Made it through the neon c-c-cocaine rain

Kuulumisia pikaisesti tähän väliin, no-life-elämä jatkuu vielä hetken kun Sveitsi voitti Latvian ja näin ollen Suomi jatkaa pienten kommellusten jälkeen jääkiekon MM-kisoissa! Jee!

Niin mitä muuta minulle kuuluu kuin armotonta Leijonien kannustusta? Sairaslomani jatkuu ainakin ensi kuun puoleen väliin että myös mahdollisesti siitä eteenpäin. Ja kun selvisi että myös välilevy on enemmän tai vähemmän muussina niin tuli vähän muutoksia kesän suunnitelmiin. :( Enemmän festareita Suomessa ja tänä vuonna vain kerran ulkomaille festaroimaan, ihan berberasta. Olen niin vihainen että tämä selkä estää kaiken kivan, jos näin dramatisoiden saa sanoa, mutta en sentään niin tyhmä ole että hankkisin vielä tieten tahtoen lisää ongelmia. Joskus se on vain laitettava terveys etusijalle, vaikka se ei mieluisin vaihtoehto olisikaan.
Ruusuilla tanssimista ei tämä sairasloma ole, aikaa on niin paljon että tekisi mieli kiipeillä seinille, selän kuntoutus käy ihan työstä melkein jokaisena päivänä viikosta ( pidän 2-3 lepopäivää treenistä viikossa ), raha-asiat stressaa kiitos kaiken maailman valtion päättämien typerien sääntöjen. Suomessa on kyllä paljon helpompaa olla työtön pummi kuin töissä käyvä "kunnon kansalainen".

Osan ajasta olen viettänyt tiiviisti vanhempieni luona maalla koska kaupungissa kuolisin tylsyyteen. Kun ei kavereilla ole aikaa joka päivä nähdä eikä siinä pienessä koirankopissa paljon tekemistä riitä ja vielä kun allergian sekä katupölyn yhdistelmä on niin tuhoisa että ei siellä kämpässä pysty kunnolla edes olemaan. Vali vali vali. :D
Olenkin keskittynyt maalla ollessani operaatioon vanhan huoneeni siivous! Huh huh mikä projekti, ei voi muuta sanoa. Viimesten muutaman vuoden aikana olen kipannut kaikkea mahdollista tuonne huoneeseen jo entisen rojun lisäksi. Olen kärrännyt portaita alas kaksi jätesäkillistä täynnä roskaa/täysin turhan päiväistä tavaraa, siivonnut vaatekaapit ja heittänyt kaikki ei-minun-näköiset-vaatteet/kengät joko myynti-kasaan tai roskiin. Tuntuu todella hyvältä heittää kaikkea pois, suosittelen. Tuli huomattua että omistan vaatteita ihan tarpeeksi, paljon halvempaa laihtua niihin takaisin kuin ostaa uusia! :D
Olen myös siivonnut ompelu-tavarat että piirrustus-tavarat ja löytänyt aivan uuden inspiraation molempien suhteen. Suunnitelmissa on piirrustuksen parissa tehdä eräänlainen kokoelma erilaisia muotokuvia joilla on yhdistävänä tekijänä erikoiset hiusvärit. Näyttää paremmalta päässäni ja paperilla luonnokset kuin tuo kuvaus, haha! Pitäisi vain päättää millä tekniikalla ja millä väreillä ne toteutan ... Ja noita värikyniä katsellessa totean 57 kerran kuinka haluankaan sen 72 värikynän pakkauksen. Kyllä sen vielä tänä vuonna ostan perkele!

Näiden lisäksi olen suunnitellut maalaavani pari hyllykköä mustanruskeaksi ( sellaiseksi melkein-mustaksi-ikea-väriksi :D ) sekä peilipöydän, jahka saan metsästettyä mieluisen jostain kirpparilta. Vanhemmat eivät tästä ole varsinaisesti innostuneet koska tietävät että mitä ikinä teenkin niin räpätessä roiskuu mutta olen luvannut että tällä kertaa en sotke koko muuta taloa. Ainakin toivon niin. Unelmieni kämppä kun ei todellakaan tule olemaan minimalistinen valkoinen laatikko täynnä kilpaa hohtavia valkoisia huonekaluja, vaan päinvastainen mustanpuhuva rokki-luola, niin ihan tulevaisuutta ajatellen on paljon järkevämpää maalata huonekalut nyt kuin vasta sitten kun unelma-kämpän avaimet on kädessä. Kerrankin kaukaa viisas olen, tai ainakin toivon niin.

Koska aikaa ja jonkinlaista mielenkiintoakin on kokkauksen suhteen, niin olen pyöräytellyt ulos erilaisia herrrrrkullisia salaatteja. Yleensä teen ison kulhollisen salaattia josta lounaalla syön osan perunan/pastan ja lihan kanssa. Päivällinen on sitten taas aina salaattia. Yleensä mulla on salaatissa aina jotain lihaa koska vaikka salaatti onkin hyvää ilman sitä niin argh, tykkään vaan niin paljon kun siinä on joukossa joko kanaa, kalaa tai tonnikalaa. Kananmuna käy paremman puutteessa myös lihan korvikkeena, hehe. Helppoa ja halpaa, helposti parin päivän salaatin ainekset saa kasaan kahvilan yhden salaatin hinnalla. ;)
Tämä kala-salaatti on kyllä ehdoton suosikki, mikään ei ole niin hyvää kuin lämminsavulohi mmmmmm. Ja raejuusto. Voisin elää molemmilla vaikka koko loppu-elämäni, niiiiiin maailman parasta ja vieläpä terveellistä.
Tein myös yksi lauantai herkullista pizzaa, pohjana toimi tällä kertaa semmoinen viljainen rieska-pohja, kuulostaa tosi epäilyttävältä enkä muista ollenkaan sen nimeä mutta se toimi mun mielestä ihan yhtä hyvin kuin perus pohjat tai perus itse tehty pohja. Toi nyt oli vaan nopeempi ja terveellisempi vaihtoehto kuin Rainbown vaaleat valmiit pizzapohjat. Siihen päälle sitten ketsuppia, tuoreena grillistä ostetun broilerin jämät, ananasta, juustoa ja pizzamaustetta. Olen pizzojen täytteiden suhteen todella nirso mutta toi yhdistelmä ei ikinä petä, oli ihan järkyttävän hyvää. Tänään tein itse jauhelihapihvejä, ja jopa söinkin niitä vaikka en oikein punaisesta lihasta enää välitäkään. Hyi kamala ei pitäisi puhua ruuasta kun mulla tuli ihan hirveä nälkä, ääääää. :D

Tämän kaiken lisäksi olen saanut jonkun pahemman luokan auringonpistoksen ja tilasin elämäni ensimmäisen maxi-mekon. Black Milkiltä tietenkin. Kun sietää näitä toisinaan hyvinkin rasittavia kipuja päivästä toiseen, koin että ansaitsen sen vaikka juuri totesinkin etten lisää vaatteita tarvitsisi. Olen sallinut itselleni ostaa seuraavan X ajan aikana vaatteita vain Black Milkiltä tai perus kaupoista jotain perus toppeja. Okei just kuolailin Kreepsville 666:n uutuuksien perään mutta niitäkin pitää vähän kahteen kertaan miettiä kun ei mitään Roope Ankkoja kuitenkaan olla.

