naama hymystä soikeana. Musta tuntuu etten ollu ihan niin cool kuin olisin halunnut olla siinä tilanteessa hehe ... WAAAA SE OLI IHANAA SILTI vaikkakin mua semisti hävetti se kuinka ... rappiolliselta näytin sillä hetkellä. Tosin veikkaan että ne ei kamalasti yllättynyt siitä, meillä on varmaan joku mega-deeku maine niiden silmissä. Meidän ensimmäisestä Sisterin keikasta EI PUHUTA julkisesti koska minttuviina oli aivan liian hyvä kaveri sinä iltana.
Jätkät oli tietenkin ihan mitä-vittua-te-täällä-teette fiiliksillä ja siinä samalla oli hyvä hetki pyytää Niinaa liittymään joukkoomme. "Moiii, tässä on mun vaimo!" ... ja tule pelastamaan mut tältä moi-oon-spurgu nöyryytykseltä. Onneksi tosin kaikki, ainakin me skandinaavit, ymmärrämme sen että viina auttaa pysymään lämpimänä.

Koska Richard Armitage aka Thorin Oakenshield.

Kivat altaat/lavuaarit vessoissa kivalta merkiltä!

Meidän vessa-photoshootin jälkeen ( meillä on selvästi joku tiedostamaton mutta syvä rakkaus-suhde vessoihin ... ) oli aika valmistautua pönöttämään jonossa niin että olisi valmiina spurttaamaan eturiviin kuin Usain Bolt konsanaan yleisurheilussa miesten 100 metrin finaalissa.
Luultiin että meidän suosikki-kaupungissa, Lontoossa, ovien avaus-jonotus-portti-jne hommat sujuisi ongelmitta mutta oltiin taas sairaan väärässä. Ensin sai ojentaa niitä perus hei-tulen-tuntia-aikaisemmin-ja-kävelen-ekaksi-jonoon tyyppejä oikein olan takaa. Jos ostat VIP-paketin, kannattaa varmaan tsekata siitä että se EI VITTU SISÄLLÄ oikeutta kävellä koko jonon ohi viittä minuuttia ennen ovien aukeamista. Se ei sisällä minkään sortin oikeutta siitä, että pääset ennen muita sisään.
Se sisältää ainoastaan takuun siitä että olet vitun idiootti koska maksat melkein 100 euroa siitä että pääset tapaamaan henkilön, jonka voit tavata myös keikan jälkeen. Okei, ainut asia mikä mua harmittaa tossa etten ostanut VIP-pakettia on se että siitä sai super-hienon "I went to Wednesday 13's meet & greet and all what I got was this fucking t-shirt" paidan :D
Muuten ei. Paasattakoon tähän väliin se, että musta on turhaakin turhempaa ja säälittävää lesoilla muille tavanneensa julkkiksia, muusikoita yms. maksamalla siitä tapaamisesta. Old school meininki on se ainoa ja oikea tapa tavata niitä ; venataan berbera jäässä keikan jälkeen ulkona tai vaihtoehtoisesti bailataan lämpimässä backstage-passin ansiosta. Siinä on sitä itse fiilistä! Lukuhihna meiningillä toteutettu meet&greet tuskin on edes sen arvoista. Joskus ei saa edes itse kuvata artistia tai sanoa sille kahta sanaa enempää. Helvetin hienoa? NOT.
Maksaisi yli 100 euroa jonkun tapaamisesta? Noloa ja naurettavaa, sekä selvää rahan tuhlausta. Tuolla 100 eurolla kun olisi voinut matkoineen päivineen katsastaa muutaman muunkin samaisen artistin keikan matkoineen päivineen, näin esimerkiksi.

Eikä siinä vielä kaikki, ei todellakaan. Lopulta meidät laitettiin toiseen jonoon koska meillä ei ollut ns. oikeita lippuja vaan paperilappu jossa luki varausnro jne. Tietenkin, se homma jolla tollaiset liput hoituvat oli mennyt juuri rikki. Jäädyttiin berbera jäässä vajaat 10 tuntia ja tuloksena se, että seisotaan siinä itku kurkussa kun toiset juoksee vierestä ohi . Siinä vaiheessa fiilis oli kaikkea muuta kuin katossa, me vaan itkettiin kun se muija vain hidasteli ja hidasteli siinä eikä suostunut millään uskomaan ettei meillä ole mitään taka-ajatuksia, ei olla muka ostettu oikeesti lippua jne. Vähän vaikeaa hakea se lippu sieltä paikan päältä kun asuu itse Suomessa. Piti todistaa henkilöllisyytensä ja kaikkea muuta mukavaa. Tuli siihen eteen vielä eräs italialainen lumppu heilumaan ja hidastelemaan ja lopulta suutuksissani käskin senkin painua siitä sinne minne aurinko ei paista. Tyyppi on tullut kuvaamaan ja silti etuilee niitä joiden on nähnyt jonottavan siinä koko päivän? Joiden tietää haluavan eturiviin? Makes no ffffffucking sense, biaatch. No, minimuijat tunnetusti on perseestä, oli kyse mistä tahansa.

