Soitan kohta luotto-kampaajalleni ja toivottavasti saan ajan heti helmikuulle, en millään jaksaisi odotella maaliskuulle. Aion antaa aika lailla vapaat kädet hänelle, hän on niin lahjakas ja luova että keksii varmasti jotain mielekästä tämmöiselle rokki-prinsessalle.
Suunnitelmissa on myös pidennykset mutta ne saavat varmaan odottaa sinne huhti-toukokuulle ;)
Rrrraaaahhhhh!
Oikeasti, pää hajoaa. Miten voikin olla hiukset näin suuri juttu? No ... ne nyt vain on :D
Sitä paitsi tarvin yleis-ilmeen kohotusta ja pientä hemmottelua, joten ... olen mielestäni enemmän kuin vähän sen ansainnut. Olen viime aikoina kriiseillyt minä-kuvan kanssa ihan holtittomasti, oli taas aika pahana se eräs kausi ... oma peilikuva ja keho ylipäätään kuvottaa itseään niin paljon että hautautuu ja mätänee kotiin sekä töihin, eikä kiinnosta lähteä mihinkään ulos koska mikään ei näytä hyvältä päällä ja käytännössä katsoen vihaa kaikkea sitä mitä peilistä näkee. Syvällä sisimmässäni kytee kuitenkin se pieni toivon kipinä että kaikki kääntyy vielä parhain päin, ja se fakta että ei se oma peilikuva NIIN hirveä ole miltä se juuri sillä hetkellä tuntuu.
Mulla on kuva päässäni miltä mä haluan näyttää. En halua näyttää keltään muulta kuin itseltäni, mutta mulla on tietty kuva miten haluan muiden näkevän mut - mitä oikeasti olen ja ... miten näen itseni. Tätä on jotenkin todella hankala selittää mutta siis semmoisena olen itseni aina nähnyt ja halunnut nähdä. Se ei ole aivan utopistinen kuva, vaan realistinen. Se ei ole valovuosien päässä nykyisestä olemuksesta, korkeintaan kilometrien haha. Se tuntuu toisinaan liian pitkältä kun omaa tämmöisen kaikkitännehetinyt-ongelmaisen asenteen ja halun :D
Ja joskus se, että en ole vielä puolessa välissäkään pääsyä kohti sitä todellisinta minääni, iskee tajuntaan niin lujaa että tulee näitä elämää suurempia kriisejä.
Sitä mun kuvaani en halua sen enempää valoittaa, te tulette näkemään sen kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Mun tunnus-juttuja tulee varmaan seuraavatkin (1)23 vuotta olemaan punaiset kulmakarvat, punaiset hiukset, niiti, raju tyyli sekä rouheat kengät mutta se kuva kaipaa jotain muutakin.
Kuten ; -10/15 kiloa, paljon ( korostan sanaa PALJON ) tatuointeja, sekä muutamia uusia lävistyksiä.
Hui, kuulostampa pinnalliselta. En koe olevani onnellinen tämmöisenä mitä olen vaan haluan olla jotain muuta?
Ei, en tarkoita sitä niin. Sen mitä Luoja on mulle suonut, niin sille ei yksinkertaisesti voi mitään. Mä loppujen lopuksi olen oikein tyytyväinen vartalon muotooni, vaikka se vähän väliä saakin mut hermoromahduksen partaalle. Kovan ja raskaan työn jälkeen se pääsee vielä paremmin oikeuksiinsa, kun on ylimääräiset kilot karistettu pois. Nyt lienee paras hetki sanoa että minusta ei saa tekemälläkään kukkakeppiä, sen verta on berberaa ja rintoja tänne siunattu :D
Enkä ole koskaan halunnut ollakaan mikään mega-laiha tai laiha, niin laaja käsitteinen sana kuin se onkin koska jokainen näkee laihan eri tavalla. Enkä mä loppujen lopuksi halua edes laihduttaa. Huh, sanoin sen ääneen. Wou, kirjoitin sen julkisesti.
Mitä tulee tatuointeihin ja lävistyksiin, niin tiedän tasan tarkkaan mitä haluan ja minne. Olen suunnitellut suurimman osan tatuoinneistani, eli olisihan tuossa vielä toinen reisi ja kylki ilman kuvaa, muuten aika lailla valmis. Nimenomaan suunnitellut raa'asti, koska en omaa tatuointi-tyyliä piirtämisessä hyvin niin jätän sen rauhassa ammattilaisille :P Mä en halua tatuointeja pelkästään siksi että ne on kauniita ja cooleja vaan siksi että niiden kautta voin myös ilmaista itseäni. Lävistykset ... mun mielestä muutama spesiaali-reikä siellä sun täällä on just okay :P
Haluan olla minä sisäisesti että ulkoisesti, enkä malta odottaa sitä päivää joskus vuosien päässä kun olen kuorrutettu kauttaaltaan tatuoinneilla kuin kermavaahto-kakku kermavaahdolla jne. Kuulostan ehkä pinnalliselta ja sekavalta, mutta trust me, se visio ja kuva on mun päässäni kristallin kirkas :D
Painosta ja laihdutuksesta on aina niin vaikea puhua. Sua pidetään pinnallisena bitchinä jos haluat laihduttaa kilon, pari tai 10 kiloa. Mä en halua.