Niin ja tämän kaiken lisäksi olen tietenkin löytänyt uuden Leijona-suosikin! Tietenkin tyyppi pelaa Minnesota Wildissa, mun suosikki NHL-joukkueessa, Koivun että Granlundin kanssa välillä jopa samassa kentässä. Ääää ihan paras vaikka onkin mua vuoden nuorempi. Hups. No mutta nuoret ne jaksaa! Kyseessä on tietenkin Porin oma poika Erik Haula. ;) Pelinumerona #56.

Näin ekan pelin jälkeen kun hän oli liittynyt Leijoniin, unta että hän oli ihmissusi. Oltiin mun isän kanssa keltaisella avoautolla liikenteessä, hakemassa jotain boksia mun vanhasta asunnosta, ja kun menin hakemaan sitä boksia niin siellä oli jotain randomeita pyssyt ojossa. Hetken päästä alkoivat ampumaan mua, sitten Haula hyppäsi paikalle ihmissutena ja rupes tappelemaan niitä vastaan. Pääsin rappukäytävään pakoon mutta joku lumppu tietenkin ehti mun kannoille ja jouduin hakkaamaan sen pään seinään muussiksi että pääsin siitä eroon. Sitten väisteltiin yhdessä luoteja Haulan kanssa, vähän samalla tavalla kuin leffoissa slowmotion-tyyliin, ja lopulta päästiin lähtemään autolla jonnekin kauas pois. Se laukkasi aikansa meidän perässä turvallisuus-syistä ja lopuksi hyppäsi ihmisen muodossa autoon. Oli joo aika wtf olo kun heräsin. :D Eikä nämä unet edes ole hulluimmasta päästä mitä näen ... mielikuvitusta ei ainakaan minulta puutu.


Translation ;

What's up?! My back is still so sore and hurt that I can't work in a while. Though there's pretty much work to do because I need to do work-outs it 4-5 times in a week, but I still feel myself a bit bored. Like ... there's nothing else to do than just ... being. Which is for me horrible because I like to go everywhere and so on. Blaah.
There's also a little bone damaged in my backbone so I need to change most of my summer-plans. It really sucks, doing only one festival in other country than Finland this year. I hate it that I need to do changes because of my back, it's for fucks sake ruining my whole summer haha. But I'm not so stupid anymore that I would take any risks to hurt it more so now my main goal is to get it back in condition!

In other news, I have been mostly just at my parents place. Have been cleaning my old room, how on Earth I have ever thought I would need all of that stuff?! Feels good to throw stuff to the trash and get rid of everything what I don't want/need anymore. I have found again my lost inspiration for drawing, designing and sewing clothes, woohoo. :)
I have also found some little inspiration what comes to cooking, hot damn how yummy salads I have made.
And I kind a order my first maxi-dress ever a while ago from Black Milk Clothing. I think I will fall in love to it, it's so beautiful. And I totally deserve it because I need to deal with these pains 24/7. Right?

But there's still left some no-life-times because Finland is still playing in ice hockey world championships and I need to watch every game and so on. Hehe, I know, I love them too much. That hot guy in the end of the post is Erik Haula, who came to our team in the last minutes and who play also in Minnesota Wild ( where my top favorites Mikko Koivu and Mikael Granlund also play ). And yeah he is one of my new favorites of our team Finland. I also saw a dream where he was a werewolf, hahahaa, that was so weird dream.

Hopefully you're doing well too! X

How could something so beautiful turn out so fucking deranged?

Ajattelin kirjoittaa vähän reaali-aikaisia kuulumisia myös. :)
Tässä ollaan edetty jo huhtikuun puoleen väliin asti, ja tuntuu että alkaa hirttosilmukka kaulan ympärillä vähän helpottamaan. Voi kunpa osaisin olla stressaamatta niin elämä olisi kovin paljon helpompaa. Mutta ehei!
Olen stressannut kaikesta oleellisesta sekä olemattomasta, ja mulla oli jo varmaan jonkun sortin burn outin oireita ilmassa. Siis ei duunin suhteen, vaan koko elämän. Tuntui että multa vaaditaan, minä itse mukaan lukien, joka suunnalta niin paljon että mä en vain yksinkertaisesti jaksa. En pysty. Sitten sanoikin selkä poks ja tässä olen tällä hetkellä sairaslomalla. Henkisesti kun on rikki, niin kyllä se kroppakin sen joskus tajuaa.
Vieläkin mulle aiheuttaa välillä ahdistusta se, että musta tuntuu että multa vaaditaan kaikkea ja että mun pitäisi revetä joka paikkaan. Kun sitä vihdoinkin opettelee sanomaan ei, siitä saakin vain paskaa niskaansa. Oppii sanomaan ei lisä-vuoroille, joihinkin tapaamisiin jne. koska haluaa kuunnella sydämen ääntä ja kuulostella sitä mikä itsestä tuntuu parhaalta. Niin kuin jokainen on aina sulle toitottanut että niin pitää tehdä. Lopulta kun teet niin, oletkin paska ihminen. Joko multa meni jotain ohi tai ... ? :D

On my way to see Amoral in the end of february. :)

On ollut vaikea nauttia niin duunista, ystävien seurasta kuin muuten vaan perus touhuista kun tuntuu että elää jossain vankilassa. Tai jonkun toisen elämää. Sitten tajusin että nyt on jotain pielessä, kun en enää nauti siinä mielessä elämisestä kuin ennen samoilla rahkeilla mitä minulla on. Raskas työ mitä raadetaan jokaisen palkan eteen, ei tuo enää minkäänlaista mielihyvän tai helpotuksen tunnetta palkkapäivänä - päinvastoin.
Mun rempattu asunto on ... aika lailla berberasta. Älkää ymmärtäkö väärin, osaan kyllä arvostaa sitä että minulla on edes asunto mutta kun se aiheuttaa terveydellisiä haittoja niin rupeaa usko siihenkin vähän järkkymään.
Edelleen mieltä kalvaa myös jouluna menehtynyt vaarini eli paappani. En ole puhunut asiasta paljon enkä varmaan käsitellytkään sitä "oikea oppisesti", mutta eikö jokainen sure tavallaan? En ole edes asiasta kertonut Facebookissani, koska en ... en jotenkin pysty. Yleensä tosin ihastutan ystäviäni kaikilla mahdollisilla jutuilla siellä haha. En vain jotenkin kaipaa sääliä, ennemminkin kaipaan kyllä ymmärrystä. En mitään turhan päiväistä löpinää. Vaikka en ollut ehkä super läheinen hänen kanssaan, niin hän oli parempi paappa mitä olisin koskaan voinut edes toivoa. Ja vaikka olen hyväksynyt ja ymmärtänyt asian, ja tiedostan että hänellä on nyt parempi olla, niin silti se sattuu. Sattuu ihan helvetisti. Toisinaan vähemmän, toisinaan enemmän. Mutta ei sitä tosta noin vaan voi unohtaa ja "get deal with it".
Tietyllä tapaa kipeistä asioista on helpointa puhua anonyyminä, esimerkiksi Tumblrissa olen asiasta enemmän julkaissut kirjoutuksia koska siellä multa ei odoteta eikä vaadita mitään. Olen täysin anonyymi ja voin murtua silloin kun haluan. That's how I like it.