Lopulta päästiin kuin päästiinkin paikkaan sisään, siinä sitten yrittää naama kyynelistä juosta kilpaa nokkelien britti-lasten kanssa portaita portaiden perään, tietämättä minne edes pitää juosta. Eturivi oli tottakai täynnä, mutta tulipahan tehtyä sellaista mitä itse inhoan yli kaiken :D
Siinä oli sen verta löysää että oli pakko käyttää tilaisuus hyväksi ennen kuin joku muu käyttäisi joten kylmästi ängettiin siihen pitkät skandinaavi vartemme. Hitaasti mutta varmasti. Pari lantio-liikettä ja avot. Vähän kyllä vihlaisi kun tietää itse miten perseestä tommoinen on mutta siinä vitutuksen vallassa sekin vihlaisu katosi aika äkkiä, varsinkin kun 100% ihmisistä sun ympärillä oli niitä jotka olivat tulleet 10 minuuttia ennen ovien aukeamista. Eihän se niiden vika ollut että meidän kohdalla ovien aukeaminen plörähti pahemman kerran mutta minkäs teet. Muutaman tyypin päässä oli meidän kivat jonotus-kaverit jotka onneksi oli ihan "jeee, te pääsitte siihen!!" meiningeissä ja kannusti meitä änkeämisessä. On se vakavaa tuo eturivi-puuhastelu :D

Mun vieressä oleva tyttö oli tosin asiasta eri mieltä ja päätti mukiloida mun kättä molempien keikkojen ajan. Joo, oltiin elämää hirveämpiä bitchejä kun siihen ängettiin ja fanitettiin Sisteriä josta kyseinen hupakko ei ollut varmaan koskaan edes kuullut eikä kiinnostanut oppia tuntemaan ... Ei ole myöskään ongelmani se jos et saa kunnolla henkeä kerta olet tunkenut päällesi korsetin, eturiviin. Äly hoi? En tajua ihmisiä jotka eivät ymmärrä että eturivissä tulee AINA painetta, änkeämistä, ties mistä voi saada päähänsä ja se meno ei todellakaan ole mitään väljää pyhäkoulu-meininkiä. Sääntö nro 1 keikkailussa : älä tule eturiviin, jos et ole valmis ottamaan vastaan sitä mitä se tuo tullessaan tai et halua tuntea painetta. Oli sun takanasi 20, 200 tai 20 000 ihmistä niin takuu varmasti suhun kohdistuu painetta ja on ihan turha valittaa kun ei ole viiden metrin pituista hajurakoa takanasi. Argh!
Koitettiin parhaamme mukaan olla ystävällisiä törkeän änkeämisen jälkeen mutta se oli sama kuin olisi puhunut seinille joten ei sitten.
Kaiken huippu oli kyllä se, että jollain riittää energiaa kynsiä ja hakata toista muutaman tunnin ajan, mä ainakin fokusoisin sen energian keikan fiilistelyyn ja katsomiseen, nielisin siinä sen karun tosiasian että tuo sotanorsu on tuossa ja pysyy mutta hei mulla on anygays paikka tässä eturivissä, mutta kai mä olen sitten niin upea persoona että peittoan jopa Wednesday 13:n. Tai että menee valittamaan bändiläiselle kun nuo kaaaaamalat lumput änkesi siihen eturiviin ... joo, mäkin käyn aina valittamassa kun känni-ääliöt hakkaa, puskee ja lähentelee keikoilla ja niitä bändiläisiä varmaan kiinnostaa kuin kilo paskaa. Ihmiset ... meitä on moneen lähtöön, facepalm kertaa 13.
Kaiken vihan keskellä mulla oli edelleenkin oman tunnon tuskia änkeämisestä mutta siinä vaiheessa kun nipistelyä, nahistelua, haukkumista ja paskan jauhamista on kestäny tyli kaksi tuntia ei vaan pystynyt olla antamatta takaisin. Menipähän perille ettei kylmille skandinaaveille ryppyillä :D

Eturivi, paras rivi.

Eturivissä ollessa oli aikaa posetella ja sain meistä muokattua PhotoScapella ihmisen näkösiä vaikka sade, Breezer, itkeminen ja muu paska oli kohtuu hyvin laittanut naamat uuteen uskoon. Ja sitten olikin vuoro maailman parhaimman bändin!

Oli muuten Niinan ensimmäisen Sisterin keikka. Aika hienosti viety Sister-neitsyys :P

Sister oli aika uusi juttu Englannissa eikä siellä tainnut olla meidän lisäksi kovin montaa muuta joka olisi yhtä hyvin ruåttalaisten humpan tunnistaneet. Onneksi kuitenkin jengi oli hyvin messissä ja selvästi lämpeni mitä pidemmälle keikka jatkui :)

Super onnellinen olin kuullessani ehdottoman lempi-biisini Too Bad For Youn ja ennen toiseksi vikaa biisiä päätti Rikki valistaa Lontoon kansaa siitä, kuinka heidän kaksi suomalaista ystäväänsä ovat tulleet Suomesta asti katsomaan heitä joten pikkuisen respectiä heille!! Mehän oltiin ihan riemusta halkeamaisillamme Niinan kanssa ja Rikki sai enemmän aihetta nauruun kun oltiin niin hämmästyneitä. Ihana tyyppi, rakastan. Toisin kuin se muikkelo mun vieressä, se katsoi meitä niin murhaavasti ettei mitään rajaa. Kateellisten panettelua, wadap wadap.
Ihan kuin siinä ei olisi kaikki niin Jeemeli päätti omistaa yhden meidän lemppareista, Bullshit & Backstabbingin MEILLE!!!!!! Siinä vaiheessa, kun sun lempi-bändisi omistaa sulle yhden sun lemppari-biiseistä on jotain maailman hienointa. Asian muisteleminen saa mut vieläkin hymyilemään ja ihan super onnelliseksi. Ehdottomasti yksi hienoimmista hetkistä elämässä ja hetki joka ei koskaan unohdu. Siinä meinasi skandinaavit haljeta riemusta :)
Soittivat myös uuden biisin nimeltä Slay Yourself joka kuulosti ihan sairaan hyvältä!

Setlist :

Body Blow

The Unlucky Minority

Hated

Spit on Me

Bullshit & Backstabbing

Slay Yourself 

Too Bad for You

Kiitos Sister. Olitte parhaita!