Haluan elämäntapamuutoksen. Elämäntapamuutoksella tarkoitan syömistä, liikuntaa ja sanaa "laihdutus". Useimmiten laihduttaminen on sitä että laihdutetaan se 5-15kg jonka jälkeen palataan samoihin rutiineihin kuin ennen sitä ja huomataan taas parin vuoden päästä olevan samoissa mitoissa kuin ennen laihdutusta.
Sitä mä en enää halua. Mä olen aloittanut matkan kohti elämäntapamuutosta. Mä haluan pysyä niissä mitoissa mihin tähtään. Ai miksi? Mä haluan voida paremmin, tuntea itseni voimakkaaksi mutta samalla keveäksi, haluan ymmärtää että on ihan okei syödä herkkuja silloin tällöin tuntematta suurta syyllisyyttä siitä, liikkua hyvällä mielellä eikä laihdutuksen piina painaen takaraivossa, olla tyytyväinen itseeni semmoisena kuin olen, jne. Pääsyynä oikeasti tuo että voisin kokonaisvaltaisesti paremmin eikä mun tarvitsisi koko ajan murehtia siitä, tästä ja tuosta - eli painosta. Koska, niin valitettavaa kuin se onkin ... jos en ole siihen tyytyväinen - se on niin iso ahdistus ja murhe että siitä kärsii kokonaan muutenkin. Ehkä mun pään sisällä on joku vähän enemmän vinksallaan kun murehdin painosta näin paljon mutta that's me. En voi sille mitään.
Mä tiedän minkä syiden summana nyky tilanteeseen on tultu. Mulla on vielä vähän pimennossa osa asioista joilla saan otettua joitain seuraavista askeleista mutta olen myös päässyt hyvään alkuun. Tie on mutkainen, kivinen ja siellä täällä on muutama houkutuksen rotko - mutta niistäkin voi selvitä.
- Olen opetellut syömään monipuolisemmin ja tiettyjen tunti rajojen sisällä sekä huomannut että sillä oikeasti on väliä koska syö, se oikeasti vaikuttaa tunne-tiloihin etenkin jos on näin voimakas tunteinen kuin minä :D
Pienentänyt ruoka-annoksia ja tajunnut että vähempikin riittää. Ahmimisen olen saanut toistaiseksi pidettyä hyvin kurissa *koputtaa puuta*.
- Olen löytänyt itseni monesti salilta iloisena odottaen tuntia ilman sitä kamalaa pakko-liikkua-että-laihdun-tunnetta, ja monesti olen kaivannut salille kun sinne en ole päässyt. Olen myös tajunnut aloittaa urheilun kohtuullisesti, muistanut lepopäivät, jonka seurauksena en ole kuluttanut itseäni loppuun ja kyllästymiseen asti parin ensimmäisen viikon aikana ja luovuttanut.
- Olen opetellut menemään ajoissa nukkumaan, vaikka olenkin sen seurauksena potenut huonoa omaa tuntoa siitä kun kaikelle mitä haluaisin tehdä ei jää niin paljon aikaa kuin haluaisin ... mutta samalla ymmärtänyt ettei maailma siihen kaadu.
- Olen vähentänyt alkoholin käyttöä radikaalisti. Sitä on kyseenalaistettu paljon : Mitä järkeä on ... lähteä vain yhdille? / ... juoda vain yksi tai kaksi? / ... olla juomatta ollenkaan?
Saanen esittää oman näkemykseni asiaan. Mitä järkeä on vain mennä vetämään perseet, että on taas seuraavana aamuna jäätävä morkkis ja maailman kauhein krapula? Mitä järkeä on juoda kymmeniä ja sitten valittaa seuraavana päivänä kun yhyy-mulla-ei-oo-yhtään-rahaa? Mitä järkeä on joka kerta juoda itsensä siihen kuntoon että sekoilee holtittomasti eikä muista yhtikäs mistään mitään?
Ja nyt sopinee kysyä että millä oikeudella minä moralisoin asiasta, jonka jokaisen kyseenalaistaneen kohdan olen itse tehnyt. Virheitä me kaikki tehdään, mutta virheistä on tarkoitus oppia eikä rankaista itseään koko loppuelämäänsä tai sitten voi tyytyä tekemään samat virheet kerta toisensa jälkeen koska ei uskalla sanoa "EI" yhteiskunnan ajattelu tavalle jonka mielestä on coolia juoda lärvit joka toinen päivä.
Alkoholi on loppujen lopuksi aika arkaluontoinen puheenaihe. Olenkohan mä nyt ihan epätr00, nolo ja säälittävä rokkari kun en vetele enää kaduilla viskipullot ja lonkerot käsissä?