Oikeastaan vasta nyt kun selkä sanoi "niks naks minäpäs en toimi" ja on saanut olla rauhassa, ilman sen kummempia vaatimuksia itseltä kuin muiltakaan, niin on saanut ajatella rauhassa. Ja oppinut arvostamaan ihmiskehoa. Sitä tosin ei kukaan tässä maailmassa arvosta ellei menetä jotain täysin yksinkertaista ja normaalia kykyä.
Kyllä mäkin vaivuin masennukseen kuin emo-teinit konsanaan :D Kun sitä saa kuulla että selkä tulee olemaan entisessä loistossaan vasta 3-4 kuukauden päästä ja se vaatii erittäin pitkäjänteistä treeniä, huoltoa ja lepoa niin siinä menee helposti usko kaikkeen. Ja rupeaa maalailemaan kaikenlaisia kauhukuvia, etenkin jos omaa yhtä vilkkaan mielikuvituksen kuin minä hehe. Ja hokemaan sitä samaa lausetta että "miksi juuri minä?". Sitä kun tuntuu toisten ihmisten saavan kaiken niin helposti, saatanan primadonnat. Hetki siinä meni ennen kuin nielin ylpeyteni ja angstini, hyväksyin asian ja ymmärsin että oma terveys on laitettava etusijalle. Olen aina ollut semmoinen ihminen, joka menee lääkäriin vasta pakon sanelemana eli käytännössä pää kainalossa. Tuntuu niin turhalta olla vain, toisaalta juuri tietynlainen tekeminen sattuu todella kivuliaasti. Mutta ei siis mitään ole kirjaimellisesti rikki, poikki yms. Selän ja takareisien lihakset ovat niin pahasti lukossa/jumissa että koko ajan sattuu, tietynlaiset asennot sattuvat ihan kamalasti jonka jälkeen on vähän hankala kävellä ja sillee. Mitä tästä opimme? Kun treenaatte ja teette duunianne - muistakaa venytellä kunnolla, käydä hierojalla mikäli treenaatte paljon/teette fyysistä duunia, ja oikeasti venytellä niin maan perusteellisesti koko vartalo. Mun yksi harvoista neuvoistani teille, rakkaat lukijani on se, että nyt oikeasti venyttelette. Muuten toistelen tätä samaa lausetta vielä 57 kertaa jos ette tee niin kuin käsken :D Koska tämä ei ole kivaa, voin kertoa.
Mutta kai se on sitten jotain tällaista satuttava elämässä että ymmärtää yhtä sun toista omasta tilanteestaan!

Nyt voidaankin sujuvasti siirtyä masennuksen pohjalta positiivisen aallon harjalle! Mitä sitä turhaan hihkumaan jos ei ensin pohjusta tarinaa jotenkin sydäntä särkevästi. Sehän on menestyneen Hollywood-elokuvankin nyrkkisääntö :D
1. Kaikista hienointa on se, että tuntuu että voi taas hengittää kunnolla eikä tosiaan mikään hirttosilmukka kaulan ympärillä kiristele. Että olen jälleen kerran kasvanut ihmisenä ja ymmärtänyt asioita, laittanut niitä vähän tärkeysjärjestykseen. Olen tehnyt päätöksiä, kerrankin niin että olen oikeasti kuunnellut sitä sydämen ääntä.
2. Minulla on upeita ystäviä joiden kanssa voi jutella kaikesta hassusta ja suunnitella upeita reissuja! Ja ne jaksaa mua vaikka oon toisinaan todella ärsyttävä ja vaikea tapaus.
3. Osa masennus-aallon syytä lienee surkea keikka-tilanne Suomessa, en käsitä mitä on tapahtunut. Ennen kävin keikoilla yhtä monesti viikossa kuin nykyään käyn parissa kuukaudessa. Oli sitten töitä tai koulua. Tai sitten kaikki hyvät bändit osuvat samalle viikolle kiertueineen -___-
Mikäli vertaa esimerkiksi Ruotsiin, niin suurin osa bändeistä kieppaa vielä sen kautta mutta eivät tule tänne. Miksi? Siksi koska täällä ei ole tarpeeksi kysyntää? Englannissa meno on edelleenkin keikkojen osalta samaa, ellei parempaakin. Siksi veri vetää entistä sitkeämmin sinne. Ärsyttää suunnattomasti se, että jos haluaa lähteä katsomaan bändejä niin pitää ruveta lähtemään useammin toiseen maahan, kuin toiseen kaupunkiin Suomessa. Jos miettii esimerkiksi vuosia 2008-2010, jolloin Suomessa oli niin hyviä keikkoja koko ajan että melkein valinnan vaikeus iski, niin nyt tilanne on täysin päinvastainen. Osa syy lienee faneilla, en tiedä mitä pitäisi tehdä - sitkeästi vain jatkaa keikka-paikkojen sähköpostien spämmäystä että "tämä tänne esiintymään , kysyntää on!", ostaa 57 levyä / per bändi vai mitä. Koska on se nyt ymmärrettävää ettei kiinnosta tulla esiintymään maahan, josta jää loppujen lopuksi itse vain miinukselle, vaikka kuinka rakastaisi soittamista.
Jonkinlainen helpotus tilanteeseen on tulossa kesän festareiden suhteen, vaikka tarjonta ei nyt mitenkään erityisemmin säväytä - samaa paskaa, mutta eri paketissa :D Rob Zombie oli koko kesän mielenkiintoisin esiintyjä mutta sekin meni ja perui. Ei ole enää semmoisia super kiinnostavia nimiä ja silti hinnat liitelevät pilvissä. Otetaan vertailun vuoksi esimerkiksi Graspop, jossa on tänä vuonna muutamia samoja suuria nimiä kuin Suomen festareilla, että myös liuta muita yhtä suuria nimiä plus yli 57 bändiä joista kaikki ovat suurempia "pienempiä" esiintyjiä kuin Suomen vastaavat. Hinta-eroa on muutama hassu kymppi festari-lipuilla vaikka bändi-tarjonta on ihan eri planeetalta. Plus Suomessa maksaa leirintä erikseen.
Toki lennot maksavat mutta kyllä minä mieluummin maksan vaikka 150 euroa lennoista, kuin juon itteni samalla summalla niin känniin että paskatkin bändit kuulostavat vähän paremmilta. Puhumattakaan festari-ruokien laadusta, tarjonnasta ja hinnoista! Arrrrggggghhhhhhh!!
No joo, se siitä positiivudesta. Pakko lopettaa paasaaminen kun rupeaa ärsyttämään itseäkin niin paljon, kun kaikki on päin berberaa :D
4. Uusi-Seelanti! Katsoin eilen illalla silkasta mielenkiinnosta lentoja sinnepäin ja ne olivat ihan naurettavan halpoja. Siitä tulee paras reissu mm. ikinä *___*
5. Joulukuu! Olen tässä viimeisen 2 viikkoa treenannut oikein systemaattisesti ja fyssarini olisi varmasti ylpeä minusta. Kunhan vielä jatkaa tällä tyylillä hamaan loppuun asti niin ollaan voiton puolella hehe. Hirveästi tsemppausta se vaan itseltä vaatii, eikä lainkaan paineita vaikka joulukuu on vauhdilla tulossa vastaan ... hihiii silloin vasta unelmista tehdäänkin totta!
6. Syksy! Syksylle on julkaistu paljon hyviä keikkoja Suomeen, joten ei taidetakkaan olla ihan kusessa asian suhteen. Suomeen keikoille saapuu mm. Arch Enemy ja Deathstars, jota ei ole Suomessa näkynyt vuosiin ja joka sattuu olemaan yksi lempi-bändeistäni joten olen syystäkin innoissani. :)
7. Wednesday 13! Tule jo toukokuu!
8. Päätin varata kampaaja-ajan. Nyt riitti taas hetkeksi tämä otsatukattomuus hehe.
9. Olen löytänyt luovuuteni jälleen!
10. MyGrainin, Profane Omenin ja Amoralin keikka Nosturissa maaliskuussa. Voi että, se ilta oli pitkästä aikaa ihan tajuttoman paras! Olin niin onnellinen monta päivää sen jälkeen, kun oli niin hyvä seura ja musiikkia tarjolla että hymyili idiootisti kuin hangon keksi koko ajan! :)
11. Ira on takaisin Suomessa!!!! Ihan kamalaa kun hän on viime ajat asunut toisessa maassa.
12. STATUE DEFENDERIT ON VIHDOINKIN MUN JA TULLISSA ODOTTAVAT MINUA!
13. Mun suurin unelmani ikinä on toteutunut. Enkä mä ole edes tajunnut sitä. Sietäisin kuolla häpeästä! Orlando Bloom on mun ensirakkauteni ( ja mahdollisesti viimeiseni, koska olen forever alone hehehee ) ja suurin että herkullisin toiveeni herra Bloomin suhteen ikinä olisi se, että se esittäisi rokkaria. Kun hänen arki-tyyliänsä seuraa, niin suurin osa miellyttää omaa silmääni. Se on rennon rokahtavaa muttei mitään pvc-gootti-virityksiä luojan kiitos. No sitten, eilen googletellessani huvin vuoksi silmäkarkin takia häntä törmäsin kuviin hänestä rokkarina. WAIT. What the fuck?! Googletin vähän lisää ja selvisi että hän on esittänyt jonkin sortin räkäistä muusikkoa elokuvassa Sympathy For Delicious, joka tuli ulos vuonna 20-vitun-10. Mun suurin unelmani ja fantasiani on siis vihdoin ja viimein totta ja aion kattoa tota elokuvaa ja noita kuvia seuraavat 57 000 vuotta. Aaaaaaahhhhhhhh x miljoona. Ei kukaan vaan voi olla noin kuuma! Voi että! Anteeksi Orli rakas että olen viime aikoina kuolannut niin paljon Tom Hiddlestonia, Lee Pacea ja Luke Evansia yms. kyllähän sinä nyt aina tulet olemaan se numero 1 !!! Yhyy. Mun sydän ei kestä tämmöistä. Tosin mun 11-vuotias minäni olisi jo koomassa, jos tietäisi näistä kuvista ja tästä elokuvasta. Oon nyt aikuinen ja cool eli jalka vain puoliksi haudassa :D