Sitten olikin vuoro itse pääjehun eli Wednesday 13:n. Oltiin sitten niin täpinöissämme että murrettiin melkein toistemme kädet!
Niinalta vietiin toinen neitsyys heti perään tyylillä koska neiti oli sen verta onnellista hyytelö keikan jälkeen ;)
Kun Death Arise lähti introna pyörimään niin kiljumisesta ei meinannut koko paikalla tulla loppua. Oli sanomattakin selvää, kuka oli Islington Academyn kruunaamaton kuningas sinä iltana, ketä kaikki odottivat ja palvoivat kuin kuuta nousevaa. Kutkuttavan odotuksen jälkeen kävelivät toinen toisensa perään bändiläiset lavalle ja huutomyrskyssä oli aivan oma, ihon kananlihalle nostava tunnelma. Blood Suckerin alkaessa ja herra Wednesday 13:n kävellessä korokkeelle tuntui että paikka saattaa räjähtää hetkenä minä hyvänsä!
Fiilis oli kirjaimellisesti katossa ja sydän meinasi pompata rinnasta ulos.

Näin lapsukaiset, ne täydelliset rock'n'roll showt alkavat.

Kysyin parin biisin jälkeen Niinan mielipidettä, neiti kun oli epäilyttävän varma siitä ettei Sisteriä setä Keskiviikko helposti pesisi. Ilmeestä päätellen Niinakin oli sitä mieltä että Wednesday 13 on horror'n'rollin kuningas ja ehdottomat prinssit ovat Sister.

W13:n show on täysin omaa luokkaansa. Catchaava, arvoituksellinen, pelottava, seksikäs, täynnä toimintaa ja tykitystä alusta loppuun asti. Se karisma ja taito mikä bändistä huokuu on uskomatonta sekä etenkin itse W13:n kohdalla jostain toisesta maailmasta. Hän kiersi yleisön pikkusormensa ympäri nanosekunnissa ja nautti selvästikin siitä täysin siemauksin.

Ei ihme että Lontoo on W13:n lempilapsi, etenkin keskiviikkona 13. päivä. Herra oli hyvin mielissään tästä ja kiitti yleisöä moneen kertaan että olivat tulleet juhlimaan juhlapäivää kanssaan ... joka tietenkin peittoaa perjantai 13. päivän mennen tullen ;)

Noi reidet ... oijoijoi.

Setti painottui alku- ja loppu päästä uusimman levyn The Dixie Dead materiaalin yhdistettynä upeasti ja monipuolisesti aikaisempiin levyihin sekä niiden suosikkeihin.
Blood Sucker, House By The Cemetery, Get Your Grave On, God Is A Lie ja Hail Ming oli sellainen aloitus setti keikalle että siinä pelkäsi päästävänsä lorautuksen jos toisenkin housuihinsa silkasta innostuksesta, onnesta ja käsittämättömästä hypestä.
Sen lisäksi että bändi näytti olevan ihan pähkinöinä niin takuu varmasti oli jokainen yleisönkin puolella, taidettiin kaikki leijua jossain 7. taivaassa. 

Tiedä mistä koko bändi repii käsittämättömän energiansa ja karismaattisuutensa, mutta se on niin koukuttavaa että lämpeäisi lumiukkokin alta aikayksikön. Flirttailevana, hieman pelottavana ja paljon kontaktia yleisöön ottavana Wednesday 13 on yksi maailman parhaimmista keulakuvista, jos minulta kysytään. Harva suuremmankaan bändin keulakuva aiheuttaa samanlaisia tuntemuksia, on niin 'sisällä' jutussa ja antaa kaikkensa kuin hän. Toki näin pystyisi sanomaan kenestä vaan, mielipiteitä kun on moneen lähtöön,  mutta näillä keikoilla fiilis on aivan toisenlainen kuin vaikkapa isoilla areena-keikoilla joita Mötley Crüe vetää. Hämyinen klubi tunnelma tosin sopii kuin vodka Breezeriin W13:lle parhaiten, mutta uskaltaisin silti väittää hänen olevan yksi musiikilleen ja faneilleen omistuneimpia vokalisteja kautta aikojen.
Ja se jos mikä on upeaa katseltavaa, ettei yksikään keikka ole läpihuuto-juttu tai pakko pullaa. Tyyppi matkustaa omaan piikkinsä Skandinaviaan ( vuoden 2011 kiertueella ) koska tietää jengin haluavan hänet sinne, vaikka promoottorit sun muut saattavat olla/olevat eri mieltä asiasta. Miinukselle jäädessään ovat kuitenkin autuaan otettuja, onnellisia ja vakuuttuneita siitä että reissu oli kaiken arvoista. Vitut rahasta, vitut maineesta ja mammonasta. Tärkeintä on että itsellä on kivaa, faneilla on kivaa ja näytetään maailmalle yhdessä isoa keskaria.
Samaa ei voi sanoa puolistakaan maailman bändeistä nyky-aikana.

On vaikea löytää sanoja miten kuvailla keikkaa, kun tuntuu että mikää sana ei ole tarpeeksi ylistävä. Se oli vain niin out of this world. Vertaistaan saa hakea!! Ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi.
On myös vaikeaa laittaa mihinkään suosikki-järjestykseen biisejä, koska 19 biisin listassa ei ole yhtäkään keskivertoista biisiä. Harva bändi edes vetää nykyään näin pitkiä settejä, introineen, spiikkeineen ja encoreineen päivineen.
Mitään en tuossa setissä muuttaisi, lisäisin vain ahneena ihmisenä ehdottoman lempparina joka uupumaan jäi eli Calling All Corpsesin siihen. Ennen sitäkin se ei hipoisi täydellisyyttä vaan se oli täydellisyyttä.  Se on täydellisyyttä.