Kun kerran uskaltaa kyseenalaistaa alkoholin käyttöä leimataan myös heti tylsäksi, naurettavaksi ja absolutistiksi. Mun mielestä on vaan hyvä juttu tajuta vihdoin ja viimein että on ihan okei olla vetämättä perseitä joka viikko, että on ihan okei olla ottamatta jos siltä tuntuu ja toisaalta taas ottaa jos siltä tuntuu.
En menisi vannomaan että etenkään kesän tultua päätökseni less is more pitää paikkansa, koska Keski-Euroopassa kaikki suosikki-juomani ovat naurettavan halpoja, mutta siitä olen aika varma että se vedän-viinaa-koska-on-pakko-saada-nuppi-sekaisin-tunne on aikalailla historiaa. Tykkään enemmän ideasta että otetaan hyvässä seurassa hyvää juomaa ... kohtuudella ;) Ja muutenkin toi meininki on jotenkin niin teiniä.
Kyllä, lempi-juomiini kuuluu edelleenkin lonkero ja Breezerit, tykkään myös tehdä erilaisia drinkkejä ... ja nimenomaan kehittää niitä :P
Oma on päätökseni ja mielipiteeni. Sekoilkoot ne jotka haluaa ja tuhlatkoon kaikki rahansa, mutta sitten on turha ihmetellä miksi toiset lähtee kerran kuussa ulkomaille keikkailemaan. Elämä on edelleenkin niitä valintoja täynnä, toiset vain tykkää tehdä paska-duunia kädet verillä ja nipistää jostain muusta ( turhanpäiväisestä ), että saavuttaa elämässään jotain sekä tehdä unelmistaan totta.
Että jos joku pitää minua nyt niiiiiin hirveän säälittävänä tämän luettuaan, niin jos itse ei osaa pitää hauskaa ilman alkoholia tai vinkuu joka viikko kun sitä rahaa ei ole -mutta ei viitsi tehdä mitään rahan hankkimiseen eteen-, niin voi vaikka katsoa siihen kuuluisan peiliin ;)
- Olen päättänyt olla ostamatta uusia vaatteita pitkään aikaan ... ainakaan paljon, heh heh hee. Ei kun ihan oikeasti. Ei järkeä, koska en aio jäädä tämmöiseksi höllyväksi Hiisikuninkaaksi. Mulla on nyt jo laatikollinen tavoite-vaatteita odottamassa, että eiköhän ne riitä :)
- Olen koittanut tajuta ettei muutos tapahdu hetkessä. Välillä se on ihan helvetin vaikeaa koska haluan kaiken heti :D
Siinä se. En usko että sen enempää aion taas vähään aikaan tästä projektista täällä puhua, se tuskin sen enempää ketään kiinnostaa. Mietin hetken jos vääntäisin kokonaan oman liikunta-blogin, mutta let's see what happen ...
Tähän loppuun vielä joitain inspiraatio-kuvia hiuksista. Mitähän sitä sitten haluaisi ... :P
All photos : Jeffree Star
Jeffree Star on ehkä maailman coolein. Jeffree Star on jumalallinen olento. Ja noi hiukset ... en kestä miten hienoja!! Pahemman luokan alemmuuskompleksi iskee. Ja noi uudet turkoosi/lilat hiukset on niin COOLIT.
All photos : Razor Candi
Razor Candi. Siinä toinen varsinainen hius-jumalatar .... *_____*
Rakastan erityisesti noita death rock-inspiroituneita hiuksia, ne on niin upeita että en vain kestä.
All photos : Ulorin Vex
Ulorin Vex on noussut yhdeksi mun suurista inspiraation lähteistä ja esikuvista. Mahtava ja upea nainen *___*
Ja noi hiukset ... pienillä muutoksilla saa monia eri variaatioita ja kampauksia ... haluan.
All photos : Shelly d'Inferno
Shelly d'Inferno, ruotsalainen alternative malli. Oon erityisesti rakastunut noihin lila/valkoisiin, liukuvärjättyihin hiuksiin *____*
All photos : Clare Lepard
Clare Lepard, tuttu Briteistä. Jos kasvattaisin mun undercutin pois voisin saada vieläkin isommat hiukset, kuten hänellä ... *____*
Translation ;
Hair-problems. BIG ONES!! Totally bored of my hair, don't know what to get next. Something fierce, totally new and kick-ass cool. Mostly I wanna stay as red as now, but details with pink, purple or black sounds good too. Can't decide what I want ... 'cause I don't even know what I want haha :P
Calling hairdresser today. Let's see when I'm gonna get a time ... but I definitely need some change!! Luckily my hairdresser is the best, she's definitely so creative that she will make me rock again. Yay!
Jeffree Star, he have always been one of my top-hair-goddess. I just fucking love him too much!!
Razor Candi, she's just ... AMAZING. All those death rock-inspired looks are killing me *___*
Ulorin Vex, she's one of my 'new' favorites. A big inspiration for me, look that body and hair!! Amazing woman :)
Shelly d'Inferno, swedish alternative model. I'm very, very in love to those puprle/white mixed hair ... so cool *____*
Clare Lepard, one of the hottest girl in UK ;) And those hair ... those hair, sometimes less is more but when it come to hair - they should be as big as Clare's, they're so awesome and sexy!!