I can't breath, too much hotness.

Niin. Ei se maailma ihan niskaan ole putoamassa, elämässäni on paljon hyvää ja se on välillä hyvä pohtia niitä kaikkia hienoja asioita mitä elämässään on eikä aina sitä, mitä ei ole. Silti ei kannata koskaan luovuttaa unelmiensa suhteen! :)
Niin ja puolialaston Orlando Bloom parantaa aina. Toivottavasti kaikilla oli viihtyisä ja rentouttava pääsiäinen!

P.s. Mä tiedän olevani harvinaisen vaikea ihminen. Koittakaa kestää. Mutta se olen vain minä :D

My life is not for sale, my heart is in this fight forever ; What can you take from me?

Sain Oonan monta elämää-blogin pitäjältä Oonalta aikamoisen haasteen. Kiitos tästä :)
Olen kuitenkin sen verran laiska tapaus ja unohtaisin kuitenkin kuvata/kertoa kaiken oleellisen ja ei niin oleellisen joten tyydyn vain vastaamaan näihin kysymyksiin. Suuren suuri hatun nosto niille jotka ovat koko haasteen jaksaneet tehdä, mahtavaa!

Haaste; Haasteen tarkoituksena on antaa lukijoiden seurata sinun elämääsi 

viidentoista päivän ajalta. Sinun tulee ottaa päivittäin kuva seuraavista aiheista: 

AAMU - NAAMA - HIUKSET - RUOKA - TÄRKEINTÄ - PÄIVÄ - ILTA - PÄIVÄN KUVA

+ Sinun täytyy kertoa päiväsi kohokohdat ja kuulumiset.

-

Haaste alkaa seuraavana päivänä, joten tänään joudut vastaamaan rehellisesti kahteenkymmeneen kysymykseen.

1. Mikä on sinun horoskooppi merkkisi? 

Leijona, jossain horoskoopeissa Rapu. Olen syntynyt 23.7. ja tyyliin 10% eri lehtien/internet-sivustojen/younameit mielestä olen rapu, pääosin kuitenkin leijona. Tunnistan kuitenkin itsessäni molempien horoskooppimerkkien luonteenpiirteet yms., joten koen olevani jokin epämääräinen rapuleijona :D

2. Osaatko valehdella?

Osaan, kasvotusten se on tosin aika hankalaa koska mun naamasta näkee heti jos valehtelen.

3. Pidätkö itseäsi luotettavana?

Pidän. Ei tule mieleen puukottaa jengiä selkään, vaikka puukottaisivat minua itseäni. Ei mua enää sitten kenenkään tekemiset kiinnosta, ne on kuin ilmaa minulle.

4. Miksi aloitit bloggaamisen?

Lähinnä siki, että olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja itseni ilmaisusta jotenkin luovalla tavalla. Koen kirjoittamisen helpommaksi kuin esimerkiksi puhumisen, mitä tulee tiettyihin asioihin.
On myös kiva lukea vuosien takaa tarinoita täältä, siinä on jotain nostalgista ... tykkään kirjoittaa käsin mutta päiväkirjan kirjoittaminen on vain nopeampaa ja helpompaa koneella.

5. Oletko onnellinen?
Perus onnellinen ; on ystäviä, perhe, olen perus terve, työpaikka, oma kämppä, oma koti ( = missä vanhemmat asuvat ) jonne voi aina palata mitä ikinä tapahtuukaan, ja jonkun verran järkeä päässä.
Toisaalta, olen jotenkin todella ulapalla tällä hetkellä. En ole enää niin varma siitä mitä haluan elämältäni enkä ole varma mitä lähitulevaisuudessa pitäisi tehdä, pelkään että teen vääriä valintoja muiden ihmisten mielipiteiden/ajatusten pohjalta ... on liikaa asioita mitä haluan, mitä haluan tehdä ja kokea sekä asioita joita haluaisin vältellä mutta en voi. Huoh. Toisinaan epäilen onko kaikki työ oikeasti tämän arvoista vai pitäisikö tehdä jotain radikaaleja muutoksia elämässä. Vielä ei ainakaan ole vastausta tuohon kysymykseen, hehe.

6. Kadutko jotain asiaa erittäin paljon?
Onhan niitä muutamia. Mutta ei niille enää voi mitään, muuta kuin pyytää anteeksi ja toivoa parasta.