Ei kiinnostanut, ei välittänyt että oliko seisonut tunnin vai kolme siinä fiilistellessään, keposesti olisi mennyt tunti jos toinenkin vielä.
Tätä parempaa showta saat hakemalla hakea, sen voin kertoa!

Setlist :

Blood Sucker

House By The Cemetery

Get Your Grave On

God Is A Lie

Hail Ming

The Ghost of Vincent Price

Curse the Living

Rot For Me

Put Your Death Mask On

Dixie Dead

All American Massacre

I Want You… Dead

Till Death Do Us Party

Too Fast for Blood

Rambo

I Walked With A Zombie

Scream Baby Scream

--- encore ---

I Love To Say Fuck

Bad Things

Ehdottomasti yksi vuoden parhaimmista keikoista, koko elämäni parhaimmista keikoista ja parhaimmista kiertueista ikinä.

Sisteriä parempaa lämppäriä Wednesday 13 kyllä saa etsiä ja kauan, tämän parempaa yhdistelmää ei ole olemassa.

Kiitos Wednesday 13. Olet ja olette parhaimpia IKINÄ.

Keikan jälkeen oli aikasta heikko olo ja siinä luita kasatessa kokoon näkyi väki joukossa tuttujakin naamoja kuten Sister Sinin Liv. Oli ihanaa nähdä häntä, vaihtaa kuulumisia ja hengailla loppu iltana. Upea nainen :)

Oli törkeästi poistuttava hetkeksi seurasta, seuraavalle tasanteelle ja vessaan. Peilistä näkyi semmoinen ilmestys että keikka ei ainakaan ollut näitä plikkoja kylmäksi jättänyt, päinvastoin. Sen verta rajua menoa että oli rakkaaseen mekkooni oli tullut reikä, nyyh.

Päätettiin että sama se vaikka näytetään haudasta nousseilta hikisiltä zombeilta, mennään moikkaamaan tyyppejä, sopi ainakin tunnelmaan!

Mun, Niinan ja Rikkin paras kaveri-kuva.

666. Pahiksia ollaan.

Meillä oli erittäin kehittävät keskustelut Rikkin kanssa, puhuttiin mm. siitä kuinka ärsyttävää mutta siistiä on olla näin pitkä. Siihen tuli jossain vaiheessa joku minimuija kysymään Rikkiltä että "Miten sä olet noin pitkä?". Rikki otti meidät käsikynkkäänsä ja totesi hänelle että me skandinaavit juodaan paljon maitoa. Paljon.
Muuten hyvä mutta meistä kumpikaan Niinan kanssa ei juo maitoa :D Mitä sitä nyt hyvää argumenttia pilaamaan tosiasioilla.

Hihkui myös kuinka siistiä oli kun oltiin sinne asti tultu katsomaan just niitä! Rikki boy, koska vaan. Ei kuulemma naamat vielä kyllästytä, saa nähdä koska mieli muuttuu haha!

Rebel-Bowie ja Jamie.

Jamie ja grumpy Skrillex.

Jeemeli se vasta hauska tapaus olikin! Juoksi portailta Livin luota meidän luo kamalan vihaisena ja enemmän tai vähemmän vihaisena rääkäisi "Mikä Sua vaivaa?" ja olin että "Niiin ...?". "Sä olet joka keikalla, joka paikassa. Mikä sua vaivaa?! Ei me olla niin hyvä bändi!" "No tota, musta/meistä olette ..." "Ihan vitun hienoooo! Hei muuten älkää ottako sit Bullshittia mitenkää henkilökohtaisesti, musta se biisi vaan sopi just teille". No varmasti, kun laitettiin siellä englantilaisia minimuijia ojennukseen :D
Niina myös oikein elegantisti grumpyili kun ei muka halunnut kuviin mutta me laitettiin Jeemelin kanssa Skrillex ojennukseen.

Sain myös jonkun multi-älyn väläyksen, halusin Sisterin paidan muttei mulla ollut rahaa. Euroja vaan käteisenä ja paidat oli tietty puntina, jengi koitti kortilla ostaa mutta nej nej:tä lyötiin vastaukseksi. Yritin tuputtaa sille myyjä-miekkoselle että mitä jos maksaisin euroilla, mutta nej nej. Kysyin sitten Jeemeliltä että onko mitenkään mahdollista että saisin ostaa paidan tällä 10 euron setelillä, maksan loput seuraavalla keikalla mutta kun mulla ei ole käteistä ja te jatkatte kuitenkin Keski-Eurooppaanja määää haaaluan teidän paidan ... "Anna sille mitä se haluaa tolla kympillä, se saa ottaa mitä haluaa sillä, se on meidän hyvä kaveri" oli Jeemelin vastaus yrmyhkölle myyjälle. Kai siitä olisi voinut puoli pöytää tyhjätä mutta en tietenkään sitä tehnyt vaan otin vähän väriä vaatekaappiin valkoisen bändi-paidan muodossa :)

Ahahaha Cari. En kestä!!! Maailman ihanin ja paras rumpali. Oli ihan pähkinöinä kun oltiin tultu sinne asti, se ei meinannut lopettaa sitä hihkumista. Ollaanhan me ihania ja sitä on vaikea ymmärtää :P
Carin ja Rikkin kanssa pohdittiin siinä että baariin voisi lähteä ilta jatkamaan mutta spekulaatioiden kesken meidät kaikki häädettiin ulos koko mestasta. Sovittiin siis treffit ulkopuolelle ja valmistauduttiin Niinan kanssa myös jäätymään niin pitkään että herra Wednesday 13 tulisi ulos :P

Ei tietoakaan kuinka monta tuntia siellä takana hengailtiin ja juteltiin, jopa Timpsukka pääsi hirveessä humalassa meidän kanssa jutustelemaan siihen vaikka kuinka kauaksi aikaa. Tapettiin myös aikaa Rikkin ja Carin kanssa puhumalla aika lailla kaikesta maan ja taivaan välillä sekä samalla pohtien että missä riipastaan kovat kännit seuraavaksi.
Oli myös super hienoa kun kaksi ruotsalaista monsteria huomasi pikku pojan odottelemassa pihalla W13:a, menivät juttelemaan hänelle koska olivat ihan pähkinöinä siitä miten niin nuori poika siellä sitkeästi vanhempiensa kanssa odotteli setä Keskiviikkoa. Veivät pojalle plekuja ja jotain Carin rumpu-hommeleita ja kävivät juttelemassa ummet ja lammet. Oonko koskaan maininnut kuinka hyviä tyyppejä Sisterit on? Jos en, tuossa hyvä esimerkki.

Pojilla rupesi hermot menemään kun me "ei oltu varmoja mihkä baariin mennä" vaikka me oltiin varmoja vain yhdestä asiasta eli siitä että halutaan nähdä Keskiviikot. Ilmeet oli hyvät kun innosta puhkuen pingottiin Romanin, Jackin, Troyn ja muiden kumppanien luo puhumaan. No mutta heeeeeiiii! Saatoin myös tokasta Niinalle että "jos se helvetin Keskiviikko ei kohta tule haen sen omin käsin tuolta ja nyljen sen, eikö se ymmärrä että meidän perseet jäätyy!!" ja tietenkin se juuri sillä samaisella sekunnilla oli tullut sieltä ovesta ulos ja kaikilla oli niiiiiin helvetin hauskaa. En vain osaa :D

Oltais niin hyvä pari.

Wednesdayn köpötellessä ulos ja hengaillessa siellä ei ollut enää paljoa porukkaa jäljellä. Oli loputtomasti aikaa jauhaa paskaa ja W13 osottautui hetki hetkeltä upeammaksi ja hauskemmaksi tyypiksi. Samoin Roman!! Voiko suloisempaa ilmestystä olla?!
Juuri kun oltiin sopimassa Suomeen keikkaan liittyviä asioita päättivät Ruotsin monsteriinat kertoa että NYT tytöt lähdetään baariin. Taisi kalja-hammasta pakottaa pahemman kerran. Ilmeisesti W13 loukkaantui siitä hieman ja se oli sillä aikaa lähtenyt bussiinsa : DDD
Meidät melkein raahattiin sieltä takaa pois ... no sori, me rakastetaan Siskoja mutta me rakastetaan myös Keskiviikkoa, ja Siskojen tulisi ymmärtää se. Hahahah vitsi meillä oli silti hauskaa! Vaikka Timpsukka ei silti ikinä messiin asti selvinnyt, vieläkin suuri mysteeri minne roskalavalle se sammui haha. Kaikki baarit oli kiinni joten hengailtiin kaduilla ja autoteillä, yritettiin melkein murtautua baariin ja jauhettiin paskaa.

Lopulta oli aika ottaa taksit, hyvästellä YHYYYYY, ja panikoiden viettää pari tuntia pakaten hostellilla, etsien bussia joka vie lentokentälle, nostaa käteistä, keretä bussiin ja yrittää nukkua siellä, keretä kentälle ja lennolle koska ... piti ehtiä Wednesday 13:n keikalle Suomeen! Lennettiin Kööpenhaminan kautta ja oltiin siellä joku 8h. Käytiin syömässä keskustassa ja tuli todettua että tanska on kielenä hirveämpää molotusta kuin ruotsi.
Katsottiin loppu aika Sweeney Toddia kentällä ja nukuttiin. Lopulta selvittiin lennolle ja takaisin Suomeen, raahattiin rinkat ja laukut Bäkkärille jossa käytiin juomassa yhdet, kun oli pieni biletys-putki päällä. Sieltä kotiin ja seuraavana aamupäivänä pirteänä jonottamaan Suomen keikalle.

Semmonen reissu. Ikimuistoinen ja maailman paras. Koordinaattoriamme töissä lainaten ; kiitos kaikille osallistuneille, etenkin Niinalle sekä tietenkin Sisterin jätkille ja Wednesday 13:lle!


Translation ;

I love London and I love cheap red watermelon Breezer. I love my dear wifey Niina and I love most of the friendly people in London.
I love Sister. I love Wednesday 13.

Wednesday 13 are the God of rock'n'roll and metal, Sister are their very talented angel-army haha. And together they rule the world of rock'n'roll. Together they are doing the best tour ever on Earth.

And if you missed it ... too fucking bad for You.

I'm SICK SICK SICK

Vihdoin ja viimein marraskuu.
On aika käynnistää jonkun sortin punainen, mustilla tehosteilla, pääkalloilla ja tolkuttomalla määrällä glitteriä varustettu kiertue-bussi.

"For Those Who About To Rot 2013"-kiertue alkaa omalta osaltamme Tukholmasta tämän viikon sunnuntaina ja jatkuu kiertueen viimeisellä keikalla Manchesterissa. Tätä on odotettu KAUAN! :)

Menu on seuraavanlainen ;

Photo by Sister

Alkupalaksi on tarjolla "Norjalaista glam/hard rock/black gay metallia", jota tarjoilee Sister.
( Ehkä parhain kuvaus ikinä ^ . EN KESTÄ )

Photo by Sofie Marsden.

Pääruokana on mailman parasta keskiviikkoa. Eli Wednesday 13 tietenkin!