7. Raha vai rakkaus?
Mielenkiintoinen kysymys. Toisaalta rahalla saa melkein mitä haluaa paitsi rakkautta, rakkaudella ei taas saa rahaa ja ketä nyt kiinnostaa köyhänä kituuttaa vaikka olisikin maailman ihanin ja paras tyyppi vierellä ... tosin rakkaus on niin hieno asia että sen vierellä mitkään ongelmat ei tunnu niin isoilta kuin muuten.
Jos mulle annettaisiin mahdollisuus valita joko niin että joku maksaisi vuoden ajan kaiken mitä haluan, kaikki jutut, matkustelut ja etenkin reissun Uuteen-Seelantiin, vai niin että saisin olla jonkun maailman ihanimman tyypin kanssa sen vuoden eikä olisi takeita jatkosta ja se tyyppi olisi joku semmoinen jota oikeasti rakastaisin ja se mua ... hmm ... valitsisin varmaan rahan loppujen lopuksi. Rakkauden valitsisin jos olisi mahdollista saada se ( tai no ne : DDD ) kenet haluan mutta tiedän ettei se ole mahdollista joten mieluummin olen yksin ja nautin elämästäni niin, vaikka se toisinaan ankeaa onkin. Voittaa tosin särkyneen sydämen aiheuttaman tuskan 6-1 :D
Sanoisin että vastaan varmaan rakkauden vasta sitten kun olen ensin oppinut rakastamaan itseäni, eli ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa, olen myös äärettömän kyllästynyt kaikenlaiseen säätämiseen joten mua ei kiinnosta ellei kohdalle osu joku oikeasti kiinnostava tyyppi. Ja niitä ei yleensä kiinnosta minä joten ... you see the problem?
Menipäs syvälliseksi, hupsista.

8. Onni vai terveys?
Nämä kaksi asiaa kulkee mun mielestä aikalailla käsi kädessä ... tosin voit olla onnellinen vaikka olisit kuoleman sairas ja taas terve mutta onneton. Jotenkin itse olen sitä mieltä että molempiin asioihin voi vaikuttaa todella paljon itse, sitä makaa niin kuin petaa, mutta ehkä kuitenkin vähemmän terveyteen.
Sanon terveys, onnen voi sitten itse rakentaa.

9. Olet yksin, sinulla on kylmä. Otat puhelimen käteesi, kelle soittaisit sillä hetkellä?
Varmaan äidille tai hyville ystäville ... tosin tuntuu ettei kukaan vastaa ikinä silloin kun pitäisi haha.

10. Mikä on sinun hurjin unelmasi?
Niitä on liikaa tähän listattavaksi.

11. Etsi netistä tämän päivän ennuste koskien horoskooppiasi.

Iltalehti: Ystäväsi tunteet sinua kohtaan ovat vahvempia kuin sinun häneen. Tilanne on hieman hankala, sillä pidät hänestä kuitenkin aivan todella. Yritä rauhoittaa tilannetta.
Ilta-Sanomat: Ruutivarastosi ovat sen verran vähissä, ettei tuota kallisarvoista ainetta kannata tuhlata eräisiin, joilla ei oikeasti edes ole perusteita puheilleen.

Hahahaah joo tota, Iltalehti, epäilen suuresti että kukaan mun kaveri olisi ihastunut muhun. Kaikella kohteliaisuudella toki, olisihan se imartelevaa mutta ... njäääh hyvin epätodennäköistä. Ja Ilta-Sanomat, kiitos, puit sanoiksi fiilikseni.

12. Kadehditko ihmisiä?
Joitain ihmisiä kyllä. Kukapa ei kadehtisi ketään? Se on paska puhetta se, joka sanoo ettei kadehdi ketään.

13. Millainen olisi unelma sinä?
20 kiloa laihempi, vähän naamaremonttia, luonnostaan punaiset hiukset ja piiiiiitkät, kyky puhua tunteistaan paaaaljon paremmin, uskaltaisi sanoa suorempaan miten ja miltä asiat oikeasti tuntuu, luottaisi enemmän itseensä, uskaltaisi ilmaista itseään paremmin, osaisi hoitaa raha-asiansa paremmin, osaisi ilmaista kiitollisuudensa paremmin, kuuntelisi enemmän sydäntään mutta myös järkeään, tekisi unelmistaan totta eikä vain jumittaisi tiedottomana paikoillaan.

14. Kuvittele itsesi 10 vuotta eteenpäin. Missä olisit ? Mitä tekisit ?
Olisi kämppä sekä Lontoossa, että täällä Suomessa. Tekisin jotain vaate-alan hommia, oma vaatemerkki pyörisi ns. oikean työn rinnalla. Matkustelisin maailmalla tapaamassa ystäviäni ja käymällä samojen lempi-bändien keikoilla kuin 10. vuotta sittenkin, suunnittelisin innoissani festari-kesää.
Jos joku minua todella paljon rakastava hölmö olisi eksynyt elämääni, toivoisin meillä olevan ainakin yksi lapsi joka toivottavasti kokisi itsensä hyvin rakastetuksi, maailman parhaaksi aarteeksi. Joka päiväkodissa julistaisi että "mun äitipäs kuuntelee Lob Sombieta!" :D

15. Suurin ensi kesän suunnitelma?
Keksiä jokin keino miten nähdä monta Rob Zombien keikkaa :D

16. Milloin viimeksi itkit?
Torstai-iltana.

17. Miksi ihmiset seurustelevat, vaikka sanovat sen olevan hankalaa?

Helvetin hyvä kysymys. Jos pitää koko ajan itkeä kuinka se kumppani ei osaa tehdä mitään oikein, on ihan paska, ei rakasta mua ja lal lal laa, niin kannattaa varmaan lähteä lätkimään. Olen niin kurkkuani myöten täynnä tuollaista paskan jauhamista :D Kannattaa myös miettiä, miten itse käyttäytyy. Opetelkaa arvostamaan sitä mitä teillä on, ja jos se ei ole just sitä mitä sinä haluat, niin mitä siinä sitten tuhlaamaan kenenkään aikaa. So fucking simple.
Rakkaus ei ole helppoa, eikä sen kuulukaan olla, mutta ei sen pidä mitään taisteluakaan olla. Eikä sille voi mitään jos joku ei rakasta sinua yhtä paljon kuin sinä häntä. Life's a bitch and then you die.

18. Seurusteletko sinä?

En todellakaan. Sen päivän kuin näkisi! :D Kyllä mussa rakkautta riittää vaikka muille jakaa, en mä oikeasti ole todella kylmä, sarkastinen ja toivonsa menettänyt ihminen miltä saatan toisinaan vaikuttaa. Mä en vaan halua tuhlata tai antaa sitä kenelle vain.

19. Haluatko mennä naimisiin?
Olen aina unelmoinut naimisiin menosta, joten hienoa se olisi. En silti koe sitä ns. pakolliseksi, enemmänkin luonnollinen askel suhteessa. Jos mies ei kosi mua ensimmäisen 6kk sisällä seurustelun alusta alkaen, en koe tarvetta tehdä itsemurhaa. Kaikki omalla painollaan, tässähän on koko elämä aikaa.

20. Mitä mieltä olet tästä haasteesta? 
Itse haaste on ihan jees, mutta en sitä tee koska olen aivan liian laiska semmoiseen. Nämä kysymykset sitten olikin todella mielenkiintoisia ja pisti oikeasti miettimään.

-

Lisää vielä tähän loppuun 5 tärkeää kuvaa.
Otin oikeudet omiin käsiini ja lisäsin viiden sijasta muutaman enemmän. Whoops! Nää tyypit on ne parhaimmat!

-

Haasta vähintään viisitoista bloggaajaa tekemään tämä haaste.

Phyh. Koska olen laiska paska, haastan tähän 15 sijasta 0 bloggaajaa :D

I'm SICK SICK SICK

Vihdoin ja viimein marraskuu.
On aika käynnistää jonkun sortin punainen, mustilla tehosteilla, pääkalloilla ja tolkuttomalla määrällä glitteriä varustettu kiertue-bussi.

"For Those Who About To Rot 2013"-kiertue alkaa omalta osaltamme Tukholmasta tämän viikon sunnuntaina ja jatkuu kiertueen viimeisellä keikalla Manchesterissa. Tätä on odotettu KAUAN! :)

Menu on seuraavanlainen ;

Photo by Sister

Alkupalaksi on tarjolla "Norjalaista glam/hard rock/black gay metallia", jota tarjoilee Sister.
( Ehkä parhain kuvaus ikinä ^ . EN KESTÄ )

Photo by Sofie Marsden.

Pääruokana on mailman parasta keskiviikkoa. Eli Wednesday 13 tietenkin!

Tukholma, Manchester, Lontoo. Mahdollisesti myös Rugby ... en tiedä vielä. Viikko Englannissa marraskuun lopussa/joulukuun alussa, katsotaan mille muille keikoille eksytään kuin niille joiden keikka-liput jo löytyvät. Lontoossa majoitumme jälleen kerran Camdenissa. Parastaaaaaa!!
Samaan aikaan olisi kyllä Hardcore Superstarin ja Buckcherryn kiertue Englannissa mutta päivät menee ihan typerästi meidän suhteen. Tyhmää :(
Takaisin Suomeen ja neljän päivän päästä siitä Bring Me The Horizon Circuksessa.
Maailman parhaimmat bändit, maailman parhain seura, maailman parhaimmat kaupungit.

Toisinaan elämä on ihan helvetin hienoa!

P.s. Sinä, joka koet tarpeelliseksi levittää minusta ympäri ämpäri huhua, jonka mukaan olen jonkin sortin huora kun vain harrastan lihallisten himojen toteuttamista muusikoiden kanssa makuuhuoneen puolella - kiitos siitä mielikuvasta, että luulet tietäväsi enemmän elämästäni kuin minä itse :)
Koska et ole kaverini etkä todellakaan ystäväni, ei sinulle eikä muutenkaan koko maailmalle kuulu minun yksityisasiani tai minun ihmissuhteeni.
On se jännä, että on niin vaikea käsittää, että on olemassa muitakin kuin huomion kipeitä huomio-huoria jotka tyrkyttävät itseään keikoilla välittämättä itse musiikista tippaakaan. Joitakin kun oikeasti kiinnostaa se musiikki, ei vain ne jotka heiluvat mikin ja kitaran varressa. Toisille musiikki on elämäntapa, joiden soittajat eivät ole metsästettävää lihaa vaan ihmisiä, joita arvostaa ja kunnioittaa paljon. Ja haluaa oppia tuntemaan, eikä siinä tietääkseni ole mitään pahaa jos sattuu ystävystymään. On se kumma että edes 2000-luvulla on vaikea ymmärtää että nainen ja mies voivat olla läheisiäkin ystäviä ilman mitään sen kummempia romanttisia tunteita. Tai ehkä meillä on erilainen käsitys ystävyydestä ;)
Suosittelen hankkimaan oman elämän, katsomaan peiliin tai vaihtoehtoisesti kasvamaan aikuiseksi ja lopettamaan moisten perättömien juorujen levittämisen ihmisestä jota et edes tunne. Et tunne millään tavalla ja ihan vain tiedoksi, et tule muuten koskaan tuntemaankaan.
Kiitos.
Romanin terveiset sinulle puolestani, no hard feelings ;

Photo by Sofie Marsden.

Translation ;

Fiiiiiiiiiiiiiiiiinally november is here!
Sister and Wednesday 13's tour "For Those Who About To Rot 2013" is on and it's time to rot at Stockholm this weekend and then again in the end of november in Manchester. We will also be in England for one whole week!!

The best bands in the world, the best cities in the worlds with the best people in the world. What else you should anymore hope from the World?!

I'm super excited. Sometimes life is damn great and beautiful!

And the same in english about that "P.s." thing above.
There's a girl here in Helsinki talking some shit about me so I just send some greetings to her. She keep telling how I'm so horrrrrrrrrrrrrrible whore who just sleep with every musician. Oh how nice! Now you all know my real job ... oh damn. LOL!!!
First of all, I'm well surprised how someone can know things like that about me what even I DON'T know. Cool or then NOT.
Because she's not my friend in any level, and neither are the rest of the world, my privacy and my relationships is not your business at all.
But obviously is way too hard for some people to understand, that you can go lots of gigs if you're a woman without hunting every damn musician. Some of us are interested of the damn music, you know? Music, which we like, which we adore, which we love so much that we're ready to pay a lot to hear it where ever we fucking want to.
And in that point, when you're seeing some special same bands a lot, it's kind a normal to get to know the members of the band. And I think there's nothing bad?
There's nothing bad to want know better the members of your favorite bands, if it's possible. There's nothing bad to became good friends with some musicians. There's nothing bad if a woman and a man are very good friends, it doesn't mean that's it of course about some kind of romance or sex. For fuck sake we're living the year 2013, not 1813!!!
I suggest this girl to get a life, having a long look into the mirror or just dealing with that fact you should finally GROW UP and stop talking about shit of people who you don't even KNOW.
You don't know me anyhow and you will never know. Thank you. :)

The last photo of Roman have some serious greetings from me to this girl. No hard feelings, you know!

" And people hate me, cause I'm better than you.

I'm perfect, pissed off, beautiful, I'm God.

So stand in line motherfuckers, don't waste my time. "

- Murderdolls

I give you three steps to shine!

Hyvä aloittaa hius-kriiseily tässä ihanaakin ihanammassa flunssa+mahatauti kombossa. Olen niiiin lopen kyllästynyt tämän hetkisiin hiuksiini, haluan jotain UUTTA. Mutta haluan pitää punaisen päävärinä. Ja nimenomaan tämän shokki-punaisen, ei tule kuuloonkaan mitkään muut sävyt :D Haluan jotain uutta, jonkin uuden leikkauksen. Haluan sen olevan monipuolinen, että tarvittaessa saan hiuksistani järjettömän ison harakanpesän ja halutessani se näyttää coolilta imitoidessani tuulimyllyä esimerkiksi Stam1nan keikalla. Haaste on heitetty ilmoille!

Soitan kohta luotto-kampaajalleni ja toivottavasti saan ajan heti helmikuulle, en millään jaksaisi odotella maaliskuulle. Aion antaa aika lailla vapaat kädet hänelle, hän on niin lahjakas ja luova että keksii varmasti jotain mielekästä tämmöiselle rokki-prinsessalle.
Suunnitelmissa on myös pidennykset mutta ne saavat varmaan odottaa sinne huhti-toukokuulle ;)

Rrrraaaahhhhh!