Tukholma, Manchester, Lontoo. Mahdollisesti myös Rugby ... en tiedä vielä. Viikko Englannissa marraskuun lopussa/joulukuun alussa, katsotaan mille muille keikoille eksytään kuin niille joiden keikka-liput jo löytyvät. Lontoossa majoitumme jälleen kerran Camdenissa. Parastaaaaaa!!
Samaan aikaan olisi kyllä Hardcore Superstarin ja Buckcherryn kiertue Englannissa mutta päivät menee ihan typerästi meidän suhteen. Tyhmää :(
Takaisin Suomeen ja neljän päivän päästä siitä Bring Me The Horizon Circuksessa.
Maailman parhaimmat bändit, maailman parhain seura, maailman parhaimmat kaupungit.

Toisinaan elämä on ihan helvetin hienoa!

P.s. Sinä, joka koet tarpeelliseksi levittää minusta ympäri ämpäri huhua, jonka mukaan olen jonkin sortin huora kun vain harrastan lihallisten himojen toteuttamista muusikoiden kanssa makuuhuoneen puolella - kiitos siitä mielikuvasta, että luulet tietäväsi enemmän elämästäni kuin minä itse :)
Koska et ole kaverini etkä todellakaan ystäväni, ei sinulle eikä muutenkaan koko maailmalle kuulu minun yksityisasiani tai minun ihmissuhteeni.
On se jännä, että on niin vaikea käsittää, että on olemassa muitakin kuin huomion kipeitä huomio-huoria jotka tyrkyttävät itseään keikoilla välittämättä itse musiikista tippaakaan. Joitakin kun oikeasti kiinnostaa se musiikki, ei vain ne jotka heiluvat mikin ja kitaran varressa. Toisille musiikki on elämäntapa, joiden soittajat eivät ole metsästettävää lihaa vaan ihmisiä, joita arvostaa ja kunnioittaa paljon. Ja haluaa oppia tuntemaan, eikä siinä tietääkseni ole mitään pahaa jos sattuu ystävystymään. On se kumma että edes 2000-luvulla on vaikea ymmärtää että nainen ja mies voivat olla läheisiäkin ystäviä ilman mitään sen kummempia romanttisia tunteita. Tai ehkä meillä on erilainen käsitys ystävyydestä ;)
Suosittelen hankkimaan oman elämän, katsomaan peiliin tai vaihtoehtoisesti kasvamaan aikuiseksi ja lopettamaan moisten perättömien juorujen levittämisen ihmisestä jota et edes tunne. Et tunne millään tavalla ja ihan vain tiedoksi, et tule muuten koskaan tuntemaankaan.
Kiitos.
Romanin terveiset sinulle puolestani, no hard feelings ;

Photo by Sofie Marsden.

Translation ;

Fiiiiiiiiiiiiiiiiinally november is here!
Sister and Wednesday 13's tour "For Those Who About To Rot 2013" is on and it's time to rot at Stockholm this weekend and then again in the end of november in Manchester. We will also be in England for one whole week!!

The best bands in the world, the best cities in the worlds with the best people in the world. What else you should anymore hope from the World?!

I'm super excited. Sometimes life is damn great and beautiful!

And the same in english about that "P.s." thing above.
There's a girl here in Helsinki talking some shit about me so I just send some greetings to her. She keep telling how I'm so horrrrrrrrrrrrrrible whore who just sleep with every musician. Oh how nice! Now you all know my real job ... oh damn. LOL!!!
First of all, I'm well surprised how someone can know things like that about me what even I DON'T know. Cool or then NOT.
Because she's not my friend in any level, and neither are the rest of the world, my privacy and my relationships is not your business at all.
But obviously is way too hard for some people to understand, that you can go lots of gigs if you're a woman without hunting every damn musician. Some of us are interested of the damn music, you know? Music, which we like, which we adore, which we love so much that we're ready to pay a lot to hear it where ever we fucking want to.
And in that point, when you're seeing some special same bands a lot, it's kind a normal to get to know the members of the band. And I think there's nothing bad?
There's nothing bad to want know better the members of your favorite bands, if it's possible. There's nothing bad to became good friends with some musicians. There's nothing bad if a woman and a man are very good friends, it doesn't mean that's it of course about some kind of romance or sex. For fuck sake we're living the year 2013, not 1813!!!
I suggest this girl to get a life, having a long look into the mirror or just dealing with that fact you should finally GROW UP and stop talking about shit of people who you don't even KNOW.
You don't know me anyhow and you will never know. Thank you. :)

The last photo of Roman have some serious greetings from me to this girl. No hard feelings, you know!

" And people hate me, cause I'm better than you.

I'm perfect, pissed off, beautiful, I'm God.

So stand in line motherfuckers, don't waste my time. "

- Murderdolls

Would you love a Creature like me?

Ei tätä fiilistä vain voi sanoilla kuvailla, ei missään kielessä ole tarpeeksi ylistäviä sanoja!!!

Oon ihan out of words, ja niin kuin tiedätte, sitä ei kovinkaan usein tapahdu. Mistä mä aloittaisin tän sneek peakin kirjoittamisen?!
Lontoossa on aina ylikivaa, se tuntuu ihan yhtä kodilta kuin tämä Funlandikin. Vaikkakin äidin murkinat ei siellä kypsy, yhyy. Meidän kaksi ekaa iltaa meni ... tehden lähempää tuttavuutta Breezer Watermelon-nimisen himbulan kanssa sekä meidän ihanien ystävien! Siinä on pieni ongelma, btw, jos kaveri työskentelee baarissa. Voi tyhjentyä pullo jos toinenkin "golden shittiä" = kultahippu-vodkaa :D

Ja se keikka ... se keikka. Voi hyvä Luoja!! Mä olen tässä miettinyt pääni puhki mitä mä sanoisin siitä Lontoon SISTER + Wednesday 13 keikasta ja perjantaisesta W13:n keikasta mutta kun ei oikeasti millään meinaa löytyä sanoja.
Jonkun mielestä varmaan sanon joka keikasta näin mutta sanonpa taas kerran; oli yksi elämäni parhaimmista keikoista IKINÄ. Olen ollut viime päivät niin onnellinen että meinaan joka välistä itkeä onnesta ja tämä typerä virne ei vain katoa naamalta.