Oikeasti, pää hajoaa. Miten voikin olla hiukset näin suuri juttu? No ... ne nyt vain on :D

Sitä paitsi tarvin yleis-ilmeen kohotusta ja pientä hemmottelua, joten ... olen mielestäni enemmän kuin vähän sen ansainnut. Olen viime aikoina kriiseillyt minä-kuvan kanssa ihan holtittomasti, oli taas aika pahana se eräs kausi ... oma peilikuva ja keho ylipäätään kuvottaa itseään niin paljon että hautautuu ja mätänee kotiin sekä töihin, eikä kiinnosta lähteä mihinkään ulos koska mikään ei näytä hyvältä päällä ja käytännössä katsoen vihaa kaikkea sitä mitä peilistä näkee. Syvällä sisimmässäni kytee kuitenkin se pieni toivon kipinä että kaikki kääntyy vielä parhain päin, ja se fakta että ei se oma peilikuva NIIN hirveä ole miltä se juuri sillä hetkellä tuntuu.

Mulla on kuva päässäni miltä mä haluan näyttää. En halua näyttää keltään muulta kuin itseltäni, mutta mulla on tietty kuva miten haluan muiden näkevän mut - mitä oikeasti olen ja ... miten näen itseni. Tätä on jotenkin todella hankala selittää mutta siis semmoisena olen itseni aina nähnyt ja halunnut nähdä. Se ei ole aivan utopistinen kuva, vaan realistinen. Se ei ole valovuosien päässä nykyisestä olemuksesta, korkeintaan kilometrien haha. Se tuntuu toisinaan liian pitkältä kun omaa tämmöisen kaikkitännehetinyt-ongelmaisen asenteen ja halun :D
Ja joskus se, että en ole vielä puolessa välissäkään pääsyä kohti sitä todellisinta minääni, iskee tajuntaan niin lujaa että tulee näitä elämää suurempia kriisejä.
Sitä mun kuvaani en halua sen enempää valoittaa, te tulette näkemään sen kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Mun tunnus-juttuja tulee varmaan seuraavatkin (1)23 vuotta olemaan punaiset kulmakarvat, punaiset hiukset, niiti, raju tyyli sekä rouheat kengät mutta se kuva kaipaa jotain muutakin.
Kuten ; -10/15 kiloa, paljon ( korostan sanaa PALJON ) tatuointeja, sekä muutamia uusia lävistyksiä.
Hui, kuulostampa pinnalliselta. En koe olevani onnellinen tämmöisenä mitä olen vaan haluan olla jotain muuta?
Ei, en tarkoita sitä niin. Sen mitä Luoja on mulle suonut, niin sille ei yksinkertaisesti voi mitään. Mä loppujen lopuksi olen oikein tyytyväinen vartalon muotooni, vaikka se vähän väliä saakin mut hermoromahduksen partaalle. Kovan ja raskaan työn jälkeen se pääsee vielä paremmin oikeuksiinsa, kun on ylimääräiset kilot karistettu pois. Nyt lienee paras hetki sanoa että minusta ei saa tekemälläkään kukkakeppiä, sen verta on berberaa ja rintoja tänne siunattu :D
Enkä ole koskaan halunnut ollakaan mikään mega-laiha tai laiha, niin laaja käsitteinen sana kuin se onkin koska jokainen näkee laihan eri tavalla. Enkä mä loppujen lopuksi halua edes laihduttaa. Huh, sanoin sen ääneen. Wou, kirjoitin sen julkisesti.
Mitä tulee tatuointeihin ja lävistyksiin, niin tiedän tasan tarkkaan mitä haluan ja minne. Olen suunnitellut suurimman osan tatuoinneistani, eli olisihan tuossa vielä toinen reisi ja kylki ilman kuvaa, muuten aika lailla valmis. Nimenomaan suunnitellut raa'asti, koska en omaa tatuointi-tyyliä piirtämisessä hyvin niin jätän sen rauhassa ammattilaisille :P Mä en halua tatuointeja pelkästään siksi että ne on kauniita ja cooleja vaan siksi että niiden kautta voin myös ilmaista itseäni. Lävistykset ... mun mielestä muutama spesiaali-reikä siellä sun täällä on just okay :P
Haluan olla minä sisäisesti että ulkoisesti, enkä malta odottaa sitä päivää joskus vuosien päässä kun olen kuorrutettu kauttaaltaan tatuoinneilla kuin kermavaahto-kakku kermavaahdolla jne. Kuulostan ehkä pinnalliselta ja sekavalta, mutta trust me, se visio ja kuva on mun päässäni kristallin kirkas :D

Painosta ja laihdutuksesta on aina niin vaikea puhua. Sua pidetään pinnallisena bitchinä jos haluat laihduttaa kilon, pari tai 10 kiloa. Mä en halua.
Haluan elämäntapamuutoksen. Elämäntapamuutoksella tarkoitan syömistä, liikuntaa ja sanaa "laihdutus". Useimmiten laihduttaminen on sitä että laihdutetaan se 5-15kg jonka jälkeen palataan samoihin rutiineihin kuin ennen sitä ja huomataan taas parin vuoden päästä olevan samoissa mitoissa kuin ennen laihdutusta.
Sitä mä en enää halua. Mä olen aloittanut matkan kohti elämäntapamuutosta. Mä haluan pysyä niissä mitoissa mihin tähtään. Ai miksi? Mä haluan voida paremmin, tuntea itseni voimakkaaksi mutta samalla keveäksi, haluan ymmärtää että on ihan okei syödä herkkuja silloin tällöin tuntematta suurta syyllisyyttä siitä, liikkua hyvällä mielellä eikä laihdutuksen piina painaen takaraivossa, olla tyytyväinen itseeni semmoisena kuin olen,  jne. Pääsyynä oikeasti tuo että voisin kokonaisvaltaisesti paremmin eikä mun tarvitsisi koko ajan murehtia siitä, tästä ja tuosta - eli painosta. Koska, niin valitettavaa kuin se onkin ... jos en ole siihen tyytyväinen - se on niin iso ahdistus ja murhe että siitä kärsii kokonaan muutenkin. Ehkä mun pään sisällä on joku vähän enemmän vinksallaan kun murehdin painosta näin paljon mutta that's me. En voi sille mitään.

Mä tiedän minkä syiden summana nyky tilanteeseen on tultu. Mulla on vielä vähän pimennossa osa asioista joilla saan otettua joitain seuraavista askeleista mutta olen myös päässyt hyvään alkuun. Tie on mutkainen, kivinen ja siellä täällä on muutama houkutuksen rotko - mutta niistäkin voi selvitä.

- Olen opetellut syömään monipuolisemmin ja tiettyjen tunti rajojen sisällä sekä huomannut että sillä oikeasti on väliä koska syö, se oikeasti vaikuttaa tunne-tiloihin etenkin jos on näin voimakas tunteinen kuin minä :D
Pienentänyt ruoka-annoksia ja tajunnut että vähempikin riittää. Ahmimisen olen saanut toistaiseksi pidettyä hyvin kurissa *koputtaa puuta*.

- Olen löytänyt itseni monesti salilta iloisena odottaen tuntia ilman sitä kamalaa pakko-liikkua-että-laihdun-tunnetta, ja monesti olen kaivannut salille kun sinne en ole päässyt. Olen myös tajunnut aloittaa urheilun kohtuullisesti, muistanut lepopäivät, jonka seurauksena en ole kuluttanut itseäni loppuun ja kyllästymiseen asti parin ensimmäisen viikon aikana ja luovuttanut.

- Olen opetellut menemään ajoissa nukkumaan, vaikka olenkin sen seurauksena potenut huonoa omaa tuntoa siitä kun kaikelle mitä haluaisin tehdä ei jää niin paljon aikaa kuin haluaisin ... mutta samalla ymmärtänyt ettei maailma siihen kaadu.

- Olen vähentänyt alkoholin käyttöä radikaalisti. Sitä on kyseenalaistettu paljon : Mitä järkeä on ... lähteä vain yhdille? / ... juoda vain yksi tai kaksi? / ... olla juomatta ollenkaan?
Saanen esittää oman näkemykseni asiaan. Mitä järkeä on vain mennä vetämään perseet, että on taas seuraavana aamuna jäätävä morkkis ja maailman kauhein krapula? Mitä järkeä on juoda kymmeniä ja sitten valittaa seuraavana päivänä kun yhyy-mulla-ei-oo-yhtään-rahaa? Mitä järkeä on joka kerta juoda itsensä siihen kuntoon että sekoilee holtittomasti eikä muista yhtikäs mistään mitään?
Ja nyt sopinee kysyä että millä oikeudella minä moralisoin asiasta, jonka jokaisen kyseenalaistaneen kohdan olen itse tehnyt. Virheitä me kaikki tehdään, mutta virheistä on tarkoitus oppia eikä rankaista itseään koko loppuelämäänsä tai sitten voi tyytyä tekemään samat virheet kerta toisensa jälkeen koska ei uskalla sanoa "EI" yhteiskunnan ajattelu tavalle jonka mielestä on coolia juoda lärvit joka toinen päivä.

Alkoholi on loppujen lopuksi aika arkaluontoinen puheenaihe. Olenkohan mä nyt ihan epätr00, nolo ja säälittävä rokkari kun en vetele enää kaduilla viskipullot ja lonkerot käsissä?
Kun kerran uskaltaa kyseenalaistaa alkoholin käyttöä leimataan myös heti tylsäksi, naurettavaksi ja absolutistiksi. Mun mielestä on vaan hyvä juttu tajuta vihdoin ja viimein että on ihan okei olla vetämättä perseitä joka viikko, että on ihan okei olla ottamatta jos siltä tuntuu ja toisaalta taas ottaa jos siltä tuntuu.
En menisi vannomaan että etenkään kesän tultua päätökseni less is more pitää paikkansa, koska Keski-Euroopassa kaikki suosikki-juomani ovat naurettavan halpoja, mutta siitä olen aika varma että se vedän-viinaa-koska-on-pakko-saada-nuppi-sekaisin-tunne on aikalailla historiaa. Tykkään enemmän ideasta että otetaan hyvässä seurassa hyvää juomaa ... kohtuudella ;) Ja muutenkin toi meininki on jotenkin niin teiniä.
Kyllä, lempi-juomiini kuuluu edelleenkin lonkero ja Breezerit, tykkään myös tehdä erilaisia drinkkejä ... ja nimenomaan kehittää niitä :P

Oma on päätökseni ja mielipiteeni. Sekoilkoot ne jotka haluaa ja tuhlatkoon kaikki rahansa, mutta sitten on turha ihmetellä miksi toiset lähtee kerran kuussa ulkomaille keikkailemaan. Elämä on edelleenkin niitä valintoja täynnä, toiset vain tykkää tehdä paska-duunia kädet verillä ja nipistää jostain muusta ( turhanpäiväisestä ), että saavuttaa elämässään jotain sekä tehdä unelmistaan totta.
Että jos joku pitää minua nyt niiiiiin hirveän säälittävänä tämän luettuaan, niin jos itse ei osaa pitää hauskaa ilman alkoholia tai vinkuu joka viikko kun sitä rahaa ei ole -mutta ei viitsi tehdä mitään rahan hankkimiseen eteen-, niin voi vaikka katsoa siihen kuuluisan peiliin ;)

- Olen päättänyt olla ostamatta uusia vaatteita pitkään aikaan ... ainakaan paljon, heh heh hee. Ei kun ihan oikeasti. Ei järkeä, koska en aio jäädä tämmöiseksi höllyväksi Hiisikuninkaaksi. Mulla on nyt jo laatikollinen tavoite-vaatteita odottamassa, että eiköhän ne riitä :)

- Olen koittanut tajuta ettei muutos tapahdu hetkessä. Välillä se on ihan helvetin vaikeaa koska haluan kaiken heti :D

Siinä se. En usko että sen enempää aion taas vähään aikaan tästä projektista täällä puhua, se tuskin sen enempää ketään kiinnostaa. Mietin hetken jos vääntäisin kokonaan oman liikunta-blogin, mutta let's see what happen ...

Tähän loppuun vielä joitain inspiraatio-kuvia hiuksista. Mitähän sitä sitten haluaisi ... :P

All photos : Jeffree Star

Jeffree Star on ehkä maailman coolein. Jeffree Star on jumalallinen olento. Ja noi hiukset ... en kestä miten hienoja!! Pahemman luokan alemmuuskompleksi iskee. Ja noi uudet turkoosi/lilat hiukset on niin COOLIT.

All photos : Razor Candi

Razor Candi. Siinä toinen varsinainen hius-jumalatar .... *_____*
Rakastan erityisesti noita death rock-inspiroituneita hiuksia, ne on niin upeita että en vain kestä.

All photos : Ulorin Vex

Ulorin Vex on noussut yhdeksi mun suurista inspiraation lähteistä ja esikuvista. Mahtava ja upea nainen *___*
Ja noi hiukset ... pienillä muutoksilla saa monia eri variaatioita ja kampauksia ... haluan.

All photos : Shelly d'Inferno

Shelly d'Inferno, ruotsalainen alternative malli. Oon erityisesti rakastunut noihin lila/valkoisiin, liukuvärjättyihin hiuksiin *____*

All photos : Clare Lepard

Clare Lepard, tuttu Briteistä. Jos kasvattaisin mun undercutin pois voisin saada vieläkin isommat hiukset, kuten hänellä ... *____*

Translation ;

Hair-problems. BIG ONES!! Totally bored of my hair, don't know what to get next. Something fierce, totally new and kick-ass cool. Mostly I wanna stay as red as now, but details with pink, purple or black sounds good too. Can't decide what I want ... 'cause I don't even know what I want haha :P

Calling hairdresser today. Let's see when I'm gonna get a time ... but I definitely need some change!! Luckily my hairdresser is the best, she's definitely so creative that she will make me rock again. Yay!

Jeffree Star, he have always been one of my top-hair-goddess. I just fucking love him too much!!

Razor Candi, she's just ... AMAZING. All those death rock-inspired looks are killing me *___*

Ulorin Vex, she's one of my 'new' favorites. A big inspiration for me, look that body and hair!! Amazing woman :)

Shelly d'Inferno, swedish alternative model. I'm very, very in love to those puprle/white mixed hair ... so cool *____*

Clare Lepard, one of the hottest girl in UK ;) And those hair ... those hair, sometimes less is more but when it come to hair - they should be as big as Clare's, they're so awesome and sexy!!