SISTER guys with Wednesday 13 guys. The best people!

Gotta love Cari's pants ... wait ... what pants ...

Molempien keikat Lontoossa oli yli-hyviä ja Wednesday 13:n keikat molemmat olivat ihan super-hyviä ja kirsikkana kakun päällä se että yksi mun lempi-bändeistäni viitsi jakaa ilosanomaa Lontoossa siitä että ollaan tultu Suomesta asti, ansaitaan vitusti rispektiä eli aplodit kehiin ja omistavat lopuksi yhden mun lemppari-biiseistä meille!!! Se jos mikä on maailman hienointa, ihan oikeasti. En vieläkään voi uskoa sitä todeksi!
Eikä sekään nyt varsinaisesti harmittanut kun Wed pyysi meitä esittelemään sille Hellsinkiä jne. ...

Oli myös maailman hienointa hengata ja bailata Sisterien kanssa, tavata kaikki jäsenet Wednesday 13:stä. Ne on ihan mahtavia ihmisiä ja toivon totisesti että monien muidenkin bändien jäsenet olivat samanlaisia. Rakastan niitä tyyppejä. Rakastan rakastan rakastan. Mun viime viikko oli yksi elämäni parhaista.

Paitsi ... kuvassa näkyvään lurikseen tuli reikä keskelle mahaa keikan aikana 02 Academy Islingtonissa. Buu :(

Translation ;

Last week was one of the best week's ever in my whole life, for fucking real.

Met again all the best swedish guys from SISTER, met the whole Wednesday 13 band, hang around and partied with them and all of our great friends in London and met a lot new nice ones. Perfection. Both gigs kicked asses and were one of the best what I have ever seen and W13's gig here in Hellsinki at friday was the same. Per-fucking-fection.

And they told the whole 02 Academy Islington that we're from Finland and came the all way to see them. They owned a song for us. That made my day. Fucking love these guys.

I'm just so HAPPY.

Death is only a chapter, so lets rip out the pages of yesterday. Death is only a horizon and I'm ready for sun to set!

Enää alle kaksi viikkoa Englantiin lähtöön ( kumpa jo voisin kirjoittaa että "enää alle kaksi viikkoa Englantiin muuttoon" ... no, ensi vuonna tähän samaan aikaan sitten !!! ) ja mun hieman nukuksissa ollut emo-addiktio alkaa nostaa päätään. Kuin huutamaan että "Simbaa, we're waiting for you!!!" jne.

All photos are from theadventuresofoliversykes ...

... reason why ... keep on reading!!!

( English text on the bottom like always in Translation-section :> coming up some deep shit haha )

Tämä on toinen kertani kun menen Englantiin, ja tarkemmin ottaen Lontooseen. Neitsyyshän meni tänä kesänä ... ja se kaupunki. Se kaupunki on jotain maailman parasta!! Sori vaan Tukholma, mutta nyt jäät kyllä kakkoseksi.
Tunsin siellä oloni enemmän itsekseni ja kotoisaksi kuin täällä ... tunsin vihdoin ja viimein kuuluvani jonnekkin juuri sellaisena kuin olen.
Kukaan ei katsonut kieroon, kukaan ei kyseenalaistanut sun ulkonäköä, kukaan ei ollut törkeä jne.
Päinvastoin!! Siellä pystyi vapaasti olemaan juuri sitä mitä olet, ja se oli enemmän kuin okei kaikille. Persoonallisuus oli rikkaus, ei väärin, ei typerää tai minkäänlainen haitta.
Suomessahan saat työpaikat sun muut puolet helpommin vaikka olisit tyhjänpäiväinen ja yhtä hyvä/huono työntekijä kuin me muutkin MUTTA kun olet kaunis, olet laihempi kuin pihalta löytyvä pajun vitsa ja olet yksi tämän maailman trikoo-hattivateista, eli viimeisimmät ( ja useimmiten karmaisivammat ) muotivillitykset päällä katuja vilistävä oman elämänsä Rihanna jne.

How someone can be so cute?

Noh, valittaminen ja avautuminen sikseen etten tukehdu raivoissani tähän yskään ... Parissa päivässä tietynlainen englantilaisuus kai tarttui meihinkin, koska meitä luultiin paikallisiksi!! Me oltiin ihan onnesta soikeina kuulkaas ;D
Se koko kaupunki oli vain niin inspiroiva ja kaikkea. Ja se aksentti ... *___*
Aion muuttaa Lontooseen. Moni sanoo että elämä on siellä oikeasti tosi "karua" ja blaablaa, eikä se ole oikeasti niin "wau" jos siellä asuu. Samapa se, minä ja mun jokainen solu mun kropastani ( jossa niitä soluja riittää ... ) rakastaa Lontoota, sen joka ikistä kiveä ja pieniä möyriviä hämähäkkejä ( tämä, jos mikä on PALJON sanottu minun suustani!!! ). Amen.
Sitä paitsi, tämmöiselle musiikki-addiktille ja keikkoja rakastavalle järkensä menettäneelle punapäälle on Lontoo mm. paras vaihtoehto, koska siellä on aina niiiiiin hyviä keikkoja. Tai no muutenkin koko Englannissa!
Voi  rakkaus.

Amen.

Täsä Lontoo-rakkaudesta päästäänkin siihen tosiasiaan, että olen taas ihan koukuttunut Tumblriin. Tai no lähinnä Olin blogiin eli The Adventures Of Oliver Sykes!
Se tatuoitu rääkyjä Bring Me The Horizonista, jos ette tienneet ;D
Itsehän naureskelin makeasti monet vuodet kaiken maailman emo-musiikille mutta kun muutama vuosi sitten tutustuin hyvään ystävääni Kylieen niin sitten ... ! Tuo engelsmanni vei minutkin turmion tielle ja suorastaan sysäsi niin paljon tatuoituja emoja verkkokalvoilleni sekä soitti joka sekunti kun olimme yhdessä kaikkia mahdollisia emo-bändejä että ... enhän minä sille mitään voinut. Luiskahdin kuin merimursu mereen, yhtä tyylikkäästi vain sillä erotuksella että itse luiskahdin emomereen ;)

It's getting hotter than ever in Reckless Love's music video.

Nämä kuvat joita tässä postauksessa näkyy, on siis mun suosikkeja tuolta Olin blogista. Enempää en kehdannut tähän laittaa vaikka mieli teki enemmän kuin vähän! :D

Eli tosiaan, pian sitä ollaan menossa Lontooseen. IIKSJFIOHWFHWFFAPFBPOPH!!! Ja the syy Lontooseen lähtöön on ... Rob Zombie ja Marilyn Manson - Twins Of Evil-keikka, parhauttaa!!! Noni, joko nyt saa seota lopullisesti vai ei?

Nyt saa ( eli siis pitää! ) myös kertoa kaikkia Lontoo-vinkkejä :)

Älkää unohtako tykätä SITC:sta Facebookissa!

>>> TYKKÄÄ Skeletons In The Closet facebookissa! <<<

I FUCKING WANT THIS.

True that.

Normi meininki. / Looks like me and my friends on friday nights haha.

Oli with Mitch from Suicide Silence. R.I.P., we'll always love you!

Translation ;

Less than two weeks for our London-trip ( I wish I could write "less than two weeks to moving to London" but next year at this time, it will be that!! ) and my a bit sleepy emo-addiction start to raise again haha!!
Like they would scream "Simba, we're waiting for you!!" and so on.

This is my second time when I go to England, and to London. I lost my London-virginity this summer haha!
London ... damn that town, it's the best!!! Sorry Stockholm, you kind a lose the game for London.
I felt myself to me a lot more in there than here and London also felt like home from the first seconds.
People are friendly, don't questionable if you're looking a bit different and so on. Perfection!

And what's the best in UK ... you can be what you are and look like what you want without same kind of judging than in Finland. Being yourself is riches, not a bad or 'wrong' thing.
This might sound a lot different than some of you have heard of Finland or be different view than the picture of Finland in your mind - yes, Finland is pretty known of darker and harder music, but still 'original' people look us like we're some fucking weirdos!!
I guess it's the same thing in everywhere but if I compare for example Helsinki and London, first of all the whole atmosphere is so much different in London than here. Pretty same in Stockholm too. Here's hard to get a job if you have one goddamn piercing in your face, they're judging you as a criminal immediately, and if you have tattoos it's the same thing. Of course we have people who think other ways, thank God, but there's still way too much people who think like that and way too many who judge you as a bad worker if you're not looking like all the others who follow fashion like dumb sheeps.
If and now when I do have piercings and tattoos, it doesn't make me any worse worker than 'normal' people. Unfortunately, many of the big bosses think like that, seriously, even it's fucking 2012!

Explode baby, explode.

Okay time to cheer up ...
I love London. I just love!!! It's so inspiring, and full of everything. Just ... perfection.
I'm gonna move to London. I know that it's not as glamorous as it might look like, but believe me, I can handle it. I have handle it many years in here too. And many people say it's not so "wau" after you move there but it's their opinion. For me London look like home, there's all open doors for making my dreams come true. I love London in every corpuscle on my body, every single stone and all of those disgusting spiders haha ( and that's a LOT from me cuz like we all know, I fucking hate those spider-whores!!! ).
And for me, who loves music and gigs to death, London offer all opportunities to see all good gigs and concerts - all bands always come to UK but way too often skip Finland :(
London is just pure love.

So fucking true ahaha.

From the London-love talking we can skip easily to that I'm totally in love to Tumblr. Or actually to Oli's blog The Adventures Of Oliver Sykes!
If somebody doesn't know who's he, he's the tattooed singer of Bring Me The Horizon ;D
My emo-past before I totally fall in love to emos, emo-music, emo-boys and Oli ... oh, I was one of those who laughed so badly to all emo/scene-kids but ... yes, there's a big BUT. I met few years ago my good friend Kylie, who's btw from London, and she ... she took me to the road of doom haha!!
Some might say it's easy to blame her, but seriously, she just ... she just showed 24/7 those damn hot half-naked tattooed emo-boys to me and played all emo-bands 24/7 when we met ... so, I just slipped to the ocean like sea walruses or seals do, with style ofc ;P Except, my ocean was full of hot emos haha.
And because of this emoness ... I love her even more ;)

All of these photos at this post is some of my favorites from Oli's blog. I would like to add almost everyone of them here but I tried to handle myself somehow heh! Btw, try to say "Tumblr" few times in a row and pretty fast. It's hard :D

So soon, very soon, we will be in London. OMFG!!! The main reason for our London-trip is ... Rob Zombie and Marilyn Manson - Twins Of Evil-show, motherfucking goodness!!! Can I now lost the rest of my sense and just fuck off and die after the gig as happy duck?!

All London-tips are more than welcome, let me know! :)

Oh, and please don't froget to like SITC in Facebook!

>>> LIKE Skeletons In The Closet in Facebook! <<<